Sosiaalinen isä vs biologisen isä

Asiallinen blogi kyseessä

Ilonpilaaja86 , eikö toi nyt ampunut yli, ku ei tiedetä taustoja!

Minun mielestäni ei, ei tollaisesta mukista kannata uniansa menettää.

Jos naiset vähän tarkemmin katsoisitte, kenen kanssa paneskelette, niin olisi enemmän ehjiä perheitä ja onnellisia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Ilonpilaaja86 , eikö toi nyt ampunut yli, ku ei tiedetä taustoja!

Samaa mieltä olen!

Vierailija kirjoitti:

Jos naiset vähän tarkemmin katsoisitte, kenen kanssa paneskelette, niin olisi enemmän ehjiä perheitä ja onnellisia lapsia.

Eikö uus perhe voi olla ehjä ja lapset onnellisia??

Parempi olla uusperheellinen ja onnellinen, kuin vanhassa suhteessa ja voida pahoin!!

Nytonnellinen kirjoitti:

Parempi olla uusperheellinen ja onnellinen, kuin vanhassa suhteessa ja voida pahoin!!

Täällä toinen, joka voi uudessa perheessä paremmin. Edellinen mies muuttui päivästä yöhön.

Käyttäjä2079 kirjoitti:

En lukenut linkkiä, mutta kommentoin koska olen miettinyt aika paljon otsikon aihetta. 

Minusta lapsen vanhempi on ensisijaisesti se, joka häntä rakastaa, joka elää hänen kanssaan, kasvattaa, antaa aikaansa, sitoutuu häneen. Monissa uusperheissä on onnistuttu hyvin rakentamaan lapselle arki, jossa hänen ympärillään on monta rakastavaa aikuista: isä, äiti ja näiden uudet kumppanit. Millä nimillä lapsi näitä aikuisia kutsuu on perheiden sisäinen asia. 

Yhtä paljon on varmaan niitäkin perheitä, joissa mies on katsonut isyyden alkavan ja loppuvan lapsen siittämiseen. Lapsella on toki silloin biologinen isä, mutta "oikeaa" isää hänellä ei ole. 

Nuo siis ovat ääripäitä.

Mukit, joissa lukee jotakin, ovat kaikin puolin typeriä. Lapsi tuskin on ostanut tuollaista mukia, vaan ehkä se on äidin piiloaggressiota lapsen biologista isää kohtaan?

Toi piiloaggressio väite voisi toimia. Mutta mitäs jos bloggaaja itse on ostanut mukin. Voisko se olla sitten isyyden korostamista tai pönkittämistä...epävarmuutta?

Olen joutunut omalla kohdalla pohtimaan otsikon ongelmaa paljonkin.  En ole koskaan elänyt biologisen isäni kanssa. Olin muutaman vuoden ikäinen, kun äiti alkoi seurustella tulevan miehensä kanssa. Minulle oli alusta asti kenenkään selittämättä aivan selvä, että tuo mies ei ole isäni. En ollut vielä koulussa, kun äiti ja isäpuoli menivät naimisiin ja saivat sitten yhteisen lapsen. Isäpuoli oli vain sisaruspuoleni isä, ei minun. Kyllä hän oli kohtuullisen hyvä isäpuoli, mutta niin kuin sanotaan, veri on vettä sakeampaa. Olin aina jotenkin hieman ulkopuolinen. Vasta aika myöhäisellä iällä sain selville, kuka minun biologinen isäni oli ollut ja mitä silloin oli tapahtunut, kun sain alkuni. Äidiltä ei voinut kysyä mitään, sillä asia hänelle tabu. Pelkäsin pitkään, että olen ehkä raiskauksen tulos, mutta niin ei onneksi ollut. Valitettavasti en koskaan ehtinyt tavata ainakaan tietoisesti isääni enkä myöskään hänen äitiään eli mummoani, vaikka liikuimme paljon samalla paikkakunnalla. Ukki oli kuollut jo ennen syntymääni ja on haudattu toisaalle. Isän ja mummon haudalle vien nykyään joskus kukkasen ja jouluisin kynttilän. Samoin vien myös äidin ja isäpuolen haudalle.

Asiassa on tietenkin myös taloudellinen puoli, mutta koska en siitä tiedä mitään varmaa, niin olkoon se käsittelemättä.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

En lukenut linkkiä, mutta kommentoin koska olen miettinyt aika paljon otsikon aihetta. 

Minusta lapsen vanhempi on ensisijaisesti se, joka häntä rakastaa, joka elää hänen kanssaan, kasvattaa, antaa aikaansa, sitoutuu häneen. Monissa uusperheissä on onnistuttu hyvin rakentamaan lapselle arki, jossa hänen ympärillään on monta rakastavaa aikuista: isä, äiti ja näiden uudet kumppanit. Millä nimillä lapsi näitä aikuisia kutsuu on perheiden sisäinen asia. 

Yhtä paljon on varmaan niitäkin perheitä, joissa mies on katsonut isyyden alkavan ja loppuvan lapsen siittämiseen. Lapsella on toki silloin biologinen isä, mutta "oikeaa" isää hänellä ei ole. 

Nuo siis ovat ääripäitä.

Mukit, joissa lukee jotakin, ovat kaikin puolin typeriä. Lapsi tuskin on ostanut tuollaista mukia, vaan ehkä se on äidin piiloaggressiota lapsen biologista isää kohtaan?

Toi piiloaggressio väite voisi toimia. Mutta mitäs jos bloggaaja itse on ostanut mukin. Voisko se olla sitten isyyden korostamista tai pönkittämistä...epävarmuutta?

Toi isyyden korostaminen vois tulla kyseesee, jos olis epävarma, mutta blogin kautta ei saa sellaista vaikutelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut omalla kohdalla pohtimaan otsikon ongelmaa paljonkin.  En ole koskaan elänyt biologisen isäni kanssa. Olin muutaman vuoden ikäinen, kun äiti alkoi seurustella tulevan miehensä kanssa. Minulle oli alusta asti kenenkään selittämättä aivan selvä, että tuo mies ei ole isäni. En ollut vielä koulussa, kun äiti ja isäpuoli menivät naimisiin ja saivat sitten yhteisen lapsen. Isäpuoli oli vain sisaruspuoleni isä, ei minun. Kyllä hän oli kohtuullisen hyvä isäpuoli, mutta niin kuin sanotaan, veri on vettä sakeampaa. Olin aina jotenkin hieman ulkopuolinen. Vasta aika myöhäisellä iällä sain selville, kuka minun biologinen isäni oli ollut ja mitä silloin oli tapahtunut, kun sain alkuni. Äidiltä ei voinut kysyä mitään, sillä asia hänelle tabu. Pelkäsin pitkään, että olen ehkä raiskauksen tulos, mutta niin ei onneksi ollut. Valitettavasti en koskaan ehtinyt tavata ainakaan tietoisesti isääni enkä myöskään hänen äitiään eli mummoani, vaikka liikuimme paljon samalla paikkakunnalla. Ukki oli kuollut jo ennen syntymääni ja on haudattu toisaalle. Isän ja mummon haudalle vien nykyään joskus kukkasen ja jouluisin kynttilän. Samoin vien myös äidin ja isäpuolen haudalle.

Asiassa on tietenkin myös taloudellinen puoli, mutta koska en siitä tiedä mitään varmaa, niin olkoon se käsittelemättä.

Surullinen tilanne sulla, myös mulla vastaavanlainen, mutta paljon helpompi.

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut omalla kohdalla pohtimaan otsikon ongelmaa paljonkin.  En ole koskaan elänyt biologisen isäni kanssa. Olin muutaman vuoden ikäinen, kun äiti alkoi seurustella tulevan miehensä kanssa. Minulle oli alusta asti kenenkään selittämättä aivan selvä, että tuo mies ei ole isäni. En ollut vielä koulussa, kun äiti ja isäpuoli menivät naimisiin ja saivat sitten yhteisen lapsen. Isäpuoli oli vain sisaruspuoleni isä, ei minun. Kyllä hän oli kohtuullisen hyvä isäpuoli, mutta niin kuin sanotaan, veri on vettä sakeampaa. Olin aina jotenkin hieman ulkopuolinen. Vasta aika myöhäisellä iällä sain selville, kuka minun biologinen isäni oli ollut ja mitä silloin oli tapahtunut, kun sain alkuni. Äidiltä ei voinut kysyä mitään, sillä asia hänelle tabu. Pelkäsin pitkään, että olen ehkä raiskauksen tulos, mutta niin ei onneksi ollut. Valitettavasti en koskaan ehtinyt tavata ainakaan tietoisesti isääni enkä myöskään hänen äitiään eli mummoani, vaikka liikuimme paljon samalla paikkakunnalla. Ukki oli kuollut jo ennen syntymääni ja on haudattu toisaalle. Isän ja mummon haudalle vien nykyään joskus kukkasen ja jouluisin kynttilän. Samoin vien myös äidin ja isäpuolen haudalle.

Asiassa on tietenkin myös taloudellinen puoli, mutta koska en siitä tiedä mitään varmaa, niin olkoon se käsittelemättä.

Ota virheistä opiksi! Toi on melkein julminta mitä voit vieraalle lapselle tehdä, jättää ulkopuoliseksi. Kunnon traumat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut omalla kohdalla pohtimaan otsikon ongelmaa paljonkin.  En ole koskaan elänyt biologisen isäni kanssa. Olin muutaman vuoden ikäinen, kun äiti alkoi seurustella tulevan miehensä kanssa. Minulle oli alusta asti kenenkään selittämättä aivan selvä, että tuo mies ei ole isäni. En ollut vielä koulussa, kun äiti ja isäpuoli menivät naimisiin ja saivat sitten yhteisen lapsen. Isäpuoli oli vain sisaruspuoleni isä, ei minun. Kyllä hän oli kohtuullisen hyvä isäpuoli, mutta niin kuin sanotaan, veri on vettä sakeampaa. Olin aina jotenkin hieman ulkopuolinen. Vasta aika myöhäisellä iällä sain selville, kuka minun biologinen isäni oli ollut ja mitä silloin oli tapahtunut, kun sain alkuni. Äidiltä ei voinut kysyä mitään, sillä asia hänelle tabu. Pelkäsin pitkään, että olen ehkä raiskauksen tulos, mutta niin ei onneksi ollut. Valitettavasti en koskaan ehtinyt tavata ainakaan tietoisesti isääni enkä myöskään hänen äitiään eli mummoani, vaikka liikuimme paljon samalla paikkakunnalla. Ukki oli kuollut jo ennen syntymääni ja on haudattu toisaalle. Isän ja mummon haudalle vien nykyään joskus kukkasen ja jouluisin kynttilän. Samoin vien myös äidin ja isäpuolen haudalle.

Asiassa on tietenkin myös taloudellinen puoli, mutta koska en siitä tiedä mitään varmaa, niin olkoon se käsittelemättä.

Ota virheistä opiksi! Toi on melkein julminta mitä voit vieraalle lapselle tehdä, jättää ulkopuoliseksi. Kunnon traumat.

No eihän kirjoittaja mitään väärää ole tehnyt, joutui vain kohteeksi.

Mulla isä - lapsisuhde kärsi uuden isän myötä, joka yritti olla sosiaalinen, mutta oli kaikkea muuta. Mitään seksuaalista tai vastaavaa ei tapahtunut, mutta hän ei ottanut minua lainkaan huomioon. Olimme vieraita toisillemme aina hänen syöpä diaknoosiinsa asti, joka päättyi jäähyväisiin kuolinvuoteella.

Vierailija kirjoitti:

Mulla isä - lapsisuhde kärsi uuden isän myötä, joka yritti olla sosiaalinen, mutta oli kaikkea muuta. Mitään seksuaalista tai vastaavaa ei tapahtunut, mutta hän ei ottanut minua lainkaan huomioon. Olimme vieraita toisillemme aina hänen syöpä diaknoosiinsa asti, joka päättyi jäähyväisiin kuolinvuoteella.

Samanlainen kokemus myös mulla, toki pystyin vähän ennemmin rakentamaan suhdetta uuteen isään hieman enemmin, kuin kuolin vuoteella

Ihanan raikas blogi ja tärkeästä asiasta puhuu.

Käyttäjä2079 kirjoitti:

En lukenut linkkiä, mutta kommentoin koska olen miettinyt aika paljon otsikon aihetta. 

Minusta lapsen vanhempi on ensisijaisesti se, joka häntä rakastaa, joka elää hänen kanssaan, kasvattaa, antaa aikaansa, sitoutuu häneen. Monissa uusperheissä on onnistuttu hyvin rakentamaan lapselle arki, jossa hänen ympärillään on monta rakastavaa aikuista: isä, äiti ja näiden uudet kumppanit. Millä nimillä lapsi näitä aikuisia kutsuu on perheiden sisäinen asia. 

Yhtä paljon on varmaan niitäkin perheitä, joissa mies on katsonut isyyden alkavan ja loppuvan lapsen siittämiseen. Lapsella on toki silloin biologinen isä, mutta "oikeaa" isää hänellä ei ole. 

Nuo siis ovat ääripäitä.

Mukit, joissa lukee jotakin, ovat kaikin puolin typeriä. Lapsi tuskin on ostanut tuollaista mukia, vaan ehkä se on äidin piiloaggressiota lapsen biologista isää kohtaan?

Kyllä uusperheen rakentaminen menee täysin lasten ehdoilla. Jos lapsi ei hyväksy tai halua uutta miestä isäksi, niin ei kannata sotia vastaan. Kärsitte kaikki. Nimmerkillä kokemusta on.

Jos biologinen isä pysyy täysin erossa biologisesta äidistä.

Antaa rauhan.

Vierailija kirjoitti:

Jos biologinen isä pysyy täysin erossa biologisesta äidistä.

Antaa rauhan.

Aloin miettimään, että mitäs jos biologinen isä on yhtä lailla lapsen elämässä. Yritin tutkia, mutta en löytänyt.