Älyvapaimmat työtehtävät mitä teillä on ollut

Olin maatalossa renkinä ja eniten nyppi,kun lehmälaitumien lankapaimenen tötit piti laittaa suoraan riviin,melkein räpsylangan mukaan ja heinäseipäät samalla tavalla.No,olihan se hauska katsella,kun heinät seipäillä suorassa rivissä.-70-luvulla-

Olin muutama vuosi sitten psykologina psykiatrian polilla. Toimistosihteerin työkyky oli kroonisesti alentunut, mutta kukaan ei halunnut tai uskaltanut puuttua asiaan, sillä sihteerillä oli vahva luonne. Työkyvyn alenemista paikattiin sitten polin sisällä niin, että sihteerin työtehtäviä jaettiin muille työntekijöille. Tämä piti sisällään mm. puhelimeen vastaamista, ovien aukaisua ja rutiiniasioiden selvittelyä. Sinänsä työtehtävät eivät olleet älyvapaita vaan oleellisia paikan pyörimisen kannalta, mutta minut (ja muut työtoverini kuten psykiatri, sosiaalityöntekijät ja sairaanhoitajat) oli kuitenkin palkattu sinne aivan muihin tehtäviin kuten potilaiden hoitoon, kuntouttamiseen ja tutkimiseen. Sihteerin tehtävien pyörittäminen pahensi jo entisestään paineista työtilannetta.

Kerran sain sihteeriltä tehtäväksi postittaa ajat uusille potilaille (eivät olleet pelkästään omia tulevia potilaita vaan kaikille polin työntekijöille tulevia potilaita). Olin tuosta sen verran närkästynyt, että kirjoitin ajanvarauskirjeen allekirjoituskohtaan: "Toimistosihteeri X.X:ltä toimeksi saaneena psykologi Y.Y.".

Ja kyllä, johto oli tietoinen tilanteesta ja kehotti joustamaan. Joustimmekin niin kauan, että tilanne sitten räjähti käsiin.

Mä olen tehnyt kaikenlaisia outoja juttuja töissäni, mutta hyväpalkkaisin outo juttu oli 90-luvulla kun saunotettiin Nokian "banaani"puhelimia. Niissä oli vikaa juotoksissa joka ilmeni kun puhelin käytössä lämpeni, ja tuon takia puhelimet laitettiin 60-asteiseen saunaan tunniksi-pariksi ja sit kokeiltiin toimiiko se vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Kalatehtaalla oli aina niin mieltä ylentäviä tehtäviä. Parasta oli tillittäminen, eli tillin ripotteleminen graavilohen päälle. Sitä kun teki liukuhihnan päässä kahdeksan tuntia, onneksi sentään sunnuntaina ja tuplapalkalla, niin ei tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Kaivattua vaihtelua työhön toi tillipurkin ajoittainen täyttäminen.

Samaisessa tehtaassa pääsin kerran toimimaan apukätenä kahden liukuhihnan liitoskohdassa. Toinen hihna oli kapeampi kuin edellinen, joten leveämmältä hihnalta vierekkäin tulevista kahdesta kalapaketeista toinen piti siirtää toisen perään. Paketointikone oli vanha ja hidas, noita paketteja tuli noin 45 sekunnin välein. Aika kävi pitkäksi tässäkin hommassa.

Näitä lukiessa ei voi kuin ihmetellä, että miksi jotkut valittaa, kun "koneet vie ihmisten työt". Onneksi vie! Kenenkään ei tarvitsisi tehdä tommoista yksitoikkoista työtä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalatehtaalla oli aina niin mieltä ylentäviä tehtäviä. Parasta oli tillittäminen, eli tillin ripotteleminen graavilohen päälle. Sitä kun teki liukuhihnan päässä kahdeksan tuntia, onneksi sentään sunnuntaina ja tuplapalkalla, niin ei tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Kaivattua vaihtelua työhön toi tillipurkin ajoittainen täyttäminen.

Samaisessa tehtaassa pääsin kerran toimimaan apukätenä kahden liukuhihnan liitoskohdassa. Toinen hihna oli kapeampi kuin edellinen, joten leveämmältä hihnalta vierekkäin tulevista kahdesta kalapaketeista toinen piti siirtää toisen perään. Paketointikone oli vanha ja hidas, noita paketteja tuli noin 45 sekunnin välein. Aika kävi pitkäksi tässäkin hommassa.

Näitä lukiessa ei voi kuin ihmetellä, että miksi jotkut valittaa, kun "koneet vie ihmisten työt". Onneksi vie! Kenenkään ei tarvitsisi tehdä tommoista yksitoikkoista työtä...

Pakko olla eri mieltä.

Koska oon ite tehnyt vähän vastaavia hommia ja ei haittaa yhtään. Tylsää ehkä juu, mutta päivät voit kuunnella kuulokkeilla mitä haluat ja työ on niin helppoa ettei paljon tarvitse ajatella tai stressata.

Palkka on sama tai jopa hieman parempi kun koulutustani vastaavassa työssä, mutta ei ole henkisesti tai fyysisesti kuormittavaa.

Aikanaan 90-luvulla. Meidän juristi oli muutaman kuukauden sairaslomalla, niin mun piti mennä toimarin mukaan asiakasneuvotteluihin. Eihän toki voinut mennä yksin, kun toisella puolella pöytää istuu 3-5 henkilöä. Siellä sitten istuin kahvia juomassa, kun mitään saanut puhua, se kiellettiin erikseen :).

Olin siis firmassa sihteerinä.

Kaikki työ on itsessään arvokasta. Ymmärrätte sen kun olette kokeneet esim. työttömyyden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri oli myös lihajalostamossa töissä ja hänen piti ensin käsin ja sitten vaa'alla punnita oikea määrä leikkelettä tms. Kertoi saaneensa ranteeseensa tulehduksen ja osaavansa punnita melko tarkasti noin 400 g lihaa.

Oma älyvapain työ oli ehkä hautausmaalla perjantaisin hiekkakäytävien haravointi. Pitihän käytävien olla siisteinä, mutta ensimmäinen tuulenpuuska ja käytävällä oli lehtiä, neulasia yms.

Samaisessa työpaikassa nypittiin useampi päivä sormet kipeinä kiveyksen väleistä rikkaruohoja (tehokkaampaa olisi ollut polttaa ne, mutta tähän emme saaneet lupaa). Ensimmäinen sade ja kiveys oli samannäköinen kuin ennen työskentelyämme.

Turhauttavinta ja unettavinta on ollut vahtia toisten työskentelyä. Etenkin jos hän vain tekee jotain tietokoneella, eikä edes liiku minnekään...

Missä työssä valvotaan tietokoneella työskentelyä? Kuulostaa todella oudolta. 

Perheenjäseneni työ Googlella Haminassa oli sellaista. Hän ei myöskään saanut kertoa työstään mitään ja oli kirjoittanut kuusi vaitiolovelvollisuuslappua.

Olen itse googlen työntekijöiden kanssa paljon tekemisissä töissä. Ja heillä tosiaan en ihmettelisi... Heidän työtehtävä on neuvoa ja auttaa meitä, ja vastata kysymyksiin. Todellisuudessa he eivär suoraan voi vastata oikein mihinkään tiukkojen säädöksien vuoksi. Olisi kyllä todella turhauttavaa :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalatehtaalla oli aina niin mieltä ylentäviä tehtäviä. Parasta oli tillittäminen, eli tillin ripotteleminen graavilohen päälle. Sitä kun teki liukuhihnan päässä kahdeksan tuntia, onneksi sentään sunnuntaina ja tuplapalkalla, niin ei tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Kaivattua vaihtelua työhön toi tillipurkin ajoittainen täyttäminen.

Samaisessa tehtaassa pääsin kerran toimimaan apukätenä kahden liukuhihnan liitoskohdassa. Toinen hihna oli kapeampi kuin edellinen, joten leveämmältä hihnalta vierekkäin tulevista kahdesta kalapaketeista toinen piti siirtää toisen perään. Paketointikone oli vanha ja hidas, noita paketteja tuli noin 45 sekunnin välein. Aika kävi pitkäksi tässäkin hommassa.

Näitä lukiessa ei voi kuin ihmetellä, että miksi jotkut valittaa, kun "koneet vie ihmisten työt". Onneksi vie! Kenenkään ei tarvitsisi tehdä tommoista yksitoikkoista työtä...

Pakko olla eri mieltä.

Koska oon ite tehnyt vähän vastaavia hommia ja ei haittaa yhtään. Tylsää ehkä juu, mutta päivät voit kuunnella kuulokkeilla mitä haluat ja työ on niin helppoa ettei paljon tarvitse ajatella tai stressata.

Palkka on sama tai jopa hieman parempi kun koulutustani vastaavassa työssä, mutta ei ole henkisesti tai fyysisesti kuormittavaa.

Usein taitaa suorittavissa töissä kuulokkeiden käyttö olla kiellettyä kun aina se voi jonkun mielestä haitata jotain tai aiheuttaa onnettomuuden tms. Ja sitten joutuu kuuntelemaan jotain ärsyttävää radiokanavaa jossa soi joka päivä samat biisit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalatehtaalla oli aina niin mieltä ylentäviä tehtäviä. Parasta oli tillittäminen, eli tillin ripotteleminen graavilohen päälle. Sitä kun teki liukuhihnan päässä kahdeksan tuntia, onneksi sentään sunnuntaina ja tuplapalkalla, niin ei tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Kaivattua vaihtelua työhön toi tillipurkin ajoittainen täyttäminen.

Samaisessa tehtaassa pääsin kerran toimimaan apukätenä kahden liukuhihnan liitoskohdassa. Toinen hihna oli kapeampi kuin edellinen, joten leveämmältä hihnalta vierekkäin tulevista kahdesta kalapaketeista toinen piti siirtää toisen perään. Paketointikone oli vanha ja hidas, noita paketteja tuli noin 45 sekunnin välein. Aika kävi pitkäksi tässäkin hommassa.

Näitä lukiessa ei voi kuin ihmetellä, että miksi jotkut valittaa, kun "koneet vie ihmisten työt". Onneksi vie! Kenenkään ei tarvitsisi tehdä tommoista yksitoikkoista työtä...

Pakko olla eri mieltä.

Koska oon ite tehnyt vähän vastaavia hommia ja ei haittaa yhtään. Tylsää ehkä juu, mutta päivät voit kuunnella kuulokkeilla mitä haluat ja työ on niin helppoa ettei paljon tarvitse ajatella tai stressata.

Palkka on sama tai jopa hieman parempi kun koulutustani vastaavassa työssä, mutta ei ole henkisesti tai fyysisesti kuormittavaa.

Usein taitaa suorittavissa töissä kuulokkeiden käyttö olla kiellettyä kun aina se voi jonkun mielestä haitata jotain tai aiheuttaa onnettomuuden tms. Ja sitten joutuu kuuntelemaan jotain ärsyttävää radiokanavaa jossa soi joka päivä samat biisit.

Jaa. Mä oon nyt viisi vuotta tehnyt tuollaista suorittavaa työtä ja on käytettävä jonkunnäköistä kuulonsuojausta. Työnantaja ostaa työntekijöille radiokuulosuojaimet joissa on myös paikka liitäntäjohdolle esim soittimeen ja jonkunnäköisten kuulokkeuden/kuulosuojainten pito on PAKOLLISTA melutason vuoksi.

Kyllähän jokainen ihminen osaa esim käännellä leipäviipaleita tai siirrellä paketteja peräkkäin, samalla vaikka radiota kuunnellen.

Ja onhan välillä vuoroja joissa tilauslistaa vilkuillen täytät tilauksia, mikä nyt ei ole sekään erityisen vaikeaa, mutta tervetulleita on ne työvuorot kun teet tuota suorittavaa työtä, ei vaadi erityistä keskittymistä ja ei ole stressavaa.

Ei ole yhtään ikävä entiseen työhön joka oli joka päivä henkisesti ja fyysisesti rankkaa ja jatkuvaa miettimistä, keskittymistä ja huolehtimista että asiat rullaa ja kaikki on aikataulussa ja oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalatehtaalla oli aina niin mieltä ylentäviä tehtäviä. Parasta oli tillittäminen, eli tillin ripotteleminen graavilohen päälle. Sitä kun teki liukuhihnan päässä kahdeksan tuntia, onneksi sentään sunnuntaina ja tuplapalkalla, niin ei tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Kaivattua vaihtelua työhön toi tillipurkin ajoittainen täyttäminen.

Samaisessa tehtaassa pääsin kerran toimimaan apukätenä kahden liukuhihnan liitoskohdassa. Toinen hihna oli kapeampi kuin edellinen, joten leveämmältä hihnalta vierekkäin tulevista kahdesta kalapaketeista toinen piti siirtää toisen perään. Paketointikone oli vanha ja hidas, noita paketteja tuli noin 45 sekunnin välein. Aika kävi pitkäksi tässäkin hommassa.

Näitä lukiessa ei voi kuin ihmetellä, että miksi jotkut valittaa, kun "koneet vie ihmisten työt". Onneksi vie! Kenenkään ei tarvitsisi tehdä tommoista yksitoikkoista työtä...

Pakko olla eri mieltä.

Koska oon ite tehnyt vähän vastaavia hommia ja ei haittaa yhtään. Tylsää ehkä juu, mutta päivät voit kuunnella kuulokkeilla mitä haluat ja työ on niin helppoa ettei paljon tarvitse ajatella tai stressata.

Palkka on sama tai jopa hieman parempi kun koulutustani vastaavassa työssä, mutta ei ole henkisesti tai fyysisesti kuormittavaa.

Usein taitaa suorittavissa töissä kuulokkeiden käyttö olla kiellettyä kun aina se voi jonkun mielestä haitata jotain tai aiheuttaa onnettomuuden tms. Ja sitten joutuu kuuntelemaan jotain ärsyttävää radiokanavaa jossa soi joka päivä samat biisit.

Ehkä jossain huonossa blondivitsissä ei suorittava työ ja musiikin kuuntelu onnistu ihmiseltä samaan aikaan. Enkä mä keksi mitään onnettomuuttakaan joka voisi tapahtua/olla tapahtumatta vain siksi että kuuntelee työpisteellään musiikkia. Suorittavassa työssä siis.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki työ on itsessään arvokasta. Ymmärrätte sen kun olette kokeneet esim. työttömyyden.

Olen eri mieltä. Kaikki työ ei ole arvokasta, esim. lehtimyyjä ei tee mitään niin ensiarvoisen tärkeää, että sen vuoksi kannattaisi kuunnella haistattelua, vessanvetoa, saada luuria korvaan ym. ja kaikesta tästä vielä pomon valituksia ja surkeaa palkkaa. Myöskään mansikanpoiminta ei ole arvokasta, jos poimija on heinäallerginen ja selkävaivainen. Terveys on tärkeämpää kuin työ.

Mielekäs työ on arvokasta - älyvapaa työ on vain älyvapaata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aulaemäntä.

Meillä on ulko-ovi lukossa, joten asiakkaiden pitää soittaa ovikelloa ja katson kamerasta kuka tulee.

Olen aulassa ja soitan henkilölle, jota tullaan katsomaan.

Yleensä on tapaaminen sovittu, katan kahvikupit, pullaa, servettejä, pientä tälläistä.

Kun tapaaminen on ohi, siivoan tilan, tiskaan kupit.

Vilkkaampana päivänä on max 5 tapaamista, neukkareita on 4,

Ennen jaoin postinkin, mutta nykyään sitäkin tulee niin vähän, ettei siihen kauaa mene aikaa.

Työaikani on 9 - 16. En pidä ruokatuntia, koska olen aulaemäntä, mutta voin sivussa syödä eväät niin ettei kukaan näe. Vien postin, on kotimatkalla ja tätä varten saan lähteä 15 min aikaisemmin.

Kun aloitin, oli työtä enemmän, meitä oli 2. Toinen lopetti ja hänen tilalleen ei palkattu ketään. Teen työtä päivässä max tunnin ja bruttoni on 2400 e.

Olen opiskellut toisenkin ammatin, mutta en millään viitsi vaihtaa työpaikkaa. Teen niin paljon omia juttuja nykyisessä paikassani.

Talolle on kunnia-asia vanhimmat työntekijät. Tunnen, että minua arvostetaan, vaikka en mitään teekään.

Voi, tuollainen työ kelpaisi minulle! Olen nyt laboratoriohoitaja ja palkkani on sama. Tekisin mieluummin tuollaista siistiä ja rauhallista työtä kuin tätä nykyistä, jossa on koko ajan helvetinmoinen kiire niskassa, potilaat valittavat teki niin tai näin, pomoa ei kiinnosta työturvallisuus eikä mikään muukaan ja töiden jälkeen on aina aivan loppu.

Minäkin olen laboratoriohoitaja. Tein opintojen ohessa keikkaa mm. aulaemäntänä, ja mietin että se on hirveimpiä duuneja ikinä. Käkkiä pienessä karsinassa eteisessä kuuntelemassa luonnehäiriöisten ihmisten valitusta ja huutoa asioista, joista en tiennyt yhtään mitään. Nykyiseen työhöni olen erittäin tyytyväinen. Ehkä olen osunut hyvään työpaikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki työ on itsessään arvokasta. Ymmärrätte sen kun olette kokeneet esim. työttömyyden.

Ihmettelin tän saamia alapeukkuja.

Mulle on ihan sama vaikka työ olisi "liian helppoa" kunhan palkka juoksee.

En koe, että sama palkka olisi jotenkin arvokkaampi jos sen eteen on joutunut raatamaan kun niin että sen on saanut helposta työstä.

-eri

Yhdeksi älyvapaimmiksi hommiksi (omalle kohdalle osuneena) lasken grillikioskin siivoaminen _aamulla_. Työnantaja oli sitä mieltä että hän ei maksa iltalisää / yölisää siivoamisesta, vaan aamuvuoro aloittaa siiviamalla ilta/yövuoron jäljet.

Ensinnäkin se oli niin oksettavaa tulla aamulla likaiseen työpaikkaan, toiseksi siivoaminen oli vaikeampaa aamulla. Grillihän on tupaten täynnä rasvaa joka pinnalla työvuoron jälkeen. Tämä rasvainen lika lähtee ihan kohtuudella pois, kun sen siivoaa heti. Mutta kun tämä rasvatöhkä kylmenee ja kovettuu yön ajan,niin eihän sitä niin vain saa pois ja siivoamiseenkin menee suhteessa enemmän aikaa. Ei se ilta/yölisä niin montaa kymmentä senttiä ollut, että tuo olisi ollut järkevää.

Työnantaja varmaan luuli, että työntekijät ihan huvikseen jää sinne koppiin istuskelemaan "hurjan" tienestin toivossa sen sijaan että oikeasti tehosiivouksen jälkeen kiirehtisivät kotiin nukkumaan.

Näitä kun lukee, niin pitääpä olla tyytyväinen vaan ihan siihen omaan duuniinsa. Aulaemäntä/puhelinneuvoja/sihteeri/kahvinkeittäjä ja älliä ei tarrvita siis yhtään.

3päivää viikossa, saisin olla koko viikon, mutten jaksa, päivät kuluu nopeasti. Kiva työporukka, nettiaikaa päivässä, min.2tuntia... Varsinki silloin, kun pomot on poissa.....helppoa rahaa ja vapaata 4 päivää....hyvin elää pienemmälläkin palkalla kun on oma asunto.

Kukkien kastelija kirjoitti:

Kukkasten kastelu sateella! Kesätöillä seurakunnalla esimies selitti, ettei sade riitä kastelemaan kukkasia. Silti tuntui tosi hölmöltä seistä vesisateessa sadevaatteet ja saappaat päällä kasteluletkun kanssa. Välillä esimies tuli keskeyttämään kastelun kun satoi ihan kaatamalla.

Sama täällä. Osa kukista mätäni liiasta kastelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki työ on itsessään arvokasta. Ymmärrätte sen kun olette kokeneet esim. työttömyyden.

Olen eri mieltä. Kaikki työ ei ole arvokasta, esim. lehtimyyjä ei tee mitään niin ensiarvoisen tärkeää, että sen vuoksi kannattaisi kuunnella haistattelua, vessanvetoa, saada luuria korvaan ym. ja kaikesta tästä vielä pomon valituksia ja surkeaa palkkaa. Myöskään mansikanpoiminta ei ole arvokasta, jos poimija on heinäallerginen ja selkävaivainen. Terveys on tärkeämpää kuin työ.

Mielekäs työ on arvokasta - älyvapaa työ on vain älyvapaata.

Mistäs sä niitä mansikoita ostat jos kukaan ei niitä poimi? Ehkä ei allergisen kuitenkaan kannata mansikanpoimijaksi hakea. Eikä muutenkaan tehdä työtä joka vahingoittaa omaa terveyttä, mutta ei se tarkoita että työ olisi älyvapaata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalatehtaalla oli aina niin mieltä ylentäviä tehtäviä. Parasta oli tillittäminen, eli tillin ripotteleminen graavilohen päälle. Sitä kun teki liukuhihnan päässä kahdeksan tuntia, onneksi sentään sunnuntaina ja tuplapalkalla, niin ei tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Kaivattua vaihtelua työhön toi tillipurkin ajoittainen täyttäminen.

Samaisessa tehtaassa pääsin kerran toimimaan apukätenä kahden liukuhihnan liitoskohdassa. Toinen hihna oli kapeampi kuin edellinen, joten leveämmältä hihnalta vierekkäin tulevista kahdesta kalapaketeista toinen piti siirtää toisen perään. Paketointikone oli vanha ja hidas, noita paketteja tuli noin 45 sekunnin välein. Aika kävi pitkäksi tässäkin hommassa.

Näitä lukiessa ei voi kuin ihmetellä, että miksi jotkut valittaa, kun "koneet vie ihmisten työt". Onneksi vie! Kenenkään ei tarvitsisi tehdä tommoista yksitoikkoista työtä...

Pakko olla eri mieltä.

Koska oon ite tehnyt vähän vastaavia hommia ja ei haittaa yhtään. Tylsää ehkä juu, mutta päivät voit kuunnella kuulokkeilla mitä haluat ja työ on niin helppoa ettei paljon tarvitse ajatella tai stressata.

Palkka on sama tai jopa hieman parempi kun koulutustani vastaavassa työssä, mutta ei ole henkisesti tai fyysisesti kuormittavaa.

Usein taitaa suorittavissa töissä kuulokkeiden käyttö olla kiellettyä kun aina se voi jonkun mielestä haitata jotain tai aiheuttaa onnettomuuden tms. Ja sitten joutuu kuuntelemaan jotain ärsyttävää radiokanavaa jossa soi joka päivä samat biisit.

Ehkä jossain huonossa blondivitsissä ei suorittava työ ja musiikin kuuntelu onnistu ihmiseltä samaan aikaan. Enkä mä keksi mitään onnettomuuttakaan joka voisi tapahtua/olla tapahtumatta vain siksi että kuuntelee työpisteellään musiikkia. Suorittavassa työssä siis.

Blondivitsien lisäksi myöskään lakimiesten mielestä tuollainen ei onnistu. Niiden mielestä on äärimmäisen riksialtista, jos keskittyminen ei ole täysin työssä, jota osaa tehdä kukatahansa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä vähän aihetta sivuten: Olin kolmekymppisenä uudessa työpaikassa ja tehtäväkseni annettiin mitata 60 grammaa suolaa useampaan purkkiin. Ei siinä mitään, työ oli muutenkin yksinkertaista, mutta se oli vähän turhauttavaa kun sain tähänkin vaativaan tehtävään kunnon perehdytyksen! :D Siinä toinen työntekijä esimerkkiä näyttäen selosti tarkkaan miten homma hoidetaan sen sijaan, että olisi vain sanonut aikuiselle ihmiselle "Mittaa noihin purkkeihin 60 g suolaa". Mietin sen opastajankin kannalta miten viitsikin noin yksinkertaisen homman niin tarkkaan selostaa. Seuraavalla kerralla työn osuessa minulle uusi työntekijä kysyi "Oletko tehnyt tätä aikaisemmin, vai näytänkö miten tehdään?" Näytänköhän minä jotenkin erityisen tyhmältä...? :D

En tiedä missä työpaikassa punnitaan suolaa purkkeihin, mutta sen olen kantapään kautta oppinut että uusien työntekijöiden kohdalla ei voi olettaa mitään. Ei yhtään mitään. Niin yksinkertaista tehtävää ei tunnu olevan olemassakaan, etteikö sitä joku voisi tehdä ihan päin mäntyä. Eikä katso koulutustasoa. Esimerkiksi eräänä vuonna pahin ja onnettomin työntekijä oli kahdelle alalle korkeakoulutettu alan vaihtaja. Paini sarjassa "kahden purkin täyttämiseen menisi neljä tuntia kun purkit täyttäisi yksi jyvänen kerrallaan".

Ei siinä montaa viikkoa mene kun näkee kenellä on järkeä päässä ja kenellä ei. Mutta mitään ei kannata ikinä olettaa ja ikinä mikään ei ole liian helppoa, etteikö jossain vaiheessa saisi katua jos ei kädestä pitäen opastanut jokaista.