Kuinka ymmärrätte maailmankaikkeuden?
Olen jo jonkin aikaa seuraillut palstaa, kai jossakin " itsensä etsimisen" puuskassa. Riitojen ja inttämisten lomasta on löytynyt joitakin ihan mietinnän arvoisia ja kauniitakin ajatuksia - uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta.
Tässä joku päivä kuulin radiosta, että joku tiedemies(ryhmä?) olisi kyseenalaistamassa big bang -teoriaa, ja että olisi siis löytänyt todisteita, että nykyisenlainen maailmankaikkeus olisikin aina/ikuisesti ollut. Rupesin sitten tuota sanaa " aina" miettimään. Eikö ajalla / asioilla olekaan siis alkua tai loppua? Ja erilaisten koukeroiden kautta ajatukset päätyivät omaan olemassaolooni, siihen miten pieni olematon hiukkanen olen tuossa kaikessa, ja kuitenkin olen oman pienen maailmani napa, itselleni niin tärkeiden asioiden ja henkilöiden ympäröimä. Olisi kiva kuulla eri uskontojen edustajien ajatuksia asiasta.
Joitakin kysymyksiä johdatukseksi : Missä oli alku? Miksi oli alku? Onko Jumala aina ollut olemassa? Mitä Jumala on? Miksi? Tyyliin ' oliko ensin muna vai kana' : mistä maailma on lähtöisin? Entä Jumala? Mikä merkitys on ihmisillä, eläimillä? Kuinka Jumala voisi välittää jokaisen ihmisen kohtalosta / uskosta / ajatuksista? Mitä väliä sillä hänelle on, mihin uskoo vai uskooko mihinkään? Missä taivas / helvetti ovat? Mistä sielu (ajatukset) syntyvät? Rakennukset, tiet, valtiot, rajat, koulu, työ ym ym : kuinka tärkeää meille, mutta kuinka olematonta ja vähäpätöistä maailmankaikkeudessa!!!
Tiedän ettei näihin ole olemassa " oikeita" vastauksia, mutta olisi silti kiva kuulla erilaisia mietteitä ja mielipiteitä. Myös teiltä ei-uskovaisilta, sillä kuten joku on tainnut joskus täällä (tai jossain muualla..) sanoa : tuntuu että ihmiset ovat kautta aikojen yrittäneet selittää olemassaoloaan ja asettaa sille tietyt rajat, ja mikäpä muu kuin uskonto olisi siihen parempi keino. On niin rauhoittavaa uskoa, että tällä kaikella on merkitys, että " isoveli" vahtii. Mutta mitäpäs jos ei olekaan mitään? Jos olemmekin vain uskomattoman kemiallisen sattuman tulos. Mitä ihmeen väliä silloin olisi, että tänä aamuna klo 10.27 kirjoitan tässä koneella, lapset (minulle niin tärkeät, mutta itse asiassa " ei mitään" ) peuhaavat olohuoneessa, mies lukee lehteä... ?
Hauskaa sunnuntaita kaikille!
Kommentit (24)
No mutta kun en usko jumalaan/jumaliin, en kaipaa sellaista elämääni. Voin tehdä väärin toisia ihmisiä kohtaan, mutten tee syntiä (=rikoksia jumalaa kohtaan). En ymmärrä, mistä mun pitäisi pelastua.
Käsitän, että joillekin usko on elämässä tärkeää, mutta mulle henk. koht. se ei ole.
GaramMasala:
Pelastuminen ei ole siis vaikeaa. Jumala on tullut niin lähelle ihmistä, ettei minunkaan kaltainen tyhmä ihminen voi juosta ohi. Jeesus ei tullut helluntailaisia, luterilaisia, ortodokseja, katolislaisia, islamilaisia, wiccalaisia, NewAgelaisia.... suomalaisia, ruotsalaisia, norjalaisia... varten. Raamatusta emme löydä yhtäkään näistä nimikkeistä. Jeesus tuli IHMISIÄ varten korjaamaan ihmisten suhteen Jumalan kanssa. Pelastamaan ihmiset. Olemme lienee juuri niitä. Sinä ja minä. Jeesus rakastaa sinua! Olet missä tilanteessa tahansa, olet ollut missä uskossa tahansa, sairaana, heikkona tai vahvana, rikkaana tai köyhänä. JEESUS RAKASTAA SINUA!!! Pelastus on siis valmiina, ota vastaan se.
S.Siili:
moomax:Niinkuin jossain muussa ketjussa kirjoitin, olisi loogisesti fiksua uskoa, kun siinä ei mitään häviä ja voitto voi olla hyvin iso.
Tämä " Pascalin vaaka" kuulostaa äkkiseltään järkevältä, mutta ei itseasiassa kestä päivänvaloa. Vaikka pystyisikin uskomaan " varmuuden vuoksi" , miten ihmeessä sitä valitsisi mihin uskoo?
Loogisesti, mihin tahansa pelastusta lupaavaan uskontoon uskominen on parempi kuin ei-uskominen, koska todennäköisyys pelastukseen on nollaa suurempi. Vähän niinkuin kannattaa ottaa ilmainen arpa, antoi sen kuka tahansa (oelttaen, että voitto on hyvä asia). Sillä varauksella kuitenkín, ettei ko. uskonto herätä missään muussa uskonnossa enemmän pahennusta kuin uskomattomuus (siis jos kristinuskon se siipi, joka uskoo kaikkien kilttien menevän taivaaseen on oikeassa, on parempi olla kiltti ateisti kuin paha saatanpalvoja...). Sen jälkeen valinnan voi tehdä vaikka minimihäiriön pohjalta = tiukemmat suunnat " häiritsevät" enemmän kuin vapaamieliset.
Hyvä pointti. Tuolla logiikalla paras vaihtoehto varmaan olisi Buddhalaisuus; käsittääkseni mitään helvetin kaltaisia rangaistustoimenpiteitä ei ole, ja Buddhalaisuuden sääntöjen mukaisen käytöksen pitäisi kelvata useimmille uskonnoille. Toisaalta esim. Wiccalaisuus olisi kiinnostavaa, mutta varmaan aika huono veikkaus, niin monessa uskonnossa kun noituus kielletään.
Vaikka tapanani onkin pelata varman päälle (turhankin usein) taidan kuitenkin olla tässä asiassa jatkossakin itselleni rehellinen ja olla kylmästi uskomatta mihinkään. ;)
Mikä ihme näiden loputtomien saarnaviestien tarkoitus on? Voisiko asiasta keskustella oikeasti, vai onko noi raamatun sitaatit ainoa mitä teillä on sanottavana?