Lapsuudenkodin ruoka

Joo, meilläkin 18 vuotta perunaa ja leipää :D Joka päivä oli joku kastike, eri vaihtoehtoja oli kolme. Kasviksista joskus muutama siivu kurkkua tai tomaattia. Riisi ja makaroni ei kuulemma olleet täyttäviä, kuten peruna, ja niitä syötiin vain pari kertaa vuodessa. Hedelmiä (eli appelsiineja tai omenoita) ostettiin kaksi kertaa vuodessa, jolloin niitä sai syödä viikon ajan yhden päivässä.

Ruoan yksipuolisuuden lisäksi kärsin myös siitä, että ruokaa oli liian vähän. Kaikki oli kuulemma kauhean kallista. Meillä syötiin aamiaiseksi pari viipaletta leipää, päivälliseksi pari perunaa ja kauhallinen kastiketta, ja iltapalaksi taas pari voileipää. Kaikki ruoka säännösteltiin hyvin tarkasti, esim. perunoita sai ottaa vain yhden ison tai kaksi pientä, ja leipää sai syödä kaksi palaa kerralla. Välipalat olivat ehdottomasti kiellettyjä, vaikka ruoka-aikojen välillä saattoi olla 7 tuntia... Terveisin ylipainoinen, joka ahmii ja paastoaa vuorotellen.

Ei ollu koskaan mitään eineksiä, vaan kaikki tehtiin käsin. Spagettia, liha-perunaa, laatikoita, keittoja, jne jne jne. Välillä sitten hieman erikoisempia säätöjä kuten blinit. Ruokaa oli paljon ja usein. Paljon kokkasin itse myös ja oli stockan kortti millä hakea mitä huvitti. Salaatteja ja hedelmiä oli tietty, itse en niistä tykänny. Kuten pähköitä ja "totuuskone" (pähkinänsärkijä jolla kiristämällä pyörää pähkinät särkyi... tai jos sormi ois ollu siinä ois puhunu totta :p )

Leluja ei tosin usein paljoa ollukkaan, josta joskus kysäsinkin vanhemilta ollaanko köyhiä. Vastaukseksi sain vain kohonneet kulmakarvat ja "mistä moinen kysymys?". Nyt ku täällä lukenu juttuja niin selkeästi jotain alemopaa yläluokkaa tai vähintään ylempää keskiluokkaa ku oli ja on edelleen veneitä, saaria, useampi mökki jne,,, aattelin vaan että kaipa sitä kaikilla on veneitä ja mökkejä ja pöydät täynnä ruokaa. Ei edes palkattu kotiapulainen herättäny epäilyksiä siitä ettei välttämättä ollaakkaan köyhiä.

Mutta auta armias jos halusin jonku lelun, ei taatusti irronnu.

No ei nyt ihan noin. Toki perunaa syötiin paljon koska sitä kasvoi omassa pellossa. Minä en ole koskaan tykännyt riisistä, enkä makaroonista, mulla on IBS eikä maha kestäkkään makaroonia. Mun lapset kun menevät mun vanhempien luo, ensimmäinen mitä pyytävät mummalta on makaroonivelli.

Äiti on allerginen kalalle, mutta isä paistoi silakoita, niitä en syönyt, en tykkää ruotoisista kaloista. Uunilohta tai jotain kalapuikkoja äitikin pystyi syömään ja niitä teen itsekin omalle perheelle, joskus jotain muutakin kalaa, mutta kallista ne on kaupassa.

Jauhelihakastike on ollut mun lempiruokaa aina, mumma aikoinaan opetti mulle sen tekemisen kun olin alle kouluikäinen, pienenä hyräilin samalla kun söin mumman tekemää jauhelihakastiketta perunan kanssa. Myös perunaviipale-jauhelihalaatikko on ihan parasta. En tee sitä kovin usein kun lapset ei niin piittaa. Kun minä menen vanhempien luo, ja äitini haluaa hemmotella minua, hän tekee kaalikääryleitä. Pikkulapsena jätin kaalit syömättä, mutta sitten isompana hoksasin kuinka hyvää kaali on kun siihen päälle laitetaan reilusti siirappia ja paistetaan.

Mun äiti kyllä laittaa salaattia nykyään, aina kun yrittää syödä terveellisesti, ikuinen laihduttaja. Mun lapsuudessa ei niin ollut salaatteja, mutta toki kurkkua ja tomaattia niiden sesonkiaikana. Mutta esim. puolukkahilloa/survosta on aina ollut. Ja kyllä meillä oli hedelmiäkin, omenaa, banaania, appelsiineja, mandariineja ja kiivejä, silloin mun lapsuudessa 80-luvulla ei ollut niin isot valikoimat kuin nykyään, sitä ostettiin mikä oli tarjouksessa.

Kanaa ei myöskään lapsuudessa niin paljon ollut kuin nykyään, mutta muistan jo 70-luvun lopussa että joskus kun vanhemmat tuli töistä käytiin Cittarilla ja ostettiin grillattu broisku ja syötiin sitä siinä autossa lämpimänä. Molemmat vanhemmat kun teki fyysisesti raskasta työtä, niin kylläpä sitä lihaa oli yleensä sen perunan kanssa, ei pelkällä kasvisliemellä elä, varsinkin kun töissä oli vaan jälkiuunileipäviipaleet ja kahvia eväänä.

Ja ei joululaatikoita lämmitetä moneen kertaan, ne tulee kyllä syötyä kun väkeä on, niin ettei sama laatikko kestä montaa päivää. Kun vanhemmat ovat kahdestaan, eivät kata niin isoa joulupöytää, syövät hyvin hillitysti.

Vaikka raha oli tiukilla mun lapsuudessa, varsinkin 80-luvun lopussa kun asuntolainan korot nousi 20%, meillä oli ruokaa aina tarpeeksi. Ei ollut mitään hienoa ruokaa, mutta hyvää. Mitään ei rajoitettu syömästä, mutta aina ei ollut varaa kaikkia herkkuja kaupasta kotiin kantaa.

Meillä oli aika samanlaista. Pääosin ruoka oli aina halpaa punaista lihaa joko perunan tai makaronin kanssa, kasviksia vaan se keittojuurepussi keiton seassa ja kesällä ehkä kurkkua ja tomaattia, pari kertaa vuodessa sai fetasalaattia luksusruokana. Hedelmiä ei ollut oikeestaan ollenkaan. Tyyliin kerran vuodessa saattoi olla uunilohta tai broilerin koipia. Aamu- ja iltapala oli ruisleipää.

Perunaa ja ruskeaa kastiketta pahimmillaan kaksi kertaa päivässä. Ja koko viikonloppu kalakeittoa ja paistettua haukea.

Makaroonivelli ❤

No meillä kyllä syötiin monipuolisesti, vaikka joo, liha kuului muodossa tai toisessa ruokapöytään. En muista että mitään kasvisruokaa olis ollut, mutta voin muistaa väärin. hei, ehkä kesäkeittoa oli joskus. Kun olin teini jo, niin äiti teki välillä sellaista urjo-perunasosekeittoa, kasvissosekeittoa ja yhtä italialaista tomaattikeittoa. Pinaattikeitto oli yksi harvoista eineksistä joita meillä syötiin kun olin teini.

Mutta siis äiti teki kaiken ruoan itse. Broileri oli oikeen herkkuruoka, sitä ei saanut kuin kokonaisena pakastimesta ja se valmistettiin uunissa. Ei ollu suikaleita, ohutleikkeitä jne. Sen kanssa oli aina riisiä ja itse tehtyä currykastiketta ja musteherukkahyytelöä. Kanaviillokki oli myös aivan huippuhyvää.

Meillä syötiin välillä myös maksaa, Ihan maksapihvejä tai jauhemaksapihveinä.

Silakoita ja muuta kalaa syötiin paljon. Vaalea kala oli suhteessa paljon halvempaa ja sitä haettiin usein torilta. Turskafileet oli meidän lasten suosikki. Mökillä kalaa kuului ruokavalioon todella paljon, vaari kalasti. Ahvenkeittoa, uunilahnaa, kuhaa, haukea jne. Kaikki muu kala syötiin paitsi särki. Kesällä kalaa syötiin monta kertaa viikossa. 

Spaghettia (bolognese) syötiin, myös perinteisempää jauhelihakastiketta perunoiden kanssa. Lihapullia ja jauhelihapihvejä. Viikonloppuisin välillä naudan sisäfilettä valkosipuliperunoiden kanssa. Jauheliha ostettiin lihatiskistä, myyjä lapioi jauhelihaa paperille vaa'alle, haaveilin aina että voi kun pääsis tohon hommaan. Lihapatoja oli usein sunnuntaisin, ne hautuivat uunissa pitkään.

Makkarakastike oli herkkua. Muuten makkaraa syötiin lapsuudenkodissani hyvin vähän. Makkarakeittoa joskus.

Perjantaina oli saunailta ja silloin äiti teki usein itse pizzaa. Noutopizzoja ei ollut olemassakaan.

Pakasteranskalaiset tulivat myyntiin kun olin jo vähän isompi, sanoisin että yli 10-vuotias. Siihen saakka äiti teki joskus harvoin itse ranskalaisia uppopaistamalla.

Ruokakauppoje valikoima on muuttunut todella paljon siitä kun itse olin lapsi 70-/80-luvulla. Samoin kaikenlainen ruokanyrpistely.

Itsellä on 70-luvun ruokatraumana tällainen hirveä kammoke kun porsaan kotletit. Siis jotain outoja sitkeitä pihvejä, joita en ole sitten lapsuuteni edes nähnyt enää missään. Muistaako kukaan näitä?

Verilettuja oli myös usein, samoin pinaattilettuja. Näitä siis tehtiin itse, veriletut aidosta verestä.

Maksalaatikosta pidin, sitäkin äiti teki itse ja maksakin jauhettiin itse jollain koneella.

Uunissa tehtyä ohrapuuroa oli myös usein. Siitä tykkäsin valtavasti. 

Eineksistä herkkuamme oli kalapuikot. 

Kouluruissa inhosin tillilihaa ja kesäkeittoa, eli näitä klassikko-ällötyksiä. Paistetut silakkapihvit ovat myös jääneet mieleen, näitä saatiin sekä koulussa että kotona -valitettavasti.

Broileria saatiin kerran viikossa, silloin se paistettiin uunissa kokonaisena. Se oli juhlaruokaa!

Minusta vaikutatte kiittämättömiltä. Ennen vanhaan peruna ja kastike oli ihan normaalia ruokaa, sitä syötiin lähes jokaisessa kodissa, samoin kuin vaikka kiisseliä. Nykyään on ihan kauhistus syödä jotain perunaa, pitää olla rahkaa ja ituja.

Kuitenkin hyvin sillä perunallakin kasvoi ja ainakin omat vanhemmat ovat todella terveitä 60-vuotiaita. Tosin ovat kyllä aina liikkuneetkin paljon. Ruoka saattoi olla pitkään pöydällä, mutta eipä siitä koskaan mitään mahavaivoja kellekään tullut.

Meillä syödään hyvin erilaista ruokaa mitä lapsuudenkodissa syötiin, mutta ei tulis mieleenkään arvostella vanhempieni valintoja. Minusta nykyaika on ihan hullua kun syömisestä on tehty ihan hirveä numero, hyvä kun mitään uskaltaa laittaa suuhunsa.

Kaffepulla kirjoitti:

Itsellä on 70-luvun ruokatraumana tällainen hirveä kammoke kun porsaan kotletit. Siis jotain outoja sitkeitä pihvejä, joita en ole sitten lapsuuteni edes nähnyt enää missään. Muistaako kukaan näitä?

Verilettuja oli myös usein, samoin pinaattilettuja. Näitä siis tehtiin itse, veriletut aidosta verestä.

Maksalaatikosta pidin, sitäkin äiti teki itse ja maksakin jauhettiin itse jollain koneella.

Uunissa tehtyä ohrapuuroa oli myös usein. Siitä tykkäsin valtavasti. 

Eineksistä herkkuamme oli kalapuikot. 

Kouluruissa inhosin tillilihaa ja kesäkeittoa, eli näitä klassikko-ällötyksiä. Paistetut silakkapihvit ovat myös jääneet mieleen, näitä saatiin sekä koulussa että kotona -valitettavasti.

Broileria saatiin kerran viikossa, silloin se paistettiin uunissa kokonaisena. Se oli juhlaruokaa!

Oi siis kotletit oli ihania! Äiti kyllä haudutti niitä pitkään sipulin ja kerman kanssa, ne oi ihan suussa sulavia.

Olen kerran 2000 -luvulla ostanut kotletteja ja valmistanut niitä perheelle. Ei ollut menestys, en osannut tehdä niitä lainkaan kuten äitini teki. Niistä tuli just sitkeitä ja ankeita. Kokeilu jäi yhteen kertaan enkä ole kotletteja nähnyt varmaan kymmeneen vuoteen lihatiskissä.

Vierailija kirjoitti:

No meillä kyllä syötiin monipuolisesti, vaikka joo, liha kuului muodossa tai toisessa ruokapöytään. En muista että mitään kasvisruokaa olis ollut, mutta voin muistaa väärin. hei, ehkä kesäkeittoa oli joskus. Kun olin teini jo, niin äiti teki välillä sellaista urjo-perunasosekeittoa, kasvissosekeittoa ja yhtä italialaista tomaattikeittoa. Pinaattikeitto oli yksi harvoista eineksistä joita meillä syötiin kun olin teini.

Mutta siis äiti teki kaiken ruoan itse. Broileri oli oikeen herkkuruoka, sitä ei saanut kuin kokonaisena pakastimesta ja se valmistettiin uunissa. Ei ollu suikaleita, ohutleikkeitä jne. Sen kanssa oli aina riisiä ja itse tehtyä currykastiketta ja musteherukkahyytelöä. Kanaviillokki oli myös aivan huippuhyvää.

Meillä syötiin välillä myös maksaa, Ihan maksapihvejä tai jauhemaksapihveinä.

Silakoita ja muuta kalaa syötiin paljon. Vaalea kala oli suhteessa paljon halvempaa ja sitä haettiin usein torilta. Turskafileet oli meidän lasten suosikki. Mökillä kalaa kuului ruokavalioon todella paljon, vaari kalasti. Ahvenkeittoa, uunilahnaa, kuhaa, haukea jne. Kaikki muu kala syötiin paitsi särki. Kesällä kalaa syötiin monta kertaa viikossa. 

Spaghettia (bolognese) syötiin, myös perinteisempää jauhelihakastiketta perunoiden kanssa. Lihapullia ja jauhelihapihvejä. Viikonloppuisin välillä naudan sisäfilettä valkosipuliperunoiden kanssa. Jauheliha ostettiin lihatiskistä, myyjä lapioi jauhelihaa paperille vaa'alle, haaveilin aina että voi kun pääsis tohon hommaan. Lihapatoja oli usein sunnuntaisin, ne hautuivat uunissa pitkään.

Makkarakastike oli herkkua. Muuten makkaraa syötiin lapsuudenkodissani hyvin vähän. Makkarakeittoa joskus.

Perjantaina oli saunailta ja silloin äiti teki usein itse pizzaa. Noutopizzoja ei ollut olemassakaan.

Pakasteranskalaiset tulivat myyntiin kun olin jo vähän isompi, sanoisin että yli 10-vuotias. Siihen saakka äiti teki joskus harvoin itse ranskalaisia uppopaistamalla.

Ruokakauppoje valikoima on muuttunut todella paljon siitä kun itse olin lapsi 70-/80-luvulla. Samoin kaikenlainen ruokanyrpistely.

Ihan melkein samanlaiset muistot täällä, olen 71 syntynyt :) Pakastevihannesten tulo oli iso muutos ruokakultturissamme, hemapa oli hurjan ihanaa ja erityisesti se maissi oli herkkua. 

Sunnuntaisin oli tosiaan "hienompaa" ruokaa, vaikkapa broileri uunissa currykastikkeen kanssa. Yleensä kuitenkin ostettiin pakastettuja kanoja joita keitettiin ikuisuus valtavassa kattilassa, lihat jalostuivat viillokiksi ja sopaksi. Soppaan laitettiin mykyjä. 

Uusien tuulten tuulahdukset näkyivät juuri noissa pizzoissa joihin usein tuli ananasta, uuniranskalaisissa ja kasaria kohden mentäessä pastaruoissa. Ennen pizza-aikaa syötiin uunijuustovoileipiä. 

Kasviksina oli aina juureksia ja kaalia, lisäksi tassilla viipaloitua kurkkua ja tomaattia joita piti ottaa. Hedelmiä oli kauden mukaan, omppuja oikeastaan aina. Kaarilla maistoin ekan kerran kiiviä :)

Toripäivä oli juhlaa, hallista sai savusilakoitakin. Luista lihaa josta tuli hienoja patoja ja lientä, kesällä tuoreita nauriita joita sai syödä sellaisenaan niin paljon kuin halusi, ja tietysti herneitä ja mansikoita. 

Talvella syötiin paljon kaaliruokia ja kaupan jauhelihaa. 

Lempiruokaani oli jauhelihakastike ja makarooni pakastemaissin kera. :)

Muistan kun kiivit tulivat kauppoihin. Kaikki kävivät niitä hipelöimässä, tällaisia outoja karvaisia hedelmiä! Luulimme, että niitä sanottiin kivi-hedelmiksi, koska ne näyttivät kiviltä.

Kaffepulla kirjoitti:

Muistan kun kiivit tulivat kauppoihin. Kaikki kävivät niitä hipelöimässä, tällaisia outoja karvaisia hedelmiä! Luulimme, että niitä sanottiin kivi-hedelimiksi, koska ne näyttivät kiviltä.

Minäkin muistan! Ostettiin muutaman kaverin kanssa yksi (kilohinta oli aika korkea) ja maisteltiin - hyvää oli 😊

Tekisi mieli kysyä, miltä vuosisadalta tai miltä vuosikymmeneltä esim. ap:n kuvailema ruokavalio oikein on? Minä lienen pari kolme kertaa vanhempi kuin ap eli minun lapsuudenkotini ruuat ovat 50- ja 60-luvulta ja huomattavasti monipuolisemmat kuin ap:n. Mutta äitini olikin todella hyvä kokki, itse oppinut sellainen, melko kehnon ruuanlaittajan tytär.

Kyllä meilläkin perunaa ja lihaa syötiin, mutta myös paljon muutakin. Itäsuomalaisia kun olemme, niin tietenkin listalla oli paljon uuniruokia, esim. karjalanpaistia, kokonaisena paistettua porsaanlapaa, palapaistia, hirvipaistia, peruna-, makaroni- ja kaalilaatikkoa, kaalikääryleitä, riisi-, ohraryyni- ja ruispuolukkapuuroa jne. Monenlaisia keittoja totta kai, vaihtelevia kastikkeita läskisoosista lihapullakastikkeen kautta munakastikkeeseen ja pinaattikastikkeeseen / -muhennokseen. Niin ja kalaa eri muodoissaan ainakin kerran viikossa, vähitellen myös kanaa.

 Lisukkeina joko keitettyjä porkkanoita tai porkkanamuhennosta, itse valmistettuja etikkapunajuuria, itse suolattuja kurkkuja, puolukkasurvosta, kesäaikaan tietenkin tuoretta kurkkua, tomaatteja ja varsinkin viikonvaihteessa myös salaattia, syksyllä juuresraasteita ym. Jälkiruokana kiisseleitä, mehukeittoja, puuroja ja vellejä, lettuja, uunijuustoa, marjoja ym. Kaikki ruoka tehtiin kotona, eineksiä ei juurikaan ollut edes saatavissa, jollei sellaisiksi laskettu esim. savusilakoita, joita syötiin perunamuussin kanssa. Perunan ohella tarjolla oli usein makaronia tai riisiä. Myös kaiken ruoka- ja kahvileivän äiti leipoi kotona ruisleivästä lähtien.

Valitettavasti minusta tuli pikemminkin isoäitini kaltainen kehnohko ruuanlaittaja, osasyynä se, että olen melkein aina ollut koulu- ja työpaikkaruokailun piirissä. Ei ole tarvinnut nähdä paljonkaan vaivaa, mitä nyt viikonloppuisin ja loma-aikoina. No hengissä on pysytty!

Iänikuiset perunaruuat, tosiaan. Naudanlihakastiketta, possunlihakastiketta, maksakastiketta, jauhelihakastiketta... Ja kuoriperunat... pah.

En enää aikuisena voi sietää perunaa. 

Hui hai, peruna on kuule varsin terveellistä ja hyvää ravintoa, turha sitä on halveksia. Paljon terveellisempää kuin joku pasta.

Mun äiti rakasti ja rakastaa ruoanlaittoa ja on kokeellinen kokki joten meillä on estottomasti valmistettu kaikenlaisia ruokia ja matkoilta on tuotu uusia ideoita ja aineksia kokeiltavaksi. Itse olen huomattavasti seitsemänkymppistä äitiäni mielikuvituksettomampi ja tylsempi kokki ja perheeni ruokavalio on rajoittuneempi kuin minulla lapsuudessani,

Ruskeaa kastiketta en muista syöneeni ikinä muualla kuin mummolassa. 

T: n42

Onneksi me asuimme maalla, ruoka oli paljon monipuolisempaa kuin kaupungissa. Itsekin ihmettelin kavereilla käydessä, miten siellä oli aina samaa perunaa ja lihakastiketta, kun meillä kotona emäntäkoulun käynyt äiti osasi tehdä erilaisia uunijuureksia, salaatteja ja pataruokia. Suurin osa ruuasta tuli omalta kasvimaalta ja navetasta, kotijuustoa oli usein, viili tehtiin kesällä itse, sisäelimet ja itsetehty makkara oli tuttua ruokaa. Leivät äiti leipoi tietenkin itse. Kaupasta haettiin lähinnä hedelmiä ja mausteita, pastat oli helppo tehdä itsekin. Kalassa käytiin läheisellä järvellä.

Lihaa oli joka päivä ja samalla systeemillä menen omassakin kodissa.

Vierailija kirjoitti:

Hui hai, peruna on kuule varsin terveellistä ja hyvää ravintoa, turha sitä on halveksia. Paljon terveellisempää kuin joku pasta.

Niin totta, tämän takia Suomalaiset ja Irlantilaiset johtavat maailman pitkäikäisyystilastoja ja välimeren pastan sun muun vehnähötön mussuttajia kuolee oikealla ja vasemmalla... 

Vitsi ;)

 Suomen oloissa kasvis, joka säilyy yli talven ja jossa on edes vähän C- vitamiinia on ollut nauriin jälkeen suuri pelastus. Sen käyttö on kuitenkin jämähtänyt tyyliin, jolloin piti saada maha täyteen keinolla tai toisella, ja hiilarien osuus ravinnossa piti olla iso että jaksaa fyysistä työtä. 

Nykyään ("nykyään" siis alkaen maaseudun tyhjenemisvuosista) ruokalautasen koostumus olisi voinut muuttua täyttämään paremmin tarpeita perheelle, jolle C-vitamiinin saanti on turvattu ja jossa useimmat eivät tee rankkaa fyysistä työtä. Silti peruna on vielä se "oikea ruoka" vaikka vaihtoehdot voisivat olla parempia. Nykynuoret alkavat jo ajatella eri tavalla ilmeisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Ruskeaa kastiketta en muista syöneeni ikinä muualla kuin mummolassa. 

T: n42

Mulla sama. En kyllä muista mumminikaan tehneen ruskeaa kastiketta kuin joskus lihapullien kaveriksi ja sekin oli sellainen kermainen versio

Äitini teki jo 70-luvulla jauhelihakastikkeen joko tomaattipohjaisena (pastan kanssa) tai sitten suurustamalla.

Hämmästelen aina täällä av:lla näitä "miten teet jauhelihakastikkeen?" -ketjuja, joissa moni vastaa, että tietenkin ensin teen ruskean kastikkeen johon lisään ruskistetun jauhelihan, miten muuten sen voisi tehdä?. Ja myös se, että joillekin ihan ruokalaji on peruna ja ruskea kastike.