Vanhemmat ei hyväksy poikaystävää
Mä tarvitsen tosi paljon apua, koska mun vanhemmat ei hyväksy mun poikaystävää, ja mua nyt vaan ärsyttää ihan hirveesti.
Mä tapasin mun miehen, ku olin 21 ja hän 43. Ollaan nyt siis kuitenkin oltu yhessä jo vuosi ja mun vanhemmat ei vieläkään hyväksy suhdetta. Me jotenki klikkattiin heti alusta asti, ja tää mies tuntuu ihan mahtavalta. Mutta mun vanhempien mielestä tää on jotenkin ihan karseeta.
Ne sanoo, et tää mies on liian vanha mulle ja et se ei voi olla oikeesti kiinnostunu musta, koska niinku, mitä se nyt tollasesta nuoresta muijasta haluis? En mä tajuu, miks ne ajattelee noin. Ne tuntuu ihan varmoilta, et tää mies on vaa huijari tai joku, joka yrittää hyödyntää mua. Ne ei myöskään tykännyt, kun lopetin ammattikorkean ja ne jotenkin luulee sen johtuvan mun miehestä. Olisin siis joka tapauksessa jäänyt pois koulusta, koska toi ala ei ollut mun juttu. Mies vaan tuki mua päätöksessä. Tätä vanhemmat ei kuitenkaan jostain syystä usko.
Mitä mä siis voisin tehä? Me sovitaan oikeasti tosi hyvin toisillemme, eikä mun miesystävä ole katoamassa mihinkään.
Kommentit (25)
Elät omaa elämääsi ja elät sen vain kerran.
Elä siis itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tulevatkaan hyväksymään.
Ihan hyvin voivat ajan myötä tottua ja hyväksyä, kunhan toipuvat ensijärkytyksestään. Oletan, että mies on kunnollinen.
Kiinnostaisi kuulla lisää vielä, että onko iän lisäksi muita syitä, etteivät hyväksy? Onko miehellä esim. lapsia? Onko ero taustalla?
43 v. ei todellakaan ole mikään poikaystävä, turha leikkiä ikäistään nuorempaa. Tuon ikäinen on miesystävä.
Olet aikuinen ja tiedät itse mikä on parasta sinulle. Vanhempasi ovat muutenkin jo niin vanhoja, että heidän puheensa kannattaa antaa mennä toisesta korvasta ulos.
Miksi 22v kirjoittaa kuin 13-vuotias?
Vanhemmilla on enemmän elämänkokemusta, joten he osaavat helposti nähdä minkälaisia ongelmia voi pitkällä tähtäimellä tulla vastaan tuollaisessa suhteessa. Jos kolmekympisenä tekee lapsen tuon miehen kanssa, niin hän on seitsemänkymppinen, kun teillä vietetään lakkiaisia. Oletko valmis ryhtymään omaishoitajaksi ennen kuin olet päässyt edes eläkkeelle?
Eivät välttämättä hyväksyisi vaikka olisi minkälainen. Hekään eivät aikoinaan ehkä saaneet vanhempiensa siunausta suhteelleen. Tälläset periytyy helposti sukupolvelta toiselle.
Vierailija kirjoitti:
43 v. ei todellakaan ole mikään poikaystävä, turha leikkiä ikäistään nuorempaa. Tuon ikäinen on miesystävä.
Ja jos ikä eroa on peräti 20 vuotta, niin he tulevat koko elämänsä ajan olemaan eri aaltopituudella.
Vierailija kirjoitti:
Elät omaa elämääsi ja elät sen vain kerran.
Elä siis itsellesi.
Tämä. Lisääntyä ei saa. Syntymä on kuolemantuomio.
Aloittajan Teksti tuntuu kyllä tosi nuoren ja lapsellisen kirjoittamalla. Vaikea kuvitella että olisi samalla kypsyys asteella kuin 43 vuotias. Tai sitten tuo 43 vuotias on jotenkin kehittymätön.
Anteeksi ap mutta ikä ei ole vaan luku. Jos olisit tyttäreni niin minun olisi todella vaikea hyväksyä suhdettanne. Koska haluaisin lapselleni hyvän elämän eikä turhia murheita jotka voi välttää. Noin iso ikäero suhteessa tietää melko varmasti turhia murheita tulevaisuudessa.
Haluatko perustaa perheen? Mieti minkä ikäinen mies olisi kun lapsi olisi täysikäinen. Mieti millaista elämä olisi siinä vaiheessa kun mies jää eläkkeelle ja alkaa olla jo aika pappa ja sinä vetreä 40v. Suosittelen lukemaan vanhempien naisten kokemuksia noin suuresta ikäerosta. Monet kertovat että alkuun asia ei ollut mikään ongelma mutta viimeistään siinä kohden kun vanhempi jää eläkkeelle alkaa ongelmat. Ja kadutaan suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kuulla lisää vielä, että onko iän lisäksi muita syitä, etteivät hyväksy? Onko miehellä esim. lapsia? Onko ero taustalla?
Joo siis sillä on yksi jo aikuinen ns. vahinkolapsi, jonka on saanut joskus parikymppisenä. En ole häntä tavannut, koska hän ei enää näe isäänsä niin usein. Mies on siis ollu naimisissa myöhemmin, mutta ero on tapahtunut jo neljä vuotta sitten. Tuosta avioliitosta on kans yks 7 -vuotias lapsi. Noi lapset ei siis mua haittaa, koska mä en siis halua lapsia, niin iha hyvä, et miehellä on jo lapset tehtynä. Oon tavannut ton 7-vuotiaan lapsen muutaman kerran.
En oikein usko, että lapset on mun vanhemmilla syy siihen miks ne ei miestä hyväksy.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla on enemmän elämänkokemusta, joten he osaavat helposti nähdä minkälaisia ongelmia voi pitkällä tähtäimellä tulla vastaan tuollaisessa suhteessa. Jos kolmekympisenä tekee lapsen tuon miehen kanssa, niin hän on seitsemänkymppinen, kun teillä vietetään lakkiaisia. Oletko valmis ryhtymään omaishoitajaksi ennen kuin olet päässyt edes eläkkeelle?
Oletko aivan tosissasi sitä mieltä, että puolisoiden pitää tarvittaessa ryhtyä omaishoitajaksi toisilleen?
Miksi ap lopetti opiskelun? Mitä aiot elämälläsi tehdä muuta kuin olla keski-ikäisen miehen heila?
Ensiksi, opettelisit kirjoittamaan oikein, eikä ns. puhutulla tyylillä (ku, sit,) Särkee silmiä tuollainen kirjoitustyyli.
Vierailija kirjoitti:
Olet aikuinen ja tiedät itse mikä on parasta sinulle. Vanhempasi ovat muutenkin jo niin vanhoja, että heidän puheensa kannattaa antaa mennä toisesta korvasta ulos.
Aivot kehittyvät fyysisestikin n. 30v asti. Fyysisesti keskenkasvuinen ei ole aikuinen.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan Teksti tuntuu kyllä tosi nuoren ja lapsellisen kirjoittamalla. Vaikea kuvitella että olisi samalla kypsyys asteella kuin 43 vuotias. Tai sitten tuo 43 vuotias on jotenkin kehittymätön.
Anteeksi ap mutta ikä ei ole vaan luku. Jos olisit tyttäreni niin minun olisi todella vaikea hyväksyä suhdettanne. Koska haluaisin lapselleni hyvän elämän eikä turhia murheita jotka voi välttää. Noin iso ikäero suhteessa tietää melko varmasti turhia murheita tulevaisuudessa.
Haluatko perustaa perheen? Mieti minkä ikäinen mies olisi kun lapsi olisi täysikäinen. Mieti millaista elämä olisi siinä vaiheessa kun mies jää eläkkeelle ja alkaa olla jo aika pappa ja sinä vetreä 40v. Suosittelen lukemaan vanhempien naisten kokemuksia noin suuresta ikäerosta. Monet kertovat että alkuun asia ei ollut mikään ongelma mutta viimeistään siinä kohden kun vanhempi jää eläkkeelle alkaa ongelmat. Ja kadutaan suhdetta.
No siis mä en tosiaan halua lapsia, et se ei tule olemaan ongelma meillä. Miehellä on omat lapset jo tehtynä myös..
Kyl mä sen ymmärrän, et joskus tulevaisuudessa ikäero voi tuntua isommalta, mut oon aatellu, että nyt pitää kuitenkin osata elää hetkessä.
Mikäs pakko sitä on vanhempiin yhteyttä pitää. Sano, että soittelet sitten taas, kun hyväksyvät, että sinulla on oma elämä.