Lue keskustelun säännöt.
Avopuolison tulot leikkaavat opintotukeni 250euroon/kk, hän ei suostu maksamaan vuokrasta isompaa osaa, kohtalotovereita?
02.08.2017 |
Vissiin sit muutaman yhdessä asutun vuoden jälkeen on tiedossa muutto eri osotteisiin, kun mun tuet tippuu noin 500 eurosta 250 euroon kuussa. Vuokra 500 ja jollain pitäis vielä ruuat yms maksaa. Poikaystävä ei ole halukas kantamaan vuokrasta isompaa vastuuta. Eipä oltais muutettu yhteen, jos tuolloin ois ollut tiedossa tämä uudistus.
Mietityttää mitä järkeä tässä uudistuksessa on, kun nyt sitten erilleen muuttaessa ja yksin asuessa tulisin saamaan tukia 250e opintotuki + noin 400e asumistukea = 650e. Halvemmaksi ois tullu maksaa mulle sitä 500e tukea jatkossakin... Että hyvin hoidettu Sipilä ja kumppanit!
Ketuttaa... Miten muut vastaavassa tilanteessa olevat aiotte ratkaista asian?
Kommentit (437)
Kyllä on kamalissa kantimissa parisuhde jos koko ajan kytätään, ettei se toinen vaan millään lailla hyötysi minusta tai onko nyt sille toiselle etua kun minä olen hänen kanssaan.
Toki toista ei saa tahallaan hyväkseen käyttää, mutta silloin kyllä kannattaakin olla ja asua yksin jos kaikikenaikaa on pelkona, että nyt se hyötyy minusta.
Kuten jos sanottiinkin, että miten esim. lasten päivähoitomaksut perheessä, jollei sitä perhettä ajatella perheenä rahallisestikin.
A: äidin tulot 1000, päivähoitomaksu äidin tulojen perusteella
B: isän tulot 5000, päivähoitomaksu isän tulojen perusteella
C: perheen tulot 6000, päivähoitomaksu perheen yhteisten tulojen perusteella.
Kuka olisi edes sitä mieltä, että on oikeudenmukaista, että päivähoitomaksu laskettaisiin äidin 1000 euron tulojen mukaan.
Ja kyllä on oikeudenmukaista, että isä/se toinen ihminen osallistuu perheen/talouden kuluihin, eikä toinen yksin. Oli se sitten missä muodossa hyvänsä.
Asumistuki menee samalla kaavalla kun on kyseesssä kaksi perheenomaisesti yhdesssä asuvaa tai myös lapsia mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista miten vanhempi sukupolvi naisia täällä selkeästi olettaa että miehen tehtävä on elättää loisnainen tilanteessa kuin tilanteessa. Itseni ollaan kyllä kasvatettu maksamaan omat menoni. Ymmärrän taloudellisen avun kumppanilta erityisesti perheellisellä, mutta itse haluaisin vasta ensimmäisen kerran "harjoitella" yhdessä asumista kumppanin kanssa. Nyt joudun odottaa tätä valmistumiseen asti, milloin olen siis 28-vuotias. Jos yhdessä elo olisi tullut halvemmaksi niin olisin voinut harkita perheenlisäystä opiskelun aikanakin. Nyt valtio saa odottaa uutta veronmaksajaa viitisen vuotta kauemman, jos se silloin vielä biologisesti onnistuu. Uusi järjestelmä tulee kalliimmaksi koko yhteiskunnalle. Nykyiset tuet riittävät juuri ja juuri vain itselleni, mutta en ymmärrä miksi ne yksineläjillä nousevat niin paljon ja ihmisiltä jotka olisivat oikeasti perustamassa perheitä rokotetaan.
Vielä kerran. Vain nettovaikutuksella on yhteiskunnan kannalta merkitystä. Jos suurin osa pareista perustaa parisuhteensa muullekin kuin maksimitukien kuppaamiselle, niin yhteiskunta jää plussalle.
Ja tuo lapsettomuudella uhkailu. Ei kaikkien tarvitse lisääntyä. Ehkä on yhteiskunnan kannalta nimenomaan mielekästä, että toisiaan tukevat ja perheyksikkönä omillaan selviämistä arvostavat parit lisääntyvät. Sen sijaan tukiloisten lisääntyminen ei välttämättä ole toivottavaa, koska he opettavat samat arvot lapsilleen. Hyvinvointiyhteiskunta ei kestä enää yhtään ahnetta ja itsekästä tukikikkailusukupolvea.
Äkkiseltään voisi myös kuvitella, että ne perheet, joissa puolisot ovat valmiita tukemaan toisiaan myös taloudellisesti, eivät hajoaisi niin herkästi kuin perheet, joissa lasketaan sentilleen sinun, minun ja Kelan rahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumistuki perustuu laskemiskaavaan. Jos ja kun talouden yhteiset tulot ylittävät tuen saamisen rajan niin silloin ei tukea myönnetä.
Jos tulot jäävät alle tulorajan niin tukea myönnetään.
Eihän millään voida yksilökohtaisesti tutkia erikseen joka ainutta tapausta.
Eläkkeet lasketaan tietyn kaavan mukaan, sairaspäivärahat, äitiysrahat jne.
Mikä näissä asumistuen tulorajoissa on niin vaikea ymmärtää?Ottaahan se pannuun kun säännöt muutuvat kesken kaiken. Asumaan on muutettu tiettyjen ehtojen vallitessa ja sitten vedetään matto jalkojen alta ja asumisjärjestelyt on mietittävä uudelleen kesken opintojen.
Selvä vastoinkäyminen, heikennys osalle opiskelijoista joissain asioissa. Kuinka tästä sitten voi selvitä:
- katkeroitumalla yhteiskunnalle
- JSSAP
- alkamalla tukihuijariksi
- kiukuttelemalla
Tai
- neuvottelemalla "puolison" kanssa ... ei tuottanut tulosta
- muuttamalla yksin
- sopeutumalla
- ottamalla lainaa, jota ei tarvitse maksaa kaikkea takaisin, jos valmistuu ajoissa
- ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja avopuoliso ei tosiaan saa haettua opiskelija-asuntoa yksin, koska ei ole opiskelija. Totta tuo, että hän hyötyy edullisesta opiskelija-asunnosta jo nyt ja hyötyisi vaikka kantaisi vuokrasta isomman osan. Vaikea ymmärtää miksei hän näe asiaa näin. :/ -ap
Jospa tämän ketjun myötä sun silmät alkaisi avautua ja näkisit minkälainen ihminen hän oikeastaan onkaan. Että onko ahdinkosi nyt kuitenkaan valtion vai miehesi ansiota..
Miksi yrität syöttää tällaista miesvihamielistä ajatusta? Siinä ei ole mitään hävettävää, että ei halua kustantaa toisen elämistä. Se minkä AP voi tehdä on sanoa miehelle, että laskee, että säästääkö oikeasti rahaa muuttamalla asuntoon yksin, joka ei ole opiskelija-asunto ja voivat yhdessä miettiä, että mikä olisi sopiva hinta, jonka AP asunnosta maksaisi. Jos päästään sopuun, niin sitten asutaan yhdessä ja jos ei päästä, niin muutetaan erilleen. Ei tästä tarvitse tehdä mitään parisuhteen kynnyskysymystä, koska se ei sellainen ole paitsi tietenkin niille naisille, jotka haluavat hyötyä miehestä rahallisesti.
Ai nyt on miesvihaa jo :) hah. Kuulepa kun mua veronmaksajana ei kiinnosta maksella ap:n vuokraa siksi koska heidän taloudellaan on varaa maksaa se valmiiksi edullinen tuettu vuokra ihan itse. Ap ei lisäksi halua ottaa opintolainaa eikä mennä töihin, vaan haluaa että minä ja muut työllämme maksamme vuokransa. Miehestä puhumattakaan.
Perhettä aletaan leikkiä sitten siinä vaiheessa kun ollaan siihen valmiita.
Ei ole mitään heidän talouttaan, vaan on hänen oma taloutensa. Jokaisella ihmisellä on omat varata, eikä kaikki halua yhteisiä varoja toisten ihmisten kanssa. Tämä ei estä mitenkään perheen perustamista. Koita vähän laajentaa maailmankuvaasi ja tajuta, että perheen perustamisen edellytys ei ole, että varat jaetaan. On kaikin puolin järkevämpää jos molemmilla on omat varat ja siten myös omat tuet.
Maksat siis mieluummin sen suuremman tuen, jonka AP saa muuttaessaan omaan kämppään kuin pienemmän tuen, jolla pystyisi maksamaan oman osuutensa kämpän puolikkaasta? Et taida olla kovin terävä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumistuki perustuu laskemiskaavaan. Jos ja kun talouden yhteiset tulot ylittävät tuen saamisen rajan niin silloin ei tukea myönnetä.
Jos tulot jäävät alle tulorajan niin tukea myönnetään.
Eihän millään voida yksilökohtaisesti tutkia erikseen joka ainutta tapausta.
Eläkkeet lasketaan tietyn kaavan mukaan, sairaspäivärahat, äitiysrahat jne.
Mikä näissä asumistuen tulorajoissa on niin vaikea ymmärtää?Ottaahan se pannuun kun säännöt muutuvat kesken kaiken. Asumaan on muutettu tiettyjen ehtojen vallitessa ja sitten vedetään matto jalkojen alta ja asumisjärjestelyt on mietittävä uudelleen kesken opintojen.
Jos avoliittopäätös tehdään sen perusteella miten saadaan keploltua maksituet yhteiskunnalta, ettei vaan tarvitse maksaa omasta elämisestään penniäkään itse, niin ehkä kannattaa kasvaa vielä vähän ihmisenä ennenkuin miettii uudestaan näitä parisuhdejuttuja.
Puhut ihmisenä kasvamisesta ja itse et osaa ajatella pienen laatikkosi ulkopuolelta pätkääkään. Älä viitsi neuvoa itseäsi näin selvästi älykkäämpiä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista miten vanhempi sukupolvi naisia täällä selkeästi olettaa että miehen tehtävä on elättää loisnainen tilanteessa kuin tilanteessa. Itseni ollaan kyllä kasvatettu maksamaan omat menoni. Ymmärrän taloudellisen avun kumppanilta erityisesti perheellisellä, mutta itse haluaisin vasta ensimmäisen kerran "harjoitella" yhdessä asumista kumppanin kanssa. Nyt joudun odottaa tätä valmistumiseen asti, milloin olen siis 28-vuotias. Jos yhdessä elo olisi tullut halvemmaksi niin olisin voinut harkita perheenlisäystä opiskelun aikanakin. Nyt valtio saa odottaa uutta veronmaksajaa viitisen vuotta kauemman, jos se silloin vielä biologisesti onnistuu. Uusi järjestelmä tulee kalliimmaksi koko yhteiskunnalle. Nykyiset tuet riittävät juuri ja juuri vain itselleni, mutta en ymmärrä miksi ne yksineläjillä nousevat niin paljon ja ihmisiltä jotka olisivat oikeasti perustamassa perheitä rokotetaan.
Vielä kerran. Vain nettovaikutuksella on yhteiskunnan kannalta merkitystä. Jos suurin osa pareista perustaa parisuhteensa muullekin kuin maksimitukien kuppaamiselle, niin yhteiskunta jää plussalle.
Ja tuo lapsettomuudella uhkailu. Ei kaikkien tarvitse lisääntyä. Ehkä on yhteiskunnan kannalta nimenomaan mielekästä, että toisiaan tukevat ja perheyksikkönä omillaan selviämistä arvostavat parit lisääntyvät. Sen sijaan tukiloisten lisääntyminen ei välttämättä ole toivottavaa, koska he opettavat samat arvot lapsilleen. Hyvinvointiyhteiskunta ei kestä enää yhtään ahnetta ja itsekästä tukikikkailusukupolvea.
Äkkiseltään voisi myös kuvitella, että ne perheet, joissa puolisot ovat valmiita tukemaan toisiaan myös taloudellisesti, eivät hajoaisi niin herkästi kuin perheet, joissa lasketaan sentilleen sinun, minun ja Kelan rahat.
Samaa mieltä. Hyvässä lykyssä seuraavassa sukupolvessa on vähemmän eroperheiden lapsia, jos vain yhteen hiileen puhaltavat parit perustavat perheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja avopuoliso ei tosiaan saa haettua opiskelija-asuntoa yksin, koska ei ole opiskelija. Totta tuo, että hän hyötyy edullisesta opiskelija-asunnosta jo nyt ja hyötyisi vaikka kantaisi vuokrasta isomman osan. Vaikea ymmärtää miksei hän näe asiaa näin. :/ -ap
Jospa tämän ketjun myötä sun silmät alkaisi avautua ja näkisit minkälainen ihminen hän oikeastaan onkaan. Että onko ahdinkosi nyt kuitenkaan valtion vai miehesi ansiota..
Miksi yrität syöttää tällaista miesvihamielistä ajatusta? Siinä ei ole mitään hävettävää, että ei halua kustantaa toisen elämistä. Se minkä AP voi tehdä on sanoa miehelle, että laskee, että säästääkö oikeasti rahaa muuttamalla asuntoon yksin, joka ei ole opiskelija-asunto ja voivat yhdessä miettiä, että mikä olisi sopiva hinta, jonka AP asunnosta maksaisi. Jos päästään sopuun, niin sitten asutaan yhdessä ja jos ei päästä, niin muutetaan erilleen. Ei tästä tarvitse tehdä mitään parisuhteen kynnyskysymystä, koska se ei sellainen ole paitsi tietenkin niille naisille, jotka haluavat hyötyä miehestä rahallisesti.
Ai nyt on miesvihaa jo :) hah. Kuulepa kun mua veronmaksajana ei kiinnosta maksella ap:n vuokraa siksi koska heidän taloudellaan on varaa maksaa se valmiiksi edullinen tuettu vuokra ihan itse. Ap ei lisäksi halua ottaa opintolainaa eikä mennä töihin, vaan haluaa että minä ja muut työllämme maksamme vuokransa. Miehestä puhumattakaan.
Perhettä aletaan leikkiä sitten siinä vaiheessa kun ollaan siihen valmiita.
Ei ole mitään heidän talouttaan, vaan on hänen oma taloutensa. Jokaisella ihmisellä on omat varata, eikä kaikki halua yhteisiä varoja toisten ihmisten kanssa. Tämä ei estä mitenkään perheen perustamista. Koita vähän laajentaa maailmankuvaasi ja tajuta, että perheen perustamisen edellytys ei ole, että varat jaetaan. On kaikin puolin järkevämpää jos molemmilla on omat varat ja siten myös omat tuet.
Maksat siis mieluummin sen suuremman tuen, jonka AP saa muuttaessaan omaan kämppään kuin pienemmän tuen, jolla pystyisi maksamaan oman osuutensa kämpän puolikkaasta? Et taida olla kovin terävä?
Kukaan yksilö ei voi kuitenkaan päättää, että hänelle pitää maksaa tukia, joihin hän ei ole oikeutettu puolisonsa tulojen vuoksi, vaan elämä on sitten suunniteltava niin, että tulee toimeen ilman puolison rahoja. Ei täällä kukaan ole keneltäkään kieltämässä omin varoin elämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja avopuoliso ei tosiaan saa haettua opiskelija-asuntoa yksin, koska ei ole opiskelija. Totta tuo, että hän hyötyy edullisesta opiskelija-asunnosta jo nyt ja hyötyisi vaikka kantaisi vuokrasta isomman osan. Vaikea ymmärtää miksei hän näe asiaa näin. :/ -ap
Jospa tämän ketjun myötä sun silmät alkaisi avautua ja näkisit minkälainen ihminen hän oikeastaan onkaan. Että onko ahdinkosi nyt kuitenkaan valtion vai miehesi ansiota..
Miksi yrität syöttää tällaista miesvihamielistä ajatusta? Siinä ei ole mitään hävettävää, että ei halua kustantaa toisen elämistä. Se minkä AP voi tehdä on sanoa miehelle, että laskee, että säästääkö oikeasti rahaa muuttamalla asuntoon yksin, joka ei ole opiskelija-asunto ja voivat yhdessä miettiä, että mikä olisi sopiva hinta, jonka AP asunnosta maksaisi. Jos päästään sopuun, niin sitten asutaan yhdessä ja jos ei päästä, niin muutetaan erilleen. Ei tästä tarvitse tehdä mitään parisuhteen kynnyskysymystä, koska se ei sellainen ole paitsi tietenkin niille naisille, jotka haluavat hyötyä miehestä rahallisesti.
Ai nyt on miesvihaa jo :) hah. Kuulepa kun mua veronmaksajana ei kiinnosta maksella ap:n vuokraa siksi koska heidän taloudellaan on varaa maksaa se valmiiksi edullinen tuettu vuokra ihan itse. Ap ei lisäksi halua ottaa opintolainaa eikä mennä töihin, vaan haluaa että minä ja muut työllämme maksamme vuokransa. Miehestä puhumattakaan.
Perhettä aletaan leikkiä sitten siinä vaiheessa kun ollaan siihen valmiita.
Ei ole mitään heidän talouttaan, vaan on hänen oma taloutensa. Jokaisella ihmisellä on omat varata, eikä kaikki halua yhteisiä varoja toisten ihmisten kanssa. Tämä ei estä mitenkään perheen perustamista. Koita vähän laajentaa maailmankuvaasi ja tajuta, että perheen perustamisen edellytys ei ole, että varat jaetaan. On kaikin puolin järkevämpää jos molemmilla on omat varat ja siten myös omat tuet.
Maksat siis mieluummin sen suuremman tuen, jonka AP saa muuttaessaan omaan kämppään kuin pienemmän tuen, jolla pystyisi maksamaan oman osuutensa kämpän puolikkaasta? Et taida olla kovin terävä?
Vaikka osa toimisikin noin, että tukien vuoksi muuttaisivat erilleen, veikkaanpa, että suurempi osa tyytyy tilanteeseen ja käyttäytyy niin kuin lainsäätäjä on asian ajatellut, eli perheenomaisena yksikkönä. Itselleni ap:n ja avokin ongelma näyttäytyy rusinat pullasta -ajatteluna: pitäisi saada asua puolison kanssa yhdessä, koska se on niin mukavaa ja edullista, mutta ei haluta kuitenkaan täysin sitoutua toisesta huolehtimiseen. Sen sijaan vaaditaan yhteiskuntaa huolehtimaan siitä parisuhteen toisesta osapuolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumistuki perustuu laskemiskaavaan. Jos ja kun talouden yhteiset tulot ylittävät tuen saamisen rajan niin silloin ei tukea myönnetä.
Jos tulot jäävät alle tulorajan niin tukea myönnetään.
Eihän millään voida yksilökohtaisesti tutkia erikseen joka ainutta tapausta.
Eläkkeet lasketaan tietyn kaavan mukaan, sairaspäivärahat, äitiysrahat jne.
Mikä näissä asumistuen tulorajoissa on niin vaikea ymmärtää?Ottaahan se pannuun kun säännöt muutuvat kesken kaiken. Asumaan on muutettu tiettyjen ehtojen vallitessa ja sitten vedetään matto jalkojen alta ja asumisjärjestelyt on mietittävä uudelleen kesken opintojen.
Jos avoliittopäätös tehdään sen perusteella miten saadaan keploltua maksituet yhteiskunnalta, ettei vaan tarvitse maksaa omasta elämisestään penniäkään itse, niin ehkä kannattaa kasvaa vielä vähän ihmisenä ennenkuin miettii uudestaan näitä parisuhdejuttuja.
Jos kotikasvatus on se, että toisen varaan ei kannata heittäytyä, varsinkaan heti elämän alkumetreillä, niin kyllähän tulojen ennakoimaton pieneneminen pistää miettimään.
Niin paljon kaikkea paskaa olen vierestä seurannut, että en vahingossakaan pistä itseäni kuseen jossa jonkun muun täytyy maksaa mun elämä.
Opiskelin perheellisenä, eli olin naimisissa ja oli yksi lapsi. Sain opintotukea ja nostin opintolainaa, mutta koskaan emme saaneet mitään asumistukia, ja päivähoitopaikastakin maksoimme täyden taksan. Tiukka talous ajoi opiskelemaan nopeasti ja siirtymään vauhdilla työelämään. Opintolainat maksoin valmistumisen jälkeen pois parissa vuodessa.
Tietenkin miehen tulot otetaan huomioon, jos yhteiseen talouteen on menty! Ihmettelen ap:n ajatusmaailmaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mekin just muutettiin erilleen samasta syystä. Ei mulla ole varaa maksaa sitä vuokraa, kun tuet tipahtaa. Ollaan asuttu tuossa asunnossa, koska se on lähellä miehen työpaikkaa ja mulle se on alusta asti ollut liian kallis. Mies nimittäin olettaa, että maksan puolet myös ruuista ja mun tuilla se on joko tai tilanne. Mies itse ehdotti, että mitä jos asutaan mun opintojen loppuaika erillään ja muutetaan sitten takaisin yhteen. Ajattelin tänään myös ilmoittaa, että tää ei oo vaan erilleen muutto vaan myös ero.
Mulla ei nimittäin ole valmistumiseen kuin korkeintaan puoli vuotta ja jos ei tuota aikaa voi ottaa isompaa vastuuta en luota, että esim. äitiysloman aikana kun tulot tipahtaa tai jos sairastuisin olisi valmis joustamaan yhtään tämän enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja avopuoliso ei tosiaan saa haettua opiskelija-asuntoa yksin, koska ei ole opiskelija. Totta tuo, että hän hyötyy edullisesta opiskelija-asunnosta jo nyt ja hyötyisi vaikka kantaisi vuokrasta isomman osan. Vaikea ymmärtää miksei hän näe asiaa näin. :/ -ap
Jospa tämän ketjun myötä sun silmät alkaisi avautua ja näkisit minkälainen ihminen hän oikeastaan onkaan. Että onko ahdinkosi nyt kuitenkaan valtion vai miehesi ansiota..
Miksi yrität syöttää tällaista miesvihamielistä ajatusta? Siinä ei ole mitään hävettävää, että ei halua kustantaa toisen elämistä. Se minkä AP voi tehdä on sanoa miehelle, että laskee, että säästääkö oikeasti rahaa muuttamalla asuntoon yksin, joka ei ole opiskelija-asunto ja voivat yhdessä miettiä, että mikä olisi sopiva hinta, jonka AP asunnosta maksaisi. Jos päästään sopuun, niin sitten asutaan yhdessä ja jos ei päästä, niin muutetaan erilleen. Ei tästä tarvitse tehdä mitään parisuhteen kynnyskysymystä, koska se ei sellainen ole paitsi tietenkin niille naisille, jotka haluavat hyötyä miehestä rahallisesti.
Ai nyt on miesvihaa jo :) hah. Kuulepa kun mua veronmaksajana ei kiinnosta maksella ap:n vuokraa siksi koska heidän taloudellaan on varaa maksaa se valmiiksi edullinen tuettu vuokra ihan itse. Ap ei lisäksi halua ottaa opintolainaa eikä mennä töihin, vaan haluaa että minä ja muut työllämme maksamme vuokransa. Miehestä puhumattakaan.
Perhettä aletaan leikkiä sitten siinä vaiheessa kun ollaan siihen valmiita.
Ei ole mitään heidän talouttaan, vaan on hänen oma taloutensa. Jokaisella ihmisellä on omat varata, eikä kaikki halua yhteisiä varoja toisten ihmisten kanssa. Tämä ei estä mitenkään perheen perustamista. Koita vähän laajentaa maailmankuvaasi ja tajuta, että perheen perustamisen edellytys ei ole, että varat jaetaan. On kaikin puolin järkevämpää jos molemmilla on omat varat ja siten myös omat tuet.
Maksat siis mieluummin sen suuremman tuen, jonka AP saa muuttaessaan omaan kämppään kuin pienemmän tuen, jolla pystyisi maksamaan oman osuutensa kämpän puolikkaasta? Et taida olla kovin terävä?
Eli olisit valmis maksamaan myös välillisesti minulle tukea, vaikka tienaan noin 8000€/kk. Hienoa, jääpä enemmän sijoituksiin rahaa, kun minun ei tarvisekaan maksaa enää niin suurta osuutta asunto- ja auto-kuluista. Kyllä minulle kuitenkin se pari sataa kuussa lisää sijoituksiin kelpaa. Sinun logiikallasi meidänkin talous saisi yhden henkilön täydet tuet, Vielä on vain ratkaisematta että kumman tulojen mukaan se päivähoitomaksu määrättäisiin, Sinun logiikkasi mukaan tuon vähemmän ansaitsevan mukaan, eli siitäkin saataisiin mojova säästö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumistuki perustuu laskemiskaavaan. Jos ja kun talouden yhteiset tulot ylittävät tuen saamisen rajan niin silloin ei tukea myönnetä.
Jos tulot jäävät alle tulorajan niin tukea myönnetään.
Eihän millään voida yksilökohtaisesti tutkia erikseen joka ainutta tapausta.
Eläkkeet lasketaan tietyn kaavan mukaan, sairaspäivärahat, äitiysrahat jne.
Mikä näissä asumistuen tulorajoissa on niin vaikea ymmärtää?Ottaahan se pannuun kun säännöt muutuvat kesken kaiken. Asumaan on muutettu tiettyjen ehtojen vallitessa ja sitten vedetään matto jalkojen alta ja asumisjärjestelyt on mietittävä uudelleen kesken opintojen.
Jos avoliittopäätös tehdään sen perusteella miten saadaan keploltua maksituet yhteiskunnalta, ettei vaan tarvitse maksaa omasta elämisestään penniäkään itse, niin ehkä kannattaa kasvaa vielä vähän ihmisenä ennenkuin miettii uudestaan näitä parisuhdejuttuja.
Jos kotikasvatus on se, että toisen varaan ei kannata heittäytyä, varsinkaan heti elämän alkumetreillä, niin kyllähän tulojen ennakoimaton pieneneminen pistää miettimään.
Niin paljon kaikkea paskaa olen vierestä seurannut, että en vahingossakaan pistä itseäni kuseen jossa jonkun muun täytyy maksaa mun elämä.
No eikös juuri silloin joku muu, ja vieläpä täysin tuntematon henkilö, maksa sinun elämäsi jos tukien varassa elät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja avopuoliso ei tosiaan saa haettua opiskelija-asuntoa yksin, koska ei ole opiskelija. Totta tuo, että hän hyötyy edullisesta opiskelija-asunnosta jo nyt ja hyötyisi vaikka kantaisi vuokrasta isomman osan. Vaikea ymmärtää miksei hän näe asiaa näin. :/ -ap
Jospa tämän ketjun myötä sun silmät alkaisi avautua ja näkisit minkälainen ihminen hän oikeastaan onkaan. Että onko ahdinkosi nyt kuitenkaan valtion vai miehesi ansiota..
Miksi yrität syöttää tällaista miesvihamielistä ajatusta? Siinä ei ole mitään hävettävää, että ei halua kustantaa toisen elämistä. Se minkä AP voi tehdä on sanoa miehelle, että laskee, että säästääkö oikeasti rahaa muuttamalla asuntoon yksin, joka ei ole opiskelija-asunto ja voivat yhdessä miettiä, että mikä olisi sopiva hinta, jonka AP asunnosta maksaisi. Jos päästään sopuun, niin sitten asutaan yhdessä ja jos ei päästä, niin muutetaan erilleen. Ei tästä tarvitse tehdä mitään parisuhteen kynnyskysymystä, koska se ei sellainen ole paitsi tietenkin niille naisille, jotka haluavat hyötyä miehestä rahallisesti.
Ai nyt on miesvihaa jo :) hah. Kuulepa kun mua veronmaksajana ei kiinnosta maksella ap:n vuokraa siksi koska heidän taloudellaan on varaa maksaa se valmiiksi edullinen tuettu vuokra ihan itse. Ap ei lisäksi halua ottaa opintolainaa eikä mennä töihin, vaan haluaa että minä ja muut työllämme maksamme vuokransa. Miehestä puhumattakaan.
Perhettä aletaan leikkiä sitten siinä vaiheessa kun ollaan siihen valmiita.
Ei ole mitään heidän talouttaan, vaan on hänen oma taloutensa. Jokaisella ihmisellä on omat varata, eikä kaikki halua yhteisiä varoja toisten ihmisten kanssa. Tämä ei estä mitenkään perheen perustamista. Koita vähän laajentaa maailmankuvaasi ja tajuta, että perheen perustamisen edellytys ei ole, että varat jaetaan. On kaikin puolin järkevämpää jos molemmilla on omat varat ja siten myös omat tuet.
Maksat siis mieluummin sen suuremman tuen, jonka AP saa muuttaessaan omaan kämppään kuin pienemmän tuen, jolla pystyisi maksamaan oman osuutensa kämpän puolikkaasta? Et taida olla kovin terävä?
Eli olisit valmis maksamaan myös välillisesti minulle tukea, vaikka tienaan noin 8000€/kk. Hienoa, jääpä enemmän sijoituksiin rahaa, kun minun ei tarvisekaan maksaa enää niin suurta osuutta asunto- ja auto-kuluista. Kyllä minulle kuitenkin se pari sataa kuussa lisää sijoituksiin kelpaa. Sinun logiikallasi meidänkin talous saisi yhden henkilön täydet tuet, Vielä on vain ratkaisematta että kumman tulojen mukaan se päivähoitomaksu määrättäisiin, Sinun logiikkasi mukaan tuon vähemmän ansaitsevan mukaan, eli siitäkin saataisiin mojova säästö.
En sinulle, vaan sille henkilölle, joka kanssasi asuu ja hänellä on tarvetta tuelle. Mikä tässä on niin hankalaa ymmärtää? Ei ketään tule rangaista siitä, että asuu paremmin tienaavan ihmisen kanssa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumistuki perustuu laskemiskaavaan. Jos ja kun talouden yhteiset tulot ylittävät tuen saamisen rajan niin silloin ei tukea myönnetä.
Jos tulot jäävät alle tulorajan niin tukea myönnetään.
Eihän millään voida yksilökohtaisesti tutkia erikseen joka ainutta tapausta.
Eläkkeet lasketaan tietyn kaavan mukaan, sairaspäivärahat, äitiysrahat jne.
Mikä näissä asumistuen tulorajoissa on niin vaikea ymmärtää?Ottaahan se pannuun kun säännöt muutuvat kesken kaiken. Asumaan on muutettu tiettyjen ehtojen vallitessa ja sitten vedetään matto jalkojen alta ja asumisjärjestelyt on mietittävä uudelleen kesken opintojen.
Jos avoliittopäätös tehdään sen perusteella miten saadaan keploltua maksituet yhteiskunnalta, ettei vaan tarvitse maksaa omasta elämisestään penniäkään itse, niin ehkä kannattaa kasvaa vielä vähän ihmisenä ennenkuin miettii uudestaan näitä parisuhdejuttuja.
Jos kotikasvatus on se, että toisen varaan ei kannata heittäytyä, varsinkaan heti elämän alkumetreillä, niin kyllähän tulojen ennakoimaton pieneneminen pistää miettimään.
Niin paljon kaikkea paskaa olen vierestä seurannut, että en vahingossakaan pistä itseäni kuseen jossa jonkun muun täytyy maksaa mun elämä.
No eikös juuri silloin joku muu, ja vieläpä täysin tuntematon henkilö, maksa sinun elämäsi jos tukien varassa elät?
Ei, vaan yhteiskunta maksaa, johon minäkin laitan rahaa. Luuletko, että et itse saa yhteiskunnalta tukea jos et nosta mitään tukia?
Vierailija kirjoitti:
Mekin just muutettiin erilleen samasta syystä. Ei mulla ole varaa maksaa sitä vuokraa, kun tuet tipahtaa. Ollaan asuttu tuossa asunnossa, koska se on lähellä miehen työpaikkaa ja mulle se on alusta asti ollut liian kallis. Mies nimittäin olettaa, että maksan puolet myös ruuista ja mun tuilla se on joko tai tilanne. Mies itse ehdotti, että mitä jos asutaan mun opintojen loppuaika erillään ja muutetaan sitten takaisin yhteen. Ajattelin tänään myös ilmoittaa, että tää ei oo vaan erilleen muutto vaan myös ero.
Mulla ei nimittäin ole valmistumiseen kuin korkeintaan puoli vuotta ja jos ei tuota aikaa voi ottaa isompaa vastuuta en luota, että esim. äitiysloman aikana kun tulot tipahtaa tai jos sairastuisin olisi valmis joustamaan yhtään tämän enempää.
Klassista naisen logiikkaa. Sekoitetaan raha-asiat sellaiseen, jonka kanssa niillä ei ole mitään tekemistä. Se, että haluaa saada mahdollisimman paljon rahaa irti ei ole mitenkään pois siitä kuinka paljon välittää toisesta. Jos asuntonne on muutenkin ylihintainen, niin eihän siinä kannata asua. Äitiysloma on hieman eri asia kun olet hoitamassa miehen lasta kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja avopuoliso ei tosiaan saa haettua opiskelija-asuntoa yksin, koska ei ole opiskelija. Totta tuo, että hän hyötyy edullisesta opiskelija-asunnosta jo nyt ja hyötyisi vaikka kantaisi vuokrasta isomman osan. Vaikea ymmärtää miksei hän näe asiaa näin. :/ -ap
Jospa tämän ketjun myötä sun silmät alkaisi avautua ja näkisit minkälainen ihminen hän oikeastaan onkaan. Että onko ahdinkosi nyt kuitenkaan valtion vai miehesi ansiota..
Miksi yrität syöttää tällaista miesvihamielistä ajatusta? Siinä ei ole mitään hävettävää, että ei halua kustantaa toisen elämistä. Se minkä AP voi tehdä on sanoa miehelle, että laskee, että säästääkö oikeasti rahaa muuttamalla asuntoon yksin, joka ei ole opiskelija-asunto ja voivat yhdessä miettiä, että mikä olisi sopiva hinta, jonka AP asunnosta maksaisi. Jos päästään sopuun, niin sitten asutaan yhdessä ja jos ei päästä, niin muutetaan erilleen. Ei tästä tarvitse tehdä mitään parisuhteen kynnyskysymystä, koska se ei sellainen ole paitsi tietenkin niille naisille, jotka haluavat hyötyä miehestä rahallisesti.
Ai nyt on miesvihaa jo :) hah. Kuulepa kun mua veronmaksajana ei kiinnosta maksella ap:n vuokraa siksi koska heidän taloudellaan on varaa maksaa se valmiiksi edullinen tuettu vuokra ihan itse. Ap ei lisäksi halua ottaa opintolainaa eikä mennä töihin, vaan haluaa että minä ja muut työllämme maksamme vuokransa. Miehestä puhumattakaan.
Perhettä aletaan leikkiä sitten siinä vaiheessa kun ollaan siihen valmiita.
Ei ole mitään heidän talouttaan, vaan on hänen oma taloutensa. Jokaisella ihmisellä on omat varata, eikä kaikki halua yhteisiä varoja toisten ihmisten kanssa. Tämä ei estä mitenkään perheen perustamista. Koita vähän laajentaa maailmankuvaasi ja tajuta, että perheen perustamisen edellytys ei ole, että varat jaetaan. On kaikin puolin järkevämpää jos molemmilla on omat varat ja siten myös omat tuet.
Maksat siis mieluummin sen suuremman tuen, jonka AP saa muuttaessaan omaan kämppään kuin pienemmän tuen, jolla pystyisi maksamaan oman osuutensa kämpän puolikkaasta? Et taida olla kovin terävä?
Eli olisit valmis maksamaan myös välillisesti minulle tukea, vaikka tienaan noin 8000€/kk. Hienoa, jääpä enemmän sijoituksiin rahaa, kun minun ei tarvisekaan maksaa enää niin suurta osuutta asunto- ja auto-kuluista. Kyllä minulle kuitenkin se pari sataa kuussa lisää sijoituksiin kelpaa. Sinun logiikallasi meidänkin talous saisi yhden henkilön täydet tuet, Vielä on vain ratkaisematta että kumman tulojen mukaan se päivähoitomaksu määrättäisiin, Sinun logiikkasi mukaan tuon vähemmän ansaitsevan mukaan, eli siitäkin saataisiin mojova säästö.
En sinulle, vaan sille henkilölle, joka kanssasi asuu ja hänellä on tarvetta tuelle. Mikä tässä on niin hankalaa ymmärtää? Ei ketään tule rangaista siitä, että asuu paremmin tienaavan ihmisen kanssa yhdessä.
Et siis ymmärrä sanaa välillisesti. Kyllä se minuakin hyödyttää suoraan kun minun kuluni pienenevät, kun kumppanini pystyisi maksamaan enemmän.
Jos tukien maksimointi on elämäntehtävä, miksi edes opiskelet? Tuethan annetaan vain siinä tapauksessa, että ei muuten pärjää. Poikakaveri ei ole näköjään oikea avopuoliso, joten erilleen vain!
Jos avoliittopäätös tehdään sen perusteella miten saadaan keploltua maksituet yhteiskunnalta, ettei vaan tarvitse maksaa omasta elämisestään penniäkään itse, niin ehkä kannattaa kasvaa vielä vähän ihmisenä ennenkuin miettii uudestaan näitä parisuhdejuttuja.