Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Osaisiko joku selittää, mihin perustuu väite siitä, että miehet kokevat yhtä paljon parisuhdeväkivaltaa kuik naiset?
02.08.2017 |
TL;DR: Osaako joku selittää, miksi naisten ja miesten kokemaa perheväkivaltaa yritetään usein käsitellä symmetrisinä tai toisiaan vastaavina ilmiöinä?
Nykyään kun parisuhdeväkivalta tulee puheeksi, paikalle ilmestyy usein joku toteamaan, että miehet kokevat parisuhdeväkivaltaa siinä, missä naisetkin. Tämä näkökulma tuntuu olevan hyväksytty enemmän tai vähemmän ns. yleisenä totuutena ainakin kommenttikentissä. Aihe on myös selvästi ans. politisoitunut, esimerkiksi aihetta koskeva artikkeli wikipediassa on kovin tarkoitushakuinen. (Sama koskee muuten seksuaalista väkivaltaa. Wikipedian seksuaalista väkivaltaa käsittelevässä artikkelissa tilastoihin on viitattu ristiin niin, että tarkkaamaton lukija, joka ei kiinnitä huomiota lähteisiin jää siihen käsitykseen, että naisiin ja miehiin kohdistuu lähes sama määrä seksuaalista väkivaltaa.)
Mutta: mihin tämä väite perustuu? Osaako joku selittää? Näkemäni tilastot tukevat kuitenkin aika vahvasti perinteistä käsitystä siitä, että parisuhdeväkivallassa tyypillisimmillään ja selkeästi yleisimmillään nainen on uhri ja mies tekijä. Naiset myös kokevat tyypillisesti miehiä vakavampaa väkivaltaa parisuhteessa. Tähän lopputulokseen päätyi jopa nimenomana miesuhreihin keskittynyt tutkimusraportti "Tuhansien iskujen maa". http://www.heuni.fi/en/index/publications/heunireports/reportseries66.t…
Tämä tuli siis mieleen, kun päädyin siis sattuman kautta tähän ylen artikkeliin, jossa käsitteellinen kömmähdys johtaa tähän virheelliseen väittämään.
https://yle.fi/uutiset/3-5487134
Artikkelissa asia siis esitetään näin:
"Miehet joutuvat perheessä törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen uhriksi jopa useammin kuin naiset. Perheväkivallan miesuhrien näkökulma on suomalaisessa tutkimuksessakin jäänyt syrjään. Henkirikoksissa nainen on yhä miestä useammin parisuhdeväkivallan uhri. Vuosittain yli 20 naista kuolee nykyisen tai entisen puolisonsa surmaamina. Myös lievissä pahoinpitelyissä nainen on uhrina useammin kuin mies. Nainen syyllistyy sen sijaan puolisonsa törkeään pahoinpitelyyn tai henkirikoksen yritykseen vähintään yhtä usein kuin mies. Tilastokeskuksen mukaan mies on uhrina jopa hieman useammin kuin nainen, vaikka luvut ovatkin lähellä toisiaan."
Tilastokeskuksen näkemys asiasta löytyy täältä. http://tilastokeskus.fi/til/rpk/2014/15/rpk_2014_15_2015-05-28_tie_001_…
YLEn juttu ja tilastot eivät ole samalta vuodelta, koska ns. vanhentunutta materiaalia ei ollut tähän hätään helposti saatavilla, mutta villakoiran ydin on sama: toimittajalta ovat menneet sekaisin käsitteet perheväkivalta ja parisuhdeväkivalta ja niitä käytetään toistensa synonyyminä YLEn jutussa, vaikka tilastokeksukselle ne eivät ole sitä.
Perheväkivallassa tekijä voi olla aikuisenkin uhrin sisarus, vanhempi, lapsi, puoliso tai ex-puoliso. Se, että uhri on mies, ei siis tarkoita, että tekijä on nainen tai edes puoliso, kuten YLEllä tunnutaan olettavan.Tilastokeskus siis toteaa, että PERHEväkivaltatapauksissa törkeissä pahoinpitelyissä yli puolet uhreista on miehiä. Eri kappaleessa puhutaan parisuhdeväkivallasta eli eri ilmiöstä, jonka yhteydessä todetaan, että parisuhdeväkivallan osalta uhri on nainen 80 prosentissa tapauksista.
Perustuuko käsitys siitä, että miehet ja naiset kokevat yhtä paljon parisuhdeväkivaltaa tämän tyyppiseen käsitteelliseen hämmennykseen, vai onko muita syitä?
Kommentit (346)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?
Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mitään mielekästä tarkoitusta. Jos meillä on ongelma x, joka pitäisi ratkaista, musta ei ole mielekästä, että keskustelua ongelmasta x käydään ottamatta kantaa ongelmaan x vaan muistuttamalla, että onhan meillä myös ongelmat y ja z ja lisäksi viidenneksen ongelmasta x muodostaa ongelma x2, joka ei sovi ongelma x peruskaavaan. (Luvut ja kirjaimet heitetty hatusta.)
Parisuhdeväkivalta näyttää tilastojen ja tutkimusten valossa olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö. Musta on karhunpalvelus asiaintilan parantamiselle, että siitä ei saisi puhua sellaisena. Miten ongelman voi ratkaista, jos siitä ei saa puhua sellaisena kuin se on? On hyvä, että asian yhteydessä tuodaan esille, että stereotypiasta poiketen myös mies voi olla uhri, mutta en koe, että on mielekästä, että ns. miesnäkökulma dominoi keskustelua ilmiöstä, jossa valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. (Tuo avauksessa mainittu wikipedia-artikkeli perheväkivallasta on hyvä esimerkki tästä.) Kun sukupuolien välinen ero on näin iso, musta tuntuu loogiselta olettaa, että ongelman synty- ja ratkaisumekanismit liittyvät myös jollakin tavoin sukupuoleen ja sitä ynpäröivään tapakulttuuriin.
Kaikki väkivalta on väärin, se lienee kaikille selvää. Se, että puhutaan tietyntyyppisestä väkivallasta ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytään kaikki muu, vaan sitä, että mietitään syitä ja ratkaisua tähän tiettyyn ongelmaan. Ei kouluampumisten yhteydessäkään keskusteltu ensisijaisesti siitä, olisiko sittenkin parempi puhua hoitolaitoksissa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka sekin on ongelma ja väärin. Miksi tässä yhteydessä on siis ok kääntää keskustelu toistuvasti asian viereen?
Tämä avaus oli siis ensisijaisesti oman turhautumiseni purkamista parisuhdeväkivaltaa koskevan keskustelun happanemiseen ja paikallaan polkemiseen. Toissijaisesti se oli yritys löytää looginen selitys sille, miksi parisuhdeväkivallasta keskustelu on nykyään mennyt keskusteluksi siitä, kuinka epäreilua on, että puhutaan ensisijaisesti naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ihminen fakkiutuu usein omiin ajatuskulkuihinsa ja vastaanottaa ensisijaisesti niitä tukevaa uutta tietoa, joten täysin ei voi sulkea pois sitäkään, että tässä on vaan joku kulma, jota en ajattele.
Ap
Onpa kyllä nurinkurista. Keskustelu on nimenomaan polkenut vähintään puoli vuosisataa paikoillaan ja keskittynyt vain miehiin tekijöinä ja naisiin uhreina. Nyt kun viimein molemmat myytit ovat alkaneet murtua ja on alettu keskustella myös sekä naisista tekijöinä että miehistä uhreina niin mielestäsi pitäisi palata edelliselle vuosituhannelle takaisin?
Minä taas ajattelen niin että pelkästään naisnäkökulmaan keskittyminen saattaa hyvinkin olla karhunpalvelus väkivallan vähentämiselle, koska epäilen että parisuhdeväkivallan taustalla on pissavehkeiden mallin sijaan ihan yleisinhimillisiä mm. vallankäyttöön ja tunne-elämän ilmaisuusn liittyviä sekä sosioekonomisia ongelmia. Ratkaisua siis tuskin löytyy kumpaakaan sukupuolta demonisoimalla.
Lisään tähän tosin sellaisen varauksen, että kulttuureissa jossa naisen asema on heikko, on sukupuolittuneisuus varmasti merkittävämpi tekijä. Silloinkin pitäisi kuitenkin keskittyä naisten aseman parantamiseen eikä miesten demonisoimiseen. Moderneissa länsimaisissa yhteiskunnissa alkaa tuo tie (parisuhdeväkivallan vähentämisen kannalta) olla käyty loppuun ja pitäisi alkaa keskittyä niihin muihin vaikuttaviin tekijöihin, jotka helposti jäävät pimentoon jos takerrutaan vain sukupuolittuneisuuteen.
Minusta me puhumme sen sijaan hyvinkin erilaisesta väkivallasta kun puhutaan miesten naisiin kohdistamasta parisuhdeväkivallasta ja naisten vastaavasti miehiin. Miesten naisiin kohdistama väkivalta ei ole sosioekonomisesti rajattua eikä sitä selitä esim. päihteiden käyttö. Täysin hyvässä asemassa olevat raittiit miehetkin voivat olla kotonaan väkivallan käyttäjiä. Miehen käyttämä väkivalta liittyy oleellisesti kontrollissa oloon ja valtaan. Nainen pitää pitää hälle osoitetussa asemassa. Väkivaltainen mies systemaattisesti musertaa naisen itsetunnon huorittelemalla ja solvaamalla, eristää tämän, karuimmillaan naisella ei ole avainta kotiin, passia eikä rahaa, joskus ei edes kenkiä. Väkivalta seuraa satunnaisen säännöllisesti syklisesti koko ajan pahentuen. Lopulta nainen kokee itsekin jo ansaitsevansa väkivallan ja olevansa niin huono ettei kukaan muukaan mies häntä katsoisi. Kriittinen paikka on kun nainen yrittää erota. Väkivalta ei useinkaan lopu eroon, pahimmillaan se jatkuu vielä vuosikymmeniä eron jälkeen. Tunnetaan myös näitä perhesurmia, joissa mies ennemmin tappaa sekä vaimon että lapset kuin antaa vaimon erota. On totta, että nainen voi olla myös väkivaltainen, mutta vastaavaa kuviota naisilla ei ole. Väkivaltainen nainen puolestaan usein on syrjäytynyt, päihteissä ja tuikkaa teräaseella miestä, joka ehkä saattoi olla aikaisemmin lyönyt. Käytännössä väkivaltarikoksista naisia on esim. vangeissa niin murto-osa, että asiaa ei ole tutkittu sen suuremmin.
Melkoista miesvihaista mutuilua. Päihteiden käyttö kuuluu kuvaan Suomessa valtaosassa väkivaltatapauksia ja useimmiten kännissä on sekä tekijä että uhri. Parisuhdeväkivalta ei ole mitenkään poikkeus, oli tekijä kumpaa sukupuolta hyvänsä.
Toisaalta väkivalta voi naisellekin ihan yhtälailla olla keino kontrolloida miestä vaikka koitatkin maalailla sitä perinteistä uhrin kuvaa ja vihjailet itsepuolustuksesta.
Kannattaisi vaikka vähän perehtyä viimeisen parinkymmenen vuoden tutkimukseen aiheesta maailmalla eikä vain toistella noita kuluneita ja virheellisiä kliseitä.
Parisuhdeväkivallan erityispiirteisiin kuuluu se, että päihteet eivät suinkaan ole niin usein merkittäviä kuin muussa suomalaisessa väkivallassa. Täysin raittiit miehet hakkaavat vaimojaan. Toki tyyppiesimerkki on tarina, jossa mies tulee kapakasta kotiin tuhannen päissään ja naisella on siihen sanansa sanottavana kotona. Useimmiten nämä jäävät siihen yhteen kertaan, seuraavalla kerralla nainen ei enää joko ole sanomassa asiasta tai on hiljaa. Olen sossu, olen lukenut aiheesta.
Juu, uskotaan että olet lukenut jotain 20v vanhoja feministien tekemiä puolueellisia uhritutkimuksia. Kipeästi kaivattaisiin jo muutakin kun noita aikansa eläneitä juttuja.
Mulla on tässä pöydällä just tutkimus parisuhdeväkivallasta vuodelta 2012 ja just taisin lukea viime vuotisen opinnäytetyön aiheesta, mutta kamoon hei, kyllähän sä paremmin koulutettu varmaan olet. Työssäni myös kohtaan naisia, jotka ovat kotonaan olleet pahoinpideltyjä lähes päivittäin. Enhän minä toki naisena näistä asioista ymmärrä.
Kyseessä lienee naisuhritutkimus? Niin, se kertoo, yllätys, yllätys, naisuhreista.
Ole ystävällinen ja linkkaa minulle esim. väitöskirja Suomesta, jossa puhutaan parisuhdeväkivallan miesuhreista niin, että tekijä on naispuoliso.
Sitähän tässä on yritetty sanoa, että asiaa ei ole kunnollisesti tutkittu, joten asiasta ei vielä paljoa tiedetä. Nämä usein todisteina käytetyt tilastot ja tutkimukset on saatu tutkittaessa naisuhreja tai miesten tekemää väkivaltaa. Eli asiasta on tehty yleistyksiä joko poliittisen agendan tai ymmärtämättömyyden vuoksi.
Jos sinulla olisi yhtään koulutusta tai älyä tietäisit ettei voida sanoa aiheesta yhtään mitään ilman relevanttia tutkimusta. Et siis voi väittää miesten olevat yhtä lailla yhtä suuressa mittakaavassa parisuhdeväkivallan uhreja kuin naiset. Ihan sama kuin minä en voi väittää lakritsikastikkeen olevan suurin syy maailmassa käytyihin sotiin, koska lakritsikastikkeen osallisuutta ei ole mitenkään tutkittu sotien yhteydessä saati saatu näyttöä, että se olisi merkittävä vaikuttaja tapahtumiin.
Mutta miesuhrien tutkimuksen puute ei estä sinua väittämästä, että miesuhreja on vähemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?
Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mitään mielekästä tarkoitusta. Jos meillä on ongelma x, joka pitäisi ratkaista, musta ei ole mielekästä, että keskustelua ongelmasta x käydään ottamatta kantaa ongelmaan x vaan muistuttamalla, että onhan meillä myös ongelmat y ja z ja lisäksi viidenneksen ongelmasta x muodostaa ongelma x2, joka ei sovi ongelma x peruskaavaan. (Luvut ja kirjaimet heitetty hatusta.)
Parisuhdeväkivalta näyttää tilastojen ja tutkimusten valossa olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö. Musta on karhunpalvelus asiaintilan parantamiselle, että siitä ei saisi puhua sellaisena. Miten ongelman voi ratkaista, jos siitä ei saa puhua sellaisena kuin se on? On hyvä, että asian yhteydessä tuodaan esille, että stereotypiasta poiketen myös mies voi olla uhri, mutta en koe, että on mielekästä, että ns. miesnäkökulma dominoi keskustelua ilmiöstä, jossa valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. (Tuo avauksessa mainittu wikipedia-artikkeli perheväkivallasta on hyvä esimerkki tästä.) Kun sukupuolien välinen ero on näin iso, musta tuntuu loogiselta olettaa, että ongelman synty- ja ratkaisumekanismit liittyvät myös jollakin tavoin sukupuoleen ja sitä ynpäröivään tapakulttuuriin.
Kaikki väkivalta on väärin, se lienee kaikille selvää. Se, että puhutaan tietyntyyppisestä väkivallasta ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytään kaikki muu, vaan sitä, että mietitään syitä ja ratkaisua tähän tiettyyn ongelmaan. Ei kouluampumisten yhteydessäkään keskusteltu ensisijaisesti siitä, olisiko sittenkin parempi puhua hoitolaitoksissa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka sekin on ongelma ja väärin. Miksi tässä yhteydessä on siis ok kääntää keskustelu toistuvasti asian viereen?
Tämä avaus oli siis ensisijaisesti oman turhautumiseni purkamista parisuhdeväkivaltaa koskevan keskustelun happanemiseen ja paikallaan polkemiseen. Toissijaisesti se oli yritys löytää looginen selitys sille, miksi parisuhdeväkivallasta keskustelu on nykyään mennyt keskusteluksi siitä, kuinka epäreilua on, että puhutaan ensisijaisesti naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ihminen fakkiutuu usein omiin ajatuskulkuihinsa ja vastaanottaa ensisijaisesti niitä tukevaa uutta tietoa, joten täysin ei voi sulkea pois sitäkään, että tässä on vaan joku kulma, jota en ajattele.
Ap
Onpa kyllä nurinkurista. Keskustelu on nimenomaan polkenut vähintään puoli vuosisataa paikoillaan ja keskittynyt vain miehiin tekijöinä ja naisiin uhreina. Nyt kun viimein molemmat myytit ovat alkaneet murtua ja on alettu keskustella myös sekä naisista tekijöinä että miehistä uhreina niin mielestäsi pitäisi palata edelliselle vuosituhannelle takaisin?
Minä taas ajattelen niin että pelkästään naisnäkökulmaan keskittyminen saattaa hyvinkin olla karhunpalvelus väkivallan vähentämiselle, koska epäilen että parisuhdeväkivallan taustalla on pissavehkeiden mallin sijaan ihan yleisinhimillisiä mm. vallankäyttöön ja tunne-elämän ilmaisuusn liittyviä sekä sosioekonomisia ongelmia. Ratkaisua siis tuskin löytyy kumpaakaan sukupuolta demonisoimalla.
Lisään tähän tosin sellaisen varauksen, että kulttuureissa jossa naisen asema on heikko, on sukupuolittuneisuus varmasti merkittävämpi tekijä. Silloinkin pitäisi kuitenkin keskittyä naisten aseman parantamiseen eikä miesten demonisoimiseen. Moderneissa länsimaisissa yhteiskunnissa alkaa tuo tie (parisuhdeväkivallan vähentämisen kannalta) olla käyty loppuun ja pitäisi alkaa keskittyä niihin muihin vaikuttaviin tekijöihin, jotka helposti jäävät pimentoon jos takerrutaan vain sukupuolittuneisuuteen.
Minusta me puhumme sen sijaan hyvinkin erilaisesta väkivallasta kun puhutaan miesten naisiin kohdistamasta parisuhdeväkivallasta ja naisten vastaavasti miehiin. Miesten naisiin kohdistama väkivalta ei ole sosioekonomisesti rajattua eikä sitä selitä esim. päihteiden käyttö. Täysin hyvässä asemassa olevat raittiit miehetkin voivat olla kotonaan väkivallan käyttäjiä. Miehen käyttämä väkivalta liittyy oleellisesti kontrollissa oloon ja valtaan. Nainen pitää pitää hälle osoitetussa asemassa. Väkivaltainen mies systemaattisesti musertaa naisen itsetunnon huorittelemalla ja solvaamalla, eristää tämän, karuimmillaan naisella ei ole avainta kotiin, passia eikä rahaa, joskus ei edes kenkiä. Väkivalta seuraa satunnaisen säännöllisesti syklisesti koko ajan pahentuen. Lopulta nainen kokee itsekin jo ansaitsevansa väkivallan ja olevansa niin huono ettei kukaan muukaan mies häntä katsoisi. Kriittinen paikka on kun nainen yrittää erota. Väkivalta ei useinkaan lopu eroon, pahimmillaan se jatkuu vielä vuosikymmeniä eron jälkeen. Tunnetaan myös näitä perhesurmia, joissa mies ennemmin tappaa sekä vaimon että lapset kuin antaa vaimon erota. On totta, että nainen voi olla myös väkivaltainen, mutta vastaavaa kuviota naisilla ei ole. Väkivaltainen nainen puolestaan usein on syrjäytynyt, päihteissä ja tuikkaa teräaseella miestä, joka ehkä saattoi olla aikaisemmin lyönyt. Käytännössä väkivaltarikoksista naisia on esim. vangeissa niin murto-osa, että asiaa ei ole tutkittu sen suuremmin.
Melkoista miesvihaista mutuilua. Päihteiden käyttö kuuluu kuvaan Suomessa valtaosassa väkivaltatapauksia ja useimmiten kännissä on sekä tekijä että uhri. Parisuhdeväkivalta ei ole mitenkään poikkeus, oli tekijä kumpaa sukupuolta hyvänsä.
Toisaalta väkivalta voi naisellekin ihan yhtälailla olla keino kontrolloida miestä vaikka koitatkin maalailla sitä perinteistä uhrin kuvaa ja vihjailet itsepuolustuksesta.
Kannattaisi vaikka vähän perehtyä viimeisen parinkymmenen vuoden tutkimukseen aiheesta maailmalla eikä vain toistella noita kuluneita ja virheellisiä kliseitä.
Parisuhdeväkivallan erityispiirteisiin kuuluu se, että päihteet eivät suinkaan ole niin usein merkittäviä kuin muussa suomalaisessa väkivallassa. Täysin raittiit miehet hakkaavat vaimojaan. Toki tyyppiesimerkki on tarina, jossa mies tulee kapakasta kotiin tuhannen päissään ja naisella on siihen sanansa sanottavana kotona. Useimmiten nämä jäävät siihen yhteen kertaan, seuraavalla kerralla nainen ei enää joko ole sanomassa asiasta tai on hiljaa. Olen sossu, olen lukenut aiheesta.
Juu, uskotaan että olet lukenut jotain 20v vanhoja feministien tekemiä puolueellisia uhritutkimuksia. Kipeästi kaivattaisiin jo muutakin kun noita aikansa eläneitä juttuja.
Mulla on tässä pöydällä just tutkimus parisuhdeväkivallasta vuodelta 2012 ja just taisin lukea viime vuotisen opinnäytetyön aiheesta, mutta kamoon hei, kyllähän sä paremmin koulutettu varmaan olet. Työssäni myös kohtaan naisia, jotka ovat kotonaan olleet pahoinpideltyjä lähes päivittäin. Enhän minä toki naisena näistä asioista ymmärrä.
Kyseessä lienee naisuhritutkimus? Niin, se kertoo, yllätys, yllätys, naisuhreista.
Ole ystävällinen ja linkkaa minulle esim. väitöskirja Suomesta, jossa puhutaan parisuhdeväkivallan miesuhreista niin, että tekijä on naispuoliso.
Sitähän tässä on yritetty sanoa, että asiaa ei ole kunnollisesti tutkittu, joten asiasta ei vielä paljoa tiedetä. Nämä usein todisteina käytetyt tilastot ja tutkimukset on saatu tutkittaessa naisuhreja tai miesten tekemää väkivaltaa. Eli asiasta on tehty yleistyksiä joko poliittisen agendan tai ymmärtämättömyyden vuoksi.
Jos sinulla olisi yhtään koulutusta tai älyä tietäisit ettei voida sanoa aiheesta yhtään mitään ilman relevanttia tutkimusta. Et siis voi väittää miesten olevat yhtä lailla yhtä suuressa mittakaavassa parisuhdeväkivallan uhreja kuin naiset. Ihan sama kuin minä en voi väittää lakritsikastikkeen olevan suurin syy maailmassa käytyihin sotiin, koska lakritsikastikkeen osallisuutta ei ole mitenkään tutkittu sotien yhteydessä saati saatu näyttöä, että se olisi merkittävä vaikuttaja tapahtumiin.
Mutta miesuhrien tutkimuksen puute ei estä sinua väittämästä, että miesuhreja on vähemmän?
Kaikki käytettävissä olevat tietolähteet puoltavat tätä oletusarvoa. Tutkimusten lisäksi voidaan katsella esim. rikostilastoja, vankitilastoja, viranomaiskäsityksiä kuten mm. lastensuojelun tai lastenvalvojan. Lisäksi on olemassa sellainen tutkimus kuin Tuhansien iskujen maa, jossa kerrotaan n. 16% miehistä olleen parisuhdeväkivallan uhreja. Tämä on aika eri luku kuin naisten yli 40%.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?
Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mitään mielekästä tarkoitusta. Jos meillä on ongelma x, joka pitäisi ratkaista, musta ei ole mielekästä, että keskustelua ongelmasta x käydään ottamatta kantaa ongelmaan x vaan muistuttamalla, että onhan meillä myös ongelmat y ja z ja lisäksi viidenneksen ongelmasta x muodostaa ongelma x2, joka ei sovi ongelma x peruskaavaan. (Luvut ja kirjaimet heitetty hatusta.)
Parisuhdeväkivalta näyttää tilastojen ja tutkimusten valossa olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö. Musta on karhunpalvelus asiaintilan parantamiselle, että siitä ei saisi puhua sellaisena. Miten ongelman voi ratkaista, jos siitä ei saa puhua sellaisena kuin se on? On hyvä, että asian yhteydessä tuodaan esille, että stereotypiasta poiketen myös mies voi olla uhri, mutta en koe, että on mielekästä, että ns. miesnäkökulma dominoi keskustelua ilmiöstä, jossa valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. (Tuo avauksessa mainittu wikipedia-artikkeli perheväkivallasta on hyvä esimerkki tästä.) Kun sukupuolien välinen ero on näin iso, musta tuntuu loogiselta olettaa, että ongelman synty- ja ratkaisumekanismit liittyvät myös jollakin tavoin sukupuoleen ja sitä ynpäröivään tapakulttuuriin.
Kaikki väkivalta on väärin, se lienee kaikille selvää. Se, että puhutaan tietyntyyppisestä väkivallasta ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytään kaikki muu, vaan sitä, että mietitään syitä ja ratkaisua tähän tiettyyn ongelmaan. Ei kouluampumisten yhteydessäkään keskusteltu ensisijaisesti siitä, olisiko sittenkin parempi puhua hoitolaitoksissa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka sekin on ongelma ja väärin. Miksi tässä yhteydessä on siis ok kääntää keskustelu toistuvasti asian viereen?
Tämä avaus oli siis ensisijaisesti oman turhautumiseni purkamista parisuhdeväkivaltaa koskevan keskustelun happanemiseen ja paikallaan polkemiseen. Toissijaisesti se oli yritys löytää looginen selitys sille, miksi parisuhdeväkivallasta keskustelu on nykyään mennyt keskusteluksi siitä, kuinka epäreilua on, että puhutaan ensisijaisesti naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ihminen fakkiutuu usein omiin ajatuskulkuihinsa ja vastaanottaa ensisijaisesti niitä tukevaa uutta tietoa, joten täysin ei voi sulkea pois sitäkään, että tässä on vaan joku kulma, jota en ajattele.
Ap
Onpa kyllä nurinkurista. Keskustelu on nimenomaan polkenut vähintään puoli vuosisataa paikoillaan ja keskittynyt vain miehiin tekijöinä ja naisiin uhreina. Nyt kun viimein molemmat myytit ovat alkaneet murtua ja on alettu keskustella myös sekä naisista tekijöinä että miehistä uhreina niin mielestäsi pitäisi palata edelliselle vuosituhannelle takaisin?
Minä taas ajattelen niin että pelkästään naisnäkökulmaan keskittyminen saattaa hyvinkin olla karhunpalvelus väkivallan vähentämiselle, koska epäilen että parisuhdeväkivallan taustalla on pissavehkeiden mallin sijaan ihan yleisinhimillisiä mm. vallankäyttöön ja tunne-elämän ilmaisuusn liittyviä sekä sosioekonomisia ongelmia. Ratkaisua siis tuskin löytyy kumpaakaan sukupuolta demonisoimalla.
Lisään tähän tosin sellaisen varauksen, että kulttuureissa jossa naisen asema on heikko, on sukupuolittuneisuus varmasti merkittävämpi tekijä. Silloinkin pitäisi kuitenkin keskittyä naisten aseman parantamiseen eikä miesten demonisoimiseen. Moderneissa länsimaisissa yhteiskunnissa alkaa tuo tie (parisuhdeväkivallan vähentämisen kannalta) olla käyty loppuun ja pitäisi alkaa keskittyä niihin muihin vaikuttaviin tekijöihin, jotka helposti jäävät pimentoon jos takerrutaan vain sukupuolittuneisuuteen.
Minusta me puhumme sen sijaan hyvinkin erilaisesta väkivallasta kun puhutaan miesten naisiin kohdistamasta parisuhdeväkivallasta ja naisten vastaavasti miehiin. Miesten naisiin kohdistama väkivalta ei ole sosioekonomisesti rajattua eikä sitä selitä esim. päihteiden käyttö. Täysin hyvässä asemassa olevat raittiit miehetkin voivat olla kotonaan väkivallan käyttäjiä. Miehen käyttämä väkivalta liittyy oleellisesti kontrollissa oloon ja valtaan. Nainen pitää pitää hälle osoitetussa asemassa. Väkivaltainen mies systemaattisesti musertaa naisen itsetunnon huorittelemalla ja solvaamalla, eristää tämän, karuimmillaan naisella ei ole avainta kotiin, passia eikä rahaa, joskus ei edes kenkiä. Väkivalta seuraa satunnaisen säännöllisesti syklisesti koko ajan pahentuen. Lopulta nainen kokee itsekin jo ansaitsevansa väkivallan ja olevansa niin huono ettei kukaan muukaan mies häntä katsoisi. Kriittinen paikka on kun nainen yrittää erota. Väkivalta ei useinkaan lopu eroon, pahimmillaan se jatkuu vielä vuosikymmeniä eron jälkeen. Tunnetaan myös näitä perhesurmia, joissa mies ennemmin tappaa sekä vaimon että lapset kuin antaa vaimon erota. On totta, että nainen voi olla myös väkivaltainen, mutta vastaavaa kuviota naisilla ei ole. Väkivaltainen nainen puolestaan usein on syrjäytynyt, päihteissä ja tuikkaa teräaseella miestä, joka ehkä saattoi olla aikaisemmin lyönyt. Käytännössä väkivaltarikoksista naisia on esim. vangeissa niin murto-osa, että asiaa ei ole tutkittu sen suuremmin.
Melkoista miesvihaista mutuilua. Päihteiden käyttö kuuluu kuvaan Suomessa valtaosassa väkivaltatapauksia ja useimmiten kännissä on sekä tekijä että uhri. Parisuhdeväkivalta ei ole mitenkään poikkeus, oli tekijä kumpaa sukupuolta hyvänsä.
Toisaalta väkivalta voi naisellekin ihan yhtälailla olla keino kontrolloida miestä vaikka koitatkin maalailla sitä perinteistä uhrin kuvaa ja vihjailet itsepuolustuksesta.
Kannattaisi vaikka vähän perehtyä viimeisen parinkymmenen vuoden tutkimukseen aiheesta maailmalla eikä vain toistella noita kuluneita ja virheellisiä kliseitä.
Parisuhdeväkivallan erityispiirteisiin kuuluu se, että päihteet eivät suinkaan ole niin usein merkittäviä kuin muussa suomalaisessa väkivallassa. Täysin raittiit miehet hakkaavat vaimojaan. Toki tyyppiesimerkki on tarina, jossa mies tulee kapakasta kotiin tuhannen päissään ja naisella on siihen sanansa sanottavana kotona. Useimmiten nämä jäävät siihen yhteen kertaan, seuraavalla kerralla nainen ei enää joko ole sanomassa asiasta tai on hiljaa. Olen sossu, olen lukenut aiheesta.
Juu, uskotaan että olet lukenut jotain 20v vanhoja feministien tekemiä puolueellisia uhritutkimuksia. Kipeästi kaivattaisiin jo muutakin kun noita aikansa eläneitä juttuja.
Mulla on tässä pöydällä just tutkimus parisuhdeväkivallasta vuodelta 2012 ja just taisin lukea viime vuotisen opinnäytetyön aiheesta, mutta kamoon hei, kyllähän sä paremmin koulutettu varmaan olet. Työssäni myös kohtaan naisia, jotka ovat kotonaan olleet pahoinpideltyjä lähes päivittäin. Enhän minä toki naisena näistä asioista ymmärrä.
Kyseessä lienee naisuhritutkimus? Niin, se kertoo, yllätys, yllätys, naisuhreista.
Ole ystävällinen ja linkkaa minulle esim. väitöskirja Suomesta, jossa puhutaan parisuhdeväkivallan miesuhreista niin, että tekijä on naispuoliso.
Sitähän tässä on yritetty sanoa, että asiaa ei ole kunnollisesti tutkittu, joten asiasta ei vielä paljoa tiedetä. Nämä usein todisteina käytetyt tilastot ja tutkimukset on saatu tutkittaessa naisuhreja tai miesten tekemää väkivaltaa. Eli asiasta on tehty yleistyksiä joko poliittisen agendan tai ymmärtämättömyyden vuoksi.
Jos sinulla olisi yhtään koulutusta tai älyä tietäisit ettei voida sanoa aiheesta yhtään mitään ilman relevanttia tutkimusta. Et siis voi väittää miesten olevat yhtä lailla yhtä suuressa mittakaavassa parisuhdeväkivallan uhreja kuin naiset. Ihan sama kuin minä en voi väittää lakritsikastikkeen olevan suurin syy maailmassa käytyihin sotiin, koska lakritsikastikkeen osallisuutta ei ole mitenkään tutkittu sotien yhteydessä saati saatu näyttöä, että se olisi merkittävä vaikuttaja tapahtumiin.
Mutta miesuhrien tutkimuksen puute ei estä sinua väittämästä, että miesuhreja on vähemmän?
Kaikki käytettävissä olevat tietolähteet puoltavat tätä oletusarvoa. Tutkimusten lisäksi voidaan katsella esim. rikostilastoja, vankitilastoja, viranomaiskäsityksiä kuten mm. lastensuojelun tai lastenvalvojan. Lisäksi on olemassa sellainen tutkimus kuin Tuhansien iskujen maa, jossa kerrotaan n. 16% miehistä olleen parisuhdeväkivallan uhreja. Tämä on aika eri luku kuin naisten yli 40%.
Edelleenkään et ole tutustunut uudempiin tutkimuksiin ja tilastoihin?
Jankkaaat yli 10 vuotta vanhalla naistutkimuksella?
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi miesten kynnys ilmoittaa väkivallasta on huomattavan korkea. Jopa poliisit vähättelevät tyyliin "ootko niin nössö että otat naisilta pataan".
Olen mies ja minua on pahoinpidelty parisuhteessa naisen toimesta. Ja kyse ei ole siitä, että enkö olisi pystynyt pistämään vastaan tai olisin nössö. Minut on kasvatettu vain siihen että naisia ei lyödä, ikinä (ainoa poikkeus on harrastukset, siviilissä ei koskaan)
Tämä on erittäin tärkeä pointti! Miehille on väkivallan esille nostaminen tehty yhteiskunnan puolelta aika vaikeaksi.
On hyvä kiinnittää huomiota myös siihen miten virkavalta toimii kun he saapuvat paikalle. Mennäänkö paikalle ennakkoasenteella, että otetaan mies kiinni ja haastatellaan naista vai toisin päin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei myöskään osata suhtautua naiseen, joka tarvitsee apua aggressiivisuuteen. Tiedän yhden naisen, joka oli väkivaltainen miestään kohtaan. Otti ITSE yhteyttä lopulta mielenterveyspalveluihin, kun tajusi, etteihän se näin voi mennä. Miettikää, mikä kynnys hakea apua tollaseen. Suhtautuminen oli lähinnä sitä, että miehesi oma vika, kun ei lähde. Nainen oli itsekin ajatellut näin, mutta tajunnut, ettei mitenkään voi olla toisen vika, miten hän itse käyttäytyi. Nyt ammattilaisetkin tukivat hänen omaa henkisesti väkivaltaista näkemystään. Kiitti, mä kun yritin keinoja saada itsehillintään, mutta ei. Miehen vikahan se on, kun ottaa pataan, sanoi tämä nainen ironisesti minulle. Kehotin etsimään apua muualta, mutta motivaatio kummasti laskenut. Nainen kärsii siis persoonallisuushäiriöstä ja oli todella vaikeaa tajuta, että itse on se, joka tekee väärin. Joo-o.
Tähän kiteytyy aika hyvin meidän yhteiskunnan asenteet. Nainen on uhri ja mies syyllinen.
Tämä asenne on hyvin syvällä meissä. Tubesta löytyy ulkomailla tehtyjä hyviä käytännön kokeita aiheesta. Kun julkeisella paikalla mies huutaa seurassaan olevalle naiselle tai vaikuttaa agressiiviselta, puuttuu aika pian joku ulkopuolinen tilanteeseen. Kun taas nainen huutaa miehelle tai jopa lyö häntä, ohikulkijat lähinnä naureskelevat.
Ehkä typerintä kaikissa näissä keskusteluissa on se, että keskitytään siihen kumpi sukupuoli kokee enemmän parisuhdeväkivaltaa. Eli on joku kummallinen ajatus kuinka se toisen sukupuolen kokema väkivalta voidaan jättää huomioimatta, koska joku käppyrä tai prosenttiluku menee pari pykälää jommankumman sukupuolen hyväksi.
En ole ikinä tajunut näitä loputtomia vääntöjä tästä asiasta. Meidän pitäisi puuttua kaikkeen väkivaltaan tässä maassa riippumatta sukupuolesta. Ei ainoastaan parisuhdeväkivaltaan, katuväkivaltaan myös ja yrittää ennaltaehkäistä sitäkin huomattavasti paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kynnys miehenä onhyvin korkea ilmoittta väkivallasta. Usein sitä vähätelklään tyyliin; etkö pärjää naiselle, miehisty kommenteilla. Olen itse ollut suhteessa jossa olen kokenut väkivaltaa fyysistä ja henkistä. En pystyisi ikinä lyömään naista, näin minut on myös kasvatettu.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai naiset on väkivaltaisempia kun miehet,mutta he saavat vähemmän tuhoa aikaan kun ovat heikompia.
Lisättynä vielä se että ei koskaan joudu vastuuseen teoistaan kun vaikka ,ies tekisi ilmoituksen alkaa nainen tihrustamaan krokotiilinkyyneliä ja valehtelemaan että mies uhkasi jonka takia jouduin lyömään puukolla. Katsokaa virallisia rikostuomioita missä nainen on saanut tuomion. Kuulusteluissa ensin nainen yrittää syyttää teosta jotain miestä ja kun se ei mene läpi alkaa nainen selittämään että mies uhkasi jollain ja kun sekään ei mene läpi alkaa uhriutuminen ja naisvihasta syyttely.
Nainen kun alkaa syyttämään miestä jostain niin naisella ei koskaan ole mitään muuta todistetta kun se oma tarina ja tunnetusti kun naiset tukee aina toista naista niin naispoliisi uskoo aina kaiken mitä toinen nainen sanoo ja kun kaikki naiset jollain tasolla miehiä vihaa niin tämä naispoliisi auttaa tätä toista naista kekismään todisteita että saa miehet tuomittua oli mies syyllinen tai syytön. Mies eivoi suomessa saada oikeutta millään naista vastaan kun hyvin moni aiheeseen liittyvät viranomaiset on nykyään naisia. Naiset ei yksinkertaisesti kykene laittamaan tunteitaan sivuun että kykenisi katsomaan asioita objetktiivisesti tapauksessa jossa on nainen vastaan mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli otetaan vaikka tuo Ylen juttu, meillä on 116mies ja 111 naisuhria johtuen törkeästä pahoinpitelystä tai tapon yrityksestä. Monien keskustelijoiden logiikan mukaan naisuhrit lakkaa olemasta koska miesuhreja oli enemmän.
Noin kilpailu toimii teidän logiikan mukaan, uhrikilpailun voittaja saa jäättää toisen sukupuolen uhrit huomiotta.
Jos ne naiset ansaitsi sen väkivallan samalla tavallla kun siinä tapauksessa että mies on uhri niin kaikki naiset hyökkää puolustamaan naista että mies ansaitsi sen väkivallaln kun ei taaskaan tehnyt niin kuin nainen halusi ja vaati. Naiset on nykypäivänä väkivaltaisempia kuin miehet mutta ei koskaan joudu vastuuseen väkivallastaan kun suurin osa naisista osaa psykologosen manipuloinnin harhauttamalla asiaat tukivia itkemällä, valehtelemalla ja uhriutumalla
"Helvetissä on erityinen paikka naiselle joka ei toista naista tue" tämä ohjenuora minkä mukaan naiset elää takaa sen että mies ei saa koskaan oikeutta naista vastaan jos yksikin asiaan liittyvä viranomainen on nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoliso pyytänyt viemään roskapussin ja mies ottaa sen heti väkivaltana kun häneltä vaaditaan jotain.
Vierailija kirjoitti:
Puoliso pyytänyt viemään roskapussin ja mies ottaa sen heti väkivaltana kun häneltä vaaditaan jotain.
Ja näin naiset jatkavat miesten vähättelyä, demonisointia ja miesvihansa julistamista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännästi ap katsoo vain seksuaaliväkivaltaa kun puhe on perheväkivallasta.
Lue vaikkapa Perhebarometri, se selittää kyllä.
Tiedätkös, tutkimuksia.
Miesten kokema parisuhdeväkivalta ei välttämättä tule ilmi yhtä usein kuin naisten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?
Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mi
Ehkä pitäisi aloittaa siitä, että viranomaiset pitäsi saada käyttäytymään asiallisesti eikä heti etsimään syytä miehestä tai nauramaan hänelle. Seuraavaksi voisi perustaa turvakoteja vain miehille, jotta nämä uskaltavat sinne tulla. Ja julkisen keskustelun sävy pitäisi myös muuttaa. Ei pitäisi jauhaa vain naisuhreista ja väkivaltaisista miehistä. Tämän jälkeen sellaisten miesten, jotka uskaltaisivat jollekin miestutkijalle tarinansa kertoa, määrä nousisi melkoisesti.
Vaimoni on lyönyt minua.
Sattuiko? No tietysti. Kävikö pahasti? Ei.
Silti se oli väkivaltaa.
Väitän että jokainen mies on joskus elämänsä aikana ollut tilanteessa jossa nainen lyö tai tönii häntä, vähintäänkin tytön toimesta lapsena. Se että naiset heikompina eivät yleensä saa samanlaista vahinkoa aikaiseksi ilman astaloa on sivuseikka.
Jos katsotaan vanhoja elokuvia, kuinka monessa on kohtaus jossa mies saa avokämmenestä tai nainen kohdistaa muuta väkivaltaa mieheen? Sehän on populaarikulttuurissa täysin normaalia. Entäs kun roolit käännetään? Mies lyö naista... elokuvan ilmapiiri muuttuu.
Lapsena meille hoettiin, naista ei saa lyödä. Tytöille unohdettiin kertoa etteivät hekään saa lyödä poikia. Sen taakse he sitten ovat menneet koko elämänsä. Voivat tehdä mitä tahansa, ilman että mies saisi ladata vastapalloon takaisin.
Onneksi asenteet ovat muuttumassa. Senhän todisti myös se kohua herättänyt asennekysely. Voiko nainen jonkin tekonsa vuoksi ansaita häneen kohdistuvan väkivallan? Jos nainen lyö miestä niin kyllä, se on teko josta usein voi koitua tunne että "sai mitä ansaitsi". Toki feministiset miesvihajärjestöt tekivät omia tulkintojaan ja käänsivät sen siihen että siinähän puhuttiin vain pukeutumisesta jne. Jokainen lukutaitoinen (harva tälläkään palstalla) kuitenkin näki oikein hyvin miten kysymys on aseteltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?
Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mitään mielekästä tarkoitusta. Jos meillä on ongelma x, joka pitäisi ratkaista, musta ei ole mielekästä, että keskustelua ongelmasta x käydään
Kaikki käytettävissä olevat tietolähteet puoltavat tätä oletusarvoa. Tutkimusten lisäksi voidaan katsella esim. rikostilastoja, vankitilastoja, viranomaiskäsityksiä kuten mm. lastensuojelun tai lastenvalvojan. Lisäksi on olemassa sellainen tutkimus kuin Tuhansien iskujen maa, jossa kerrotaan n. 16% miehistä olleen parisuhdeväkivallan uhreja. Tämä on aika eri luku kuin naisten yli 40%.
Perhebarometri kertoo toista. Eli väitteesi on väärä.
Tähän kiteytyy aika hyvin meidän yhteiskunnan asenteet. Nainen on uhri ja mies syyllinen.
Tämä asenne on hyvin syvällä meissä. Tubesta löytyy ulkomailla tehtyjä hyviä käytännön kokeita aiheesta. Kun julkeisella paikalla mies huutaa seurassaan olevalle naiselle tai vaikuttaa agressiiviselta, puuttuu aika pian joku ulkopuolinen tilanteeseen. Kun taas nainen huutaa miehelle tai jopa lyö häntä, ohikulkijat lähinnä naureskelevat.
----
BBC teki tästä hyvän dokkarin. Siinä haastateltiin niitä naureskelijoita.
Asenne oli pitkälti "ajattelimme että mies oli varmasti tehnyt jotain ansaitaakseen häneen kohdistuvan väkivallan"
Vierailija kirjoitti:
Ehkä typerintä kaikissa näissä keskusteluissa on se, että keskitytään siihen kumpi sukupuoli kokee enemmän parisuhdeväkivaltaa. Eli on joku kummallinen ajatus kuinka se toisen sukupuolen kokema väkivalta voidaan jättää huomioimatta, koska joku käppyrä tai prosenttiluku menee pari pykälää jommankumman sukupuolen hyväksi.
En ole ikinä tajunut näitä loputtomia vääntöjä tästä asiasta. Meidän pitäisi puuttua kaikkeen väkivaltaan tässä maassa riippumatta sukupuolesta. Ei ainoastaan parisuhdeväkivaltaan, katuväkivaltaan myös ja yrittää ennaltaehkäistä sitäkin huomattavasti paremmin.
Se ei ole mahdollista. Merkittävä osa kenttätyöstä tapahtuu feminististen miesvihajärjestöjen toimesta. He eivät aja tasa-arvoa vaan naisten asiaa.
Muistatteko mikä raivo repesi kun muutama miesasiajärjestö alkoi saamaan hiluja tukea työlleen? Sehän oli naisten matikalla pois heiltä.
Naiset vihaavat miehiä. Sen asian tunnustaminen olisi ensimmäinen vaihe jonka päälle voisi lähteä rakentamaan kansallista strategiaa sukupuolten erottamiseksi toisistaan.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä pitäisi aloittaa siitä, että viranomaiset pitäsi saada käyttäytymään asiallisesti eikä heti etsimään syytä miehestä tai nauramaan hänelle. Seuraavaksi voisi perustaa turvakoteja vain miehille, jotta nämä uskaltavat sinne tulla. Ja julkisen keskustelun sävy pitäisi myös muuttaa. Ei pitäisi jauhaa vain naisuhreista ja väkivaltaisista miehistä. Tämän jälkeen sellaisten miesten, jotka uskaltaisivat jollekin miestutkijalle tarinansa kertoa, määrä nousisi melkoisesti.