Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Osaisiko joku selittää, mihin perustuu väite siitä, että miehet kokevat yhtä paljon parisuhdeväkivaltaa kuik naiset?
02.08.2017 |
TL;DR: Osaako joku selittää, miksi naisten ja miesten kokemaa perheväkivaltaa yritetään usein käsitellä symmetrisinä tai toisiaan vastaavina ilmiöinä?
Nykyään kun parisuhdeväkivalta tulee puheeksi, paikalle ilmestyy usein joku toteamaan, että miehet kokevat parisuhdeväkivaltaa siinä, missä naisetkin. Tämä näkökulma tuntuu olevan hyväksytty enemmän tai vähemmän ns. yleisenä totuutena ainakin kommenttikentissä. Aihe on myös selvästi ans. politisoitunut, esimerkiksi aihetta koskeva artikkeli wikipediassa on kovin tarkoitushakuinen. (Sama koskee muuten seksuaalista väkivaltaa. Wikipedian seksuaalista väkivaltaa käsittelevässä artikkelissa tilastoihin on viitattu ristiin niin, että tarkkaamaton lukija, joka ei kiinnitä huomiota lähteisiin jää siihen käsitykseen, että naisiin ja miehiin kohdistuu lähes sama määrä seksuaalista väkivaltaa.)
Mutta: mihin tämä väite perustuu? Osaako joku selittää? Näkemäni tilastot tukevat kuitenkin aika vahvasti perinteistä käsitystä siitä, että parisuhdeväkivallassa tyypillisimmillään ja selkeästi yleisimmillään nainen on uhri ja mies tekijä. Naiset myös kokevat tyypillisesti miehiä vakavampaa väkivaltaa parisuhteessa. Tähän lopputulokseen päätyi jopa nimenomana miesuhreihin keskittynyt tutkimusraportti "Tuhansien iskujen maa". http://www.heuni.fi/en/index/publications/heunireports/reportseries66.t…
Tämä tuli siis mieleen, kun päädyin siis sattuman kautta tähän ylen artikkeliin, jossa käsitteellinen kömmähdys johtaa tähän virheelliseen väittämään.
https://yle.fi/uutiset/3-5487134
Artikkelissa asia siis esitetään näin:
"Miehet joutuvat perheessä törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen uhriksi jopa useammin kuin naiset. Perheväkivallan miesuhrien näkökulma on suomalaisessa tutkimuksessakin jäänyt syrjään. Henkirikoksissa nainen on yhä miestä useammin parisuhdeväkivallan uhri. Vuosittain yli 20 naista kuolee nykyisen tai entisen puolisonsa surmaamina. Myös lievissä pahoinpitelyissä nainen on uhrina useammin kuin mies. Nainen syyllistyy sen sijaan puolisonsa törkeään pahoinpitelyyn tai henkirikoksen yritykseen vähintään yhtä usein kuin mies. Tilastokeskuksen mukaan mies on uhrina jopa hieman useammin kuin nainen, vaikka luvut ovatkin lähellä toisiaan."
Tilastokeskuksen näkemys asiasta löytyy täältä. http://tilastokeskus.fi/til/rpk/2014/15/rpk_2014_15_2015-05-28_tie_001_…
YLEn juttu ja tilastot eivät ole samalta vuodelta, koska ns. vanhentunutta materiaalia ei ollut tähän hätään helposti saatavilla, mutta villakoiran ydin on sama: toimittajalta ovat menneet sekaisin käsitteet perheväkivalta ja parisuhdeväkivalta ja niitä käytetään toistensa synonyyminä YLEn jutussa, vaikka tilastokeksukselle ne eivät ole sitä.
Perheväkivallassa tekijä voi olla aikuisenkin uhrin sisarus, vanhempi, lapsi, puoliso tai ex-puoliso. Se, että uhri on mies, ei siis tarkoita, että tekijä on nainen tai edes puoliso, kuten YLEllä tunnutaan olettavan.Tilastokeskus siis toteaa, että PERHEväkivaltatapauksissa törkeissä pahoinpitelyissä yli puolet uhreista on miehiä. Eri kappaleessa puhutaan parisuhdeväkivallasta eli eri ilmiöstä, jonka yhteydessä todetaan, että parisuhdeväkivallan osalta uhri on nainen 80 prosentissa tapauksista.
Perustuuko käsitys siitä, että miehet ja naiset kokevat yhtä paljon parisuhdeväkivaltaa tämän tyyppiseen käsitteelliseen hämmennykseen, vai onko muita syitä?
Kommentit (346)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?
Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mitään mielekästä tarkoitusta. Jos meillä on ongelma x, joka pitäisi ratkaista, musta ei ole mielekästä, että keskustelua ongelmasta x käydään ottamatta kantaa ongelmaan x vaan muistuttamalla, että onhan meillä myös ongelmat y ja z ja lisäksi viidenneksen ongelmasta x muodostaa ongelma x2, joka ei sovi ongelma x peruskaavaan. (Luvut ja kirjaimet heitetty hatusta.)
Parisuhdeväkivalta näyttää tilastojen ja tutkimusten valossa olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö. Musta on karhunpalvelus asiaintilan parantamiselle, että siitä ei saisi puhua sellaisena. Miten ongelman voi ratkaista, jos siitä ei saa puhua sellaisena kuin se on? On hyvä, että asian yhteydessä tuodaan esille, että stereotypiasta poiketen myös mies voi olla uhri, mutta en koe, että on mielekästä, että ns. miesnäkökulma dominoi keskustelua ilmiöstä, jossa valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. (Tuo avauksessa mainittu wikipedia-artikkeli perheväkivallasta on hyvä esimerkki tästä.) Kun sukupuolien välinen ero on näin iso, musta tuntuu loogiselta olettaa, että ongelman synty- ja ratkaisumekanismit liittyvät myös jollakin tavoin sukupuoleen ja sitä ynpäröivään tapakulttuuriin.
Kaikki väkivalta on väärin, se lienee kaikille selvää. Se, että puhutaan tietyntyyppisestä väkivallasta ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytään kaikki muu, vaan sitä, että mietitään syitä ja ratkaisua tähän tiettyyn ongelmaan. Ei kouluampumisten yhteydessäkään keskusteltu ensisijaisesti siitä, olisiko sittenkin parempi puhua hoitolaitoksissa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka sekin on ongelma ja väärin. Miksi tässä yhteydessä on siis ok kääntää keskustelu toistuvasti asian viereen?
Tämä avaus oli siis ensisijaisesti oman turhautumiseni purkamista parisuhdeväkivaltaa koskevan keskustelun happanemiseen ja paikallaan polkemiseen. Toissijaisesti se oli yritys löytää looginen selitys sille, miksi parisuhdeväkivallasta keskustelu on nykyään mennyt keskusteluksi siitä, kuinka epäreilua on, että puhutaan ensisijaisesti naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ihminen fakkiutuu usein omiin ajatuskulkuihinsa ja vastaanottaa ensisijaisesti niitä tukevaa uutta tietoa, joten täysin ei voi sulkea pois sitäkään, että tässä on vaan joku kulma, jota en ajattele.
Ap
Onpa kyllä nurinkurista. Keskustelu on nimenomaan polkenut vähintään puoli vuosisataa paikoillaan ja keskittynyt vain miehiin tekijöinä ja naisiin uhreina. Nyt kun viimein molemmat myytit ovat alkaneet murtua ja on alettu keskustella myös sekä naisista tekijöinä että miehistä uhreina niin mielestäsi pitäisi palata edelliselle vuosituhannelle takaisin?
Minä taas ajattelen niin että pelkästään naisnäkökulmaan keskittyminen saattaa hyvinkin olla karhunpalvelus väkivallan vähentämiselle, koska epäilen että parisuhdeväkivallan taustalla on pissavehkeiden mallin sijaan ihan yleisinhimillisiä mm. vallankäyttöön ja tunne-elämän ilmaisuusn liittyviä sekä sosioekonomisia ongelmia. Ratkaisua siis tuskin löytyy kumpaakaan sukupuolta demonisoimalla.
Lisään tähän tosin sellaisen varauksen, että kulttuureissa jossa naisen asema on heikko, on sukupuolittuneisuus varmasti merkittävämpi tekijä. Silloinkin pitäisi kuitenkin keskittyä naisten aseman parantamiseen eikä miesten demonisoimiseen. Moderneissa länsimaisissa yhteiskunnissa alkaa tuo tie (parisuhdeväkivallan vähentämisen kannalta) olla käyty loppuun ja pitäisi alkaa keskittyä niihin muihin vaikuttaviin tekijöihin, jotka helposti jäävät pimentoon jos takerrutaan vain sukupuolittuneisuuteen.
Minusta me puhumme sen sijaan hyvinkin erilaisesta väkivallasta kun puhutaan miesten naisiin kohdistamasta parisuhdeväkivallasta ja naisten vastaavasti miehiin. Miesten naisiin kohdistama väkivalta ei ole sosioekonomisesti rajattua eikä sitä selitä esim. päihteiden käyttö. Täysin hyvässä asemassa olevat raittiit miehetkin voivat olla kotonaan väkivallan käyttäjiä. Miehen käyttämä väkivalta liittyy oleellisesti kontrollissa oloon ja valtaan. Nainen pitää pitää hälle osoitetussa asemassa. Väkivaltainen mies systemaattisesti musertaa naisen itsetunnon huorittelemalla ja solvaamalla, eristää tämän, karuimmillaan naisella ei ole avainta kotiin, passia eikä rahaa, joskus ei edes kenkiä. Väkivalta seuraa satunnaisen säännöllisesti syklisesti koko ajan pahentuen. Lopulta nainen kokee itsekin jo ansaitsevansa väkivallan ja olevansa niin huono ettei kukaan muukaan mies häntä katsoisi. Kriittinen paikka on kun nainen yrittää erota. Väkivalta ei useinkaan lopu eroon, pahimmillaan se jatkuu vielä vuosikymmeniä eron jälkeen. Tunnetaan myös näitä perhesurmia, joissa mies ennemmin tappaa sekä vaimon että lapset kuin antaa vaimon erota. On totta, että nainen voi olla myös väkivaltainen, mutta vastaavaa kuviota naisilla ei ole. Väkivaltainen nainen puolestaan usein on syrjäytynyt, päihteissä ja tuikkaa teräaseella miestä, joka ehkä saattoi olla aikaisemmin lyönyt. Käytännössä väkivaltarikoksista naisia on esim. vangeissa niin murto-osa, että asiaa ei ole tutkittu sen suuremmin.
Melkoista miesvihaista mutuilua. Päihteiden käyttö kuuluu kuvaan Suomessa valtaosassa väkivaltatapauksia ja useimmiten kännissä on sekä tekijä että uhri. Parisuhdeväkivalta ei ole mitenkään poikkeus, oli tekijä kumpaa sukupuolta hyvänsä.
Toisaalta väkivalta voi naisellekin ihan yhtälailla olla keino kontrolloida miestä vaikka koitatkin maalailla sitä perinteistä uhrin kuvaa ja vihjailet itsepuolustuksesta.
Kannattaisi vaikka vähän perehtyä viimeisen parinkymmenen vuoden tutkimukseen aiheesta maailmalla eikä vain toistella noita kuluneita ja virheellisiä kliseitä.
Parisuhdeväkivallan erityispiirteisiin kuuluu se, että päihteet eivät suinkaan ole niin usein merkittäviä kuin muussa suomalaisessa väkivallassa. Täysin raittiit miehet hakkaavat vaimojaan. Toki tyyppiesimerkki on tarina, jossa mies tulee kapakasta kotiin tuhannen päissään ja naisella on siihen sanansa sanottavana kotona. Useimmiten nämä jäävät siihen yhteen kertaan, seuraavalla kerralla nainen ei enää joko ole sanomassa asiasta tai on hiljaa. Olen sossu, olen lukenut aiheesta.
Juu, uskotaan että olet lukenut jotain 20v vanhoja feministien tekemiä puolueellisia uhritutkimuksia. Kipeästi kaivattaisiin jo muutakin kun noita aikansa eläneitä juttuja.
Mulla on tässä pöydällä just tutkimus parisuhdeväkivallasta vuodelta 2012 ja just taisin lukea viime vuotisen opinnäytetyön aiheesta, mutta kamoon hei, kyllähän sä paremmin koulutettu varmaan olet. Työssäni myös kohtaan naisia, jotka ovat kotonaan olleet pahoinpideltyjä lähes päivittäin. Enhän minä toki naisena näistä asioista ymmärrä.
Kyseessä lienee naisuhritutkimus? Niin, se kertoo, yllätys, yllätys, naisuhreista.
Ole ystävällinen ja linkkaa minulle esim. väitöskirja Suomesta, jossa puhutaan parisuhdeväkivallan miesuhreista niin, että tekijä on naispuoliso.
Semmoista tuskin on tehtykään, koska naisjärjestöt ovat kyseisenlaisten tutkimusten rahoituksen torpanneet. Sukupuolentutkimuslaitoskin on edelleenkin vuonna 2017 lähinnä naisten johtamaa ja tulokset sen mukaisia.
Omaa tutkimustasi et kuitenkaan ole linkannut?
Ei edes yhtä pikku pikku gradua hoidu, kun siihen ei edes tarvita rahoitusta, mutta tutkittavat miehet kylläkin. Mistähän heitä saisi käsiinsä?
Melko alentuvasti tunnut asiaan suhtautuvan. "Yhtä pikku gradua". Kas kummaa kun ei sukupuolentutkimuslaitoskaan tasa-arvon edistäjänä sitä tutkimusta ole saanut aikaan, mistähän mahtaa johtua?
Tilastot on kaikkien nähtävillä, ja juuri sitä asennemuutosta asiassa kaivataan.
Ei sinunkaltaisiasi yhden asian ihmisiä.
Sitä omaa tutkimustasi et ole vieläkään linkannut, vaikka sitä on sinulta jo useasti kysytty.
Graduun riittäisi yksikin parisuhdeväkivallasta kärsivä mies, mutta eipä taida löytyä. Vaikea tehdä tutkimusta ilman tutkittavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?
Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mitään mielekästä tarkoitusta. Jos meillä on ongelma x, joka pitäisi ratkaista, musta ei ole mielekästä, että keskustelua ongelmasta x käydään ottamatta kantaa ongelmaan x vaan muistuttamalla, että onhan meillä myös ongelmat y ja z ja lisäksi viidenneksen ongelmasta x muodostaa ongelma x2, joka ei sovi ongelma x peruskaavaan. (Luvut ja kirjaimet heitetty hatusta.)
Parisuhdeväkivalta näyttää tilastojen ja tutkimusten valossa olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö. Musta on karhunpalvelus asiaintilan parantamiselle, että siitä ei saisi puhua sellaisena. Miten ongelman voi ratkaista, jos siitä ei saa puhua sellaisena kuin se on? On hyvä, että asian yhteydessä tuodaan esille, että stereotypiasta poiketen myös mies voi olla uhri, mutta en koe, että on mielekästä, että ns. miesnäkökulma dominoi keskustelua ilmiöstä, jossa valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. (Tuo avauksessa mainittu wikipedia-artikkeli perheväkivallasta on hyvä esimerkki tästä.) Kun sukupuolien välinen ero on näin iso, musta tuntuu loogiselta olettaa, että ongelman synty- ja ratkaisumekanismit liittyvät myös jollakin tavoin sukupuoleen ja sitä ynpäröivään tapakulttuuriin.
Kaikki väkivalta on väärin, se lienee kaikille selvää. Se, että puhutaan tietyntyyppisestä väkivallasta ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytään kaikki muu, vaan sitä, että mietitään syitä ja ratkaisua tähän tiettyyn ongelmaan. Ei kouluampumisten yhteydessäkään keskusteltu ensisijaisesti siitä, olisiko sittenkin parempi puhua hoitolaitoksissa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka sekin on ongelma ja väärin. Miksi tässä yhteydessä on siis ok kääntää keskustelu toistuvasti asian viereen?
Tämä avaus oli siis ensisijaisesti oman turhautumiseni purkamista parisuhdeväkivaltaa koskevan keskustelun happanemiseen ja paikallaan polkemiseen. Toissijaisesti se oli yritys löytää looginen selitys sille, miksi parisuhdeväkivallasta keskustelu on nykyään mennyt keskusteluksi siitä, kuinka epäreilua on, että puhutaan ensisijaisesti naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ihminen fakkiutuu usein omiin ajatuskulkuihinsa ja vastaanottaa ensisijaisesti niitä tukevaa uutta tietoa, joten täysin ei voi sulkea pois sitäkään, että tässä on vaan joku kulma, jota en ajattele.
Ap
Onpa kyllä nurinkurista. Keskustelu on nimenomaan polkenut vähintään puoli vuosisataa paikoillaan ja keskittynyt vain miehiin tekijöinä ja naisiin uhreina. Nyt kun viimein molemmat myytit ovat alkaneet murtua ja on alettu keskustella myös sekä naisista tekijöinä että miehistä uhreina niin mielestäsi pitäisi palata edelliselle vuosituhannelle takaisin?
Minä taas ajattelen niin että pelkästään naisnäkökulmaan keskittyminen saattaa hyvinkin olla karhunpalvelus väkivallan vähentämiselle, koska epäilen että parisuhdeväkivallan taustalla on pissavehkeiden mallin sijaan ihan yleisinhimillisiä mm. vallankäyttöön ja tunne-elämän ilmaisuusn liittyviä sekä sosioekonomisia ongelmia. Ratkaisua siis tuskin löytyy kumpaakaan sukupuolta demonisoimalla.
Lisään tähän tosin sellaisen varauksen, että kulttuureissa jossa naisen asema on heikko, on sukupuolittuneisuus varmasti merkittävämpi tekijä. Silloinkin pitäisi kuitenkin keskittyä naisten aseman parantamiseen eikä miesten demonisoimiseen. Moderneissa länsimaisissa yhteiskunnissa alkaa tuo tie (parisuhdeväkivallan vähentämisen kannalta) olla käyty loppuun ja pitäisi alkaa keskittyä niihin muihin vaikuttaviin tekijöihin, jotka helposti jäävät pimentoon jos takerrutaan vain sukupuolittuneisuuteen.
Minusta me puhumme sen sijaan hyvinkin erilaisesta väkivallasta kun puhutaan miesten naisiin kohdistamasta parisuhdeväkivallasta ja naisten vastaavasti miehiin. Miesten naisiin kohdistama väkivalta ei ole sosioekonomisesti rajattua eikä sitä selitä esim. päihteiden käyttö. Täysin hyvässä asemassa olevat raittiit miehetkin voivat olla kotonaan väkivallan käyttäjiä. Miehen käyttämä väkivalta liittyy oleellisesti kontrollissa oloon ja valtaan. Nainen pitää pitää hälle osoitetussa asemassa. Väkivaltainen mies systemaattisesti musertaa naisen itsetunnon huorittelemalla ja solvaamalla, eristää tämän, karuimmillaan naisella ei ole avainta kotiin, passia eikä rahaa, joskus ei edes kenkiä. Väkivalta seuraa satunnaisen säännöllisesti syklisesti koko ajan pahentuen. Lopulta nainen kokee itsekin jo ansaitsevansa väkivallan ja olevansa niin huono ettei kukaan muukaan mies häntä katsoisi. Kriittinen paikka on kun nainen yrittää erota. Väkivalta ei useinkaan lopu eroon, pahimmillaan se jatkuu vielä vuosikymmeniä eron jälkeen. Tunnetaan myös näitä perhesurmia, joissa mies ennemmin tappaa sekä vaimon että lapset kuin antaa vaimon erota. On totta, että nainen voi olla myös väkivaltainen, mutta vastaavaa kuviota naisilla ei ole. Väkivaltainen nainen puolestaan usein on syrjäytynyt, päihteissä ja tuikkaa teräaseella miestä, joka ehkä saattoi olla aikaisemmin lyönyt. Käytännössä väkivaltarikoksista naisia on esim. vangeissa niin murto-osa, että asiaa ei ole tutkittu sen suuremmin.
Melkoista miesvihaista mutuilua. Päihteiden käyttö kuuluu kuvaan Suomessa valtaosassa väkivaltatapauksia ja useimmiten kännissä on sekä tekijä että uhri. Parisuhdeväkivalta ei ole mitenkään poikkeus, oli tekijä kumpaa sukupuolta hyvänsä.
Toisaalta väkivalta voi naisellekin ihan yhtälailla olla keino kontrolloida miestä vaikka koitatkin maalailla sitä perinteistä uhrin kuvaa ja vihjailet itsepuolustuksesta.
Kannattaisi vaikka vähän perehtyä viimeisen parinkymmenen vuoden tutkimukseen aiheesta maailmalla eikä vain toistella noita kuluneita ja virheellisiä kliseitä.
Parisuhdeväkivallan erityispiirteisiin kuuluu se, että päihteet eivät suinkaan ole niin usein merkittäviä kuin muussa suomalaisessa väkivallassa. Täysin raittiit miehet hakkaavat vaimojaan. Toki tyyppiesimerkki on tarina, jossa mies tulee kapakasta kotiin tuhannen päissään ja naisella on siihen sanansa sanottavana kotona. Useimmiten nämä jäävät siihen yhteen kertaan, seuraavalla kerralla nainen ei enää joko ole sanomassa asiasta tai on hiljaa. Olen sossu, olen lukenut aiheesta.
Juu, uskotaan että olet lukenut jotain 20v vanhoja feministien tekemiä puolueellisia uhritutkimuksia. Kipeästi kaivattaisiin jo muutakin kun noita aikansa eläneitä juttuja.
Mulla on tässä pöydällä just tutkimus parisuhdeväkivallasta vuodelta 2012 ja just taisin lukea viime vuotisen opinnäytetyön aiheesta, mutta kamoon hei, kyllähän sä paremmin koulutettu varmaan olet. Työssäni myös kohtaan naisia, jotka ovat kotonaan olleet pahoinpideltyjä lähes päivittäin. Enhän minä toki naisena näistä asioista ymmärrä.
Kyseessä lienee naisuhritutkimus? Niin, se kertoo, yllätys, yllätys, naisuhreista.
Ole ystävällinen ja linkkaa minulle esim. väitöskirja Suomesta, jossa puhutaan parisuhdeväkivallan miesuhreista niin, että tekijä on naispuoliso.
Semmoista tuskin on tehtykään, koska naisjärjestöt ovat kyseisenlaisten tutkimusten rahoituksen torpanneet. Sukupuolentutkimuslaitoskin on edelleenkin vuonna 2017 lähinnä naisten johtamaa ja tulokset sen mukaisia.
Omaa tutkimustasi et kuitenkaan ole linkannut?
Ei edes yhtä pikku pikku gradua hoidu, kun siihen ei edes tarvita rahoitusta, mutta tutkittavat miehet kylläkin. Mistähän heitä saisi käsiinsä?
Melko alentuvasti tunnut asiaan suhtautuvan. "Yhtä pikku gradua". Kas kummaa kun ei sukupuolentutkimuslaitoskaan tasa-arvon edistäjänä sitä tutkimusta ole saanut aikaan, mistähän mahtaa johtua?
Tilastot on kaikkien nähtävillä, ja juuri sitä asennemuutosta asiassa kaivataan.
Ei sinunkaltaisiasi yhden asian ihmisiä.
Sitä omaa tutkimustasi et ole vieläkään linkannut, vaikka sitä on sinulta jo useasti kysytty.
Graduun riittäisi yksikin parisuhdeväkivallasta kärsivä mies, mutta eipä taida löytyä. Vaikea tehdä tutkimusta ilman tutkittavia.
https://yle.fi/uutiset/3-5487134
Törkeä perheväkivalta kohdistuu miehiin naisia useammin. Siinä useampi uhri, ei muuta kuin tutkimaan. Ole hyvä. Nainen syyllistyy, kuten jutusta selviää ja mies on uhri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?
Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mitään mielekästä tarkoitusta. Jos meillä on ongelma x, joka pitäisi ratkaista, musta ei ole mielekästä, että keskustelua ongelmasta x käydään ottamatta kantaa ongelmaan x vaan muistuttamalla, että onhan meillä myös ongelmat y ja z ja lisäksi viidenneksen ongelmasta x muodostaa ongelma x2, joka ei sovi ongelma x peruskaavaan. (Luvut ja kirjaimet heitetty hatusta.)
Parisuhdeväkivalta näyttää tilastojen ja tutkimusten valossa olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö. Musta on karhunpalvelus asiaintilan parantamiselle, että siitä ei saisi puhua sellaisena. Miten ongelman voi ratkaista, jos siitä ei saa puhua sellaisena kuin se on? On hyvä, että asian yhteydessä tuodaan esille, että stereotypiasta poiketen myös mies voi olla uhri, mutta en koe, että on mielekästä, että ns. miesnäkökulma dominoi keskustelua ilmiöstä, jossa valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. (Tuo avauksessa mainittu wikipedia-artikkeli perheväkivallasta on hyvä esimerkki tästä.) Kun sukupuolien välinen ero on näin iso, musta tuntuu loogiselta olettaa, että ongelman synty- ja ratkaisumekanismit liittyvät myös jollakin tavoin sukupuoleen ja sitä ynpäröivään tapakulttuuriin.
Kaikki väkivalta on väärin, se lienee kaikille selvää. Se, että puhutaan tietyntyyppisestä väkivallasta ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytään kaikki muu, vaan sitä, että mietitään syitä ja ratkaisua tähän tiettyyn ongelmaan. Ei kouluampumisten yhteydessäkään keskusteltu ensisijaisesti siitä, olisiko sittenkin parempi puhua hoitolaitoksissa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka sekin on ongelma ja väärin. Miksi tässä yhteydessä on siis ok kääntää keskustelu toistuvasti asian viereen?
Tämä avaus oli siis ensisijaisesti oman turhautumiseni purkamista parisuhdeväkivaltaa koskevan keskustelun happanemiseen ja paikallaan polkemiseen. Toissijaisesti se oli yritys löytää looginen selitys sille, miksi parisuhdeväkivallasta keskustelu on nykyään mennyt keskusteluksi siitä, kuinka epäreilua on, että puhutaan ensisijaisesti naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ihminen fakkiutuu usein omiin ajatuskulkuihinsa ja vastaanottaa ensisijaisesti niitä tukevaa uutta tietoa, joten täysin ei voi sulkea pois sitäkään, että tässä on vaan joku kulma, jota en ajattele.
Ap
Onpa kyllä nurinkurista. Keskustelu on nimenomaan polkenut vähintään puoli vuosisataa paikoillaan ja keskittynyt vain miehiin tekijöinä ja naisiin uhreina. Nyt kun viimein molemmat myytit ovat alkaneet murtua ja on alettu keskustella myös sekä naisista tekijöinä että miehistä uhreina niin mielestäsi pitäisi palata edelliselle vuosituhannelle takaisin?
Minä taas ajattelen niin että pelkästään naisnäkökulmaan keskittyminen saattaa hyvinkin olla karhunpalvelus väkivallan vähentämiselle, koska epäilen että parisuhdeväkivallan taustalla on pissavehkeiden mallin sijaan ihan yleisinhimillisiä mm. vallankäyttöön ja tunne-elämän ilmaisuusn liittyviä sekä sosioekonomisia ongelmia. Ratkaisua siis tuskin löytyy kumpaakaan sukupuolta demonisoimalla.
Lisään tähän tosin sellaisen varauksen, että kulttuureissa jossa naisen asema on heikko, on sukupuolittuneisuus varmasti merkittävämpi tekijä. Silloinkin pitäisi kuitenkin keskittyä naisten aseman parantamiseen eikä miesten demonisoimiseen. Moderneissa länsimaisissa yhteiskunnissa alkaa tuo tie (parisuhdeväkivallan vähentämisen kannalta) olla käyty loppuun ja pitäisi alkaa keskittyä niihin muihin vaikuttaviin tekijöihin, jotka helposti jäävät pimentoon jos takerrutaan vain sukupuolittuneisuuteen.
Minusta me puhumme sen sijaan hyvinkin erilaisesta väkivallasta kun puhutaan miesten naisiin kohdistamasta parisuhdeväkivallasta ja naisten vastaavasti miehiin. Miesten naisiin kohdistama väkivalta ei ole sosioekonomisesti rajattua eikä sitä selitä esim. päihteiden käyttö. Täysin hyvässä asemassa olevat raittiit miehetkin voivat olla kotonaan väkivallan käyttäjiä. Miehen käyttämä väkivalta liittyy oleellisesti kontrollissa oloon ja valtaan. Nainen pitää pitää hälle osoitetussa asemassa. Väkivaltainen mies systemaattisesti musertaa naisen itsetunnon huorittelemalla ja solvaamalla, eristää tämän, karuimmillaan naisella ei ole avainta kotiin, passia eikä rahaa, joskus ei edes kenkiä. Väkivalta seuraa satunnaisen säännöllisesti syklisesti koko ajan pahentuen. Lopulta nainen kokee itsekin jo ansaitsevansa väkivallan ja olevansa niin huono ettei kukaan muukaan mies häntä katsoisi. Kriittinen paikka on kun nainen yrittää erota. Väkivalta ei useinkaan lopu eroon, pahimmillaan se jatkuu vielä vuosikymmeniä eron jälkeen. Tunnetaan myös näitä perhesurmia, joissa mies ennemmin tappaa sekä vaimon että lapset kuin antaa vaimon erota. On totta, että nainen voi olla myös väkivaltainen, mutta vastaavaa kuviota naisilla ei ole. Väkivaltainen nainen puolestaan usein on syrjäytynyt, päihteissä ja tuikkaa teräaseella miestä, joka ehkä saattoi olla aikaisemmin lyönyt. Käytännössä väkivaltarikoksista naisia on esim. vangeissa niin murto-osa, että asiaa ei ole tutkittu sen suuremmin.
Melkoista miesvihaista mutuilua. Päihteiden käyttö kuuluu kuvaan Suomessa valtaosassa väkivaltatapauksia ja useimmiten kännissä on sekä tekijä että uhri. Parisuhdeväkivalta ei ole mitenkään poikkeus, oli tekijä kumpaa sukupuolta hyvänsä.
Toisaalta väkivalta voi naisellekin ihan yhtälailla olla keino kontrolloida miestä vaikka koitatkin maalailla sitä perinteistä uhrin kuvaa ja vihjailet itsepuolustuksesta.
Kannattaisi vaikka vähän perehtyä viimeisen parinkymmenen vuoden tutkimukseen aiheesta maailmalla eikä vain toistella noita kuluneita ja virheellisiä kliseitä.
Parisuhdeväkivallan erityispiirteisiin kuuluu se, että päihteet eivät suinkaan ole niin usein merkittäviä kuin muussa suomalaisessa väkivallassa. Täysin raittiit miehet hakkaavat vaimojaan. Toki tyyppiesimerkki on tarina, jossa mies tulee kapakasta kotiin tuhannen päissään ja naisella on siihen sanansa sanottavana kotona. Useimmiten nämä jäävät siihen yhteen kertaan, seuraavalla kerralla nainen ei enää joko ole sanomassa asiasta tai on hiljaa. Olen sossu, olen lukenut aiheesta.
Jos joka toinen tekijä on päihderiippuvainen (Säivälä, 2006) niin vaatii melkoista pokkaa (tai vahvaa agendaa, päihteiden rooliahan on usein vähätelty koska on koettu sen vähentävän tekijän vastuuta) väittää että päihteet eivät olisi merkittävässä roolissa. Ja kännissä voi toki hakata ilman alkoholiriippuvuuttakin.
Tämä Säivälähän ei ole tutkimus vaan poliisin ohjelehtinen miten toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?
Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mitään mielekästä tarkoitusta. Jos meillä on ongelma x, joka pitäisi ratkaista, musta ei ole mielekästä, että keskustelua ongelmasta x käydään ottamatta kantaa ongelmaan x vaan muistuttamalla, että onhan meillä myös ongelmat y ja z ja lisäksi viidenneksen ongelmasta x muodostaa ongelma x2, joka ei sovi ongelma x peruskaavaan. (Luvut ja kirjaimet heitetty hatusta.)
Parisuhdeväkivalta näyttää tilastojen ja tutkimusten valossa olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö. Musta on karhunpalvelus asiaintilan parantamiselle, että siitä ei saisi puhua sellaisena. Miten ongelman voi ratkaista, jos siitä ei saa puhua sellaisena kuin se on? On hyvä, että asian yhteydessä tuodaan esille, että stereotypiasta poiketen myös mies voi olla uhri, mutta en koe, että on mielekästä, että ns. miesnäkökulma dominoi keskustelua ilmiöstä, jossa valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. (Tuo avauksessa mainittu wikipedia-artikkeli perheväkivallasta on hyvä esimerkki tästä.) Kun sukupuolien välinen ero on näin iso, musta tuntuu loogiselta olettaa, että ongelman synty- ja ratkaisumekanismit liittyvät myös jollakin tavoin sukupuoleen ja sitä ynpäröivään tapakulttuuriin.
Kaikki väkivalta on väärin, se lienee kaikille selvää. Se, että puhutaan tietyntyyppisestä väkivallasta ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytään kaikki muu, vaan sitä, että mietitään syitä ja ratkaisua tähän tiettyyn ongelmaan. Ei kouluampumisten yhteydessäkään keskusteltu ensisijaisesti siitä, olisiko sittenkin parempi puhua hoitolaitoksissa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka sekin on ongelma ja väärin. Miksi tässä yhteydessä on siis ok kääntää keskustelu toistuvasti asian viereen?
Tämä avaus oli siis ensisijaisesti oman turhautumiseni purkamista parisuhdeväkivaltaa koskevan keskustelun happanemiseen ja paikallaan polkemiseen. Toissijaisesti se oli yritys löytää looginen selitys sille, miksi parisuhdeväkivallasta keskustelu on nykyään mennyt keskusteluksi siitä, kuinka epäreilua on, että puhutaan ensisijaisesti naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ihminen fakkiutuu usein omiin ajatuskulkuihinsa ja vastaanottaa ensisijaisesti niitä tukevaa uutta tietoa, joten täysin ei voi sulkea pois sitäkään, että tässä on vaan joku kulma, jota en ajattele.
Ap
Onpa kyllä nurinkurista. Keskustelu on nimenomaan polkenut vähintään puoli vuosisataa paikoillaan ja keskittynyt vain miehiin tekijöinä ja naisiin uhreina. Nyt kun viimein molemmat myytit ovat alkaneet murtua ja on alettu keskustella myös sekä naisista tekijöinä että miehistä uhreina niin mielestäsi pitäisi palata edelliselle vuosituhannelle takaisin?
Minä taas ajattelen niin että pelkästään naisnäkökulmaan keskittyminen saattaa hyvinkin olla karhunpalvelus väkivallan vähentämiselle, koska epäilen että parisuhdeväkivallan taustalla on pissavehkeiden mallin sijaan ihan yleisinhimillisiä mm. vallankäyttöön ja tunne-elämän ilmaisuusn liittyviä sekä sosioekonomisia ongelmia. Ratkaisua siis tuskin löytyy kumpaakaan sukupuolta demonisoimalla.
Lisään tähän tosin sellaisen varauksen, että kulttuureissa jossa naisen asema on heikko, on sukupuolittuneisuus varmasti merkittävämpi tekijä. Silloinkin pitäisi kuitenkin keskittyä naisten aseman parantamiseen eikä miesten demonisoimiseen. Moderneissa länsimaisissa yhteiskunnissa alkaa tuo tie (parisuhdeväkivallan vähentämisen kannalta) olla käyty loppuun ja pitäisi alkaa keskittyä niihin muihin vaikuttaviin tekijöihin, jotka helposti jäävät pimentoon jos takerrutaan vain sukupuolittuneisuuteen.
Minusta me puhumme sen sijaan hyvinkin erilaisesta väkivallasta kun puhutaan miesten naisiin kohdistamasta parisuhdeväkivallasta ja naisten vastaavasti miehiin. Miesten naisiin kohdistama väkivalta ei ole sosioekonomisesti rajattua eikä sitä selitä esim. päihteiden käyttö. Täysin hyvässä asemassa olevat raittiit miehetkin voivat olla kotonaan väkivallan käyttäjiä. Miehen käyttämä väkivalta liittyy oleellisesti kontrollissa oloon ja valtaan. Nainen pitää pitää hälle osoitetussa asemassa. Väkivaltainen mies systemaattisesti musertaa naisen itsetunnon huorittelemalla ja solvaamalla, eristää tämän, karuimmillaan naisella ei ole avainta kotiin, passia eikä rahaa, joskus ei edes kenkiä. Väkivalta seuraa satunnaisen säännöllisesti syklisesti koko ajan pahentuen. Lopulta nainen kokee itsekin jo ansaitsevansa väkivallan ja olevansa niin huono ettei kukaan muukaan mies häntä katsoisi. Kriittinen paikka on kun nainen yrittää erota. Väkivalta ei useinkaan lopu eroon, pahimmillaan se jatkuu vielä vuosikymmeniä eron jälkeen. Tunnetaan myös näitä perhesurmia, joissa mies ennemmin tappaa sekä vaimon että lapset kuin antaa vaimon erota. On totta, että nainen voi olla myös väkivaltainen, mutta vastaavaa kuviota naisilla ei ole. Väkivaltainen nainen puolestaan usein on syrjäytynyt, päihteissä ja tuikkaa teräaseella miestä, joka ehkä saattoi olla aikaisemmin lyönyt. Käytännössä väkivaltarikoksista naisia on esim. vangeissa niin murto-osa, että asiaa ei ole tutkittu sen suuremmin.
Melkoista miesvihaista mutuilua. Päihteiden käyttö kuuluu kuvaan Suomessa valtaosassa väkivaltatapauksia ja useimmiten kännissä on sekä tekijä että uhri. Parisuhdeväkivalta ei ole mitenkään poikkeus, oli tekijä kumpaa sukupuolta hyvänsä.
Toisaalta väkivalta voi naisellekin ihan yhtälailla olla keino kontrolloida miestä vaikka koitatkin maalailla sitä perinteistä uhrin kuvaa ja vihjailet itsepuolustuksesta.
Kannattaisi vaikka vähän perehtyä viimeisen parinkymmenen vuoden tutkimukseen aiheesta maailmalla eikä vain toistella noita kuluneita ja virheellisiä kliseitä.
Parisuhdeväkivallan erityispiirteisiin kuuluu se, että päihteet eivät suinkaan ole niin usein merkittäviä kuin muussa suomalaisessa väkivallassa. Täysin raittiit miehet hakkaavat vaimojaan. Toki tyyppiesimerkki on tarina, jossa mies tulee kapakasta kotiin tuhannen päissään ja naisella on siihen sanansa sanottavana kotona. Useimmiten nämä jäävät siihen yhteen kertaan, seuraavalla kerralla nainen ei enää joko ole sanomassa asiasta tai on hiljaa. Olen sossu, olen lukenut aiheesta.
Juu, uskotaan että olet lukenut jotain 20v vanhoja feministien tekemiä puolueellisia uhritutkimuksia. Kipeästi kaivattaisiin jo muutakin kun noita aikansa eläneitä juttuja.
Mulla on tässä pöydällä just tutkimus parisuhdeväkivallasta vuodelta 2012 ja just taisin lukea viime vuotisen opinnäytetyön aiheesta, mutta kamoon hei, kyllähän sä paremmin koulutettu varmaan olet. Työssäni myös kohtaan naisia, jotka ovat kotonaan olleet pahoinpideltyjä lähes päivittäin. Enhän minä toki naisena näistä asioista ymmärrä.
Kyseessä lienee naisuhritutkimus? Niin, se kertoo, yllätys, yllätys, naisuhreista.
Ole ystävällinen ja linkkaa minulle esim. väitöskirja Suomesta, jossa puhutaan parisuhdeväkivallan miesuhreista niin, että tekijä on naispuoliso.
Semmoista tuskin on tehtykään, koska naisjärjestöt ovat kyseisenlaisten tutkimusten rahoituksen torpanneet. Sukupuolentutkimuslaitoskin on edelleenkin vuonna 2017 lähinnä naisten johtamaa ja tulokset sen mukaisia.
Omaa tutkimustasi et kuitenkaan ole linkannut?
Ei edes yhtä pikku pikku gradua hoidu, kun siihen ei edes tarvita rahoitusta, mutta tutkittavat miehet kylläkin. Mistähän heitä saisi käsiinsä?
Melko alentuvasti tunnut asiaan suhtautuvan. "Yhtä pikku gradua". Kas kummaa kun ei sukupuolentutkimuslaitoskaan tasa-arvon edistäjänä sitä tutkimusta ole saanut aikaan, mistähän mahtaa johtua?
Tilastot on kaikkien nähtävillä, ja juuri sitä asennemuutosta asiassa kaivataan.
Ei sinunkaltaisiasi yhden asian ihmisiä.
Sitä omaa tutkimustasi et ole vieläkään linkannut, vaikka sitä on sinulta jo useasti kysytty.
Graduun riittäisi yksikin parisuhdeväkivallasta kärsivä mies, mutta eipä taida löytyä. Vaikea tehdä tutkimusta ilman tutkittavia.
Jaa, että tutkittavat siis ottavat yheyttä tutkijoihin ja sen mukaan tutkimuksia tehdään?
Taidan keskustella todella väsyneen trollin kanssa. Jos en, niin se on pelottavaa, ihan sinun itsesikin kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?
Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mitään mielekästä tarkoitusta. Jos meillä on ongelma x, joka pitäisi ratkaista, musta ei ole mielekästä, että keskustelua ongelmasta x käydään ottamatta kantaa ongelmaan x vaan muistuttamalla, että onhan meillä myös ongelmat y ja z ja lisäksi viidenneksen ongelmasta x muodostaa ongelma x2, joka ei sovi ongelma x peruskaavaan. (Luvut ja kirjaimet heitetty hatusta.)
Parisuhdeväkivalta näyttää tilastojen ja tutkimusten valossa olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö. Musta on karhunpalvelus asiaintilan parantamiselle, että siitä ei saisi puhua sellaisena. Miten ongelman voi ratkaista, jos siitä ei saa puhua sellaisena kuin se on? On hyvä, että asian yhteydessä tuodaan esille, että stereotypiasta poiketen myös mies voi olla uhri, mutta en koe, että on mielekästä, että ns. miesnäkökulma dominoi keskustelua ilmiöstä, jossa valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. (Tuo avauksessa mainittu wikipedia-artikkeli perheväkivallasta on hyvä esimerkki tästä.) Kun sukupuolien välinen ero on näin iso, musta tuntuu loogiselta olettaa, että ongelman synty- ja ratkaisumekanismit liittyvät myös jollakin tavoin sukupuoleen ja sitä ynpäröivään tapakulttuuriin.
Kaikki väkivalta on väärin, se lienee kaikille selvää. Se, että puhutaan tietyntyyppisestä väkivallasta ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytään kaikki muu, vaan sitä, että mietitään syitä ja ratkaisua tähän tiettyyn ongelmaan. Ei kouluampumisten yhteydessäkään keskusteltu ensisijaisesti siitä, olisiko sittenkin parempi puhua hoitolaitoksissa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka sekin on ongelma ja väärin. Miksi tässä yhteydessä on siis ok kääntää keskustelu toistuvasti asian viereen?
Tämä avaus oli siis ensisijaisesti oman turhautumiseni purkamista parisuhdeväkivaltaa koskevan keskustelun happanemiseen ja paikallaan polkemiseen. Toissijaisesti se oli yritys löytää looginen selitys sille, miksi parisuhdeväkivallasta keskustelu on nykyään mennyt keskusteluksi siitä, kuinka epäreilua on, että puhutaan ensisijaisesti naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ihminen fakkiutuu usein omiin ajatuskulkuihinsa ja vastaanottaa ensisijaisesti niitä tukevaa uutta tietoa, joten täysin ei voi sulkea pois sitäkään, että tässä on vaan joku kulma, jota en ajattele.
Ap
Onpa kyllä nurinkurista. Keskustelu on nimenomaan polkenut vähintään puoli vuosisataa paikoillaan ja keskittynyt vain miehiin tekijöinä ja naisiin uhreina. Nyt kun viimein molemmat myytit ovat alkaneet murtua ja on alettu keskustella myös sekä naisista tekijöinä että miehistä uhreina niin mielestäsi pitäisi palata edelliselle vuosituhannelle takaisin?
Minä taas ajattelen niin että pelkästään naisnäkökulmaan keskittyminen saattaa hyvinkin olla karhunpalvelus väkivallan vähentämiselle, koska epäilen että parisuhdeväkivallan taustalla on pissavehkeiden mallin sijaan ihan yleisinhimillisiä mm. vallankäyttöön ja tunne-elämän ilmaisuusn liittyviä sekä sosioekonomisia ongelmia. Ratkaisua siis tuskin löytyy kumpaakaan sukupuolta demonisoimalla.
Lisään tähän tosin sellaisen varauksen, että kulttuureissa jossa naisen asema on heikko, on sukupuolittuneisuus varmasti merkittävämpi tekijä. Silloinkin pitäisi kuitenkin keskittyä naisten aseman parantamiseen eikä miesten demonisoimiseen. Moderneissa länsimaisissa yhteiskunnissa alkaa tuo tie (parisuhdeväkivallan vähentämisen kannalta) olla käyty loppuun ja pitäisi alkaa keskittyä niihin muihin vaikuttaviin tekijöihin, jotka helposti jäävät pimentoon jos takerrutaan vain sukupuolittuneisuuteen.
Minusta me puhumme sen sijaan hyvinkin erilaisesta väkivallasta kun puhutaan miesten naisiin kohdistamasta parisuhdeväkivallasta ja naisten vastaavasti miehiin. Miesten naisiin kohdistama väkivalta ei ole sosioekonomisesti rajattua eikä sitä selitä esim. päihteiden käyttö. Täysin hyvässä asemassa olevat raittiit miehetkin voivat olla kotonaan väkivallan käyttäjiä. Miehen käyttämä väkivalta liittyy oleellisesti kontrollissa oloon ja valtaan. Nainen pitää pitää hälle osoitetussa asemassa. Väkivaltainen mies systemaattisesti musertaa naisen itsetunnon huorittelemalla ja solvaamalla, eristää tämän, karuimmillaan naisella ei ole avainta kotiin, passia eikä rahaa, joskus ei edes kenkiä. Väkivalta seuraa satunnaisen säännöllisesti syklisesti koko ajan pahentuen. Lopulta nainen kokee itsekin jo ansaitsevansa väkivallan ja olevansa niin huono ettei kukaan muukaan mies häntä katsoisi. Kriittinen paikka on kun nainen yrittää erota. Väkivalta ei useinkaan lopu eroon, pahimmillaan se jatkuu vielä vuosikymmeniä eron jälkeen. Tunnetaan myös näitä perhesurmia, joissa mies ennemmin tappaa sekä vaimon että lapset kuin antaa vaimon erota. On totta, että nainen voi olla myös väkivaltainen, mutta vastaavaa kuviota naisilla ei ole. Väkivaltainen nainen puolestaan usein on syrjäytynyt, päihteissä ja tuikkaa teräaseella miestä, joka ehkä saattoi olla aikaisemmin lyönyt. Käytännössä väkivaltarikoksista naisia on esim. vangeissa niin murto-osa, että asiaa ei ole tutkittu sen suuremmin.
Melkoista miesvihaista mutuilua. Päihteiden käyttö kuuluu kuvaan Suomessa valtaosassa väkivaltatapauksia ja useimmiten kännissä on sekä tekijä että uhri. Parisuhdeväkivalta ei ole mitenkään poikkeus, oli tekijä kumpaa sukupuolta hyvänsä.
Toisaalta väkivalta voi naisellekin ihan yhtälailla olla keino kontrolloida miestä vaikka koitatkin maalailla sitä perinteistä uhrin kuvaa ja vihjailet itsepuolustuksesta.
Kannattaisi vaikka vähän perehtyä viimeisen parinkymmenen vuoden tutkimukseen aiheesta maailmalla eikä vain toistella noita kuluneita ja virheellisiä kliseitä.
Parisuhdeväkivallan erityispiirteisiin kuuluu se, että päihteet eivät suinkaan ole niin usein merkittäviä kuin muussa suomalaisessa väkivallassa. Täysin raittiit miehet hakkaavat vaimojaan. Toki tyyppiesimerkki on tarina, jossa mies tulee kapakasta kotiin tuhannen päissään ja naisella on siihen sanansa sanottavana kotona. Useimmiten nämä jäävät siihen yhteen kertaan, seuraavalla kerralla nainen ei enää joko ole sanomassa asiasta tai on hiljaa. Olen sossu, olen lukenut aiheesta.
Juu, uskotaan että olet lukenut jotain 20v vanhoja feministien tekemiä puolueellisia uhritutkimuksia. Kipeästi kaivattaisiin jo muutakin kun noita aikansa eläneitä juttuja.
Mulla on tässä pöydällä just tutkimus parisuhdeväkivallasta vuodelta 2012 ja just taisin lukea viime vuotisen opinnäytetyön aiheesta, mutta kamoon hei, kyllähän sä paremmin koulutettu varmaan olet. Työssäni myös kohtaan naisia, jotka ovat kotonaan olleet pahoinpideltyjä lähes päivittäin. Enhän minä toki naisena näistä asioista ymmärrä.
Kyseessä lienee naisuhritutkimus? Niin, se kertoo, yllätys, yllätys, naisuhreista.
Ole ystävällinen ja linkkaa minulle esim. väitöskirja Suomesta, jossa puhutaan parisuhdeväkivallan miesuhreista niin, että tekijä on naispuoliso.
Semmoista tuskin on tehtykään, koska naisjärjestöt ovat kyseisenlaisten tutkimusten rahoituksen torpanneet. Sukupuolentutkimuslaitoskin on edelleenkin vuonna 2017 lähinnä naisten johtamaa ja tulokset sen mukaisia.
Omaa tutkimustasi et kuitenkaan ole linkannut?
Ei edes yhtä pikku pikku gradua hoidu, kun siihen ei edes tarvita rahoitusta, mutta tutkittavat miehet kylläkin. Mistähän heitä saisi käsiinsä?
Melko alentuvasti tunnut asiaan suhtautuvan. "Yhtä pikku gradua". Kas kummaa kun ei sukupuolentutkimuslaitoskaan tasa-arvon edistäjänä sitä tutkimusta ole saanut aikaan, mistähän mahtaa johtua?
Tilastot on kaikkien nähtävillä, ja juuri sitä asennemuutosta asiassa kaivataan.
Ei sinunkaltaisiasi yhden asian ihmisiä.
Sitä omaa tutkimustasi et ole vieläkään linkannut, vaikka sitä on sinulta jo useasti kysytty.
Graduun riittäisi yksikin parisuhdeväkivallasta kärsivä mies, mutta eipä taida löytyä. Vaikea tehdä tutkimusta ilman tutkittavia.
https://yle.fi/uutiset/3-5487134
Törkeä perheväkivalta kohdistuu miehiin naisia useammin. Siinä useampi uhri, ei muuta kuin tutkimaan. Ole hyvä. Nainen syyllistyy, kuten jutusta selviää ja mies on uhri.
Vaikka Yle kertoisi miten sydänsairaat vanhukset kärsivät helteestä, ei tutkimusta voi tehdä löytämättä sellaista vanhusta, joka kärsii sydänviastaan johtuen helteistä. Tuo minulle hakattu mies, niin minä teen asiasta tieteellistä tutkimusta gradun muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka pihalla voi joku olla jos ei nykyaikana tiedä kuinka parisuhdeväkivalta koskettaa myös miehiä. Täytyy jossain kuplassa elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?
Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mitään mielekästä tarkoitusta. Jos meillä on ongelma x, joka pitäisi ratkaista, musta ei ole mielekästä, että keskustelua ongelmasta x käydään ottamatta kantaa ongelmaan x vaan muistuttamalla, että onhan meillä myös ongelmat y ja z ja lisäksi viidenneksen ongelmasta x muodostaa ongelma x2, joka ei sovi ongelma x peruskaavaan. (Luvut ja kirjaimet heitetty hatusta.)
Parisuhdeväkivalta näyttää tilastojen ja tutkimusten valossa olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö. Musta on karhunpalvelus asiaintilan parantamiselle, että siitä ei saisi puhua sellaisena. Miten ongelman voi ratkaista, jos siitä ei saa puhua sellaisena kuin se on? On hyvä, että asian yhteydessä tuodaan esille, että stereotypiasta poiketen myös mies voi olla uhri, mutta en koe, että on mielekästä, että ns. miesnäkökulma dominoi keskustelua ilmiöstä, jossa valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. (Tuo avauksessa mainittu wikipedia-artikkeli perheväkivallasta on hyvä esimerkki tästä.) Kun sukupuolien välinen ero on näin iso, musta tuntuu loogiselta olettaa, että ongelman synty- ja ratkaisumekanismit liittyvät myös jollakin tavoin sukupuoleen ja sitä ynpäröivään tapakulttuuriin.
Kaikki väkivalta on väärin, se lienee kaikille selvää. Se, että puhutaan tietyntyyppisestä väkivallasta ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytään kaikki muu, vaan sitä, että mietitään syitä ja ratkaisua tähän tiettyyn ongelmaan. Ei kouluampumisten yhteydessäkään keskusteltu ensisijaisesti siitä, olisiko sittenkin parempi puhua hoitolaitoksissa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka sekin on ongelma ja väärin. Miksi tässä yhteydessä on siis ok kääntää keskustelu toistuvasti asian viereen?
Tämä avaus oli siis ensisijaisesti oman turhautumiseni purkamista parisuhdeväkivaltaa koskevan keskustelun happanemiseen ja paikallaan polkemiseen. Toissijaisesti se oli yritys löytää looginen selitys sille, miksi parisuhdeväkivallasta keskustelu on nykyään mennyt keskusteluksi siitä, kuinka epäreilua on, että puhutaan ensisijaisesti naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ihminen fakkiutuu usein omiin ajatuskulkuihinsa ja vastaanottaa ensisijaisesti niitä tukevaa uutta tietoa, joten täysin ei voi sulkea pois sitäkään, että tässä on vaan joku kulma, jota en ajattele.
Ap
Onpa kyllä nurinkurista. Keskustelu on nimenomaan polkenut vähintään puoli vuosisataa paikoillaan ja keskittynyt vain miehiin tekijöinä ja naisiin uhreina. Nyt kun viimein molemmat myytit ovat alkaneet murtua ja on alettu keskustella myös sekä naisista tekijöinä että miehistä uhreina niin mielestäsi pitäisi palata edelliselle vuosituhannelle takaisin?
Minä taas ajattelen niin että pelkästään naisnäkökulmaan keskittyminen saattaa hyvinkin olla karhunpalvelus väkivallan vähentämiselle, koska epäilen että parisuhdeväkivallan taustalla on pissavehkeiden mallin sijaan ihan yleisinhimillisiä mm. vallankäyttöön ja tunne-elämän ilmaisuusn liittyviä sekä sosioekonomisia ongelmia. Ratkaisua siis tuskin löytyy kumpaakaan sukupuolta demonisoimalla.
Lisään tähän tosin sellaisen varauksen, että kulttuureissa jossa naisen asema on heikko, on sukupuolittuneisuus varmasti merkittävämpi tekijä. Silloinkin pitäisi kuitenkin keskittyä naisten aseman parantamiseen eikä miesten demonisoimiseen. Moderneissa länsimaisissa yhteiskunnissa alkaa tuo tie (parisuhdeväkivallan vähentämisen kannalta) olla käyty loppuun ja pitäisi alkaa keskittyä niihin muihin vaikuttaviin tekijöihin, jotka helposti jäävät pimentoon jos takerrutaan vain sukupuolittuneisuuteen.
Minusta me puhumme sen sijaan hyvinkin erilaisesta väkivallasta kun puhutaan miesten naisiin kohdistamasta parisuhdeväkivallasta ja naisten vastaavasti miehiin. Miesten naisiin kohdistama väkivalta ei ole sosioekonomisesti rajattua eikä sitä selitä esim. päihteiden käyttö. Täysin hyvässä asemassa olevat raittiit miehetkin voivat olla kotonaan väkivallan käyttäjiä. Miehen käyttämä väkivalta liittyy oleellisesti kontrollissa oloon ja valtaan. Nainen pitää pitää hälle osoitetussa asemassa. Väkivaltainen mies systemaattisesti musertaa naisen itsetunnon huorittelemalla ja solvaamalla, eristää tämän, karuimmillaan naisella ei ole avainta kotiin, passia eikä rahaa, joskus ei edes kenkiä. Väkivalta seuraa satunnaisen säännöllisesti syklisesti koko ajan pahentuen. Lopulta nainen kokee itsekin jo ansaitsevansa väkivallan ja olevansa niin huono ettei kukaan muukaan mies häntä katsoisi. Kriittinen paikka on kun nainen yrittää erota. Väkivalta ei useinkaan lopu eroon, pahimmillaan se jatkuu vielä vuosikymmeniä eron jälkeen. Tunnetaan myös näitä perhesurmia, joissa mies ennemmin tappaa sekä vaimon että lapset kuin antaa vaimon erota. On totta, että nainen voi olla myös väkivaltainen, mutta vastaavaa kuviota naisilla ei ole. Väkivaltainen nainen puolestaan usein on syrjäytynyt, päihteissä ja tuikkaa teräaseella miestä, joka ehkä saattoi olla aikaisemmin lyönyt. Käytännössä väkivaltarikoksista naisia on esim. vangeissa niin murto-osa, että asiaa ei ole tutkittu sen suuremmin.
Melkoista miesvihaista mutuilua. Päihteiden käyttö kuuluu kuvaan Suomessa valtaosassa väkivaltatapauksia ja useimmiten kännissä on sekä tekijä että uhri. Parisuhdeväkivalta ei ole mitenkään poikkeus, oli tekijä kumpaa sukupuolta hyvänsä.
Toisaalta väkivalta voi naisellekin ihan yhtälailla olla keino kontrolloida miestä vaikka koitatkin maalailla sitä perinteistä uhrin kuvaa ja vihjailet itsepuolustuksesta.
Kannattaisi vaikka vähän perehtyä viimeisen parinkymmenen vuoden tutkimukseen aiheesta maailmalla eikä vain toistella noita kuluneita ja virheellisiä kliseitä.
Parisuhdeväkivallan erityispiirteisiin kuuluu se, että päihteet eivät suinkaan ole niin usein merkittäviä kuin muussa suomalaisessa väkivallassa. Täysin raittiit miehet hakkaavat vaimojaan. Toki tyyppiesimerkki on tarina, jossa mies tulee kapakasta kotiin tuhannen päissään ja naisella on siihen sanansa sanottavana kotona. Useimmiten nämä jäävät siihen yhteen kertaan, seuraavalla kerralla nainen ei enää joko ole sanomassa asiasta tai on hiljaa. Olen sossu, olen lukenut aiheesta.
Juu, uskotaan että olet lukenut jotain 20v vanhoja feministien tekemiä puolueellisia uhritutkimuksia. Kipeästi kaivattaisiin jo muutakin kun noita aikansa eläneitä juttuja.
Mulla on tässä pöydällä just tutkimus parisuhdeväkivallasta vuodelta 2012 ja just taisin lukea viime vuotisen opinnäytetyön aiheesta, mutta kamoon hei, kyllähän sä paremmin koulutettu varmaan olet. Työssäni myös kohtaan naisia, jotka ovat kotonaan olleet pahoinpideltyjä lähes päivittäin. Enhän minä toki naisena näistä asioista ymmärrä.
Kyseessä lienee naisuhritutkimus? Niin, se kertoo, yllätys, yllätys, naisuhreista.
Ole ystävällinen ja linkkaa minulle esim. väitöskirja Suomesta, jossa puhutaan parisuhdeväkivallan miesuhreista niin, että tekijä on naispuoliso.
Semmoista tuskin on tehtykään, koska naisjärjestöt ovat kyseisenlaisten tutkimusten rahoituksen torpanneet. Sukupuolentutkimuslaitoskin on edelleenkin vuonna 2017 lähinnä naisten johtamaa ja tulokset sen mukaisia.
Omaa tutkimustasi et kuitenkaan ole linkannut?
Ei edes yhtä pikku pikku gradua hoidu, kun siihen ei edes tarvita rahoitusta, mutta tutkittavat miehet kylläkin. Mistähän heitä saisi käsiinsä?
Melko alentuvasti tunnut asiaan suhtautuvan. "Yhtä pikku gradua". Kas kummaa kun ei sukupuolentutkimuslaitoskaan tasa-arvon edistäjänä sitä tutkimusta ole saanut aikaan, mistähän mahtaa johtua?
Tilastot on kaikkien nähtävillä, ja juuri sitä asennemuutosta asiassa kaivataan.
Ei sinunkaltaisiasi yhden asian ihmisiä.
Sitä omaa tutkimustasi et ole vieläkään linkannut, vaikka sitä on sinulta jo useasti kysytty.
Graduun riittäisi yksikin parisuhdeväkivallasta kärsivä mies, mutta eipä taida löytyä. Vaikea tehdä tutkimusta ilman tutkittavia.
Jaa, että tutkittavat siis ottavat yheyttä tutkijoihin ja sen mukaan tutkimuksia tehdään?
Taidan keskustella todella väsyneen trollin kanssa. Jos en, niin se on pelottavaa, ihan sinun itsesikin kannalta.
Niin, jos uhri ei tule turvakotiin, ei ilmoita poliisille, ei näy terveydenhuollon tilastoissa. Millä näitä uhreja saisi kiinni, jotta voisi haastatella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?
Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mitään mielekästä tarkoitusta. Jos meillä on ongelma x, joka pitäisi ratkaista, musta ei ole mielekästä, että keskustelua ongelmasta x käydään ottamatta kantaa ongelmaan x vaan muistuttamalla, että onhan meillä myös ongelmat y ja z ja lisäksi viidenneksen ongelmasta x muodostaa ongelma x2, joka ei sovi ongelma x peruskaavaan. (Luvut ja kirjaimet heitetty hatusta.)
Parisuhdeväkivalta näyttää tilastojen ja tutkimusten valossa olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö. Musta on karhunpalvelus asiaintilan parantamiselle, että siitä ei saisi puhua sellaisena. Miten ongelman voi ratkaista, jos siitä ei saa puhua sellaisena kuin se on? On hyvä, että asian yhteydessä tuodaan esille, että stereotypiasta poiketen myös mies voi olla uhri, mutta en koe, että on mielekästä, että ns. miesnäkökulma dominoi keskustelua ilmiöstä, jossa valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. (Tuo avauksessa mainittu wikipedia-artikkeli perheväkivallasta on hyvä esimerkki tästä.) Kun sukupuolien välinen ero on näin iso, musta tuntuu loogiselta olettaa, että ongelman synty- ja ratkaisumekanismit liittyvät myös jollakin tavoin sukupuoleen ja sitä ynpäröivään tapakulttuuriin.
Kaikki väkivalta on väärin, se lienee kaikille selvää. Se, että puhutaan tietyntyyppisestä väkivallasta ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytään kaikki muu, vaan sitä, että mietitään syitä ja ratkaisua tähän tiettyyn ongelmaan. Ei kouluampumisten yhteydessäkään keskusteltu ensisijaisesti siitä, olisiko sittenkin parempi puhua hoitolaitoksissa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka sekin on ongelma ja väärin. Miksi tässä yhteydessä on siis ok kääntää keskustelu toistuvasti asian viereen?
Tämä avaus oli siis ensisijaisesti oman turhautumiseni purkamista parisuhdeväkivaltaa koskevan keskustelun happanemiseen ja paikallaan polkemiseen. Toissijaisesti se oli yritys löytää looginen selitys sille, miksi parisuhdeväkivallasta keskustelu on nykyään mennyt keskusteluksi siitä, kuinka epäreilua on, että puhutaan ensisijaisesti naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ihminen fakkiutuu usein omiin ajatuskulkuihinsa ja vastaanottaa ensisijaisesti niitä tukevaa uutta tietoa, joten täysin ei voi sulkea pois sitäkään, että tässä on vaan joku kulma, jota en ajattele.
Ap
Onpa kyllä nurinkurista. Keskustelu on nimenomaan polkenut vähintään puoli vuosisataa paikoillaan ja keskittynyt vain miehiin tekijöinä ja naisiin uhreina. Nyt kun viimein molemmat myytit ovat alkaneet murtua ja on alettu keskustella myös sekä naisista tekijöinä että miehistä uhreina niin mielestäsi pitäisi palata edelliselle vuosituhannelle takaisin?
Minä taas ajattelen niin että pelkästään naisnäkökulmaan keskittyminen saattaa hyvinkin olla karhunpalvelus väkivallan vähentämiselle, koska epäilen että parisuhdeväkivallan taustalla on pissavehkeiden mallin sijaan ihan yleisinhimillisiä mm. vallankäyttöön ja tunne-elämän ilmaisuusn liittyviä sekä sosioekonomisia ongelmia. Ratkaisua siis tuskin löytyy kumpaakaan sukupuolta demonisoimalla.
Lisään tähän tosin sellaisen varauksen, että kulttuureissa jossa naisen asema on heikko, on sukupuolittuneisuus varmasti merkittävämpi tekijä. Silloinkin pitäisi kuitenkin keskittyä naisten aseman parantamiseen eikä miesten demonisoimiseen. Moderneissa länsimaisissa yhteiskunnissa alkaa tuo tie (parisuhdeväkivallan vähentämisen kannalta) olla käyty loppuun ja pitäisi alkaa keskittyä niihin muihin vaikuttaviin tekijöihin, jotka helposti jäävät pimentoon jos takerrutaan vain sukupuolittuneisuuteen.
Minusta me puhumme sen sijaan hyvinkin erilaisesta väkivallasta kun puhutaan miesten naisiin kohdistamasta parisuhdeväkivallasta ja naisten vastaavasti miehiin. Miesten naisiin kohdistama väkivalta ei ole sosioekonomisesti rajattua eikä sitä selitä esim. päihteiden käyttö. Täysin hyvässä asemassa olevat raittiit miehetkin voivat olla kotonaan väkivallan käyttäjiä. Miehen käyttämä väkivalta liittyy oleellisesti kontrollissa oloon ja valtaan. Nainen pitää pitää hälle osoitetussa asemassa. Väkivaltainen mies systemaattisesti musertaa naisen itsetunnon huorittelemalla ja solvaamalla, eristää tämän, karuimmillaan naisella ei ole avainta kotiin, passia eikä rahaa, joskus ei edes kenkiä. Väkivalta seuraa satunnaisen säännöllisesti syklisesti koko ajan pahentuen. Lopulta nainen kokee itsekin jo ansaitsevansa väkivallan ja olevansa niin huono ettei kukaan muukaan mies häntä katsoisi. Kriittinen paikka on kun nainen yrittää erota. Väkivalta ei useinkaan lopu eroon, pahimmillaan se jatkuu vielä vuosikymmeniä eron jälkeen. Tunnetaan myös näitä perhesurmia, joissa mies ennemmin tappaa sekä vaimon että lapset kuin antaa vaimon erota. On totta, että nainen voi olla myös väkivaltainen, mutta vastaavaa kuviota naisilla ei ole. Väkivaltainen nainen puolestaan usein on syrjäytynyt, päihteissä ja tuikkaa teräaseella miestä, joka ehkä saattoi olla aikaisemmin lyönyt. Käytännössä väkivaltarikoksista naisia on esim. vangeissa niin murto-osa, että asiaa ei ole tutkittu sen suuremmin.
Melkoista miesvihaista mutuilua. Päihteiden käyttö kuuluu kuvaan Suomessa valtaosassa väkivaltatapauksia ja useimmiten kännissä on sekä tekijä että uhri. Parisuhdeväkivalta ei ole mitenkään poikkeus, oli tekijä kumpaa sukupuolta hyvänsä.
Toisaalta väkivalta voi naisellekin ihan yhtälailla olla keino kontrolloida miestä vaikka koitatkin maalailla sitä perinteistä uhrin kuvaa ja vihjailet itsepuolustuksesta.
Kannattaisi vaikka vähän perehtyä viimeisen parinkymmenen vuoden tutkimukseen aiheesta maailmalla eikä vain toistella noita kuluneita ja virheellisiä kliseitä.
Parisuhdeväkivallan erityispiirteisiin kuuluu se, että päihteet eivät suinkaan ole niin usein merkittäviä kuin muussa suomalaisessa väkivallassa. Täysin raittiit miehet hakkaavat vaimojaan. Toki tyyppiesimerkki on tarina, jossa mies tulee kapakasta kotiin tuhannen päissään ja naisella on siihen sanansa sanottavana kotona. Useimmiten nämä jäävät siihen yhteen kertaan, seuraavalla kerralla nainen ei enää joko ole sanomassa asiasta tai on hiljaa. Olen sossu, olen lukenut aiheesta.
Juu, uskotaan että olet lukenut jotain 20v vanhoja feministien tekemiä puolueellisia uhritutkimuksia. Kipeästi kaivattaisiin jo muutakin kun noita aikansa eläneitä juttuja.
Mulla on tässä pöydällä just tutkimus parisuhdeväkivallasta vuodelta 2012 ja just taisin lukea viime vuotisen opinnäytetyön aiheesta, mutta kamoon hei, kyllähän sä paremmin koulutettu varmaan olet. Työssäni myös kohtaan naisia, jotka ovat kotonaan olleet pahoinpideltyjä lähes päivittäin. Enhän minä toki naisena näistä asioista ymmärrä.
Kyseessä lienee naisuhritutkimus? Niin, se kertoo, yllätys, yllätys, naisuhreista.
Ole ystävällinen ja linkkaa minulle esim. väitöskirja Suomesta, jossa puhutaan parisuhdeväkivallan miesuhreista niin, että tekijä on naispuoliso.
Semmoista tuskin on tehtykään, koska naisjärjestöt ovat kyseisenlaisten tutkimusten rahoituksen torpanneet. Sukupuolentutkimuslaitoskin on edelleenkin vuonna 2017 lähinnä naisten johtamaa ja tulokset sen mukaisia.
Omaa tutkimustasi et kuitenkaan ole linkannut?
Ei edes yhtä pikku pikku gradua hoidu, kun siihen ei edes tarvita rahoitusta, mutta tutkittavat miehet kylläkin. Mistähän heitä saisi käsiinsä?
Melko alentuvasti tunnut asiaan suhtautuvan. "Yhtä pikku gradua". Kas kummaa kun ei sukupuolentutkimuslaitoskaan tasa-arvon edistäjänä sitä tutkimusta ole saanut aikaan, mistähän mahtaa johtua?
Tilastot on kaikkien nähtävillä, ja juuri sitä asennemuutosta asiassa kaivataan.
Ei sinunkaltaisiasi yhden asian ihmisiä.
Sitä omaa tutkimustasi et ole vieläkään linkannut, vaikka sitä on sinulta jo useasti kysytty.
Graduun riittäisi yksikin parisuhdeväkivallasta kärsivä mies, mutta eipä taida löytyä. Vaikea tehdä tutkimusta ilman tutkittavia.
https://yle.fi/uutiset/3-5487134
Törkeä perheväkivalta kohdistuu miehiin naisia useammin. Siinä useampi uhri, ei muuta kuin tutkimaan. Ole hyvä. Nainen syyllistyy, kuten jutusta selviää ja mies on uhri.
Vaikka Yle kertoisi miten sydänsairaat vanhukset kärsivät helteestä, ei tutkimusta voi tehdä löytämättä sellaista vanhusta, joka kärsii sydänviastaan johtuen helteistä. Tuo minulle hakattu mies, niin minä teen asiasta tieteellistä tutkimusta gradun muodossa.
Et taida ymmärtää mitä tutkiminen tarkoittaa, ei ole suinkaan muiden tehtävä tutkia ja tehdä kaikki asiat puolestasi. Sairaaloista niitä pahoinpideltyjä miehiä löytyy ja voit toki ottaa myös yhteyttä poliisiin, ole hyvä, noin pääset alkuun. Turvakodeissakin on nykyään jo jonkunverran miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?
Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mitään mielekästä tarkoitusta. Jos meillä on ongelma x, joka pitäisi ratkaista, musta ei ole mielekästä, että keskustelua ongelmasta x käydään ottamatta kantaa ongelmaan x vaan muistuttamalla, että onhan meillä myös ongelmat y ja z ja lisäksi viidenneksen ongelmasta x muodostaa ongelma x2, joka ei sovi ongelma x peruskaavaan. (Luvut ja kirjaimet heitetty hatusta.)
Parisuhdeväkivalta näyttää tilastojen ja tutkimusten valossa olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö. Musta on karhunpalvelus asiaintilan parantamiselle, että siitä ei saisi puhua sellaisena. Miten ongelman voi ratkaista, jos siitä ei saa puhua sellaisena kuin se on? On hyvä, että asian yhteydessä tuodaan esille, että stereotypiasta poiketen myös mies voi olla uhri, mutta en koe, että on mielekästä, että ns. miesnäkökulma dominoi keskustelua ilmiöstä, jossa valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. (Tuo avauksessa mainittu wikipedia-artikkeli perheväkivallasta on hyvä esimerkki tästä.) Kun sukupuolien välinen ero on näin iso, musta tuntuu loogiselta olettaa, että ongelman synty- ja ratkaisumekanismit liittyvät myös jollakin tavoin sukupuoleen ja sitä ynpäröivään tapakulttuuriin.
Kaikki väkivalta on väärin, se lienee kaikille selvää. Se, että puhutaan tietyntyyppisestä väkivallasta ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytään kaikki muu, vaan sitä, että mietitään syitä ja ratkaisua tähän tiettyyn ongelmaan. Ei kouluampumisten yhteydessäkään keskusteltu ensisijaisesti siitä, olisiko sittenkin parempi puhua hoitolaitoksissa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka sekin on ongelma ja väärin. Miksi tässä yhteydessä on siis ok kääntää keskustelu toistuvasti asian viereen?
Tämä avaus oli siis ensisijaisesti oman turhautumiseni purkamista parisuhdeväkivaltaa koskevan keskustelun happanemiseen ja paikallaan polkemiseen. Toissijaisesti se oli yritys löytää looginen selitys sille, miksi parisuhdeväkivallasta keskustelu on nykyään mennyt keskusteluksi siitä, kuinka epäreilua on, että puhutaan ensisijaisesti naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ihminen fakkiutuu usein omiin ajatuskulkuihinsa ja vastaanottaa ensisijaisesti niitä tukevaa uutta tietoa, joten täysin ei voi sulkea pois sitäkään, että tässä on vaan joku kulma, jota en ajattele.
Ap
Onpa kyllä nurinkurista. Keskustelu on nimenomaan polkenut vähintään puoli vuosisataa paikoillaan ja keskittynyt vain miehiin tekijöinä ja naisiin uhreina. Nyt kun viimein molemmat myytit ovat alkaneet murtua ja on alettu keskustella myös sekä naisista tekijöinä että miehistä uhreina niin mielestäsi pitäisi palata edelliselle vuosituhannelle takaisin?
Minä taas ajattelen niin että pelkästään naisnäkökulmaan keskittyminen saattaa hyvinkin olla karhunpalvelus väkivallan vähentämiselle, koska epäilen että parisuhdeväkivallan taustalla on pissavehkeiden mallin sijaan ihan yleisinhimillisiä mm. vallankäyttöön ja tunne-elämän ilmaisuusn liittyviä sekä sosioekonomisia ongelmia. Ratkaisua siis tuskin löytyy kumpaakaan sukupuolta demonisoimalla.
Lisään tähän tosin sellaisen varauksen, että kulttuureissa jossa naisen asema on heikko, on sukupuolittuneisuus varmasti merkittävämpi tekijä. Silloinkin pitäisi kuitenkin keskittyä naisten aseman parantamiseen eikä miesten demonisoimiseen. Moderneissa länsimaisissa yhteiskunnissa alkaa tuo tie (parisuhdeväkivallan vähentämisen kannalta) olla käyty loppuun ja pitäisi alkaa keskittyä niihin muihin vaikuttaviin tekijöihin, jotka helposti jäävät pimentoon jos takerrutaan vain sukupuolittuneisuuteen.
Minusta me puhumme sen sijaan hyvinkin erilaisesta väkivallasta kun puhutaan miesten naisiin kohdistamasta parisuhdeväkivallasta ja naisten vastaavasti miehiin. Miesten naisiin kohdistama väkivalta ei ole sosioekonomisesti rajattua eikä sitä selitä esim. päihteiden käyttö. Täysin hyvässä asemassa olevat raittiit miehetkin voivat olla kotonaan väkivallan käyttäjiä. Miehen käyttämä väkivalta liittyy oleellisesti kontrollissa oloon ja valtaan. Nainen pitää pitää hälle osoitetussa asemassa. Väkivaltainen mies systemaattisesti musertaa naisen itsetunnon huorittelemalla ja solvaamalla, eristää tämän, karuimmillaan naisella ei ole avainta kotiin, passia eikä rahaa, joskus ei edes kenkiä. Väkivalta seuraa satunnaisen säännöllisesti syklisesti koko ajan pahentuen. Lopulta nainen kokee itsekin jo ansaitsevansa väkivallan ja olevansa niin huono ettei kukaan muukaan mies häntä katsoisi. Kriittinen paikka on kun nainen yrittää erota. Väkivalta ei useinkaan lopu eroon, pahimmillaan se jatkuu vielä vuosikymmeniä eron jälkeen. Tunnetaan myös näitä perhesurmia, joissa mies ennemmin tappaa sekä vaimon että lapset kuin antaa vaimon erota. On totta, että nainen voi olla myös väkivaltainen, mutta vastaavaa kuviota naisilla ei ole. Väkivaltainen nainen puolestaan usein on syrjäytynyt, päihteissä ja tuikkaa teräaseella miestä, joka ehkä saattoi olla aikaisemmin lyönyt. Käytännössä väkivaltarikoksista naisia on esim. vangeissa niin murto-osa, että asiaa ei ole tutkittu sen suuremmin.
Melkoista miesvihaista mutuilua. Päihteiden käyttö kuuluu kuvaan Suomessa valtaosassa väkivaltatapauksia ja useimmiten kännissä on sekä tekijä että uhri. Parisuhdeväkivalta ei ole mitenkään poikkeus, oli tekijä kumpaa sukupuolta hyvänsä.
Toisaalta väkivalta voi naisellekin ihan yhtälailla olla keino kontrolloida miestä vaikka koitatkin maalailla sitä perinteistä uhrin kuvaa ja vihjailet itsepuolustuksesta.
Kannattaisi vaikka vähän perehtyä viimeisen parinkymmenen vuoden tutkimukseen aiheesta maailmalla eikä vain toistella noita kuluneita ja virheellisiä kliseitä.
Parisuhdeväkivallan erityispiirteisiin kuuluu se, että päihteet eivät suinkaan ole niin usein merkittäviä kuin muussa suomalaisessa väkivallassa. Täysin raittiit miehet hakkaavat vaimojaan. Toki tyyppiesimerkki on tarina, jossa mies tulee kapakasta kotiin tuhannen päissään ja naisella on siihen sanansa sanottavana kotona. Useimmiten nämä jäävät siihen yhteen kertaan, seuraavalla kerralla nainen ei enää joko ole sanomassa asiasta tai on hiljaa. Olen sossu, olen lukenut aiheesta.
Jos joka toinen tekijä on päihderiippuvainen (Säivälä, 2006) niin vaatii melkoista pokkaa (tai vahvaa agendaa, päihteiden rooliahan on usein vähätelty koska on koettu sen vähentävän tekijän vastuuta) väittää että päihteet eivät olisi merkittävässä roolissa. Ja kännissä voi toki hakata ilman alkoholiriippuvuuttakin.
Tämä Säivälähän ei ole tutkimus vaan poliisin ohjelehtinen miten toimia.
Tuhansien iskujen maa: nainen uhrina, tekijä päihtynyt 56% tapauksista, jos tekijä nykyinen kumppani. Haluaisitko jatkaa saivartelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?
Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mitään mielekästä tarkoitusta. Jos meillä on ongelma x, joka pitäisi ratkaista, musta ei ole mielekästä, että keskustelua ongelmasta x käydään ottamatta kantaa ongelmaan x vaan muistuttamalla, että onhan meillä myös ongelmat y ja z ja lisäksi viidenneksen ongelmasta x muodostaa ongelma x2, joka ei sovi ongelma x peruskaavaan. (Luvut ja kirjaimet heitetty hatusta.)
Parisuhdeväkivalta näyttää tilastojen ja tutkimusten valossa olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö. Musta on karhunpalvelus asiaintilan parantamiselle, että siitä ei saisi puhua sellaisena. Miten ongelman voi ratkaista, jos siitä ei saa puhua sellaisena kuin se on? On hyvä, että asian yhteydessä tuodaan esille, että stereotypiasta poiketen myös mies voi olla uhri, mutta en koe, että on mielekästä, että ns. miesnäkökulma dominoi keskustelua ilmiöstä, jossa valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. (Tuo avauksessa mainittu wikipedia-artikkeli perheväkivallasta on hyvä esimerkki tästä.) Kun sukupuolien välinen ero on näin iso, musta tuntuu loogiselta olettaa, että ongelman synty- ja ratkaisumekanismit liittyvät myös jollakin tavoin sukupuoleen ja sitä ynpäröivään tapakulttuuriin.
Kaikki väkivalta on väärin, se lienee kaikille selvää. Se, että puhutaan tietyntyyppisestä väkivallasta ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytään kaikki muu, vaan sitä, että mietitään syitä ja ratkaisua tähän tiettyyn ongelmaan. Ei kouluampumisten yhteydessäkään keskusteltu ensisijaisesti siitä, olisiko sittenkin parempi puhua hoitolaitoksissa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka sekin on ongelma ja väärin. Miksi tässä yhteydessä on siis ok kääntää keskustelu toistuvasti asian viereen?
Tämä avaus oli siis ensisijaisesti oman turhautumiseni purkamista parisuhdeväkivaltaa koskevan keskustelun happanemiseen ja paikallaan polkemiseen. Toissijaisesti se oli yritys löytää looginen selitys sille, miksi parisuhdeväkivallasta keskustelu on nykyään mennyt keskusteluksi siitä, kuinka epäreilua on, että puhutaan ensisijaisesti naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ihminen fakkiutuu usein omiin ajatuskulkuihinsa ja vastaanottaa ensisijaisesti niitä tukevaa uutta tietoa, joten täysin ei voi sulkea pois sitäkään, että tässä on vaan joku kulma, jota en ajattele.
Ap
Onpa kyllä nurinkurista. Keskustelu on nimenomaan polkenut vähintään puoli vuosisataa paikoillaan ja keskittynyt vain miehiin tekijöinä ja naisiin uhreina. Nyt kun viimein molemmat myytit ovat alkaneet murtua ja on alettu keskustella myös sekä naisista tekijöinä että miehistä uhreina niin mielestäsi pitäisi palata edelliselle vuosituhannelle takaisin?
Minä taas ajattelen niin että pelkästään naisnäkökulmaan keskittyminen saattaa hyvinkin olla karhunpalvelus väkivallan vähentämiselle, koska epäilen että parisuhdeväkivallan taustalla on pissavehkeiden mallin sijaan ihan yleisinhimillisiä mm. vallankäyttöön ja tunne-elämän ilmaisuusn liittyviä sekä sosioekonomisia ongelmia. Ratkaisua siis tuskin löytyy kumpaakaan sukupuolta demonisoimalla.
Lisään tähän tosin sellaisen varauksen, että kulttuureissa jossa naisen asema on heikko, on sukupuolittuneisuus varmasti merkittävämpi tekijä. Silloinkin pitäisi kuitenkin keskittyä naisten aseman parantamiseen eikä miesten demonisoimiseen. Moderneissa länsimaisissa yhteiskunnissa alkaa tuo tie (parisuhdeväkivallan vähentämisen kannalta) olla käyty loppuun ja pitäisi alkaa keskittyä niihin muihin vaikuttaviin tekijöihin, jotka helposti jäävät pimentoon jos takerrutaan vain sukupuolittuneisuuteen.
Minusta me puhumme sen sijaan hyvinkin erilaisesta väkivallasta kun puhutaan miesten naisiin kohdistamasta parisuhdeväkivallasta ja naisten vastaavasti miehiin. Miesten naisiin kohdistama väkivalta ei ole sosioekonomisesti rajattua eikä sitä selitä esim. päihteiden käyttö. Täysin hyvässä asemassa olevat raittiit miehetkin voivat olla kotonaan väkivallan käyttäjiä. Miehen käyttämä väkivalta liittyy oleellisesti kontrollissa oloon ja valtaan. Nainen pitää pitää hälle osoitetussa asemassa. Väkivaltainen mies systemaattisesti musertaa naisen itsetunnon huorittelemalla ja solvaamalla, eristää tämän, karuimmillaan naisella ei ole avainta kotiin, passia eikä rahaa, joskus ei edes kenkiä. Väkivalta seuraa satunnaisen säännöllisesti syklisesti koko ajan pahentuen. Lopulta nainen kokee itsekin jo ansaitsevansa väkivallan ja olevansa niin huono ettei kukaan muukaan mies häntä katsoisi. Kriittinen paikka on kun nainen yrittää erota. Väkivalta ei useinkaan lopu eroon, pahimmillaan se jatkuu vielä vuosikymmeniä eron jälkeen. Tunnetaan myös näitä perhesurmia, joissa mies ennemmin tappaa sekä vaimon että lapset kuin antaa vaimon erota. On totta, että nainen voi olla myös väkivaltainen, mutta vastaavaa kuviota naisilla ei ole. Väkivaltainen nainen puolestaan usein on syrjäytynyt, päihteissä ja tuikkaa teräaseella miestä, joka ehkä saattoi olla aikaisemmin lyönyt. Käytännössä väkivaltarikoksista naisia on esim. vangeissa niin murto-osa, että asiaa ei ole tutkittu sen suuremmin.
Melkoista miesvihaista mutuilua. Päihteiden käyttö kuuluu kuvaan Suomessa valtaosassa väkivaltatapauksia ja useimmiten kännissä on sekä tekijä että uhri. Parisuhdeväkivalta ei ole mitenkään poikkeus, oli tekijä kumpaa sukupuolta hyvänsä.
Toisaalta väkivalta voi naisellekin ihan yhtälailla olla keino kontrolloida miestä vaikka koitatkin maalailla sitä perinteistä uhrin kuvaa ja vihjailet itsepuolustuksesta.
Kannattaisi vaikka vähän perehtyä viimeisen parinkymmenen vuoden tutkimukseen aiheesta maailmalla eikä vain toistella noita kuluneita ja virheellisiä kliseitä.
Parisuhdeväkivallan erityispiirteisiin kuuluu se, että päihteet eivät suinkaan ole niin usein merkittäviä kuin muussa suomalaisessa väkivallassa. Täysin raittiit miehet hakkaavat vaimojaan. Toki tyyppiesimerkki on tarina, jossa mies tulee kapakasta kotiin tuhannen päissään ja naisella on siihen sanansa sanottavana kotona. Useimmiten nämä jäävät siihen yhteen kertaan, seuraavalla kerralla nainen ei enää joko ole sanomassa asiasta tai on hiljaa. Olen sossu, olen lukenut aiheesta.
Juu, uskotaan että olet lukenut jotain 20v vanhoja feministien tekemiä puolueellisia uhritutkimuksia. Kipeästi kaivattaisiin jo muutakin kun noita aikansa eläneitä juttuja.
Mulla on tässä pöydällä just tutkimus parisuhdeväkivallasta vuodelta 2012 ja just taisin lukea viime vuotisen opinnäytetyön aiheesta, mutta kamoon hei, kyllähän sä paremmin koulutettu varmaan olet. Työssäni myös kohtaan naisia, jotka ovat kotonaan olleet pahoinpideltyjä lähes päivittäin. Enhän minä toki naisena näistä asioista ymmärrä.
Kyseessä lienee naisuhritutkimus? Niin, se kertoo, yllätys, yllätys, naisuhreista.
Ole ystävällinen ja linkkaa minulle esim. väitöskirja Suomesta, jossa puhutaan parisuhdeväkivallan miesuhreista niin, että tekijä on naispuoliso.
Semmoista tuskin on tehtykään, koska naisjärjestöt ovat kyseisenlaisten tutkimusten rahoituksen torpanneet. Sukupuolentutkimuslaitoskin on edelleenkin vuonna 2017 lähinnä naisten johtamaa ja tulokset sen mukaisia.
Omaa tutkimustasi et kuitenkaan ole linkannut?
Ei edes yhtä pikku pikku gradua hoidu, kun siihen ei edes tarvita rahoitusta, mutta tutkittavat miehet kylläkin. Mistähän heitä saisi käsiinsä?
Melko alentuvasti tunnut asiaan suhtautuvan. "Yhtä pikku gradua". Kas kummaa kun ei sukupuolentutkimuslaitoskaan tasa-arvon edistäjänä sitä tutkimusta ole saanut aikaan, mistähän mahtaa johtua?
Tilastot on kaikkien nähtävillä, ja juuri sitä asennemuutosta asiassa kaivataan.
Ei sinunkaltaisiasi yhden asian ihmisiä.
Sitä omaa tutkimustasi et ole vieläkään linkannut, vaikka sitä on sinulta jo useasti kysytty.
Graduun riittäisi yksikin parisuhdeväkivallasta kärsivä mies, mutta eipä taida löytyä. Vaikea tehdä tutkimusta ilman tutkittavia.
https://yle.fi/uutiset/3-5487134
Törkeä perheväkivalta kohdistuu miehiin naisia useammin. Siinä useampi uhri, ei muuta kuin tutkimaan. Ole hyvä. Nainen syyllistyy, kuten jutusta selviää ja mies on uhri.
Vaikka Yle kertoisi miten sydänsairaat vanhukset kärsivät helteestä, ei tutkimusta voi tehdä löytämättä sellaista vanhusta, joka kärsii sydänviastaan johtuen helteistä. Tuo minulle hakattu mies, niin minä teen asiasta tieteellistä tutkimusta gradun muodossa.
Niin, maailmassa ei tapahdu yhtään mitään, koskaan, jos siitä ei ole tehty tutkimusta tai gradua?
Fakta on se että kumppani tai eksä tappaa naisen parikymmentä kertaa vuodessa. Tämä unohtuu jostain syystä näiltä jotka hokee että yhtäläisesti väkivaltaa. Henkirikokset on mun kirjassa kaikkein vakavimpia. Miesasiamiehet voi kaivaa esiin ne tapetut miehet tai lopettaa valehtelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?
Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mitään mielekästä tarkoitusta. Jos meillä on ongelma x, joka pitäisi ratkaista, musta ei ole mielekästä, että keskustelua ongelmasta x käydään ottamatta kantaa ongelmaan x vaan muistuttamalla, että onhan meillä myös ongelmat y ja z ja lisäksi viidenneksen ongelmasta x muodostaa ongelma x2, joka ei sovi ongelma x peruskaavaan. (Luvut ja kirjaimet heitetty hatusta.)
Parisuhdeväkivalta näyttää tilastojen ja tutkimusten valossa olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö. Musta on karhunpalvelus asiaintilan parantamiselle, että siitä ei saisi puhua sellaisena. Miten ongelman voi ratkaista, jos siitä ei saa puhua sellaisena kuin se on? On hyvä, että asian yhteydessä tuodaan esille, että stereotypiasta poiketen myös mies voi olla uhri, mutta en koe, että on mielekästä, että ns. miesnäkökulma dominoi keskustelua ilmiöstä, jossa valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. (Tuo avauksessa mainittu wikipedia-artikkeli perheväkivallasta on hyvä esimerkki tästä.) Kun sukupuolien välinen ero on näin iso, musta tuntuu loogiselta olettaa, että ongelman synty- ja ratkaisumekanismit liittyvät myös jollakin tavoin sukupuoleen ja sitä ynpäröivään tapakulttuuriin.
Kaikki väkivalta on väärin, se lienee kaikille selvää. Se, että puhutaan tietyntyyppisestä väkivallasta ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytään kaikki muu, vaan sitä, että mietitään syitä ja ratkaisua tähän tiettyyn ongelmaan. Ei kouluampumisten yhteydessäkään keskusteltu ensisijaisesti siitä, olisiko sittenkin parempi puhua hoitolaitoksissa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka sekin on ongelma ja väärin. Miksi tässä yhteydessä on siis ok kääntää keskustelu toistuvasti asian viereen?
Tämä avaus oli siis ensisijaisesti oman turhautumiseni purkamista parisuhdeväkivaltaa koskevan keskustelun happanemiseen ja paikallaan polkemiseen. Toissijaisesti se oli yritys löytää looginen selitys sille, miksi parisuhdeväkivallasta keskustelu on nykyään mennyt keskusteluksi siitä, kuinka epäreilua on, että puhutaan ensisijaisesti naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ihminen fakkiutuu usein omiin ajatuskulkuihinsa ja vastaanottaa ensisijaisesti niitä tukevaa uutta tietoa, joten täysin ei voi sulkea pois sitäkään, että tässä on vaan joku kulma, jota en ajattele.
Ap
Onpa kyllä nurinkurista. Keskustelu on nimenomaan polkenut vähintään puoli vuosisataa paikoillaan ja keskittynyt vain miehiin tekijöinä ja naisiin uhreina. Nyt kun viimein molemmat myytit ovat alkaneet murtua ja on alettu keskustella myös sekä naisista tekijöinä että miehistä uhreina niin mielestäsi pitäisi palata edelliselle vuosituhannelle takaisin?
Minä taas ajattelen niin että pelkästään naisnäkökulmaan keskittyminen saattaa hyvinkin olla karhunpalvelus väkivallan vähentämiselle, koska epäilen että parisuhdeväkivallan taustalla on pissavehkeiden mallin sijaan ihan yleisinhimillisiä mm. vallankäyttöön ja tunne-elämän ilmaisuusn liittyviä sekä sosioekonomisia ongelmia. Ratkaisua siis tuskin löytyy kumpaakaan sukupuolta demonisoimalla.
Lisään tähän tosin sellaisen varauksen, että kulttuureissa jossa naisen asema on heikko, on sukupuolittuneisuus varmasti merkittävämpi tekijä. Silloinkin pitäisi kuitenkin keskittyä naisten aseman parantamiseen eikä miesten demonisoimiseen. Moderneissa länsimaisissa yhteiskunnissa alkaa tuo tie (parisuhdeväkivallan vähentämisen kannalta) olla käyty loppuun ja pitäisi alkaa keskittyä niihin muihin vaikuttaviin tekijöihin, jotka helposti jäävät pimentoon jos takerrutaan vain sukupuolittuneisuuteen.
Minusta me puhumme sen sijaan hyvinkin erilaisesta väkivallasta kun puhutaan miesten naisiin kohdistamasta parisuhdeväkivallasta ja naisten vastaavasti miehiin. Miesten naisiin kohdistama väkivalta ei ole sosioekonomisesti rajattua eikä sitä selitä esim. päihteiden käyttö. Täysin hyvässä asemassa olevat raittiit miehetkin voivat olla kotonaan väkivallan käyttäjiä. Miehen käyttämä väkivalta liittyy oleellisesti kontrollissa oloon ja valtaan. Nainen pitää pitää hälle osoitetussa asemassa. Väkivaltainen mies systemaattisesti musertaa naisen itsetunnon huorittelemalla ja solvaamalla, eristää tämän, karuimmillaan naisella ei ole avainta kotiin, passia eikä rahaa, joskus ei edes kenkiä. Väkivalta seuraa satunnaisen säännöllisesti syklisesti koko ajan pahentuen. Lopulta nainen kokee itsekin jo ansaitsevansa väkivallan ja olevansa niin huono ettei kukaan muukaan mies häntä katsoisi. Kriittinen paikka on kun nainen yrittää erota. Väkivalta ei useinkaan lopu eroon, pahimmillaan se jatkuu vielä vuosikymmeniä eron jälkeen. Tunnetaan myös näitä perhesurmia, joissa mies ennemmin tappaa sekä vaimon että lapset kuin antaa vaimon erota. On totta, että nainen voi olla myös väkivaltainen, mutta vastaavaa kuviota naisilla ei ole. Väkivaltainen nainen puolestaan usein on syrjäytynyt, päihteissä ja tuikkaa teräaseella miestä, joka ehkä saattoi olla aikaisemmin lyönyt. Käytännössä väkivaltarikoksista naisia on esim. vangeissa niin murto-osa, että asiaa ei ole tutkittu sen suuremmin.
Melkoista miesvihaista mutuilua. Päihteiden käyttö kuuluu kuvaan Suomessa valtaosassa väkivaltatapauksia ja useimmiten kännissä on sekä tekijä että uhri. Parisuhdeväkivalta ei ole mitenkään poikkeus, oli tekijä kumpaa sukupuolta hyvänsä.
Toisaalta väkivalta voi naisellekin ihan yhtälailla olla keino kontrolloida miestä vaikka koitatkin maalailla sitä perinteistä uhrin kuvaa ja vihjailet itsepuolustuksesta.
Kannattaisi vaikka vähän perehtyä viimeisen parinkymmenen vuoden tutkimukseen aiheesta maailmalla eikä vain toistella noita kuluneita ja virheellisiä kliseitä.
Parisuhdeväkivallan erityispiirteisiin kuuluu se, että päihteet eivät suinkaan ole niin usein merkittäviä kuin muussa suomalaisessa väkivallassa. Täysin raittiit miehet hakkaavat vaimojaan. Toki tyyppiesimerkki on tarina, jossa mies tulee kapakasta kotiin tuhannen päissään ja naisella on siihen sanansa sanottavana kotona. Useimmiten nämä jäävät siihen yhteen kertaan, seuraavalla kerralla nainen ei enää joko ole sanomassa asiasta tai on hiljaa. Olen sossu, olen lukenut aiheesta.
Juu, uskotaan että olet lukenut jotain 20v vanhoja feministien tekemiä puolueellisia uhritutkimuksia. Kipeästi kaivattaisiin jo muutakin kun noita aikansa eläneitä juttuja.
Mulla on tässä pöydällä just tutkimus parisuhdeväkivallasta vuodelta 2012 ja just taisin lukea viime vuotisen opinnäytetyön aiheesta, mutta kamoon hei, kyllähän sä paremmin koulutettu varmaan olet. Työssäni myös kohtaan naisia, jotka ovat kotonaan olleet pahoinpideltyjä lähes päivittäin. Enhän minä toki naisena näistä asioista ymmärrä.
Kyseessä lienee naisuhritutkimus? Niin, se kertoo, yllätys, yllätys, naisuhreista.
Ole ystävällinen ja linkkaa minulle esim. väitöskirja Suomesta, jossa puhutaan parisuhdeväkivallan miesuhreista niin, että tekijä on naispuoliso.
Semmoista tuskin on tehtykään, koska naisjärjestöt ovat kyseisenlaisten tutkimusten rahoituksen torpanneet. Sukupuolentutkimuslaitoskin on edelleenkin vuonna 2017 lähinnä naisten johtamaa ja tulokset sen mukaisia.
Omaa tutkimustasi et kuitenkaan ole linkannut?
Ei edes yhtä pikku pikku gradua hoidu, kun siihen ei edes tarvita rahoitusta, mutta tutkittavat miehet kylläkin. Mistähän heitä saisi käsiinsä?
Melko alentuvasti tunnut asiaan suhtautuvan. "Yhtä pikku gradua". Kas kummaa kun ei sukupuolentutkimuslaitoskaan tasa-arvon edistäjänä sitä tutkimusta ole saanut aikaan, mistähän mahtaa johtua?
Tilastot on kaikkien nähtävillä, ja juuri sitä asennemuutosta asiassa kaivataan.
Ei sinunkaltaisiasi yhden asian ihmisiä.
Sitä omaa tutkimustasi et ole vieläkään linkannut, vaikka sitä on sinulta jo useasti kysytty.
Graduun riittäisi yksikin parisuhdeväkivallasta kärsivä mies, mutta eipä taida löytyä. Vaikea tehdä tutkimusta ilman tutkittavia.
Jaa, että tutkittavat siis ottavat yheyttä tutkijoihin ja sen mukaan tutkimuksia tehdään?
Taidan keskustella todella väsyneen trollin kanssa. Jos en, niin se on pelottavaa, ihan sinun itsesikin kannalta.
Niin, jos uhri ei tule turvakotiin, ei ilmoita poliisille, ei näy terveydenhuollon tilastoissa. Millä näitä uhreja saisi kiinni, jotta voisi haastatella?
Olet väärässä, kyllä nuo törkeät pahoinpitelyt näkyy tilastoissa, kuten ylen jutustakin selviää.
Dinosauruksetkaan eivät kuolleet sukupuuttoon, koska paikalla ei ollut yhtään gradun tekijää eikä tutkijaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei sitten mies puolustaisi itseään, jos nainen käy kiinni? Edellyttäen, ettei käytössä ole aseita.
Outoa että pariskunnasta toinen on väkivaltaan taipuvainen psykopaatti, toinen charmantti vanhanajan herrasmies.
Biologiselta kannalta miehellä on isommat lihakset ja testosteronituotanto, joiden avulla mies pystyy tarvittaessa puolustamaan raivokkaasti pesäänsä. Naisen estrogeenituotanto taas tekee naisesta sovittelevan ja hoivaavan.
Kuitenkin näitä manipuloivia psykopaatteja on kummassakin sukupuolessa vain pieni määrä, miksi heidät otetaan aina esiin tällaisissa keskusteluissa?
miksi luulet että mies ei puolusta itseään? Annanpa esimerkin: nainen on heitellyt esineillä, lyönyt jo pari kertaa ehkä jopa raapinut, mikä näkyy tietenkin naamassa. Mies ottaa naista ranteista kiinni että lyöminen loppuu. Lopputulos: nainen pääsee poliisille esittämään uhria kun "ranteissakin on mustelmat"
Vierailija kirjoitti:
Ja jatkokysymyksenä: miksi moni mies tuntuu ottavan kovin henkilökohtaisesti sen, että valtaosassa seksuaalirikoksista ja isossa osassa parisuhdeväkivallasta tekijä on mies?
Varmaan siksi, että se koskee henkilökohtaisten kokemusten perusteella.
Jos siitä ärtyy, se on yleensä sen merkki. että on itse kokenut väkivaltaa mutta kuitenkin joutunut syylliseksi, koska yleisen jargonin mukaan vain nainen joutuu uhriksi. Siis kokee epäoikeudenmukaiseksi sen, että joutuu tuomituksi väärin perustein.
Miesten perusteita ei kukaan kuuntele, vaan puhuu päälle oman totuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi miesten kynnys ilmoittaa väkivallasta on huomattavan korkea. Jopa poliisit vähättelevät tyyliin "ootko niin nössö että otat naisilta pataan".
Olen mies ja minua on pahoinpidelty parisuhteessa naisen toimesta. Ja kyse ei ole siitä, että enkö olisi pystynyt pistämään vastaan tai olisin nössö. Minut on kasvatettu vain siihen että naisia ei lyödä, ikinä (ainoa poikkeus on harrastukset, siviilissä ei koskaan)
Tämä! Minulla on juuri sama. Vaimo on käynyt vuosien varrella kimppuuni useammankin kerran, mutta kasvatus ei anna periksi, että naista löisin. Eikä nämä jutut mene mihinkään poliisi ilmoituksiin.
Hei, miehet, ei täällä saa keskustella siitä että myös miehet ... Täällä saa olla vain samaamieltä alotuksen kanssa, koska tilastot.
Ja koska se on aivan eri asia, samassa keskustelussa ei saa puhua miesten kokemuksista, vain naisten. Täytyy perustaa eri ketju, jos haluaa sellaisista puhua.
Jos joku nainen kysyy jotakin, siihen ei kuulu vastata, vaan olla samaamieltä. Jos ei halua olla samaa mieltä, voi kirjoitusta moittia kirotus vireistä ja välimerkeistä. ,,,,,.....
Vierailija kirjoitti:
Hei, miehet, ei täällä saa keskustella siitä että myös miehet ... Täällä saa olla vain samaamieltä alotuksen kanssa, koska tilastot.
Ja koska se on aivan eri asia, samassa keskustelussa ei saa puhua miesten kokemuksista, vain naisten. Täytyy perustaa eri ketju, jos haluaa sellaisista puhua.
Jos joku nainen kysyy jotakin, siihen ei kuulu vastata, vaan olla samaamieltä. Jos ei halua olla samaa mieltä, voi kirjoitusta moittia kirotus vireistä ja välimerkeistä. ,,,,,.....
Vois luulla että tuo on henkistä väkivaltaa, mutta ei ole, koska siitä ei ole tehty tutkimusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, miehet, ei täällä saa keskustella siitä että myös miehet ... Täällä saa olla vain samaamieltä alotuksen kanssa, koska tilastot.
Ja koska se on aivan eri asia, samassa keskustelussa ei saa puhua miesten kokemuksista, vain naisten. Täytyy perustaa eri ketju, jos haluaa sellaisista puhua.
Jos joku nainen kysyy jotakin, siihen ei kuulu vastata, vaan olla samaamieltä. Jos ei halua olla samaa mieltä, voi kirjoitusta moittia kirotus vireistä ja välimerkeistä. ,,,,,.....
Vois luulla että tuo on henkistä väkivaltaa, mutta ei ole, koska siitä ei ole tehty tutkimusta.
Nykykäsityksen mukaan riippuu siitä miten kohde kokee asian, niin se on rankaistava teko. Tuollaisella perusteella mies kokee takuulla enemän väkivaltaa, mutta kun ei ole tutkimusta, niin se ei ole totta. Aikahyvät kortit naisilla, niillä voi helposti pelata pluffia.
Alue: Aihe vapaa
Jos joka toinen tekijä on päihderiippuvainen (Säivälä, 2006) niin vaatii melkoista pokkaa (tai vahvaa agendaa, päihteiden rooliahan on usein vähätelty koska on koettu sen vähentävän tekijän vastuuta) väittää että päihteet eivät olisi merkittävässä roolissa. Ja kännissä voi toki hakata ilman alkoholiriippuvuuttakin.