Vanhemmat ja heidän lapsensa tuntuvat menevän aina etusijalle.

Vierailija kirjoitti:

Lapset pissatkoon housuunsa. Sittenpähän oppivat.

Ei siinä aina tarvi olla kysymys housuun pissaamisesta ystävä hyvä.. Joskus voi olla huomaavainen. Et mene rikki, kuten ei se toinenkaan nuori terve ihminen vaikka päästätte jonkun ensin jos tarve vaatii tai vaikka ei niin vaatisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen pohtinut jo pidempään. Onko ne aikuiset jotenkin "parempia" ihmisiä, kun lapsijoukko on saatu luotua maailmaan? Esimerkiksi pistin merkille yksi päivä, kun kaupan kassajonossa oli kiukutteleva pieni ehkä n. 3 v isänsä ja äitinsä kanssa. Yksi siinä sitten tokaisi, että " eikö noita voisi päästää edelle, onhan niillä sentään pieni lapsi". Katsoin hämilläni puhuvaa henkilöä, mutta en viitsinyt reagoida mitenkään.

Toinen tilanne sattui yhdessä ruokapaikassa, jossa olimme mieheni kanssa . Meidän jälkeen tuli lapsiperhe, joka sai ruuan ennen meitä, vaikka he olivat tilanneet sen vasta meidän jälkeen . Katselimne siinä hiukan ihmettyneinä tilannetta .

Kolmas tilanne sattui maksullisessa yksittäisessä WC:ssä , johon äiti tuli ehkä n. 4v lapsen kanssa minun jälkeeni taakse odottamaan. Kun vessa vapautui äiti sanoi " me tästä äkkiä luikahdamme, kun lapsella on niin kova hätä" silmät pyöreinä jäin katselemaan tilannetta.

Olen vieläkin näistä hiukan hölmistynyt. Vaikka lapsi onkin pieni, niin eikö odottamista voisi opetella vai onko ne tarpeet aina niin kovia, että in oikeasti reilua kiilata muiden ohi?!

Oltiin syömässä mun syntymäpäivän kunniaksi ihan peruspihvipaikassa. Ja kyllä. Meidän jälkeen tulleet sai ensin ruokansa vaikka  meillä kolme alle kouluikäistä, ja ymmärsin sen johtuvan henkilömäärästä joille ruokaa tehtiin. Ja ikävä kyllä oma ruoka oli vähän haaleaa.

Vessaan en ole ikinä kiilannut jonon ohi, en yksin enkä lasten kanssa.

Kassajonossa en ole koskaan päässyt vapaalipulla. Olen kyllä itse päästänyt useinkin ihmisen ohi jolla huomattavasti vähemmän ostoksia.

T: Kuuden äiti

Minua ei ole kukaan koskaan päästänyt mistään jonosta ohi siksi kun minulla on lapsia. Ei edes silloin kun lapset ovat olleet mukana. Edes vessajonossa ei ole tarvinnut etuilla. Jos naisten vessassa on ollut jonoa, lapset ovat menneet miesten vessaan. Olen itse päästänyt takanani jonottavan vessahätäisen lapsen ohitseni, koska ei se nyt minun elämääni hetkauta suuntaan tai toiseen, jos pikkulapsi pääsee pari minuuttia aikaisemmin pissalle. Päästän usein myös etenkin nuoria ohitseni kassajonossa, jos heillä on vain 1 tai 2 ostosta ja itselläni perheen ruokaostokset. Koska edelleen, minusta se vaan on kohteliasta. 

Meillä lomat sovitaan ymmärtääkseni ihan sovussa. Itse olen aina saanut pitää lomat silloin kun olen halunnut, joustoa on löytynyt puolin ja toisin. Olen tiimissäni ainoa jolla on kouluikäisiä lapsia, joten lomieni järjestäminen koulujen loma-aikaan ei ole tuottanut ongelmia, harva lapseton haluaa lomailla kalliiden hiihtolomaviikkojen aikaan ja kesää piisaa koulujen loma-ajan puitteissa 2,5 kk, joten eipä kesälomistakaan ole tarvinnut tapella. 

Mutta hei, kun me lapsiperheet kerran ollaan niin etuoikeutettuja, niin tervetuloa mukaan joukkoon. Tää onkin niin antoisa ja palkitseva laji, että.

Voin kertoa että ei pidä paikkaansa että lapsellisten ihmisten parisuhteita tai suhteettomuutta ei arvosteltaisi tai ruodittaisi. Itse olen ollut yh nyt neljättä vuotta ilman uutta suhdetta. Viimeisen vuoden aikana olen saanut kuulla toistuvasti kyselyitä parisuhderintamasta. Luulin että tämä olisi loppunut siihen kun aikoinaan pariuduin ja sain lapsia. Mutta ei. Nyt se helvetti on alkanut uudelleen. Täytyisi pariutua ja ostaa omakotitalo ja farmariauto. Ehkä kultainen noutajakin. Kuin "normaalit ja kunnolliset" perheelliset. Ei riitä vaikka hoidan lapset ja käyn töissä. Elämme ihan tavallisessa kolmiossa ja kävelen kauppareissut. Suhaan lapsia mennen tullen hoitoon, harrastuksiin. Koitan hoitaa kotitöitä. Ei riitä. Pitäisi hankkia parisuhde ja olla normaalimpi. Että muille ei tulisi kiusaantunut olo. Niin se vaan on että ihmiset on eri maailmoista. Äiditkin.

En muista kovin usein nahneeni tuollaista. Joustavuus on kaikkien etu, mutta kohtelias pitaa olla. Kerran nain kylla tapauksen joka hieman kavi ihmetyttamaan. Hgin metrossa n 8-9 vuotiaan poikansa kanssa oleva nainen meni ilmoittamaan nuorelle miehelle, etta siirrypas siita etta me paastaan istumaan. Kyse ei edes ollut siita, ettako tyhjia paikkoja ei olisi ollut jos lasta esim vasytti (normilta naytti) vaan oli vain pari yksittaista paikkaa hieman etaammalla toisistaan. Metromatka on niin lyhyt ja lapsi ei ollut ihan pieni, joten ylipaansa koko episodi naytti turhalta. Tapa milla asia ilmaistiin: "Menepas siita..." tuntemattomalle ihmiselle, oli niin absurdi etta jain kylla ihmettelemaan. Mutta en vaita, etta olisi tavanomaista kaytosta kenellekaan.

Lentokoneessa usein mattimyohaisesti sisaan tsekanneet pyytaa vaihtaa paikkoja (myos lapsettomat pariskunnat tai ryhmat). Jos olen tarkoituksella tehnyt check inin aikaisin saadakseni tietyn paikan, en suostu siihen. Minusta on jokaisen omalla vastuulla hoitaa tuollaiset asiat eika luottaa muiden hyvantahtoisuuteen.

En tajua missä tämän palstan ihmiset liikkuvat, kun törmäävät näihin ilmiöihin. Minua ei kukaan ikinä ole yrittänyt etuilla millään verukkeella.

En ymmärrä ongelmaasi; kun olen ilman lasta liikkeellä voin päästää lapsen edeltäni vessaan ja jonoissa.

Kun taas jonottelen lapsen kanssa, voin olla jonossa ja nimenomaan opetella jonottamista (josta taas mulkoilet koska hän ei ole minikokoinen aikuinen vaan lapsi).

Jotenkin sairas maailma, koska tälläisiä aloituksia kirjoittava mies erityisesti voi olla yksin liikkuvalle naiselle kohtelias ja ehdottaa häntä tulemaan kassalla edelleen mutta kassajonossa ylikatsoa lasta?

Tänään yksi mummo päästi minut edelleen jonossa, kun vauvani alkoi kitisemään. En minä sitä pyytänyt, mutta arvostin elettä kovin. Sain hoidettua ostokseni ja siirtyä parempaan paikkaan rauhoittamaan vauvaa. Ravintolassa on mahdollisesti tullut lasten annokset ensin, ne on yleensä nopea valmistaa ja vanhemmat voi auttaa lapsia syömään ennen omia annoksiaan. Lapsilla ei myöskään aina riitä kärsivällisyys ruuan odottamiseen, joten siinä ajatellaan muitakin asiakkaita. Heidän ruokansa on myös voinut valmistua nopeammin kuin teidän.

Vessasta olisi kohteliasta kysyä, 4-vuotias on kyllä kykeneväinen pidättää hetken aikaa.

Ennen omaa lastani huomioin kyllä aikaisemminkin, jos näin hermostuvia lapsia. Helpommalla pääsen henkisesti kun odotan hetken vaikka omaa kassavuoroani, kun kuuntelen sitä infernaalista kiukkua, joka lapsille voi tulla. Minäkin ennakoin paljon ja pyrin saamaan menot jouhevasti, mutta aina ei onnistu.

Mikään velvollisuus ei ole tietenkään. Voisihan sinullakin olla täälläkin paljon puhuttu crhonin tauti (vai mikä se on).