Lapsuudenkodin ruoka

Nämä vanhemmat, joista puhutaan, ovat varmaankin syntyneet 40-60 -luvuilla. Heidän lapsuuden ruokamaailma on ollut ihan toista kuin tänä päivänä. Vielä 70- ja 80-luvuilla kauppojen valikoimat olivat ihan toisenlaiset kuin nykyään, ei ollut avokadoja tai tuoreita yrttejä, oliivit ja fetaa oli eksoottisia uusia juttuja, joihin ulkomailla matkustelevat olivat reissuillaan törmänneet. Ravintoloissa tarjottiin Wienin leikettä, lehtipihviä ja ranskalaisia tai metsästäjän leipää. Ei ollut italialaisia tai nepalilaisia tai tapas paikkoja, ei pikaruokaa tai take awayta. Näiden ihmisten lapsuudessa ei ollut pastaa tai riisiä tai juuri muita hedelmiä kuin kotimaisia omenia. Ei vanha koira uusia temppuja opi, harva enää vanhoilla päivillä muuttaa radikaalisti sitä, mihin on tottunut.

Vierailija kirjoitti:

Nämä vanhemmat, joista puhutaan, ovat varmaankin syntyneet 40-60 -luvuilla. Heidän lapsuuden ruokamaailma on ollut ihan toista kuin tänä päivänä. Vielä 70- ja 80-luvuilla kauppojen valikoimat olivat ihan toisenlaiset kuin nykyään, ei ollut avokadoja tai tuoreita yrttejä, oliivit ja fetaa oli eksoottisia uusia juttuja, joihin ulkomailla matkustelevat olivat reissuillaan törmänneet. Ravintoloissa tarjottiin Wienin leikettä, lehtipihviä ja ranskalaisia tai metsästäjän leipää. Ei ollut italialaisia tai nepalilaisia tai tapas paikkoja, ei pikaruokaa tai take awayta. Näiden ihmisten lapsuudessa ei ollut pastaa tai riisiä tai juuri muita hedelmiä kuin kotimaisia omenia. Ei vanha koira uusia temppuja opi, harva enää vanhoilla päivillä muuttaa radikaalisti sitä, mihin on tottunut.

No onhan pastaa ja riisiä ollut aina. Pasta on vaan hienompi nimi makaronille.

Vierailija kirjoitti:

Hui hai, peruna on kuule varsin terveellistä ja hyvää ravintoa, turha sitä on halveksia. Paljon terveellisempää kuin joku pasta.

No ei perunassa olekaan mitään vikaa yhtenä osana monipuolista ruokavaliota (kuten ei pastassakaan) mutta jos ruoka on päivästä toiseen pelkkää perunaa ja sika-nautajauhelihaa ja ruisleipää niin eipä sitä kovin terveelliseksi voi sanoa vaikka sillä hengissä pysyisikin.

Vierailija kirjoitti:

Nämä vanhemmat, joista puhutaan, ovat varmaankin syntyneet 40-60 -luvuilla. Heidän lapsuuden ruokamaailma on ollut ihan toista kuin tänä päivänä. Vielä 70- ja 80-luvuilla kauppojen valikoimat olivat ihan toisenlaiset kuin nykyään, ei ollut avokadoja tai tuoreita yrttejä, oliivit ja fetaa oli eksoottisia uusia juttuja, joihin ulkomailla matkustelevat olivat reissuillaan törmänneet. Ravintoloissa tarjottiin Wienin leikettä, lehtipihviä ja ranskalaisia tai metsästäjän leipää. Ei ollut italialaisia tai nepalilaisia tai tapas paikkoja, ei pikaruokaa tai take awayta. Näiden ihmisten lapsuudessa ei ollut pastaa tai riisiä tai juuri muita hedelmiä kuin kotimaisia omenia. Ei vanha koira uusia temppuja opi, harva enää vanhoilla päivillä muuttaa radikaalisti sitä, mihin on tottunut.

Ruoanlaitto oli todellakin hyvin erilaista kuin nykyisin. Mitään puolivalmisteita ei oikeen ollut. kukaan ei ollut kuullutkaan broilerisuikaleista,maustetuista ruokakermoista, valmiiksi pussitetuista salaattisekoituksista, perunasipulipakasteista, vegaanisista eineksistä tai ylipäänsä jostain vegaanisesta ruokavaliosta. Eineksiä ylipäänsä sai tyyliin makaronilaatikkoa ja maksalaatikkoa.

Minun vanhempani ovat syntyneet vuonna 1946. Tunnen paremmin isän puolen perinteet, koska vietimme kaikki kesät mummolassa, jossa mummini (syntynyt 1917) kokkasi kaiken ruoan siellä.

Ruoalla oli aina lihaa. Paistia. Vaari kävi kaupassa ja osti tyyliin vain naudan paistia. Lihatiskistä. Mitään valmiiksi pakattua lihaa ei ollut olemassakaan. Porsaankyljyksiä oli myös ja ne haudutettiin uunissa pitkään. Karjalanpaistia, lihakeittoa...Mutta aina lihaa. Vaikka vaari oli paistifani, niin ruhon osia käytettiin kaikenkaikkiaan moniuolisemmin, lapsena meillä oli usein maksaa: kermassa haudutetuina pihveinä, jauhemaksakastikkeena ja jauhemaksapihveinä.  Ja kalasta keitettiin aina liemi ruodoista ja päästä. Meillä kyllä oli myös kasviksia aina. Keitettyä porkkanaa, herneitä, haudutettua sipulia, kesällä kasvimaasta salaattia. Tomaatit ja kurkut ostettiin lähistöllä olevasta puutarhasta. Porkkanaraastetta, lantturaastetta. Mustaherukkasurvosta, puolukkasurvosta... Punajuuria ja suolakurkkua, itse säilöttynä tietenkin. 

Kalaa syötiin todella paljon ja sitä kesäisin mökillä pyydettiin itse. Kalaa ei ostettu mummin ja vaarin talouteen, omaan kotiini haettiin kyllä torilta kalaa: turskaa ja lohta. Kalakeittoa ja uunissa valmistettua kalaa. Verkot laitettiin vähintään kahdesti viikossa ja lisäksi oli katiska. Tosi paljon tuli mm. kuhaa, se oli ihan arkiruokaa. Eipä silloin tajunnut, että aikuisena sitä ei raaski tiskistä ikinä ostaa.

Perunaa oli aina. Makaronia oli makaronilaatikossa ja mummi teki myös lihatonta makaronilaatikkoa, jota syötiin karjalanpaistin kanssa.

Mun vanhemmat oli varmaan edistyksellisiä aikalaisia, olivat jo ennen mun syntymää vuonna 1971 käyneet Espanjassa ja kahdesti Italiassa. Meillä tehtiin pizzaa jo 70-luvulla ja bolognese -spaghettia. Jota vaarini kutsui matosopaksi. Helsingissä oli tyyliin yksi pizzeria jossa käytiin aina välillä syömässä. Broileri oli äidin bravuuri ja hän sitten valmisti sitä aina juhannuspäivänä koko isolle porukalle. Äiti teki myös tortillaa, eli perunamunakasta Espanjan tuliaisina omaksuttua...

Myös ruoan määriä mietin. Mun muistaakseni äiti teki siis kaksi uunibroileria ja sen kanssa oli riisiä ja currykastiketta. Ja meitä oli syömässä kuitenkin 6 aikuista ja 4 lasta. Jos ostan kotiin vaikka grillatun broilerin, niin yksi ei riitä mitenään, meitä on 5 henkeä. Mökillä on yhä astioita joissa mummi teki juuri juhannuksena vaikka karjalanpaistin. Pikkuriikkinen uunipata. Samoin makaronilaatikko tehtiin yhteen tiettyyn vuokaan, tuntuu että siitä satsista tulis meidän 5-henkinen perhe lähinnä vihaiseksi.

Hyviä monipuolisia ruokia.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Itsellä on 70-luvun ruokatraumana tällainen hirveä kammoke kun porsaan kotletit. Siis jotain outoja sitkeitä pihvejä, joita en ole sitten lapsuuteni edes nähnyt enää missään. Muistaako kukaan näitä?

Verilettuja oli myös usein, samoin pinaattilettuja. Näitä siis tehtiin itse, veriletut aidosta verestä.

Maksalaatikosta pidin, sitäkin äiti teki itse ja maksakin jauhettiin itse jollain koneella.

Uunissa tehtyä ohrapuuroa oli myös usein. Siitä tykkäsin valtavasti. 

Eineksistä herkkuamme oli kalapuikot. 

Kouluruissa inhosin tillilihaa ja kesäkeittoa, eli näitä klassikko-ällötyksiä. Paistetut silakkapihvit ovat myös jääneet mieleen, näitä saatiin sekä koulussa että kotona -valitettavasti.

Broileria saatiin kerran viikossa, silloin se paistettiin uunissa kokonaisena. Se oli juhlaruokaa!

Oi siis kotletit oli ihania! Äiti kyllä haudutti niitä pitkään sipulin ja kerman kanssa, ne oi ihan suussa sulavia.

Olen kerran 2000 -luvulla ostanut kotletteja ja valmistanut niitä perheelle. Ei ollut menestys, en osannut tehdä niitä lainkaan kuten äitini teki. Niistä tuli just sitkeitä ja ankeita. Kokeilu jäi yhteen kertaan enkä ole kotletteja nähnyt varmaan kymmeneen vuoteen lihatiskissä.

En tiedä ns. kunnon lihatiskistä, mutta kotletteja löytyy kyllä valmispakkauksissa kauppojen lihahyllyistä. Viikko sitten tuli ostettua Prismasta.

Joka aterialla pitää olla lisukkeena leipää, mitä en ymmärrä. Syövät vielä gluteenitonta valkoista höttöleipää. Siitä ei saa kuitujakaan.

Vierailija kirjoitti:

Hui hai, peruna on kuule varsin terveellistä ja hyvää ravintoa, turha sitä on halveksia. Paljon terveellisempää kuin joku pasta.

Peruna on ainoastaan hyvää ravintoa kesällä kun se on vasta nostettu. Talvella kannattaa perunan sijaan syödä kasviksia. Ja tämä siis kuultu ravintoterapeutilta ja lääkäriltä.

Mitä tulee ruokaan lapsena niin ei ollut yhtä monipuolista kuin nykyisin ihan siitä syystä että kauppa oli paljon rajoitetumpi. Perunaa syötiin lähes aina. Riisiä silloin kun oli joskus kanan rintaa luineen ja makaronia laatikossa tai joskus harvoin jauhelihakastikkeen kanssa. Yleisimmät kasvikset oli kurkku ja tomaatti. Lisäksi säilykepunajuuria ja maustekurkkuja. Joskus punajuurisalaattia. Hedelmiä syötiin laidasta laitaan ja jopa meidän kylältä sai kiivejä jne aikaisin. Mutta kyllä se ruskeakastike oli aika perus. Tietenkin oli keittoja ja patoja jne myös mutta sen mukaan mitä kaupasta sai.

Vierailija kirjoitti:

Nämä vanhemmat, joista puhutaan, ovat varmaankin syntyneet 40-60 -luvuilla. Heidän lapsuuden ruokamaailma on ollut ihan toista kuin tänä päivänä. Vielä 70- ja 80-luvuilla kauppojen valikoimat olivat ihan toisenlaiset kuin nykyään, ei ollut avokadoja tai tuoreita yrttejä, oliivit ja fetaa oli eksoottisia uusia juttuja, joihin ulkomailla matkustelevat olivat reissuillaan törmänneet. Ravintoloissa tarjottiin Wienin leikettä, lehtipihviä ja ranskalaisia tai metsästäjän leipää. Ei ollut italialaisia tai nepalilaisia tai tapas paikkoja, ei pikaruokaa tai take awayta. Näiden ihmisten lapsuudessa ei ollut pastaa tai riisiä tai juuri muita hedelmiä kuin kotimaisia omenia. Ei vanha koira uusia temppuja opi, harva enää vanhoilla päivillä muuttaa radikaalisti sitä, mihin on tottunut.

En tiedä missä olet asunut, mutta meillä pienessä kaupungissa oli kyllä ruukkusalaattia ja ruukkuyrttejä myynnissä 80-luvulla. Muistan itse ostaneeni Frantsilan ruukkuyrttejä kotiin ja jonkun joroislaisen kartanon ruukkusalaatteja ja endiivejä. Toki ei kaikki nykyajan aineksia ollut ja pizzeriassa käynti oli vielä "oikea" ravintolassa käynti, pizzat valtavia ja paaaljon täytettä. Toisaalta sitten oli mm. sukulaisia, jotka söivät vain niitä keitettyjä perunoita ja ruskeaa kastia, voita ja leipää, pulla ja voita päällä, kahvi kerman ja sokerin kanssa aamupalana.

70-luvulla syntynyt olen, ja lapsuudessani 80-luvulla meillä oli kyllä hyvää ja monipuolista ruokaa. Perunaa syötiin joo paljon, mutta muussina, paistettuna, keitettynä, uuniperunaa, keitoissa. Keittoja oli tosiaan hyvin paljon, olen sitä kyllä jatkanut omien lastenikin kanssa. Salaattia jossain muodossa oli aina, joko ihan salaatti-tomaatti-kurkku mutta myös raasteita porkkanasta, kaalista, lantusta jne. Lihat ostettiin pikkukaupoissakin irtomyynnistä, meillä syötiin paljon kokonaista kanaa, kanankopia, possua eri muodoissa, nautaa välillä, kalaa vähemmän, koska se piti hakea torilta. Mutta oli sitäkin, yleensä uunissa. Grillattiin vain mökillä, ainakaan meidän kaupunkikodissa ei grillattu enkä muista naapurienkaan niin tehneen (omakotitalo). 

Makkaraa oli välillä ja prinssinakkeja. Täytetyt letut oli aika tavallinen ruoka myös ja munakas. Riisiä söimme paljon, äiti teki erilaisia uunipaistoksia kanasta ja riisistä. Makaroniakin oli välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä vanhemmat, joista puhutaan, ovat varmaankin syntyneet 40-60 -luvuilla. Heidän lapsuuden ruokamaailma on ollut ihan toista kuin tänä päivänä. Vielä 70- ja 80-luvuilla kauppojen valikoimat olivat ihan toisenlaiset kuin nykyään, ei ollut avokadoja tai tuoreita yrttejä, oliivit ja fetaa oli eksoottisia uusia juttuja, joihin ulkomailla matkustelevat olivat reissuillaan törmänneet. Ravintoloissa tarjottiin Wienin leikettä, lehtipihviä ja ranskalaisia tai metsästäjän leipää. Ei ollut italialaisia tai nepalilaisia tai tapas paikkoja, ei pikaruokaa tai take awayta. Näiden ihmisten lapsuudessa ei ollut pastaa tai riisiä tai juuri muita hedelmiä kuin kotimaisia omenia. Ei vanha koira uusia temppuja opi, harva enää vanhoilla päivillä muuttaa radikaalisti sitä, mihin on tottunut.

En tiedä missä olet asunut, mutta meillä pienessä kaupungissa oli kyllä ruukkusalaattia ja ruukkuyrttejä myynnissä 80-luvulla. Muistan itse ostaneeni Frantsilan ruukkuyrttejä kotiin ja jonkun joroislaisen kartanon ruukkusalaatteja ja endiivejä. Toki ei kaikki nykyajan aineksia ollut ja pizzeriassa käynti oli vielä "oikea" ravintolassa käynti, pizzat valtavia ja paaaljon täytettä. Toisaalta sitten oli mm. sukulaisia, jotka söivät vain niitä keitettyjä perunoita ja ruskeaa kastia, voita ja leipää, pulla ja voita päällä, kahvi kerman ja sokerin kanssa aamupalana.

Jatkoa: Fetasalaattia syötiin usein ja mummoni ihastui fetaan, söi sitä leivällä. Jos mietin 60- ja 70-luvun ruokia, söimme kotona erilaisia jauheliharuokia, lihapullia, jauhelihapihvejä, jauhelihakeittoa, lihamakaroonilaatikkoa. mureketta. Kesäkeittoa, kalakeittoa, jossa maitopohja ja kala seitiä. Voissa paistettua seitiä. Kaalikeittoa ja kaalilaatikkoa, kaalikääryleitä. Karjalanpaistia, merimiespihviä, lihakeittoa, uunissa paistettua porsaanlihaa. Keitetyt perunat useimmiten aterialla, joskus muussi tai spagetti tai sellaiset pitkät makaronit. Veri- ja pinaattiletut, pinaattikeitto, maksalaatikko, maksakastike, kuutioitua paistettua maksaa. Munuaisia tai jauhemaksaa emme syöneet paitsi se maksaloota. Vihanneksena tomaattia ja kurkkua, kesällä tuoretta salaattia myös. 70-luvulla jo salaatteja. Joskus maustekurkkua ja punajuuria, veri- ja maksaruokien kanssa puolukkahilloa. Muistan, kun broilerit ja jogurtit tulivat markkinoille 60-luvun lopussa Maut olivat muistaakseni mansikka, mustikka ja hedelmäpommi eli vadelma-persikka, Valion olivat.. Vanhempani olivat ihan duunareita ensin, nousivat myöhemmin virkamiehiksi tms.

Vierailija kirjoitti:

Omassa lapsuudenkodissani syödään hyvin yksipuolisesti. Heidän ravintonsa koostuu lähinnä perunasta, punaisesta lihasta ja leivästä. Ruokapöydässä on aina oltava perunaa, kaikelle muulle nyrpistellään naamaa. Riisi on pahaa, sitä ei voi syödä, vaikka riisipuuroa syövätkin ja kyse on aivan samasta tavarasta. Makaroni menee makaronilaatikossa ja joskus jopa lasagnette valmiin maustepussin kanssa.

Lihaa on ehdottomasti oltava pöydässä. Punaista lihaa tietysti. Broileri on pelottava ilmestys, paitsi ehkä marinadikanankoivet. Kala maistuu, mutta sitä ei osata tehdä ja täten ei syödä muutoin kuin kaupan valmiiksi pakattuina paistettuina silakoita ja lämminsavukirjolohena. Puhumattakaan siitä, että se samainen kala säilytetään sitten kahdeksanasteisessa jääkaapissa. Kaikenlaiset lihavalmisteet, kuten lihahyytelö ja kebakot, tietysti maistuvat. Naudanliha on tosin jo epäilyttävää ja mieluiten lihan onkin oltava kuiviksi ja karrelle poltettuja sianlihakyljyksiä, sianlihasuikaleita tai rasvaisinta mahdollista sika-nautajauhelihaa.

Kasvikset ovat jotain yliluonnollista ja niitä ei yleensä käytetä. Jos oikein innostutaan, tehdään vetistä salaattia lehtisalaatista, kurkusta ja tomaateista. Joskus joukossa voi olla jopa Apetinan fetajuustoa! Porkkanoita keitetään kerran vuodessa ja keittoihin saatetaan lisätä keittojuurespussi pakasteesta.

Joka päivälle on kuulemma niin vaikeaa keksiä, mitä ruokaa tekisi. Varmasti, jos ruuaksi lasketaan vain perunat ja jauhelihakastike, perunat ja porsassuikalekastike, makaronilaatikko, perunat ja kyljykset, jauhelihakeitto (jauheliha ja peruna) sekä lihakeitto lihasuikaleista ja perunasta.

Päivän yhden lämpimän aterian lisäksi syödään todella suuret määrät leipää. Hedelmistä saatetaan syödä appelsiineja.

Ruokaa seisotetaan huoneenlämmössä sen valmistamisesta klo 16 iltaan, noin klo 20-21 asti. Joululaatikot lämmitetään uunissa moneen otteeseen.

Tällaista ruokaa siis lapsuudenkodissani nautitaan nykyäänkin ja itse sain nauttia näistä antimista 18 vuotta.

Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? :D

Jokseenkin tutulta kuulostaa. :) Omat vanhempani eivät mitenkään vastusta terveellistä ruokaa, eivät vaan silloin aikoinaan tajunneet, mitä terveellinen ruoka on ja miten sitä laitetaan. Nyt, ehkäpä omaa perhe-elämääni seurattuaan, ovat hiljalleen alkaneet tehdä vähän rohkeampia kokeiluja ja sitten aina välillä sieltä löytyy jotain, mikä jää osaksi ruokavaliota. Esim. parsaan hurahtivat pari vuotta sitten ja syövät sitä keväisin melkoisia määriä.

Itse olen joskus miettinyt, että mulla oli varmaan lapsena jonkun sortin vitamiinin puutos, koska välillä tuli sellaisia puuskia, että oli pakko syödä esim. melkein kilo mandariineja kerralla. Niitä siis sain kaupasta, jos olin itse mukana siellä ja hoksasin kinuta. Sitten vedin sen koko pussillisen kertaistumalta, kun oli niin hyvää...

Anoppilassa syödään perunaa ja lihapullakastiketta ihan vähintään 4 kertaa viikossa. Makaronilaatikkoa on muutaman kerran vuodessa, mutta se syödään perunoiden ja lihapullakastikkeen kanssa. Harvakseltaan on makkarakeittoa. Jos lihapullat ovat loppumassa, saattaa kastikkeeseen ilmaantua sekaan muutama makkaranpala tai jauhelihaa. Harvakseltaan on myös lihakastiketta tai lohta, tällöin lihapullat ovat erikseen tarjolla kylmänä syötäviksi. ;) Kaalikääryleitä kerta vuoteen. Ja jouluna jouluruoka.

Lapsista tuo on ihanaa, mummulassa on takuuvarmasti tarjolla perunaa ja lihapullaa. Tuttua ja turvallista. :) Ja onhan se kokille vaivatonta, kun ei tarvitse pohdiskella, mitä laittaisi.

Anopin ensi kertaa nähtyä tekemäni tonnikalakastikkeen, hän veti poikansa sivummalle ja kuiskasi tälle, että kotiin saa sitten tulla perunoille aterian jälkeen. Että ole kohtelias ja maista nyt edes, mutta saat vatsan täyteen sitten käydessäsi. :D Ihmetteli, kun mies kertoi tykkäävänsä kastikkeestani.

Kaffepulla kirjoitti:

Iänikuiset perunaruuat, tosiaan. Naudanlihakastiketta, possunlihakastiketta, maksakastiketta, jauhelihakastiketta... Ja kuoriperunat... pah.

En enää aikuisena voi sietää perunaa. 

Kasvoin yh isän ja veljeni kanssa.. isä teki pitkää päivää..meillä syötiin makaronipöperöä tai makkarakeittoa, johon saatettiin 3ntena päivänä nakata pöperöt vielä sekaan yööök!! Mutta monesti isä oli niin väsynyt että keitti vain nakkeja ja syötiin leipää niiden kanssa.. ehkäpä siksi minusta tulikin kokki:) olemme sitä nauraneet monet kerrat)) aloin tosi pienenä laitella ruokaa itse. Osasin 10vuotiaana tehdä jauhelihakastikkeet ym perusruoat.. noutopizzaa jne tuli haettua kans usein.. jos isällä inspasi oikein niin teki perunamuusia ja lihakastiketta "ns juhlaruoaksi"kasvoin 80-90 luvulla..

Mun vanhemmat olivat opiskelijoita, kun olin lapsi, joten rahat olivat tiukassa. Usein äiti teki ison kattilallisen jotain keittoa sunnuntaisin, esim jauhelihakeittoa, siskonmakkarakeittoa tms. Aina tuoreista vihanneksista ja oli ihan hyvää, mutta sitä samaa ruokaa syötiin aina monta päivää peräkkäin. Tuli jo korvista ulos.

Nykyään lapsuuden kodissani syödään hyvin monipuolisesti, koska rahaa ja kokeilunhalua riittää ja äitini on hyvä kokki.

Meillä oli ruoka hyvin samantapaista kuin aloituksessa, no vähän monipuolisempaa kyllä, riisiä ja pastaa käytettiin ja hedelmiä oli erilaisia ja jääkaapissa oli aina kaikkia välipaloja, jogurtteja ja sen sellaisia, kuivakaapissa mysliä ja välipalapatukoita yms. sokerista, samoin pullaa ja suklaata ja jäätelöä oli aina tarjolla. Itse ruoka kuitenkin oli suht yksipuolista, äiti pilkkoi kurkkua ja tomaattia lautasen reunaan pääruoan kanssa :)

Mutta en kyllä koe kärsineeni yhtään, äitini yritti parhaansa ja lämmöllä muistelen lapsuuden ruokia. Kun minulle tuli enemmän ikää, lopetin punaisen lihan syönnin (samalla myös muu perhe muutti ruokatottumuksiaan, vaikka en tietenkään sitä vaatinut vaan sanoin laittavani oman ruokani jos tarjolla olisi jotain mistä ei saisi minulle tehtyä kasvisversiota helposti), aloin laittaa kotona ruokaa ja omissa kokkailuissani käytin paljon sellaisia ainesosia joita äitini ei ollut tottunut käyttämään.

Nyt kun en asu kotona enää, huomaan että ruokavalio siellä on "epäterveellistynyt" hirveästi, äitini ja siskoni kun eivät ole kasvisten suurkuluttajia ja syövät punaista lihaa aika paljon. Ja valmisruokia vähän liikaa kans! Yritän kannustaa lisäämään kasvisten käyttöä, mutta en kyllä itsekään ole ruoka-asioissa pyhimys, syön itse liian yksipuolisesti siihen suuntaan että LIIKAA samaa kymmenkunta kasvista ja ei lihaa jolloin oma raudan ja B12-vitamiinin saantini on varmasti vähintään yhtä huonolla tolalla kuin vanhemmillani vitamiinien saanti, tämä siis budjettisyistä ja kiireen takia valitettavasti. Eli en ole sellaisessa asemassa mielestäni että voisin arvostella :D olen tosi iloinen mennessäni kotiin ja saadessani äidin tekemää ruokaa, kasviksilla tai ilman. 

Minusta ruoan terveellisyys ja monipuolisuus on asia johon kannattaa oman pitkän ikänsä ja vatsantoiminnan vuoksi pyrkiä, mutta ei sellainen, josta pitäisi kantaa syyllisyyttä! Meidän monien vanhemmat ovat vähän eri aikakaudelta, nykyisin ruokamarketin valikoima on laajempi kuin silloin aikanaan. Tuntuisi pahalta arvostella tai kantaa kaunaa kun tiedän äitini yrittäneen kovasti, antoihan hän minun ostella ja laittaa kaikkea mitä mieleeni tuli ihan omilla rahoillaan, vaikkei sitä rahaa ihan kauheasti ollutkaan. :)

Kaffepulla kirjoitti:

Itsellä on 70-luvun ruokatraumana tällainen hirveä kammoke kun porsaan kotletit. Siis jotain outoja sitkeitä pihvejä, joita en ole sitten lapsuuteni edes nähnyt enää missään. Muistaako kukaan näitä?

Verilettuja oli myös usein, samoin pinaattilettuja. Näitä siis tehtiin itse, veriletut aidosta verestä.

Maksalaatikosta pidin, sitäkin äiti teki itse ja maksakin jauhettiin itse jollain koneella.

Uunissa tehtyä ohrapuuroa oli myös usein. Siitä tykkäsin valtavasti. 

Eineksistä herkkuamme oli kalapuikot. 

Kouluruissa inhosin tillilihaa ja kesäkeittoa, eli näitä klassikko-ällötyksiä. Paistetut silakkapihvit ovat myös jääneet mieleen, näitä saatiin sekä koulussa että kotona -valitettavasti.

Broileria saatiin kerran viikossa, silloin se paistettiin uunissa kokonaisena. Se oli juhlaruokaa!

Enpä muista possukotletteja Suomesta, mutta niitä myydään ja innolla syödään täällä Norjassa tänäkin päivänä. En tosin itse syö, mutta paikalliset tykkäävät!

Olen syntynyt -75, lapsuudessa kotona syötiin kyllä paljon perunaa. Muusina, keitoissa, laatikoissa ja ihan vaan keitettynä. Ruokien kanssa oli etikkasäilykkeitä, juuresraasteita, parjattua herne-maissi-paprikaa, kiinankaali-salaattia (oli vissiin 80-luvulla joku muoti-salaatti tai uutuus, kun monet ystävänikin sen muistavat), keitettyjä herneitä, kurkkua, tomaattia jne. jauhelihakastiketta, katjalanpaistia, kyljyksiä sunnuntaisin, silakkapihvejä, kaalilaatikkoa, makaronilaatikkoa, kinkkukiusausta, uunikalaa, seitistä tehtyä uunikalaa , kalapuikkoja harvoin jne. ihan normi ruokia.