Mitä ajattelisit jos poikasi menisi sivariin?

Kävi jo sivarin. Hyvä, että meni. Oli kouluavustajana ja sai tästä työkokemuksesta arvokkaita pisteitä hakiessaan opiskelemaan.

Toinen nyt intissä. Hyvä sekin, kun kerran halusi mennä.

Toivon ja uskon, että osaavat tehdä omat ratkaisunsa ja ovat niihin tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Itse kannustan poikaani tekemään näin, jos hänellä ei ole tarvetta tappaa ketään eliitin intressien tai minkä tahansa syyn, joka sotia aiheuttaa, takia:

Käy armeija puolivaloilla kuudessa kuukaudessa ja vaihda sivariksi heti sen jälkeen. Eli viikon täydennyspalvelus vain tuohon intin päälle.

Hullua, että pitäisi uhrata kokonainen vuosi elämästään sivarissa vain sen takia, että osaa ajatella omilla aivoillaan.

Huh huh. Minä annan kyllä lapseni tehdä päätöksensä ihan itse. Et sinä kannusta, sinä kehoitat tai jopa määräät

Poikani meni sivariin. olin hyvilläni.

Hienoa vastuun pakoilua tuo "täysi ikäinen saa itse päättää". Teille on varmaan sitten ok kaikki muutkin valinnat, kuten vaikka puliukoksi ryhtyminen, kun kerran täysi ikäinen on! Kyllä omasta lapsesta pitää pitää huolta vaikka ei enää lain mukaan olisikaan holhouksen alainen.

Lisäksi juuri ja juuri 18v täyttänyt ei juuri koskaan ole mikään aikamies vaan mamman helmoissa pyörivä tenava. Se että lakiin on painettu joku numero ei muuta ketään aikuiseksi, vaan se tapahtuu pikkuhiljaa elämänkokemuksen karttuessa.

Eikö se ole ehdottomasti paras vaihtoehto? Rintamalla kuolee ihmisiä ja kuka hullu sellaista jälkikasvulleen haluaa?

Mahtavaa, työkokemuksesta on varmasti tulevaisuudessa hyötyä työnhaussa.

Mun isä on aikanaan käynyt sivarin eettisistä syistä (rauhanaate) ja olen aina ollut siitä ylpeä. Ajattelin nuorena jotenkin, että kaikki kivat miehet ovat varmasti sivareita ja olin hieman järkyttynyt, kun selvisi, että nykyinen mieheni on käynyt armeijan. Minulle sivari on tietyllä tavalla normi, joten tietenkin olisi ok jos poikani valitsisi sen. Mutta se on hänen valintansa ja tietenkin on myös ok jos valitsee armeijan.

itse olen aikanaan saanut vapautuksen armeijasta, sairaudestani johtuen, -Koska vapautus tuli armeijan päätöksestä en ollut pakotettu menemään sivariinkaan.

En tiedä kumman olisin valimmut, jos olisin voinut valita; sairauteni on ollut aina -jo varhaislapsuudestania sti niin iso osa eloani, että jo vuosia ennen tiesin, että tuskin joudun armeijaan, ainakaan ns. rintamalle 

 Mutta sairauteni ei ole koskaan estänyt minua tekemästä töitä ja mm. hakeutumasta opiskelemaan yliopistolle. Yhreenkään työpaikkaan tai opiskelupaikkaan, johon minut on valittu kukaan ei ole ilmaissut kiinnostusta siitä, että en ole suorittanut asepalvelusta, enkä sivaria. Läheisiini kuuluu ihmisä, jotka ovat toimineet (tai toimivat) armeijassa ja/ tai ovat olleet mm. rauhanturvatehtävissä maailmalla. Heidänkin suhtautumisensa on ollut vaan, että tjaa, vai niin, eikä sen kummempaa.

Eräs edellisista poikkeava  kommentti on toki jäänyt mieleeni, kun yhden kaverini veli totesi, että et sitten voikkaan hakea meidän tavoin hakea verovapaata autoa rauhanturva tehtävistä.

Olin niin yllättynyt, että en osannut vastatata muuta kuin, että en osannut sanoa muuta kuin, että en tiennyt aiemmin, että Suoemssa armeijan käyntiin liittyy myös pakollisena osana rauhanturvatehtäviä, joiden kautta voi hakea verovapaan auton.    

Sen kun. Tosin todennäköisesti saa vapautuksen (vastoin tahtoaan), on sen verran paha tuo atopia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niille sivarinkin käyneille ihan järkeviä hommia löydetään mahdollisen sodan aikana. Sairaanhoitoon, jne. 'selusta' hommiin tarvitaan aika paljon porukkaa.

Kyllä nekin rintamalle joutuu ;)

Ihmettelisin kovasti, koska odottaa inttiin pääsyä, Nyt 17v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niille sivarinkin käyneille ihan järkeviä hommia löydetään mahdollisen sodan aikana. Sairaanhoitoon, jne. 'selusta' hommiin tarvitaan aika paljon porukkaa.

Kyllä nekin rintamalle joutuu ;)

Tuskinpa joutuu.

Sitäpaitsi mitään sellaista käsitettäkään kuin 'rintama' ei enää toisen maailmansodankaan jälkeen  ole pahemmin käytetty.

Tuossa juuri näkee miten johonkin 'Tuntemattoman sotilaan' kuvaamiin aikoihin ja niistä tehtyihin  elokuviin monen suomalaisen ( huom. miehenkin) ajattelu sodasta tuntuu jämähtäneen.

Siihen kuvastoon kuuluvat ilmavalvontatornit lottineen ja juoksuhaudat  korsuineen ja miehineen, ehkä jopa propagandataistelu  lentolehtisineen ja kovaääniskaiuttimineen jne.   (... hyvä kun ei sentään höyryveturien vetämine sotilasjunineen.)

Ja tietysti kotirintamineen 'joka kestää'...

Se kaikki on enää vain HISTORIAA.

Sota on nykyisin ihan jotain muuta ja kokonaan ihan toisen näköistäkin jo.

Esim. mitään jakoa mihinkään 'kotirintamaan' ja 'eturintamaan' ei enää nykyisin ole missään, eikä ole ollut enää pitkään aikaan. 

Ammattiarmeijat ovat tätä päivää ja halvempi ja joka suhteessa parempi puolustuspoliittinen ratkaisu olisi meillekin.

Pitäisin tyhmänä. Miksi mennä sivariin kun c-paperit saa puhumalla?

Olisin ylpeä!

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ihminen.

Ei halua tarttua aseeseen.

Mitä hyvää siinä on että ei halua tarttua aseeseen?

Aloin jo valistamaan kun poika oli 14 vee . Pelasi sotapelejä siinä 15-16 v. Sanoin että vellihousu on sellainen joka ei käy armeijaa. Hän kävi armeijam ja jatkoi yliopisto opiskeluja. 

Vierailija kirjoitti:

Olisin pettynyt jos menisi sivariin sen sijaan että kieltäytyisi kokonaan.

Kieltäytyjänä taas uusi suomalainen amnestyn tunnustama mielipidevanki EU-maassa.

Eikä puolitu kieltäytyjän aina ehdoton tuomio, ikään kuin murhatuomio vailla puolittamista .

Rikoksista kauhein, aseistakieltäytyminen.

Raiskaamallakin pääsee ehdollisella jos nopeasti raiskaa.

Amnesty vastaan suomi.

Kummalla instituutiolla enemmän arvostelukykyä ?

No Amnesty on täysin pelle-organisaatio, joten ei ainakaan sillä.

Vierailija kirjoitti:

Olisin iloinen ja tyytyväinen.

Olisi outoa että meidän perheemme kasvatuksella poika haluaisi armeijaan.

Olemme sivistyneitä, älykkäitä ihmisiä ja toivomme lapsistamme fiksuja myös.

Koita nyt päättää että haluatteko lapsestanne fiksun vai sivarin. Molempia ette voi saada.

Mun puoliso ei todellakaan mene. Väkivallan kierre ei ratkea väkivallalla. Suomen armeija on mitätön, eikä pärjää minkään maan armeijalle.

Ollaan yhdessä päätetty että kuollaan ennemmin itse kun päätetään toisten elämästä. Helpompaa olisi kuolla kuin elää murhaajana. Tuomitkoon kuka tahansa, ei kiinnosta pätkän vertaa.

Ei sota yhtä miestä kaipaa eikä paljon toistakaan. Maata voi puolustaa monin tavoin. Nykyinen sodankäynti on toista kuin entinen.