Lue keskustelun säännöt.
Onko kuolemantuomion ongelma se peruuttamattomuus/syyttömien teloittaminen
07.08.2017 |
vai mitäs muita ongelmia siihen liittyy/miksi siitä on luovuttu niin laajalti?
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi on pahempi rangaistus viettää loppuikänsä pienessä sellissä eristettynä vai kuolla ja päästä pois?
Periaatteessa tuokin on totta, mutta Suomessa rikollinen elää vankilassa muutaman vuoden yleellistä hotellielämää, joka tulee yhteiskunnalla kalliiksi. Tuota he eivät todellakaan ole ansainneet, millainenhan mahtoi olla takavuosien kuritushuonetuomio? Se ainakin kuulostaa asianmukaiselta.
Tietysti kliininen kivuton teloitus on kovin vaatimaton rangaistus raaasta henkirikoksesta, eikä sitä ainakaan kostona voi pitää. Mutta onpahan tekijä lopullisesti poissa ja maailma taas hieman parempi.
Pitäisikö muistakin rikoksista alkaa säätää kostorangaistus? Silmä silmästä? Ei kuulu sivistysvaltioon tuollainen.
"Sivistysvaltioista" voidaan pitää sivistysvaltioina sitten kun ne lopettavat ihmisoikeuksien ja yksilön vapauden polkemisen poliisin avulla. Poliisin alkuperäinen tarkoitus oli suojella ihmisiä muilta ihmisiltä, ei kontrolloida ihmisten yksityiselämää, mutta sittemmin siitä on kehittynyt poliittisia agendoja ja erilaisia moralistisia ideologioita suojeleva väkivaltakoneisto, joka jahtaa niitäkin ihmisiä, joista ei muille ihmisille mitään vaaraa tai haittaa, mutta jotka nyt sattuvat elämään eri tavalla kuin joku poliittinen agenda tai moralistinen ideologia haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi vitsi teidän kanssa. Kuolemaantuomio sopivassa käytössä on hyvin perusteltu. Kuolemaantuomittujen uusimisriski on 0%. Eli vakavista rikoksista tuomituille (pedofilia, sarjamurhaaja yms.) voi kuolemaantuomio olla hyvä keino estää rikoksen uusiminen. Lisäksi se tulee halvemmaksi kuin tuomitun hyysääminen viiden tähden hotelleissa (also known as vankila) ja ne rahat voidaan käyttää uhrien hyväksi.
Ja kuolemaantuomitsija ei ole murhamies. Joskus tappaminen on oikeutettua. Paras esimerkki tästä on (puolustus)sota, kuten esim. talvi- ja jatkosota.
Vierailija kirjoitti:
Paras esimerkki tästä on (puolustus)sota, kuten esim. talvi- ja jatkosota.
Jatkosota onkin hyvä esimerkki puolustussodasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin vähän aikaa sitten lyhytfilmin Elämää Mansonin jälkeen, jossa Patricia Krenwinkel rypee itsesäälissä ja yrittää saada parolen (tarkoittaako jenkeissä armahdusta?). Perusteli pyyntöään mm. sillä, ettei voi tehdä tekoja tekemättömäksi, on nyt ihan toinen ihminen, oli niin vietävissä, ei tiedä miten voisi enempää katua jne. Sharon Taten sisko totesi, ettei hänen siskollaan ole mahdollisuutta miettiä, mitä tekisi, kun sinä kappas, kappas, tapoit - ei vaan teurastit- sen ja syntymättömän lapsen. Kun Charlie-boy käski. Ja vielä oikeudenkäynnissäkin hihitytti, nauratti ja laulatti niin prkeleellisesti, oli se Patrician mielestä niin hupaisaa ja hän oli todella cool-mimmi silloin.
Suuressa osassa länsimaita Krenwinkel olisi jo armahdettu ja hän viettäisi normaalia elämää vapaudessa. Tässä tullaan sitten dilemmaan - onko se sitten oikein? Uhrit eivät pysty jatkamaan elämäänsä, eivät he pysty sanomaan antavatko anteeksi, että satuit vähän puukottamaan, on vain tämän uhrin mahdolliset perheenjäsenet ja muut sukulaiset. Joista jotkut kokevat oikeudekseen antaa anteeksi (ikään kuin uhrin puolesta) tekijälle tekosensa, jotkut taistelevat pitempien rangaistusten tai jopa kuolemantuomion puolesta.
Tuon Krenwinkelin puolustuspuheen jälkeen kun katsoo vaikkapa Perikato-leffan ja kuuntelee oikean Traudl Jungen pohdiskelua omasta roolistaan Hitlerin sihteerinä, niin onhan siinä ero. Molemmat tunnustaa pelkuruutensa, mutta Junge ei mene kenenkään selän taakse, vaan muistuttaa siitä, että kaikki eivät olleet pelkureita, ei kaikki nuolleet natsien perseitä, vaan oli niitä, Jungen ikäluokkaa, jotka taistelivat vastaan, monet henkensä menettäen. Jungella ei ollut kanttia, ja ehkä luuli natseista jotain hyötyvänsä.
Heh. Tulee mieleen eräs kohtaus Minä, Claudius -sarjasta:
-Kuka haluaa Tiberiuksen kaltaista hallitsijaa? Hänen hallitusaikaan tehtiin kauheita.
-Me kaikki teimme kauheita. Oli pakko, ei kukaan halua kuolla.
-Niin teimme, mutta jotkut meistä teki niitä paljon hanakammin kuin muut.
Tai tarina Hrustsevista, joka piti puheen jossa jyrkästi tuomitsi Stalinin vainot ja murhat.
Kuulijajoukosta joku huusi: "Jos olitte tuota mieltä silloin, miksette sanonut mitään?"
"Kuka sen sanoi?" Hrustsev jyrähti.
Haudanhiljaisuus.
"Nyt tiedätte."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras esimerkki tästä on (puolustus)sota, kuten esim. talvi- ja jatkosota.
Jatkosota onkin hyvä esimerkki puolustussodasta.
Vääryydellä anastetun maan palauttaminen lasketaan jo vanhastaan oikeutetuksi sodaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi vitsi teidän kanssa. Kuolemaantuomio sopivassa käytössä on hyvin perusteltu. Kuolemaantuomittujen uusimisriski on 0%. Eli vakavista rikoksista tuomituille (pedofilia, sarjamurhaaja yms.) voi kuolemaantuomio olla hyvä keino estää rikoksen uusiminen. Lisäksi se tulee halvemmaksi kuin tuomitun hyysääminen viiden tähden hotelleissa (also known as vankila) ja ne rahat voidaan käyttää uhrien hyväksi.
Jostakin kumman syystä täällä hyysäävässä Suomessa ja muissa pohjoismaissa rikoksenuusimisprosentti on huomattavasti pienempi kuin kovien rangaistusten maissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eiköhän suurempi ongelma lakimiehille (ja nehän lait kirjoittaa, viimeistään sanele käytännön) on että jos sarjarikolliset tapettaisiin heidän työmääränsä pienenisi merkittävästi. Nyt jo puliveivaavat selvitysten ja kuulemisten yms valitustn ja mun paskanjauhannan kanssa. Eikä edelleenkään ole täysiä tunteja tarjolla verorahoilla. Ajattele ny sitten jos rikosten määrä puolittuisi. Siinähän ois tuomareita ja lakimiehiä kilometritehtaalla ja köyhiä ilman valtion veronmaksajien rahoja...
Vankilaviranomasväkeäkin jouduttaisiin irtisanoimaan.Ainakin Yhdysvalloissa asia on juurikin päinvastoin. Kuolemantuomion hinta yhteiskunnalle on kokonaisuudessaan n. kaksinkertainen mm. siksi, koska puolustuksen kulut ovat keskimäärin kymmenkertaiset, jos syyttäjä hakee kuolemantuomiota. Ja kuolemantuomion saaneet ovat Jenkeissä vankilassa keskimäärin kymmenisen vuotta ennen kuin lähtö tulee, joten ei se vankiloita tyhjennä - ainakaan länsimaissa. Kiinassa, Filippiineillä ja muissa kehitysmaissa asia on ehkä toisin.
Edelleenkin vain kaksinkertainen. Vrt rikollinen joka 30v uran aikana on oikeudessa 40 eri kokonaisuudesta. Jos is puolessavälissä laitettu giljotiinilla peli poikki ois säästetty 20-1 = 19 oikeudenkäyntikulua.
Joo, jos tähän ei lasketa kaikkia omaisten ym. kostotoimenpiteistä johtuvia kuluvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras esimerkki tästä on (puolustus)sota, kuten esim. talvi- ja jatkosota.
Jatkosota onkin hyvä esimerkki puolustussodasta.
Vääryydellä anastetun maan palauttaminen lasketaan jo vanhastaan oikeutetuksi sodaksi.
Suomi kyllä ylitti monin paikoin vanhat rajansa, ei tosiaankaan vain vallannut vanhoja alueita takaisin.
Ja aina voi esittää, että Suomi alun perin anasti maata vääryydellä ensin Venäjältä. Mitään absoluuttisen oikeaa tai väärää ei tässä mielessä moraalisesti ole.
Kyllä ne murhaajat on ihan kuolemantuomion ansainneet.
Toki jos on tappo, niin voi katsoa aina tilanteen oliko vahinko vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti ongelma on se, että humaanisesti ihminen ei saisi toisen henkeä riistää. Tämä periaate on muilta henkiä riistäneen teloituksesta on siis sinänsä melkoinen paradoksi, onhan tämä murhaaja jo osoittanut epähumaanisuutensa.
En kuitenkaan kannata kuolemanrangaistusta, vaan oikeaa elinkautista niille, joiden vapautuksesta on suuri todennököisyys, että hän murhaa lisää ihmisiä. Kuka siinä tapauksessa on "teloittaja" se vapauteen laskettu kenties syyntakeeton murhaaja vai se oikeuslaitos ja lakipykälät, jotka hänen vapauteen laskevat?
Sinänsä tämä on niin marginaalista keskustelua, koska joka päivä tapetaan viattomia ihmisiä vaikka pelkästään uskonnollisen vakaumuksen tai taloudellisen ahneuden takia, pieniä lapsia, eläimiä, sotilaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras esimerkki tästä on (puolustus)sota, kuten esim. talvi- ja jatkosota.
Jatkosota onkin hyvä esimerkki puolustussodasta.
Vääryydellä anastetun maan palauttaminen lasketaan jo vanhastaan oikeutetuksi sodaksi.
Suomi kyllä ylitti monin paikoin vanhat rajansa, ei tosiaankaan vain vallannut vanhoja alueita takaisin.
Ja aina voi esittää, että Suomi alun perin anasti maata vääryydellä ensin Venäjältä. Mitään absoluuttisen oikeaa tai väärää ei tässä mielessä moraalisesti ole.
Suomi ei anastanut maataan alun perin vääryydellä, vaan rajat sovittiin 1920.
Ja vanhoja rajoja ei ylitetty lisämaan valtaamiseksi, vaan hyvien puolustusasemien ja neuvotteluvaran ottamiseksi. Sitten hyökkäys pysäytettiin, vaikka oltaisiin voitu jatkaa ja saksalaisetkin vaativat jatkamaan. Tavoitteena oli aina rauhansopimus vanhoilla rajoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos valtio ei salli tappamista, sen täytyy kieltää se myös itseltään.
Christian Ranuccin tapaus Ranskassa (1970-luvun alussa) on esimerkki siitä, että syyllisen kohdalla ja häntä etsittäessä oikeuslaitos voi myös päätyä virhearvioon.
Tuon, tuomittaessa hieman yli 20-vuotiaan nuorukaisen lähiomaiset ovat hakeneet Ranskan valtiolta korvausta silloin oikeuslaitoksen virheen takia silloin giljotiinilla teloitetun,syyttömän nuoren miehen takia.
Mikään sinänsä ei tietenkään voi korvata sitä virhettä, mutta korvaus olisi ainakin jonkunlainen muodollinen asian tunnustaminen ja 'vastaantulo' sattuneen kauhean erehdyksen vuoksi.
Oikeuslaitokset kaikkialla koostuvat kuitenkin vain ihmisistä ja ihminenhän on ,kuten tiedetään, erehtyväinen.
Tapauksesta Ranucci on Ranskassa tehty elokuvakin ja se löytyy myös täältä netistä.
(Oli mielestäni todella oikein mukaansatempaiseva, kaikkia sen katsojia varmasti puhutteleva elokuva,joka sai todella ajattelemaan asiaa,eli virhetuomion mahdollisuutta omaisten ja syytetyn kannalta, mikä tietysti on ollut elokuvan aiheesta tekijöiden tarkoituksenakin.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavoitteena oli aina rauhansopimus vanhoilla rajoilla.
Suomen alkuperäinen tavoite oli auttaa Saksaa tuhoamaan Neuvostoliitto ja hyvällä tuurilla saada oma siivu Venäjän luonnonvaroista. Vanhoista rajoista alettiin puhumaan vasta sitten kun Suomessa tajuttiin, ettei Saksa onnistu tuhoamaan Neuvostoliittoa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen tappaminen siksi että hän on tehnyt jotain väärin on kosto, koska silloin yhteisö tms ei usko parannukseen. Ja tämä voidaan täten yleistää laajemmin, kukaan muukaan ei pysty parannukseen tai katumukseen tai muuttumiseen eikä sitä katsota edes minkään arvoiseksi.
... Jos ottaa nyt esimerkiksi sen Tampereen paloittelusurmien takana olleen kaksikon niin niiden kohdalla pitäisin kuolemantuomion käyttöön. paloittelivatko he 2-3 uhria lyhyen ajan sisällä? En tosiaankaan usko mihinkään parannukseen tai katumukseen heidän osaltaan. Aivan sairaita ihmisiä, ja näillekkö pitäisi antaa uusi mahdollisuus? Minusta vankilan kuuluisi olla paikka mihin nämä vaaralliset yksilöt suljetaan tavallisen kansan keskuudesta. Ei kukaan halua sekopäitä asumaan samaan kaupunkiin tai varsinkaan kotinsa lähelle. kuolemantuomio olisi siitä hyvä ettei yhteiskunnan tartte rahojaan näihin paskoihin tuhlata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras esimerkki tästä on (puolustus)sota, kuten esim. talvi- ja jatkosota.
Jatkosota onkin hyvä esimerkki puolustussodasta.
Vääryydellä anastetun maan palauttaminen lasketaan jo vanhastaan oikeutetuksi sodaksi.
Suomi kyllä ylitti monin paikoin vanhat rajansa, ei tosiaankaan vain vallannut vanhoja alueita takaisin.
Ja aina voi esittää, että Suomi alun perin anasti maata vääryydellä ensin Venäjältä. Mitään absoluuttisen oikeaa tai väärää ei tässä mielessä moraalisesti ole.
Suomi ei anastanut maataan alun perin vääryydellä, vaan rajat sovittiin 1920.
Ja vanhoja rajoja ei ylitetty lisämaan valtaamiseksi, vaan hyvien puolustusasemien ja neuvotteluvaran ottamiseksi. Sitten hyökkäys pysäytettiin, vaikka oltaisiin voitu jatkaa ja saksalaisetkin vaativat jatkamaan. Tavoitteena oli aina rauhansopimus vanhoilla rajoilla.
Kyllä Suomenkin johdossa oli valitettavasti aika paljon Suur-Suomi ajattelua joka jatkosodan aikana kuvitteli Saksan voittavan ja Suomen kasvavan kun NL muitakin suomensukuisia alueta liitettäisiin siihen.
Vierailija kirjoitti:
Jos valtio ei salli tappamista, sen täytyy kieltää se myös itseltään.
Eli maanpuolustus pitäisi kieltää?! Jotain järkeä näihin kommentteihin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras esimerkki tästä on (puolustus)sota, kuten esim. talvi- ja jatkosota.
Jatkosota onkin hyvä esimerkki puolustussodasta.
Eikö nyt tarkoitus ollut puhua kuolemantuomion oikeutuksesta siviilituomioistuinten käytössä ?
Keskustelu jonkun sodan oikeutuksesta ei kyllä enää tähän otsikkoon kuulu,vaan menee kyllä jo asiana ja aiheeltaan sen ulkopuolelle.
Eli:pysytään asiassa,please.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos valtio ei salli tappamista, sen täytyy kieltää se myös itseltään.
Eli maanpuolustus pitäisi kieltää?! Jotain järkeä näihin kommentteihin!
Ei tietenkään eikä poliisilta ottaa aseita pois. Maanpuolustus ja poliisin aseet on tarkoitettu omien kansalaisten tappamisen estämiseksi, kun heitä uhkaa välitön vaara.
Mutta kun se uhkaaja on otettu kiinni ja riisuttu aseista, välitöntä hengenvaaraa ei enää ole ja muut keinot ovat mahdollisia hänen aiheuttamansa vaaran minimoimiseksi.
Miten ihmeessä sinä ja minä olemme ajautuneet lukemaan tätä palstaa! 😂