Kuinka ymmärrätte maailmankaikkeuden?

Että Jumala on aina ollut olemassa ja on aina oleva. Aina! En voi sitä käsittää, ihmisaivot ovat siihen liian pienet: Mitä on AINA? Mitä oli ennen sitä? Mitä on sen jälkeen?



Jumala loi maailman, kaikkeuden, ihmiset, tähdet, aurinkokunnat, kaiken. Jumala on kaikkialla. Jumala rakastaa luotujaan ja tuntee jokaisen nimeltä, henkilökohtaisesti. Jumalalle sinun ja minun " pienet" asiat ovat tärkeitä.

Mielestäni usko on tavallaan Jumalan lahja - jos hän on minutkin luonut, niin hänhän myös voi päättää, että uskonko vai en. Tuolla siis tarkoitan, että eihän ihminen voi PÄÄTTÄÄ uskovansa, siis järkisyillä, vaan usko " saadaan" kuin lahjana. Eikö Jumala siis päätä, kuka uskon saa, ja kuka ei? Kuka on luonteeltaan epäilevä, kuka ei? On niin epäreilua sanoa, että sinä joudut helvettiin, sillä et usko Jeesukseen - sillä minkä ihminen loppujen lopuksi uskolleen voi?? Teoilleen kyllä, mutta mielestäni ei uskolle. Sehän on kuin esim rakastuminen - harvoinpa ihminen voi päättää, että joo, tuo tuossa näyttää suht' koht kivalta, ihan fiksukin on, joten joo, rakastunpa nyt tuohon. Samoin voi lukea raamattua, kuunnella saarnoja, mutta ei ainakaan minulle sieltä ole uskoa löytynyt.

Itse olen uskovainen. Uskon, että Jumala on aina ollut ja on aina oleva. niin sanotaan Raamatussakin. Sitä ei tosin järki pysty ymmärtämään.



Tämä maailma minun mielestäni on jo ihmeellinen todistus siitä, että Jumala on olemassa. Mieti jos purkaisit television pieniin osiin ja laittaisit isoon säkkiin ja sitten alkaisit sitä ravistelemaan. Mikä olisi todennäköisyys, että kaikki palat loksahtaisivat paikoilleen ja tuloksena olisi ehjä televisio? En jaksa uskoa sattumaan.

Kuitenkin tämä maapallo jo itsessään kaikkine kasvineen, eläimineen, merineen jne. on niin ihmeellinen kokonaisuus. Paljon monimutkaisempi kuin televisio. Se ei ole syntynyt tyhjästä. On olemassa Luoja.



On olemassa Luoja, jolla on tarkoitus jokaisen ihmisen elämälle. Jokaisella ihmisellä on mahdollisuus tulla tuntemaan Jumala henkilökohtaisesti. En puhu uskonnollisuudesta ja liturgioista tai tietynvärisistä kauhtanoista. Puhun persoonallisesta suhteesta Elävään Jumalaan.

elisheva:

Mieti jos purkaisit television pieniin osiin ja laittaisit isoon säkkiin ja sitten alkaisit sitä ravistelemaan. Mikä olisi todennäköisyys, että kaikki palat loksahtaisivat paikoilleen ja tuloksena olisi ehjä televisio? En jaksa uskoa sattumaan.

Tahan on pakko kommentoida, kun monella tuntuu olevan tama kasitys tieteellisista maailman syntya kuvaavista teorioista.

Kemiallinen evoluutio, eli molekyylien syntyminen " tyhjasta" (eli pienemmista hiukkaista) ei ole taysin satunnainen prosessi. Sattuma (lampoliike ja muu energia, esim. salamoiden sahko) toki tarvitaan siihen, etta syntyy tilaisuuksia aineiden muuttumiseksi toisiksi, mutta nuo uudet aineet taas pyrkivat kasautumaaan isommiksi kokonaisuuksiksi (mm. kemiallisen energian minimoinnin perusteella) ja pikkuhiljaa kehittyy esim aminohappojen osia, joista voi muodostua soluja. Aikaa vain kuluu niin paljon, etta pienikin todennakoisyys on merkittava. Jossain vaiheessa jostain rakenteesta voi sanoa, etta se on elava. Naita rajatapauksia on pystytty luomaan (sanavalinta ihan tarkoituksella...) laboratoriossakin.

Samalla tavalla evoluutio ei ole satunnaista, vain sen osa, eli geneettinen muuntelu on. Muuntelun lisaksi evoluutiota " ohjaa" ymparisto. Kun on syntynyt elinkykyinen solu, joka voi jakautua, nama systeemit jakautuvat edelleen, eika siihen vaadita enaa sattumia. Sattuma muokkaa soluja koko ajan ja niista tehokkaimmin lisaantymaan kykenevat yleistyvat. Joskus ymparisto muuttuu, ja yhtakkia ennen " hyva" tyyppi ei enaa pystykaan lisaantymaan ja joku muu tyyppi syrjayttaa sen. Esimerkkina vaikka dinosaurukset.

Se, mihin kokakin uskoo on jokaisen oma juttu. Harmittaa vaan kun joku tyrmaa esim. tieteellisen maailmankuvan jonkun onnettoman olkiukon perusteella (en nyt tarkoita tata ketjua ja lainaamaani viestia sinansa, vaan yleisesti). Sama varmaan monella harvinaisempaa uskontoa tai suuntaa tunnustavalla (" juutalaisuus on kamalaa, kun ne uhraavat pikkuvauvoja" ).

Voiko tieteellisesti selittää esim maailmankaikkeuden alun? Mistä esim ne " pienet hiukkaset" oikein ovat tulleet? Tai miksi? Ei kai, vai olenko väärässä?

mutta yritetään... Ko. ajasta ei ole mittaustuloksia (muuta kuin taustasateilya), joten kaikki teoriat ovat kehitelmiä, joita ei voi verrata muuten, kuin sen perusteella, miten hyvin ne sopivat tunnettuun fysiikkaan ja miten ne selittävät sitä, mitä havaitsemme nykyisin.



Alkuhetkenä pidetään singulariteettiä, äärettömän tiheää energiaa, joka lähti laajenemaan (sitä voi kutsua jumalaksikin, jos haluaa). Sen energia muuttui materiaksi (tunnettu ilmiö esim. hiukkaskiihdyttimissä), josta syntyi kvarkkeja ja muita atomitasoa pienempiä hiukkaisa. Kvarkeille on edullisempaa olla osana isompia rakenteita, joten syntyi kevyitä ytimiä (vety, helium) ja ne nappasivat itselleen elektroneita. Noista kvarkeista (yms) eteenpäin kokeellinen fysiikka (ja molekyylitasolla kemia) osaa selittää reaktiot, mutta aikaa " ennen kvarkkeja" kuvaavia teorioita on useampia, mm. supersäieteoriat, joita en tunne niin hyvin, että osaisin selittää muille... ;)



Singulariteetin syitä fysiikka ei voi selittää (oma mielipiteeni, joku voi olla eri mieltä). Joku on ehdottanut, että se olisi ollut romahtava maailmankaikkeus, joka lähti tavallaan uuteen alkuun. En tiedä. Se on selvä, että jos on tiheä energiakasa, se pakostakin lähtee liikkeelle ja laajenemaan.

elisheva:

No mistäs sitä äärettömän tiehää energiaa tuli ja mistäs niistä elektroneja napattiin. Kuka ne oli tehnyt?

Uskovaiset mielellään heittelevät tätä kuin se olisi joku ihmelääke, joka yht' äkkiä saa rationalistin unohtamaan kaiken muun ja tulemaan uskoon. Mutta sama kysymys voidaan esittää toisin päin: mistä jumala tuli? Kummatkin ovat näin maallikkojen keskustelun kannalta merkityksettömiä kysymyksiä - paitsi että ensimmäiseen allekirjoittanutta paljon suuremmat aivot sentään esittävät teorioita.

melilea:

Mutta mitäpäs jos ei olekaan mitään? Jos olemmekin vain uskomattoman kemiallisen sattuman tulos. Mitä ihmeen väliä silloin olisi, että tänä aamuna klo 10.27 kirjoitan tässä koneella, lapset (minulle niin tärkeät, mutta itse asiassa " ei mitään" ) peuhaavat olohuoneessa, mies lukee lehteä... ?

Oman maailmankatsomukseni mukaan vastasit jo kysymykseesi itse; noilla asioilla on se merkitys joka niillä sinulle, yksilöille itselleen ja ympäröivälle yhteiskunnalle on - eli aika paljon. Mielestäni elämä on itse oma tarkoituksensa, ja ainakin omani on vastoinkäymisistä huolimatta niin upea asia, että se riittää mainiosti.

siis tiheää energiaa ja mistä niitä elektroneja napattiin?

Niinkuin sanoin, tuota aikaa ennen alkuräjähdystä ei voi tutkia, siitä voi vain heitellä erilaisia arvauksia. Vaikka sitten sen jumalan. Tai jotain todennäköisempää ;)

Hiukkasten syntyminen ei ole mikään ihme, esim. elektroneja (elektroni-positronipareja) syntyy tietyllä todennäköisyydellä, kun energiaa on tarpeeksi (gammasäteilyllä on energiaa yli tietyn rajan). Tätä ilmiötä käytetään hyväksi esimerkiksi lääketieteellisessä kuvantamisessa (ns. PET-kamera).

Monet asiat, jotka tuntuvat ihmeellisiltä ja mahdottomilta ovat ihan arkisia isojen energioiden (tai hyvin pienten asioiden) kanssa työskenteleville. Ihan samalla tavalla kuin joku infektiotautien leviäminen oli mysteeri pari sataa vuotta sitten on nykyisin hyvin tunnettua. Vaikka on edelleen tauteja, joita ei voida hoitaa tai ennalta ehkäistä...

Itsekään en pidä fyysikoiden ja kosmologien selityksiä maailman synnystä kovin tyydyttävinä, mutta perusidea on se että jos miljardi ravistelijaa ravistelee kukin miljardia säkkiä miljardin vuoden ajan niin on aika todennäköistä että sieltä syntyisi muutama toimiva telkkari.

maapalloa, kaikkia kasveja, eläinlajeja jne, hän ei sittenkään näe kaikessa Jumalaa. En tosiaan tiedä, mikä ihmisen voisi vakuuttaa. Mielestäni ei mikään. Luulisin, että vaikka onnistuisin parantamaan sokeat, tiputtamaan pari tähteä taivaalta tms. joku keksisi siihenkin teorian. Jeesus teki ihmeitä vaikka kuinka paljon, vain pieni joukko uskoi.



Pakko sanoa, vaikka ei kuulukaan millään lailla tähän ketjuun, että helvetti valmistettiin aikanaan saatanaa ja hänen enkeleitään varten. Ei ketään ihmistä varten. Helvettiin ei kukaan joudu, jos ei sinne itse ehdoin tahdoin halua. mutta tuntuu olevan sinne tunkua. Ihmiset haluavat ehdoin tahdoin kieltää Jumalan, kieltää uskovien todistuksen ja Jumalan Sanan.

Kun kyse ei ole siitä, että " me muut" jotenkin _tahtoisimme_ helvettiin tai kieltäisimme jumalan jne. Kyse on vaan siitä, että kaikki eivät usko samalla tavalla. Minä esimerkiksi en usko mihinkään jumaliin ja niin ollen minun maailmassani ei edes ole mitään helvettejä (ellei sitten itse tee elämästään sellaista). Joten turha vetää tuota asiaa taas kerran mukaan.

Hassua, kun usein niin innokkaasti puhutaan jumalan kieltämisestä. Ei minulla ole mitään tarvetta kieltää yhtään jumalaa; mahtaisiko elämä edes riittää kaikkien jumalien kieltämiseen, edes niiden, joihin tällä hetkellä uskotaan. Valikoima on aika huima. Ja pitäisikö samoin tein ihan älyllisen epärehellisyyden välttämiseksi kieltää jumalien lisäksi kaikki muu, mitä joku on joskus päässään kuvitellut? Joulupukki? Hammaskeiju? Ne pienet vaaleanpunaiset elefantit?



Ei, kyllä minä taidan jatkossakin keskittyä ihan omaan elämääni kiinnittämättä sen suurempaa huomiota jumaliin tai minkään sortin uskovien mekastukseen - niin pitkään kun kukaan ei ehdoin tahdoin tielle änkeä.

elisheva:

Ihmiset haluavat ehdoin tahdoin kieltää Jumalan, kieltää uskovien todistuksen ja Jumalan Sanan.

Miksi olisi niin vaikea ymmärtää toisenlaista maailmankatsomusta? Ei tarvitse hyväksyä sitä, mutta ymmärtää voi mielestäni aika pitkälle. Usko on uskon asia, eikä todisteilla voida muuta kuin vahvistaa samoin uskovien uskoa, sillä todisteetkin ovat yleensä uskon asia.

Jotenkin tuo " ehdoin tahdoin kieltää" kuulostaa minun korviini sellaiselta, että jos ehdoin tahdoin kieltää jotain, on ensin uskottava sen olemassaoloon jollain tasolla, että voi sen kieltää. Vertaa esim. joulupukkia hammaskeijuun. Joulupukkeja näkee katukuvassa vaikka kuinka paljon (niin ihmisiä rooliasuissa kuin ovatkin), mutta mihinkään hammaskeijuun harvemmin törmää piirrettyjen tai teatterin ulkopuolella (itse en ole törmännyt koskaan missään muodossa). Tarkoitan, että vaikka joulupukki ja hammaskeiju ovatkin molemmat satuolentoja, joulupukin voi kieltää ihan " ehdoin tahdoin" oikeassa elämässä, kun hammaskeijusta voi sanoa, että en usko siihen, kun sellaisia ei ole olemassa. Hm, ehkä huono esimerkki, mutta tämä nyt vain hassua pohdintaa siitä ehdoin tahdoin kieltämisestä. :)

En minä ainakaan mitään _halua_ kieltää. Oli aika, jolloin halusin uskoa tosissani ja välillä tunsin olevani lähellä jumalaa (lähinnä tilanteissa, joissa on jonkinlainen hurmos päällä, kuten riparillani). Mutta ei sille kiviseinälle jaksa kovin kauan jutella.



Niinkuin jossain muussa ketjussa kirjoitin, olisi loogisesti fiksua uskoa, kun siinä ei mitään häviä ja voitto voi olla hyvin iso. Mutta kun ei vaan usko, kuten en usko muihinkaan yliluonnollisiin asioihin (tuon määritelmästä taas voi jauhaa rajattomasti). En minä voisi olla sinut itseni kanssa, jos alkaisin uskotella itselleni jotain tuollaista. Sinänsähän se olisi hienoa, jos olisi jumala, joka auttaa ja hoivaa ja lopuksi antaa kilteille ison palkinnon ja eri mieltä olevat saavat pahimman mahdollisen rangaistuksen (sarkasmivaroitus)



tuosta luonnon ihailemisesta, minä tunnen, että osaan entistä enemmän arvostaa ja hämmästellä luontoa ja elämää, kun tiedän syvällisemmin, miten monimutkaisia prosesseja yksinkertaisimmassakin kasvissa tapahtuu ja miten pitkän kehitysketjun vaihe me olemme. Ei ateismi tee kovaksi ja kylmäksi sinänsä, vaikka ehkä kovimmat ja rationaalisimmat ihmiset voivatkin olla keskimääräistä taipuvaisempia ateisteiksi.

Kasvit, aurinko, eläimet, kuu ja tähdet.. Onko niiden olemassaolo tarkoituksetonta? Luonnon tasapainon järkkyminen aiheuttaisi katastrofin maaplaneetalla.

Entäpä ihminen? Jospa luomakunnan mahtavimman olennon tarkoitus on vaan syödä, juoda, nukkua ja jonain päivänä kuolla pois? Ei! Ihmiselämällä on jokin suurempi tarkoitus.



ELÄMÄN TARKOITUS ON LÖYTÄÄ JUMALA

Ihminen on luotu niin, että hän luonnostaan etsii Jumalaa. Meidän ei tarvitse tyytyä pelkästään etsimään Jumalaa, vaan voimme oppia tuntemaan Hänet!



Pelastus on Jumalan rakkaudenlahja jokaiselle joka tahtoo ottaa sen vastaan. Pelastusta kuvataan Raamatussa monin eri tavoin. Yksi tapa on, että pelastusta kuvataan rauhaksi Jumalan kanssa. Jokainen joka elää ilman Jumalaa, kokee jossain elämänvaiheessa tyhjyyttä. Pelastus on Jumalan vastaus tuohon syvään inhimilliseen tyytyväisyyteen ja olemassaolon kaipuuseen.





Pelastus antaa sinulle varmuuden ianakaikkisesta elämästä. Etsimisesi on ohi, kun Jeesuksesta Kristuksesta tulee pelastajasi.



" Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." Joh 3:16

Mä taas en usko, että ihminen olisi jotenkin kovin erikoinen ja erinomainen olio tällä planeetalla. Mä en näe, että ihmisen elämällä pitäisi olla jokin korkeampi tarkoitus. En kaipaa iankaikkista elämää, tämä yksi riittää mulle varsin hyvin.

GaramMasala:

Entäpä ihminen? Jospa luomakunnan mahtavimman olennon tarkoitus on vaan syödä, juoda, nukkua ja jonain päivänä kuolla pois? Ei! Ihmiselämällä on jokin suurempi tarkoitus.

ELÄMÄN TARKOITUS ON LÖYTÄÄ JUMALA

Ihminen on luotu niin, että hän luonnostaan etsii Jumalaa. Meidän ei tarvitse tyytyä pelkästään etsimään Jumalaa, vaan voimme oppia tuntemaan Hänet!

Tähän on pakko vielä laittaa yksi Raamatunkohta, joka tuli mieleen. nimittäin Saarnaaja 3:11: " Kaiken on hän tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämiinsä, mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua, ei loppua."

melilea:

Eikö ajalla / asioilla olekaan siis alkua tai loppua?Missä oli alku? Miksi oli alku?

]

moomax:

Niinkuin jossain muussa ketjussa kirjoitin, olisi loogisesti fiksua uskoa, kun siinä ei mitään häviä ja voitto voi olla hyvin iso.

Tämä " Pascalin vaaka" kuulostaa äkkiseltään järkevältä, mutta ei itseasiassa kestä päivänvaloa. Vaikka pystyisikin uskomaan " varmuuden vuoksi" , miten ihmeessä sitä valitsisi mihin uskoo? Useimmat uskonnot lupailevat jonkin sortin kurjuutta vääräuskoisille, joten väärin veikkaaminen olisi kohtalokasta, ja oikein veikkaaminen tosi epätodennäköistä vaihtoehtojen määrästä johtuen. Tässä tapauksessa onneksi veikkaamattakin voi voittaa, kun on rehellinen itselleen ja unohtaa koko hömpötyksen kokonaan.

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, katsoi luomustaan ja sanoi, että se oli sangen hyvä. (1 Moos 1:31) Jumalan alkuperäinen tarkoitus ihmisen luomisessa oli luoda omalle rakkaudelleen kohde ja ystävä itsellensä. Hän ei kuitenkaan halunnut tehdä meistä robotteja tai tahdottomia sätkynukkeja ja näin ollen antoi meille oman tahdon, jonka sitten vihollinen käärmeen muodossa sai houkuteltua petokseen. (1 Moos 1:31) Käärme sai ihmisen petettyä " Onko Jumala todellakin sanonut niin?"

Jumala on hyvä ja täysin pyhä, Hänessä ei ole mitään syntiä, ei mitään pimeyttä, eikä mitään vääryyttä. Hän on täydellisyys.

Nyt kun ihminen oli langennut syntiin ja jos Jumala olisi tullut kohtaamaan ihmistä, olisi tämä räjähtänyt, koska ihminen ei olisi pystynyt kestämään Jumalan pyhyyttä. Tästä tuli siis kuilu ihmisen ja Jumalan välille. Luomiskertomuskesta kuitenkin näemme, että Jumalan alkuperäinen tarkoitus ihmiselle oli elää paratiisissa ja hallita kaikkea puita, eläimiä...maailmaa. 1 Moos 1:28 " ...itsellenne alamaiseksi."

Tämä nähdään mm. siitä, että Jumala teki taivaan ja maan ja antoi niille nimet. Sen sijaan kaiken muun nimesi ihminen. Nimen antaminen antaa valtaan ottamista, hallitsemista ja omistamista. Jos sinä nimeät jonkun esim. oman lapsesi, niin hän on sinun nimeämä, sinun valtasi alla. Jumala tarkoitti, että hänellä on viime kädessä kaikki valta, mutta alisti kaiken muun paitsi taivaan ja maan ihmisen vallan alle. Syntiinlankeemuksen jälkeen näemme luomakunnasta, kuinka ihminen on hommanasa hoitanut...

Ihmisen ja Jumalan välillä oli siis tuo syntikuilu. Meillä oli siis ongelma. Synti oli Jumalan ja ihmisen välillä. Sitä varten Jeesus tuli. Hän tuli poisottamaan maailman synnit. (Joh 1:29, 1 Joh 2:2)

Jeesuksen päälle laitettiin KAIKKI MAAILMAN SYNTI ja Jeesus kuoli siitä pois. Jeesus vei synnin pois, tämän erottavan kuilun ja meni Isän luokse istumaan oikealla puolelle, vei verensä kaikkeinpyhimpään ja täytti näin ylimmäispapillisen tehtävän. Huomaamme siis, että Jeesus oli sekä uhri, että ylimmäinen pappi. Nyt kun Hän meni kaikkeinpyhimpään, uusi liitto astui voimaan, ja Pyhä Henki vuodatettiin kaiken lihan päälle.

Pyhä Henki liikkuu nytkin kaiken lihan päällä ja odottaa, että jossakin joku pyytää Jeesusta elämänsä Herraksi ja pyytää syntejään anteeksi siis ottaa vastaan pelastuksen, jonka Jumala on tehnyt Jeesuksessa Kristuksessa. Missä tahansa maailmassa ihminen nyt kääntyy Jumalan puoleen on hänellä pääsy Isän luokse Jeesuksen työn tähden ja hän syntyy uudesti ylhäältä ja Pyhä Henki tulee häneen asumaan.

Room 10:9-10 " Sillä jos sinä suullasi tunnustat Jeesuksen herraksi ja sydämessäsi uskot, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut. Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan."

Pelastuminen ei ole siis vaikeaa. Jumala on tullut niin lähelle ihmistä, ettei minunkaan kaltainen tyhmä ihminen voi juosta ohi. Jeesus ei tullut helluntailaisia, luterilaisia, ortodokseja, katolislaisia, islamilaisia, wiccalaisia, NewAgelaisia.... suomalaisia, ruotsalaisia, norjalaisia... varten. Raamatusta emme löydä yhtäkään näistä nimikkeistä. Jeesus tuli IHMISIÄ varten korjaamaan ihmisten suhteen Jumalan kanssa. Pelastamaan ihmiset. Olemme lienee juuri niitä. Sinä ja minä. Jeesus rakastaa sinua! Olet missä tilanteessa tahansa, olet ollut missä uskossa tahansa, sairaana, heikkona tai vahvana, rikkaana tai köyhänä. JEESUS RAKASTAA SINUA!!! Pelastus on siis valmiina, ota vastaan se.

Ninni-03:

Mä taas en usko, että ihminen olisi jotenkin kovin erikoinen ja erinomainen olio tällä planeetalla. Mä en näe, että ihmisen elämällä pitäisi olla jokin korkeampi tarkoitus. En kaipaa iankaikkista elämää, tämä yksi riittää mulle varsin hyvin.