Miehen julma käytös kun olen kipeänä

Oi kyllä naisetki tota tekee. Mies pyytää kiltisti että hei tuotko vaikka Buranaa yms. niin nainen tiuskaisee että hae itse, et ole kuolemassa. Ja ehkä kannattais puhua miehesi kanssa miksi hän käyttäytyy noin. Eikö ihmiset osaa puhua kumppaniensa kanssa enää?

j00na kirjoitti:

Oi kyllä naisetki tota tekee. Mies pyytää kiltisti että hei tuotko vaikka Buranaa yms. niin nainen tiuskaisee että hae itse, et ole kuolemassa. Ja ehkä kannattais puhua miehesi kanssa miksi hän käyttäytyy noin. Eikö ihmiset osaa puhua kumppaniensa kanssa enää?

Mä itse vien miehelle juomaa ja särkylääkettä ja kaikkea mitä keksin oloa helpottamaan. Olen vienyt 15 vuotta. Ikinä en tuota huomiota ole takaisin saanut.

Ja ei, tää on niitä asioita joista ei puhuta.

Vierailija kirjoitti:

Eiku oikeasti, mikä mies lähtee ulos touhuamaan jotain turhanaikaista ja jättää kipeän vaimonsa ja sanoo 5 veelle että pidä äidistäs huolta?

VITTU!

Ja millainen nainen on mennyt perustamaan perheen tuollaisen miehen kanssa? Käytös varmasti ollut samanlaista jo ennen lasta.

Tympeitä parisuhteita teillä. Puolisolla traumoja käsitellä heikkoutta, kuolemaa, ei kysytä tai puhuta asioista. Sen elämän saa mitä uskaltaa tavoitella, ainakaan ei harmita. No lapset voi olla hyvä asua mutta muutamat hyvät asiat miehessä ei todellakaan kompensoi iivana julma asennetta omaa perhettä kohtaan.

Olin oksentanut 3 vuorokautta putkeen ja samalla hoitanut ja imettänyt parikuukautista vauvaa. Aloin olla niin kuivunut ja väsynyt, että maito ehtyi. Mies tuli töistä ja odotin saavani hieman apua lapsenhoitoon. Mitäpä mies: purki perämoottorin keskelle olohuonetta. Arvaatte varmaan, siivosiko jälkensä.

No, hengissä ollaan ja mies entinen.

Vierailija kirjoitti:

j00na kirjoitti:

Oi kyllä naisetki tota tekee. Mies pyytää kiltisti että hei tuotko vaikka Buranaa yms. niin nainen tiuskaisee että hae itse, et ole kuolemassa. Ja ehkä kannattais puhua miehesi kanssa miksi hän käyttäytyy noin. Eikö ihmiset osaa puhua kumppaniensa kanssa enää?

Mä itse vien miehelle juomaa ja särkylääkettä ja kaikkea mitä keksin oloa helpottamaan. Olen vienyt 15 vuotta. Ikinä en tuota huomiota ole takaisin saanut.

Ja ei, tää on niitä asioita joista ei puhuta.

Miksi suostut tuollaiseen? Ihan oma valintasihan tuo on. Toki jos tilanne on sinulle ok, niin ei siinä mitään. Jokainen tyylillään.

En ikinä sietäisi tuollaista miestä. Jos mies ei osaa rakastaa ja huolehtia niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä, saa lähteä etsimään alistuvampaa naista. 

j00na kirjoitti:

Oi kyllä naisetki tota tekee. Mies pyytää kiltisti että hei tuotko vaikka Buranaa yms. niin nainen tiuskaisee että hae itse, et ole kuolemassa. Ja ehkä kannattais puhua miehesi kanssa miksi hän käyttäytyy noin. Eikö ihmiset osaa puhua kumppaniensa kanssa enää?

Muuten olen lämmin sisar hento valkoinen, mutta krapulasärkyjä minä en hoida.

Vierailija kirjoitti:

Mitä huomiota ja hoitamista flunssassa tms tarvitaan? Oon täällä monta kertaa hämmästellyt että suurinpiirtein mies ei saa mennä töihin, kun vaimolla on flunssa. Ei saa ainakaan jättää lasten kanssa kotiin

Itse haluan olla yksin. Ja jaksan hakea mehua ja paistaa munia. Nälkään en kuole. Ja lapset saa sivussa häärätä

T. Sh. Ehkä olen tottunut sairaampiin

Hoidatko tosiaan pieniä lapsia samalla, kun sinulla on kuumetta yli 39 astetta tai oksennat ja ripuloit tauotta? onko sinulla mies yhtä sisukas?

Hienot vanhuuden"turvat" teillä arvon rouvat

Olisi kyllä mukava kuulla jonkun asiantuntijan mietteitä tästä. Niin monella kokemuksia täälläkin tuosta aiheesta.

Mun ex - poikaystävä oli myös tuollainen. Ei asuttu yhdessä, mutta oli mun luona melkein joka päivä. Kun kerroin olevani kipeä, ei miestä näkynyt. Ei vastannut edes puhelimeen! En olisi tarvinnut mitään paapomista, mutta itse ainakin kysyisin sairaalta, että tarviitko apua, käynkö kaupassa puolestasi jne.

Nykyinen aviomies on ihan ok sairauksien kanssa.

Olet vaan niin ärsyttävä kipeänä.

Vierailija kirjoitti:

Olin oksentanut 3 vuorokautta putkeen ja samalla hoitanut ja imettänyt parikuukautista vauvaa. Aloin olla niin kuivunut ja väsynyt, että maito ehtyi. Mies tuli töistä ja odotin saavani hieman apua lapsenhoitoon. Mitäpä mies: purki perämoottorin keskelle olohuonetta. Arvaatte varmaan, siivosiko jälkensä.

No, hengissä ollaan ja mies entinen.

Nyt jo aikuinen lapseni oli alle vuoden ikäinen, joka osasi jo kävellä puita pitkin. Minä sairastuin todella kovaan vatsatautiin, mikään ei pysynyt sisällä. Kolmantena päivänä mies sai kai tarpeekseen ja lähti aamulla pois koko päiväksi. Mä soitin hänelle jossain vaiheessa ihan itkien, että sen on pakko tulla (ei ollut töissä), mä en pysty kävelemään, kun elimistö ihan tyhjä ja jo seisomaan nouseminen pyörryttää, ja iso huoli lapsesta, jolla siis jo kyky liikkua, kiipeillä ja koskea kiellettyihin tavaroihin.

Mies tuli joskus illasta kotiin. Mä makaan puoliunessa sohvalla kun en muuhun kykene ja lapsi itkee vieressä. Mies haukkui minut, kuinka huono äiti olen.

Hengissä ollaan täälläkin, ja mies on entinen.

Mitä huomiota sairas kaipaa? Lepo ja rauha riittävät. Tuskinpa te kovin kipeitä olette, jos mangutte huomiota. Kyllähän tuollainen ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä mukava kuulla jonkun asiantuntijan mietteitä tästä. Niin monella kokemuksia täälläkin tuosta aiheesta.

Mun ex - poikaystävä oli myös tuollainen. Ei asuttu yhdessä, mutta oli mun luona melkein joka päivä. Kun kerroin olevani kipeä, ei miestä näkynyt. Ei vastannut edes puhelimeen! En olisi tarvinnut mitään paapomista, mutta itse ainakin kysyisin sairaalta, että tarviitko apua, käynkö kaupassa puolestasi jne.

Nykyinen aviomies on ihan ok sairauksien kanssa.

Joo, siis voisi ajatella että katsoisi noita lapsia edes ja tekisi hieman kotitöitä ja antaisi mun olla, mutta ei, lähtee ovesta ulos kun on ensin mulkoillut aikansa ja huomauttanut astioista pöydällä.

Mun miehellä vähän samaa vikaa. Tosin joskus jaksaa huolehtia lääkkeistä, juotavasta jne. Usein sairastaessani antaa kyllä ymmärtää, että hänen mielestään vain esitän kipeämpää mitä olen.

Luulen, että hänellä on kasvatuksessa iskostettu päähän, että sairauksista ei puhuta, pitää olla vahva ja näytellä, että asiat on hyvin, vaikkei olisikaan. Ongelmat lakaistaan maton alle ja avuttomat ihmiset pyyhkäistään elämästä. Sieltä tuo käytös ehkä juontaa.

Lapsista kyllä huolehdimme yhdessä heidän sairastaessaan ja ovat tehneet monta lääkärireissua keskenään.

Kurjimpana tapauksena on jäänyt mieleen, kun lasten ollessa pieniä olin isossa leikkauksessa, jonka jälkeen tarvitsi paljon lepoa ja sängystä ylösnousu oli yhtä tuskaa. Myös äkkinäiset liikkeet oli mahdottomia. Muutama päivä sen jälkeen kun pääsin sairaalasta kotiin, niin lepäsin sängyssä ja lapset oli kohelluspäällä. Miehellä oli joku lehdenluku tai muu yhtä tärkeä homma kesken ja itkien pyysin hakemaan lapset pois, koska renkkuivat ympärilläni, enkä voinut tehdä äkkinäisiä liikkeitä. Selkään sattui ja pelkäsin leikkaushaavan aukeavan. Mies ei tullut, mutta lapset pelästyivät itkuani ja rauhoittuivat. Tavallaan ymmärrän, että mies oli puhki, kun tottumatta huolehti yksinään kodista ja lapsista, mutta se hetki oli sellainen, että olisi pitänyt auttaa.

Ainakin minun tuollainen mies on entinen, niinkuin näyttää olevan monen muunkin.

Makasin huhtikuun lopulla vuoden neljännen flunssan kourissa sängyn pohjalla, korvat, poskiontelot, tulehtuneena, keuhkokuume, kuumetta 40astetta. Mies lähti töihin, sain soitettua isäni apuun, tämä vei lapset äidilleni ja minut lääkäriin. Lääkäri kauhistui minut nähdessäni, miten voit olla noin sairas. Isäni haki antibiootit ja teki vähän syötävää, lapset jäi vanhemmilleni. Mitä teki mies kun tuli kotiin, kysyi mitä ruokaa?

Vierailija kirjoitti:

Ei muuta kuin vahvaa laksatiivia (risiiniöljy Ruohonjuuresta, "ripsiin") miehen juomaan ja sitten vittuilua ja tympeitä katseita kun mies juoksee vessassa. Vessapaperi (ja talouspaperi, nenäliinat, savetit) vois olla sopivasti vähissä ja sitten lopussa. Erityisen ärsyttävää on vain yksi kerros vessapaperirullassa. Huutelet vaan et on siellä korvapuikkoja. Bideen liitoskohtaa voi löysyttää ettei vesi pärskimättä kulje hanuria kohti. Voi voi onko prinsessan massu pipi ja älä viitti esittää on oikein paikallaan.

😂 tää on hyvä ap! Tai joo, ehkei ihan noin pitkälle tarvii viedä, mutta on tuossa joku pointti. Ja tuon jälkeen sika vaihtoon. Paranemisia ap ja muut kohtalotoverit! 😘

Vierailija kirjoitti:

Mitä huomiota sairas kaipaa? Lepo ja rauha riittävät. Tuskinpa te kovin kipeitä olette, jos mangutte huomiota. Kyllähän tuollainen ärsyttää.

Lepo ja rauha lapsiperheessä tarkoittaa että joku toinen huolehtii lapsista ja kodista.

Meillä kun mies saa pelkän flunssan, se istuu kokopäivän koneella surkeana ja välillä laittaa minulle viestiä tyyliin: "yhyy on nälkä, tuo rakas ruokaa" tai " tuotko lisää nessuja, särkylääkkeitä, limsaa jne?"  Ilolla minä pidän huolta rakkaastani, vaikka se pystyisikin ihan itse kävelemään sinne vesihanalle. Sama palvelu pelaa tietenkin myös minun suuntaan, jos minä olen vähänkään kipeänä. Kerran mies on joutunut kantamaan minut suihkuun, pesemään minut siellä ja siivoamaan oksennukseni lattialta. Kyseisenä päivänä miehestä huokui ainoastaan huolestuneisuus rakkaastaan. Olisi ollut kamalaa, jos se olisi nyrpistellyt ja kauhistellut tapahtunutta tai vielä pahempi kieltäytynyt auttamasta. Useampi vuosi tässä on menty näin, ja en ymmärrä minkälaisessa suhteessa ei pidetä toisesta ollenkaan huolta. Haluatteko oikeasti vanheta yhdessä tuollaisten kanssa. Mitäs sitten kun alkaa tulemaan kaikenlaista vanhuuden kremppaa.