Lue keskustelun säännöt.
Avopuolison tulot leikkaavat opintotukeni 250euroon/kk, hän ei suostu maksamaan vuokrasta isompaa osaa, kohtalotovereita?
02.08.2017 |
Vissiin sit muutaman yhdessä asutun vuoden jälkeen on tiedossa muutto eri osotteisiin, kun mun tuet tippuu noin 500 eurosta 250 euroon kuussa. Vuokra 500 ja jollain pitäis vielä ruuat yms maksaa. Poikaystävä ei ole halukas kantamaan vuokrasta isompaa vastuuta. Eipä oltais muutettu yhteen, jos tuolloin ois ollut tiedossa tämä uudistus.
Mietityttää mitä järkeä tässä uudistuksessa on, kun nyt sitten erilleen muuttaessa ja yksin asuessa tulisin saamaan tukia 250e opintotuki + noin 400e asumistukea = 650e. Halvemmaksi ois tullu maksaa mulle sitä 500e tukea jatkossakin... Että hyvin hoidettu Sipilä ja kumppanit!
Ketuttaa... Miten muut vastaavassa tilanteessa olevat aiotte ratkaista asian?
Kommentit (437)
401/437
|
04.08.2017 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Ei ole tasapuolista ne kyläilyt: sinulle kuuluu sähkö ja netti vuokraan ja on muutenkin halvempaa asuminen siinä opiskelijakämpässä.
Mies joutuu (omasta tahdostaan tosin) muuttamaan kalliimpaan ja maksamaan luultavasti veden, netin ja sähkön myös sen päälle.
Eli tällä teidän rahantarkkuslogiikalla joudut maksamaan miehelle niistä sinun kyläilystäsi, koska mies maksaa vain oma osuutensa ja sinä sitten sen oman käyntisi kulutamisesta johtuvan osuuden. (vesi, sähkö, netti jne. )
Ja muutenkin esim. pesuaineet, vessapaperi yms. täytyy laskea tosi tarkkaan: jos toinen on enempi toisen luona, niin omat vessapaperit ja pesuainee sun muut mukaan.
Suosittelen kuukausittaista kirjanpitoa tai muuten tosi tarkkaa (joka kyläilyn jälkeistä tsekkaamista), että varmaan menee kulut tasapuolisesti! D D D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon kodinhoitotukiasiaan: silloin kun ko. lopetuspäätös tulisi, niin rahatilanne arvioidaan taloudessa uudestaan: jos kelan laskelmien jälkeen teillä ei ole oikeutta muihin tukiin, niin sitten ei ole. Jos laskelmat näyttää, että yhteenlasketut tulonne riittävät, että ei esim toimeentulotukeen ei ole oikeutta, niin ei siihen sitten kelan tai muun yhteiskunnan taholta apua tule.
Kaikki tuet perustuu laskelmiin ja lakeihin, ei sen yhden talouden tilanteeseen. Se on perheen välinen asia miten sitten toimitaan: jatketaanko äitiyslomaa vai tehdäänkö jotain muita ratkaisuja. Pärjätään silti, jos pääsee töihin, haetaan lainaa tms.
Perheessä ja parisuhteessa voi tulla kymmeniä asioita, joita ei vaan voi etukäteen suunnitella!
Mutta jos on tukiin oikeutettu, niin tottakai sitten haetaan niitä muita tukia.
"Mies" ja "mies"... ei kuulosta mieheltä, vaan pikkupojalta, jonka viikkorahoihin puututaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin käy minullekin, mutta en missään vaiheessa edes kuvitellut vaativani, että miehen pitäisi maksaa suurempi osa vuokrasta. Miksi ihmeessä hänen pitäisi vaivalla tienaamansa rahat käyttää minun elättämiseeni? Ongelma tässä on se, että nuo kelan tulorajat on naurettavan pienet. Varsinkin nuorilla, kun palkat ei ole vielä kovin hyvät, ja vuokrat on kaupungeissa älyttömiä, yhden ihmisen palkalla pärjää yllättäen yksi ihminen. Halvempaa se silti on asua kaksin kuin yksin, vaikka tässä nyt joutuukin opintolainalla maksamaan ruokansa ja muut välttämättömyydet.
Jos muutat yksin asumaan, pärjäistikö ilman lainaa ?
En varmaankaan pärjäisi, mutta ehkä sitä ei tarvitsisi ottaa niin paljon. Olen aikuisopiskelija, joten en ole oikeutettu saamaan opiskelija-asuntoa, enkä mistään löytäisi kämppää niin halvalla, mitä tämä kaksion puolikas vuokra on. Onneksi ei ole enää montaa kuukautta opiskeluja jäljellä. Miksi muuten kaikki alapeukut, nythän minä nimenomaan en "kauppaa yhteiskuntaa", kun en saa kuin tuon hikisen 250€, ja lainan joutuu kuitenkin maksamaan takaisin :D
En osaa ajatella, että ensin AP puhuu kauniisti "yhteisen arjen jakamisesta", mutta sitten siihen arjen jakamisee ei jostain syystä kuitenkaan kuulu tasapuolinen kulujen jakaminen?
Jos jaetaan arkea, niin siihen arkeen kuuluu väistämättä myös ne raha-asiat, niistä keskusteleminen ja niiden jakaminen. Vaikka ne ei aina niin mukavia jutunaiheita olisikaan.
Siinä usein myös selviää miten toinen suhtautuu ja oppii tuntemaan sen toisen luonteen:helppoahan se on vain katsella telkkua, pelailla netissä, jutella vain kumpaakin miellyttäviä asioita.
Voi myös miettiä voinko luottaa siihen toiseen jos ja kun eteen tulee niitä ennakolta arvaamattomia tilanteita: onko hän minun tukenani ja pystynkö minä olemaan myös vastavuoroisesti hänen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttis on kyllä oman lapsilisänsä saanut. Samoin tulee saamaan äitiyspvärahat yms. aikanaan, jos suostuu ajatukseen jonkun toisen elättämisestä.
Et tainnut ihan ymmärtää, että emme elätä itseämme toisten rahoilla. Kannatan siis yleisellä tasolla sitä, että kaikki tuet poistetaan, viimesijaista lukuunottamatta. Asumistukia olisimme vuosien varrella saaneet, kyllä yli kymmenentuhatta, jos tapanamme olisi käydä kerjuulla. Emme siis aina ole tienanneet edes tätä mitä nyt, vaan tuskalla olemme nostaneet tulotasoamme ja veronmaksuosuuttamme (!). Lapsilisät voi poistaa minun puolestani, jos tasavero otetaan käyttöön. Varhaiskasvatus ja alakoulukuluja meidän perheestä ei tule, ja terveyskeskusmaksuja voidaan puolestani korottaa. Meidän taloushaasteemme on nimittäin ihan oikeasti verot eikä oma kulutuksemme.
Minusta, miehestäni ja kustakin lapsesta tulee keskimäärin ne kulut, terveydenhuollossa kuin muistakin ihmisistä. Joten mitä ajat takaa? Hoidamme muuten isovanhemmankin itse. Onko vielä kysyttävää?
Meidän perheemme on hyvin tehostettu ja tuottava yksikkö. En näe rutinan aihetta.
Olet seonnut laskuissa pahasti. Emmekö voi käyttää rahojamme itseemme tarkoitti se sitten seitsemää lasta tai uutta audia. Ja sinä käytät omat rahasi itseesi, sopiiko? Kyvyttömistä huolehtiminen voidaan jakaa tasan kaikkien kesken. Miksei käy?
Toki, en sanonutkaan että kaikilla pitää olla sama elintaso. Mutta veikkaan että monet muut at seonneet laskuissa tuon verotuksen takia, laskimellahan se selviää. Esim sanoit että maksatte veroja 30 000 e vuodessa. Oletetaan että olette töissä 30 vuotta, tuolla verosummalla, jolloin veromäärä on yhteensä 10 50 000 e. Sitten laskekaamme paljonko lasten koulutus maksaa, 9 v peruskoulu maksaa n 80 000 euroa. Seitsemälle lapselle se tekee 560 000 euroa. Oletetaan että lapset opiskelee vielä lukiot ja ja ammattikoulutukset eli suurinpiirtein toiset yhdeksän vuotta, nämä ovat kalliimpia kuin peruskoulu joten hintalappu on vähintään puolitoistamiljoonaa, luultavasti paljon enemmän. En tiedä paljonko lapset sairastelevat ym, mutta jos yksi lapsi maksaa vanhemmalle noin satatuhatta euroa, maksaa teidän lapset 700 000 euroa. Tähän asti lapset on maksaneet yli kaksi miljoonaa, kun te olette maksaneet veroja miljoonan. Entäs sitten vanhempien eläkkeet, mahdolliset vakavammat sairaudet, lasten vakavammat sairaudet, poliisit, maanpuolustus, infrastruktuuri, nuo lapsilisät 119 vuoden ajalta ja muut mahdolliset tuet? Oletko ihan varma että teillä olisi varaa elättää itsenne kehdosta hautaan ihan omilla rahoilla, vaikkette veroja maksaisi penniäkään? On tietenkin multimiljonäärejä joilla asiat on näin hyvin, suurin osa ei kuitenkaan ole multimiljonäärejä. Sen vuoksi jotta kaikki saisi esim peruskoulutuksen- peruskouluakaan ei ole aina ollut olemassa- on olemassa verot. Se on sitten ihmisestä itsestä kiinni, mihin ne verot omasta mielestä pitäisi laittaa. Lapsiperheiden mielestä tietysti kaikki lapsiperheille. Lapsettomien mielestä jonnekin muualle.
En ole tuo jolle vastasit, mutta sinulla on erikoinen laskukaava. Lähtökohtaisesti koulutus hyödyntää kuitenkin ihmistä itseään ja esim. lapsilisät on varattu lapsen kuluihin, joten minusta vähintään nuo kustannukset pitäisi huomioida lasten omaa nettovaronmaksajuutta tulevaisuudessa laskettaessa. Ei vanhempien kohdalla eikä varsinkaan, kuten jotkut tekevät, kahteen kertaan. Minusta oikea laskukaava on kaikki elämän aikana maksetut verot miinus kaikki kyseisestä ihmisestä syntymästä lähtien yhteiskunnalle aiheutuneet kulut. Tämähän on se todellinen nettovaikutus yhteiskunnalle.
Kiitos ohiksesta, kun en itse ollut paikalla.
Meillä on muuten lapset olleet ja olevat alakoulunkin kotona. Sitä kutsutaan kotiopetukseksi.
Laskeekohan tuo, jolle vastasit tulonsiirtojen verokertymänkin maksetuksi veroksi?
Vaikea kuvitella, että tämä meidän elämäntapa olisi ainakaan kenenkään taloustaitoisen painajainen. Ei mulla tosin kauheen pitkä matikka ollut, että saapi tulla rautalangasta vääntämään, jos meitä tahtoo arvostella.
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatus ja alakoulukuluja meidän perheestä ei tule ????
- Eikö lahkonne päästä lapsia kouluun ? Saatteko edes kirjat yhteiskunnalta "kotikouluun"
Ai itsensä elättäviä kutsutaan nykyään lahkoksi?!
;)
Ei, emme saa kirjoja yhteiskunnalta, varmaan sen tiesitkin, kun osasit kysyä moista yksityiskohtaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moniko nainen on elättänyt opiskelijamiestä? Suomessa tällaisia pareja on ehkä muutamia?
Miksi nainen olettaa ja odottaa miehen maksavan elämisensä?
Minä elätin suhteemme alussa monta vuotta. Mies opiskeli ja minä tein kolmea vuoroa tehtaassa. Nyt teen vaan osa-aikaista päivävuoroa, mies tienaa nettona 3 kertaa enemmän kuin minä ja maksaa suurimman osan talouden kuluista. Ikinä ei olla riidelty rahasta. Kaikesta tästä huolimatta olen palstan uliulimiehen mielestä lompakkoloinen.
N32
Täällähän on niin itsenäisiä ja tasa-arvoisia naisia...kunnes rahasta puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumistuki perustuu laskemiskaavaan. Jos ja kun talouden yhteiset tulot ylittävät tuen saamisen rajan niin silloin ei tukea myönnetä.
Jos tulot jäävät alle tulorajan niin tukea myönnetään.
Eihän millään voida yksilökohtaisesti tutkia erikseen joka ainutta tapausta.
Eläkkeet lasketaan tietyn kaavan mukaan, sairaspäivärahat, äitiysrahat jne.
Mikä näissä asumistuen tulorajoissa on niin vaikea ymmärtää?Ottaahan se pannuun kun säännöt muutuvat kesken kaiken. Asumaan on muutettu tiettyjen ehtojen vallitessa ja sitten vedetään matto jalkojen alta ja asumisjärjestelyt on mietittävä uudelleen kesken opintojen.
Jos avoliittopäätös tehdään sen perusteella miten saadaan keploltua maksituet yhteiskunnalta, ettei vaan tarvitse maksaa omasta elämisestään penniäkään itse, niin ehkä kannattaa kasvaa vielä vähän ihmisenä ennenkuin miettii uudestaan näitä parisuhdejuttuja.
Jos kotikasvatus on se, että toisen varaan ei kannata heittäytyä, varsinkaan heti elämän alkumetreillä, niin kyllähän tulojen ennakoimaton pieneneminen pistää miettimään.
Niin paljon kaikkea paskaa olen vierestä seurannut, että en vahingossakaan pistä itseäni kuseen jossa jonkun muun täytyy maksaa mun elämä.
No eikös juuri silloin joku muu, ja vieläpä täysin tuntematon henkilö, maksa sinun elämäsi jos tukien varassa elät?
Ei, vaan yhteiskunta maksaa, johon minäkin laitan rahaa. Luuletko, että et itse saa yhteiskunnalta tukea jos et nosta mitään tukia?
Ja mistä ne yhteiskunnan rahat tulevat? Siitä kuuluisasta taikaseinästä? Ei vaan kyllä ne tulee meiltä nettomaksajilta, sekä tulevien sukupolvien nettomaksajilta (velanotonkautta).
Miksi oletat, että tällä hetkellä opiskeleva ei tule olemaan veronmaksaja tulevaisuudessa? Tässä maailmassa kun on muutakin kuin tämä yksi hetki. Täällä on yhteiset pelisäännöt ja niiden mukaan pelataan. Asumalla täällä olet suostunut näihin sääntöihin ja sääntöjen mukaan tietyissä tilanteissa on oikeutettu nostamaan tukea. Itsekin nostat tukea joka kerta kun käyt lääkärissä. Et sinä sitä käyntiä itse maksa, vaan se maksetaan pääosin verovaroista. Samoin saat tukea kun ajat autolla, koska autotiet on rakennettu verovaroista jne.
Tätä näkee niin paljon.
Hohhoijaa
Pitäiskö sun tutustua vähän lukuihin tarkemmin.?
Turha luetella noita palveluja, joita kaikki käyttää, kun tulonsiirrot paljon isompi erä.
Äläkä nyt vaan sano, ettet käytä autoteitä..
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tasapuolista ne kyläilyt: sinulle kuuluu sähkö ja netti vuokraan ja on muutenkin halvempaa asuminen siinä opiskelijakämpässä.
Mies joutuu (omasta tahdostaan tosin) muuttamaan kalliimpaan ja maksamaan luultavasti veden, netin ja sähkön myös sen päälle.
Eli tällä teidän rahantarkkuslogiikalla joudut maksamaan miehelle niistä sinun kyläilystäsi, koska mies maksaa vain oma osuutensa ja sinä sitten sen oman käyntisi kulutamisesta johtuvan osuuden. (vesi, sähkö, netti jne. )
Ja muutenkin esim. pesuaineet, vessapaperi yms. täytyy laskea tosi tarkkaan: jos toinen on enempi toisen luona, niin omat vessapaperit ja pesuainee sun muut mukaan.
Suosittelen kuukausittaista kirjanpitoa tai muuten tosi tarkkaa (joka kyläilyn jälkeistä tsekkaamista), että varmaan menee kulut tasapuolisesti! D D D
miks vaan vessapaperit ja pesuaineet?
fikkari ja trangia ehdottomasti myös..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta aina vähän tulee mieleen, että miksi pitää alkaa leikkiä jotain perhettä, jos ei ole siihen valmis. Perheenjäsenillä on tapana huolehtia toisistaan ja kunnes on siihen kypsä, kannattaa elää yksin. Itsekin muutin parikymppisenä yhteen poikakaverin kanssa ja tarkkaan laskettiin puoliksi ruokamenot ja kaikki. Jos toinen maksoi kymmenen markkaa jostakin, se piti hyvittää myöhemmin jne. Oikeasti olisi ollut parempi asua ihan yksikseen, jälkeen päin tuo kotileikki tuntuu ihan lapselliselta. Seurustellahan nyt toki voi ilman yhteistä osoitettakin. Siirtymä johonkin lapsiperhe-elämään voi olla aika kova paikka, jos on vuosia elänyt "yhdessä mutta itsenäisesti".
Etkö pysty ottamaan lainaa? Minä otin lainan. Opintotuki 250€ + opintolaina 650€. Tällä kyllä pärjää. Meillä vuokra 800€ ja maksan siitä ja muista maksuista puolet, 500€. Opintotuki on nykyään aina sen 250€ max. Meillä on vielä lisäksi päivähoitomaksu 260€, jonka mies nyt joutuu maksamaan. Tuloina mulla lisäksi lapsilisä 94€.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumistuki perustuu laskemiskaavaan. Jos ja kun talouden yhteiset tulot ylittävät tuen saamisen rajan niin silloin ei tukea myönnetä.
Jos tulot jäävät alle tulorajan niin tukea myönnetään.
Eihän millään voida yksilökohtaisesti tutkia erikseen joka ainutta tapausta.
Eläkkeet lasketaan tietyn kaavan mukaan, sairaspäivärahat, äitiysrahat jne.
Mikä näissä asumistuen tulorajoissa on niin vaikea ymmärtää?Ottaahan se pannuun kun säännöt muutuvat kesken kaiken. Asumaan on muutettu tiettyjen ehtojen vallitessa ja sitten vedetään matto jalkojen alta ja asumisjärjestelyt on mietittävä uudelleen kesken opintojen.
Jos avoliittopäätös tehdään sen perusteella miten saadaan keploltua maksituet yhteiskunnalta, ettei vaan tarvitse maksaa omasta elämisestään penniäkään itse, niin ehkä kannattaa kasvaa vielä vähän ihmisenä ennenkuin miettii uudestaan näitä parisuhdejuttuja.
Puhut ihmisenä kasvamisesta ja itse et osaa ajatella pienen laatikkosi ulkopuolelta pätkääkään. Älä viitsi neuvoa itseäsi näin selvästi älykkäämpiä ihmisiä.
Tämä on sitä suomalaista ajattelua, että tyhmä se on jonka tarttee töitä tehdä. Fiksu elää tuilla.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta aina vähän tulee mieleen, että miksi pitää alkaa leikkiä jotain perhettä, jos ei ole siihen valmis. Perheenjäsenillä on tapana huolehtia toisistaan ja kunnes on siihen kypsä, kannattaa elää yksin. Itsekin muutin parikymppisenä yhteen poikakaverin kanssa ja tarkkaan laskettiin puoliksi ruokamenot ja kaikki. Jos toinen maksoi kymmenen markkaa jostakin, se piti hyvittää myöhemmin jne. Oikeasti olisi ollut parempi asua ihan yksikseen, jälkeen päin tuo kotileikki tuntuu ihan lapselliselta. Seurustellahan nyt toki voi ilman yhteistä osoitettakin. Siirtymä johonkin lapsiperhe-elämään voi olla aika kova paikka, jos on vuosia elänyt "yhdessä mutta itsenäisesti".
Siis täh... lapsen kulut lisättään niihin yhteisiin ja ne maksetaan puoliksi, ei se sen vaikeampaa ole.
Ja mikään ei estäisi laskemasta sitä päivähoitomaksua kahdessa erässä, isän tulojen mukaan puolet ja äidin toienpuoli, ei se vaadi kuin pari riviä koodia laskutusohjelmaan.
Vuoroin vieraissa. Avomiehesi ei ota huomioon, että voi jatkossa olla samassa tilanteessa, ja sinulla on hyvä syy olla joustamatta maksuasioissa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi oletat, että tällä hetkellä opiskeleva ei tule olemaan veronmaksaja tulevaisuudessa? Tässä maailmassa kun on muutakin kuin tämä yksi hetki. Täällä on yhteiset pelisäännöt ja niiden mukaan pelataan. Asumalla täällä olet suostunut näihin sääntöihin ja sääntöjen mukaan tietyissä tilanteissa on oikeutettu nostamaan tukea. Itsekin nostat tukea joka kerta kun käyt lääkärissä. Et sinä sitä käyntiä itse maksa, vaan se maksetaan pääosin verovaroista. Samoin saat tukea kun ajat autolla, koska autotiet on rakennettu verovaroista jne.
Enhän minä niistä tuista ole itkemässäkään. Ja en tosiaan saa edes niitä kuvailemisiasi "tukia" Muuthan täällä ovat itkeneet sitä että eivät saa tukia kun kumppanin tulot vaikuttavat. Niinhän ne vaikuttavat minunkin perheessäni, ja mielestäni oikein.
Sitäpaitsi, julkisella lääkärissä olen käynyt viimeksi vuonna 1999, eli viime vuosituhannella, yksityiselläkään en käy edes kertaa vuodessa.
Asumiseen ja yhdyskuntaan käytetään Suomessa 149 euroa/vuosi/nuppi, puolustuskseen 529 euroa/vuosi/nuppi, yleinen järjestys ja turvallisuus 500 euroa/vuosi/nuppi, ympäristön suojeluun 97 euroa/vuosi/nuppi. Eli perhettäni hyödyttäviin palveluihin menee nuppiakohden 1275€ vuodessa. Meidän perhemme osuus tule katetuksi alle yhdessä kuukaudessa kevyesti. Kaikki muut kuukaudet maksamme jonkun muiden kustannuksia. Eli Missä se minun tukemiseni näkyy kun itse maksan kaikesta käyttämästäni palvelusta yli 12 kertaisen hinnan veroina.
Minusta tämä keskustelu osoittaa vain sen, että Suomessa tuet ovat yksinkertaisesti liian hyvät. Tuet otetaan yleisesti itsestäänselvyytenä, tukikikkailua pidetään lähes kansalaisvelvollisuutena ja vaatimusta osallistua edes osittain omiin kustannuksiinsa (laina, iltatyö) suorastaan pöyristyttävänä. Ja tällainen ajattelu on joissain piireissä ihan sosiaalisesti hyväksyttävää.
Tuntuu kuin Suomi jakautuisi kahdenlaisiin ihmisiin. Niihin, jotka elättävät itsensä jos siihen vain suinkin on mahdollisuus, ja vasta sitten kun on aivan pakko hakevat tukia. Ja sitten on ne, jotka lähtevät siitä että maksimituet täytyy keplotella hinnalla millä hyvänsä, ja vasta sitten, aivan pakon edessä osallistutaan itsekin omiin kuluihin.
Minusta tässä tarvittaisiin asennemuutosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta aina vähän tulee mieleen, että miksi pitää alkaa leikkiä jotain perhettä, jos ei ole siihen valmis. Perheenjäsenillä on tapana huolehtia toisistaan ja kunnes on siihen kypsä, kannattaa elää yksin. Itsekin muutin parikymppisenä yhteen poikakaverin kanssa ja tarkkaan laskettiin puoliksi ruokamenot ja kaikki. Jos toinen maksoi kymmenen markkaa jostakin, se piti hyvittää myöhemmin jne. Oikeasti olisi ollut parempi asua ihan yksikseen, jälkeen päin tuo kotileikki tuntuu ihan lapselliselta. Seurustellahan nyt toki voi ilman yhteistä osoitettakin. Siirtymä johonkin lapsiperhe-elämään voi olla aika kova paikka, jos on vuosia elänyt "yhdessä mutta itsenäisesti".
Siis täh... lapsen kulut lisättään niihin yhteisiin ja ne maksetaan puoliksi, ei se sen vaikeampaa ole.
Ja mikään ei estäisi laskemasta sitä päivähoitomaksua kahdessa erässä, isän tulojen mukaan puolet ja äidin toienpuoli, ei se vaadi kuin pari riviä koodia laskutusohjelmaan.
Kukin elää tietysti miten haluaa ja eiväthän kaikki lapsia haluakaan. Mutta kaiken kaikkiaan ovat aika surullisia nämä tarinat, joissa puolisoilla on ihan eri tulotasot ja siitä seuraa hankaluuksia. Ei voida matkailla ulkomailla, jos toisella ei ole varaa, jääkaappi on puoliksi jaettu, toisella puolella sisäfilee ja toisella halvin makkara. Luulen, että aika monella siintää mielikuvissa sellainen perinteinen ns. tavallinen perhe-elämä, missä asiat ovat yhteisiä. Että pääsee sellaiseen toisestakin huolehtimisen asteeseen, vaatii monella vuosia, siihen asti kannattanee elää ihan yksin sellaista nuoruutta, jossa opetellaan kantamaan vastuuta edes itsestä. Itse näen ne omat nuoruusvuoteni silloisen poikakaverini kanssa vähän hassuina. Poikakaverini sanoikin, että haluaa, että elämme tavallaan "erillisiä elämiä" ja "sitten joskus" kursimme kokoon enemmän yhteistä elämää. Onneksi tajusin lähteä. En tiedä, miksi se nyt sitten koetaan niin kauheaksi ja nöyryyttäväksi, jos puoliso kustantaa osan toisen kuluista, mutta jos saa tulonsiirtoja muilta veronmaksajilta, niin se ei nolota lainkaan.