Osaisiko joku selittää, mihin perustuu väite siitä, että miehet kokevat yhtä paljon parisuhdeväkivaltaa kuik naiset?

Naisen väkivaltaa ei pidetä ongelmana. Siksi.

Edelleen koen outona tuon tilastokikkailun ja kilpailun näissä keskusteluissa. Ei se poista yhdenkään uhrin tuskaa jos häntä puukotetaan ja hän joutuu sairaalaan, kun lyöt häntä vielä tilastolla päähän; Hei katso tässä on tilasto näin ja näin monta miestä tai naista tekee näin ja näin monta pahoinpitelyä.

Et voi myöskään oikeudessa vedota tilastoihin jos puukotat jotain, että sitä ei tapahtunut koska tilastojen mukaan tietynlaiset sukupuolielimet omaava ihminen tekee pahoinpitelyjä tilastollisesti vähemmän. Tuo ei ole lieventävä asianhaara, eikä auta sinua joutumasta edesvastuuseen.

Miksi jotkut ei kykene näkemään väkivaltaa väkivaltana ilman sukupuolittuneita silmälasia, miksi tämä on teille joku kilpailu. Ja luulette, että kilpailun voittaja saa synninpäästön eikä joudu vastaamaan teoistaan ja heidän rikokset ja teot lakkaa jotenkin taianomaisesti olemasta.

Eli otetaan vaikka tuo Ylen juttu, meillä on 116mies  ja 111 naisuhria johtuen törkeästä pahoinpitelystä tai tapon yrityksestä. Monien keskustelijoiden logiikan mukaan naisuhrit lakkaa olemasta koska miesuhreja oli enemmän.

Noin kilpailu toimii teidän logiikan mukaan, uhrikilpailun voittaja saa jäättää toisen sukupuolen uhrit huomiotta.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen koen outona tuon tilastokikkailun ja kilpailun näissä keskusteluissa. Ei se poista yhdenkään uhrin tuskaa jos häntä puukotetaan ja hän joutuu sairaalaan, kun lyöt häntä vielä tilastolla päähän; Hei katso tässä on tilasto näin ja näin monta miestä tai naista tekee näin ja näin monta pahoinpitelyä.

Et voi myöskään oikeudessa vedota tilastoihin jos puukotat jotain, että sitä ei tapahtunut koska tilastojen mukaan tietynlaiset sukupuolielimet omaava ihminen tekee pahoinpitelyjä tilastollisesti vähemmän. Tuo ei ole lieventävä asianhaara, eikä auta sinua joutumasta edesvastuuseen.

Miksi jotkut ei kykene näkemään väkivaltaa väkivaltana ilman sukupuolittuneita silmälasia, miksi tämä on teille joku kilpailu. Ja luulette, että kilpailun voittaja saa synninpäästön eikä joudu vastaamaan teoistaan ja heidän rikokset ja teot lakkaa jotenkin taianomaisesti olemasta.

Naisilla elämä perustuukin pahan olon jakamiseen, sillä maailma pelastuu.  Tämä ketjuhan perustuu pelkästään syyllistämiseen, ei mihinkään järjellisellä selitettävään, joten totuus karkaa kuin sateenkaaren pää.

Vierailija kirjoitti:

Eli otetaan vaikka tuo Ylen juttu, meillä on 116mies  ja 111 naisuhria johtuen törkeästä pahoinpitelystä tai tapon yrityksestä. Monien keskustelijoiden logiikan mukaan naisuhrit lakkaa olemasta koska miesuhreja oli enemmän.

Noin kilpailu toimii teidän logiikan mukaan, uhrikilpailun voittaja saa jäättää toisen sukupuolen uhrit huomiotta.

No, miksi olet alkanut sotimaan? Sodassa voittaja kirjoittaa aina historian, joka on totuus.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen koen outona tuon tilastokikkailun ja kilpailun näissä keskusteluissa. Ei se poista yhdenkään uhrin tuskaa jos häntä puukotetaan ja hän joutuu sairaalaan, kun lyöt häntä vielä tilastolla päähän; Hei katso tässä on tilasto näin ja näin monta miestä tai naista tekee näin ja näin monta pahoinpitelyä.

Et voi myöskään oikeudessa vedota tilastoihin jos puukotat jotain, että sitä ei tapahtunut koska tilastojen mukaan tietynlaiset sukupuolielimet omaava ihminen tekee pahoinpitelyjä tilastollisesti vähemmän. Tuo ei ole lieventävä asianhaara, eikä auta sinua joutumasta edesvastuuseen.

Miksi jotkut ei kykene näkemään väkivaltaa väkivaltana ilman sukupuolittuneita silmälasia, miksi tämä on teille joku kilpailu. Ja luulette, että kilpailun voittaja saa synninpäästön eikä joudu vastaamaan teoistaan ja heidän rikokset ja teot lakkaa jotenkin taianomaisesti olemasta.

Tämä ei ole keskustelu siitä miten parisuhdeväkivallan uhria autettaisiin parhaiten vaan kysymyksenasettelu oli, että miksi väitetään, että mies on yhtä usein parisuhdeväkivallan uhri kun näin ei ole todistettavasti. Yhdessä parisuhdeväkivallan muodossa voi olla lähes 50/50, mutta muuten kyse on ihan muusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli otetaan vaikka tuo Ylen juttu, meillä on 116mies  ja 111 naisuhria johtuen törkeästä pahoinpitelystä tai tapon yrityksestä. Monien keskustelijoiden logiikan mukaan naisuhrit lakkaa olemasta koska miesuhreja oli enemmän.

Noin kilpailu toimii teidän logiikan mukaan, uhrikilpailun voittaja saa jäättää toisen sukupuolen uhrit huomiotta.

No, miksi olet alkanut sotimaan? Sodassa voittaja kirjoittaa aina historian, joka on totuus.

En sodi, yritän vain ratakiskosta vääntää kuinka tämä ei ole kilpailu ja yhdenkään pahoinpidellyn ihmisen rikos tai teko ei lakkaa olemasta, jos jompikumpi sukupuoli tekee jotain tilastollisesti vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen koen outona tuon tilastokikkailun ja kilpailun näissä keskusteluissa. Ei se poista yhdenkään uhrin tuskaa jos häntä puukotetaan ja hän joutuu sairaalaan, kun lyöt häntä vielä tilastolla päähän; Hei katso tässä on tilasto näin ja näin monta miestä tai naista tekee näin ja näin monta pahoinpitelyä.

Et voi myöskään oikeudessa vedota tilastoihin jos puukotat jotain, että sitä ei tapahtunut koska tilastojen mukaan tietynlaiset sukupuolielimet omaava ihminen tekee pahoinpitelyjä tilastollisesti vähemmän. Tuo ei ole lieventävä asianhaara, eikä auta sinua joutumasta edesvastuuseen.

Miksi jotkut ei kykene näkemään väkivaltaa väkivaltana ilman sukupuolittuneita silmälasia, miksi tämä on teille joku kilpailu. Ja luulette, että kilpailun voittaja saa synninpäästön eikä joudu vastaamaan teoistaan ja heidän rikokset ja teot lakkaa jotenkin taianomaisesti olemasta.

Tämä ei ole keskustelu siitä miten parisuhdeväkivallan uhria autettaisiin parhaiten vaan kysymyksenasettelu oli, että miksi väitetään, että mies on yhtä usein parisuhdeväkivallan uhri kun näin ei ole todistettavasti. Yhdessä parisuhdeväkivallan muodossa voi olla lähes 50/50, mutta muuten kyse on ihan muusta.

Esim puukotuksen uhrille on täysin yhdentekevää minkälaiset sukupuolielimet jollain on housuissa. On aikamoista jeesustelua ruveta höpisemään jonkun sukupuolesta, jos luvut on törkeissä pahoinpitelyissä ja tapon yrityksissä noinkin lähellä toisiaan.

Unohtakaa jo se sukupuoli, se ei tee ketään autuaammaksi ja yrittäkää nähdä uhri vain uhrina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen koen outona tuon tilastokikkailun ja kilpailun näissä keskusteluissa. Ei se poista yhdenkään uhrin tuskaa jos häntä puukotetaan ja hän joutuu sairaalaan, kun lyöt häntä vielä tilastolla päähän; Hei katso tässä on tilasto näin ja näin monta miestä tai naista tekee näin ja näin monta pahoinpitelyä.

Et voi myöskään oikeudessa vedota tilastoihin jos puukotat jotain, että sitä ei tapahtunut koska tilastojen mukaan tietynlaiset sukupuolielimet omaava ihminen tekee pahoinpitelyjä tilastollisesti vähemmän. Tuo ei ole lieventävä asianhaara, eikä auta sinua joutumasta edesvastuuseen.

Miksi jotkut ei kykene näkemään väkivaltaa väkivaltana ilman sukupuolittuneita silmälasia, miksi tämä on teille joku kilpailu. Ja luulette, että kilpailun voittaja saa synninpäästön eikä joudu vastaamaan teoistaan ja heidän rikokset ja teot lakkaa jotenkin taianomaisesti olemasta.

Tämä ei ole keskustelu siitä miten parisuhdeväkivallan uhria autettaisiin parhaiten vaan kysymyksenasettelu oli, että miksi väitetään, että mies on yhtä usein parisuhdeväkivallan uhri kun näin ei ole todistettavasti. Yhdessä parisuhdeväkivallan muodossa voi olla lähes 50/50, mutta muuten kyse on ihan muusta.

Esim puukotuksen uhrille on täysin yhdentekevää minkälaiset sukupuolielimet jollain on housuissa. On aikamoista jeesustelua ruveta höpisemään jonkun sukupuolesta, jos luvut on törkeissä pahoinpitelyissä ja tapon yrityksissä noinkin lähellä toisiaan.

Unohtakaa jo se sukupuoli, se ei tee ketään autuaammaksi ja yrittäkää nähdä uhri vain uhrina.

Kun minulle se ei sovi. Tuo malli pyyhkii täysin pois se faktan, että n. 40% suomalaisista naisista kokee parisuhteessaan väkivaltaa oman puolisonsa taholta. Aina se ei ole puukotusta, se voi olla uhkailua tappaa joko nainen tai lapset, se voi olla vapaudenriistoa, se voi olla raiskauksia, se voi olla taloudellista riistoa, pakotettua prostituutiota. Näistä kaikista sinä haluat vaieta, koska puukotetuissa on miehiäkin?

Päinvastoin, haluan että jokainen uhri otetaan tosissaan riippumatta sukupuolesta.

Uskon, että nyisellään ei ole juurikaan eroa väkivallan tekijän sukupuolella, valitettavasti naiset ovat kirineet. Väkivallan uhkassa kuitenkin lienee eroja ihan koon takia.

Oma väkivaltani ollut tavaroiden heittelyä ja repimistä. Tarkoitus ei ole ollut satuttaa, silti väärin. Minuun taas kahdesti kohdistunut väkivaltaa, ja se ei ole ollut enää sarjassa ' ei satu ', sattui ja pelkäsin tosissani. Kumpikin tekijä eksiä. Luulen että kuvaan nyt aika tavallista tarinaa. On ollut myös suhteita, joissa kaikki väkivalta ollut itsestään selvästi ei vaihtoehto ja näillä miehillä ollut akateeminen koulutus kuten itsellänikin.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että nyisellään ei ole juurikaan eroa väkivallan tekijän sukupuolella, valitettavasti naiset ovat kirineet. Väkivallan uhkassa kuitenkin lienee eroja ihan koon takia.

Oma väkivaltani ollut tavaroiden heittelyä ja repimistä. Tarkoitus ei ole ollut satuttaa, silti väärin. Minuun taas kahdesti kohdistunut väkivaltaa, ja se ei ole ollut enää sarjassa ' ei satu ', sattui ja pelkäsin tosissani. Kumpikin tekijä eksiä. Luulen että kuvaan nyt aika tavallista tarinaa. On ollut myös suhteita, joissa kaikki väkivalta ollut itsestään selvästi ei vaihtoehto ja näillä miehillä ollut akateeminen koulutus kuten itsellänikin.

Asiaa ei ole tutkittu tai kysytty miehiltä ollenkaan ja kun se tehtiin ensimmäistä kertaa Suomessa ja miehiltä kysyttiin samoja asioita kun naisilta, luvut olivat jotakuinkin samat kun naisilla 50/50. Tutkimusta tukee hyvin myös tuo törkeät pahoinpitelyt ja tapon yritykset joissa niissäkin päästään hyvin lähelle 50/50, miesuhreja on hieman enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että nyisellään ei ole juurikaan eroa väkivallan tekijän sukupuolella, valitettavasti naiset ovat kirineet. Väkivallan uhkassa kuitenkin lienee eroja ihan koon takia.

Oma väkivaltani ollut tavaroiden heittelyä ja repimistä. Tarkoitus ei ole ollut satuttaa, silti väärin. Minuun taas kahdesti kohdistunut väkivaltaa, ja se ei ole ollut enää sarjassa ' ei satu ', sattui ja pelkäsin tosissani. Kumpikin tekijä eksiä. Luulen että kuvaan nyt aika tavallista tarinaa. On ollut myös suhteita, joissa kaikki väkivalta ollut itsestään selvästi ei vaihtoehto ja näillä miehillä ollut akateeminen koulutus kuten itsellänikin.

Koon takia. Maailman väsynein argumentti. Tuttavapiirissäni ja esimerkiksi taloyhtiössä jossa asun, ovat pariskunnat kaikki suhteellisen saman kokoisia. Taitaa olla muutama pari, joissa mies on iso ja nainen pieni.

Sen sijaan pariskuntia, joissa nainen on miestä huomattavasti isompi, on sitten senkin edestä.

Sinä kuvittelet, että kaikki pariskunnat ovat agendaasi sopivia mies 195cm/90kg ja nainen 150cm/45kg?

Avaapa ne silmäsi ihan arkielämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että nyisellään ei ole juurikaan eroa väkivallan tekijän sukupuolella, valitettavasti naiset ovat kirineet. Väkivallan uhkassa kuitenkin lienee eroja ihan koon takia.

Oma väkivaltani ollut tavaroiden heittelyä ja repimistä. Tarkoitus ei ole ollut satuttaa, silti väärin. Minuun taas kahdesti kohdistunut väkivaltaa, ja se ei ole ollut enää sarjassa ' ei satu ', sattui ja pelkäsin tosissani. Kumpikin tekijä eksiä. Luulen että kuvaan nyt aika tavallista tarinaa. On ollut myös suhteita, joissa kaikki väkivalta ollut itsestään selvästi ei vaihtoehto ja näillä miehillä ollut akateeminen koulutus kuten itsellänikin.

Koon takia. Maailman väsynein argumentti. Tuttavapiirissäni ja esimerkiksi taloyhtiössä jossa asun, ovat pariskunnat kaikki suhteellisen saman kokoisia. Taitaa olla muutama pari, joissa mies on iso ja nainen pieni.

Sen sijaan pariskuntia, joissa nainen on miestä huomattavasti isompi, on sitten senkin edestä.

Sinä kuvittelet, että kaikki pariskunnat ovat agendaasi sopivia mies 195cm/90kg ja nainen 150cm/45kg?

Avaapa ne silmäsi ihan arkielämässä.

Mä oon 145cm/45kg, ja rehellisesti voisin hakata itseäni isompia miehiä, on nyrkkeily ja taistelulaji taustaa. Mutten tee niin ellei ole hätä. Pari kertaa tullut se tilanne. Se EI ole koosta kiinni. Nainen voi yhtälailla lyödä miestä ja saada vammoja aikaan. Mua oksettaa uhriutujat, niin miehet kuin naiset. Ja kyllä, miehiin kohdistuvaa väkivaltaa (naisten toimesta) kohtaan suhtaudutaan liian vähättelevästi. Nainen saa aina kaiken anteeksi ja nainen on aina uhri. En voi käsittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen koen outona tuon tilastokikkailun ja kilpailun näissä keskusteluissa. Ei se poista yhdenkään uhrin tuskaa jos häntä puukotetaan ja hän joutuu sairaalaan, kun lyöt häntä vielä tilastolla päähän; Hei katso tässä on tilasto näin ja näin monta miestä tai naista tekee näin ja näin monta pahoinpitelyä.

Et voi myöskään oikeudessa vedota tilastoihin jos puukotat jotain, että sitä ei tapahtunut koska tilastojen mukaan tietynlaiset sukupuolielimet omaava ihminen tekee pahoinpitelyjä tilastollisesti vähemmän. Tuo ei ole lieventävä asianhaara, eikä auta sinua joutumasta edesvastuuseen.

Miksi jotkut ei kykene näkemään väkivaltaa väkivaltana ilman sukupuolittuneita silmälasia, miksi tämä on teille joku kilpailu. Ja luulette, että kilpailun voittaja saa synninpäästön eikä joudu vastaamaan teoistaan ja heidän rikokset ja teot lakkaa jotenkin taianomaisesti olemasta.

Tämä ei ole keskustelu siitä miten parisuhdeväkivallan uhria autettaisiin parhaiten vaan kysymyksenasettelu oli, että miksi väitetään, että mies on yhtä usein parisuhdeväkivallan uhri kun näin ei ole todistettavasti. Yhdessä parisuhdeväkivallan muodossa voi olla lähes 50/50, mutta muuten kyse on ihan muusta.

Esim puukotuksen uhrille on täysin yhdentekevää minkälaiset sukupuolielimet jollain on housuissa. On aikamoista jeesustelua ruveta höpisemään jonkun sukupuolesta, jos luvut on törkeissä pahoinpitelyissä ja tapon yrityksissä noinkin lähellä toisiaan.

Unohtakaa jo se sukupuoli, se ei tee ketään autuaammaksi ja yrittäkää nähdä uhri vain uhrina.

Kun minulle se ei sovi. Tuo malli pyyhkii täysin pois se faktan, että n. 40% suomalaisista naisista kokee parisuhteessaan väkivaltaa oman puolisonsa taholta. Aina se ei ole puukotusta, se voi olla uhkailua tappaa joko nainen tai lapset, se voi olla vapaudenriistoa, se voi olla raiskauksia, se voi olla taloudellista riistoa, pakotettua prostituutiota. Näistä kaikista sinä haluat vaieta, koska puukotetuissa on miehiäkin?

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin yleensä se väkivalta on esim. kiinni pitämistä riitatilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että nyisellään ei ole juurikaan eroa väkivallan tekijän sukupuolella, valitettavasti naiset ovat kirineet. Väkivallan uhkassa kuitenkin lienee eroja ihan koon takia.

...

Pakko puuttua tähän kommenttiin väkivallan uhkasta. Monesti miesuhreista puhuttaessa otetaan esiin tämä kokoero ja se miten naisten väkivallasta ei ole todellista uhkaa miehille. Ja näin sanoo useimmiten naiset. Kun taas puhutaan naisten kokemasta väkivallasta korostetaan juuri sitä uhrin omaa näkökulmaa ja siten miten uhrin kokema uhkakin on jo liikaa.

Miksi? Eikö tätäkin voisi vain kysyä miehiltä, että oliko heidän toimintansa heidän mielestään naisille uhka vai ei? Tai vastaavasti mieheen kohdistuvasta väkivallasta keskustellessa hyväksyttäisiin myös se, että miehen kokema uhka on todellinen ja väärin, oli nainen minkä kokoinen tai mitä mieltä hyvänsä.

Muutenkin tuo kokoero on aika onneton perustelu. Toki kokoerolla voi olla merkitystä, mutta se ei tarkoita, ettei pienempi voisi olla vaarallinen ja pelottava. Minun kouluaikoina ne pelätyimmät raggarit olivat aika hoikkia eikä mitenkään pitkiä poikia. Heitä pelättiin yksinkertaisesti käytöksensä vuoksi. Olivat lyhytpinnaisia ja väkivaltaisia. Todistivat valitettavan moneen kertaan, että 60 kiloinen voi satuttaa isompiaan ja pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?

Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mitään mielekästä tarkoitusta. Jos meillä on ongelma x, joka pitäisi ratkaista, musta ei ole mielekästä, että keskustelua ongelmasta x käydään ottamatta kantaa ongelmaan x vaan muistuttamalla, että onhan meillä myös ongelmat y ja z ja lisäksi viidenneksen ongelmasta x muodostaa ongelma x2, joka ei sovi ongelma x peruskaavaan. (Luvut ja kirjaimet heitetty hatusta.)

Parisuhdeväkivalta näyttää tilastojen ja tutkimusten valossa olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö. Musta on karhunpalvelus asiaintilan parantamiselle, että siitä ei saisi puhua sellaisena. Miten ongelman voi ratkaista, jos siitä ei saa puhua sellaisena kuin se on? On hyvä, että asian yhteydessä tuodaan esille, että stereotypiasta poiketen myös mies voi olla uhri, mutta en koe, että on mielekästä, että ns. miesnäkökulma dominoi keskustelua ilmiöstä, jossa valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. (Tuo avauksessa mainittu wikipedia-artikkeli perheväkivallasta on hyvä esimerkki tästä.) Kun sukupuolien välinen ero on näin iso, musta tuntuu loogiselta olettaa, että ongelman synty- ja ratkaisumekanismit liittyvät myös jollakin tavoin sukupuoleen ja sitä ynpäröivään tapakulttuuriin.

Kaikki väkivalta on väärin, se lienee kaikille selvää. Se, että puhutaan tietyntyyppisestä väkivallasta ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytään kaikki muu, vaan sitä, että mietitään syitä ja ratkaisua tähän tiettyyn ongelmaan. Ei kouluampumisten yhteydessäkään keskusteltu ensisijaisesti siitä, olisiko sittenkin parempi puhua hoitolaitoksissa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka sekin on ongelma ja väärin. Miksi tässä yhteydessä on siis ok kääntää keskustelu toistuvasti asian viereen?

Tämä avaus oli siis ensisijaisesti oman turhautumiseni purkamista parisuhdeväkivaltaa koskevan keskustelun happanemiseen ja paikallaan polkemiseen. Toissijaisesti se oli yritys löytää looginen selitys sille, miksi parisuhdeväkivallasta keskustelu on nykyään mennyt keskusteluksi siitä, kuinka epäreilua on, että puhutaan ensisijaisesti naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ihminen fakkiutuu usein omiin ajatuskulkuihinsa ja vastaanottaa ensisijaisesti niitä tukevaa uutta tietoa, joten täysin ei voi sulkea pois sitäkään, että tässä on vaan joku kulma, jota en ajattele.

Ap

Onpa kyllä nurinkurista. Keskustelu on nimenomaan polkenut vähintään puoli vuosisataa paikoillaan ja keskittynyt vain miehiin tekijöinä ja naisiin uhreina. Nyt kun viimein molemmat myytit ovat alkaneet murtua ja on alettu keskustella myös sekä naisista tekijöinä että miehistä uhreina niin mielestäsi pitäisi palata edelliselle vuosituhannelle takaisin? 

Minä taas ajattelen niin että pelkästään naisnäkökulmaan keskittyminen saattaa hyvinkin olla karhunpalvelus väkivallan vähentämiselle, koska epäilen että parisuhdeväkivallan taustalla on pissavehkeiden mallin sijaan ihan yleisinhimillisiä mm. vallankäyttöön ja tunne-elämän ilmaisuusn liittyviä sekä sosioekonomisia ongelmia. Ratkaisua siis tuskin löytyy kumpaakaan sukupuolta demonisoimalla.

Lisään tähän tosin sellaisen varauksen, että kulttuureissa jossa naisen asema on heikko, on sukupuolittuneisuus varmasti merkittävämpi tekijä. Silloinkin pitäisi kuitenkin keskittyä naisten aseman parantamiseen eikä miesten demonisoimiseen.  Moderneissa länsimaisissa yhteiskunnissa alkaa tuo tie (parisuhdeväkivallan vähentämisen kannalta) olla käyty loppuun ja pitäisi alkaa keskittyä niihin muihin vaikuttaviin tekijöihin, jotka helposti jäävät pimentoon jos takerrutaan vain sukupuolittuneisuuteen.

Minusta me puhumme sen sijaan hyvinkin erilaisesta väkivallasta kun puhutaan miesten naisiin kohdistamasta parisuhdeväkivallasta ja naisten vastaavasti miehiin. Miesten naisiin kohdistama väkivalta ei ole sosioekonomisesti rajattua eikä sitä selitä esim. päihteiden käyttö. Täysin hyvässä asemassa olevat raittiit miehetkin voivat olla kotonaan väkivallan käyttäjiä. Miehen käyttämä väkivalta liittyy oleellisesti kontrollissa oloon ja valtaan. Nainen pitää pitää hälle osoitetussa asemassa. Väkivaltainen mies systemaattisesti musertaa naisen itsetunnon huorittelemalla ja solvaamalla, eristää tämän, karuimmillaan naisella ei ole avainta kotiin, passia eikä rahaa, joskus ei edes kenkiä. Väkivalta seuraa satunnaisen säännöllisesti syklisesti koko ajan pahentuen. Lopulta nainen kokee itsekin jo ansaitsevansa väkivallan ja olevansa niin huono ettei kukaan muukaan mies häntä katsoisi. Kriittinen paikka on kun nainen yrittää erota. Väkivalta ei useinkaan lopu eroon, pahimmillaan se jatkuu vielä vuosikymmeniä eron jälkeen. Tunnetaan myös näitä perhesurmia, joissa mies ennemmin tappaa sekä vaimon että lapset kuin antaa vaimon erota. On totta, että nainen voi olla myös väkivaltainen, mutta vastaavaa kuviota naisilla ei ole. Väkivaltainen nainen puolestaan usein on syrjäytynyt, päihteissä ja tuikkaa teräaseella miestä, joka ehkä saattoi olla aikaisemmin lyönyt. Käytännössä väkivaltarikoksista naisia on esim. vangeissa niin murto-osa, että asiaa ei ole tutkittu sen suuremmin.

Melkoista miesvihaista mutuilua.  Päihteiden käyttö kuuluu kuvaan Suomessa valtaosassa väkivaltatapauksia ja useimmiten kännissä on sekä tekijä että uhri.  Parisuhdeväkivalta ei ole mitenkään poikkeus, oli tekijä kumpaa sukupuolta hyvänsä. 

Toisaalta väkivalta voi naisellekin ihan yhtälailla olla keino kontrolloida miestä vaikka koitatkin maalailla sitä perinteistä uhrin kuvaa ja vihjailet itsepuolustuksesta.

Kannattaisi vaikka vähän perehtyä viimeisen parinkymmenen vuoden tutkimukseen aiheesta maailmalla eikä vain toistella noita kuluneita ja virheellisiä kliseitä.

Parisuhdeväkivallan erityispiirteisiin kuuluu se, että päihteet eivät suinkaan ole niin usein merkittäviä kuin muussa suomalaisessa väkivallassa. Täysin raittiit miehet hakkaavat vaimojaan. Toki tyyppiesimerkki on tarina, jossa mies tulee kapakasta kotiin tuhannen päissään ja naisella on siihen sanansa sanottavana kotona. Useimmiten nämä jäävät siihen yhteen kertaan, seuraavalla kerralla nainen ei enää joko ole sanomassa asiasta tai on hiljaa. Olen sossu, olen lukenut aiheesta.

Juu, uskotaan että olet lukenut jotain 20v vanhoja feministien tekemiä puolueellisia uhritutkimuksia. Kipeästi kaivattaisiin jo muutakin kun noita aikansa eläneitä juttuja.

Mulla on tässä pöydällä just tutkimus parisuhdeväkivallasta vuodelta 2012 ja just taisin lukea viime vuotisen opinnäytetyön aiheesta, mutta kamoon hei, kyllähän sä paremmin koulutettu varmaan olet. Työssäni myös kohtaan naisia, jotka ovat kotonaan olleet pahoinpideltyjä lähes päivittäin. Enhän minä toki naisena näistä asioista ymmärrä.

Kyseessä lienee naisuhritutkimus? Niin, se kertoo, yllätys, yllätys, naisuhreista.

Ole ystävällinen ja linkkaa minulle esim. väitöskirja Suomesta, jossa puhutaan parisuhdeväkivallan miesuhreista niin, että tekijä on naispuoliso.

Sitähän tässä on yritetty sanoa, että asiaa ei ole kunnollisesti tutkittu, joten asiasta ei vielä paljoa tiedetä. Nämä usein todisteina käytetyt tilastot ja tutkimukset on saatu tutkittaessa naisuhreja tai miesten tekemää väkivaltaa. Eli asiasta on tehty yleistyksiä joko poliittisen agendan tai ymmärtämättömyyden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?

Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mitään mielekästä tarkoitusta. Jos meillä on ongelma x, joka pitäisi ratkaista, musta ei ole mielekästä, että keskustelua ongelmasta x käydään ottamatta kantaa ongelmaan x vaan muistuttamalla, että onhan meillä myös ongelmat y ja z ja lisäksi viidenneksen ongelmasta x muodostaa ongelma x2, joka ei sovi ongelma x peruskaavaan. (Luvut ja kirjaimet heitetty hatusta.)

Parisuhdeväkivalta näyttää tilastojen ja tutkimusten valossa olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö. Musta on karhunpalvelus asiaintilan parantamiselle, että siitä ei saisi puhua sellaisena. Miten ongelman voi ratkaista, jos siitä ei saa puhua sellaisena kuin se on? On hyvä, että asian yhteydessä tuodaan esille, että stereotypiasta poiketen myös mies voi olla uhri, mutta en koe, että on mielekästä, että ns. miesnäkökulma dominoi keskustelua ilmiöstä, jossa valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. (Tuo avauksessa mainittu wikipedia-artikkeli perheväkivallasta on hyvä esimerkki tästä.) Kun sukupuolien välinen ero on näin iso, musta tuntuu loogiselta olettaa, että ongelman synty- ja ratkaisumekanismit liittyvät myös jollakin tavoin sukupuoleen ja sitä ynpäröivään tapakulttuuriin.

Kaikki väkivalta on väärin, se lienee kaikille selvää. Se, että puhutaan tietyntyyppisestä väkivallasta ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytään kaikki muu, vaan sitä, että mietitään syitä ja ratkaisua tähän tiettyyn ongelmaan. Ei kouluampumisten yhteydessäkään keskusteltu ensisijaisesti siitä, olisiko sittenkin parempi puhua hoitolaitoksissa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka sekin on ongelma ja väärin. Miksi tässä yhteydessä on siis ok kääntää keskustelu toistuvasti asian viereen?

Tämä avaus oli siis ensisijaisesti oman turhautumiseni purkamista parisuhdeväkivaltaa koskevan keskustelun happanemiseen ja paikallaan polkemiseen. Toissijaisesti se oli yritys löytää looginen selitys sille, miksi parisuhdeväkivallasta keskustelu on nykyään mennyt keskusteluksi siitä, kuinka epäreilua on, että puhutaan ensisijaisesti naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ihminen fakkiutuu usein omiin ajatuskulkuihinsa ja vastaanottaa ensisijaisesti niitä tukevaa uutta tietoa, joten täysin ei voi sulkea pois sitäkään, että tässä on vaan joku kulma, jota en ajattele.

Ap

Onpa kyllä nurinkurista. Keskustelu on nimenomaan polkenut vähintään puoli vuosisataa paikoillaan ja keskittynyt vain miehiin tekijöinä ja naisiin uhreina. Nyt kun viimein molemmat myytit ovat alkaneet murtua ja on alettu keskustella myös sekä naisista tekijöinä että miehistä uhreina niin mielestäsi pitäisi palata edelliselle vuosituhannelle takaisin? 

Minä taas ajattelen niin että pelkästään naisnäkökulmaan keskittyminen saattaa hyvinkin olla karhunpalvelus väkivallan vähentämiselle, koska epäilen että parisuhdeväkivallan taustalla on pissavehkeiden mallin sijaan ihan yleisinhimillisiä mm. vallankäyttöön ja tunne-elämän ilmaisuusn liittyviä sekä sosioekonomisia ongelmia. Ratkaisua siis tuskin löytyy kumpaakaan sukupuolta demonisoimalla.

Lisään tähän tosin sellaisen varauksen, että kulttuureissa jossa naisen asema on heikko, on sukupuolittuneisuus varmasti merkittävämpi tekijä. Silloinkin pitäisi kuitenkin keskittyä naisten aseman parantamiseen eikä miesten demonisoimiseen.  Moderneissa länsimaisissa yhteiskunnissa alkaa tuo tie (parisuhdeväkivallan vähentämisen kannalta) olla käyty loppuun ja pitäisi alkaa keskittyä niihin muihin vaikuttaviin tekijöihin, jotka helposti jäävät pimentoon jos takerrutaan vain sukupuolittuneisuuteen.

Minusta me puhumme sen sijaan hyvinkin erilaisesta väkivallasta kun puhutaan miesten naisiin kohdistamasta parisuhdeväkivallasta ja naisten vastaavasti miehiin. Miesten naisiin kohdistama väkivalta ei ole sosioekonomisesti rajattua eikä sitä selitä esim. päihteiden käyttö. Täysin hyvässä asemassa olevat raittiit miehetkin voivat olla kotonaan väkivallan käyttäjiä. Miehen käyttämä väkivalta liittyy oleellisesti kontrollissa oloon ja valtaan. Nainen pitää pitää hälle osoitetussa asemassa. Väkivaltainen mies systemaattisesti musertaa naisen itsetunnon huorittelemalla ja solvaamalla, eristää tämän, karuimmillaan naisella ei ole avainta kotiin, passia eikä rahaa, joskus ei edes kenkiä. Väkivalta seuraa satunnaisen säännöllisesti syklisesti koko ajan pahentuen. Lopulta nainen kokee itsekin jo ansaitsevansa väkivallan ja olevansa niin huono ettei kukaan muukaan mies häntä katsoisi. Kriittinen paikka on kun nainen yrittää erota. Väkivalta ei useinkaan lopu eroon, pahimmillaan se jatkuu vielä vuosikymmeniä eron jälkeen. Tunnetaan myös näitä perhesurmia, joissa mies ennemmin tappaa sekä vaimon että lapset kuin antaa vaimon erota. On totta, että nainen voi olla myös väkivaltainen, mutta vastaavaa kuviota naisilla ei ole. Väkivaltainen nainen puolestaan usein on syrjäytynyt, päihteissä ja tuikkaa teräaseella miestä, joka ehkä saattoi olla aikaisemmin lyönyt. Käytännössä väkivaltarikoksista naisia on esim. vangeissa niin murto-osa, että asiaa ei ole tutkittu sen suuremmin.

Melkoista miesvihaista mutuilua.  Päihteiden käyttö kuuluu kuvaan Suomessa valtaosassa väkivaltatapauksia ja useimmiten kännissä on sekä tekijä että uhri.  Parisuhdeväkivalta ei ole mitenkään poikkeus, oli tekijä kumpaa sukupuolta hyvänsä. 

Toisaalta väkivalta voi naisellekin ihan yhtälailla olla keino kontrolloida miestä vaikka koitatkin maalailla sitä perinteistä uhrin kuvaa ja vihjailet itsepuolustuksesta.

Kannattaisi vaikka vähän perehtyä viimeisen parinkymmenen vuoden tutkimukseen aiheesta maailmalla eikä vain toistella noita kuluneita ja virheellisiä kliseitä.

Parisuhdeväkivallan erityispiirteisiin kuuluu se, että päihteet eivät suinkaan ole niin usein merkittäviä kuin muussa suomalaisessa väkivallassa. Täysin raittiit miehet hakkaavat vaimojaan. Toki tyyppiesimerkki on tarina, jossa mies tulee kapakasta kotiin tuhannen päissään ja naisella on siihen sanansa sanottavana kotona. Useimmiten nämä jäävät siihen yhteen kertaan, seuraavalla kerralla nainen ei enää joko ole sanomassa asiasta tai on hiljaa. Olen sossu, olen lukenut aiheesta.

Juu, uskotaan että olet lukenut jotain 20v vanhoja feministien tekemiä puolueellisia uhritutkimuksia. Kipeästi kaivattaisiin jo muutakin kun noita aikansa eläneitä juttuja.

Mulla on tässä pöydällä just tutkimus parisuhdeväkivallasta vuodelta 2012 ja just taisin lukea viime vuotisen opinnäytetyön aiheesta, mutta kamoon hei, kyllähän sä paremmin koulutettu varmaan olet. Työssäni myös kohtaan naisia, jotka ovat kotonaan olleet pahoinpideltyjä lähes päivittäin. Enhän minä toki naisena näistä asioista ymmärrä.

Kyseessä lienee naisuhritutkimus? Niin, se kertoo, yllätys, yllätys, naisuhreista.

Ole ystävällinen ja linkkaa minulle esim. väitöskirja Suomesta, jossa puhutaan parisuhdeväkivallan miesuhreista niin, että tekijä on naispuoliso.

Semmoista tuskin on tehtykään, koska naisjärjestöt ovat kyseisenlaisten tutkimusten rahoituksen torpanneet.  Sukupuolentutkimuslaitoskin on edelleenkin vuonna 2017 lähinnä naisten johtamaa ja tulokset sen mukaisia.

Omaa tutkimustasi et kuitenkaan ole linkannut?

Ei edes yhtä pikku pikku gradua hoidu, kun siihen ei edes tarvita rahoitusta, mutta tutkittavat miehet kylläkin. Mistähän heitä saisi käsiinsä?

Melko alentuvasti tunnut asiaan suhtautuvan. "Yhtä pikku gradua". Kas kummaa kun ei sukupuolentutkimuslaitoskaan tasa-arvon edistäjänä sitä tutkimusta ole saanut aikaan, mistähän mahtaa johtua?

Tilastot on kaikkien nähtävillä, ja juuri sitä asennemuutosta asiassa kaivataan.

Ei sinunkaltaisiasi yhden asian ihmisiä.

Sitä omaa tutkimustasi et ole vieläkään linkannut, vaikka sitä on sinulta jo useasti kysytty.

Graduun riittäisi yksikin parisuhdeväkivallasta kärsivä mies, mutta eipä taida löytyä. Vaikea tehdä tutkimusta ilman tutkittavia.

Olisiko tutkijoissa ja heidän asenteissaan vikaa, jos kukaan ei uskalla heille kokemuksistaan kertoa? Paljonkohan vapaaehtoisia naisuhreja Laasanen löytäisi?

Omassa tuttava piirissä ainakin tiedän monta naista jotka ovat väkivaltaisia miestään kohtaan ja vain yhden miehen kuka on väkivaltainen naistaan kohta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?

Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mitään mielekästä tarkoitusta. Jos meillä on ongelma x, joka pitäisi ratkaista, musta ei ole mielekästä, että keskustelua ongelmasta x käydään ottamatta kantaa ongelmaan x vaan muistuttamalla, että onhan meillä myös ongelmat y ja z ja lisäksi viidenneksen ongelmasta x muodostaa ongelma x2, joka ei sovi ongelma x peruskaavaan. (Luvut ja kirjaimet heitetty hatusta.)

Parisuhdeväkivalta näyttää tilastojen ja tutkimusten valossa olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö. Musta on karhunpalvelus asiaintilan parantamiselle, että siitä ei saisi puhua sellaisena. Miten ongelman voi ratkaista, jos siitä ei saa puhua sellaisena kuin se on? On hyvä, että asian yhteydessä tuodaan esille, että stereotypiasta poiketen myös mies voi olla uhri, mutta en koe, että on mielekästä, että ns. miesnäkökulma dominoi keskustelua ilmiöstä, jossa valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. (Tuo avauksessa mainittu wikipedia-artikkeli perheväkivallasta on hyvä esimerkki tästä.) Kun sukupuolien välinen ero on näin iso, musta tuntuu loogiselta olettaa, että ongelman synty- ja ratkaisumekanismit liittyvät myös jollakin tavoin sukupuoleen ja sitä ynpäröivään tapakulttuuriin.

Kaikki väkivalta on väärin, se lienee kaikille selvää. Se, että puhutaan tietyntyyppisestä väkivallasta ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytään kaikki muu, vaan sitä, että mietitään syitä ja ratkaisua tähän tiettyyn ongelmaan. Ei kouluampumisten yhteydessäkään keskusteltu ensisijaisesti siitä, olisiko sittenkin parempi puhua hoitolaitoksissa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka sekin on ongelma ja väärin. Miksi tässä yhteydessä on siis ok kääntää keskustelu toistuvasti asian viereen?

Tämä avaus oli siis ensisijaisesti oman turhautumiseni purkamista parisuhdeväkivaltaa koskevan keskustelun happanemiseen ja paikallaan polkemiseen. Toissijaisesti se oli yritys löytää looginen selitys sille, miksi parisuhdeväkivallasta keskustelu on nykyään mennyt keskusteluksi siitä, kuinka epäreilua on, että puhutaan ensisijaisesti naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ihminen fakkiutuu usein omiin ajatuskulkuihinsa ja vastaanottaa ensisijaisesti niitä tukevaa uutta tietoa, joten täysin ei voi sulkea pois sitäkään, että tässä on vaan joku kulma, jota en ajattele.

Ap

Onpa kyllä nurinkurista. Keskustelu on nimenomaan polkenut vähintään puoli vuosisataa paikoillaan ja keskittynyt vain miehiin tekijöinä ja naisiin uhreina. Nyt kun viimein molemmat myytit ovat alkaneet murtua ja on alettu keskustella myös sekä naisista tekijöinä että miehistä uhreina niin mielestäsi pitäisi palata edelliselle vuosituhannelle takaisin? 

Minä taas ajattelen niin että pelkästään naisnäkökulmaan keskittyminen saattaa hyvinkin olla karhunpalvelus väkivallan vähentämiselle, koska epäilen että parisuhdeväkivallan taustalla on pissavehkeiden mallin sijaan ihan yleisinhimillisiä mm. vallankäyttöön ja tunne-elämän ilmaisuusn liittyviä sekä sosioekonomisia ongelmia. Ratkaisua siis tuskin löytyy kumpaakaan sukupuolta demonisoimalla.

Lisään tähän tosin sellaisen varauksen, että kulttuureissa jossa naisen asema on heikko, on sukupuolittuneisuus varmasti merkittävämpi tekijä. Silloinkin pitäisi kuitenkin keskittyä naisten aseman parantamiseen eikä miesten demonisoimiseen.  Moderneissa länsimaisissa yhteiskunnissa alkaa tuo tie (parisuhdeväkivallan vähentämisen kannalta) olla käyty loppuun ja pitäisi alkaa keskittyä niihin muihin vaikuttaviin tekijöihin, jotka helposti jäävät pimentoon jos takerrutaan vain sukupuolittuneisuuteen.

Minusta me puhumme sen sijaan hyvinkin erilaisesta väkivallasta kun puhutaan miesten naisiin kohdistamasta parisuhdeväkivallasta ja naisten vastaavasti miehiin. Miesten naisiin kohdistama väkivalta ei ole sosioekonomisesti rajattua eikä sitä selitä esim. päihteiden käyttö. Täysin hyvässä asemassa olevat raittiit miehetkin voivat olla kotonaan väkivallan käyttäjiä. Miehen käyttämä väkivalta liittyy oleellisesti kontrollissa oloon ja valtaan. Nainen pitää pitää hälle osoitetussa asemassa. Väkivaltainen mies systemaattisesti musertaa naisen itsetunnon huorittelemalla ja solvaamalla, eristää tämän, karuimmillaan naisella ei ole avainta kotiin, passia eikä rahaa, joskus ei edes kenkiä. Väkivalta seuraa satunnaisen säännöllisesti syklisesti koko ajan pahentuen. Lopulta nainen kokee itsekin jo ansaitsevansa väkivallan ja olevansa niin huono ettei kukaan muukaan mies häntä katsoisi. Kriittinen paikka on kun nainen yrittää erota. Väkivalta ei useinkaan lopu eroon, pahimmillaan se jatkuu vielä vuosikymmeniä eron jälkeen. Tunnetaan myös näitä perhesurmia, joissa mies ennemmin tappaa sekä vaimon että lapset kuin antaa vaimon erota. On totta, että nainen voi olla myös väkivaltainen, mutta vastaavaa kuviota naisilla ei ole. Väkivaltainen nainen puolestaan usein on syrjäytynyt, päihteissä ja tuikkaa teräaseella miestä, joka ehkä saattoi olla aikaisemmin lyönyt. Käytännössä väkivaltarikoksista naisia on esim. vangeissa niin murto-osa, että asiaa ei ole tutkittu sen suuremmin.

Melkoista miesvihaista mutuilua.  Päihteiden käyttö kuuluu kuvaan Suomessa valtaosassa väkivaltatapauksia ja useimmiten kännissä on sekä tekijä että uhri.  Parisuhdeväkivalta ei ole mitenkään poikkeus, oli tekijä kumpaa sukupuolta hyvänsä. 

Toisaalta väkivalta voi naisellekin ihan yhtälailla olla keino kontrolloida miestä vaikka koitatkin maalailla sitä perinteistä uhrin kuvaa ja vihjailet itsepuolustuksesta.

Kannattaisi vaikka vähän perehtyä viimeisen parinkymmenen vuoden tutkimukseen aiheesta maailmalla eikä vain toistella noita kuluneita ja virheellisiä kliseitä.

Parisuhdeväkivallan erityispiirteisiin kuuluu se, että päihteet eivät suinkaan ole niin usein merkittäviä kuin muussa suomalaisessa väkivallassa. Täysin raittiit miehet hakkaavat vaimojaan. Toki tyyppiesimerkki on tarina, jossa mies tulee kapakasta kotiin tuhannen päissään ja naisella on siihen sanansa sanottavana kotona. Useimmiten nämä jäävät siihen yhteen kertaan, seuraavalla kerralla nainen ei enää joko ole sanomassa asiasta tai on hiljaa. Olen sossu, olen lukenut aiheesta.

Juu, uskotaan että olet lukenut jotain 20v vanhoja feministien tekemiä puolueellisia uhritutkimuksia. Kipeästi kaivattaisiin jo muutakin kun noita aikansa eläneitä juttuja.

Mulla on tässä pöydällä just tutkimus parisuhdeväkivallasta vuodelta 2012 ja just taisin lukea viime vuotisen opinnäytetyön aiheesta, mutta kamoon hei, kyllähän sä paremmin koulutettu varmaan olet. Työssäni myös kohtaan naisia, jotka ovat kotonaan olleet pahoinpideltyjä lähes päivittäin. Enhän minä toki naisena näistä asioista ymmärrä.

Kyseessä lienee naisuhritutkimus? Niin, se kertoo, yllätys, yllätys, naisuhreista.

Ole ystävällinen ja linkkaa minulle esim. väitöskirja Suomesta, jossa puhutaan parisuhdeväkivallan miesuhreista niin, että tekijä on naispuoliso.

Sitähän tässä on yritetty sanoa, että asiaa ei ole kunnollisesti tutkittu, joten asiasta ei vielä paljoa tiedetä. Nämä usein todisteina käytetyt tilastot ja tutkimukset on saatu tutkittaessa naisuhreja tai miesten tekemää väkivaltaa. Eli asiasta on tehty yleistyksiä joko poliittisen agendan tai ymmärtämättömyyden vuoksi.

Jos sinulla olisi yhtään koulutusta tai älyä tietäisit ettei voida sanoa aiheesta yhtään mitään ilman relevanttia tutkimusta. Et siis voi väittää miesten olevat yhtä lailla yhtä suuressa mittakaavassa parisuhdeväkivallan uhreja kuin naiset. Ihan sama kuin minä en voi väittää lakritsikastikkeen olevan suurin syy maailmassa käytyihin sotiin, koska lakritsikastikkeen osallisuutta ei ole mitenkään tutkittu sotien yhteydessä saati saatu näyttöä, että se olisi merkittävä vaikuttaja tapahtumiin.