Onko kuolemantuomion ongelma se peruuttamattomuus/syyttömien teloittaminen

Kuolemantuomio on tehokas tapa kontrolloida köyhiä ja pitää heitä pelossa koska heillä ole rahaa palkata yhtä hyviä asianajajia kuin heillä. Kuolemantuomio pitää yllä oikeuslaitoksen epätasa-arvoa ja polkee köyhät jalkoihinsa.

Vierailija kirjoitti:

Moraalinen ristiriita: rangaistaan tappamisesta tappamalla. Jos käytämme kuolemantuomiota, alennumme murhamiesten tasolle.

Oikeudellinen ristiriita: syytön voi helposti joutua tuomituksi

Tasa-arvo-ongelma: köyhillä ja etnisiin vähemmistöön kuuluvilla suurempi riski saada kuolemantuomio, kun rikkaat palkkaavat hyvän asianajajan ja selviävät vankeustuomiolla.

Tehokkuuden puute: kuolemantuomio ei toimi pelotteena, kuolemantuomiota käyttävissä yhteiskunnissa on jopa enemmän rikollisuutta kuin niissä maissa, joissa ei ole kuolemantuomiota

Rikosten raaistumisen ongelma: jos rikollinen katsoo, että hän kiinni jäädessään joutuu hirteen, hän todennäköisesti tappaa kaikki mahdolliset todistajat. Ei ole enää ikäänkuin mitään hävittävääkään.

Tuossa nyt viisi olennaisinta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on isoja ongelmia:

https://www.amnestyusa.org/issues/death-penalty/death-penalty-facts/

Tää. Kukaan ei voita, paitsi ehkä kansalainen jolle tulee hyvä mieli siitä että "oikeus toteutuu". Isommassa mittakaavassa tarkasteltuna kuolemantuomiossa ei oikeasti ole mitään järkeä.

eiköhän suurempi ongelma lakimiehille (ja nehän lait kirjoittaa, viimeistään sanele käytännön) on että jos sarjarikolliset tapettaisiin heidän työmääränsä pienenisi merkittävästi. Nyt jo puliveivaavat selvitysten ja kuulemisten yms valitustn ja mun paskanjauhannan kanssa. Eikä edelleenkään ole täysiä tunteja tarjolla verorahoilla. Ajattele ny sitten jos rikosten määrä puolittuisi. Siinähän ois tuomareita ja lakimiehiä kilometritehtaalla ja köyhiä ilman valtion veronmaksajien rahoja...

Vankilaviranomasväkeäkin jouduttaisiin irtisanoimaan.

Vierailija kirjoitti:

eiköhän suurempi ongelma lakimiehille (ja nehän lait kirjoittaa, viimeistään sanele käytännön) on että jos sarjarikolliset tapettaisiin heidän työmääränsä pienenisi merkittävästi. Nyt jo puliveivaavat selvitysten ja kuulemisten yms valitustn ja mun paskanjauhannan kanssa. Eikä edelleenkään ole täysiä tunteja tarjolla verorahoilla. Ajattele ny sitten jos rikosten määrä puolittuisi. Siinähän ois tuomareita ja lakimiehiä kilometritehtaalla ja köyhiä ilman valtion veronmaksajien rahoja...

Vankilaviranomasväkeäkin jouduttaisiin irtisanoimaan.

Ainakin Yhdysvalloissa asia on juurikin päinvastoin. Kuolemantuomion hinta yhteiskunnalle on kokonaisuudessaan n. kaksinkertainen mm. siksi, koska puolustuksen kulut ovat keskimäärin kymmenkertaiset, jos syyttäjä hakee kuolemantuomiota. Ja kuolemantuomion saaneet ovat Jenkeissä vankilassa keskimäärin kymmenisen vuotta ennen kuin lähtö tulee, joten ei se vankiloita tyhjennä - ainakaan länsimaissa. Kiinassa, Filippiineillä ja muissa kehitysmaissa asia on ehkä toisin.

Vierailija kirjoitti:

Kuolemantuomion puuttuminen lainsäädännöstä on valtava ongelma ja vielä valtavampi taloudellinen rasite yhteiskunnalle, sekä kärsimys kansalaisille pahojen rikollisten vapauduttuaan ja uusiessaan tekonsa.

Ajatellaanpa poliitikkoja, jos maanpetturuudesta rangaistaisiin kuolemalla, olisi aivan varmaa että maassamme oli hallitus ja eduskunta jotka ajaisivat Suomen ja Suomalaisten asioita, viimeistään ensimmäisten maanpettureiden hirttämisen jälkeen.

Tässähän tämä on perusteltu jo muutamalla pointilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

eiköhän suurempi ongelma lakimiehille (ja nehän lait kirjoittaa, viimeistään sanele käytännön) on että jos sarjarikolliset tapettaisiin heidän työmääränsä pienenisi merkittävästi. Nyt jo puliveivaavat selvitysten ja kuulemisten yms valitustn ja mun paskanjauhannan kanssa. Eikä edelleenkään ole täysiä tunteja tarjolla verorahoilla. Ajattele ny sitten jos rikosten määrä puolittuisi. Siinähän ois tuomareita ja lakimiehiä kilometritehtaalla ja köyhiä ilman valtion veronmaksajien rahoja...

Vankilaviranomasväkeäkin jouduttaisiin irtisanoimaan.

Ainakin Yhdysvalloissa asia on juurikin päinvastoin. Kuolemantuomion hinta yhteiskunnalle on kokonaisuudessaan n. kaksinkertainen mm. siksi, koska puolustuksen kulut ovat keskimäärin kymmenkertaiset, jos syyttäjä hakee kuolemantuomiota. Ja kuolemantuomion saaneet ovat Jenkeissä vankilassa keskimäärin kymmenisen vuotta ennen kuin lähtö tulee, joten ei se vankiloita tyhjennä - ainakaan länsimaissa. Kiinassa, Filippiineillä ja muissa kehitysmaissa asia on ehkä toisin.

Edelleenkin vain kaksinkertainen. Vrt rikollinen joka 30v uran aikana on oikeudessa 40 eri kokonaisuudesta. Jos is puolessavälissä laitettu giljotiinilla peli poikki ois säästetty 20-1 = 19 oikeudenkäyntikulua.

Lisäksi kuolemantuomio kääntää yhteiskunnan kanssa napit vastakkain ison määrän kuolemaantuomitun lähipiiriä. Heilläkin on perheet,ystävät, kaverit,työkaverit.

Katsoin vähän aikaa sitten lyhytfilmin Elämää Mansonin jälkeen, jossa Patricia Krenwinkel rypee itsesäälissä ja yrittää saada parolen (tarkoittaako jenkeissä armahdusta?). Perusteli pyyntöään mm. sillä, ettei voi tehdä tekoja tekemättömäksi, on nyt ihan toinen ihminen, oli niin vietävissä, ei tiedä miten voisi enempää katua jne. Sharon Taten sisko totesi, ettei hänen siskollaan ole mahdollisuutta miettiä, mitä tekisi, kun sinä kappas, kappas, tapoit - ei vaan teurastit- sen ja syntymättömän lapsen. Kun Charlie-boy käski. Ja vielä oikeudenkäynnissäkin hihitytti, nauratti ja laulatti niin prkeleellisesti, oli se Patrician mielestä niin hupaisaa ja hän oli todella cool-mimmi silloin.

Suuressa osassa länsimaita Krenwinkel olisi jo armahdettu ja hän viettäisi normaalia elämää vapaudessa. Tässä tullaan sitten dilemmaan - onko se sitten oikein? Uhrit eivät pysty jatkamaan elämäänsä, eivät he pysty sanomaan antavatko anteeksi, että satuit vähän puukottamaan, on vain tämän uhrin mahdolliset perheenjäsenet ja muut sukulaiset. Joista jotkut kokevat oikeudekseen antaa anteeksi (ikään kuin uhrin puolesta) tekijälle tekosensa, jotkut taistelevat pitempien rangaistusten tai jopa kuolemantuomion puolesta. 

Tuon Krenwinkelin puolustuspuheen jälkeen kun katsoo vaikkapa Perikato-leffan ja kuuntelee oikean Traudl Jungen pohdiskelua omasta roolistaan Hitlerin sihteerinä, niin onhan siinä ero. Molemmat tunnustaa pelkuruutensa, mutta Junge  ei mene kenenkään selän taakse, vaan muistuttaa siitä, että kaikki eivät olleet pelkureita, ei kaikki nuolleet natsien perseitä, vaan oli niitä, Jungen ikäluokkaa, jotka taistelivat vastaan, monet henkensä menettäen. Jungella ei ollut kanttia, ja ehkä luuli natseista jotain hyötyvänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi kuolemantuomio kääntää yhteiskunnan kanssa napit vastakkain ison määrän kuolemaantuomitun lähipiiriä. Heilläkin on perheet,ystävät, kaverit,työkaverit.

Järkeä vailla oleva väittämä!

Ei sitä tee kuolemantuomio rangaistuksena, vaan sen tekee itse kuolemantuomion ansainnut henkilökohtaisesti omilla valinnoillaan.

Vaikka moni ansaitsisikin kuolemantuomion, kuka sen on päättämään? Lisäksi vielä se, että ihmiset, jotka eivät ole päättäneet joutuvat sen suorittamaan. Suorittakoon tuomari itse.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin vähän aikaa sitten lyhytfilmin Elämää Mansonin jälkeen, jossa Patricia Krenwinkel rypee itsesäälissä ja yrittää saada parolen (tarkoittaako jenkeissä armahdusta?). Perusteli pyyntöään mm. sillä, ettei voi tehdä tekoja tekemättömäksi, on nyt ihan toinen ihminen, oli niin vietävissä, ei tiedä miten voisi enempää katua jne. Sharon Taten sisko totesi, ettei hänen siskollaan ole mahdollisuutta miettiä, mitä tekisi, kun sinä kappas, kappas, tapoit - ei vaan teurastit- sen ja syntymättömän lapsen. Kun Charlie-boy käski. Ja vielä oikeudenkäynnissäkin hihitytti, nauratti ja laulatti niin prkeleellisesti, oli se Patrician mielestä niin hupaisaa ja hän oli todella cool-mimmi silloin.

Suuressa osassa länsimaita Krenwinkel olisi jo armahdettu ja hän viettäisi normaalia elämää vapaudessa. Tässä tullaan sitten dilemmaan - onko se sitten oikein? Uhrit eivät pysty jatkamaan elämäänsä, eivät he pysty sanomaan antavatko anteeksi, että satuit vähän puukottamaan, on vain tämän uhrin mahdolliset perheenjäsenet ja muut sukulaiset. Joista jotkut kokevat oikeudekseen antaa anteeksi (ikään kuin uhrin puolesta) tekijälle tekosensa, jotkut taistelevat pitempien rangaistusten tai jopa kuolemantuomion puolesta. 

Tuon Krenwinkelin puolustuspuheen jälkeen kun katsoo vaikkapa Perikato-leffan ja kuuntelee oikean Traudl Jungen pohdiskelua omasta roolistaan Hitlerin sihteerinä, niin onhan siinä ero. Molemmat tunnustaa pelkuruutensa, mutta Junge  ei mene kenenkään selän taakse, vaan muistuttaa siitä, että kaikki eivät olleet pelkureita, ei kaikki nuolleet natsien perseitä, vaan oli niitä, Jungen ikäluokkaa, jotka taistelivat vastaan, monet henkensä menettäen. Jungella ei ollut kanttia, ja ehkä luuli natseista jotain hyötyvänsä. 

Heh. Tulee mieleen eräs kohtaus Minä,  Claudius -sarjasta:

-Kuka haluaa Tiberiuksen kaltaista hallitsijaa? Hänen hallitusaikaan tehtiin kauheita.

-Me kaikki teimme kauheita. Oli pakko, ei kukaan halua kuolla.

-Niin teimme, mutta jotkut meistä teki niitä paljon hanakammin kuin muut.

No mieti omalle kohdalle, jos lapsesi tuomittaisi kuolemaan rikoksesta jota hän ei ole tehnyt, haluaisitko että hänet tapetaan vai että menee vankilaan (ja pääsee joskus pois/ehkä oikea rikollinen joskus löytyy)?

Aika korniahan se on, että valtio tappaa oikeuden nimissä? Lisäksi tuo erehtymisen mahdollisuus. Toisaalta myös on mielestäni oikein kärsiä se rangaistus eikä päästä koko elämästä tuossa tilanteessa.

Kuolemanrangaistus on silti mielestäni oikein jos kyse on jollain tapaa niin pahasta ja saiaasta ihmisestä ettei hänen vankeutensa ole riittävä tai järkevä rangaistus. Eli ihminen joka ei missään olosuhteissa tule pystymään elämään vankilan ulkopuolella tekemättä lisää pahojaan. Ja hengen riistäminen vain selaliselta joka on sen itse tehnyt, ei muissa syissä.

Jaa että mitäkö muita ongelmia... öö.. no jps olisikin raamit millä sellaisen tuomion saa. Niin alkaisitko pyöveliksi, siis ammatiksesi tappamaan kuolemaan tuomittuja ihmisiä? Siinä on yksi aika isokin ongelma. Pohdippa siltä kantilta. Veisit lapset aamulla hoitoon ja lähtisit lahturin hommiin vaikka nyt vaan osaksi päivää. Ei kai niitä olisi jatkuvasti jonoksi asti, tapettavia. Ja nyt ei tarvitse edes miettiä miten vaan, että ottaa vastuulleen sen homman hoitaminen. Minusta ei olisi moista tekemään vaikka jossain sotatilanteessa siihen ehkä oman kuolemanpelon ajamana pystyisinkin. Ja totta, rikoksen uusimisen se ehkäisee varsin tehokkaasti mutta ei se mitään muuta ennalleen korjaa.

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on pahempi rangaistus viettää loppuikänsä pienessä sellissä eristettynä vai kuolla ja päästä pois?

Periaatteessa tuokin on totta, mutta Suomessa rikollinen elää vankilassa muutaman vuoden yleellistä hotellielämää, joka tulee yhteiskunnalla kalliiksi. Tuota he eivät todellakaan ole ansainneet, millainenhan mahtoi olla takavuosien kuritushuonetuomio? Se ainakin kuulostaa asianmukaiselta.

Tietysti kliininen kivuton teloitus on kovin vaatimaton rangaistus raaasta henkirikoksesta, eikä sitä ainakaan kostona voi pitää. Mutta onpahan tekijä lopullisesti poissa ja maailma taas hieman parempi.

Vierailija kirjoitti:

Kuolemantuomion puuttuminen lainsäädännöstä on valtava ongelma ja vielä valtavampi taloudellinen rasite yhteiskunnalle, sekä kärsimys kansalaisille pahojen rikollisten vapauduttuaan ja uusiessaan tekonsa.

Ajatellaanpa poliitikkoja, jos maanpetturuudesta rangaistaisiin kuolemalla, olisi aivan varmaa että maassamme oli hallitus ja eduskunta jotka ajaisivat Suomen ja Suomalaisten asioita, viimeistään ensimmäisten maanpettureiden hirttämisen jälkeen.

Tuo on totta, rikollisten rankaisemiseen tarvitaan kustannustehokas menetelmä, nykyiset vankilan nimellä kulkevat hoivalaitokset eivät ole sellainen. Kuolemanrangaistus hitaasti kiduttamalla olisi monessa tapauksessa oikea vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on pahempi rangaistus viettää loppuikänsä pienessä sellissä eristettynä vai kuolla ja päästä pois?

Periaatteessa tuokin on totta, mutta Suomessa rikollinen elää vankilassa muutaman vuoden yleellistä hotellielämää, joka tulee yhteiskunnalla kalliiksi. Tuota he eivät todellakaan ole ansainneet, millainenhan mahtoi olla takavuosien kuritushuonetuomio? Se ainakin kuulostaa asianmukaiselta.

Tietysti kliininen kivuton teloitus on kovin vaatimaton rangaistus raaasta henkirikoksesta, eikä sitä ainakaan kostona voi pitää. Mutta onpahan tekijä lopullisesti poissa ja maailma taas hieman parempi.

Pitäisikö muistakin rikoksista alkaa säätää kostorangaistus? Silmä silmästä? Ei kuulu sivistysvaltioon tuollainen.

Jos vaikka elämässään kovia kokenut alkoholisoitunut henkilö ajaa kännissä kolarin ja kolarin toiselta osapuolelta joudutaan amputoimaan jalka pahojen vammojen vuoksi. Tältä kännikuskiltako sitten pitäisi katkaista jalka väkivaltaisesti myös? Miten luulet tämän henkilön sopeutuvan yhteiskuntaan sen jälkeen? Elää kunnollista elämää muita vahingoittamatta? Juu varmasti.

Mutta esimerkkinä Breivik.Eikö tuollaisessa tapauksessa kuolemantuomio olisi fiksuin?Kaveri elää täysi hoidossa, pompottaa ja kuluttaa yhteiskunnan varoja ihan urakalla. Nuokin rahat voisi käyttää uhrien avuksi.Tuossa ei ainakaan tuomittaisi syytöntä.

Jenkeissä on koitettu uutta testiä, jossa epäilty viedään rikospaikalle ja seurataan epäillyn käyttäytymistä rikospaikalla silmämääräisesti ja laitteilla mitattavien käyrien avulla. Käyttäytymisestä ja käyristä huomaa aika hyvin jos epäillyllä ei ole osaa eikä arpaa tapahtumiin. Siihen se ei tosin auta, että joku tunteeton psykopaattikaan ei välttämättä näytä reaktiota murhapaikalla, vaikka olisi syyllinen, mutta idea onkin siinä, että sillä saadaan estettyä syyttömien tuomitseminen.

En tiedä kuinka laajasti on käytössä, mutta aika hyvin toimivaksi systeemiksi se on osoittautunut.

Siltikin kuolemantuomio on toki kyseenalainen, mutta se taitaakin olla Jenkeissä laillinen lähinnä punaniskaosavaltioissa, mikä selittää paljon.

Vierailija kirjoitti:

Mutta esimerkkinä Breivik.

Marttyyria siitä nyt ei ainakaan kannata tehdä.