Lue keskustelun säännöt.
Lapsen harrastukseen tehtiin kaksi ryhmää
03.08.2017 |
Huonommat kakkosryhmän ja paremmat ykkösryhmään. Nyt kakkosryhmäläisten vanhemmat eivät tykkää tästä. Miksi on niin vaikea tajuta ettei kaikki ole hyviä
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaahan se kai jonkun mielesta julmalta, mutta etteko itse ole joskus olleet jossain asiassa liian helpossa tai vaikeassa ryhmassa? Liian helpossa ei edisty tasan mihinkaan, liian vaikeassa masentaa kun on aina se huonoin (olettaen etta tasoerot isot).
oikeesti jattakaa nyt se huippu-urheilijuuden ajatteleminen, joo jotkut kypsyy myohemmin ja vaikea sita on aina arvioida (tosin aika monet on olleet myos nuoresta asti poikkeuslahjakkaita), mutta JOKA TAPAUKSESSA on aarimmaisen harvinaista etta lapsesta kasvaa maailman huippu, ja onko se urheilu-ura aina edes tavoiteltavaa. suuri osa suomenkin "huippu-urheiljoista"on surkeita wanna beta jota odottaa vuosia lapimurtoa mutta ura on lahinna pettymyksia. ja kun asiaa miettiin niin ihan matemaattisesti sen pitaakin olla noin. urheilussa kun hyvyys on sita etta on parempi kuin tuhat muuta.
Itse asiassa lapsesta on vaikea ennustaa, tuleeko hänestä esim. jalkapalloilija. Toki, jos voi tehdä analyysia vanhempien kropista, voi ennustaa jotain. Sitten pitäisi vielä se psyykkinen puolikin käydä läpi. Tämä on oman junnuni (nyt 6v) joukkueessa ja seurassa ihan käytäntönä. Jos panostetaan niihin varhaiskypsiin, jotka jäävät sitten minikokoisiksi (esim. mies 160 cm) ja kyllästyvätkin vaan liikaan harjoitteluun, ei olla tavoitteita saavutettu. Monissa palloilulajeissa kuitenkin pitäisi kehittää yleistä liikunnallisuutta ja varsinaisen lajinkin voisi valita myöhemmin. Joku tyttöjen voimistelu on sitten erikseen, mutta siinäkin kasvupyrähdyksen nopeus ja ajankohta vaikuttaa tosi paljon, ja monet taidot tulisi oppia ennen kasvua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonommat kakkosryhmän ja paremmat ykkösryhmään. Nyt kakkosryhmäläisten vanhemmat eivät tykkää tästä. Miksi on niin vaikea tajuta ettei kaikki ole hyviä
Voi kun kouluunkin saatais tällaiset jaot! :) Moni lahjakas lapsi turhautuu kun mennään niiden "vähemmän motivoituneiden" ehdolla vaikka potentiaalia riittäisi normi opetussuunnitelmaa vaativampaan oppimiseen.
Miksi alapeukku, perusteluja? Tässä systeemissä myös ne enemmän tukea tarvitsevat saisivat tarvitsemansa avun ja myös lahjakkaiden motivaatio pysyisi paremmin yllä.
Totta. Minun kouluaikana oli vielä tasokurssit ja se oli kaikille/kaikkien mielestä hyvä asia. Nykyinen tasa-arvoisuushakuisuus ei ole tasa-arvoa nähnytkään.
Todellinen tasa-arvo kun ei ole kaikille samalla mitalla vaan jokaiselle tarpeen mukaan.
Ja pystyikö tasolta toiselle vaihtamaan? Oliko kaikilla sama ops kuitenkin?
Vierailija kirjoitti:
Vuodesta toiseen sama marina.
Olen 35v nyt.
Lupaava jalkopalloilijan alku olin nuorempana, lopetin kun joukkueessa pelasi myös valmentajan silmäterä Liisa joka pelkäsi palloa ja rakenteli mielummin jaloilla hiekkakasoja kentällä. Ja tietty Liisan paraskaveri joka ei tykännyt jalkapallosta oli aina mukana.
Tytöt inhosi sitä, mut Liisan isukki oli päättänyt et hänestä tulee tähti, kuhan tarpeeksi yrittää. Ei ne lapset nauti siitä et jäävät parempien jyrätyksi, vanhemmat sitä eivät vain tajua ettei meijän Liisa...Siirryin yksilölajeihin, ja olen voittanut suomenmestaruuden kolme kertaa sekä em kerran.
Ammattitasolla tästä puhutaan paljon, suomessa ei tule huippupelaajia koska on kaikkipelaa syysteemi vieläkin.
Lätkä on ainut laji jossa on jo kymmeniä vuosia karsittu huonot honoihin.
Muuten pärjäämme vain yksilölajeissa maailmalla.
jep, toi on tosi hyvä: huonot honoihin.
Oikeasti, Suomessa ei ammattiurheilijuus ole mikään hieno juttu. Harva haluaa lapsestaan ammattilaista oikeasti, koska paremman elämän saa lukemalla kunnon ammatin ja käymällä töissä. Viimeistään lukioiässä tämä selviää nuorillekin. Kuka oikeasti haluaisi voittaa muutaman Suomen mestaruuden ja sen takia jättää yleissivistyksen ja ammatin hankkimatta? Sinne liikuntatieteelliseenkään kun ei pääse kuin harva. Jossain Jenkeissä nämä ex-urheilijat pääsevät opettajiksi kouluihin ja siellä toki liikuntaa opetetaankin eri tavalla. Suomessa on kuitenkin opettajille myös muita vaatimuksia pätevyyden suhteen kuin jokunen mestaruusmitali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä tiedä... Olenko mä ainoa, jonka mielestä tasoryhmät eivät ole vain ja ainoastaan hyvä juttu?
Itselläni kokemusta lukion tanssiryhmästä pienestä maalaiskaupungista, johon yht'äkkiä tuli tasoryhmät: taitavat tanssijat ja vähän huonommat tanssijat. Itse jouduin huonompiin ja voin kertoa että motivaatio tanssiin karisi tosi nopeasti.
"Taitavilla" ei ollut mitään hyötyä ryhmään kuulumisesta, ehkä yhdet lisäharjoitukset silloin tällöin. Kukaan ei todellakaan tähdännyt ammattilaiseksi. Ne oli ihan muissa paikoissa kuin landekaupungin naisvoimistelijoissa ne tyypit. Kaiken kaikkiaan ihan turhaa jaottelua kun miettii kokonaisuutta. Kaikkialle ei tarvita tasoryhmiä.
Tanssi on yksilölaji, joten tasoryhmiä on aika vaikea ymmärtää muuta kuin huipulla. Joukkuelajeissa hyvä, lajista riippuu sitten minkä ikäisestä alkaen... Ehkä n. 8-10 vuotiaasta ylöspäin, ei sen pienemmille.
Höpöhöpö. Tanssi on ensisijaisesti ryhmälaji ja ryhmässä treenataankin aina silloin, kun ei treenata sooloja. Baletissakin kuoro ja yhtenäinen tekeminen on tärkeää, joten on mielekästä treenata oman tasoisesssa ryhmässä. Taiteen perusopetusksen tanssiopinnot etenevät tasolta toiselle, joten lapsen/aikuisen tulee osata edellisen tason tekniikka ja asiat ennen etenemistä. Tanssissa juurikin on tasoryhmiä: alkeet 1, alkeet 2, jatko 1, jatko 3, jatko 3, jatko 4, edistyneet jne. Opettaja aina neuvoo oppilaalle seuraavan tason lukuvuodeksi. Tietyllä tasolla pitää treenata väh. 2 kertaa viikossa balettia, jotta on nilkat ovat tarpeeksi vahvat varvastossutyöskentelyyn. Tanssissa iällä ei ole niinkään merkitystä, koska vaikka lajissa myös kilpaillaan, ei ryhmiä tarvitse muodostaa kuten urheilulajeissa, joissa ikäryhmät ovat velvoittavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaahan se kai jonkun mielesta julmalta, mutta etteko itse ole joskus olleet jossain asiassa liian helpossa tai vaikeassa ryhmassa? Liian helpossa ei edisty tasan mihinkaan, liian vaikeassa masentaa kun on aina se huonoin (olettaen etta tasoerot isot).
oikeesti jattakaa nyt se huippu-urheilijuuden ajatteleminen, joo jotkut kypsyy myohemmin ja vaikea sita on aina arvioida (tosin aika monet on olleet myos nuoresta asti poikkeuslahjakkaita), mutta JOKA TAPAUKSESSA on aarimmaisen harvinaista etta lapsesta kasvaa maailman huippu, ja onko se urheilu-ura aina edes tavoiteltavaa. suuri osa suomenkin "huippu-urheiljoista"on surkeita wanna beta jota odottaa vuosia lapimurtoa mutta ura on lahinna pettymyksia. ja kun asiaa miettiin niin ihan matemaattisesti sen pitaakin olla noin. urheilussa kun hyvyys on sita etta on parempi kuin tuhat muuta.
Itse asiassa lapsesta on vaikea ennustaa, tuleeko hänestä esim. jalkapalloilija. Toki, jos voi tehdä analyysia vanhempien kropista, voi ennustaa jotain. Sitten pitäisi vielä se psyykkinen puolikin käydä läpi. Tämä on oman junnuni (nyt 6v) joukkueessa ja seurassa ihan käytäntönä. Jos panostetaan niihin varhaiskypsiin, jotka jäävät sitten minikokoisiksi (esim. mies 160 cm) ja kyllästyvätkin vaan liikaan harjoitteluun, ei olla tavoitteita saavutettu. Monissa palloilulajeissa kuitenkin pitäisi kehittää yleistä liikunnallisuutta ja varsinaisen lajinkin voisi valita myöhemmin. Joku tyttöjen voimistelu on sitten erikseen, mutta siinäkin kasvupyrähdyksen nopeus ja ajankohta vaikuttaa tosi paljon, ja monet taidot tulisi oppia ennen kasvua.
Joojoojoo mutta aivan riippumatta siita lahtokohdasta oikeaksi huippu-urheilijaksi paaseminen on todella epatodennakoista. Hyvyyskin on suhteellista: ehka tuleva huippurheilija ei nayta friikilta lapsena (tosin jotkut on olleet sitakin) mutta motorisesti keskivertoa kompelommasta tuskin tulee koskaan erityisesti motoriikkaa vaativassa lajissa hyvaa. Nopeiden ja hitaiden lihassolujen jakauma ei kaiketi juuri muutu, joten lahtokohtaisesti keskivertonopeasta ei tulee hyvaa pikajuoksijaa vaikka mita tekisi jne.
Valmennuksella on suuri merkitys, mutta kukaan huippuvalmentaja ei ryhdy edes valmentamaan taysin satunnaisesti valittua henkiloa maailman huipulle, vaan ensin katsotaan etta perusominaisuudet ovat soveltuvat. lajista riippuu tietysti mita ne ovat ja paljonko niissa on joustoa ja mahdollista kompensoida jollain muulla ominaisuudella.
Naita "kenesta vaan voi tulla mita vaan"juttuja vanhemmat jakaa fesessa, tajuamatta ollenkaan etta on silti matemaattisesti erittain epatodennakoista etta heidan lapsensa olisi tuleva huippu-urheilija. Puhukaa joskus huippu-urheilijaksi pyrkineiden kanssa, ja vaikka he ovat varmasti urheilusta nautitneet, niin usein sanovat etta en sitten vaan ollut tarpeeksi hyva vaikka parhaani yritin. ja toiset oli lahjakkaampia. suurimman osan urheilijoista elamassa on kuitenkin aika paljon niita pettymyksia, niita ylivertaisia huippuja lukuunottamatta. Motivaatio siihen urheiluun kannatta kylla etsia muualtakin kuin maailmanhuipulle paasemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä tiedä... Olenko mä ainoa, jonka mielestä tasoryhmät eivät ole vain ja ainoastaan hyvä juttu?
Itselläni kokemusta lukion tanssiryhmästä pienestä maalaiskaupungista, johon yht'äkkiä tuli tasoryhmät: taitavat tanssijat ja vähän huonommat tanssijat. Itse jouduin huonompiin ja voin kertoa että motivaatio tanssiin karisi tosi nopeasti.
"Taitavilla" ei ollut mitään hyötyä ryhmään kuulumisesta, ehkä yhdet lisäharjoitukset silloin tällöin. Kukaan ei todellakaan tähdännyt ammattilaiseksi. Ne oli ihan muissa paikoissa kuin landekaupungin naisvoimistelijoissa ne tyypit. Kaiken kaikkiaan ihan turhaa jaottelua kun miettii kokonaisuutta. Kaikkialle ei tarvita tasoryhmiä.
Tanssi on yksilölaji, joten tasoryhmiä on aika vaikea ymmärtää muuta kuin huipulla. Joukkuelajeissa hyvä, lajista riippuu sitten minkä ikäisestä alkaen... Ehkä n. 8-10 vuotiaasta ylöspäin, ei sen pienemmille.
Höpöhöpö. Tanssi on ensisijaisesti ryhmälaji ja ryhmässä treenataankin aina silloin, kun ei treenata sooloja. Baletissakin kuoro ja yhtenäinen tekeminen on tärkeää, joten on mielekästä treenata oman tasoisesssa ryhmässä. Taiteen perusopetusksen tanssiopinnot etenevät tasolta toiselle, joten lapsen/aikuisen tulee osata edellisen tason tekniikka ja asiat ennen etenemistä. Tanssissa juurikin on tasoryhmiä: alkeet 1, alkeet 2, jatko 1, jatko 3, jatko 3, jatko 4, edistyneet jne. Opettaja aina neuvoo oppilaalle seuraavan tason lukuvuodeksi. Tietyllä tasolla pitää treenata väh. 2 kertaa viikossa balettia, jotta on nilkat ovat tarpeeksi vahvat varvastossutyöskentelyyn. Tanssissa iällä ei ole niinkään merkitystä, koska vaikka lajissa myös kilpaillaan, ei ryhmiä tarvitse muodostaa kuten urheilulajeissa, joissa ikäryhmät ovat velvoittavat.
Sitten on vielä esim. showtanssi, joka todella on joukkuelaji. Tasoryhmät on siinäkin.
Ratsastuksessakin on tasoryhmät, vaikka on yksilölaji. Mahtaisi olla melko mielenkiintoinen tunti laittaa 50cm estetuntilaiset ja aloittelijat samaan. Voisi tulla aikamoista jälkeäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostan tämä vanhan ketjun, koska tämä aihe polttelee omassa päässä. 9v poikani on harrastanut jalkapalloa jo 6-vuotiaasta saakka. Hän ei ole lajissa mikään erityisen hyvä, mutta on viime aikoina ottanut ison harppauksen kehityksessä (kuten hän on tehnyt kaikessa muussakin omaan tahtiinsa). Vaihdoimme seuraa välissä muuton vuoksi. Jo edellisessä joukkueessa hän oli harrastejoukkueessa. Ongelmana oli se, että siellä panostettiin vain kilpaporukkaan. Kilpaporukka sitä ja kilpaporukka tätä...Joukkueen instakin oli täynnä vain näitä kilpapoikien pelikuvia ym. Ei juuri koskaan mitään harrasteryhmän juttuja. Valkut meni aina kilparyhmän peleihin ja samaan aikaan harrastepoikien peliin löytyi vain joku osaamaton isävalkku, joka ei edes tuntenut jalkapallon sääntöjä. Kuitenkin maksut oli kaikilla samat.
Nyt uudessa seurassa tuli jako 8 vs 8 maailmaan ja joukkue jakautuu kilpaan ja harrasteeseen, mikä on ihan ymmärrettävää. Kuitenkin nyt 3/4 joukkueesta on ns.kilpaporukkaa jaettuna kolmeen ryhmään ja harraste jää yhdeksi omaksi ryhmäkseen. Poikani on harrasteryhmässä. Ylläripylläri, kilpaporukka pelaa talven aikana kaikki pelit ja harrasteryhmälle ei ole mitään pelejä tiedossa. Lisäksi tuohon harrasteryhmään tungetaan aina kaikki uudet, joista osalla ei ole hajuakaan miten jalkapalloa pelataan. En koe, että tuo ryhmä edistää poikani taitoja enää mitenkään. Hän on kuitenkin pelannut jo kohta 4v ja osa ei ollenkaan. Ärsyttää nykyään koko harrastus eikä lapsenkaan motivaatio ole huipussaan enää. Se on sääli, koska poika tykkää pelata jalkapalloa ja taidot ovat kehittyneet hyvin. Taitaa olla jalkapallossa loputon ongelma nämä tasoryhmät ja varsinkin tuo harraste. En sinänsä vastusta tasoryhmiä, jos ne toimivat hyvin. Yleensä niin ei vain ole. Tällä tavalla saadaan motivaatio tapettua monella lapsella. Enkä myöskään odota pojasta mitään huippu-urheilijaa, että siitä tässä ei ole kyse.
Ja lisätäänpä vielä, että tuo harrastejengi on hävinnyt kaikki pelinsä, koska osaa ei kiinnosta pelaaminen ollenkaan. Ei tosiaan motivoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eivät varmaan tykkää, jos asia ilmaistaan, niin että ovat huonoja. Eikö voida sanoa, että ryhmät tehtiin taitotason mukaan, jotta jokainen voi harjoitella sopivan tasoisessa ryhmässä.
No ihan samaa tuo sinun tapa tarkoittaa.
Seuran vaihto tai sitten pitää jutella valmentajan kanssa pojan tilanteesta.
Meillä tytöt luistelee ja aina on puhumalla saatu tilanteet selvitettyä. Nuorempi tytöistä jää helposti kahden ryhmän väliin. Motivaatio siis riittää parempaan ryhmään, mutta taidot ei ihan. Huonommassa ryhmässä taas ei riitä motivaatio tekemiseen. Aina on valmentajan kanssa juttelemalla tilanne ratkennut. Tyttö on mennyt parempaan ryhmään kokeilemaan ja aina skarpannut niin paljon että on saanut jatkaa ryhmässä. Ensi vuonna siirtyy kilpailemaan. Todennäköisesti kyllä varalle, mutta jonkun sielläkin pitää istua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmilta menee oma menestyksenkiilto silmissä ihan ohi, että lapsi voi kehittyä paremmaksi ja nauttia harrastuksestaan enemmän, kun on oman tasoisessa ryhmässä.
Oma lapsi on kahdessa harrastuksessa. Toisessa siirrettiin juuri 2-3v vanhempien ryhmään. Toisessa on siellä ”huonompien” ryhmässä. Emme tee kummastakaan mitään numeroa. Pääasia, että lapsi tykkää harrastaa.
Tanssi on yksilölaji, joten tasoryhmiä on aika vaikea ymmärtää muuta kuin huipulla. Joukkuelajeissa hyvä, lajista riippuu sitten minkä ikäisestä alkaen... Ehkä n. 8-10 vuotiaasta ylöspäin, ei sen pienemmille.