Miehen julma käytös kun olen kipeänä

Mun mies lähti reissutöihin, kun kotona oli alle viikon vanha vauva ja 1v10kk vilkas poikalapsi. Mulla oli kuumetta 39.5. Ei sanonut muuta kuin että voivoi, koita pärjätä ja paheksui vaan. No synnäriltä tulin muutamaa päivää aiemmin ja oli muuttokuormakin purkamatta eli oli ollut kiirusta silloinkin.

Myöhemmin petti, pahoinpiteli ja jätti oman osauutensa laskuista maksamatta. Olisin varmaan kestänyt mitä vaan, mutta löysi uuden ja häipyi. No pahoinpiteli häntäkin ja lopulta jäi yksin. Harmittaa, etten tajunnut katsoa paremmin, kenen kanssa tein lapset. Ovat nimittäin kärsineet koko ikänsä tuosta isästään. N49

Aikaisemmin mies ei kestänyt sitä, jos olin flunssassa tai vatsataudissa tms. Hän oli ärtynyt ja kiukkuinen.

Nyt tilanne on muuttunut. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun meinasin kuolla ja jouduin äkillisesti ambulanssilla sairaalaan. Mies oli järkyttynyt tapahtuneesta. Kaikki muuttui tämän jälkeen.  Nykyään huolehtii kaikeasta mukisematta, kun sairastan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä huomiota sairas kaipaa? Lepo ja rauha riittävät. Tuskinpa te kovin kipeitä olette, jos mangutte huomiota. Kyllähän tuollainen ärsyttää.

No ihan sellaista normaalia lähimmäisestä välittämistä. Jos ei pääse kunnolla ylös sängystä, terve tuo juotavaa, lääkettä jne. Terve huolehtii kotitöistä ja lapsista, jotta sairas oikeasi saa sitä rauhaa ja lepoa. Tai terve ihan vain on "saatavilla", jos sairaalle tulee avuntarve. Ei tuollaisen odottaminen ole huomion mankumista, vaan täysin normaalia toisesta välittämistä. Täytyy olla täysin vailla empatiakykyä, jos noihin ei pysty.

Vierailija kirjoitti:

Mitä huomiota sairas kaipaa? Lepo ja rauha riittävät. Tuskinpa te kovin kipeitä olette, jos mangutte huomiota. Kyllähän tuollainen ärsyttää.

Kuten joku toinenkin jo ehti vastata, niin jotakin osoitusta siitä, että toinen välittää. Minä ainakin sairastavalta puolisolta kysyn vointia, tarvitseeko särkylääkettä, tuonko juomista, haluaako jotakin erityistä kaupasta tai tiedustelen, häiritseekö jokin tekemiseni lepäämistä. Ei tarvise olla palvelemassa, mutta ei nyt ole normaalia eristää toista ja puhista suuttuneena.

Ensimmäisessä parisuhteessani sairastin ekan vatsataudin ihan yksin, mies ei huomioinut oikein mitenkään, mutta oli kuitenkin lämmin ja olemassa. Kun vatsatauti sitten minun jotenkuten toivuttuani iski häneen, huolehdin hänestä kuten nyt minulle on luonnollista huolehtia. Juoksuttaessani hänelle jälleen kerran juomista poikaystävä sanoi, että häntä harmittaa, miten antoi minun sairastaa yksin eikä ollut ymmärtänyt huolehtia minusta kuten minä nyt hänestä pidin huolta.

Sen jälkeen hänkin huomioi minua sairastaessani aivan eri tavalla. Mallista oppii, vaikken siis edes sanonut hänelle asiasta mitään ja minulle oli ollut ihan ok sairastaa ilman suurempaa apua. Kaikista ei ilmeisesti kotona ole huolehdittu kuten toisista, eikä heille tule auttaminen mieleenkään ennen kuin siihen saa joltakulta mallin ja huomaa, että tämähän tuntui itsestäkin hyvältä.

No meillä mies touhuaa kotitöitä kahta kauheammin, sellaisiakin mitä ei ole mitään tarvetta juuri silloin tehdä. Makasin yrjötaudissa ja lapset hääräs mun ympärillä kun miehellä oli niin kiire siivota jääkaappi ja mankua sen kunnosta suureen ääneen. Itse sain oksennusämpärini tyhjätä ja hakea veteni.

Vierailija kirjoitti:

Onko kohtalotovereita? Muutoin hyvä mies muuttuu täydellisesti kun tulen kipeäksi. Jo nuorena jätti minut yksin kotiin sairastamaan ja nykyään käytös vain pahenee. Mies muuttuu todella kireäksi, ärtyneeksi ja jopa julmaksi kun olen kipeänä.

Tulisi jotenkin mieleen että muutoinkin inhimmisesti käyttäytyvä mies jotenkin huomioisi kipeänä olevan, mutta käytös on kylmää ja apua on turha odottaa.

Onko muita?

Te toitotatte itse pärjäämistä. Ja kuitenkin marisette. Samoin käy, kun kehutte olevanne vahvoja. Kuitenkin jäätte tappiolle niin tappelussa kuin henkisessä kovuudessa. Maailmankuvanne ei kestä tosielämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kohtalotovereita? Muutoin hyvä mies muuttuu täydellisesti kun tulen kipeäksi. Jo nuorena jätti minut yksin kotiin sairastamaan ja nykyään käytös vain pahenee. Mies muuttuu todella kireäksi, ärtyneeksi ja jopa julmaksi kun olen kipeänä.

Tulisi jotenkin mieleen että muutoinkin inhimmisesti käyttäytyvä mies jotenkin huomioisi kipeänä olevan, mutta käytös on kylmää ja apua on turha odottaa.

Onko muita?

Te toitotatte itse pärjäämistä. Ja kuitenkin marisette. Samoin käy, kun kehutte olevanne vahvoja. Kuitenkin jäätte tappiolle niin tappelussa kuin henkisessä kovuudessa. Maailmankuvanne ei kestä tosielämää.

Miten nämä liittyvät parisuhteeseen millään tavalla? Jos tuo on sinun käsitys normaalista parisuhteesta, niin olen pahoillani.

Vierailija kirjoitti:

Onko kohtalotovereita? Muutoin hyvä mies muuttuu täydellisesti kun tulen kipeäksi. Jo nuorena jätti minut yksin kotiin sairastamaan ja nykyään käytös vain pahenee. Mies muuttuu todella kireäksi, ärtyneeksi ja jopa julmaksi kun olen kipeänä.

Tulisi jotenkin mieleen että muutoinkin inhimmisesti käyttäytyvä mies jotenkin huomioisi kipeänä olevan, mutta käytös on kylmää ja apua on turha odottaa.

Onko muita?

Boldasin kodan joka saa minut kysymään että miksi  hitossa et jättänyt sitä heti kuin tuo tuli  ilmi? Minä olisin tehnyt niin. Sen sijaan  olet mitätöinyt itsesi olemalla hänen kanssaan vuosikausia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä huomiota ja hoitamista flunssassa tms tarvitaan? Oon täällä monta kertaa hämmästellyt että suurinpiirtein mies ei saa mennä töihin, kun vaimolla on flunssa. Ei saa ainakaan jättää lasten kanssa kotiin

Itse haluan olla yksin. Ja jaksan hakea mehua ja paistaa munia. Nälkään en kuole. Ja lapset saa sivussa häärätä

T. Sh. Ehkä olen tottunut sairaampiin

Hoidatko tosiaan pieniä lapsia samalla, kun sinulla on kuumetta yli 39 astetta tai oksennat ja ripuloit tauotta? onko sinulla mies yhtä sisukas?

Kuinka usein ihmisellä on yli 39 astetta kuumetta tai taukoamatonta oksentelua?

Näissä on vähän liioittelun makua.

Fakta on ettei puoliso saa olla pois töistä, jos toinen on kipeä. Eikä siihen ole tarvetta vaikka lapset olisi hoidettavana

Meillä;

Jos minä sairastan jotain, mies hoivaa ja kysyy vointia usein, tuo juotavaa, nenäliinoja yms, käy kaupassa jne. Mies haluaisi jopa suukotella tai halia vaikka olisin miten kipeä.

Jos mies sairastaa, niin kyselen kyllä vointia, tuon kaupasta nessuja yms tarvittavaa, mutta muuten en pyri olemaan kovin lähellä häntä, jotta en itsekin saisi tartuntaa. Puhun ja keskustelen kyllä ja olen vastaavasti hiljaa jos toinen tahtoo levätä. Flunssaista miestä uskallan hoitaa enemmän kuin vatsatautista.

Oma mieheni kysyy huolehtivasti, voiko hakea jotain kaupasta tai apteekista jne, kun olen kipeä. Tarjoutuu myös tuomaan juomaa tai ruokaa tms ja kysyy, tarvitsenko jotain. Vie lapsen ulos, jotta saan levätä. Toisaalta oltuani vatsan ja alapääleikkauksessa ja saatuani sisäisen verenvuodon ja tulehduksen, 38,5 kuumetta, ehdotti yhdyntää. Sanoi tietävänsä, että olen kipeä, mutta halutti kamalasti.

En oikein saa miehestä selvää, että onko hän siis empaattinen ja huolehtiva vai ei.

Tämä on siis yleistäkin:D

Luulin että vain meillä...

Suomipoikalaatua, muunmaalaisilla raksuttaa normaalimmin. Poikien pojat apinoivat tän automaattimarinamallin iskiltään ja toisiltaan. Kuolettavan tylsä tyyli.

Minulle iskee ahdistus kun joku perheenjäsenistä sairastaa. Erityisesti vatsataudin ollessa kyseessä olen todella varuillani ja ahdistunut ja odotan vaan milloin se iskee minuun. Menen jollain tapaa toimintakyvyttömäksi enkä halua olla lähelläkään sairasta.

Hoidan kyllä juomat ja lääkkeet äärelle, mutta muuten yritän olla kuin sairautta ei olisikaan. Kun joku perheessä kertoo jostain vaivasta tai kivusta, koen lievää ahdistusta ja haluan pois tilanteesta.

Jos sairastan itse, pyrim myös aiheuttamaan mahdollisimman vähän vaivaa muille ja eristäydyn eri huoneeseen ainakin pahimmassa vaiheessa.

En halua tehdä sairastamisesta numeroa. Olenpa ajanut itse autolla keuhkokuumeessa lääkärille. Olen nainen.

Pelolla joskus mietimmn vanhuutta ja mahdollisia sairauksia. Mielestäni elämä ei ole enää elämisen arvoista jos joku paha krooninen sairaus tulisi ja olisin valmis poistumaan tuolloin vaikka omaehtoisesti.

Teissä mammoissa pelottaa se että te uskotte kaiken. Kaiken.

Kuka teille kertoi että netissä kaikki on totta?

Tosi hienosti jaksatte ymmärtää kun näillä teidän mies-reppanoilla on ollut niin kamala lapsuus, kun ei ole ymmärretty. Kai kaikki muukin p-seily menee lapsuudentraumojen varjolla? Itse en jaksais aikuiselta tollasta käytöstä ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Jätin mieheni kun huomasin hänen halveksuvan sairaita ja kykenettömiä. Venäytin selkäni ja hän kohteli kuin saastaa. En todellakaan halunnut vanheta sellaisen kanssa.

Kuinka monta tuntia päivässä valitit selästä?

Vierailija kirjoitti:

Teissä mammoissa pelottaa se että te uskotte kaiken. Kaiken.

Kuka teille kertoi että netissä kaikki on totta?

Helppo uskoa, kun on kokenut tuota samaa p*skaa. Onneksi minun kohdalla tylyttäjä on nyt eksä.

Miksi näitä provoja ruokitaan? Sama käsiala provo provolta, päivästä toiseen.

Minä olen kokenut tätä käytöstä useiden naisten taholta. Esimerkiksi vaikka olisin kuinka kipeä, niin se on miesflunssa. Tätähän näkee mediassakin. Muutama nainen on todennut, että kestä kuin mies. Ei taida tuo kohtelu olla sukupuolittunutta, vaikka sitä täasä niin kovasti taas haetaan.