Lue keskustelun säännöt.
Kivunhoito on Suomessa todella surkeaa! Oletteko samaa mieltä vai erimieltä? Hermokipu todettu, mutta lääkäreitä ei kiinnosta.
04.08.2017 |
Jouduin kolariin vuosi sitten, jolloin toinen jalkani vammautui pahasti ja sitä operoitiin useasti. Kipu ei ole kuitenkaan hellittänyt vaikka mitään fyysistä vikaa siinä ei enää olekaan. Lääkärit ovat jatkuvasti ottamassa kipulääkkeitäni pois ja kieltäytyvät uusimaan reseptejä. Tuolloin pitää aina varata aika uudestaan lääkärille, joka ehkä hyvällä tuurilla kirjoittaa taas reseptin. Näin silti vaikka uusimisen pitäisi onnistua myös kanta.fi:n kautta, mutta eipä onnistu ei! Olen työelämässä, mutta en pysty tekemään töitänikään normaalilla teholla tämän hirveän kivun vuoksi tai nukkumaan. Lääkärit jäkättävät ainoastaan kipulääkkeiden tuomista mahdollisista riippumuusongelmista, ei heitä potilaan kivut kiinnosta. Pitääkö minun vielä mennä päivystykseen viemään kaikkien aikaa, kun en saa lääkkeitä enkä kestä kipujani? Tuskin siitäkään mitään hyötyä olisi, mutta se on vielä kokeilematta. :(
Yhdellä ystävälläni taas on kädessä vamma, joka on todettu ihan hermoratatutkimuksessa, että siellä on hermo pinteessä. Silti ystävä saa ainoastaan Buranaa ja Paratabseja, eli ei käytönnössä mitään lääkkeitä. Hänenkään valituksensa eivät kiinnosta ketään. Hänen tilanteensa on sikäli vielä pahempi kuin minun, koska hän ei ole jaksanut taistella. Tämän ystäväni elämä on suistunut ihan raiteiltaan kuulemma hänen kipujensa vuoksi. Hän ei jaksa enää kiinnostua mistään vaan potee vaan kotona kipujaan ja sairaslomansa jatkuu.
Miksi ihmeessä niitä kipulääkkeitä pantataan tällä tavalla? Vai ollaanko me vaan ainoat ja harvat uhrit tässä ja muilla kivunhoito on ihan ok? Ihan normaaleja ihmisiä ollaan, ei mitään nistejä.
Kommentit (122)
Tuttua. Omalla kohdallani sain muutaman kerran buranaa ennen kolonoskopiaa. Kiinnikkeinen crohnikko kun olen, yleensä tutkimus jäi kesken, kun itkin ja huusin kivusta pöydällä. Viime kerralla, toissavuonna ilmoitin, ettei persuksiini työnnetä enää mitään, jos touhu on aina samanlaista. Jo järjestyvät kipulääkkeet suoneen, ja tutkimuksiin tuli tehtyä, kerrankin.
Puolisolla on välilevyrappeuma ja siihen liittyviä kipuja. Pääsy kipupolille ei ole toteutunut, ja kovien kipulääkkeiden kanssa oli aikanaan juuri tuollaista. Onneksi tilanne on helpottanut vuosien myötä, tosin epätoivo on aikanaan saanut turvautumaan myös luonnonlääkintään...siihen laittomaan, joka näin puolison näkökulmasta oli siinä tilanteessa paljon parempi vaihtoehto kuin lyricat, tramalit, triptylit ja mitä niitä nyt oli sivuvaikutuksineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole vuosien yrittämisen jälkeenkään saanut kunnollisia lääkkeitä koviin kuukautiskipuihini (ei ole endometrioosi, on tutkittu). Nykyään otan kännit ja halaan kuumavesipulloa kuukautisten aikana, alkoholi on lihasrelaksantti ja muutenkin helpottaa vitutusta vaikka kramppaakin. Kai se on sitten parempi kuin asiallinen lääkitys, toimintakyky toki kärsii mutta sehän ei tunnu ketään kiinnostavan.
Mitä luulet että hermosärylle voidaan tehdä? Ei oikeastaan mitään. Tunnen useamman jolla hermosärkyjä on sekä Suomessa asuvia että ulkomailla ja kaikki sanoo ettei edes ne voimakkaasti kipulääkkeet auta. Ainoa mitä ne tekee saa vitutuksen hellittämään kun kolahtaa päähän.
Mä olin kolonoskopiassa ilman mitään, vähäistäkään, kivunlievitystä. Huusin tuskasta koko tähystyksen ajan ja välillä silmissä pimeni. Lääkäri ja hoitaja käskivät vain olla rentona. Norjassa työskentelevä ystäväni, joka on sairaanhoitaja, suorastaan suuttui kun kerroin kokemuksestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama se on unettomuuden kanssa. Lääkkeitä ei tahdo saada mitenkään, ei sinakaan julkiselta puolelta.
Jos 2% lääkkeen käyttäjistä on ongelmakäyttäjiä, miksi jokaista pitää rankaista? Me ovat niitä kotka sössivät elämäsä joka tapauksessa tavalla tai toisella. Muut käyttäytyvät asiallisesti ja hoitavat itsensä ohjeiden mukaan! Miksi meidän pannaan kärsimään pienen joukon takia?
Vierailija kirjoitti:
Sama se on unettomuuden kanssa. Lääkkeitä ei tahdo saada mitenkään, ei sinakaan julkiselta puolelta.
Jos 2% lääkkeen käyttäjistä on ongelmakäyttäjiä, miksi jokaista pitää rankaista? Me ovat niitä kotka sössivät elämäsä joka tapauksessa tavalla tai toisella. Muut käyttäytyvät asiallisesti ja hoitavat itsensä ohjeiden mukaan! Miksi meidän pannaan kärsimään pienen joukon takia?
En ole tavannut vielä ketään kuka ei olisi saanut apua unettomuuteen. Eka toki kokeillaan miedot lääkkeet ja jos ne ei ole toiminut niin sitten esim tenoxia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiaatit aiheuttavat kivun kroonistumista, eli kannattaisi käyttää jotain muuta kuin Panacodeja tai vastaavia.
Siis vaikka vamma paranee, niin kipu jää silti päälle sillä hermosto on virittynyt tuntemaan kipua.
Voisit kokeilla sellaista sähköistä kivunlievitintä, sillä sen pitäisi toimia toiseen suuntaan, eli hermoa ärsytetään siten että se alkaa vähentää kivun tuntemista.
Tuo on ainakin laatumerkkiä, mutta minulla ei ole noista kokemusta (eivät kuitenkaan ole humpuukia):
Tällaset kertomukset saa toivomaan että kunpa kannabis laillistettaisiin pian jotta kivun hoito sillä tulisi helposti saataville!!!
Kukkaa kasvamaan jos ei vaarannu työ sillä (esim työ hoitoalalla / lasten parissa).
Voimia!
Lääkäreiltä pitää joskus vaatia tosi tiukasti. Suomessa liian helposti näytetään jo ulospäin siltä että pyydellään anteeksi hoitotoivetta. Kipakasti vaan, itkeminen vastaanotolla myös kannattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama se on unettomuuden kanssa. Lääkkeitä ei tahdo saada mitenkään, ei sinakaan julkiselta puolelta.
Jos 2% lääkkeen käyttäjistä on ongelmakäyttäjiä, miksi jokaista pitää rankaista? Me ovat niitä kotka sössivät elämäsä joka tapauksessa tavalla tai toisella. Muut käyttäytyvät asiallisesti ja hoitavat itsensä ohjeiden mukaan! Miksi meidän pannaan kärsimään pienen joukon takia?
Täysin eri asia. Unettomuus EI IKINÄ hoidu lääkkeillä. Koska ensinnäkin uni joka niillä lääkkeillä tulee ei ole normaalia unta ja näin ollen se on pitkällä tähtäimellä erittäin haitallista.
Toinen on se että joudut käyttämään niitä unilääkkeitä lopun ikääsi koska se ongelma ei lääkkeillä mihinkään häviä.
On hyväkin että niitä ei anneta liikaa.
Tuttua. Mulla on endometrioosi, todettiin aika pian sen jälkeen kun mulla alkoi 12-vuotiaana kuukautiset, ja kipulääkitystä ei meinannut saada millään. Pistivät joo sairaalassa kipulääkkeisiin ja tippaan ja päivän päästä kotiin, mutta hittoako siitä on hyötyä muuhun kuin siihen akuuttiin tilanteeseen. Jossain vaiheessa sitten joku lääkäri älysi, että ehkä viisaampi ois lääkitä mut silleen, ettei tarvi tulla aina uudestaan sinne sairaalaan takaisin ja sain lopulta kotiinkin vahvemmat lääkkeet kuin burana.
Ihan käsittämätöntä, että Suomessa joutuu tosissaan taistelemaan että saa helpotusta kipuun. Olin silloin yläasteella ja jouduin olemaan pois koulusta joka kuukausi vähintään 2 päivää kipujen vuoksi. Myöhemmin sain sit e-pillerit, mutta silloin 14-vuotiaana lääkärit ei suositelleet niiden aloittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Opiaatit aiheuttavat kivun kroonistumista, eli kannattaisi käyttää jotain muuta kuin Panacodeja tai vastaavia.
Siis vaikka vamma paranee, niin kipu jää silti päälle sillä hermosto on virittynyt tuntemaan kipua.
Voisit kokeilla sellaista sähköistä kivunlievitintä, sillä sen pitäisi toimia toiseen suuntaan, eli hermoa ärsytetään siten että se alkaa vähentää kivun tuntemista.
Tuo on ainakin laatumerkkiä, mutta minulla ei ole noista kokemusta (eivät kuitenkaan ole humpuukia):
Tuo on humpuukia. Kuuluu samaan sarjaan valohoidon kanssa.
Koska se potilaan tuska yhdentekevää, jos joku narkkari saa lääkkeistä mielihyvää.
Onhan se paljon kamalampaa, että narkkarit saavat ostaa laillisia huumeita, kuin että ihmiset joutuvat vähän kestämään kipua!
Huom. sarkasmi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata yleistää. Minun ja tuttavieni kipuihin on paneuduttu ja apua ovat saaneet. Toki jos ei-syöpäpotilas vaatii vahvoja opioideja joita ei tule määrätä pitkäaikaiskäyttöön kuin syöpäsairaille, ja suuttuu kun ei niitä saa, on kyllä tiedon puutetta.
Oltiin mekin hämmästyneitä, kun kuolemansairas isä ei saanut kipulääkitystä. Syynä oli, että lääkitys aiheuttaa riippuvuutta. Mitä väliä??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama se on unettomuuden kanssa. Lääkkeitä ei tahdo saada mitenkään, ei sinakaan julkiselta puolelta.
Jos 2% lääkkeen käyttäjistä on ongelmakäyttäjiä, miksi jokaista pitää rankaista? Me ovat niitä kotka sössivät elämäsä joka tapauksessa tavalla tai toisella. Muut käyttäytyvät asiallisesti ja hoitavat itsensä ohjeiden mukaan! Miksi meidän pannaan kärsimään pienen joukon takia?
Täysin eri asia. Unettomuus EI IKINÄ hoidu lääkkeillä. Koska ensinnäkin uni joka niillä lääkkeillä tulee ei ole normaalia unta ja näin ollen se on pitkällä tähtäimellä erittäin haitallista.
Toinen on se että joudut käyttämään niitä unilääkkeitä lopun ikääsi koska se ongelma ei lääkkeillä mihinkään häviä.
On hyväkin että niitä ei anneta liikaa.
Humpuukia. Ensinnäkin siinä vaiheessa kun olet ollut useita päiviä hereillä saamatta unta vaikka kuinka väsyttää niin se lääkkeillä tuotettu uni on vaan hyväksi. Toisekseen edes se että saa sen hetken joka yö unta vaikka lääkkeillä on parempi kuin päiväkausia ilman.
Lisäksi se unettomuus voi johtua stressistä tai muusta elämänvaiheessa ja ne lääkkeet saa jätettyä pois kun se on mennyt ohi.
Hermosärkyyn ei auta ibuprofeeni yhtään. Sitä kuitenkaan määrätään jatkuvasti. Ihan kuin lääkärit eivät tajuaisi lääketieteestä perusteitakaan.
Usein kipu on Suomessa kroonista juuri siksi, että sitä ei aluksi hoideta pois.
Opiaateilla on tietenkin riskinsä, mutta onhan lääkäreillä toisaalta myös velvollisuus auttaa kärsiviä. Jos eivät muuta lääkettä osaa määrätä eivätkä tiedä mitään tehokkaita terapioita, kyllä silloin pitäisi sitten määrätä edes opioideja. Kannabistuotteet tosiaan voisivat auttaa monia ilman sivuvaikutuksia ja pahoja riippuvuuksia, mutta typeryys lainsäädännössä jatkuu varmaan ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Opiaatit aiheuttavat kivun kroonistumista, eli kannattaisi käyttää jotain muuta kuin Panacodeja tai vastaavia.
Siis vaikka vamma paranee, niin kipu jää silti päälle sillä hermosto on virittynyt tuntemaan kipua.
Voisit kokeilla sellaista sähköistä kivunlievitintä, sillä sen pitäisi toimia toiseen suuntaan, eli hermoa ärsytetään siten että se alkaa vähentää kivun tuntemista.hän sitä tiedä jos ei testaa.
Tuo on ainakin laatumerkkiä, mutta minulla ei ole noista kokemusta (eivät kuitenkaan ole humpuukia):
Tuo on humpuukia. Kuuluu samaan sarjaan valohoidon kanssa.
Ei se ihan humpuukia ole, muttei kuitenkaan tepsi kaikkeen kipuun.
Neuropaattiseen pitäisi toimia.
Ja eihän sitä toimivuutta kenenkään kohdalla testaamatta tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Hermosärkyyn ei auta ibuprofeeni yhtään. Sitä kuitenkaan määrätään jatkuvasti. Ihan kuin lääkärit eivät tajuaisi lääketieteestä perusteitakaan.
Usein kipu on Suomessa kroonista juuri siksi, että sitä ei aluksi hoideta pois.
Opiaateilla on tietenkin riskinsä, mutta onhan lääkäreillä toisaalta myös velvollisuus auttaa kärsiviä. Jos eivät muuta lääkettä osaa määrätä eivätkä tiedä mitään tehokkaita terapioita, kyllä silloin pitäisi sitten määrätä edes opioideja. Kannabistuotteet tosiaan voisivat auttaa monia ilman sivuvaikutuksia ja pahoja riippuvuuksia, mutta typeryys lainsäädännössä jatkuu varmaan ikuisesti.
Kiva kun lauot omia totuuksiasi joissa ei ole mitään perää. Totta on, että akuutti kipu kroonistuu ellei sitä saada 6-8 viikossa hallintaan. Sen sijaan HERMOKIPUUN vahvat opioidit eivät auta kuin n.20%:ssa, ja niillä on todella vaarallisia haittoja: immuniteetti heikkenee ja syöpä infektiot jne tulevat herkemmin, hormonitoiminnat menevät sekaisin (muutkin kuin sukupuolihormonit), tasapainohäiriöitä, toleranssin takia tarvitaan aina vaan suurempia annoksia jotta hyötyä tulisi, ja aiheuttavat kyllä riippuvuutta jolla ON merkitystä EI-SYÖPÄPOTILAILLE. Hermokipuun on omat lääkkeensä, joita joutuu yleensä kokeilemaan yksilöllisesti ja teho tulee useamman päivän aikana. Lääkkeettömät kivunhallintamenetelmät ja mm. täällä huuhaaksi väitetty TNS-hoito ovat tärkeitä lääkehoidon tehosteena.
Myönnän että syöpäpotilaiden ja saattohoidossa olevien kivunhoito etenkin terveyskeskuksissa on retuperällä, mutta koulutusta järjestetään pikkuhiljaa enemmän.
Tässä maassahan nihkeillään terminaalivaiheessa olevien syöpäpotilaiden kipulääkkeiden kanssa, koska tietysti se mahdollinen riippuvuushan olisi siinä tilanteessa se ehdottomasti pahin lopputulema. Mm. setäni kitui pari viimeistä elinviikkoaan todella kovissa tuskissa, kun ei voitu lääkitä kunnolla koska riippuvuusriski ja muuta sontaa ja turhaa lässytystä.
Aivan retuperällä on kivun hoitaminen Suomessa.