Lue keskustelun säännöt.
Onko veljeni syrjäytymässä? Surettaa tämä tilanne.
03.08.2017 |
Onko täällä kenelläkään syrjäytynyttä sisarusta? Veljeni on 35 eikä ole koskaan ollut töissä ja pelkään, että hän on syrjäytymässä. Hän on vähän sellainen hippi- ja elämäntapaintiaanihenkinen. Vanhempani maksavat hänelle kaiken, maksavat laskuja, antavat rahaa. Kauppaan lähtiessään äiti soittaa veljelleni, että tarvitseeko hänelle tuoda kaupasta jotain. Veli hakee joskus työpaikkoja, mutta ei hän varmaan edes tosissaan halua töitä. Hän haluaa kehittää itseään ja keskittyä harrastuksiinsa ja henkiseen kehitykseen.
Veli ei ole lukion jälkeen opiskellut mitään. Hän on käynyt jollain maksullisilla kursseilla tai kansanopistojen maksullisilla linjoilla. Äiti on laittanut useamman tonnin näihin veljen kursseihin. Veli on hakenut kouluihin. Hän saattaa hakea johonkin vaikeapääsyiselle alalle yliopistoon viitenä vuotena peräkkäin eikä pääse sisälle. Sitten hän keksii jonkun toisen alan ja sama hakurumba alkaa uudestaan. Äiti maksaa taas alaan liittyviä kursseja.
Veljeni on vähän tuollainen haaveilija/haahuilija. En halua kuulostaa siltä kuin lannistaisin ketään, mutta nämä koulutusalahaaveet ovat monesti vähän lennokkaita tai suoraan sanottuna mahdottomia ideoita. Siis että hän esim. keksii haluavansa muusikoksi, vaikka hän ei ole koskaan ennen harrastanut musiikkia. Äiti ostaa veljelle soittimen ja veli alkaa itsenäisesti opiskella soittoa ja ottaa tavoitteeksi päästä Sibelius-akatemiaan. Sitten hän ei halua mihinkään töihin tai muuhun kouluun ja haluaa vain keksittyä itsensä kehittämiseen tässä harrastuksessa. Tai sitten hän keksii haluta aivokirurgiksi, vaikka lukiossa lyhyt matikka, fysiikka, kemia ja muut sellaiset olivat viitosta, kuutosta ja seiskaa. Hän hakee lääkikseen muutaman vuoden ja keksii taas jonkun uuden alan. Tätä on jatkunut yli 15 vuotta.
Äitini mielestä veljen pitää saada tehdä sitä mistä hän tykkää. Kyllä minustakin on kivaa, että on unelmia jne. ja niitä pitää tavoitella, mutta onko siinä mitään järkeä, että on vuosikaudet ollut tuollaisena haaveilijana. Olen yrittänyt ehdottaa, että eikö hän nyt ensin voisi vaikka opiskella jonkun ammatin ja mennä töihin ja saada kokemusta ja varmuutta itselleen ja hakea sitten uudestaan johonkin muualle. Mielestäni veli on aika vaikeassa tilanteessa työmarkkinoilla, kun tuohon ikään mennessä ei ole koskaan ollut päivääkään töissä. Hän ei pääse yleensä edes haastatteluihin asti.
Vanhempani eivät näe tässä mitään ongelmaa tai eivät ainakaan myönnä sitä. Minä olen se kamala sisko, joka lyttää veljen haaveet ja ei haluaisi antaa veljen harrastaa tai kehittyä ihmisenä. Tiedän myös, että en voi tähän mitenkään puuttua. Surettaa vaan katsoa vierestä. Veli oli ihan normaali lukion loppumiseen asti ja meillä on aina ollut hyvät välit.
Anteeksi pitkä vuodatukseni, mutta halusin vain purkaa mieltäni jollekin. Masentaa ja itkettää tämä tilanne.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien tulisi käydä töissä? Jokaiselle ei joka tapauksessa riitä töitä. Sanasta syrjäytynyt tulee taas mieleen joku asunnoton deeku tai nisti.
35 v. vanhempiensa elättämä on syrjäytynyt, ilman mitään koulutusta lukion jälkeen. Entä kun eläkeikäisten vanhempien rahat ei enää riitä tai heitä ei enää ole?
Kaverini on vain lukion käynyt rikkaan suvun lapsi eikä kovin syrjäytyneeltä vaikuta purjehdusharrastuksineen ja golf-reissuineen. Itse asiassa minä oon meistä sosiaalisessa mielessä se syrjäytynyt, vaikka löytyy ylempi korkeakoulututkinto ja työpaikka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien tulisi käydä töissä? Jokaiselle ei joka tapauksessa riitä töitä. Sanasta syrjäytynyt tulee taas mieleen joku asunnoton deeku tai nisti.
Useimmat työlykyiset haluaa käydä töissä ja ilmeisesti tuo velikin haluaa jotain tehdä kun kouluihin ynnä muihin hakee.
Tuskimpa tulee saamaan kuitenkaan ikinä työpaikkaa. Jos ei 35 vuotiaana ole töissä ollut päivääkään. Jo päälle neljäkymppisenä alkaa olla vanha työmarkkinoille.
Noin myöhäisessä vaiheessa ei ehkä kannata enää haaveilla minkään suuryrityksen toimitusjohtajuudesta, mutta en usko, että työelämä on niin julmaksi mennyt, etteikö tuonkin iän jälkeen voisi vielä työllistyä, kunhan hankkii jonkun koulutuksen/ammattipätevyyden.
Ei työllistyminen ole mikään uskon asia. Kaikki tilastot osoittavat, että ap:n veli on käytännössä ulkona työmarkkinoilta ikuisesti. Tämä maa on täynnä nuorempia, pätevämpiä ja kokeneempia työnhakijoita, jotka ajavat ohi vasemmalta ja oikealta. Kun pilaa itse asiansa on turha enää inistä.
Tiedän vaikka kuinka monta +40-ikäisenä työllistynyttä. Esimerkiksi naapurini, joka oli 30 vuotta kotiäitinä. Meni työkkärin kautta johonkin ilmaiseen harjoitteluun Lidliin ja heti tarjosivat vakituista työpaikkaa. Asenne ja motivaatio ratkaisevat, nämä ovat tutkitusti ne tekijät jotka kiinnostavat työnantajaa eniten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien tulisi käydä töissä? Jokaiselle ei joka tapauksessa riitä töitä. Sanasta syrjäytynyt tulee taas mieleen joku asunnoton deeku tai nisti.
Useimmat työlykyiset haluaa käydä töissä ja ilmeisesti tuo velikin haluaa jotain tehdä kun kouluihin ynnä muihin hakee.
Tuskimpa tulee saamaan kuitenkaan ikinä työpaikkaa. Jos ei 35 vuotiaana ole töissä ollut päivääkään. Jo päälle neljäkymppisenä alkaa olla vanha työmarkkinoille.
Noin myöhäisessä vaiheessa ei ehkä kannata enää haaveilla minkään suuryrityksen toimitusjohtajuudesta, mutta en usko, että työelämä on niin julmaksi mennyt, etteikö tuonkin iän jälkeen voisi vielä työllistyä, kunhan hankkii jonkun koulutuksen/ammattipätevyyden.
Ei työllistyminen ole mikään uskon asia. Kaikki tilastot osoittavat, että ap:n veli on käytännössä ulkona työmarkkinoilta ikuisesti. Tämä maa on täynnä nuorempia, pätevämpiä ja kokeneempia työnhakijoita, jotka ajavat ohi vasemmalta ja oikealta. Kun pilaa itse asiansa on turha enää inistä.
Suomessa on ollut ennätyksellisen pitkä taloustaantuma, ja työnantajilla on ollut varaa nirsoilla, mutta kaiken järjen mukaan tämä tilanne tulee muuttumaan. Sitäpaitsi kaikki alat eivät ole trendialoja, joihin näitä nuoria ihmisiä tulvii. Ei ole mitään järjellistä estettä sille, miksi ei voisi vielä tuossa iässä päästä työelämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljesi ainakin nakertaa perintöäsi, kun vanhempasi elättävät hänet. Hyvä, ettet kiinnitä asiaan huomiota.
Oikeasti tilanne on surullinen, kun aikuinen mies jää teinin tasolle.
Olipa idiootti kommentti. Mitään perintöä ei ole vielä olemassakaan, on vain vanhempien omaisuus jolla he saavat tehdä mitä haluavat.
En muutenkaan tajua näitä perintöjen kärkkyjiä = vanhempiensa kuoleman odottajia. Sitäpaitsi keskimäärin perinnön saajat ovat jotain 60-vuotiaita, eiköhän siihen ikään mennessä ole jo oma omaisuus hankittuna.
60 vuotiaita? Isäni kuoli 73-vuotiaana, minä olin 48 v. ja veljeni 37 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien tulisi käydä töissä? Jokaiselle ei joka tapauksessa riitä töitä. Sanasta syrjäytynyt tulee taas mieleen joku asunnoton deeku tai nisti.
Useimmat työlykyiset haluaa käydä töissä ja ilmeisesti tuo velikin haluaa jotain tehdä kun kouluihin ynnä muihin hakee.
Tuskimpa tulee saamaan kuitenkaan ikinä työpaikkaa. Jos ei 35 vuotiaana ole töissä ollut päivääkään. Jo päälle neljäkymppisenä alkaa olla vanha työmarkkinoille.
Noin myöhäisessä vaiheessa ei ehkä kannata enää haaveilla minkään suuryrityksen toimitusjohtajuudesta, mutta en usko, että työelämä on niin julmaksi mennyt, etteikö tuonkin iän jälkeen voisi vielä työllistyä, kunhan hankkii jonkun koulutuksen/ammattipätevyyden.
Koko elämän kannattaa myös haaveilla ja unelmoida, etenkin kannustan poikia ja miehiä siihen, koska heille sitä ei meinattaisi suoda. Kaikki on mahdollista, jos jonkun unelman haluaa täyttää, täytyy alkaa itse tehdä pikkuhiljaa töitä sen asian eteen. Silloin on hyvät mahdollisuudet onnistua. Tietenkin sen unelman täytyy lähteä itsestä, ja haluta sitä unelmaa.
Veljelle hyvää unelmointia, toivottavasti toiveesi vielä toteutuvat. Jaksa yrittää ponnistella kohti todellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljelläni diagnosoitiin adhd aikuisena. Oli elämä juuri tuollaista ennen diagnoosia. Kiinnostui jostakin ja paneutui siihen täysillä. Sitten kaikki jäi. Aloitti kouluja, jäivät kesken. Saatuaan adhd-lääkkeet kolmikymppisenä, aloitti ensimmäistä kertaa opiskelut ammattiopistossa tosimielessä ja kohta valmistuu sähkömieheksi. Myös työpaikkaa lupailtu hänelle harjoittelupaikasta.
Voisiko veljelläsi siis olla joku neurologinen häiriö, joka aiheuttaa kyseisen käytöksen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien tulisi käydä töissä? Jokaiselle ei joka tapauksessa riitä töitä. Sanasta syrjäytynyt tulee taas mieleen joku asunnoton deeku tai nisti.
35 v. vanhempiensa elättämä on syrjäytynyt, ilman mitään koulutusta lukion jälkeen. Entä kun eläkeikäisten vanhempien rahat ei enää riitä tai heitä ei enää ole?
Kaverini on vain lukion käynyt rikkaan suvun lapsi eikä kovin syrjäytyneeltä vaikuta purjehdusharrastuksineen ja golf-reissuineen. Itse asiassa minä oon meistä sosiaalisessa mielessä se syrjäytynyt, vaikka löytyy ylempi korkeakoulututkinto ja työpaikka
Toivotaan omaisuuden riittävän. Elättääkö hänen vanhempansa myös pojan perheen vai käykö vaimo töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien tulisi käydä töissä? Jokaiselle ei joka tapauksessa riitä töitä. Sanasta syrjäytynyt tulee taas mieleen joku asunnoton deeku tai nisti.
Useimmat työlykyiset haluaa käydä töissä ja ilmeisesti tuo velikin haluaa jotain tehdä kun kouluihin ynnä muihin hakee.
Tuskimpa tulee saamaan kuitenkaan ikinä työpaikkaa. Jos ei 35 vuotiaana ole töissä ollut päivääkään. Jo päälle neljäkymppisenä alkaa olla vanha työmarkkinoille.
Noin myöhäisessä vaiheessa ei ehkä kannata enää haaveilla minkään suuryrityksen toimitusjohtajuudesta, mutta en usko, että työelämä on niin julmaksi mennyt, etteikö tuonkin iän jälkeen voisi vielä työllistyä, kunhan hankkii jonkun koulutuksen/ammattipätevyyden.
Ei työllistyminen ole mikään uskon asia. Kaikki tilastot osoittavat, että ap:n veli on käytännössä ulkona työmarkkinoilta ikuisesti. Tämä maa on täynnä nuorempia, pätevämpiä ja kokeneempia työnhakijoita, jotka ajavat ohi vasemmalta ja oikealta. Kun pilaa itse asiansa on turha enää inistä.
Suomessa on ollut ennätyksellisen pitkä taloustaantuma, ja työnantajilla on ollut varaa nirsoilla, mutta kaiken järjen mukaan tämä tilanne tulee muuttumaan. Sitäpaitsi kaikki alat eivät ole trendialoja, joihin näitä nuoria ihmisiä tulvii. Ei ole mitään järjellistä estettä sille, miksi ei voisi vielä tuossa iässä päästä työelämään.
On Sipilän propaganda uponnut hyvin syvälle. Yksittäistapaukset eivät muuta faktaa nelikymppisen, työkokemuksettoman työllistymismahdollisuuksien heikkoudesta mihinkään. Ap:n veli on työtä ja vastuuta karttava lonni, eikä tuollaista asennevammaa enää keski-iässä muuteta mihinkään.
Riippuu kai siitä määritelläänkö syrjäytyminen henkilön omista vai ns.yhteiskunnan lähtökohdista.
Ilmeisesti veljelläsi on jo paljon koulutusta; lukio ja erilaisia kansanopiston linjoja ja yhteenlaskettuna noista tulee varmaan ainakin alemman korkeakoulututkinnon työmäärä. En ole asunut ulkomailla, mutta tiedän että Suomessa näistä asioista ajatellaan todella jäykästi; joko on tutkintopaperi tai sitten et ole mitään. Eli vaikka sellainen ihminen, joka on käynyt sairaanhoitajaksi nipin napin ykkösiä kursseista saaden on pätevämpi kuin henkilö, joka on saanut nelosia ja vitosia, mutta virkamiesruotsin takia ei valmistunut. Esimerkki on tietysti hypoteettinen.
Jos on jotakin hampaankolossa tuollaista ihmistä vastaan, voidaan hänet häijyllä tavalla määritellä "kouluttamattomaksi" tai sitten nähdä asia positiivisemmin ja ajatella, että hän on suoriutunut lukuisista kokonaisuuksista; esim.jokainen lukion kurssi tai vaikka kansalaisopiston kurssi on itsenäinen kokonaisuus. Monesti kun AV:lla aukeaa joku ketju ihmisistä, joilla ei muka ole koulutusta, sieltä löytyykin kaikenlaista taustalta, mutta niitä aiempia saavutuksia ei haluta mieltää laskemisen arvoisiksi, kun niiden päälle ei ole tullut jotain muuta tietyn ajan sisään.
Jokaisen ihmisen elämänpolku on erilainen ja toisilla haasteet erilaisia kuin toisilla; jollakin on enemmän vapaa-aikaa ja toisella taas pinnallista arvostusta enemmän.
Jos toimeentuloasiat ovat kunnossa eikä kiinnostavaa alaa tai esim.kiinnostavaa yhdistystoimintaa (eräänlaisena siltana 8-4 elämän ja täyden vapaa-ajan välillä) löydy, on tuo olotila varmaan ihan luonnollinen ihmiselle.
Hyvät kaverit ja yleensäkin uudet ihmiset elämässä auttavat näkemään asioita uudesta perspektiivistä ja siksi olisi hyvä, ettei olisi yksin ajatusten kanssa, koska ne alkavat kiertää loputonta kehää ja lopulta ei ole yhtään viisaampi. Omilla lähimmäisillä on aina vain ne samat ajatukset tarjolla ja toki kaveripiirikin voi koostua ihmisistä, jotka tukevat nykyistä elämäntyyliä hyvässä tai pahassa.
En itse näkisi, että tuossa tilanteessa motivaatiota saisi näistä "muutu työpaikaksi itsellesi!" junttieinarisloganeista, vaan ne vain saavat hämmentyneen ihmisen sivaltamaan takaisin ja käpertymään syvemmälle nykyiseen elämäntyyliin. Henkilön pitää saada jotain lisäarvoa siitä, että muuttaa elämäntyyliään tai sen pitää tulla niin tukalaksi hänelle, että hän haluaa itse muutosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljesi ainakin nakertaa perintöäsi, kun vanhempasi elättävät hänet. Hyvä, ettet kiinnitä asiaan huomiota.
Oikeasti tilanne on surullinen, kun aikuinen mies jää teinin tasolle.
Olipa idiootti kommentti. Mitään perintöä ei ole vielä olemassakaan, on vain vanhempien omaisuus jolla he saavat tehdä mitä haluavat.
En muutenkaan tajua näitä perintöjen kärkkyjiä = vanhempiensa kuoleman odottajia. Sitäpaitsi keskimäärin perinnön saajat ovat jotain 60-vuotiaita, eiköhän siihen ikään mennessä ole jo oma omaisuus hankittuna.
60 vuotiaita? Isäni kuoli 73-vuotiaana, minä olin 48 v. ja veljeni 37 v.
Joo ja mieheni oli 19v kun isänsä kuoli, huoh. Anoppi taas ei ole vieläkään päässyt äidistään eroon vaikka on jo 65v, anoppi siis. Sanoinkin että KESKIMÄÄRIN. Sekään ei ole varmaa että vanhemmat kuolevat ennen perinnönkärkkyjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien tulisi käydä töissä? Jokaiselle ei joka tapauksessa riitä töitä. Sanasta syrjäytynyt tulee taas mieleen joku asunnoton deeku tai nisti.
Useimmat työlykyiset haluaa käydä töissä ja ilmeisesti tuo velikin haluaa jotain tehdä kun kouluihin ynnä muihin hakee.
Tuskimpa tulee saamaan kuitenkaan ikinä työpaikkaa. Jos ei 35 vuotiaana ole töissä ollut päivääkään. Jo päälle neljäkymppisenä alkaa olla vanha työmarkkinoille.
Noin myöhäisessä vaiheessa ei ehkä kannata enää haaveilla minkään suuryrityksen toimitusjohtajuudesta, mutta en usko, että työelämä on niin julmaksi mennyt, etteikö tuonkin iän jälkeen voisi vielä työllistyä, kunhan hankkii jonkun koulutuksen/ammattipätevyyden.
Ei työllistyminen ole mikään uskon asia. Kaikki tilastot osoittavat, että ap:n veli on käytännössä ulkona työmarkkinoilta ikuisesti. Tämä maa on täynnä nuorempia, pätevämpiä ja kokeneempia työnhakijoita, jotka ajavat ohi vasemmalta ja oikealta. Kun pilaa itse asiansa on turha enää inistä.
Suomessa on ollut ennätyksellisen pitkä taloustaantuma, ja työnantajilla on ollut varaa nirsoilla, mutta kaiken järjen mukaan tämä tilanne tulee muuttumaan. Sitäpaitsi kaikki alat eivät ole trendialoja, joihin näitä nuoria ihmisiä tulvii. Ei ole mitään järjellistä estettä sille, miksi ei voisi vielä tuossa iässä päästä työelämään.
On Sipilän propaganda uponnut hyvin syvälle. Yksittäistapaukset eivät muuta faktaa nelikymppisen, työkokemuksettoman työllistymismahdollisuuksien heikkoudesta mihinkään. Ap:n veli on työtä ja vastuuta karttava lonni, eikä tuollaista asennevammaa enää keski-iässä muuteta mihinkään.
Tällaisten kommenttien jälkeen mietin kyllä, onko kommentoijalle tärkeämpää tuntea olevansa joidenkin ihmisten yläpuolella ja saada haukkua heitä vai että nuo työelämän ulkopuolella olevat ihmiset saataisiin jonkinlaiseen työhön. Tuossa on jotenkin ristiriitainen sävy, kun samalla jotenkin korostuu työn tärkeys ihmisarvon määrittäjänä, mutta toisaalta mitään uskoa tuntemattoman ihmisen työllistymiseen ei ole. Eli onko työelämän ulkopuolisen paikka montun reunalla vai haukkusäkkinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiselta kantilta ajatellen, tarviiko veli ns. potkun perseelle. Että sukulaisten auttaminen loppuu ja joutuu pärjäämän itse, myös taloudelisesti, hankkimaan oman asunnon. Nälkä on hyvä konsultti, pakko myös, sanotaan... Vähän ikävää kyllä mutta olen samaa mieltä muiden kanssa, että vanhemmat taitavat "mahdollistaa" tämmöisen homman paapomiselaan.
Meillä sama mutta veli jo 60-vuotias. Äiti elätti häntä koko elämänsä ja testamenttasi kaiken mahdollisen tälle veljelle. Sanoi että me muut kyllä pärjäämme ilmankin. Vain tätä yhtä rakasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veljesi ei ole syrjäytymässä. Veljesi on luuseri ja mieslapsi, joka on aivan itse pilannut elämänsä. Töitä hän ei tule enää ikinä saamaan ja on loppuelämänsä täysi turhake.
Miksi sääliä tai huolehtia ihmisestä, joka ei sitä millään tavalla ansaitse?
Onhan veli syrjäytynyt mutta ei tilanne mikään toivoton vielä ole. Nyt pitäisi löytää matalan kynnyksen työ- tai koulutuspaikka. Vaikka joku osa-aikainen duuni alkuun. Siten pääsee elämänsyrjään taas kiinni, kun maksaa omia laskuja ja alkaa olla omillaan. Tietysti riippuu siitä missä asuu, mutta esim. pääkaupunkiseudulla tällaisia töitä varmaan löytyisi. Jos ei nyt ihan aivokirurgin paikkaa heti hae :) Vapaa-ajalla voi sitten vaikka viedä sitä muusikon uraa eteenpäin tms.
Lisäksi se, että on aiemmin 'haahuillut' kokeillen eri juttuja voi olla hyödyksi joillakin aloilla; esim. luokanopettaja, nuorisotyöntekijä, opinto-ohjaaja tai muu ohjaaja. Tietyissä ammateissa työnkuvaan vaikuttaa varsinaisen tutkinnon lisäksi yhtä paljon aiempi harrastus- ja osaamistausta ja mahdollinen erityisosaaminen tai ainakin eri alojen pinnallisesta tuntemuksesta on selvää hyötyä, koska tällainen henkilö voi helpommin joko järjestää toimintaa tai hyödyntää omaa kokemustaan neuvonnan antamisessa. Tällöin voi ajatella vähän soveltaen, että kaikki aiemmat kokeilut ja kokemukset ovat valmistaneet ihmistä siihen tulevaan tehtävään, vaikka se ei ole siltä alunperin näyttänyt.
Tietyissä ammateissa olevien tai niistä haaveilevien ihmisten kannattaa jatkaa 'haahuilua' sivutoimisesti, koska heidän asiakkaansa edustavat kaikenlaisia persoonia ja kiinnostuksen kohteita maan ja taivaan väliltä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama mutta veli jo 60-vuotias. Äiti elätti häntä koko elämänsä ja testamenttasi kaiken mahdollisen tälle veljelle. Sanoi että me muut kyllä pärjäämme ilmankin. Vain tätä yhtä rakasti.
Kirjoitat tietysti aika ytimekkäästi, mutta mielestäni johtopäätös ei välttämättä ole lainkaan oikea. Olen aika varma, että pelkästään tuolla perusteella en itse ajattelisi noin. Toki se tarkoittaa sitä että "pärjäämme ilmankin":lle on todellista katetta. Ja muuta ei ilmene.
Mikä on niin vaikea ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia ja se oma velikin tai sisko vaikka olisi se lapsuuden vahva ja ylöspäinkoeteltava ja painittava isoveli tai isosisko, niin hän voi olla aivan liian heikko ihminen moderniin kilpailuyhteiskuntaan.
Hei. Kiitos kaikille vastauksista ja kiitos heillekin, joiden mielestä olen välittävä sisko. Tuntuu mieltä lämmittävältä lukea näitä kommentteja. Luin jokaisen viestin tästä keskustelusta ja yritän nyt jotain vastata. En tiedä, mistä aloittaisin.
Ehkä minustakaan veljeni ei ole syrjäytynyt siinä mielessä, minkä minä ymmärrän syrjäytyneeksi, mutta joka tapauksessa hän on työelämän ulkopuolella. Hän ei istu pimeässä yksiössä ja valvo yökaudet ja ole velka- ja päihdekierteessä. Hän ei vain saa mistään oikein kiinni ja on kuin tuuliviiri harrastustensa ja mielenkiinnonkohteidensa kanssa. Olen silti huolissani tästä tilanteesta ja viime yönkin valvoin miettien.
Veljeni tietääkseni saa työmarkkinatukea ja jotain asumistukea ja siihen päälle vanhempieni rahoja. En ymmärrä, miten hän on selvinnyt työkkärin kanssa näin pitkälle ilman "toimenpiteitä". Yhdessä vaiheessa hän oli kaikkien tukien ulkopuolella, mutta sitten hän kyllä ilmoittautui uudestaan työkkäriin. Joskus 10 vuotta sitten hän oli jossain harjoittelussa ja on ollut yhdellä työkkärin kurssilla. En tiedä, miten hän on selvinnyt niin vähällä työkkärin kanssa. Itse olin työttömänä aikoinaan jonkun aikaa ja ainakin siihen aikaan piti karenssin uhalla olla koko ajan jossain harjoittelussa tai kurssilla. Mutta en tiedä, onko se muuttunut nykyään jotenkin, kun ei kai siellä edes paikan päällä enää käydä?
Vanhempani antavat rahaa "vapaaehtoisesti". Veli ei pakota eikä uhkaile, mutta mielestäni tämä rahan antaminen ja laskujen maksaminen ja tavaroiden ostaminen on kuitenkin aidon auttamisen halun sijaan käytännön sanelema pakko ja noidankehä, josta ei nauti kukaan osapuolista. Jos minä vaikka suunnittelen lomamatkaa, äiti alkaa puhua, että enkö voisi maksaa veljellenikin matkan. Sitten minulle tulee huono omatunto, jos en voi maksaa ja jätän menemättä koko lomalle. Olen joskus maksanutkin veljeni mukaan johonkin matkoille.
Veljelläni on kavereita, mutta hän ei seurustele. Hänellä on exiä, mutta näistä jutuista ei ole tullut mitään. Kaikki exät ovat olleet samanlaisia taivaanrannanmaalareita ja syrjäytyneitä, jotka eivät ole koskaan olleet töissä, koulut on jääneet kesken. Yhdellä oli jotain huumejuttujakin. En voi kenellekään valita puolisoa, mutta mielestäni veli tarvisi jonkun kunnollisen naisystävän, joka saisi veljen raiteilleen.
Meillä on tätä syrjäytymistä suvussa. Yksi sukulainen ei ole vielä 60-vuotiaanakaan tehnyt päivääkään töitä. Serkuistani useampikin on syrjäytynyt ja joillakin on mielestäni vielä pahempi tilanne kuin veljelläni. Serkkujanikin tätini elättävät ja auttavat. Näistä asioita ei kuitenkaan puhuta suvussani.
Masentaa vaan tämä tilanne. En tiedä, olenko kamala ihminen ja huono sisko, kun en jaksaisi vuodesta toiseen olla tukena näissä alati vaihtuvissa unelmissa. Voi olla, että veljelläni on jotain mielenterveysongelmia ja realiteetit hukassa. En tiedä, miten tässä auttaisin. Masentaa sekin, että veljelle tulee varmasti aina vaan vaikeammaksi lähteä työelämään mukaan mitä kauemmin hän on sieltä pois. Ja kai hän huomaa, ettei pärjätäkseen edes tarvitse, kun vanhempani tukevat taloudellisesti.
Jollain tavalla voisin hyväksyäkin tämän veljen "elämäntapaintiaanityylin", jos hän pärjäisi omillaan tai löytäisi vaimon, joka on valmis elättämään.
Kannattaa lukea add:stä, heitä kuvaillaan juurikin haaveilijoiksi, elävät ns. omassa maailmassaan. Julkisella puolella ei näitä hoideta(?) eli jos on varaa ja muutenkin juuri tähän kannattaisi panostaa tietenkin ensin jos luette netistä oireet ja täsmäävät (vaikkakin osaan melko varmasti sanoa että täsmäävät koska itsellä on tuo ja olen täsmälleen samanlainen kuin veljesi), niin kannattaa varata yksityiseltä aika ja sitten vaan neuropsykologisiin tutkimuksiin.
Voi muuttaa veljesi elämän jos saatte tuon asian hoidettua.
Itse ravasin psykiatreilla julkisella eikä he halunneet minua tutkimuksiin päästää mutta niin vaan sitten oli tuo. Kaikessa säästetään. Vaikka tosiasiassa kyllä tulee kalliimmaksi hoitaa vuosikausia neurologisia ongelmia psykiatrisella. Mutta nyt meni vähän ohi aiheen kyllä, tsemppiä! :)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lukea add:stä, heitä kuvaillaan juurikin haaveilijoiksi, elävät ns. omassa maailmassaan. Julkisella puolella ei näitä hoideta(?) eli jos on varaa ja muutenkin juuri tähän kannattaisi panostaa tietenkin ensin jos luette netistä oireet ja täsmäävät (vaikkakin osaan melko varmasti sanoa että täsmäävät koska itsellä on tuo ja olen täsmälleen samanlainen kuin veljesi), niin kannattaa varata yksityiseltä aika ja sitten vaan neuropsykologisiin tutkimuksiin.
Voi muuttaa veljesi elämän jos saatte tuon asian hoidettua.
Itse ravasin psykiatreilla julkisella eikä he halunneet minua tutkimuksiin päästää mutta niin vaan sitten oli tuo. Kaikessa säästetään. Vaikka tosiasiassa kyllä tulee kalliimmaksi hoitaa vuosikausia neurologisia ongelmia psykiatrisella. Mutta nyt meni vähän ohi aiheen kyllä, tsemppiä! :)
Komppi tälle. Ei nyt tietystikään kaikki ole ADD:llä selitettäviä mutta voi olla, että veljesikin itsevarmuus nousisi, jos se perimmäinen syy löydettäisiin ja se voi ihan hyvin olla ADD. Aloitus kuulosti aika paljon itseltäni, tosin olen vielä alle kolmekymppinen ja töissäkin ollut. Mutta opimnot ovat aika kauan olleet "loppusuoralla." Elämäni on ollut just tuollaista poukkoilua ja vanhempani ovat osin joutuneet kustantamaan kurssejani. Itselläni todettiin jokin aika sitten ADD ja lääkehoito on jonkin verran auttanut tilanteeseen.
Olipa idiootti kommentti. Mitään perintöä ei ole vielä olemassakaan, on vain vanhempien omaisuus jolla he saavat tehdä mitä haluavat.
En muutenkaan tajua näitä perintöjen kärkkyjiä = vanhempiensa kuoleman odottajia. Sitäpaitsi keskimäärin perinnön saajat ovat jotain 60-vuotiaita, eiköhän siihen ikään mennessä ole jo oma omaisuus hankittuna.