Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni kuvittelee olevansa puoliksi susi, mitä teen?
07.08.2017 |
Otsikko kuulostaa varmasti trollilta, mutta sitä tämä ei ole, vaan tyttäreni on itsepintaisesti väittänyt viime aikoina olevansa puoliksi susi. Hän on tilannut netistä kaikkea rekvisiittaa, kuten hännän, naamiaisasuja ym. En ole antanut hänen ottaa niitä mukaan kouluun, ja siitä on vetänyt kauheat raivarit. Hän tapailee muita ilmeisesti netistä löytämiään samanhenkisiä ihmisiä, kutsuvat itseään joiksikin "therianeiksi". Heillä on oma "lauma" ja kaikkea.
Onko ohimenevää? Missä vaiheessa pitäisi ilmoittaa psykiatrille?
Kommentit (130)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin kaksi sutta lasten leikkipaikassa. Kait jotain 12 v ikää. Hyppivät taitavasti kyllä.
Eläinhormoneja ja leikkaukseen mahd pian.
Vierailija kirjoitti:
Eläinhormoneja ja leikkaukseen mahd pian.
Onko hän kertonut ketjussa, että tytöllä on pallit?
Nimen omaan, olen therian 12vuotta!Oikeasti, se ei ole vitsi, mutta sitä ei tarvitse myöskään näyttää mikäli ei halua! Therianthropy perustuu omalla tavallaan uskontoon, mutta on oikeasti identiteetti tai sielu, kenties molemmat, PSYKIATRILLE ei ole tarvetta, todellakaan!Kannattaa googletella therianeista, se on kiinnostava aihe mutta ei aina todellakaan hauskaa.Ymmärrä tytärtäsi, kaikkea hyvää teille, terveisin:
~Oreo__therian~
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut aikuisetkin ovat therianeja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyisikö kaveria minulle. Miau.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saakohan Suomesta laadukkaita roolivaatteita ostettua ja mistä niitä voisi hankkia? Juhliinkin olisi mukava pukeutua hienosti ja myös kauniisti. Hyvät juhlat ovat hyvin suunnitellut ja järjestellyt. Hyvä organisointi auttaa juhlien läpi.
Onko Suomessa laadukasta häiden järjestelijää ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän naapurin tyttö alkoi kävellä ketunhäntä persauksissaan alle kymmenvuotiaana. Nyt on lukiossa, hännän koko kasvanut ja lisärekvisiittana karvakorvat ( laitetaan omien päälle jotenkin). Ja on outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sudet syö koiran ruokaa, eikä nuku koira kopissa, eikä käy lenkillä hihnassa. Jotkut teidän jutut on järjettömiä.
T: norjalainen metsäkissa therian
Osta sille raakaa lihaa ja luu järsittäväksi.
Vie metsään . Kysy , haluaako jäädä päiväksi lajitoveriensa seuraan . Punkit ja hirvikärpäset varmaan kivaa seuraa. Ai niin, tarjoa ruuaksi raakaa jänistä
Noniin nyt tulee järkevää puhetta! Kiitos vihdoinkin
T: norjalainen metsäkissa therian
Aloita, lukemalla vaikka tämä: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kasite-oli-meille-aikuisille-aivan-…
Kyseessä on osittain muoti-ilmiö, leikki joka voi auttaa lasta suojautumaan stressiltä, erillisyyden tunteelta ja ympäristön odotuksilta. Se ei tee lapsesta hullua tai sairasta, mutta ei tietysti myöskään vapauta käytöstavoista tai yhteiskuntaan sopeutumisesta: maskeja voi askarrella minkä haluaa ja quads-videoita jakaa kavereiden kanssa, mutta koulussa, kaupalla ja mummon hautajaisissa liikutaan kahdella jalalla ja vastataan puhutteluun puheella, ei ulvahduksin.
Kysy mitä lapselle kuuluu, onko hänellä turvallinen olo kotona ja koulussa, huolettaako jokin, miltä kasvaminen tuntuu ja millaiseksi hän tuntee itsensä. Ei tietysti näillä sanoilla, liian vaikeita kysymyksiä, mutta tilanteeseen muokaten. Ole kiinnostunut lapsesi ajatuksista ja ajanvietosta, ilmaise että hyväksyt hänet kaikkine puolineen, älä jää vänkäämään siitä onko theriantrophy totta vai ei mutta saat muistuttaa että hän on kuitenkin (myös) ihminen, sinun lapsesi, kavereidensa kaveri jne., eikä nämä roolit saa hävitä. Ne mahtuu samaan ihmiseen.
Näillä ajatuksilla minä olen toiminut nyt vuoden päivät oman lapsen kanssa, ja nyt en edes muista milloin olisin viimeksi nähnyt lapsella maskin tai hännän. Samanhenkisten kanssa viestittelee edelleen jonkin verran, ja välillä tekee kotona/kotipihalla quadsia, mutta kiinnostus on selvästi laantunut. Kaverisuhteet kavereihin, jotka eivät tätä ymmärrä tai ole kiinnostuneita, ovat säilyneet.
Samalla tavalla suhtauduin kun lapsi ilmoitti olevansa eri sukupuolta kuin määritelty. Rauhallisella kiinnostuksella, kunnioituksella ja muistuttaen että kyllähän sitä saa miettiä omaa identiteettiään ja että me rakastetaan silti, mutta ei nyt heti ekalla viikolla ilmoiteta kouluun nimenvaihdosta. Nyt lapsi sanoo olevansa taas syntymässä määritettyä sukupuoltaan.
Vierailija kirjoitti:
Noniin nyt tulee järkevää puhetta! Kiitos vihdoinkin
T: norjalainen metsäkissa therian
Jahtaatko hiiriä? Mikä on lempiruokasi?
Kysyin perheen 13v. pojalta, tietääkö hän, mitä ovat "therians". Hän vastasi, että ko.henkilöt kokevat olevansa villieläimiä. Luokitteli sen tavallaan vaarattomaksi, eräänlainen kasvunvaihe. Eräänlaista roolipeliä ja identiteetin etsintää ehkä? Äitinä sanoisin, että jos rengistä tulee isäntä ja rooli määrittää lapsen, kyseessä on ongelma. Terve lapsi erottaa minuuden ja roolin, tosielämän ja fantasian.