Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni kuvittelee olevansa puoliksi susi, mitä teen?
07.08.2017 |
Otsikko kuulostaa varmasti trollilta, mutta sitä tämä ei ole, vaan tyttäreni on itsepintaisesti väittänyt viime aikoina olevansa puoliksi susi. Hän on tilannut netistä kaikkea rekvisiittaa, kuten hännän, naamiaisasuja ym. En ole antanut hänen ottaa niitä mukaan kouluun, ja siitä on vetänyt kauheat raivarit. Hän tapailee muita ilmeisesti netistä löytämiään samanhenkisiä ihmisiä, kutsuvat itseään joiksikin "therianeiksi". Heillä on oma "lauma" ja kaikkea.
Onko ohimenevää? Missä vaiheessa pitäisi ilmoittaa psykiatrille?
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaako ap tutulta?
Näyttää kieltämättä vähän tutulta.
Katsoin vähän nettiä, löysin etenkin suomi24:stä näiden "therianien" keskustelua. Tämä siis on laajempikin ilmiö?
-Ap
Ei nyt ehkä laaja, koska kyseessä on silti pieni vähemmistö, mutta sanotaanko että kansainvälinen. Yleinen nimitys taitaa olla tuo otherkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko joku oikeasti olla noin tosikko?
Tarvitseeko hän alfaurosta elämäänsä?
Lapsesi on siis 3. luokalle menossa, 9-vuotias. Lapsi tarvitsee äitinsä tukea paljon. Jotenkin tuntuu, että lapsi ei sitä saa, koska äitinsä rypee vaan katkeruudessaan kaikki päivät ja ruotii perheen asioita palstalla. Mies raataa yhteisen firman eteen ja vaimo vaan haukkuu kaikesta miestään.
Joku aika sitten tv.stä tuli dokumentti miehistä koirapuvuissa. Yhtä hullua hommaa.
http://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/201704282200114057_tw.shtml
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi on siis 3. luokalle menossa, 9-vuotias. Lapsi tarvitsee äitinsä tukea paljon. Jotenkin tuntuu, että lapsi ei sitä saa, koska äitinsä rypee vaan katkeruudessaan kaikki päivät ja ruotii perheen asioita palstalla. Mies raataa yhteisen firman eteen ja vaimo vaan haukkuu kaikesta miestään.
Ei ole 9-vuotias. On 13-vuotias.
-Ap
en olisi 13-vuotiaastakaan vielä huolissani - sen ikäiset seikkailevat netissä ja saavat jos jonkinlaisia päähänpistoksia ehkä senkin takia että on kiva olla erilainen ja "cool". jos vielä 15-16 vuotiaana tuntee olevansa susi niin ottaisin asian puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku aika sitten tv.stä tuli dokumentti miehistä koirapuvuissa. Yhtä hullua hommaa.
http://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/201704282200114057_tw.shtml
Dr. Philillä oli joskus joku vastaava koiramies vieraana. Löytyy varmaan youtubesta.
Anna vaan sen ulvoa, kyllä se siitä rauhottuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nettiyhteisöt voi olla kavereita siinä missä livekaveritkin. Silloin tällöin noita eri juttuja vaan nuorilla tulee. Aika tekee tehtävänsä, anna tytön olla ja kasvaa rauhassa, se menee ohi jossain vaiheessa kun muut jutut tulee tärkeämmäksi. Siihen asti voit vaikka googlettaa therianien yhteisökeskusteluja ja koittaa vaan kestää :) Yhteenkuuluvuuden tunne taitaa olla noissa yhteisöissä tärkeämpi juttu kuin se varsinainen aihe. Tuskin on aihetta huoleen.
Vaihe on.
Muistan, kun oli kivaa kuvitella ja uskoa olevansa sillai erikoinen. (En puhu gooteista,yms)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso tyttäresi perään kun hän menee ulos ettei törmää kaukaasian paimenkoiraan. Ne pystyy antamaan sudelle päihin.
Ruoaksi sopii sitten vaikka lammas.
Saa nähdä milloin vasemmiston identiteettipoliitikka tulee suomeenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän ole vain vaihe joka menee ohi. Se nettiyhteisö voi oikeasti antaa tukea ja turvaa, auttaa kestämään läpi teini-iän kivikon. Itsellä oli vähän samanlainen vaihe, tosin se nettikaveruus perustui vaan siihen että kuunneltiin erilaista musiikkia kuin luokkatoverit ja sen takia tunnettiin olevamme erilaisia ja yksin.
:D Ostat köntin raakaa naudanlihaa ja sanot, että tätähän sudet syövät. Hortoilkoon niin kauan kun siitä ei ole haittaa koulunkäynnille tms.
En olisi huolissani. Nuorilla on monenlaisia juttuja jotka voivat tuntua vanhemmista oudoilta. Olen seurannut sivusta tällaisia yhteisöjä jonkin verran, enkä näe niitä mitenkään huolestuttavina. Eräänlaista mielikuvitusleikkiä, jolla voi olla kuitenkin todella suuri merkitys yhteisön jäsenille. Nuori voi saada todella tärkeitä ja läheisiä kavereita tuontyyppisistä piireistä, joihin ehkä helposti kerääntyy itsensä tavalla tai toisella erilaisiksi tai ulkopuolisiksi kokevia ihmisiä. Pikemminkin yrittäisin luoda hyväksyvämmät ja läheisemmät välit nuoreen niin, että hän uskaltaisi ottaa puheeksi sen mikäli hänellä on / joskus tulee olemaan todellisia ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Ostat koiranruokaa.
Yksinkertaista mutta tämä ratkaisisi ongelman. Sanot että jos olisit oikeasti puoli susi niin söisit koiranruokaa tyytyväisenä.
Miksi niin monilla täällä on tarve tehdä pilkkaa? Miksi kukaan haluaisi pilkata omaa lastaan, vaikka ei ymmärtäisikään tämän tekemisiä tai olisi samaa mieltä siitä onko toiminta hyväksyttävää? Ensin lytätään oman lapsen itsetunto ja tehdään selväksi että vanhemmille ei parane puhua omista asioistaan tai tulee pilkatuksi, ja sitten ihmetellään miksi oma lapsi on etäinen
Minulla oli joskus varhaisteininä (9-10-vuotiaana) sama homma. Leikin olevani susi ja tämä leikki oli minulle ihan realistista. En osaa edes kuvailla sitä, mutta ihan taatusti olisin liittynyt johonkin laumaan jos olisi ollut mahdollista.
Minulla oli kuitenkin varmaan jotain ongelmia, mikä aiheutti oireilun. Olin aina ollut koulukiusattu ja juurikin tuona ajanjaksona äiti seurusteli miehen kanssa joka inhosi minua.
Tähän susijuttuun kuului muutakin fantasiajuttuja. Keksin mielikuvituskavereita ja kehittelin itselleni mielikuvitusperheen, josta satuilin juttuja ja kirjoittelin heille (ja heiltä) kirjeitä.
Tämä loppui kuin seinään aika nopeasti, sen jälkeen aloin kehittelemään ns. mielikuvituselokuvia päässäni.
Otapa iisisti. Meillä on puolikas kettu. Tai no taitaa olla vähenemään päin nyttemmin. Sen pään kanssa on kuulema hankala hengittää. Enemmän se pää viettää nykyään aikaa hyllynpäällä pölyttymässä.