Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun mies tapaa kavereita ja jättää äidin lapsenvahdiksi
11.08.2017 |
Meillä tilanne mennyt siihen, että yhteistä aikaa ei ole tippaakaan, ei ole ollut vuosiin. Joskus järkkäsin ja siitä tuli mieheltä valitusta kun meni rahaa. Nyt olen usein kotona lasten kanssa kun miehellä omat juttunsa, kalastus ja autot yms.
Minua ketuttaa olla aina lasten kanssa ja toisaalta kun lähden johonkin, jää lapset itkemään ja huutamaan perään ja kotiin tullessa vastassa on äkäiset lapset ja kiukkuinen mies joka on kaivanut ja keksinyt jokaisen asian esiin jonka olen unohtanut tehdä.
Jotenkin väsyttää. Mies kuitenkin naukuu että häntä vituttaa kun ei ole yhteistä aikaa, no se on hänelle elokuva netflixistä ja pikainen seksi, muutoin meillä ei ole oikein enää mitään.
Tänäänkin olen taas päivän lasten kanssa ja illan lasten kanssa ja viikonloppunakin lasten kanssa kun mies kalahommissa.
Kavereiden kanssa kyllä järkkää treffejä mutta minun kanssa ei, kai mun pitäis se hoitaa ja kysellä.
On jotenkin niin loppu. Ei jaksais aina olla vaan lasten kanssa. Ja jos lähden johonkin, otan tietty lapset mukaan ja vahdin niitä sielläkin. Yksin käyn kaupassa ja joskus sienessä ja sieltäkin äkkiä pois kun saateltu matkaan huonon omantinnon kanssa ja kaupasta tullessa valitetaan nykyään että käytän siellä liikaa rahaa ( ja siis ostan ihan ruokatarvikkeita joista minä teen ruoan)
Kuinka paljon naisen pitää kestää?
Kommentit (237)
Vierailija kirjoitti:
Miksi se sun tekeminen ei saisi maksaa mitään? Maksaahan ne miehenkin harrastukset. Jos on yhdessä tehty päätös, että sinä hoidat kotona lapsia ja mies käy palkkatöissä, niin yhtä lailla sinä saat päättää perheenne raha-asioista, naimisissa (kun varmaan?) olette? Et ole mikään palkaton kotiorja sentään. Kai miestä kiinnostaa sinunkin hyvinvointi?
Minä käyn yksin esim. elokuvissa, koiran kanssa lenkillä, kirjastossa ja yhdessä liikuntaharrastuksessa. Suurin osa harrastuksistani on tosin sellaisia jota teen kotona, mutta linnottaudun yksin omassa rauhassa esim. pariksi tunniksi ompelemaan, ja silloin mies on vastuussa lapsesta. Melkein joka päivä saan (ja tarvitsen) edes tunnin omaa aikaa, ja vielä tärkeämpää se oli silloin kun hoidin lasta päivät kotona!
Mieti millainen toiminta tuottaisi sinulle iloa, ja varaat sen ajat itsellesi, samoin kuin myös budjetistanne siivun siihen tarkoitukseen.
Ei kato kun se vene on hankittu PERHEELLE!- ei miehelle. Ja autot täytyy huoltaa. Ja kaikki kalastusvehkeet ja luvat on ihan lapsia varten et ne pääsee kans kalaan ja ei missään nimessä miehelle oo hankittu mitään vaan ihan kaikkien etua hän ajattelee!!! ( et näin)
Ja täytyy tehdä se ja se ja se homma et päästään sitten sinne ja saa tehtyä tuota.. Se tekeminen vaan usein jää vaikka mies on siihen aikaa roimasti käyttänyt.
Esim teki rakkaani viime viikon tunnin kaks illassa rapusumppua, itse teki ja säästi(!!!!) et pääsee ravustaan sitten. Kun onhan niitä kiva lasten syödä.
Mä vaan tuhlaan, kaupassakin ostan niin kalliita ruokaaineita ja hän käy paljon halvemmalla.. Vaikkei itse niistä ruokaa tee mutta on niin taitava käymään kaupassa halvalla..
Kuten sanoin, hän on taitava ja usein kiepauttaa asiat ihan nurinniskoin jolloin minä tunnen itseni ihan pöljäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se sun tekeminen ei saisi maksaa mitään? Maksaahan ne miehenkin harrastukset. Jos on yhdessä tehty päätös, että sinä hoidat kotona lapsia ja mies käy palkkatöissä, niin yhtä lailla sinä saat päättää perheenne raha-asioista, naimisissa (kun varmaan?) olette? Et ole mikään palkaton kotiorja sentään. Kai miestä kiinnostaa sinunkin hyvinvointi?
Minä käyn yksin esim. elokuvissa, koiran kanssa lenkillä, kirjastossa ja yhdessä liikuntaharrastuksessa. Suurin osa harrastuksistani on tosin sellaisia jota teen kotona, mutta linnottaudun yksin omassa rauhassa esim. pariksi tunniksi ompelemaan, ja silloin mies on vastuussa lapsesta. Melkein joka päivä saan (ja tarvitsen) edes tunnin omaa aikaa, ja vielä tärkeämpää se oli silloin kun hoidin lasta päivät kotona!
Mieti millainen toiminta tuottaisi sinulle iloa, ja varaat sen ajat itsellesi, samoin kuin myös budjetistanne siivun siihen tarkoitukseen.
Ei kato kun se vene on hankittu PERHEELLE!- ei miehelle. Ja autot täytyy huoltaa. Ja kaikki kalastusvehkeet ja luvat on ihan lapsia varten et ne pääsee kans kalaan ja ei missään nimessä miehelle oo hankittu mitään vaan ihan kaikkien etua hän ajattelee!!! ( et näin)
Ja täytyy tehdä se ja se ja se homma et päästään sitten sinne ja saa tehtyä tuota.. Se tekeminen vaan usein jää vaikka mies on siihen aikaa roimasti käyttänyt.
Esim teki rakkaani viime viikon tunnin kaks illassa rapusumppua, itse teki ja säästi(!!!!) et pääsee ravustaan sitten. Kun onhan niitä kiva lasten syödä.
Mä vaan tuhlaan, kaupassakin ostan niin kalliita ruokaaineita ja hän käy paljon halvemmalla.. Vaikkei itse niistä ruokaa tee mutta on niin taitava käymään kaupassa halvalla..Kuten sanoin, hän on taitava ja usein kiepauttaa asiat ihan nurinniskoin jolloin minä tunnen itseni ihan pöljäksi.
Niin ja niitä rapuja on tullut 5 kpl jotka söi itse, kun lapset ei tykänny. :D
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sun on pakko istuttaa se ukkosi alas ja kertoa sille, miten huonosti voit. Muuten teille tulee ero. Saattaa se silti tulla, mutta oletpahan ainakin yrittänyt. Miehesi kuulostaa kieltämättä sellaiselta, jolle ero tulee "yllätyksenä", vaikka vaimo on viestittänyt pahasta olostaan vuosien ajan.
Ala raivaamaan itsellesi omaa tilaa ja rauhaa vaikka väkisin, jottet pääse katoamaan itseltäsi tämän enempää. Käy vaikka metsässä kävelemässä, se ainakin on ilmaista. Useimmilta paikkakunnilta löytyy ilmaisia tai hyvin halpoja järjestettyjä harrastusmahdollisuuksiakin. Kannattaa tarkistaa esim. yhdistysten, kunnan ja seurakunnan ohjelmatarjonta näin syksyn alkaessa.
Näinhän se on. Toisaalta sitten tuntuu kuin kostaisin lapsille. Koitan heille kuitenkin järjestää menoa ja tekemistä ja mahdollisimman rauhallisen kodin. Ei heistäkään voi olla kivaa kuunnella ja katsella sitä isäänsä joka on kuin tulisilla hiilillä kun joutuu muutaman tunnin olemaan heidän kanssa ja tekemään jotain muutakin kuin mikä itseä huvittaa.
Kuinka monta lasta ja minkä ikäisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sun on pakko istuttaa se ukkosi alas ja kertoa sille, miten huonosti voit. Muuten teille tulee ero. Saattaa se silti tulla, mutta oletpahan ainakin yrittänyt. Miehesi kuulostaa kieltämättä sellaiselta, jolle ero tulee "yllätyksenä", vaikka vaimo on viestittänyt pahasta olostaan vuosien ajan.
Ala raivaamaan itsellesi omaa tilaa ja rauhaa vaikka väkisin, jottet pääse katoamaan itseltäsi tämän enempää. Käy vaikka metsässä kävelemässä, se ainakin on ilmaista. Useimmilta paikkakunnilta löytyy ilmaisia tai hyvin halpoja järjestettyjä harrastusmahdollisuuksiakin. Kannattaa tarkistaa esim. yhdistysten, kunnan ja seurakunnan ohjelmatarjonta näin syksyn alkaessa.
Näinhän se on. Toisaalta sitten tuntuu kuin kostaisin lapsille. Koitan heille kuitenkin järjestää menoa ja tekemistä ja mahdollisimman rauhallisen kodin. Ei heistäkään voi olla kivaa kuunnella ja katsella sitä isäänsä joka on kuin tulisilla hiilillä kun joutuu muutaman tunnin olemaan heidän kanssa ja tekemään jotain muutakin kuin mikä itseä huvittaa.
Ymmärrän, ettet halua lapsille ikävää oloa edes siksi yhdeksi illaksi. Mutta mä pelkään, että tolla menolla sun pää hajoaa ja masennut. Silloin ne kaikki ne asiat, jotka ovat olleet kokonaan sun harteilla (lapsista huolehtiminen ja kotityöt) joutuvat ainakin jossain määrin retuperälle, kun mies ei kykene ottamaan niistä vastuuta. Sun on huolehdittava paremmin itsestäsi myös lasten takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olet katkera, vihamielinen ja nössö. Olet myös ihan omalla toiminnallasi saanut tuon tilanteen aikaan ja nyt vain istut himassa kiroillen. Et ole vastannut myöskään lasten ikä -kysymykseen, miksi et? Ja mikä ihme estää sinua ja lapsia osallistumasta miehen juttuihin? Menette yhdessä veneilemään, kalaan, autoilemaan jne. Tänäänkin on mainio ilma, eli kakaroille liivit päälle ja järvelle vaan vaikka onkien ja eväiden kanssa. Ei ole vaikeaa ja mies tykkää lasten kanssa myös. Vain sinä olet esteenä teidän yhdessä ololle, sinä ja sinun asenne.
Meillä mies tykkää myös kalastella ja niinpä minä opiskelin alas ihan itse netistä ja perehdyin varsinkin niihin kalaruokiin. Lapset saivat omat virpat jo alle kouluikäisinä ja nuorinkin oman viehepakkinsa seitsemän vuotiaana. Nyt kaikki kolme ovat taitavia kalastajia ja kalastus on perheen yhteinen kesäajan juttu. Mies ja poika ovat käyneet myös lapissa kalastamassa kahdestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala mies. Onko hoitanut lapsia alusta alkaenkaan? Meillä isä on ottanut tasapuolisesti tai ehkä jopa enemmänkin vastuuta lapsista ihan syntymästä lähtien. Alusta alkaen selvä ettei äiti yksinään toimi yksinhuoltajana. Järkyttävää ajatella ettei koskaan voi lähteä kotonta ilman lapsia eikä sitä aikaa joudu erikseen anelemaan. En ymmärrä miten joissain perheissä eletään elämää kuin monta vuosikymmentä sitten.
Ei tämä aina ole tälläistä ollut. Huomasin oikeastaan hirveän pienellä aikavälillä muutoksen. Tajusin että mies hiippailee iltaisin töistä tullessaan ulos." mää meen hetkeksi" ja että perheelle hankittiin vene ja hirveät määrät kalastusvehkeitä ja sitten se menikin siihen että " mä äkkiä käyn vähä nykäseen" ( 2 tuntia) ja minä täällä kotona jatkoin lasten ja kotitöiden kanssa.
Mies on taitava, tekee jonkun astianpesikoneen tyhjäyksestä aikamoisen seremonian ja valittaa kun en vie pyykkejä ulos kuivumaan ja vie ne ja lähtee " tekemään jonkun pikkuhomman".
Lopulta olen huomannut että teen kaikki yksin, lapset, kodin ja ruoat ja mies tekee niitä " pikkuäkkiähommia" joka ilta.
Kun sitten koitan sanoa että mennäänkö porukalla niin ei pysty erinäisistä syistä.
Minun menot sitten väkisin vähän on jääneet ja kummasti se sienireissu tai koiran lenkitys osuu todella hankalaan väliin ja miehen on pitänyt juuri silloin hoitaa tietokoneella jotain ja lapset on vaan häirinneet..En tiä. Vittu ku vituttaa.
Hei. En ehdi nyt kirjoitella kovin pitkästi, mutta sanon alkuun näin lyhyesti, että sinulla on kamala tilanne päällä. Voin vain kuvitella sen AHDISTUKSEN, kun olet kotona pakotettuna kuin jossain vankilassa miehen mennessä menojansa. Minä ehdottaisin, että tänään, kun miehesi tulee töistä kotiin, niin olet laittanut jo itsesi (muttet mitään muuta!) valmiiksi, ja kun mies astuu ovesta sisään, niin ilmoitat sekä miehelle että lapsille, että äiti lähtee nyt shoppailemaan/ulos/whatever. Hoitakoot mies kaupassakäynnit, ruoanlaitot ja lapset nukkumaan. Menet ulos ja teet mitä lystäät. Mene kävelylle tai retkelle tai shoppaamaan tai kauneushoitoon. Ja toistat tuon saman vähintään kerran viikossa. Jos sinulla on vain vähän omaa rahaa, niin käytät ne kaikki itseesi. Mies saa maksaa lasten jutut ja elämisen, jos kerran sinä hoidat lapset ja kodin. Näin lyhykäisyydessään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidit nyt puolustelevat ap:ta ja syyttävät miestä. Muistakaa kuitenkin, että asioilla on AINA kaksi puolta parisuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet katkera, vihamielinen ja nössö. Olet myös ihan omalla toiminnallasi saanut tuon tilanteen aikaan ja nyt vain istut himassa kiroillen. Et ole vastannut myöskään lasten ikä -kysymykseen, miksi et? Ja mikä ihme estää sinua ja lapsia osallistumasta miehen juttuihin? Menette yhdessä veneilemään, kalaan, autoilemaan jne. Tänäänkin on mainio ilma, eli kakaroille liivit päälle ja järvelle vaan vaikka onkien ja eväiden kanssa. Ei ole vaikeaa ja mies tykkää lasten kanssa myös. Vain sinä olet esteenä teidän yhdessä ololle, sinä ja sinun asenne.
Meillä mies tykkää myös kalastella ja niinpä minä opiskelin alas ihan itse netistä ja perehdyin varsinkin niihin kalaruokiin. Lapset saivat omat virpat jo alle kouluikäisinä ja nuorinkin oman viehepakkinsa seitsemän vuotiaana. Nyt kaikki kolme ovat taitavia kalastajia ja kalastus on perheen yhteinen kesäajan juttu. Mies ja poika ovat käyneet myös lapissa kalastamassa kahdestaan.
Juu, näin se miehenkin puheissa menee. Ja ollaan muutaman kerran käyty. Ikävää vaan että miehellä menee hermot lasten virvelöintiin ja parivuotias menettää hermonsa. Kävi lasten kanssa ja lapset istui ja katseli kun isä kalasti ja ikävä kyllä se kipinä kalastukseen ei lapsilta syttynyt, mikä oli tietysti lasten syytä.
Ja auton korjauksessa lapset on vaan tiellä kun äkkiä pitäisi tehdä.
Kuten sinäkin, mieskin olettaa lasten olevan pikkuaikuisia jotka tekee asiat kuten on ajateltu, mikään takaisku ei käy. Mielummin pysytellään poissa tieltä.
Ja juu, syy on minussa ja paljon. En kiellä. Ei vaan jaksa koittaa järjestää näitä retkiä ja hankkia lapsille rauhoittavia ettei koko reissu mene huutamiseksi.. Jep. Laiskottaa.
Ja lapset on 2-7 ja heitä kolme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli mies ei jaksa pikkulapsiarkea nyt yhtään. Oliko kaikki lapset toivottuja ja haluttuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos menisit töihin ja tienaisit itse rahasi? Silloin et olisi tilivelvollinen miehelle.
No ikävä kyllä mä en nyt mene kun olen kotona olosuhteiden pakosta.
Ja minä hoitaisin lapset, vuorotyöni, tarhat, koulut ja kodin.. Joo ei kiitti.
Olosuhteet ovat muutettavissa jos haluaa. Jos sulla ei ole itse ansaittua rahaa olet ihan nalkissa.
Fiksu ois tajunnu kuvion jo ekan lapsen jälkeen ja lopettanu pirttiviljelyn siihen.
Ite valittu, lakkaa siis valittamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidät miehelle puhuttelun, että elleivät asiat muutu radikaalisti, edessä on ero. Hänelle tulee elarit yh isä aikoja tai joutuu tätspäiväiseksi yh isäksi. Pidä puolesi äläkä ole kynnysmatto. Mene myös ilmoittautumaan työvoimatoimistoon ja hae työttömuydturvaa, yritä päästä johonkin harjoitteluun tai koulutukseen, ellet saa töitä. Ala rakentaa omaa elämää.
Missä vaiheessa miehen muutos tapahtui? Vielä 3 vuotta sittenhän tilanne on ollut aivan toinen eli mies ei ole valittanut rahanmenosta eikä siitä, että hän joutuu olemaan lasten kanssa keskenään, kun sinä olet omissa menoissasi. Muutenhan ette olisi kolmatta lasta tehneet. Kokeeko mies, että kahden lapsen kanssa hän pärjäsi ihan hyvin, mutta kolmen kanssa ei? Oliko teillä siihen aikaan helpompaa saada lapset hoitoon, kun lapsia oli vain kaksi? Ja nyt ei olekaan sellaista hoitajaa, joka ottaisi kolme? Onko taloudellinen tilanteenne muuttunut merkittävästi tämän kolmen vuoden aikana? Siis huonompaan suuntaan esim työpaikan vaihdos pienipalkkaisempaan?
Minusta nyt kannattaisi ensin selvittää, mikä on syynä miehen muuttuneeseen asenteeseen. Ja sen jälkeen lähteä korjaamaan niitä asioita. Tarvitsette sekä yhteistä aikaa kahden, yhteistä aikaa perheenä että omaa aikaa kumpikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies näkee sinut äitinä, ei naisena ja kumppanina. Niin kuin sinä itsekin, otsikossakin kutsut itseäsi äidiksi, ja vielä oudosti kolmannessa persoonassa. Oletteko hoitaneet parisuhdettamme vai elättekö ns lapsiperhehelvetissä ilman mitään lomia aikuisten kesken.
Keskity vaan nyt hoitamaan niitä muksuja. Mies käy töissä tienaamassa perheelle rahaa ja ansaitsee sillä oman aikansa. Älä ole epäkiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Naisen tehtävä on hoitaa lapsia. Mikä tässä on vaikea ymmärtää?
Siinä tapauksessa miehen tehtävä on maksaa koko lysti plus naisen tarpeet JA halut. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Totuus on, että harvalla suomalaisella miehellä on varaa kotirouvaan. Tienaisitte paremmin. Mutta kun ei teissä ole miestä edes tienaamaan tarpeeksi, jotta voitte elättää perheenne. Säälittävää.
Mies on sika koska elättää sinua ja pesuetta. Mies työttömäksi kotiin ja sinä päiviksi kavereitten kanssa hengailemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala mies. Onko hoitanut lapsia alusta alkaenkaan? Meillä isä on ottanut tasapuolisesti tai ehkä jopa enemmänkin vastuuta lapsista ihan syntymästä lähtien. Alusta alkaen selvä ettei äiti yksinään toimi yksinhuoltajana. Järkyttävää ajatella ettei koskaan voi lähteä kotonta ilman lapsia eikä sitä aikaa joudu erikseen anelemaan. En ymmärrä miten joissain perheissä eletään elämää kuin monta vuosikymmentä sitten.
Ei tämä aina ole tälläistä ollut. Huomasin oikeastaan hirveän pienellä aikavälillä muutoksen. Tajusin että mies hiippailee iltaisin töistä tullessaan ulos." mää meen hetkeksi" ja että perheelle hankittiin vene ja hirveät määrät kalastusvehkeitä ja sitten se menikin siihen että " mä äkkiä käyn vähä nykäseen" ( 2 tuntia) ja minä täällä kotona jatkoin lasten ja kotitöiden kanssa.
Mies on taitava, tekee jonkun astianpesikoneen tyhjäyksestä aikamoisen seremonian ja valittaa kun en vie pyykkejä ulos kuivumaan ja vie ne ja lähtee " tekemään jonkun pikkuhomman".
Lopulta olen huomannut että teen kaikki yksin, lapset, kodin ja ruoat ja mies tekee niitä " pikkuäkkiähommia" joka ilta.
Kun sitten koitan sanoa että mennäänkö porukalla niin ei pysty erinäisistä syistä.
Minun menot sitten väkisin vähän on jääneet ja kummasti se sienireissu tai koiran lenkitys osuu todella hankalaan väliin ja miehen on pitänyt juuri silloin hoitaa tietokoneella jotain ja lapset on vaan häirinneet..En tiä. Vittu ku vituttaa.
Meillä ihan sama tarina. Miehellä koko ajan joku isompi ja monta pienempää projektia menossa. Minä käyn silti töissä ja hoidan pääsääntöisesti kaiken. Ja yritän käydä omissa harrastuksissa ja menoissakin joskus, hirvee kitinä ja sirkus ja lapsille kiukuttelu vaan sitte kun joutuu lasten kans oleen tai jotain niiden eteen tekeen. Minä ja lapset ollaan sille vaan taakka. Oon huomannu et on helpompi myös olla kotona kun mies on omissa menoissaan koska ei tarvi kuunnella sitä veetuilua koko aikaa, eikä mene sitten riitelyksi tai vähintäänkin pysyy oma mieliala parempana. Helkkarin väsynyt oon mut en oo vielä keksinyt ulospääsyä tästä. Toinen ei näe mitään väärää toiminnassaan vaan minä olen väärässä joka asiassa tai kaikki on mun syytä ja kaikkea mun sanomaa tai tekemää pitää kritisoida. Ei koskaan että hei hyvä juttu tai että kiitos kun hoidat tuon ja tän. Itse koitan viljellä kiitostakin että ilmapiiri kevenisi ja paranisi, vaan ei tehoa. Eikä halua puhua, käskee olla hiljaa tai suuttuu, ihan sama yritänkö kevyttä mitä kuuluu, miten päivä meni -keskustelua vai jotain vakavampaa.. Oon ihan umpikujassa..
"Siis kyllä mä voin tehdä kaikkea samaa kuin ennen lapsia, miten niin siinä menettää vapauden?" T. Av-mamma
Alue: Aihe vapaa
Kyllä sun on pakko istuttaa se ukkosi alas ja kertoa sille, miten huonosti voit. Muuten teille tulee ero. Saattaa se silti tulla, mutta oletpahan ainakin yrittänyt. Miehesi kuulostaa kieltämättä sellaiselta, jolle ero tulee "yllätyksenä", vaikka vaimo on viestittänyt pahasta olostaan vuosien ajan.
Ala raivaamaan itsellesi omaa tilaa ja rauhaa vaikka väkisin, jottet pääse katoamaan itseltäsi tämän enempää. Käy vaikka metsässä kävelemässä, se ainakin on ilmaista. Useimmilta paikkakunnilta löytyy ilmaisia tai hyvin halpoja järjestettyjä harrastusmahdollisuuksiakin. Kannattaa tarkistaa esim. yhdistysten, kunnan ja seurakunnan ohjelmatarjonta näin syksyn alkaessa.