Mistä pitäisi hälytyskellojen soida - miehen innokkuus
Mitkä asiat olet jälkikäteen todennut ns.hälytysmerkeiksi siitä, että mies vaan yli-innokas, jolla ihastus sitten kuolee myös yhtänopeasti...
Kuinka nopeasti on kertonut rakkaudestaan ja puhunut yhteisestä tulevaisuudesta? Mies vaikuttaa ihan normaalilta, mutta on jo aika suoraan kuukauden aikana sanonut ihastumisestaan ja parin kk jälkeen puhunut jo paljon tulevaisuudesta.
Kommentit (22)
Nostan, koska aihe kiinnostaa. On se hankalaa, kun jos mies haluaa edetä hitaasti, ei se todennäköisesti ole kovin kiinnostunut tai sillä on säätö muualla... Mutta jos haluaa edetä nopeasti, joko on kiinnostunut oikeasti tai on epävakaa hullaantuilija, joka teeskentelee pitävänsä kaikista samoista asioista kuin nainen, joka kullakin hetkellä on kierrossa. Te, joilla kokemusta molemmista, miten erottaa parhaiten aidosti kiinnostuneen väärällä tavalla kiinnostuneesta?
Vierailija kirjoitti:
No jos on pari kk jo tapailtu voi hyvinkin haaveilla jo tulevaisuudesta. Olettaen että jos JO 2kk jaksettu hengailla, on jotain kemiaa ja viihdytte yhdessä..miksi tehdä asioista vaikeita.
Olen ollut vapailla markkinoilla 20 v sitten ja mielestäni sillloin ei edetty näin nopeaan. Onko tämä joku nykyajan trendi, että salamasti yhteen ja sit ero nopeasti perään. Lähes 20 v suhde takana, 2 kk kk kuulostaa todella lyhyetä ajalta. Itse vasta tutustuisim tuossa vaiheessa toiseen. Tulevaisuuden toiveista voi puhua mitä haluaa, mutta jos puhutaan jo yhteenmuutosta ja naimisiinmenosta. Miten sitä on ehtinyt oppia tuntemaan toista riittävästi?
Haluaa naimisiin nopeasti, koska ei jaksa kauaa esittää kunnon miestä. Häiden jälkeen voi olla oma itsensä, kynnys naisen lähdölle on jo paljon korkeampi.
Ap vastaa. Tuntuuhan se imartelevalta kun osoittaa kiinnostusta ja puhuu tulevasta, pieni ääni kuitenkin kysyy, mihin on kiire. Yhtäaikaa sanoo että haluaa olla varma, kun menee naimisiin ja toisaalta puhuu siitä ja yhteenmuutosta jne.tapahtuvaksi piakkoin.
Miehen kuuluu edetä sopivalla tahdilla, ei liian nopeasti tai hitaasti. ETTEKÖ HITON MIEHET VOI TAJUTA TÄTÄ!
Joskus pummimies haluaa ilmaisen kämpän ja kotipalvelut
Kerroin vielä että takana traumaattinen pitkä suhde niin luulisi osaavan ottaa iisisti. Ap
Yli sekava ja häiriintynyt naikkonen ravaamassa miehen perässä,
Ei laannu vielä viiden vuoden jälkeen pään aukominen; jotkut toiset naiset siis tehneet erilaisen lähestymistavan...
Salomoninkadulla huutta joku mustasukkainen aasialaisparturi kun on kuullut että joku toinen nainen on katsonut samaa miestä.
- huuttaa miehelle "tuo mies pettää naisia", yhyy.
Tulkitseeko kenties jokaisen sananvaihdon jonka naikkosen kanssa vaihtaa (jos ylipäänsä pystyy naamaansa,miehelle näyttämään), iskuyritykseksi ja vastaa sen mukaisesti?
Entäs kun huutelee jo valmiiksi miehelle höirintöjäön?
Tiedoksi muuten, että perässä häiriköivän naishäirikön kohdalla edetään juuri yhdellä tavalla.
Jos jo alle viikon tuntemisen jälkeen sanoo rakastavansa. Se "rakkaus" ei kauaa kestä.
Vierailija kirjoitti:
Kerroin vielä että takana traumaattinen pitkä suhde niin luulisi osaavan ottaa iisisti. Ap
Niinhän sitä luulisi. Mutta vaikka on erinomaisen vaikeaa sanoa, etttä milloin itse kullakin oikeus tai lupa löytää "se" oikea, niin minusta on joskus tuntunut sille kuin osa ei oikeasti osaakaan olla yksin. - Joka saattaa toki ollakin hyvin hankalaa, jos on aina, tai hyvin pitkään elänyt jonkun kanssa yhdessä, niin vähemmästäkin on muodostunut helposti tapoja ja rutiineita, joita aiemmin teki enempi vähempi kaksi, niin suhteen päätyttyä monesta niistä pitäsi selvitä aivan yksin. - Tämä voi olla paitsi vapauttavaa, mutta myös osasta tuntua alkuun vähintäänkin kaoottiselta.
Kiirehditään uuteen suhteeseen ja kuvitellaan, että se pelastaa kaiken, tai ainakin toimii laastarina. En usko, että kaikki välttämättä edes tietoisesti hakevat laastarisuhdetta. Eron jälkeen vain on niin rikki, että sitä saattaa hurmaantua ja ihastua melkein kenestä tahansa, jolle vyöryttää niitä tunteita ja aistimuksia, joita ei edellsessä liitossa päässyt näyttämään; halu rakastaa mutta myös halu tulla rakastetuksi ovat sinänsä inhimillisiä tunteita.
Mutta toisaalta jos hyvin nopeaa etenee, niin saattaa olla, että rakentaa tarpeettoman nopeasti liian suuria toiveita ja unelmia, jotka eivät taas välttämättä muodostu tarpeeksi lujaksi perustaksi, jossa elää ja jaksaa myös sitä tylsää ja harmaata arkea.
Toki varmasti on myös heitäkin, jotka kuvittelevat, että asettumalla yksiin yhdessä kenen tahansa kanssa pääsisi muka näpäyttämään ex-kumppaniaan, että kato nyt minkä menetit, kun mä sain tällaisen saaliin. Itse kuitenkin suosittelisin lähtökohtana sitä, että antaisi "pölyn ensin kaskeutua" ennenkuin ryhtyy vakavampaan suhteeseen, niin näkee ehkä paremmin eteensä. - Mutta joku voi toki sanoa, että tämä nyt vain yhden ikisinkun mielipide, joka on, jonkun kerran pyöritellyt silmiään hämmästyksestä kun osa vanhoista kavereistani on samassa ajassa, minkä itse olen ollut sinkku, niin löytää itseelleen kumppanin, erota löytääkseen "heti" uuden tai ainakin hyvin pian uuden kumppanin ja saaden usein tämän vielä näyttämään ihan luontevalta ja vaivattomalta. Ehkä siis olen vain kade. Mutta kade tai en, niin katso nyt tarkkaan, että mihin papereihin laitat nimesi, niin suhteenne rakentuu vakaammalle pohjalle kuin sellainen, jossa hosuttu vauhdilla yhteen samankaton alle ja sitten vasta mietitte, että millä pidätte seinät pystyssä
Vierailija kirjoitti:
Kerroin vielä että takana traumaattinen pitkä suhde niin luulisi osaavan ottaa iisisti. Ap
Traumaattinen suhde taustalla?? - Ehkä kannattaisi ensin hieman vetäää henkeä. - Ei muuten mutta tulee väksin mieleen, että uutseen suhteeseen varmasti liittyy lievästi sanottuna paineita. Hakeeko mies uutta tasapainoista suhdetta itselleen. - Vai etsiikö / pyrkiikö hän revanssiin; tyyliin tulevassa suhteessa eletään ensi-sijassa minun sääntöjeni ja odotusten mukaan ja tuleva kumppani saa sitten sopeutua siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroin vielä että takana traumaattinen pitkä suhde niin luulisi osaavan ottaa iisisti. Ap
Niinhän sitä luulisi. Mutta vaikka on erinomaisen vaikeaa sanoa, etttä milloin itse kullakin oikeus tai lupa löytää "se" oikea, niin minusta on joskus tuntunut sille kuin osa ei oikeasti osaakaan olla yksin. - Joka saattaa toki ollakin hyvin hankalaa, jos on aina, tai hyvin pitkään elänyt jonkun kanssa yhdessä, niin vähemmästäkin on muodostunut helposti tapoja ja rutiineita, joita aiemmin teki enempi vähempi kaksi, niin suhteen päätyttyä monesta niistä pitäsi selvitä aivan yksin. - Tämä voi olla paitsi vapauttavaa, mutta myös osasta tuntua alkuun vähintäänkin kaoottiselta.
Kiirehditään uuteen suhteeseen ja kuvitellaan, että se pelastaa kaiken, tai ainakin toimii laastarina. En usko, että kaikki välttämättä edes tietoisesti hakevat laastarisuhdetta. Eron jälkeen vain on niin rikki, että sitä saattaa hurmaantua ja ihastua melkein kenestä tahansa, jolle vyöryttää niitä tunteita ja aistimuksia, joita ei edellsessä liitossa päässyt näyttämään; halu rakastaa mutta myös halu tulla rakastetuksi ovat sinänsä inhimillisiä tunteita.
Mutta toisaalta jos hyvin nopeaa etenee, niin saattaa olla, että rakentaa tarpeettoman nopeasti liian suuria toiveita ja unelmia, jotka eivät taas välttämättä muodostu tarpeeksi lujaksi perustaksi, jossa elää ja jaksaa myös sitä tylsää ja harmaata arkea.
Toki varmasti on myös heitäkin, jotka kuvittelevat, että asettumalla yksiin yhdessä kenen tahansa kanssa pääsisi muka näpäyttämään ex-kumppaniaan, että kato nyt minkä menetit, kun mä sain tällaisen saaliin. Itse kuitenkin suosittelisin lähtökohtana sitä, että antaisi "pölyn ensin kaskeutua" ennenkuin ryhtyy vakavampaan suhteeseen, niin näkee ehkä paremmin eteensä. - Mutta joku voi toki sanoa, että tämä nyt vain yhden ikisinkun mielipide, joka on, jonkun kerran pyöritellyt silmiään hämmästyksestä kun osa vanhoista kavereistani on samassa ajassa, minkä itse olen ollut sinkku, niin löytää itseelleen kumppanin, erota löytääkseen "heti" uuden tai ainakin hyvin pian uuden kumppanin ja saaden usein tämän vielä näyttämään ihan luontevalta ja vaivattomalta. Ehkä siis olen vain kade. Mutta kade tai en, niin katso nyt tarkkaan, että mihin papereihin laitat nimesi, niin suhteenne rakentuu vakaammalle pohjalle kuin sellainen, jossa hosuttu vauhdilla yhteen samankaton alle ja sitten vasta mietitte, että millä pidätte seinät pystyssä
Niin siis olin käsitellyt eroni (osittain jo suhteen aikana) ja ollut yksin ja mieskin kertoi olevansa valmis suhteeseen pitkän yksinolon jälkeen.
Mutta mitä niitä merkke on, joista pitäisi tajuta, että miehen innokkuus sammuu yhtä nopeasti kuin syttyy? Tai on sillä lailla keskeneräinen ettei pysty esim.keskustelemaan vaan kaikki erimielisyys mistä tahansa on kamalaa.
Patologisen mustasukkaisen ja kontrolloivat miehen entisenä puolisona sanoisin, että ne merkit, jotka osoittavat kiirettä sitouttaa, ovat hälyttäviä Pikainen asuntolaina, avioliitto ja/tai lapsi.
Mitäs sitä hätäilemään. Sänkyyn, kun on puoli vuotta käyty yhdessä erilaisissa tapahtumissa. Kahden vuoden jälkeen voi jonakin heikkona hetkenään sanoa tuntevansa jotakin myönteistä toista kohtaan. Sit sen jälkeen ollaankin taas viilipyttynä, kun omatunto soimaa siitä, että tuli avaudutta. Sitten ihmetellään, kun toinen katoaa. Olisi vissiin pitänyt kerran pussata ennen kuin yrittää panna.
Joo. Mitäs sitä ensimmäisen parin kuukauden aikana tunteistaan tai toiveistaan puhumaan. Ensin täytyy pitää viittä orastavaa suhdetta vireillä ja sitten valikoida ansioluettelon perusteella paras maksumies.
No jos on pari kk jo tapailtu voi hyvinkin haaveilla jo tulevaisuudesta. Olettaen että jos JO 2kk jaksettu hengailla, on jotain kemiaa ja viihdytte yhdessä..miksi tehdä asioista vaikeita.