Ystävän mies tietää sairaudestani, josta olen uskoutunut luottamuksella ainoastaan ystävälleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oot vakavasti sairas ja purat tuntojas ystävälle, niin onhan se ystäväkin peloissaan ja kaipaa tukea. Sinänsä ymmärrettävää.

Miehen kommentti ei ole ymmärrettävä.

Minäkin ymmärrän sen, että ystävällä on tarve purkaa asiaa jollekin. Mutta tuota en ymmärrä, että miksi mies tulee lällättelemään sinulle, että minäpäs tiedänkin...

Ehkä olisi ihan hyvä jutella asiasta ystäväsi kanssa, jotta ystäväsikin tietäisi miten luotettava mies hänellä on.

Eihän se lällätellyt. Kömpelö kehu lähinnä.

Mies tai ystävä eivät osaa asettua toisen asemaan ollenkaan.  Jostain syystä muiden sairaudet ovat osalle porukkaa todella kiinnostava puuheenaihe.

Minultakin on tultu tivaamaan tiedänkö mikä sairaus työkaverini miehellä on, kun nainen vaikuttaa niin ahdistuneelta. Tivaaja oli miespuolinen kollega, en kertonut, totesin etten yhtään tiedä. Henkilö itse kertokoon nille joille haluaa, itselläni ei ole tarvetta muiden asioita kertoa eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Minä luulin olevani ihan luotettava ja hyvä ystävä. Joskus kyllä ihmettelin, kun joku sanoi minulle erikseen, että ei saa kertoa eteenpäin. No olin siihen vaan, että hyvä tietää.

Sitten joku joskus ihan huolettomasti vain heitti jossain sivulauseessa, että minulle ei pidä kertoa salaisuuksia. Olin mielessäni ihan ällistynyt, että miten ihmeessä joku ei pidä minua luotettavana. Ihan täysin en vastausta vieläkään kyllä tiedä.

Mutta olen asiaa miettinyt niin, että kun minulle on ominaista käydä asioita läpi juttelemalla, niin ihmiset olettavat, että minä juttelen samalla tavalla läpi muidenkin asiat. Ja varmasti olen kavereille muidenkin asioita puhunut. Mutta niissä asioissa olen kyllä tarkkaan suodattanut, että mitä sopii puhua ja mitä ei.

Varmaankaan se ei sitten näy ulospäin, että kova suodatus on kuitenkin päällä. Ja johonkinhan se epäluotettavan maine täytyy perustua. Mutta hyvä, että asia tuli ilmi, kun en sitä yhtään ollut itse tajunnut. Nyt en enää ihmettele miksi minulle ei kerrota mitään. Hassusti minulle ei sitten kerrota edes niitä asoita mitkä ovat jo kaikkien muiden tiedossa.

Muoden asioiden kertojat tunnistaa ihan siitä, että he tosiaan kertovat muiden asioita sinulle. 

Meillä on töissä assistentti, jolle ei kannata kertoa yhtään mitään omista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat pitää salaisuuden, ainut varma keino siihen on, ettet kerro kenellekään. Luotettavia ihmisiä on, mutta he ovat harvassa. Useimmat kertovat kumppanilleen ja/tai hyvälle ystävälleen, mitä heille on luottamuksella kerrottu. He eivät tee sitä pahalla, mutta kertovat kuitenkin. "Maija/Matti kertoi mulle yhden jutun, et saa kertoa tätä kenellekään, lupaatko varmasti, niin kerron sulle..."

Juuri näin: eräät on olevinaan niin reiluja, mutta taantuvat jotenkin. Liian paljon on myös narsistista juonittelua, tieto on valtaa, varsinkin tieto toisen heikkouksista. Hassua on myös kuvitella ettei puolisolle kerrota jotain. Haetaan lojaaliutta mutta väärällä tavalla. Kieroin narsistikaveri voi kadehtia toiselta jopa tämän sairautta. Petturikaveri on paskaväkeä, mutta, niin useimmat ovat.

Syövästä ym kannattaa puhua hoitajan ja samankokeneiden kanssa. Vertaistuki on parasta, he eivät koe tarvetta juoruilla ja ymmärtävät mistä on kyse.

Kun näet unta ystävän hautajaisista ja heräät hysteerisenä itkemään, niin toki siinä mieskin pelästyy ja haluaa tietää, mikä on hätänä. T: Ystävä

Vierailija kirjoitti:

Kun näet unta ystävän hautajaisista ja heräät hysteerisenä itkemään, niin toki siinä mieskin pelästyy ja haluaa tietää, mikä on hätänä. T: Ystävä

Juuri näin. Kyllä minäkin olen joutunut jotain miehelle sanomaan, kun ei sitä vaan pysty esittämään iloista, kun toinen on juuri kertonut toivovansa kuolemaa.