Ystävän mies tietää sairaudestani, josta olen uskoutunut luottamuksella ainoastaan ystävälleni.

Jos oot vakavasti sairas ja purat tuntojas ystävälle, niin onhan se ystäväkin peloissaan ja kaipaa tukea. Sinänsä ymmärrettävää.

Vierailija kirjoitti:

Tulipa tässä saunaillan jälkeen ilmi kun tulin hiukset märkänä ja ystävän mies kommentoi "Ei susta kyllä yhtään huomaa, kun hiuksetkin on noin tuuheat" Eli ystävä on laverrellut sairaudestani miehelleen. Tämä on minulle jo valmiiksi aika helvetin kova paikka ja nyt vielä tämä. No, enpä tästedes juttele ystävälle muusta kuin säästä. Mikseivät jotkut pariskunnat tajua, että tällaisia asioita ei ole ok levitellä edes sille puolisolle.

Oletpa herkkänahkainen. Turhan tiukkis.

Älä tee itsellesi sitä, että alat salailla asiaa! Omasta kokemuksesta (ei sairaus, mutta iso menetys muuten) voin kertoa, että pilaat elämäsi sellaisella. Luurangot pitää siivota kaapista, jolloin tämäkin asia muuttuu niin arkiseksi kuin mahdollista, ja elämästä tulee parasta mahdollista.

Kehottaisin ilmaisemaan ystävälle, että olet pahoittanut mielesi, on reilumpaa molemmille. Vaikka varmaan tosiaan kertoi koska oli ehkä itse järkyttynyt sun puolesta, jos kyseessä vakava sairaus. Pyydä häntä myös sanomaan miehelle, ettei vie asiaa eteenpäin, jos teillä on paljonkin yhteisiä tuttuja. 

Tuo on ärsyttävää!!! Mullekin käynyt vastaavasti vuosia sitten. Enpä ole minäkään tälle ystävälle sen jälkeen avautunut...

Vierailija kirjoitti:

Kehottaisin ilmaisemaan ystävälle, että olet pahoittanut mielesi, on reilumpaa molemmille. Vaikka varmaan tosiaan kertoi koska oli ehkä itse järkyttynyt sun puolesta, jos kyseessä vakava sairaus. Pyydä häntä myös sanomaan miehelle, ettei vie asiaa eteenpäin, jos teillä on paljonkin yhteisiä tuttuja. 

Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Jos oot vakavasti sairas ja purat tuntojas ystävälle, niin onhan se ystäväkin peloissaan ja kaipaa tukea. Sinänsä ymmärrettävää.

Miehen kommentti ei ole ymmärrettävä.

Vierailija kirjoitti:

Älä tee itsellesi sitä, että alat salailla asiaa! Omasta kokemuksesta (ei sairaus, mutta iso menetys muuten) voin kertoa, että pilaat elämäsi sellaisella. Luurangot pitää siivota kaapista, jolloin tämäkin asia muuttuu niin arkiseksi kuin mahdollista, ja elämästä tulee parasta mahdollista.

Taidat nyt puhua asiasta, josta et mitään tiedä.

Jos haluat pitää salaisuuden, ainut varma keino siihen on, ettet kerro kenellekään. Luotettavia ihmisiä on, mutta he ovat harvassa. Useimmat kertovat kumppanilleen ja/tai hyvälle ystävälleen, mitä heille on luottamuksella kerrottu. He eivät tee sitä pahalla, mutta kertovat kuitenkin. "Maija/Matti kertoi mulle yhden jutun, et saa kertoa tätä kenellekään, lupaatko varmasti, niin kerron sulle..."

Puolisot yleensä puhuvat asioita keskenään luottamuksellisesti. Jos et halunnut, että ystäväsi puhuu edes puolisolleen, niin olisi ollut syytä korostaa asiaa.

Olen viimeisen parin vuoden aikana kuunnellut ystäväni murheita, ja ne ovat ihan todellisia ja ajoittain vaikeita. Ja koska en voi puhua niistä kenellekään, niin oma mielenterveyteni ja ajoittain fyysinen terveyskin on nyt vähän hatarana. Olen joskus miettinyt pääni puhki, että kenelle voisin jakaa tätä taakkaa, mutta ei oikein hyviä vaihtoehtoja ole.

Rankoissa asioissa tuo täydellisen puhumattomuuden vaatiminen tarkoittaa sitä, että omat murheet kipataan toisen kannettavaksi.

Vakava sairaus on kova paikka ja voi olla vaikea puhua siitä kenellekään.

Ystävän mies ei ole ollut luottamuksen arvoinen, kun ei edes osaa vaieta hienotunteisesti vaan noin vain kylmiltään tekee melko henkilökohtaisen huomautuksen.

Jotkut jakavat kaiken, suotakoon se heille, mutta jakakoot omistaan. Nyt ap ei voi tietää, miten moni on jo "perillä" hänen tilanteestaan, johon hän mahdollisesti itse on vasta totuttelemassa.

Toki on hyvä puhua sairaudesta, eikä kantaa sitä yksin, mutta sairastuneella pitää olla oikeus valita uskottunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oot vakavasti sairas ja purat tuntojas ystävälle, niin onhan se ystäväkin peloissaan ja kaipaa tukea. Sinänsä ymmärrettävää.

Miehen kommentti ei ole ymmärrettävä.

Ei tietenkään ole, mutta urvelolta mieheltä toi on kehu, tai tsemppaus yritys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oot vakavasti sairas ja purat tuntojas ystävälle, niin onhan se ystäväkin peloissaan ja kaipaa tukea. Sinänsä ymmärrettävää.

Miehen kommentti ei ole ymmärrettävä.

Minäkin ymmärrän sen, että ystävällä on tarve purkaa asiaa jollekin. Mutta tuota en ymmärrä, että miksi mies tulee lällättelemään sinulle, että minäpäs tiedänkin...

Ehkä olisi ihan hyvä jutella asiasta ystäväsi kanssa, jotta ystäväsikin tietäisi miten luotettava mies hänellä on.

Olitko sanonut ystävällesi, ettet halua hänen kertovan sairaudestasi edes puolisolleen? Jos olit, ystäväsi oli mielestäni törkeästi rikkonut luottamuksen, mutta muussa tapauksessa on ymmärrettävää, että ystäväsi halusi jakaa huolensa sinun voinnistasi miehensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Älä tee itsellesi sitä, että alat salailla asiaa! Omasta kokemuksesta (ei sairaus, mutta iso menetys muuten) voin kertoa, että pilaat elämäsi sellaisella. Luurangot pitää siivota kaapista, jolloin tämäkin asia muuttuu niin arkiseksi kuin mahdollista, ja elämästä tulee parasta mahdollista.

Se ei todellakaan ole jonkun toisen asia päättää levitellä ystävänsä yksityiset asiat, jotka saattavat olla hyvinkin tuoreita ja kipeitä ja vaikeita käsitellä, koko kansan kuultavaksi. Se että sinä haluat juoruilla läheistesi asioista ja himoitset tietoa, tai vaihtoehtoisesti haluat levitellä omat asiasi jokaiselle vastaantulijalle ei tarkoita sitä että se olisi kaikille sopiva vaihtoehto. Taidat olla vain yksi niistä korppikotkista joista muiden asioista retostelu on parasta viihdettä.

AP:N "ystävä" on juoruakka jolle ei todellakaan parane ikinä enää kertoa mitään. Suosittelen myös huomauttamaan hänelle tökeröstä käytöksestään. Jos ei osaa pitää mölyjä mahassaan niin parempi on kertoa uskoutujalle heti alkuunsa että aikoo kertoa kaikki luottamukselliset asiat miehelleen, joka sitten levittelee ne ties kelle. Inhottavaa petturuutta tuollainen käytös.

Vierailija kirjoitti:

Vakava sairaus on kova paikka ja voi olla vaikea puhua siitä kenellekään.

Ystävän mies ei ole ollut luottamuksen arvoinen, kun ei edes osaa vaieta hienotunteisesti vaan noin vain kylmiltään tekee melko henkilökohtaisen huomautuksen.

Jotkut jakavat kaiken, suotakoon se heille, mutta jakakoot omistaan. Nyt ap ei voi tietää, miten moni on jo "perillä" hänen tilanteestaan, johon hän mahdollisesti itse on vasta totuttelemassa.

Toki on hyvä puhua sairaudesta, eikä kantaa sitä yksin, mutta sairastuneella pitää olla oikeus valita uskottunsa.

Minustakin tuo ystävän miehen kommentti oli aivan uskomattoman sammakko. Itse en enää tälle ystävälle kertoisi mitään luottamuksellista.

On olemassa kaksi "koulukuntaa", joista toisen mukaan pariskunta voi jakaa kaiken (myös toiselle osapuolelle luottamuksella kerrotut salaisuudet) ja toisen mukaan parisuhteessa olevaan pätee samat luottamusta koskevat moraalisäännöt kuin muihinkin.

Ensin mainitun mukaan ap. on ymmärtämätön, jälkimmäisen mukaan ap:n ystävä petti luottamuksen.

Mielestäni se, kumpaa "koulukuntaa" kukin edustaa, olisi hyvä selvittää vaikka ihan eksplisiittisesti ystävän pariuduttua tai kun itse pariutuu.

Itse edustan jälkimmäistä.

Ap:n ystävän miehen kommentoinnin tökeryys ei ole aiheen kannalta relevanttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oot vakavasti sairas ja purat tuntojas ystävälle, niin onhan se ystäväkin peloissaan ja kaipaa tukea. Sinänsä ymmärrettävää.

Miehen kommentti ei ole ymmärrettävä.

Minäkin ymmärrän sen, että ystävällä on tarve purkaa asiaa jollekin. Mutta tuota en ymmärrä, että miksi mies tulee lällättelemään sinulle, että minäpäs tiedänkin...

Ehkä olisi ihan hyvä jutella asiasta ystäväsi kanssa, jotta ystäväsikin tietäisi miten luotettava mies hänellä on.

Eihän se lällätellyt. Kömpelö kehu lähinnä.

Minä luulin olevani ihan luotettava ja hyvä ystävä. Joskus kyllä ihmettelin, kun joku sanoi minulle erikseen, että ei saa kertoa eteenpäin. No olin siihen vaan, että hyvä tietää.

Sitten joku joskus ihan huolettomasti vain heitti jossain sivulauseessa, että minulle ei pidä kertoa salaisuuksia. Olin mielessäni ihan ällistynyt, että miten ihmeessä joku ei pidä minua luotettavana. Ihan täysin en vastausta vieläkään kyllä tiedä.

Mutta olen asiaa miettinyt niin, että kun minulle on ominaista käydä asioita läpi juttelemalla, niin ihmiset olettavat, että minä juttelen samalla tavalla läpi muidenkin asiat. Ja varmasti olen kavereille muidenkin asioita puhunut. Mutta niissä asioissa olen kyllä tarkkaan suodattanut, että mitä sopii puhua ja mitä ei.

Varmaankaan se ei sitten näy ulospäin, että kova suodatus on kuitenkin päällä. Ja johonkinhan se epäluotettavan maine täytyy perustua. Mutta hyvä, että asia tuli ilmi, kun en sitä yhtään ollut itse tajunnut. Nyt en enää ihmettele miksi minulle ei kerrota mitään. Hassusti minulle ei sitten kerrota edes niitä asoita mitkä ovat jo kaikkien muiden tiedossa.

Sen ymmärrän, että ystäväsi on purkanut miehelleen asiaa. Onhan se ahdistava ja pelottava asia. Mutta onpa tosi törppö mies, ettei tajua, ettei hänen "kuuluisi" tietää asiasta mitään. Hänen roolinsa olisi sinun edessä teeskennellä, ettei tiedä asiasta mitään, ja sitten jos itse avautuisit, pahoitella puolestasi ja kysyä voiko hän tehdä jotain jne.

Minullekin ihmiset avautuvat kaikenlaisista asioista, ja niin minä sitten teeskentelen, etten tiedä pettämisistä, raskauksista, sairauksista, eroaikeista yms. Sitten kun ihminen itse kertoo asiasta, hänen ei tarvitse kuulla että joo, Tiina siitä sanoikin jo, Markettakin kanssa kuuli ja me oltiin kaikki tosi järkyttyneitä, varmaan ihan kauheeta sulle.