Lue keskustelun säännöt.
Lapsen harrastukseen tehtiin kaksi ryhmää
03.08.2017 |
Huonommat kakkosryhmän ja paremmat ykkösryhmään. Nyt kakkosryhmäläisten vanhemmat eivät tykkää tästä. Miksi on niin vaikea tajuta ettei kaikki ole hyviä
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonommat kakkosryhmän ja paremmat ykkösryhmään. Nyt kakkosryhmäläisten vanhemmat eivät tykkää tästä. Miksi on niin vaikea tajuta ettei kaikki ole hyviä
Voi kun kouluunkin saatais tällaiset jaot! :) Moni lahjakas lapsi turhautuu kun mennään niiden "vähemmän motivoituneiden" ehdolla vaikka potentiaalia riittäisi normi opetussuunnitelmaa vaativampaan oppimiseen.
Miksi alapeukku, perusteluja? Tässä systeemissä myös ne enemmän tukea tarvitsevat saisivat tarvitsemansa avun ja myös lahjakkaiden motivaatio pysyisi paremmin yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat voivat kyllä olla piruja. Oma lapseni on kakkosjoukkueessa, jossa lasten välillä on hyvä henki ja meininki. Mukaan mahtuu muutama _aivan_ kauhea vanhempi, jotka koko ajan puhuvat joukkuuesta ja omasta lapsestaan todella epäarvostavasti. Kiukuttelevat valmentajille ja kyseenalaistavat heidän päätöksiään. Lopulta saivat savustettua pari valmentajaa pois. Joukkueenjohtajaksi eivät ole tietenkään suostuneet, mutta ovat heitä kiusanneet myös. Sitten jojoksi tuli työkseen johtava ja hän sai näihin ilkeilijöihin vähän rotia. Mut uskomatonta porukkaa!! En ikinä halua istua heidän vieressään katsomossa, sillä kommentit myös muita kohtaan eivät kestä päivänvaloa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se usein on valitettavasti niin, että vanhemmilla on liikaa kunnianhimoa lasten harrastuksissa. Antaisivat vaan lastensa harrastaa, ja luottaisivat valmentajiin. Sillä nyt ei kuitenkaan tulevan huippu-urheilu-uran kannalta ole merkitystä oliko lapsi 10-vuotiaana oman ikäluokkansa huipputasoa tai treenasiko yklös-, kakkos-, vai peräti kolmosjengissä.
Valitettavasti kyseessä on usein juuri aikuisten kunnianhimo😔. Meidän lapsella se innostuksen tappaja oli vain se valmentajan kunnianhimo- valitettavasti ei ole aina vanhempana valmentajiinkaan luottamista, vaan vanhemman on hyvä olla tietoinen lastensa harrastuksesta ja näistä tavoitteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonommat kakkosryhmän ja paremmat ykkösryhmään. Nyt kakkosryhmäläisten vanhemmat eivät tykkää tästä. Miksi on niin vaikea tajuta ettei kaikki ole hyviä
Voi kun kouluunkin saatais tällaiset jaot! :) Moni lahjakas lapsi turhautuu kun mennään niiden "vähemmän motivoituneiden" ehdolla vaikka potentiaalia riittäisi normi opetussuunnitelmaa vaativampaan oppimiseen.
Miksi alapeukku, perusteluja? Tässä systeemissä myös ne enemmän tukea tarvitsevat saisivat tarvitsemansa avun ja myös lahjakkaiden motivaatio pysyisi paremmin yllä.
Minusta koululaisille tekee ihan hyvää oppia oppimaan oman tasonsa ja vaatimustensa mukaan ryhmässä jossa on eritasoisia oppijoita ja oppijoitaja joille toisille riittää matalampi taso ja toiset ovat kunnianhimoisempia. Ei niitä tasoryhmiä jatko-oppinnoissakaan ole. Myös parempi tasoisemmat ja kunniahimoisemmat ansaitsevat tarvitsemansa tuen mutta mielestäni siihen on olemassa parempiakin tapoja kuin tasoryhmät normaaliopetuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonommat kakkosryhmän ja paremmat ykkösryhmään. Nyt kakkosryhmäläisten vanhemmat eivät tykkää tästä. Miksi on niin vaikea tajuta ettei kaikki ole hyviä
Voi kun kouluunkin saatais tällaiset jaot! :) Moni lahjakas lapsi turhautuu kun mennään niiden "vähemmän motivoituneiden" ehdolla vaikka potentiaalia riittäisi normi opetussuunnitelmaa vaativampaan oppimiseen.
Miksi alapeukku, perusteluja? Tässä systeemissä myös ne enemmän tukea tarvitsevat saisivat tarvitsemansa avun ja myös lahjakkaiden motivaatio pysyisi paremmin yllä.
Totta. Minun kouluaikana oli vielä tasokurssit ja se oli kaikille/kaikkien mielestä hyvä asia. Nykyinen tasa-arvoisuushakuisuus ei ole tasa-arvoa nähnytkään.
Todellinen tasa-arvo kun ei ole kaikille samalla mitalla vaan jokaiselle tarpeen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonommat kakkosryhmän ja paremmat ykkösryhmään. Nyt kakkosryhmäläisten vanhemmat eivät tykkää tästä. Miksi on niin vaikea tajuta ettei kaikki ole hyviä
Voi kun kouluunkin saatais tällaiset jaot! :) Moni lahjakas lapsi turhautuu kun mennään niiden "vähemmän motivoituneiden" ehdolla vaikka potentiaalia riittäisi normi opetussuunnitelmaa vaativampaan oppimiseen.
Miksi alapeukku, perusteluja? Tässä systeemissä myös ne enemmän tukea tarvitsevat saisivat tarvitsemansa avun ja myös lahjakkaiden motivaatio pysyisi paremmin yllä.
Minusta koululaisille tekee ihan hyvää oppia oppimaan oman tasonsa ja vaatimustensa mukaan ryhmässä jossa on eritasoisia oppijoita ja oppijoitaja joille toisille riittää matalampi taso ja toiset ovat kunnianhimoisempia. Ei niitä tasoryhmiä jatko-oppinnoissakaan ole. Myös parempi tasoisemmat ja kunniahimoisemmat ansaitsevat tarvitsemansa tuen mutta mielestäni siihen on olemassa parempiakin tapoja kuin tasoryhmät normaaliopetuksessa.
Jatko-opinnoissa yleensä ne kunnianhimoisemmat/parempitasoiset oppilaat hakeutuvat vaativampaan kouutukseen kuin ne syystä tai toisesta heikommin menestyvät.
Ei oikein ole verrattavissa peruskoulu ja jatko-opinnot tässä asiassa.
Ja koulumaailmassa työskentelevänä voin kertoa että tänä päivänä tuskin missään koulussa onnistuu kuvaamasi oppilaiden huomiointi tarpeiden mukaan yhtenevässä opintoryhmässä, ikävä kyllä.
Tasoryhmät ovat hyvä asia. Lasten motivoituneisuus harrastusta kohtaan vaihtelee, ja aina ei jaksa olla todella aktiivinen ja treenata vapaa-ajalla, käydä kaikissa peleissä ja turnauksissa. Joskus koulu vie enemmän energiaa, ja silloin haluaa että harrastus on kepeämpi ja lähinnä vain mukava lisä.
On myös mukavaa pelata, kun kisaa samantasoisia vastaan, juurikin tuo, että saa enemmän pallokosketuksia kuin jos pelaisi tiukemmassa porukassa. Se jos mikä syö motivaatiota, jos kukaan ei syötä eikä palloon pääse kiinni millään.
Ei kakkosjoukkueessa pelaavat ole millään muotoa huonompia, kyse on varsinkin pienemmillä lapsilla motivaatiosta ja siitä, mitä harrastukselta haluaa. Tärkeintä on, että lapsilla on harrastuksessaan kivaa ja että se antaa enemmän kuin ottaa.
-Juniorijalkapallon vastuuhenkilö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonommat kakkosryhmän ja paremmat ykkösryhmään. Nyt kakkosryhmäläisten vanhemmat eivät tykkää tästä. Miksi on niin vaikea tajuta ettei kaikki ole hyviä
Voi kun kouluunkin saatais tällaiset jaot! :) Moni lahjakas lapsi turhautuu kun mennään niiden "vähemmän motivoituneiden" ehdolla vaikka potentiaalia riittäisi normi opetussuunnitelmaa vaativampaan oppimiseen.
Miksi alapeukku, perusteluja? Tässä systeemissä myös ne enemmän tukea tarvitsevat saisivat tarvitsemansa avun ja myös lahjakkaiden motivaatio pysyisi paremmin yllä.
Minusta koululaisille tekee ihan hyvää oppia oppimaan oman tasonsa ja vaatimustensa mukaan ryhmässä jossa on eritasoisia oppijoita ja oppijoitaja joille toisille riittää matalampi taso ja toiset ovat kunnianhimoisempia. Ei niitä tasoryhmiä jatko-oppinnoissakaan ole. Myös parempi tasoisemmat ja kunniahimoisemmat ansaitsevat tarvitsemansa tuen mutta mielestäni siihen on olemassa parempiakin tapoja kuin tasoryhmät normaaliopetuksessa.
Jatko-opinnoissa yleensä ne kunnianhimoisemmat/parempitasoiset oppilaat hakeutuvat vaativampaan kouutukseen kuin ne syystä tai toisesta heikommin menestyvät.
Ei oikein ole verrattavissa peruskoulu ja jatko-opinnot tässä asiassa.
Ja koulumaailmassa työskentelevänä voin kertoa että tänä päivänä tuskin missään koulussa onnistuu kuvaamasi oppilaiden huomiointi tarpeiden mukaan yhtenevässä opintoryhmässä, ikävä kyllä.
Kyllä jatko-opinnoissa yleensä on aina niitä joille riittää että kurssit on suoritettu ja niitä jotka haluavat hyviä arvosanoja riippumatta koulutuksen vaativuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Ja koulumaailmassa työskentelevänä voin kertoa että tänä päivänä tuskin missään koulussa onnistuu kuvaamasi oppilaiden huomiointi tarpeiden mukaan yhtenevässä opintoryhmässä, ikävä kyllä.
Minun näkemys ja kokemus koulumaailmasta on onneksi hiukan toisenlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huonommat kakkosryhmän ja paremmat ykkösryhmään. Nyt kakkosryhmäläisten vanhemmat eivät tykkää tästä. Miksi on niin vaikea tajuta ettei kaikki ole hyviä
Nykyisin pitää poliittisesti korrektisti teeskennellä, että jokainen on yhtä hyvä ja kaikki on parhaita, mitään eroja ei ole tai ei ainakaan saa mainita ääneen tai tehdä mitään niin, että erot tulevat esiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonommat kakkosryhmän ja paremmat ykkösryhmään. Nyt kakkosryhmäläisten vanhemmat eivät tykkää tästä. Miksi on niin vaikea tajuta ettei kaikki ole hyviä
Voi kun kouluunkin saatais tällaiset jaot! :) Moni lahjakas lapsi turhautuu kun mennään niiden "vähemmän motivoituneiden" ehdolla vaikka potentiaalia riittäisi normi opetussuunnitelmaa vaativampaan oppimiseen.
Miksi alapeukku, perusteluja? Tässä systeemissä myös ne enemmän tukea tarvitsevat saisivat tarvitsemansa avun ja myös lahjakkaiden motivaatio pysyisi paremmin yllä.
Minusta koululaisille tekee ihan hyvää oppia oppimaan oman tasonsa ja vaatimustensa mukaan ryhmässä jossa on eritasoisia oppijoita ja oppijoitaja joille toisille riittää matalampi taso ja toiset ovat kunnianhimoisempia. Ei niitä tasoryhmiä jatko-oppinnoissakaan ole. Myös parempi tasoisemmat ja kunniahimoisemmat ansaitsevat tarvitsemansa tuen mutta mielestäni siihen on olemassa parempiakin tapoja kuin tasoryhmät normaaliopetuksessa.
Jatko-opinnoissa yleensä ne kunnianhimoisemmat/parempitasoiset oppilaat hakeutuvat vaativampaan kouutukseen kuin ne syystä tai toisesta heikommin menestyvät.
Ei oikein ole verrattavissa peruskoulu ja jatko-opinnot tässä asiassa.
Ja koulumaailmassa työskentelevänä voin kertoa että tänä päivänä tuskin missään koulussa onnistuu kuvaamasi oppilaiden huomiointi tarpeiden mukaan yhtenevässä opintoryhmässä, ikävä kyllä.
Kyllä jatko-opinnoissa yleensä on aina niitä joille riittää että kurssit on suoritettu ja niitä jotka haluavat hyviä arvosanoja riippumatta koulutuksen vaativuudesta.
Tietenkin on. Mutta ne heikoimmat tuskin edes hakevat yliopistoon.
On eri asia olla rento opiskelija jolle riittää kunhan suoriutuu opinnoistaan kuin olla opiskelija joka ei pärjää opinnoissaan vaikka haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tasoryhmät ovat hyvä asia. Lasten motivoituneisuus harrastusta kohtaan vaihtelee, ja aina ei jaksa olla todella aktiivinen ja treenata vapaa-ajalla, käydä kaikissa peleissä ja turnauksissa. Joskus koulu vie enemmän energiaa, ja silloin haluaa että harrastus on kepeämpi ja lähinnä vain mukava lisä.
On myös mukavaa pelata, kun kisaa samantasoisia vastaan, juurikin tuo, että saa enemmän pallokosketuksia kuin jos pelaisi tiukemmassa porukassa. Se jos mikä syö motivaatiota, jos kukaan ei syötä eikä palloon pääse kiinni millään.
Ei kakkosjoukkueessa pelaavat ole millään muotoa huonompia, kyse on varsinkin pienemmillä lapsilla motivaatiosta ja siitä, mitä harrastukselta haluaa. Tärkeintä on, että lapsilla on harrastuksessaan kivaa ja että se antaa enemmän kuin ottaa.-Juniorijalkapallon vastuuhenkilö
Tässä hyvä pointti, mutta ihan aina ne edustuksen/ykkösjoukkueen kaveritkaan jaksa treenata siihen tahtiin kuin monissa seuroissa odotetaan, ainakaan niin nuorina kuin se totinen touhu alkaa.
Vuodesta toiseen sama marina.
Olen 35v nyt.
Lupaava jalkopalloilijan alku olin nuorempana, lopetin kun joukkueessa pelasi myös valmentajan silmäterä Liisa joka pelkäsi palloa ja rakenteli mielummin jaloilla hiekkakasoja kentällä. Ja tietty Liisan paraskaveri joka ei tykännyt jalkapallosta oli aina mukana.
Tytöt inhosi sitä, mut Liisan isukki oli päättänyt et hänestä tulee tähti, kuhan tarpeeksi yrittää. Ei ne lapset nauti siitä et jäävät parempien jyrätyksi, vanhemmat sitä eivät vain tajua ettei meijän Liisa...
Siirryin yksilölajeihin, ja olen voittanut suomenmestaruuden kolme kertaa sekä em kerran.
Ammattitasolla tästä puhutaan paljon, suomessa ei tule huippupelaajia koska on kaikkipelaa syysteemi vieläkin.
Lätkä on ainut laji jossa on jo kymmeniä vuosia karsittu huonot honoihin.
Muuten pärjäämme vain yksilölajeissa maailmalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jahas, muodostelmaluistelijoita
Tai jalkapalloilijoita, koripalloilijoita, telinevoimiestelijoita, jääkiekkoilijoita, taitoluistelijoita, salibandylaisia, tanssijoita, kilpavoimistelijoita tai ihan mitä vaan lajia harrastavia käytännössä. Varmaan partio on ainoa, jossa mitään tasoluokitusta ei tehdä.. Suomi on ainoa maa, jolla on varaa jo 8 vuotiaasta tietää, että "ei tuosta mitään ikinä tule", muualla kaikki vähänkin innokkaat raahataan sinne murrosiän yli, jolloin se ihan oikeasti nähdään kenestä on ja mihinkin. Ja sitten itketään arvokisoissa, kun "kansainvälinen kärki on niin kaukana".
Toi Suomi yleistys oli kyllä aika huono. Ei todellakaan ole noin.
Minä näkisin että asia on näin. Mutta ei siksi, että huonomman ryhmän lapset eivät pääsisi huipulle, vaan siksi, että valmennusryhmän lapset eivät jaksa sitä harjoitustahtia ja tavoitteita, ja lopettavat harrastuksen. On todella väärin, että 8-vuotiaan on valittava tulevaisuuden lajinsa, mutta useammalle ei ole aikaa kun yhden harkat ovat 3-4 kertaa viikossa. Liian tosissaan, liian varhain.
Sehän on niistä omista valinnoista kiinni. Kyllä tuon ikäinen voi hienosti harrastaa useampa lajia. Ne eivät sulje toisiaan pois, päinvastoin.
Sen olen kyllä huomannut, että jalkapallon puolella ollaan herkemmin pitämässä kiinni siitä yhdestä lajista.
Oman lapsen kohdalla tämä ajattelu muuttui, kun olivat jalkapallojoukkueen kanssa talvella luistelemassa ja kiekkopoika pyöritti yksin kaikki "futispojat".
Jos 8-vuotiaalla on treenikertoja 3 viikossa per laji, niin montaako lajia lapsi mielestäsi jaksaa ja voi harjoitella? Kaikissa sitten turnaukset/kisat/konsertit viikonloppuisin...
Siinä kohtaa kun sinä itse vanhempana oivallat että kyse on vain harrastuksesta niin alat olla oikealla tiellä. Koulutus ja koulunkäynti on nykypäivänä paljon tärkeämpi. Kun kaiken (koulunkäynnistä yli jäneen) jäljelle jäävän vaapa-ajan ja sen harrastuksen ajankäytön jakaa niin olet vain onnellinen että lapsi harrastaa.
Terv. 13. kausi harrastusta menossa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämän avauksen pointti oli?
Kilpailun lisääminen myös harrastuksiin joissa sitä ei ole alunperin olut. Muuten en ymmärrä miksi heikommin lajia osaava ilmoitettaisiin harrastukseen jossa tarkoitus on kilpailla paremmuudesta.
No pallopeleissä nyt yleensä kilpaillaan. Pelaaminen on kivaa ja maalinteko on kivaa.
Useat lapset liikkuvat liian vähän. Lasten urheiluharrastuksen pääasia on liikuttaa lapsia ja saada liikunnallisesta elämäntavasta pysyvä tapa. Kansanterveys ja sen kustannukset ovat meidän kaikkien asia. Siksi on tärkeää, että on niitä harrasteryhmiä, joissa pääasia on iloinen liikkuminen, ja siinä samalla kilpaileminen oman tasoisia vastaan, koska se kuuluu lajin luonteeseen.
Oma lapseni pelaa kilparyhmässä vuotta vanhempien kanssa, eli on aika hyvä, mutta siltikin liikkuminen on pääasia, ei se, että hänestä tulisi lajin huippu. Itse pelaan aikuisten harrasteryhmässä, koska se on niin kivaa. Mekin kilpaillaan, vaikka oikeasti lopputuloksella ei ole väliä. Sillä, että minulla on hauskaa ja saan samalla treenin hyvässä seurassa, on.
Mikä siinä vanhemmat on niin vaikeaa tajuta, että se valmentaja ehkä tietää vähän paremmin sinun Vili-Petterisi pelaamisen tason?
Miten perustelet sen, että menet urputtamaan omia subjektiivisia näkemyksiäsi valmentajalle, joka osaa arvioida pelaajat objektiivisesti ja laittaa heidät omaa pelitasoaan vastaavaan ryhmään?
Onko nöyrtyminen sinulle noin vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Onko nöyrtyminen sinulle noin vaikeaa?
Mikä he...tin nöyrtyminen? Mihin ryhmän jakamisessa pitäisi nöyrtyä? Huonompaan aikaa? Isompiin maksuihin? Huonompaan valmentajaan?
Vierailija kirjoitti:
No lapset kehittyvät eriaikaan. Sieltä kakkosryhmästä saattaa tulla vaikka mitä huippu-urheilijoita. Oletan siis, että urheiluharrastuksesta kyse. Oman lapseni harrastuksessa on myös tehty taitotasoryhmät, mutta ei se ole mielestäni ollut kenellekään ongelma. Oma lapsi on niissä "ei vielä niin taitavissa". Saa harjoitella itselleen sopivia asioita. Olisi typerää, että kaikki harjoittelisivat samoja asioita, kun toiset voivat taitojensa puitteissa tehdä jo vaikeampaa ja toisilla taas perusasioissa sen verran harjoiteltavaa vielä, että liian vaikeiden temppujen harjoittelusta olisi varmasti enemmän haittaa. Lapseni viihtyy omassa ryhmässään ja se on kai tärkeintä.
Lapsi luultavasti mieluummin on ryhmässä jossa on samaa tasoa muitten kanssa, ei tunne itseään huonommaksi kun muut.
Vanhempiahan nämä tasoryhmät haittaa, varsinkin jos lapsi on siinä kakkosryhmässä.
Tämä on ihan normaalia. On täysin lapsen etu saada harrastaa, pelata ja treenata oman tasoistensa kanssa. Meillä oli hieman toisin päin; oma lapseni nuorempana, viisi vuotta sitten, pelasi omasta halustaan kakkosryhmässä, koska halusi harrastaa toistakin lajia. Valmentajana kanssa tästä hetki keskusteltiin, ja hyväksyi tämän. Tyttö ei ollut joukkueensa parhaimpia, vaan olisi ollut ihan hyvää keskitasoa kilparyhmässä eli ei ylivertainen kakkosryhmän pelaajiin verrattuna. Näin mentiin vuosi, toinen harrastus sitten jäikin kokonaan pois ja siirtyi takaisin kilparyhmään.