Osaisiko joku selittää, mihin perustuu väite siitä, että miehet kokevat yhtä paljon parisuhdeväkivaltaa kuik naiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kokenut parisuhdeväkivaltaa kymmeniä jos en satoka kertoja. Kerran soitin poliisit kun ex kumppani otti puukon nyrkien kaveriksi. Nainen ei joutunut putkaan vaan vietiin poliisien toimesta toiselle paikkakunnalle äitinsä luo. Nainen yritti silti väittää poliiseille että minä olin hakannut hänet. Lukot meni vaihtoon ja hullu sai etsiä uuden hakattavan. Koskaan en ole itse lyönyt naista. Niin ja suhteen alussa kertoi miten entiset kumppanit olivat lyöneet, ompa kumma jos itse on väkivaltainen..

Tämä näkyi myös esim poliisit ohjelmassa. Naista ei ikinä viety lähisuhdeväkivallan tekijänä putkaan. Kaikki voivat katsoa noita jaksoja. Myös vähättelevä ja naureskeleva asenne ja käytös oli poliiseilta yleisempää. Lisäksi sanavalinnat oli hieman huumoripainotteisempia ja kepeämpiä kuin jos oli miestekijä.

Kerran näin tällaisen jakson, jossa miestä oli puukotettu. Ei ollut mitään syytä epäillä, että hän olisi ollut väkivaltainen naista kohtaan. Silti poliisit puhelivat, kuinka nämä ovat näitä molemmin puolin väkivaltaisia suhteita. Joo joo, uskotelkaa niin, jos haluatte. Minusta näytti siltä, etteivät poliisit vain uskoneet, että nainen voi raivostuneena lyödä muuten kuin itsepuolustukseksi. Nainen ei itse kertonut syytä teolleen eikä missään vaiheessa väittänyt miehen olleen väkivaltainen. Oli shokissa itsekin. Luultavasti tajusi itsekin, mitä oli tehnyt, mutta silmin nähden ihmetteli itsekin, missä vaiheessa muka oli tarttunut veitseen raivoissaan.

Nimenomaan. Yhdessä jaksossa miesuhri vietiin putkaan kovan "humalatilansa" takia, kun tekijä sai jäädä kotiin. Ei kuulemma voineet jäädä samaan paikkaan. Kelailtiin kohtaa edes takaisin että voiko tuo mennä oikeasti noin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikään naispuolinen ystäväni ei ole koskaan lyönyt minua.

Kaksi seurustelukumppaniani on, molemmat miehiä. Toista taputin poskelle, niin hän löi minua avokämmenellä naamaan. Syntymäpäivänäni.

Toinen mies kokkasi ja nappasin kulhosta paprikanpalan - hän läpsäisi vihamielisesti kättäni.

Kumpaankaan heistä en ikinä koskenut väkivaltaisesti, koska en edes osaisi.

Molemmat suhteet tietenkin päättyivät. 

Ehkä minun pitää käydä jokin leiri, niin osaan suhtautua vihamielisemmin seurustelukumppaneihini?

Oikeasti väitän, että kyse on ihmisten oppimista tavoista toimia. Paria naispuolista työkaveria pieksi JOKAINEN mies. He menivät lopulta parisuhteisiin miesten kanssa, jotka käyttäytyivät loukkaavasti ja tympeästi heitä kohtaan, mutta eivät hakanneet kyseisiä naisia. Enpä osaisi pitää etuna ilkeää miestä.

Toisen heistä isä hakkasi äitiä vuosikausia eli hän oli oppinut tavan kotoaan. En ole onneksi elänyt perheissä, joissa väkivalta on osa perhe-elämää. 

Väkivalta on tympeää ja väitän, että kuvioihin liittyy usein alkoholi. 

Aika laiskaa argumentointia. Vertaat ystäviä seurustelukumppaneihin?

Lisäksi kaikki tutkimukset puhuvat puolestaan, mies on yhtä usein uhri kuin nainenkin.

Sinun lähipiirisi kokemukset eivät ole koko totuus. Miehillä on myös huomattavasti korkeampi kynnys ilmoittaa väkivallasta, tai edes puhua siitä läheisilleen. Sinäkään et voi tuttujesi tapauksista kaikkea puolueettomasti tietää.

Kerroin lähipiiristäni, jossa useampi nainen on joutunut kohtaamaan väkivaltaa miesten taholta.

Samoin on moni teistä tehnyt.

Tilastojen mukaan nainen on aivan liian usein väkivallan uhrina parisuhteissa. Oletukseni on, että alkoholi on Suomessa suuri syy tilanteeseen, koska väärinkäyttäjiä on maa täynnä. 

Ratkaisuni: valitse hyvästä perheestä oleva absolutisti älä Pete Pieksäjää.

Suomalaisilla on joku ongelma alkoholin kanssa kyllä. 80% vakavista väkivaltarikoksista tehdään niin että sekä tekijä että uhri ovat kännissä. Muissa Pohjoismaissa vastaava luku on alle puolet tms ja tuo ero selittää käytännössä kokonaan sen miksi Suomi "loistaa" väkivaltatilastoissa. Selvinpäin tehdyn väkivallan määrissä ei nimittäin ole eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kokenut parisuhdeväkivaltaa kymmeniä jos en satoka kertoja. Kerran soitin poliisit kun ex kumppani otti puukon nyrkien kaveriksi. Nainen ei joutunut putkaan vaan vietiin poliisien toimesta toiselle paikkakunnalle äitinsä luo. Nainen yritti silti väittää poliiseille että minä olin hakannut hänet. Lukot meni vaihtoon ja hullu sai etsiä uuden hakattavan. Koskaan en ole itse lyönyt naista. Niin ja suhteen alussa kertoi miten entiset kumppanit olivat lyöneet, ompa kumma jos itse on väkivaltainen..

Tämä näkyi myös esim poliisit ohjelmassa. Naista ei ikinä viety lähisuhdeväkivallan tekijänä putkaan. Kaikki voivat katsoa noita jaksoja. Myös vähättelevä ja naureskeleva asenne ja käytös oli poliiseilta yleisempää. Lisäksi sanavalinnat oli hieman huumoripainotteisempia ja kepeämpiä kuin jos oli miestekijä.

Kerran näin tällaisen jakson, jossa miestä oli puukotettu. Ei ollut mitään syytä epäillä, että hän olisi ollut väkivaltainen naista kohtaan. Silti poliisit puhelivat, kuinka nämä ovat näitä molemmin puolin väkivaltaisia suhteita. Joo joo, uskotelkaa niin, jos haluatte. Minusta näytti siltä, etteivät poliisit vain uskoneet, että nainen voi raivostuneena lyödä muuten kuin itsepuolustukseksi. Nainen ei itse kertonut syytä teolleen eikä missään vaiheessa väittänyt miehen olleen väkivaltainen. Oli shokissa itsekin. Luultavasti tajusi itsekin, mitä oli tehnyt, mutta silmin nähden ihmetteli itsekin, missä vaiheessa muka oli tarttunut veitseen raivoissaan.

Nimenomaan. Yhdessä jaksossa miesuhri vietiin putkaan kovan "humalatilansa" takia, kun tekijä sai jäädä kotiin. Ei kuulemma voineet jäädä samaan paikkaan. Kelailtiin kohtaa edes takaisin että voiko tuo mennä oikeasti noin!

Jenkeissähän kävi niin, että kun naisjärjestöt runnoivat  eri osavaltioissa läpi lakeja jotka velvoittivat poliisin kotihälytyksissä aina pidättämään aggressiivisesti käyttäytyvän osapuolen niin nimenomaan naisten pidätykset lisääntyivät huomattavasti.

Pidän upeana sitä, että miehet, jotka eivät ole koskaan olleet parisuhteissa - tai tule koskaan olemaan parisuhteissa - puolustavat perheväkivallan kohteiksi joutuneita miehiä.

Kunnioitettavaa käytöstä!

Vierailija kirjoitti:

Yksikään naispuolinen ystäväni ei ole koskaan lyönyt minua.

Kaksi seurustelukumppaniani on, molemmat miehiä. Toista taputin poskelle, niin hän löi minua avokämmenellä naamaan. Syntymäpäivänäni.

Toinen mies kokkasi ja nappasin kulhosta paprikanpalan - hän läpsäisi vihamielisesti kättäni.

Kumpaankaan heistä en ikinä koskenut väkivaltaisesti, koska en edes osaisi.

Molemmat suhteet tietenkin päättyivät. 

Ehkä minun pitää käydä jokin leiri, niin osaan suhtautua vihamielisemmin seurustelukumppaneihini?

Oikeasti väitän, että kyse on ihmisten oppimista tavoista toimia. Paria naispuolista työkaveria pieksi JOKAINEN mies. He menivät lopulta parisuhteisiin miesten kanssa, jotka käyttäytyivät loukkaavasti ja tympeästi heitä kohtaan, mutta eivät hakanneet kyseisiä naisia. Enpä osaisi pitää etuna ilkeää miestä.

Toisen heistä isä hakkasi äitiä vuosikausia eli hän oli oppinut tavan kotoaan. En ole onneksi elänyt perheissä, joissa väkivalta on osa perhe-elämää. 

Väkivalta on tympeää ja väitän, että kuvioihin liittyy usein alkoholi. 

Olenko mä ainoa, jonka mielestä kuulostaa oudolta et joku lyö jostain "taputtelusta" turpaan toista?

Millainen se tilanne oli? Sinä leikkimielisesti taputtelit vai hellyydenosoituksen, kunnes ukko läimäisi? Vai vähätteletkö omaa osuuttasi? Sori, mut on tosi vaikee kuvitella.

Vierailija kirjoitti:

Pidän upeana sitä, että miehet, jotka eivät ole koskaan olleet parisuhteissa - tai tule koskaan olemaan parisuhteissa - puolustavat perheväkivallan kohteiksi joutuneita miehiä.

Kunnioitettavaa käytöstä!

Ehkä väsyneinen ja kulunein argumentti-Sä et saa pildee. Toimi 10-20v vuotta sitten, nykyään pelkkä vitsi.

Vierailija kirjoitti:

Pidän upeana sitä, että miehet, jotka eivät ole koskaan olleet parisuhteissa - tai tule koskaan olemaan parisuhteissa - puolustavat perheväkivallan kohteiksi joutuneita miehiä.

Kunnioitettavaa käytöstä!

Sinulta vasta onkin kunnioitettavaa vähätellä täällä keskustelevien, väkivaltaa kokeneiden miesten kokemuksia nettipalstalla ihan omien ennakkoluulojesi takaa. Sinun kokemuksesi mukaan miehet eivät koe väkivaltaa, vai? Vai ihanko tiedät varmasti, ettei täällä ole yhtään parisuhteessa olevaa tai ollutta miestä? Ajattelitko yhtään ennen tuota nerokasta sanomaasi, että se on loukkaava ja vähättelevä, jos oletkin väärässä ja täällä tosiaan kiroitetaan aidoista kokemuksista?

Miehiä demonisoidaan, naisia ymmärettään. Otetaan esimerkiksi vaikkapa viime vuosien lukuisat lapsimurhat. Näissäkin tapauksissa naisille riitti ymmärrystä, ja vikaa haettiin naisten puolisoista.

Nainen ei voi olla paha ja äitimyytti jatkaa ansiotonta kulkuaan.

Viime vuosisadan pahin murhaajakin sattui olemaan nainen. Georgia Tann niminen nainen piti Yhdysvalloissa orpokotia, ja hänet nähtiin suurena hyväntekijänä.

Tosiasiassa hän oli lapsikaappaaja, ja tappoi jopa 500 lasta elinaikanaan.

Miehet, miksi olette näiden naisten kanssa yhdessä? Naisilta kuullaan useinkin vastauksia tähän, ja sitten ihmetellään kuorossa, kun uhri ei lähde. Miksi sinä et lähde?

Vierailija kirjoitti:

Miehet, miksi olette näiden naisten kanssa yhdessä? Naisilta kuullaan useinkin vastauksia tähän, ja sitten ihmetellään kuorossa, kun uhri ei lähde. Miksi sinä et lähde?

Mistä sinulla on sellainen käsitys , että miehet eivät lähtisi? Sama kait se on miehilläkin, kuin naisillakin.

Ehkä aikaisempi väkivaltainen käytös ei ole ollut luonteeltaan niin "vakavaa" ja tilanne kehittyy ja eskaloituu huomaamatta. Naiset itse palstalla kertovat olevansa tällaisten miesten kanssa vaikkapa "lasten vuoksi",

siksi sitä kait heiltä niin usein kysytäänkin.

Perehdy manipuloivien , narsististen ja jopa mielenterveysongelmaisten ihmisten käytökseen, ja myös siihen kuinka uhri

tuntee olevansa itse vastuussa väkivallasta.

Jokainen väkivaltatapaus on väärin ja jokainen uhri on liikaa. Uhrin syyttely on väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/hyvinvointi/sukupuolist…

Hyvä ja asiallinen aloitus AP. Tässä linkissä hieman lisää tietoa. Mm.

" Miesuhritutkimuksen mukaan myös miehet joutuvat parisuhteissaan väkivallan uhreiksi. Sukupuolten välillä ei ollut juurikaan eroa parisuhdeväkivallan kohteeksi joutuneiden määrässä: naisista 17 ja miehistä 16 prosenttia oli kokenut fyysistä väkivaltaa tai sillä uhkailua jossain vaiheessa nykyistä parisuhdettaan. Tapahtumakertoja oli kuitenkin naisilla useampia ja naisiin kohdistunut väkivalta oli sekä fyysisiltä että psyykkisiltä seurauksiltaan vakavampaa. "

Tässä olikin tiivistetysti se mitä kirjoitit jo aiemmin. Väkivaltaisia naisia siis näyttäisi olevan aikalailla yhtä paljom kuin miehiä, mutta fyysisten erojen takia naisten vauriot ovat suurempia.

Luulen, että kun mainitaan 'kyllähän miehetkin kokevat"-argumentti, halutaan korostaa sitä ettei saisi puhua vain naisista ja lisätä kuilua siinä, että miehille ei tapahtuisi mitään, ja jos tapahtuu, heidän pitää olla hiljaa.

Tavallaan ymmärrettävää, mutra miksi ihmiset eivät sitten aloita omia keskustelujaam ja kampanjoitaan aiheesta 'miesten kokema parisuhdeväkivalta'?

Ei se auta mitään, että naisten kokemasta väkivallasta puhuttaessa tullaan sekoittamaan keskustelua huutelemalla miehistä. Asiat erikseen ja keskustelut erikseen, tai sitten aloituksia, joissa puhutaan alunperinkin 'ihmisten kokemasta parisuhdeväkivallasta'.

Missään nimessä miesten lievemmät arvet eivät suo naisille oikeutta jatkaa väkivaltaa, ehkä tämä on se, mistä miesten kohdalla pitäisi puhua. Vaikka he eivät mene turvakoteihin tai hae apua yhtä paljon, heidän kokemansa väkivalta on silti väärin.

Sitten taas... Kun turvakodit ovat täynnä naisia ja lapsia, niin naisten kohdaööa pitäisi puhua fyysisten erojen aiheuttamista suuremista arvista. Jostain syystähän naiset hakevat enemän apua kuin miehet. Ehkä miehet sitten kuitenkin kokevat selviävänsä raivoavan naisen kanssa helpommin?

Tässä joitakin ajatuksiani. Pitää myös huomata, että kun puhutaam naisin kohdistuvasta lähisuhdeväkivallasta, niin ei se oli miehiin kohdistuvasta pois. Eihän toisen kokeman vääryyden esiin tuominen tarkoita sitä, että toista sorretaan! Keskustelijat eivät tajua tätä. Kaikki vääryyksistä keskustelu vie eteenpäin, koskee se sitten ketä tahansa. Esim turvakotien lisääminen naisten kokemasta väkivallasta puhuttaessa auttaa myös miehiä, koska kyllähän hekin voivat sinne hakeutua. Naisia siellä vaan sattuu olemaan enemmän....

Naisia on siellä turvakodeissa enemmän, koska valtaosa turvakodeista ottaa vastaan vain naisia! Lisäksi on ihan todistettu fakta, että jopa poliisi ja hälytyskeskus nauravat päin naamaa, jos mies hakee apua parisuhdeväkivaltaan.

Jos tehtäisiin kokeilu, jossa viranomaiset aina ensimmäiseksi nauraisivat naisille, jotka väittävät olevansa väkivallan uhri, poliisi menisi kotiväkivaltatilanteeseen ensisijaisesti kiinniottamaan naista ja neuvomaan miestä mistä tämä saa apua ja turvakodit sulkisivat ovensa naisilta ja avaisivat ne miehille. Mitäpä luulet, olisiko viranomaisten parisuhdeväkivaltatilastojen ja turvakotien asiakkaiden sukupuolijakauma hieman toisenlainen?

Ja vielä kun kertoisit mitkä ovat ne keskustelut, jossa viranomaiset ja päättäjätkin keskustelevat miehiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ei sellaisia juuri ole, viralliset keskustelut ovat lähes aina nainen on uhri näkökulmasta. Juuri siksi sinne täytyy mennä miesuhreista muistuttamaan, jotta edes joskus päättäjät havahtuisivat tähänkin näkökulmaan.

Turvakodit ottavat vastaan myös miehiä ja myös naisiin kohdistuu väkivaltaa joka ei ole molemminpuolista, eli valehtelit ainakin kahdessa asiassa. Itse olen ollut turvakodissa, mutta en ole koskaan lyönyt, potkinut, nipistänyt, huutanut, heitellyt tavaroita, raapinut tai muutenkaan käynyt mieheen käsiksi ja samaan aikaan turvakodissa oli myös mies. En ymmärrä miksi ei uskota että naisiin voi kohdistua väkivaltaa vaikka nainen ei provosoi, ei lyö takaisin eikä edes ansaitse kuritusta. 

Myös naisten kokemaa väkivaltaa vähätellään. Poliisi ei ota hoidettavakseen jopa turvakodit saattavat käännyttää. Naisiin on kohdistunut väkivaltaa aina oli naisen asema mikä tahansa. Jopa täysin alistettuja naisia hakataan. Naisen tekemisellä ei ole mitään korrelaatiota häneen kohdistuvan väkivallan kanssa. Miksi muuten ei täälläkään ole ainuttakaan tutkimusta esitetty joka todistaisi että miehiä hakataan kotona enemmän kuin naisia? Ei ainuttakaan.

Miksi miehiä pitäisi mielestäsi hakata kotona enemmän kuin naisia, että heidän kokemaansa väkivaltaan pitäisi puuttua yhteiskunnassa ja siitä puhua? Sillä sitähän täällä halutaan. Puhua. Ei vihata ja syyllistää naisia. Ei väittää, että nainen saa kokea väkivaltaa, koska nalkuttaa. Kyseessä ei ole mikään kilpailu siitä, kumpi sukupuoli on tilastoissa enemmän surkuteltava uhri vaan aito huoli väkivallan uhreista. Niistä yksilöistä jotka tätä kokevat. Miksi heitä säälitään, jos he ovat naisia, mutta jos ovat miehiä niin muistutetaan, että kyllä ne naiset vaan kärsii enemmän. Olen aika varma, ettei väkivallan uhriksi joutunutta miestä kiinnosta, onko kohtalotovereita 10, 15, 25, 30 vai 33 prosenttia. Häntä kiinnostaa vain, että ne kohtalotoverit huomioidaan ja otetaan todesta. Että todellinen luku tulee ilmi. Aivan kuten naisuhrikin ajattelee. Hän haluaa, että häntä uskotaan. Millainen empatiakyvytön ihminen pitää olla, ettei tätä näistä viesteistä huomaa. T. Nainen.

Jos 9/10 parisuhdeväkivallan uhrista on naisia ja tekijä mies on toki siellä se 1/10:stä uhrista mies. Eihän tätä kukaan kiistä.

Mutta niistä miesuhreista ei kuitenkaan saisi puhua tai heidän auttamisekseen ohjata rahaa? Saati että asiaa ihan oikeasti tutkittaisiin myös siitä mies on uhri näkökulmasta.

Etsin gradun aihetta. Jos löytyy haastateltavia niin tehdään aiheesta sosiaalityön gradu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet, miksi olette näiden naisten kanssa yhdessä? Naisilta kuullaan useinkin vastauksia tähän, ja sitten ihmetellään kuorossa, kun uhri ei lähde. Miksi sinä et lähde?

Mistä sinulla on sellainen käsitys , että miehet eivät lähtisi? Sama kait se on miehilläkin, kuin naisillakin.

Ehkä aikaisempi väkivaltainen käytös ei ole ollut luonteeltaan niin "vakavaa" ja tilanne kehittyy ja eskaloituu huomaamatta. Naiset itse palstalla kertovat olevansa tällaisten miesten kanssa vaikkapa "lasten vuoksi",

siksi sitä kait heiltä niin usein kysytäänkin.

Perehdy manipuloivien , narsististen ja jopa mielenterveysongelmaisten ihmisten käytökseen, ja myös siihen kuinka uhri

tuntee olevansa itse vastuussa väkivallasta.

Jokainen väkivaltatapaus on väärin ja jokainen uhri on liikaa. Uhrin syyttely on väärin.

Ehkä kysymys tosiaan oli vähän huonosti asetettu eikä ruudun takaa oikein välittynyt, ettei sävyni ollut syyttävä. En tarkoittanut syyttää ketään. Enemmänkin olin kiinnostunut. Mahtaako löytyä samoja syitä.

Telkusta tulee sarja "Deadly women". Naiset pystyvät julmuuksiin siinä missä miehetkin. Tosin kunnostautuvat usein myrkyttäjinä jne., sen sijaan, että päihittäisivät miehen tasapäisessä kamppailussa.

Vierailija kirjoitti:

Telkusta tulee sarja "Deadly women". Naiset pystyvät julmuuksiin siinä missä miehetkin. Tosin kunnostautuvat usein myrkyttäjinä jne., sen sijaan, että päihittäisivät miehen tasapäisessä kamppailussa.

Amerikassa myös ampuvat ja väittävät itsepuolustukseksi. Sehän ei ole este vaan hidaste, että haava on selässä ja uhri kävellyt pois päin.

Ehkä joskus tulevaisuudessa parisuhdeväkivallasta ja väkivallasta pystytään keskustelemaan kiihkottomasti ilman, että hommasta tulee joku kilpailu kuka sitä kokee tai tekee eniten. Kilpailun voittaja mukamas saa jonkun synninpäästön ja vapaudut vankilasta kortin sukupuolensa turvin, jos tekee sitä vähemmän.

Ainakaan vielä emme pysty rationaaliseen keskusteluun väkivallasta, jolloin väkivalta on vain väkivaltaa riippumatta tekijän sukupuolesta.  

Vierailija kirjoitti:

Miksei sitten mies puolustaisi itseään, jos nainen käy kiinni? Edellyttäen, ettei käytössä ole aseita?

Sekin voi johtua näistä ennakkoasenteista. Kuvitteleppa tilanne, jossa mies sitten käy puolustamaan itseään.. lopulta paikalle tulee poliisi, ja nainen alkaa itkemään, kuinka mies pahoinpitelee häntä. Kumpaa poliisit uskovat helpommin? Että nainen oli hakannut miestä, ja mies vain puolustautunut, vai toisinpäin?

Mutta ymmärrän kyllä ajatusmaailmasi. Itsekin miehenä pistäisin kyllä vastaan. Mutta jos nainen edes yrittäisi minua tilanteesta syyllistää, niin suhteelle tulisi nopea ja katkera loppu.

Vierailija kirjoitti:

Teen gradua, joka käsittelee parisuhdeväkivallan naisuhreja. Rahoitus on omaani. Sopii opiskella vaikka sosiologiaa tai sosiaalityötä ja tehdä tutkimusta miehistä. Minua sattuvat naiset kiinnostavan.

Keskity sitten vain niihin naisuhreihin, jos kerran gradun rajaus on sellainen. Älä kuitenkaan luo sellaista mielikuvaa vahingossakaan, että parisuhteissa VAIN mies on väkivaltainen.

Olin joskus kuuntelemassa väitöstilaisuutta lasten videopelaamisesta. Erityisesti kysyttäessä tuleva tohtori tunnusti, että videopelaajien keski-ikä on noin 35 vuotta. Itse väitöskirjassa asiaa ei mainittu edes vahingossa luoden näin mielikuvaa siitä, että videpelit ovat lasten juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?

Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mitään mielekästä tarkoitusta. Jos meillä on ongelma x, joka pitäisi ratkaista, musta ei ole mielekästä, että keskustelua ongelmasta x käydään ottamatta kantaa ongelmaan x vaan muistuttamalla, että onhan meillä myös ongelmat y ja z ja lisäksi viidenneksen ongelmasta x muodostaa ongelma x2, joka ei sovi ongelma x peruskaavaan. (Luvut ja kirjaimet heitetty hatusta.)

Parisuhdeväkivalta näyttää tilastojen ja tutkimusten valossa olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö. Musta on karhunpalvelus asiaintilan parantamiselle, että siitä ei saisi puhua sellaisena. Miten ongelman voi ratkaista, jos siitä ei saa puhua sellaisena kuin se on? On hyvä, että asian yhteydessä tuodaan esille, että stereotypiasta poiketen myös mies voi olla uhri, mutta en koe, että on mielekästä, että ns. miesnäkökulma dominoi keskustelua ilmiöstä, jossa valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. (Tuo avauksessa mainittu wikipedia-artikkeli perheväkivallasta on hyvä esimerkki tästä.) Kun sukupuolien välinen ero on näin iso, musta tuntuu loogiselta olettaa, että ongelman synty- ja ratkaisumekanismit liittyvät myös jollakin tavoin sukupuoleen ja sitä ynpäröivään tapakulttuuriin.

Kaikki väkivalta on väärin, se lienee kaikille selvää. Se, että puhutaan tietyntyyppisestä väkivallasta ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytään kaikki muu, vaan sitä, että mietitään syitä ja ratkaisua tähän tiettyyn ongelmaan. Ei kouluampumisten yhteydessäkään keskusteltu ensisijaisesti siitä, olisiko sittenkin parempi puhua hoitolaitoksissa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka sekin on ongelma ja väärin. Miksi tässä yhteydessä on siis ok kääntää keskustelu toistuvasti asian viereen?

Tämä avaus oli siis ensisijaisesti oman turhautumiseni purkamista parisuhdeväkivaltaa koskevan keskustelun happanemiseen ja paikallaan polkemiseen. Toissijaisesti se oli yritys löytää looginen selitys sille, miksi parisuhdeväkivallasta keskustelu on nykyään mennyt keskusteluksi siitä, kuinka epäreilua on, että puhutaan ensisijaisesti naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ihminen fakkiutuu usein omiin ajatuskulkuihinsa ja vastaanottaa ensisijaisesti niitä tukevaa uutta tietoa, joten täysin ei voi sulkea pois sitäkään, että tässä on vaan joku kulma, jota en ajattele.

Ap

Onpa kyllä nurinkurista. Keskustelu on nimenomaan polkenut vähintään puoli vuosisataa paikoillaan ja keskittynyt vain miehiin tekijöinä ja naisiin uhreina. Nyt kun viimein molemmat myytit ovat alkaneet murtua ja on alettu keskustella myös sekä naisista tekijöinä että miehistä uhreina niin mielestäsi pitäisi palata edelliselle vuosituhannelle takaisin? 

Minä taas ajattelen niin että pelkästään naisnäkökulmaan keskittyminen saattaa hyvinkin olla karhunpalvelus väkivallan vähentämiselle, koska epäilen että parisuhdeväkivallan taustalla on pissavehkeiden mallin sijaan ihan yleisinhimillisiä mm. vallankäyttöön ja tunne-elämän ilmaisuusn liittyviä sekä sosioekonomisia ongelmia. Ratkaisua siis tuskin löytyy kumpaakaan sukupuolta demonisoimalla.

Lisään tähän tosin sellaisen varauksen, että kulttuureissa jossa naisen asema on heikko, on sukupuolittuneisuus varmasti merkittävämpi tekijä. Silloinkin pitäisi kuitenkin keskittyä naisten aseman parantamiseen eikä miesten demonisoimiseen.  Moderneissa länsimaisissa yhteiskunnissa alkaa tuo tie (parisuhdeväkivallan vähentämisen kannalta) olla käyty loppuun ja pitäisi alkaa keskittyä niihin muihin vaikuttaviin tekijöihin, jotka helposti jäävät pimentoon jos takerrutaan vain sukupuolittuneisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?

Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mitään mielekästä tarkoitusta. Jos meillä on ongelma x, joka pitäisi ratkaista, musta ei ole mielekästä, että keskustelua ongelmasta x käydään ottamatta kantaa ongelmaan x vaan muistuttamalla, että onhan meillä myös ongelmat y ja z ja lisäksi viidenneksen ongelmasta x muodostaa ongelma x2, joka ei sovi ongelma x peruskaavaan. (Luvut ja kirjaimet heitetty hatusta.)

Parisuhdeväkivalta näyttää tilastojen ja tutkimusten valossa olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö. Musta on karhunpalvelus asiaintilan parantamiselle, että siitä ei saisi puhua sellaisena. Miten ongelman voi ratkaista, jos siitä ei saa puhua sellaisena kuin se on? On hyvä, että asian yhteydessä tuodaan esille, että stereotypiasta poiketen myös mies voi olla uhri, mutta en koe, että on mielekästä, että ns. miesnäkökulma dominoi keskustelua ilmiöstä, jossa valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. (Tuo avauksessa mainittu wikipedia-artikkeli perheväkivallasta on hyvä esimerkki tästä.) Kun sukupuolien välinen ero on näin iso, musta tuntuu loogiselta olettaa, että ongelman synty- ja ratkaisumekanismit liittyvät myös jollakin tavoin sukupuoleen ja sitä ynpäröivään tapakulttuuriin.

Kaikki väkivalta on väärin, se lienee kaikille selvää. Se, että puhutaan tietyntyyppisestä väkivallasta ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytään kaikki muu, vaan sitä, että mietitään syitä ja ratkaisua tähän tiettyyn ongelmaan. Ei kouluampumisten yhteydessäkään keskusteltu ensisijaisesti siitä, olisiko sittenkin parempi puhua hoitolaitoksissa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka sekin on ongelma ja väärin. Miksi tässä yhteydessä on siis ok kääntää keskustelu toistuvasti asian viereen?

Tämä avaus oli siis ensisijaisesti oman turhautumiseni purkamista parisuhdeväkivaltaa koskevan keskustelun happanemiseen ja paikallaan polkemiseen. Toissijaisesti se oli yritys löytää looginen selitys sille, miksi parisuhdeväkivallasta keskustelu on nykyään mennyt keskusteluksi siitä, kuinka epäreilua on, että puhutaan ensisijaisesti naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ihminen fakkiutuu usein omiin ajatuskulkuihinsa ja vastaanottaa ensisijaisesti niitä tukevaa uutta tietoa, joten täysin ei voi sulkea pois sitäkään, että tässä on vaan joku kulma, jota en ajattele.

Ap

Onpa kyllä nurinkurista. Keskustelu on nimenomaan polkenut vähintään puoli vuosisataa paikoillaan ja keskittynyt vain miehiin tekijöinä ja naisiin uhreina. Nyt kun viimein molemmat myytit ovat alkaneet murtua ja on alettu keskustella myös sekä naisista tekijöinä että miehistä uhreina niin mielestäsi pitäisi palata edelliselle vuosituhannelle takaisin? 

Minä taas ajattelen niin että pelkästään naisnäkökulmaan keskittyminen saattaa hyvinkin olla karhunpalvelus väkivallan vähentämiselle, koska epäilen että parisuhdeväkivallan taustalla on pissavehkeiden mallin sijaan ihan yleisinhimillisiä mm. vallankäyttöön ja tunne-elämän ilmaisuusn liittyviä sekä sosioekonomisia ongelmia. Ratkaisua siis tuskin löytyy kumpaakaan sukupuolta demonisoimalla.

Lisään tähän tosin sellaisen varauksen, että kulttuureissa jossa naisen asema on heikko, on sukupuolittuneisuus varmasti merkittävämpi tekijä. Silloinkin pitäisi kuitenkin keskittyä naisten aseman parantamiseen eikä miesten demonisoimiseen.  Moderneissa länsimaisissa yhteiskunnissa alkaa tuo tie (parisuhdeväkivallan vähentämisen kannalta) olla käyty loppuun ja pitäisi alkaa keskittyä niihin muihin vaikuttaviin tekijöihin, jotka helposti jäävät pimentoon jos takerrutaan vain sukupuolittuneisuuteen.

Minusta me puhumme sen sijaan hyvinkin erilaisesta väkivallasta kun puhutaan miesten naisiin kohdistamasta parisuhdeväkivallasta ja naisten vastaavasti miehiin. Miesten naisiin kohdistama väkivalta ei ole sosioekonomisesti rajattua eikä sitä selitä esim. päihteiden käyttö. Täysin hyvässä asemassa olevat raittiit miehetkin voivat olla kotonaan väkivallan käyttäjiä. Miehen käyttämä väkivalta liittyy oleellisesti kontrollissa oloon ja valtaan. Nainen pitää pitää hälle osoitetussa asemassa. Väkivaltainen mies systemaattisesti musertaa naisen itsetunnon huorittelemalla ja solvaamalla, eristää tämän, karuimmillaan naisella ei ole avainta kotiin, passia eikä rahaa, joskus ei edes kenkiä. Väkivalta seuraa satunnaisen säännöllisesti syklisesti koko ajan pahentuen. Lopulta nainen kokee itsekin jo ansaitsevansa väkivallan ja olevansa niin huono ettei kukaan muukaan mies häntä katsoisi. Kriittinen paikka on kun nainen yrittää erota. Väkivalta ei useinkaan lopu eroon, pahimmillaan se jatkuu vielä vuosikymmeniä eron jälkeen. Tunnetaan myös näitä perhesurmia, joissa mies ennemmin tappaa sekä vaimon että lapset kuin antaa vaimon erota. On totta, että nainen voi olla myös väkivaltainen, mutta vastaavaa kuviota naisilla ei ole. Väkivaltainen nainen puolestaan usein on syrjäytynyt, päihteissä ja tuikkaa teräaseella miestä, joka ehkä saattoi olla aikaisemmin lyönyt. Käytännössä väkivaltarikoksista naisia on esim. vangeissa niin murto-osa, että asiaa ei ole tutkittu sen suuremmin.

Olisi myös joskus hyvä, jos keskustelisimme kaikesta väkivallasta jonka uhreja miehet on ylivoimaisesti naisia enemmän. Miesten ja poikien hakkaaminen on yhteiskunnassa huomattavasti hyväksyttävämpää kuin naisten ja tyttöjen.

Monilla väkivaltakokemukset alkaa jo ala-asteella jatkuen läpi elämän ja sitä vain pidetään osana miehen elämää. En usko, että Suomessa on olemassa yhtään miestä jota ei ole lyöty jossain elämänvaiheessa.