Mies puhuu niin hiljaa etten kuule ja suuttuu kun en kuule

Jos et halua pelata pelejä, niin silloin puhut vain suoraan. Valitse jokin miellyttävä ja mahdollisesti leppoisa hetki, jolloin otat asian puheeksi. Eli oikea hetki puhua ei ole silloin, kun mies on hermostunut sinun "kuulemattomuuteesi".

Ja siinä sitten kerrot hänelle tilanteen: Että hän puhuu ajoittain niin hiljaa, ettet kuule. Siitä seuraa hermostuminen, etkä tiedä miten voisit välttää sen. Että voisiko mies kertoa näkemyksensä, että miten tuo hermostumistilanne olisi vältettävissä tai oikaistavissa.

Mies siis puhuu minulle normaalilla äänellä ja selvällä puheella jos keskustelemme (pidempään) jostain aiheesta, ihan mistä vain, vaikkapa hänen harrastuksesta tai minun työpäivästä tms. Siis puhelimessa, autossa matkalla jonnekin, keittiössä kun teemme yhdessä ruokaa tms. Silloin aina kuulen ja saan selvää, ja siis joka päivä keskustelemme jostain aiheesta pidempään. Mutta jos minä kysyn häneltä jotain arkista asiaa kuten että haluatko kaupasta tummaa tai vaaleaa leipää tai monelta sinulla alkaa huomenna työt tai oliko tänään mukavaa töissä, niin hän mumisee vastauksen niin hiljaa että en saa mitään selvää. Ja kun pyydän toistamaan niin loukkaantuu. Tai jos hän itse ottaa puheeksi jonkun arkisen asian (on lähdössä kauppaan ja kysyy minulta että haluanko minä kaupasta tummaa vai vaaleaa leipää) niin hän mumisee senkin niin hiljaa että yleensä minulla ei ole aavistustakaan mistä edes puhuu. Silloinkin jos kysyn että mitä niin loukkaantuu. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli mies siis joko käyttää valtaa saadakseen minulta huomiota? Puhuu siis tarkoituksella niin hiljaa, että minun on annettava kaikki huomioni hänelle, jotta kuulisin jotain? 

Tai mies on vihainen minulle jostain ihan muusta asiasta, ja kehittää mahdollisuuden suuttua minuun siten että puhuu niin hiljaa, jotta voi suuttua minulle siitä että en kuule? 

Mielestäni annan hänelle parisuhteessamme ihan tavallisen määrän huomiota. Ei hän ole koskaan ottanut puheeksi että haluaisi enemmän huomiota. Eikä hän ole sanonut minulle mitään erityistä asiaa mistä olisi minulle vihainen, siis jotain muuta kuin se että en kuule. Miten minun nyt tulisi toimia tässä? Arvailla vai mistä on kyse? En jaksa pelata mitään pelejä, joissa alan itse mumisemaan hänelle kouluttaakseni häntä. Enkä oikein jaksa mitään arvailuakaan, eikö voi sanoa suoraan jos joku asia mättää.

Ap

Lisäksi jatkossa vain tyynesti sanoisin joka kerta kun en kuule, että en kuullut kunnolla ja pyytäisin toistamaan, ja jos suuttuisi kysyisin saman tien miksi suuttui ja muistuttaisin etten itse kuulemattomuudelleni mitään voi. Ehkä se lopulta herättäisi miehen ajattelemaan asiaa kunnolla ja muuttamaan toimintaansa. Missään nimessä en provosoituisi enkä lähtisi riitelemään asiasta, pidemmän päälle jättäisin suuttumisen suoraan täysin huomiotta. Olkoot keskenään suuttunut jos se jotenkin omaa oloa parantaa, minua ei kiinnostaisi turhista asioista kränätä. Ei se asia kovin tärkeä voinut olla jos sitä ei voi edes toistaa.

Noin olen aina toiminutkin, en minä ole suuttunut takaisin enkä mitenkään ärsyyntyneenä kysynyt että voitko toistaa. Ihan rauhallisesti olen kysynyt ja antanut asian sitten olla jos ei toista sanomistaan, vaikka siitä on sitten seurannut välillä väärinkäsityksiä kun en ole tiennyt mitä on sanonut. Ja olen sanonut että en minä tahalleni ole saamatta selvää sanoistasi. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Jos et halua pelata pelejä, niin silloin puhut vain suoraan. Valitse jokin miellyttävä ja mahdollisesti leppoisa hetki, jolloin otat asian puheeksi. Eli oikea hetki puhua ei ole silloin, kun mies on hermostunut sinun "kuulemattomuuteesi".

Ja siinä sitten kerrot hänelle tilanteen: Että hän puhuu ajoittain niin hiljaa, ettet kuule. Siitä seuraa hermostuminen, etkä tiedä miten voisit välttää sen. Että voisiko mies kertoa näkemyksensä, että miten tuo hermostumistilanne olisi vältettävissä tai oikaistavissa.

Kokeilin tätä kerran, mutta en saanut häneltä ainuttakaan ehdotusta että miten asia ratkaistaan. Mies vähän loukkaantui kun edes kysyin tuollaista (suoraan), joten annoin asian sitten olla. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli mies siis joko käyttää valtaa saadakseen minulta huomiota? Puhuu siis tarkoituksella niin hiljaa, että minun on annettava kaikki huomioni hänelle, jotta kuulisin jotain? 

Tai mies on vihainen minulle jostain ihan muusta asiasta, ja kehittää mahdollisuuden suuttua minuun siten että puhuu niin hiljaa, jotta voi suuttua minulle siitä että en kuule? 

Mielestäni annan hänelle parisuhteessamme ihan tavallisen määrän huomiota. Ei hän ole koskaan ottanut puheeksi että haluaisi enemmän huomiota. Eikä hän ole sanonut minulle mitään erityistä asiaa mistä olisi minulle vihainen, siis jotain muuta kuin se että en kuule. Miten minun nyt tulisi toimia tässä? Arvailla vai mistä on kyse? En jaksa pelata mitään pelejä, joissa alan itse mumisemaan hänelle kouluttaakseni häntä. Enkä oikein jaksa mitään arvailuakaan, eikö voi sanoa suoraan jos joku asia mättää.

Ap

Lisäksi jatkossa vain tyynesti sanoisin joka kerta kun en kuule, että en kuullut kunnolla ja pyytäisin toistamaan, ja jos suuttuisi kysyisin saman tien miksi suuttui ja muistuttaisin etten itse kuulemattomuudelleni mitään voi. Ehkä se lopulta herättäisi miehen ajattelemaan asiaa kunnolla ja muuttamaan toimintaansa. Missään nimessä en provosoituisi enkä lähtisi riitelemään asiasta, pidemmän päälle jättäisin suuttumisen suoraan täysin huomiotta. Olkoot keskenään suuttunut jos se jotenkin omaa oloa parantaa, minua ei kiinnostaisi turhista asioista kränätä. Ei se asia kovin tärkeä voinut olla jos sitä ei voi edes toistaa.

Noin olen aina toiminutkin, en minä ole suuttunut takaisin enkä mitenkään ärsyyntyneenä kysynyt että voitko toistaa. Ihan rauhallisesti olen kysynyt ja antanut asian sitten olla jos ei toista sanomistaan, vaikka siitä on sitten seurannut välillä väärinkäsityksiä kun en ole tiennyt mitä on sanonut. Ja olen sanonut että en minä tahalleni ole saamatta selvää sanoistasi. Ap.

Sitten taitaa olla ainoat vaihtoehdot joko elää tuon käytöksen kanssa tai vaihtaa miestä. Jos suhde kuitenkin on pääsääntöisesti ok niin kaipa tuollaisen oikun miehessä kestää. Hyvältähän tuo toimintasi kuulostaa. Jos sinä jätät asian huomiotta etkä välitä miehen loukkaantumisista aiheen tiimoilta, niin omaa mieltäänhän hän siinä enemmän pahoittaa, ja miehen mokahan se on jos tulee ongelmia. Jos väärinkäsitys koskee muitakin ihmisiä, niin turha on myöskään peitellä sitä että mies ei asiaa voinut selvästi sanoa. Kyllä sillä kommunikoijalla on vastuu siitä että viesti menee perille, ei vastaanottajalla. Voi tosiaan yrittää sitä koiriin ja lapsiin tepsivää keinoa ettei kiinnitä huonoon käytökseen mitään huomiota ja palkitsee hyvästä, mutta jos tuo on luutunut käyttäytymismalli niin voi olla vaikeaa päästä siitä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et halua pelata pelejä, niin silloin puhut vain suoraan. Valitse jokin miellyttävä ja mahdollisesti leppoisa hetki, jolloin otat asian puheeksi. Eli oikea hetki puhua ei ole silloin, kun mies on hermostunut sinun "kuulemattomuuteesi".

Ja siinä sitten kerrot hänelle tilanteen: Että hän puhuu ajoittain niin hiljaa, ettet kuule. Siitä seuraa hermostuminen, etkä tiedä miten voisit välttää sen. Että voisiko mies kertoa näkemyksensä, että miten tuo hermostumistilanne olisi vältettävissä tai oikaistavissa.

Kokeilin tätä kerran, mutta en saanut häneltä ainuttakaan ehdotusta että miten asia ratkaistaan. Mies vähän loukkaantui kun edes kysyin tuollaista (suoraan), joten annoin asian sitten olla. Ap.

Voisiko olla ajankohtaista yrittää keskustelua uudelleen. Jospa mies on nyt ehtinyt haudutella asiaa.

Minulla on ollut myös sellainen mies, joka oli ihan asiallinen ja puhui selkeästi ja normaalisti, kun oli ns. hyvällä päällä tai asiat olivat sellaisia joita hän tunsi sietävänsä.

Hän oli siis ihan mukava mies yleensä.

Mutta sitten oli tämä toinen puoli, jonka nyt jälkeenpäin käsitän selvemmin: kun hän oli huonolla tuulella, ärsyyntynyt johonkin, minussa joku asia ärsytti tai joskus tuntui siltäkin, että hän vain halusi minua ärsyttää tai riitaa, niin tuli tuo mumina ja puheen hiljeneminen.

Ihan kuin olisi omaan pahaan olonsa hakenut jotain "lohtua", kun ei osannut sitä muullatavoin purkaa. Siis kun sai suuttua minulle.

Se oli aivan ihmeellistä kun en ollut tottunut moiseen. Se oli varmaan hänellä aiemmin totuttu tapa ja osin varmaan ihan automaattistakin jo, osin harkittua.

En sitä siitten koskaan osannut selvittää, kun kait liikaa pelkäsin sitä suuttumista, olisi kyllä pitänyt. Nyt harmittaa, mutta jos AP ja miehensä  pystyy selvittämään, niin hyvä olisi. Jos siis yhdessä kuitenkin olette jatkossa, niin jäisi tälläinen "turha" harmitus pois.

Minä nimittäin ajattelen niinkin, että miestäkin jälkeenpäin harmitti käytöksensä, hänellä ei vaan ollut keinoja miten muuttaa vanhaa opittua tapaa. (ilmeisesti perua entisestä liitosta).