Huonejako uusperheessä - uusi vauva

Me ollaan isompaa asuntoa etsitty tästä lähialueelta mutta toistaiseksi ei ole sellaista löytynyt. Jos muutetaan tältä lueteltu pois, lasten koulumatka pitenee tai vaihtuu kokonaan. Sitten on äidiltä pitkä matka kouluun.

Nykyisissä makkareissa on kiinteät kaapit joten niitä ei voi siirtää pois.

Ja ei, minä en halua lapsia lähettää minnekään pois. Voi vaan olla että eivät ehkä itse jaksa olla meillä jos vauva itkee paljon.

Jos olisi ydinperheessä, tekisin tismalleen saman ratkaisun: vanhemmat samaan huoneeseen. Vanhemmilla lapsilla on toistaiseksi ainakin ollut sama unirytmi. Ja jakavat äitinsä luona huoneen joka tapauksessa.

Ap

Kannattaako sitä yhden lapsen takia koko elämää heti uusiksi laittaa? Pari vuotta lapsi menee teidän huonessa ja hyvässä sykyssä olette jo eronneet sinä aikana.

Vierailija kirjoitti:

En kertakaikkiaan käsitä, että miksi muutto uuteen asuntoon ei muka ole mahdollinen. Se olisi kaikkein paras ratkaisu. Uusi asunto, jossa on yksi makuuhuone enemmän. Haette vaikka kunnalta vuokra-asunnon, jos ei ole rahaa ostaa isompaa asuntoa. Tai hyväksytte rumemman asunnon kuin nykyinen, mutta sellaisen jossa on yksi makkari enemmän. Tai muutatte 3 kilsan päähän, ei ole pakko samalla kadulla asua.

Ap ei nyt kerro koko totuutta siitä, että miksi eivät voi muka muuttaa uuteen asuntoon.

Mielestäni vastasin tähän jo: alueella ei ole isompaa tarjolla. Ollaan katsottu jo. muualta varmasti löytyisi mutta jos muutamme kauemmaksi lapsilla vaihtuu joko koulu tai koulumatka pitenee. Sekö on sitten parmepi vaihtoehto?

Minä en olisi tähän alueelle halunnut muuttaa mutta niin tehtiin, koska lasten äiti asuu lähellä. Nyt lapsilla on yhtä pitkä matka kouluun meiltä kuin äidiltäänkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on poikien mielipide asiassa? Vai eikö heitä teistä pidä kuulla?  Oman huoneen vieminen voi tarkoitaa sitä, että he haluavat enevissä määrin viettää enemmän aikaa äidillään. Sen voi toki tehdä yksistään jo se, että teille tulee uusi vauva ja luonnostaa jo tapaamismuotenne muuttuu enenmmän satunnaisiin taapaamisiin.

Äidillään nukkuvat samassa huoneessa ja peli-/leikkihuone on toisessa huoneessa.

Nuorempi poika haluaisi veljensä kanssa samaan huoneeseen myös meillä mutta tähän asti mieheni ei ole siihen suostunut ajatellen juuri vanhemman pojan yksityisyyttä.

Mun mies on lastensa lähivanhempi. Tapaamiset eivät varmasti tule vähenemään. Ehkä alussa tarvii olla enemmän äidillään mutta pysyvää ratkaisua siitä ei tule.

Ap

Pidätte sitten lapset vaikka väkisin vaikka heidän tahto tilansa olisi olla enemmän äidillään? Ehkä aluksi tarvii olla enemmän äidillään ja minkäköhän takia? Kuulostaa kyllä pirun itsekäältä. Tämä aluksi muodostuu vakiintuneeksi käytännöksi lasten tahdosta ja te vaaditte heitä takaisin luoksennne? 

Ehkäpä sille on ihan syynsä, että mieheni on lastensa lähivanhempi?

Tuskinpa lapset haluavat isällään eli meillä yhtään vähempää olla, vaikka uuden sisaruksen saavatkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kertakaikkiaan käsitä, että miksi muutto uuteen asuntoon ei muka ole mahdollinen. Se olisi kaikkein paras ratkaisu. Uusi asunto, jossa on yksi makuuhuone enemmän. Haette vaikka kunnalta vuokra-asunnon, jos ei ole rahaa ostaa isompaa asuntoa. Tai hyväksytte rumemman asunnon kuin nykyinen, mutta sellaisen jossa on yksi makkari enemmän. Tai muutatte 3 kilsan päähän, ei ole pakko samalla kadulla asua.

Ap ei nyt kerro koko totuutta siitä, että miksi eivät voi muka muuttaa uuteen asuntoon.

Mielestäni vastasin tähän jo: alueella ei ole isompaa tarjolla. Ollaan katsottu jo. muualta varmasti löytyisi mutta jos muutamme kauemmaksi lapsilla vaihtuu joko koulu tai koulumatka pitenee. Sekö on sitten parmepi vaihtoehto?

Minä en olisi tähän alueelle halunnut muuttaa mutta niin tehtiin, koska lasten äiti asuu lähellä. Nyt lapsilla on yhtä pitkä matka kouluun meiltä kuin äidiltäänkin.

Ap

Kysykää niiden lasten mielipide asiaan. Ei niin, että se olisi päätös mitä teette, mutta antakaa lasten vaikuttaa omaan elämäänsä. Kysykää haluaisivatko he mieluummin, että asutte yhä nykyisessä, mutta ahtaasti ja he samassa huoneessa, vai mieluummin että muutatte isompaan, mutta sitten koulumatka pitenee.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan isompaa asuntoa etsitty tästä lähialueelta mutta toistaiseksi ei ole sellaista löytynyt. Jos muutetaan tältä lueteltu pois, lasten koulumatka pitenee tai vaihtuu kokonaan. Sitten on äidiltä pitkä matka kouluun.

Nykyisissä makkareissa on kiinteät kaapit joten niitä ei voi siirtää pois.

Ja ei, minä en halua lapsia lähettää minnekään pois. Voi vaan olla että eivät ehkä itse jaksa olla meillä jos vauva itkee paljon.

Jos olisi ydinperheessä, tekisin tismalleen saman ratkaisun: vanhemmat samaan huoneeseen. Vanhemmilla lapsilla on toistaiseksi ainakin ollut sama unirytmi. Ja jakavat äitinsä luona huoneen joka tapauksessa.

Ap

:D Salli minun nauraa. En todellakaan usko, että laittaisit useita vuosia omissa huoneissaan asuneita omia kouluikäisiä lapsiasi, (joista vanhempi on vielä selkeästi sanonut haluavansa oman huoneen) samaan huoneeseen, kun 7-9 vuotta nuorempi kolmonen syntyy, jotta vauvalla/taaperolla/pienellä leikki-ikäisellä olisi oma huone. En muuten ikinä ole kuullut kenenkään tekevän noin, ja jos näin omalta kannalta ajattelee (meillä on 9v, 5v ja kolmas toiveissa), niin viimeinen asia mitä tekisin olisi esikoiselta oman huoneen vieminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on poikien mielipide asiassa? Vai eikö heitä teistä pidä kuulla?  Oman huoneen vieminen voi tarkoitaa sitä, että he haluavat enevissä määrin viettää enemmän aikaa äidillään. Sen voi toki tehdä yksistään jo se, että teille tulee uusi vauva ja luonnostaa jo tapaamismuotenne muuttuu enenmmän satunnaisiin taapaamisiin.

Äidillään nukkuvat samassa huoneessa ja peli-/leikkihuone on toisessa huoneessa.

Nuorempi poika haluaisi veljensä kanssa samaan huoneeseen myös meillä mutta tähän asti mieheni ei ole siihen suostunut ajatellen juuri vanhemman pojan yksityisyyttä.

Mun mies on lastensa lähivanhempi. Tapaamiset eivät varmasti tule vähenemään. Ehkä alussa tarvii olla enemmän äidillään mutta pysyvää ratkaisua siitä ei tule.

Ap

Pidätte sitten lapset vaikka väkisin vaikka heidän tahto tilansa olisi olla enemmän äidillään? Ehkä aluksi tarvii olla enemmän äidillään ja minkäköhän takia? Kuulostaa kyllä pirun itsekäältä. Tämä aluksi muodostuu vakiintuneeksi käytännöksi lasten tahdosta ja te vaaditte heitä takaisin luoksennne? 

Ehkäpä sille on ihan syynsä, että mieheni on lastensa lähivanhempi?

Tuskinpa lapset haluavat isällään eli meillä yhtään vähempää olla, vaikka uuden sisaruksen saavatkin.

Ap

Mistä hitosta sinä tiedät miten paljon lapsen tulo muuttaa teidän arkea ja mitä pojat tulevat haluamaan. Tuskin mistään kovin vakavasta kyse, kun vanhemmuus on kuintekin on jaettua. Lähivanhemmuus kun ei ole kuin pelkkä muodollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäiset pojat?

Voisiko ajatella, että vauva on teidän huoneessa ekan vuoden ja sen jälkeen vauva ja nuorempi poika jakaa huoneen ja vauvan leluista osa alakertaan, jotta poika saa välillä myös rauhaa taaperolta. Työskenteleekö mies päivittäin kotona? Voisiko ajatella, että miehen työhuone siirtyisi vanhemman pojan huoneeseen, jonne jäisi myös pojan sänky  (huone on kuitenkin joka toinen viikko tyhjillään). Sitten vastaavasti yläkerran aulaan saisi leikkihuoneen kaikille kolmelle lapselle.

Tai isot pojat yhteen huoneeseen ja vauva toiseen (ekan vuoden jälkeen). Miehen työtila teidän makuuhuoneeseen. Ja yläaulaan leikkitila (tai pleikkarilla peluu nurkkaus poikien iästä riippuen).

 

Vauvaa ei ole siis mikään kiire siirtää omaan huoneeseensa. Todennäköisesti nukkuu meidän huoneessa ekan vuoden. Nuorempi poika on 10-vuotias, joten huoneen jakaminen taaperon kanssa ei kuulosta mielestäni hyvältä idealta.

Mieheni työskentelee päivät kotona. Miehen työhuone on käytännössä aulatila. Miehellä on siis muutakin kuin pelkkä läppäri, joten ei kamoineen mahdu meidän makuuhuoneeseen. Mutta työpiste mahtuisi kyllä vauvan kanssa samaan huoneseen. Näin aula voisi olla leikkitilana (tosin eipä tuo 10-vuotiaskaan enää kauheasti leiki). Ollaan mietitty myös toimistohotellin vuokraamista miehen käyttöön, kun on valitellut etti pysty tekemään töitä kun tila on niin rauhaton.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kertakaikkiaan käsitä, että miksi muutto uuteen asuntoon ei muka ole mahdollinen. Se olisi kaikkein paras ratkaisu. Uusi asunto, jossa on yksi makuuhuone enemmän. Haette vaikka kunnalta vuokra-asunnon, jos ei ole rahaa ostaa isompaa asuntoa. Tai hyväksytte rumemman asunnon kuin nykyinen, mutta sellaisen jossa on yksi makkari enemmän. Tai muutatte 3 kilsan päähän, ei ole pakko samalla kadulla asua.

Ap ei nyt kerro koko totuutta siitä, että miksi eivät voi muka muuttaa uuteen asuntoon.

Mielestäni vastasin tähän jo: alueella ei ole isompaa tarjolla. Ollaan katsottu jo. muualta varmasti löytyisi mutta jos muutamme kauemmaksi lapsilla vaihtuu joko koulu tai koulumatka pitenee. Sekö on sitten parmepi vaihtoehto?

Minä en olisi tähän alueelle halunnut muuttaa mutta niin tehtiin, koska lasten äiti asuu lähellä. Nyt lapsilla on yhtä pitkä matka kouluun meiltä kuin äidiltäänkin.

Ap

Lähivanhenmuuteenkin voidaan hakea muutosta ja lapset jatkaa vanhassa koulussaan. Se, että vanhenmuus on jo nyt jaettua se on juuri se ja sama kumman luona lapset on kirjoilla. Eikä koulumatkan pidentyminen auttamatta ole mikään huono asia ole, jos tukee miellyttävämpää asumista.

Tunnen itseni rikkinäiseksi levyksi vastaillessanne teidän kysymyksiinne..

Pojat nukkuvat äidillään jo samassa huoneessa - omasta tahdostaan. Olisivat halunneet nukkua niin myös meillä mutta mieheni ei halunnut sitä.

Ja hienoa teille, joiden perheissä lähivanhemmuus on pelkästään muodollisuus. Te ette kuitenkaan mieheni ja hänen exänsä historiaa tunne ja miksi mieheni on lastensa lähivanhempi ja mitä se meillä tarkoittaa. Olen varma, että mieheni lapset eivät halua viettää aikaansa vähemmän meillä kun lapsi syntyy. Ei ne vanhemmat lapset ydinperheestäkään minnekään lähde kun syntyy pienempiä sisaruksia.

Olisinkohan saanut erilaisia vastauksia osakseni, jos olisin jättänyt tekstistäni pois sen seikan, että olemme uusperhe? Olisin puhunut vain siitä, että on kaksi vanhempaa lasta ja kolmas tulossa. Hmm.

Kumman pieniä makuuhuoneita teillä, jos sinne ei mahdu kuin sängyt. Leikkimökissäkö asutte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäiset pojat?

Voisiko ajatella, että vauva on teidän huoneessa ekan vuoden ja sen jälkeen vauva ja nuorempi poika jakaa huoneen ja vauvan leluista osa alakertaan, jotta poika saa välillä myös rauhaa taaperolta. Työskenteleekö mies päivittäin kotona? Voisiko ajatella, että miehen työhuone siirtyisi vanhemman pojan huoneeseen, jonne jäisi myös pojan sänky  (huone on kuitenkin joka toinen viikko tyhjillään). Sitten vastaavasti yläkerran aulaan saisi leikkihuoneen kaikille kolmelle lapselle.

Tai isot pojat yhteen huoneeseen ja vauva toiseen (ekan vuoden jälkeen). Miehen työtila teidän makuuhuoneeseen. Ja yläaulaan leikkitila (tai pleikkarilla peluu nurkkaus poikien iästä riippuen).

 

Vauvaa ei ole siis mikään kiire siirtää omaan huoneeseensa. Todennäköisesti nukkuu meidän huoneessa ekan vuoden. Nuorempi poika on 10-vuotias, joten huoneen jakaminen taaperon kanssa ei kuulosta mielestäni hyvältä idealta.

Mieheni työskentelee päivät kotona. Miehen työhuone on käytännössä aulatila. Miehellä on siis muutakin kuin pelkkä läppäri, joten ei kamoineen mahdu meidän makuuhuoneeseen. Mutta työpiste mahtuisi kyllä vauvan kanssa samaan huoneseen. Näin aula voisi olla leikkitilana (tosin eipä tuo 10-vuotiaskaan enää kauheasti leiki). Ollaan mietitty myös toimistohotellin vuokraamista miehen käyttöön, kun on valitellut etti pysty tekemään töitä kun tila on niin rauhaton.

Ap

Eikä vauvan tulo ainakaan tilannnetta rauhoita.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen itseni rikkinäiseksi levyksi vastaillessanne teidän kysymyksiinne..

Pojat nukkuvat äidillään jo samassa huoneessa - omasta tahdostaan. Olisivat halunneet nukkua niin myös meillä mutta mieheni ei halunnut sitä.

Ja hienoa teille, joiden perheissä lähivanhemmuus on pelkästään muodollisuus. Te ette kuitenkaan mieheni ja hänen exänsä historiaa tunne ja miksi mieheni on lastensa lähivanhempi ja mitä se meillä tarkoittaa. Olen varma, että mieheni lapset eivät halua viettää aikaansa vähemmän meillä kun lapsi syntyy. Ei ne vanhemmat lapset ydinperheestäkään minnekään lähde kun syntyy pienempiä sisaruksia.

Olisinkohan saanut erilaisia vastauksia osakseni, jos olisin jättänyt tekstistäni pois sen seikan, että olemme uusperhe? Olisin puhunut vain siitä, että on kaksi vanhempaa lasta ja kolmas tulossa. Hmm.

 

Uskon, että todella moni olisi pitänyt äärimmäisen outona, että vanhemmat lapset siirrettäisiin samaan huoneeseen ja nuorimmalle annetaan oma huone.

Ap jos poika on jo 10-vuotias niin kysykää ihmeessä lapsilta miten he toivoisivat! Tuon ikäinen ei varmaan ensisijaisesti halua vaihtaa koulua. Hän ehkä voi hyväksyä hieman pidemmän koulumatkan, jos saa sillä oman huoneen. Tai jos hän on läheinen pikkuveljensä kanssa, niin hän voi tyytyväisenä jakaa saman huoneen.

Antakaa lasten vaikuttaa siihen, millainen koti ja elämä heillä on. Saatte homman hoidettua kaikkein kivuttomammin, jos annatte noiden poikien osallistua päätökseen ja huomioitte heidän valinnan (annetuista vaihtoehdoista). Kaikki, myös lapset, vihaa sitä että heidät jyrätään ja muut päättää. Lapsi sopeutuu kyllä, jos on saanut itse valita vaikka huonoistakin vaihtoehdoista sen parhaimman ja mieluisimman.

Ap teillä on useampi vuosi vielä aikaa löytää se uusi asunto. Nyt haku päälle, kaikille välittäjille asunnonetsintäilmoitus ja sopivien talojen alueelle jaatte lappuja että etsitään 4-5h asuntoa! Kyllä parin vuoden aikana joku löytyy. Pohjatkin on erilaisia, jossain voisi mahdollisuus rakentaa lisähuone asuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäiset pojat?

Voisiko ajatella, että vauva on teidän huoneessa ekan vuoden ja sen jälkeen vauva ja nuorempi poika jakaa huoneen ja vauvan leluista osa alakertaan, jotta poika saa välillä myös rauhaa taaperolta. Työskenteleekö mies päivittäin kotona? Voisiko ajatella, että miehen työhuone siirtyisi vanhemman pojan huoneeseen, jonne jäisi myös pojan sänky  (huone on kuitenkin joka toinen viikko tyhjillään). Sitten vastaavasti yläkerran aulaan saisi leikkihuoneen kaikille kolmelle lapselle.

Tai isot pojat yhteen huoneeseen ja vauva toiseen (ekan vuoden jälkeen). Miehen työtila teidän makuuhuoneeseen. Ja yläaulaan leikkitila (tai pleikkarilla peluu nurkkaus poikien iästä riippuen).

 

Vauvaa ei ole siis mikään kiire siirtää omaan huoneeseensa. Todennäköisesti nukkuu meidän huoneessa ekan vuoden. Nuorempi poika on 10-vuotias, joten huoneen jakaminen taaperon kanssa ei kuulosta mielestäni hyvältä idealta.

Mieheni työskentelee päivät kotona. Miehen työhuone on käytännössä aulatila. Miehellä on siis muutakin kuin pelkkä läppäri, joten ei kamoineen mahdu meidän makuuhuoneeseen. Mutta työpiste mahtuisi kyllä vauvan kanssa samaan huoneseen. Näin aula voisi olla leikkitilana (tosin eipä tuo 10-vuotiaskaan enää kauheasti leiki). Ollaan mietitty myös toimistohotellin vuokraamista miehen käyttöön, kun on valitellut etti pysty tekemään töitä kun tila on niin rauhaton.

Ap

Ekalla sivulla sanoit että miehen lapset on 7 ja 9

Juu, nuorempi poika vanheni kahdessa viikossa kolme vuotta. Siihen asti meni ihan hyvin.

Hahaha tämä on niin huvittavaa lukea ihmisten kaksinaismoralismista, lyön vetoa että suhtautuminen olisi ihan eri, jos aloittaja ei olisi maininnut uusioperheestä mitään. Tässä on kyseessä selkeästi hyvä äitipuoli joka on kaikinpuolin hyväksynyt miehensä lapset ja haluaa ne luonaan pitää, mutta sekään ei nyt mammoille sovi, lasten äitihän jää tässä kakkoseksi ja pojat kärsivät! Voi luoja. Jos aloittaja olisi kirjoittanut että kumpa pojat muuttaisivat äidilleen olisi hänet myös silloin lynkattu. Teille ei kelpaa mikään :D

Vierailija kirjoitti:

Kumman pieniä makuuhuoneita teillä, jos sinne ei mahdu kuin sängyt. Leikkimökissäkö asutte?

Kyllä, asuntomme on melko pieni. Iso kompromissi piti tehdä neliöiden suhteen, jotta löysimme asunnon tältä alueelta läheltä exää. Harkitsimme sitäkin vaihtoehtoa, että olisimme muuttaneet muualle mutta miestäni huoletti, että siinä olisi tullut liikaa muutoksia.

Ja joo, minulla tuli ajatusvirhe viestiini: nuorempi 7 ja vanhempi ehti tyttää tässä välissä 10.  Vanhempi ei enää leluilla leiki, 7-vuotiaskin vähentänyt aika paljon kun tekee mieluummin isoveljensä kanssa juttuja.

Joka tapauksessa mielestäni ikäerot on aika suuria laittaa taaperoa kummankaan pojan kanssa samaan huoneeseen. pitää toivoa että vauva on poika, niin ehkä helpottaisi tulevaisuuden järjestelyjä.

Me ei olla vielä otettu huoneiden jakoa lasten kanssa puheeksi. Yksi asia sulateltavaksi kerrallaan. :)  Tarkoitus on kyllä ottaa lapset mukaan mietteisiin, mutta ensin meidän aikusiten tarvii päättää mitkä ne vaihtoehdot on.

Ap

Lopeta jo. Kyllä sä olet nyt tarpeeksi monta ajatusvirhettä tehnyt.