Sosiaalinen isä vs biologisen isä

Vierailija kirjoitti:

Mulla isä - lapsisuhde kärsi uuden isän myötä, joka yritti olla sosiaalinen, mutta oli kaikkea muuta. Mitään seksuaalista tai vastaavaa ei tapahtunut, mutta hän ei ottanut minua lainkaan huomioon. Olimme vieraita toisillemme aina hänen syöpä diaknoosiinsa asti, joka päättyi jäähyväisiin kuolinvuoteella.

Mä oon virheistä oppinut tämän kanssa.

Kommenteissahan tuo sanoo että ovat täysin tasavertiasia biologisen isän kanssa, mukista huolimatta. Mutta onkohan ihan noinkaan, se bioisä on todennäköisesti juridinen huoltaja, tämä isäpuoli ei.

Omat vanhempani erosivat minun olessani 4-vuotias. Biologinen isäni on narsisti, valehtelija ja alkoholisti, jota äiteni kesti 16 vuotta. Eron jälkeen äiteni jäi yksinhuoltajaksi ja erkaannuin isästä juomisen takia. Noin yläaste ikäisenä lähennyin hänen kanssaan ja hän minulle elämän tärkeimpiä asioita, kuten tupakoimaan ja juomaan alkoholia. Tottakai kun olin kapinallisessa iässä, nämä kiinnostivat ja olivat "siistejä" juttuja. Jossain vaiheessa onneksi tajusin miten sairasta isäni käyttäytyminen on, vaikka tiedän hänen rakastavan minua. Nykyään soittelemme ehkä kerran kuukaudessa tai kahdessa.

Mutta ollessani noin 5 luokkalainen, äiteni tapasi työpaikallaan miehen johon rakastui. En aluksi tykännyt kyseisestä miehestä yhtään, enkä hyväksynyt häntä. Mutta ajan kuluessa huomasin miten hieno mies hän on, sellainen kenet äiteni ansaitsee. Kyseinen mies on minulle isä. Hän on kasvattanut mua, opettanut, tukenut, tehnyt muuttojani, korjannut pyörää, kuskannut, komentanut ja ollut isähahmona. Sitä mitä isän kuuluunkin tehdä. Hänellä itsellään on 3 lasta, mutta ottanut silti minut ja veljeni lapsikseen ja rakastaa myös meitä. 

Vaikka hän ei ole biologinen isäni, hän on silti ollut minulle viime vuosien ajan enemmän isä, kuin biologinen isäni koskaan. DNA ei määrää kuka on kenenkin perhettä, vaan se ketä rakastat ja kuka rakastaa sinua takaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Kommenteissahan tuo sanoo että ovat täysin tasavertiasia biologisen isän kanssa, mukista huolimatta. Mutta onkohan ihan noinkaan, se bioisä on todennäköisesti juridinen huoltaja, tämä isäpuoli ei.

Se huoltaja asia mua mietityttää. Onko Mari yh mamma vaiko ei..

äidinakanpätkä kirjoitti:

Omat vanhempani erosivat minun olessani 4-vuotias. Biologinen isäni on narsisti, valehtelija ja alkoholisti, jota äiteni kesti 16 vuotta. Eron jälkeen äiteni jäi yksinhuoltajaksi ja erkaannuin isästä juomisen takia. Noin yläaste ikäisenä lähennyin hänen kanssaan ja hän minulle elämän tärkeimpiä asioita, kuten tupakoimaan ja juomaan alkoholia. Tottakai kun olin kapinallisessa iässä, nämä kiinnostivat ja olivat "siistejä" juttuja. Jossain vaiheessa onneksi tajusin miten sairasta isäni käyttäytyminen on, vaikka tiedän hänen rakastavan minua. Nykyään soittelemme ehkä kerran kuukaudessa tai kahdessa.

Mutta ollessani noin 5 luokkalainen, äiteni tapasi työpaikallaan miehen johon rakastui. En aluksi tykännyt kyseisestä miehestä yhtään, enkä hyväksynyt häntä. Mutta ajan kuluessa huomasin miten hieno mies hän on, sellainen kenet äiteni ansaitsee. Kyseinen mies on minulle isä. Hän on kasvattanut mua, opettanut, tukenut, tehnyt muuttojani, korjannut pyörää, kuskannut, komentanut ja ollut isähahmona. Sitä mitä isän kuuluunkin tehdä. Hänellä itsellään on 3 lasta, mutta ottanut silti minut ja veljeni lapsikseen ja rakastaa myös meitä. 

Vaikka hän ei ole biologinen isäni, hän on silti ollut minulle viime vuosien ajan enemmän isä, kuin biologinen isäni koskaan. DNA ei määrää kuka on kenenkin perhettä, vaan se ketä rakastat ja kuka rakastaa sinua takaisin. 

Siinä kohdasaa tulee ongelmia, jos äidillesi olisi sattunut jotakin, niin miten olisi käynyt? Olisitko päätynyt isällesi vai olisiko tämä isäpuoli-isä hoitanut myös teitä?

äidinakanpätkä kirjoitti:

Omat vanhempani erosivat minun olessani 4-vuotias. Biologinen isäni on narsisti, valehtelija ja alkoholisti, jota äiteni kesti 16 vuotta. Eron jälkeen äiteni jäi yksinhuoltajaksi ja erkaannuin isästä juomisen takia. Noin yläaste ikäisenä lähennyin hänen kanssaan ja hän minulle elämän tärkeimpiä asioita, kuten tupakoimaan ja juomaan alkoholia. Tottakai kun olin kapinallisessa iässä, nämä kiinnostivat ja olivat "siistejä" juttuja. Jossain vaiheessa onneksi tajusin miten sairasta isäni käyttäytyminen on, vaikka tiedän hänen rakastavan minua. Nykyään soittelemme ehkä kerran kuukaudessa tai kahdessa.

Mutta ollessani noin 5 luokkalainen, äiteni tapasi työpaikallaan miehen johon rakastui. En aluksi tykännyt kyseisestä miehestä yhtään, enkä hyväksynyt häntä. Mutta ajan kuluessa huomasin miten hieno mies hän on, sellainen kenet äiteni ansaitsee. Kyseinen mies on minulle isä. Hän on kasvattanut mua, opettanut, tukenut, tehnyt muuttojani, korjannut pyörää, kuskannut, komentanut ja ollut isähahmona. Sitä mitä isän kuuluunkin tehdä. Hänellä itsellään on 3 lasta, mutta ottanut silti minut ja veljeni lapsikseen ja rakastaa myös meitä. 

Vaikka hän ei ole biologinen isäni, hän on silti ollut minulle viime vuosien ajan enemmän isä, kuin biologinen isäni koskaan. DNA ei määrää kuka on kenenkin perhettä, vaan se ketä rakastat ja kuka rakastaa sinua takaisin. 

Mulla isän ryyppykaverit ja huumekaverit erkaannuttivat minut isästäni. En ole sen koommin isääni nähnyt. Eikä äidillä ollut koskaam 2 viikkoa pidempää ketään..joten ei ole isää. Olen kateellinen ja onnellinen niille jotka saivat ja joilla on edes joku isä.

Vierailija kirjoitti:

Kommenteissahan tuo sanoo että ovat täysin tasavertiasia biologisen isän kanssa, mukista huolimatta. Mutta onkohan ihan noinkaan, se bioisä on todennäköisesti juridinen huoltaja, tämä isäpuoli ei.

Tai sitten bioisä on joku dokaaja tai tuntematon tai epäluotettava, jota lapsen ei tarvitse nähdä

Siinä kohdasaa tulee ongelmia, jos äidillesi olisi sattunut jotakin, niin miten olisi käynyt? Olisitko päätynyt isällesi vai olisiko tämä isäpuoli-isä hoitanut myös teitä?[/quote]

Ensisijaisesti olisin päätynyt äidin äidilleni. Tai vaihtoehtoisesti täysi-ikäiselle veljelleni. Ei olla puhuttu siitä, olisinko mennyt isäpuolelleni, mutta kyllä hän silti olisi elämässäni edelleen, jos jotain äidilleni olisi käynyt. Mutta onneksi äite on kunnossa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

En lukenut linkkiä, mutta kommentoin koska olen miettinyt aika paljon otsikon aihetta. 

Minusta lapsen vanhempi on ensisijaisesti se, joka häntä rakastaa, joka elää hänen kanssaan, kasvattaa, antaa aikaansa, sitoutuu häneen. Monissa uusperheissä on onnistuttu hyvin rakentamaan lapselle arki, jossa hänen ympärillään on monta rakastavaa aikuista: isä, äiti ja näiden uudet kumppanit. Millä nimillä lapsi näitä aikuisia kutsuu on perheiden sisäinen asia. 

Yhtä paljon on varmaan niitäkin perheitä, joissa mies on katsonut isyyden alkavan ja loppuvan lapsen siittämiseen. Lapsella on toki silloin biologinen isä, mutta "oikeaa" isää hänellä ei ole. 

Nuo siis ovat ääripäitä.

Mukit, joissa lukee jotakin, ovat kaikin puolin typeriä. Lapsi tuskin on ostanut tuollaista mukia, vaan ehkä se on äidin piiloaggressiota lapsen biologista isää kohtaan?

Toi piiloaggressio väite voisi toimia. Mutta mitäs jos bloggaaja itse on ostanut mukin. Voisko se olla sitten isyyden korostamista tai pönkittämistä...epävarmuutta?

Toi isyyden korostaminen vois tulla kyseesee, jos olis epävarma, mutta blogin kautta ei saa sellaista vaikutelmaa.

Jos suhteet bioäidin ja bioisän välillä on katkerat, pettäminen tms takia, niin kai siitä aggressioo on..onkohan bioäiti bloggaajan kanssa edes onnellisia. Vanhasuola janottaa?

äidinakanpätkä kirjoitti:

Siinä kohdasaa tulee ongelmia, jos äidillesi olisi sattunut jotakin, niin miten olisi käynyt? Olisitko päätynyt isällesi vai olisiko tämä isäpuoli-isä hoitanut myös teitä?

Ensisijaisesti olisin päätynyt äidin äidilleni. Tai vaihtoehtoisesti täysi-ikäiselle veljelleni. Ei olla puhuttu siitä, olisinko mennyt isäpuolelleni, mutta kyllä hän silti olisi elämässäni edelleen, jos jotain äidilleni olisi käynyt. Mutta onneksi äite on kunnossa!

Joo hyvä asia, että kunnossa on. Mulla työkaveri aikoinaan päätyi alkoisälleen, kun äitille kävi jotakin (en tiedä syytä). Eikä muita huoltajia ollut. Sossut olis pitänyt puuttua hommaan.

Vierailija kirjoitti:

Hirvee shokki varmasti, jos ei ole omia lapsia ja yhtäkkiä muutat ihmisen kanssa yhteen, jolla on lapsi, oli se sitten minkä ikäinen vain. Siitä ei pääse eroon eikä pakoon, vaikka haluaisi. Paitsi eroamalla kaikki onkin helpompaa.

Ei se erokaan ihan kaikkea ratkaise. Joskus on helpompi olla vaikeassakin suhteessa, ja yrittää korjata sen kuntoon tai paremmaksi. Lapsi kun on talossa niin se vähän aiheuttaa ongelmia. Isommat lapset määrää enemmän kuin pienet. Meillä aluksi oli ongelmia, mutta vuosien varrella ollaan paras tiimi ikinä.

Joo hyvä asia, että kunnossa on. Mulla työkaveri aikoinaan päätyi alkoisälleen, kun äitille kävi jotakin (en tiedä syytä). Eikä muita huoltajia ollut. Sossut olis pitänyt puuttua hommaan.[/quote]

Sossut joku yli huolehtii tai vastaavasti sössii ihan kaiken. Täytyy nuolla persettä että homma toimii.

Erinomainen blogi! Ihanasti kertoo asioista.

Vierailija kirjoitti:

Joo hyvä asia, että kunnossa on. Mulla työkaveri aikoinaan päätyi alkoisälleen, kun äitille kävi jotakin (en tiedä syytä). Eikä muita huoltajia ollut. Sossut olis pitänyt puuttua hommaan.

Sossut joku yli huolehtii tai vastaavasti sössii ihan kaiken. Täytyy nuolla persettä että homma toimii.

Ei sotketa sossuja tähän...

Vierailija kirjoitti:

Hirvee shokki varmasti, jos ei ole omia lapsia ja yhtäkkiä muutat ihmisen kanssa yhteen, jolla on lapsi, oli se sitten minkä ikäinen vain. Siitä ei pääse eroon eikä pakoon, vaikka haluaisi. Paitsi eroamalla kaikki onkin helpompaa.

Kyllä ainakin meillä oli shokki ku yh isän kanssa rupesin suhteeseen, lapset ei ollut mitää kilttejä..

Se on niin miehestä kiinni. Lapset joustaa jotenkin, myös pienet. Mut se on miehen tai naisen asenteesta kiinni. Jos ei oo ollut koskaan lapsia nii sitä vaikeampaa se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos naiset vähän tarkemmin katsoisitte, kenen kanssa paneskelette, niin olisi enemmän ehjiä perheitä ja onnellisia lapsia.

Eikö uus perhe voi olla ehjä ja lapset onnellisia??

Teoriassa kyllä mutta käytännössä ei, kun tulee riitoja niin heti tulee esiin sun lapset jne.

Ei sosiaalinen isä voita biologista vaikka biologinen olis kuinka hullu.

Vierailija kirjoitti:

Ei sosiaalinen isä voita biologista vaikka biologinen olis kuinka hullu.

Tästä olen kyllä vahvasti eri mieltä!

Pohdiskelija kirjoitti:

Sinisentalonnallet- blogissa kirjoitus sosiaalisesta isästä. Hän ei yritä korvata biologisen isän roolia omasta mielestään, mutta itsellä huono fiilis biologisen isän puolesta, kun sosiaalisella isällä käytössä "ainoa oikea isä" -muki. http://sinisentalonnalle.blogspot.fi/2017/08/sosiaalinen-iska_7.html

Mun mielestä teksti on hyvä, se kuva nyt on mikä on eikä mikään kuppi tee toisesta parempaa kuin toisesta.