Varasteleva lapsi, en kestä enää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuo nyt on jatkunut jo jonkin aikaa, eikä ihan väliaikainen tilanne siis, niin menkää perheneuvolaan puhumaan asiasta. 

Kroonisesti varasteleva lapsi on jotain vailla -- ei niitä tavaroita -- mutta rakkautta, huomiota ja tukea. 

Tavarat tuovat ikään kuin turvaa.

Katso, että jokainen tarvara palautetaan siten, että lapsi on mukana. Älä pakota kuitenkaan pyytämään anteeksi. Anteeksipyyntö ilman tunnetta siitä, että on tehnyt väärin, on tyhjä rituaali. Lapsi kokee vain nöyryytetyksi tulemista. 

Anteeksipyyntö on juuri tehokkaimmillaan silloin, kun se on lapselle hankalaa ja nöyryyttävää. Anteeksipyyntö on lapselle vain tyhjä sana, jos hän sinkoilee sitä ympäriinsä ilomielin aina kun tekee väärin ja kuvittelee, että pelkkä anteeksipyyntö hyvittää teot mitä on tehnyt = ei ymmärrä anteeksipyynnön merkitystä eikä sitä myöten myöskään tekojensa merkitystä. Anteeksipyytäminen vaati nöyrtymistä, vaatii sitä, että anteeksipyytäjä MYÖNTÄÄ tehneensä väärin ja olevansa pahoillaan sen vuoksi.

Nöyryyttämällä lasta ei saa koskaan mitään hyvää aikaiseksi. Jos yhtään luet ammattikirjallisuutta lasten psykologian alalta huomaat, että olet käsityksesi kanssa niissä piireissä täysin yksin. 

Olen usein sanonut vastaavissa tilanteissa (lapseni ei ole varastanut, mutta joskus tietysti tehnyt väärin), että toinen osapuoli varmasti arvostaisi anteeksipyyntöäsi. Jos haluat pyytää anteeksi, on se hieno ele tässä tilanteessa. 

Ovat aina halunneet. 

Saa sillä, jos nyt anteeksipyyntäminen on mielestäsi niin suurta lapsen NÖYRYYTTÄMISTÄ että lapsi saa siitä traumoja, niin toivon ettei sulla ole lapsia.

Ei lapsen elämän tarvitse aina ja kaikkialla olla mukavaa. Jos tekee toisille ikäviä asioita, niin se saakin tuntua lapsesta kurjalta ja sen ihmisen kohtaaminen jolle on vääryttää tehnyt saa tuntua nöyryyttävältä, nöyrtyä siinä pitääkin.

Mutta huomaa kyllä miten itseriittoisia jotkin lapset ovat ja järkyttyvät suuresti kun joutuvat kohtaamaan tekojensa seuraukset ja ihan pyytämään ANTEEKSI väärinteon kohteelta, jos haluavat muutakin tehdä kuin istua ja mököttää. Se väärin tehnyt lapsi ei ole tilanteessa se uhri, vaan se jolta on varastettu.

Voi lässnylää, "haluatko pyytää anteeksi" voi elämänkevät :D

En ole tuo, jolle vastasit, mutta toisaalta omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei tuo anteeksipyytämisen pakkokaan mikään autuaaksitekevä ratkaisu ole.

Itse totuin lapsena pyytämään anteeksi, koska äiti pakotti.

Näinhän se varmaan suurimmalla osalla toki menee.

Mutta kyllä itse ainakin muistan jo lapsena miettineeni, että mitä järkeä tässä on, jos en itse ole oikeasti pätkääkään pahoillani tai mitenkään tosissani pyytämässä anteeksi.

Opin vain päästämään suustani sanan anteeksi, joka kuuluu tietyissä tilanteissa tehdä, mutta mitään varsinaista anteeksisaamisen tarvetta minulla ei monestikaan ollut, pääsimpähän vain nopeammin pois pinteestä, kun esitin katuvaa ja suullisen anteeksipyynnön vakavalla naamalla ja vakuuttavalla äänensävyllä.

Toisaalta, lapsesta tulee ainakin hyväkäytöksisen oloinen, jos oppii pyytämään anteeksi - tarkoitti sitä sitten tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme (samoja ikiä) varasti kaveriltaan pienen (vähäpätöisen) tavaran. Huomasin lapsesta, että jokin painaa mieltä, ja pyysin kertomaan. En pakottaen, vaan herättäen luottamusta sanomalla, että äiti on ihan sitä varten olemassa, että sille VOI kertoa ihan kaikki ja se yrittää auttaa, koska rakastaa lastaan.

Aikansa tuskailtuaan hävettävää asiaansa hän sanoi varastaneensa, kertoi mitä, miten ja keneltä.

Keskusteltiin lempeässä ilmapiirissä. Ehdotin, että hän selviää omantunnontuskistaan ja väärinteostaan, kun käy reilusti tunnustamassa kaverilleen, että varasti, pyytää anteeksi, palauttaa tavaran ja vaikka antaa vielä jotain pientä hyvitykseksi.

Lapsi teki niin ja tuli ONNELLISENA takaisin ja sanoi, ettei varasta enää ikinä keneltäkään, kun se TUNTUI niin pahalta!

Onnellinen minä! Yksi tärkeä asia tuli kerralla selväksi, ja siinä auttoi juurikin se, että lapsi oli toiminut väärin ja se otettiin rakkaudella, lempeydellä, päättäväisyydellä ja selkeillä toimenpiteillä heti käsittelyyn.

Huutaminen, syyttely, vihastuminen, lapsen nimittely, haukkuminen, rankaiseminen jollain nurkassa seisottamisella, pelikiellolla tms, tai muu sellainen "käsittely" ei todellakaan ole se paras keino! Lapsi KAIPAA aikuisen rakkautta ja ohjausta, ei moittimista siitä, mitä väärää on tehnyt, koska moite ja syyttely johtavat lapsen vain lukkiutumaan ja hän tavallaan vaatii sitten kaksin verroin enemmän sitä puuttuvaa vanhempansa rakkaudellista tukea ja ohjausta elämäänsä.

Lapsi sanoi äsken että hänestä on mukavaa palauttaa tavarat. Ap

Vierailija kirjoitti:

Meidän 3,5v tyttö varasti naapurista iPhonen eilen. Tänään selvisi että oli yrittänyt piilottaa sen marjapensaaseen. No yöllä satoi ja puhelin meni rikki. Naapuri on sitä mieltä, että meidän pitää maksaa se puhelin. En varmaan maksa.

Olisi mielenkiintoista kuulla perustelut, että miksi et maksaisi?

Toki tuo kotivakuutuksesta korvataan heille, mutta siinäkin on useimmilla vähintään satasen omavastuu. 

Aika näppärä 3, 5-vuotias, että noin suunnitelmallisesti osaa varastaa. Ihan kätkee tavaran? Vähän on provoilun maku tässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme (samoja ikiä) varasti kaveriltaan pienen (vähäpätöisen) tavaran. Huomasin lapsesta, että jokin painaa mieltä, ja pyysin kertomaan. En pakottaen, vaan herättäen luottamusta sanomalla, että äiti on ihan sitä varten olemassa, että sille VOI kertoa ihan kaikki ja se yrittää auttaa, koska rakastaa lastaan.

Aikansa tuskailtuaan hävettävää asiaansa hän sanoi varastaneensa, kertoi mitä, miten ja keneltä.

Keskusteltiin lempeässä ilmapiirissä. Ehdotin, että hän selviää omantunnontuskistaan ja väärinteostaan, kun käy reilusti tunnustamassa kaverilleen, että varasti, pyytää anteeksi, palauttaa tavaran ja vaikka antaa vielä jotain pientä hyvitykseksi.

Lapsi teki niin ja tuli ONNELLISENA takaisin ja sanoi, ettei varasta enää ikinä keneltäkään, kun se TUNTUI niin pahalta!

Onnellinen minä! Yksi tärkeä asia tuli kerralla selväksi, ja siinä auttoi juurikin se, että lapsi oli toiminut väärin ja se otettiin rakkaudella, lempeydellä, päättäväisyydellä ja selkeillä toimenpiteillä heti käsittelyyn.

Huutaminen, syyttely, vihastuminen, lapsen nimittely, haukkuminen, rankaiseminen jollain nurkassa seisottamisella, pelikiellolla tms, tai muu sellainen "käsittely" ei todellakaan ole se paras keino! Lapsi KAIPAA aikuisen rakkautta ja ohjausta, ei moittimista siitä, mitä väärää on tehnyt, koska moite ja syyttely johtavat lapsen vain lukkiutumaan ja hän tavallaan vaatii sitten kaksin verroin enemmän sitä puuttuvaa vanhempansa rakkaudellista tukea ja ohjausta elämäänsä.

Lapsi sanoi äsken että hänestä on mukavaa palauttaa tavarat. Ap

Aha? Tämänhän on mielenkiintoista. 

Hakee siis kontaktia toisiin ja tilanteita, joissa ikään kuin on keskipisteenä. Kerro nyt ainakin, että näihin koteihin ei ole kovin kauan menemistä, jos liiveihin jää aina jotain tavaraa/rahaa. 

Vaikuttaa nyt sen verran häiriintyneeltä tapaukselta, että jos ottaisin neuvosta vaarin tämän perheneuvolan suhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei ymmärrä rahan käsitettä".

"Ei saa synttärirahaa".

Ja ymmärsinkö oikein, että kuusivuotiaasta oli kyse???

Lykkää nyt hyvä ihminen äkkiä sille lapselle rahaa ja oma lompakko!

Ihan himmeä ajatuskin, etteikö omilla lapsillani olisi ollut tuon ikäisenä jo omaa rahaa ja jonkinlainen käsitys sen käyttämisestä.

Tulitko ajatelleeksi, ettei lapsesi sitä "rahan käsitettä" ikinä opikaan, ellei siihen ole tilaisuutta?

Sitä rahaa annetaan lapselle käytettäväksi nimenomaan sen takia, että hän oppii sitä käyttämään.

Syyt lapsen varasteluun taas voivat olla niin moninaiset, ettei niitä noin vain selvitetäkään - mutta yksi vaihtoehto voisi olla nimenomaan se, ettei lapsellasi ole ollut mahdollisuutta ostaa itse jotain sellaista, mitä muilla on.

Tai koska on lapsesta kyse, voi olla ihan vaikka niinkin, että hän varastaa, koska voi.

Ei ole kyse rahasta tai tavaroiden arvosta. En tiedä miksi varastaa, sanoi että tykkää tavaroista ja ymmärtää että se on väärin ja siitä voi joutua vankilaan. Ap

Uhkailette 6-vuotiasta vankilalla?

Ehkä on huomannut, että tuo ei pidä paikkaansa, koska ei ole vielä vankilassa. Ja jos ei edes ymmärrä rahan käsitettä, niin miten voisi ymmärtää vankilan todellisen merkityksen siellä istuvalle kokonaisuudessaan. 

Joku jo veikkasi, että olet perin yksinkertainen. Sai kyllä kovasti alapeukkuja, mutta suoraan sanoen siltä vaikuttaa. 

Siis 6-vuotias varastaa rahaa ja koruja? No johan on oppinut varhain, mitä kuuluu nyysiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän 3,5v tyttö varasti naapurista iPhonen eilen. Tänään selvisi että oli yrittänyt piilottaa sen marjapensaaseen. No yöllä satoi ja puhelin meni rikki. Naapuri on sitä mieltä, että meidän pitää maksaa se puhelin. En varmaan maksa.

Olisi mielenkiintoista kuulla perustelut, että miksi et maksaisi?

Toki tuo kotivakuutuksesta korvataan heille, mutta siinäkin on useimmilla vähintään satasen omavastuu. 

Aika näppärä 3, 5-vuotias, että noin suunnitelmallisesti osaa varastaa. Ihan kätkee tavaran? Vähän on provoilun maku tässä. 

Tämä minuakin jäi vaivaamaan. Lapsi tuli aamulla sanomaan, että "tuolla on aarre" ja menin katsomaan. Siellä pensaan juurella oli puhelin. Naapurit väittävät, että meidän lapsi on sen varastanut. Ei ole kyllä todisteita, että se olisi hän ollut. Me taas epäilemme, että naapurin 9-v on sen puhelimen rikkonut ja tuonut meidän pihalle.

Tämän vuoksi en maksa. Meitä aina syytetään kun mieheni suvussa on ripaus erästä vähemmistöverta.

Vierailija kirjoitti:

Siis 6-vuotias varastaa rahaa ja koruja? No johan on oppinut varhain, mitä kuuluu nyysiä.

Ota, ota, että käsi tottuu.

Vierailija kirjoitti:

Meidän 3,5v tyttö varasti naapurista iPhonen eilen. Tänään selvisi että oli yrittänyt piilottaa sen marjapensaaseen. No yöllä satoi ja puhelin meni rikki. Naapuri on sitä mieltä, että meidän pitää maksaa se puhelin. En varmaan maksa.

Eiköhän tuossa käy niin, että se lapsen varastama ja tuhoutunut kännykkä on korvattava naapurille. Harmi, kallis puhelin. Molemmille harmi. Noin pieni lapsi ei vielä ymmärrä tekojaan, joten rangaistuksen sijaan huolellinen juttelu ja neuvominen. Pitää kertoa, miten pahoillaan nyt kaikki ovat, ja voi yrittää kertoa, että nyt joutuu paljon maksamaan puhelimesta, ja ihan turhaan, kun varastamisesta seuraa aina takaisinmaksu ja paha mieli. Nuo tilanteet koettelevat ennen kaikkea vanhempien kärsivällisyyttä, sillä meuhkaaminen vain pahentaa asioita, ei auta koskaan, eikä varsinkaan noin pienen lapsen kohdalla! Jos aikuinen menettää malttinsa ja alkaa huutaa, niin sitä seuraa usein vain loputon kierre, kun lapsi vaatii vanhempansa huomiota ja rakkautta ja tekee jos mitä saadakseen OIKEAA kohtelua, mut aikuinen vaan huutaa! Lapsi syliin ja juttelemaan rauhallisesti ja järki päässä!

Ap vieläkö teitä kutsutaan kylään koteihin josta lapsesi on varastanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän 3,5v tyttö varasti naapurista iPhonen eilen. Tänään selvisi että oli yrittänyt piilottaa sen marjapensaaseen. No yöllä satoi ja puhelin meni rikki. Naapuri on sitä mieltä, että meidän pitää maksaa se puhelin. En varmaan maksa.

Eiköhän tuossa käy niin, että se lapsen varastama ja tuhoutunut kännykkä on korvattava naapurille. Harmi, kallis puhelin. Molemmille harmi. Noin pieni lapsi ei vielä ymmärrä tekojaan, joten rangaistuksen sijaan huolellinen juttelu ja neuvominen. Pitää kertoa, miten pahoillaan nyt kaikki ovat, ja voi yrittää kertoa, että nyt joutuu paljon maksamaan puhelimesta, ja ihan turhaan, kun varastamisesta seuraa aina takaisinmaksu ja paha mieli. Nuo tilanteet koettelevat ennen kaikkea vanhempien kärsivällisyyttä, sillä meuhkaaminen vain pahentaa asioita, ei auta koskaan, eikä varsinkaan noin pienen lapsen kohdalla! Jos aikuinen menettää malttinsa ja alkaa huutaa, niin sitä seuraa usein vain loputon kierre, kun lapsi vaatii vanhempansa huomiota ja rakkautta ja tekee jos mitä saadakseen OIKEAA kohtelua, mut aikuinen vaan huutaa! Lapsi syliin ja juttelemaan rauhallisesti ja järki päässä!

Kävin äsken kovistelemaan sitä naapurin lasta ja lopulta tunnusti itse rikkoneensa puhelimen.

Kyseessä on iPhone 5. Naapurit sanoivat että eivät osta uutta tilalle. Pyysivät anteeksi ja toivat meidän tytölle 2 litraa jäätelöä ja litran mansikoita lohdutuksena.

Lapselle täytyy selittää, että varastaminen on väärin ja  mielestäni hänen täytyy pyytää anteeksi niiltä tahoilta, joilta hän on varastanut. 

Minä varastin 10-vuotiaana kirjakaupasta merkkejä, joilla sai ilmaisia kirjoja. Kaduin tekoani, tunnustin äidille ja menimme yhdessä kirjakauppaan. Pyysin anteeksi kauppiaalta ja liimasin merkit takaisin kirjoihin, joista ne otin.

Tiesin merkit viedessäni tekeväni väärin, mutta halusin saada uusia kirjoja. Onneksi en ehtinyt postittaa kuponkia minnekään, vaan pystyin palauttamaan merkit.

En ole koskaan varastanut mitään kyseisen tapauksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän 3,5v tyttö varasti naapurista iPhonen eilen. Tänään selvisi että oli yrittänyt piilottaa sen marjapensaaseen. No yöllä satoi ja puhelin meni rikki. Naapuri on sitä mieltä, että meidän pitää maksaa se puhelin. En varmaan maksa.

Eiköhän tuossa käy niin, että se lapsen varastama ja tuhoutunut kännykkä on korvattava naapurille. Harmi, kallis puhelin. Molemmille harmi. Noin pieni lapsi ei vielä ymmärrä tekojaan, joten rangaistuksen sijaan huolellinen juttelu ja neuvominen. Pitää kertoa, miten pahoillaan nyt kaikki ovat, ja voi yrittää kertoa, että nyt joutuu paljon maksamaan puhelimesta, ja ihan turhaan, kun varastamisesta seuraa aina takaisinmaksu ja paha mieli. Nuo tilanteet koettelevat ennen kaikkea vanhempien kärsivällisyyttä, sillä meuhkaaminen vain pahentaa asioita, ei auta koskaan, eikä varsinkaan noin pienen lapsen kohdalla! Jos aikuinen menettää malttinsa ja alkaa huutaa, niin sitä seuraa usein vain loputon kierre, kun lapsi vaatii vanhempansa huomiota ja rakkautta ja tekee jos mitä saadakseen OIKEAA kohtelua, mut aikuinen vaan huutaa! Lapsi syliin ja juttelemaan rauhallisesti ja järki päässä!

Kävin äsken kovistelemaan sitä naapurin lasta ja lopulta tunnusti itse rikkoneensa puhelimen.

Kyseessä on iPhone 5. Naapurit sanoivat että eivät osta uutta tilalle. Pyysivät anteeksi ja toivat meidän tytölle 2 litraa jäätelöä ja litran mansikoita lohdutuksena.

Riittääköhän tuo? Kyllä kai tuon ikäinen jo kolme litraa lapio naamaansa ihan kevyesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän 3,5v tyttö varasti naapurista iPhonen eilen. Tänään selvisi että oli yrittänyt piilottaa sen marjapensaaseen. No yöllä satoi ja puhelin meni rikki. Naapuri on sitä mieltä, että meidän pitää maksaa se puhelin. En varmaan maksa.

Eiköhän tuossa käy niin, että se lapsen varastama ja tuhoutunut kännykkä on korvattava naapurille. Harmi, kallis puhelin. Molemmille harmi. Noin pieni lapsi ei vielä ymmärrä tekojaan, joten rangaistuksen sijaan huolellinen juttelu ja neuvominen. Pitää kertoa, miten pahoillaan nyt kaikki ovat, ja voi yrittää kertoa, että nyt joutuu paljon maksamaan puhelimesta, ja ihan turhaan, kun varastamisesta seuraa aina takaisinmaksu ja paha mieli. Nuo tilanteet koettelevat ennen kaikkea vanhempien kärsivällisyyttä, sillä meuhkaaminen vain pahentaa asioita, ei auta koskaan, eikä varsinkaan noin pienen lapsen kohdalla! Jos aikuinen menettää malttinsa ja alkaa huutaa, niin sitä seuraa usein vain loputon kierre, kun lapsi vaatii vanhempansa huomiota ja rakkautta ja tekee jos mitä saadakseen OIKEAA kohtelua, mut aikuinen vaan huutaa! Lapsi syliin ja juttelemaan rauhallisesti ja järki päässä!

Kävin äsken kovistelemaan sitä naapurin lasta ja lopulta tunnusti itse rikkoneensa puhelimen.

Kyseessä on iPhone 5. Naapurit sanoivat että eivät osta uutta tilalle. Pyysivät anteeksi ja toivat meidän tytölle 2 litraa jäätelöä ja litran mansikoita lohdutuksena.

Riittääköhän tuo? Kyllä kai tuon ikäinen jo kolme litraa lapio naamaansa ihan kevyesti.

Oletko kateellinen lapsen jäätelöstä? Ei hän kaikkea kerralla syö niinkuin sinä, ylipainoinen wt

;[/quote]

Varastelu on satunnaista mutta tätä on jatkunut jo 2vuotta. Ap[/quote]

Varastelua on jatkunut jo kaksi vuotta ja vasta nyt heräät tilanteeseen (ja päädyt kirjoittamaan vauva-palstalle)? Teidän perheessä on isoja ongelmia.