Miksi tuhkarokkoa pidetään nykyään niin vaarallisena tautina, kun vielä 1970luvulla se oli aivan tavallinen lähestulkoon jokaisen lapsen jossain vaiheessa sairastama tauti?
Onko tuo kanta jotenkin muuttunut vaarallisemmaksi vai onko vaan ihmiset muuttuneet heikommiksi?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo kanta jotenkin muuttunut vaarallisemmaksi vai onko vaan ihmiset muuttuneet heikommiksi?
Ihmettelen samaa. Minä olen 60-luvun lapsi ja aika monet sairasti sen, myös minä. En tiedä ketään joka olisi siihen kuollut tai saanut lisäsairauksia. Meitä kyllä rokotettiin esim. poliota vastaan. Nythän ei kai sitä vastaan rokoteta vaikka sitä esiintyy vielä kehitysmaissa. Nykyisen kansainvaelluksen aikana se saattaa äityä epidemiaksi ja se on kai vaarallisempi ja invalidisoivampi tauti.
Poliota vastaan kyllä rokotetaan. Tauti olisi hävinnyt ajat sitten maapallolta ilman rokotuskriittisiä hölmöjä, joiden vuoksi sitä edelleen esiintyy eri puolilla maailmaa.
Isäni kuuroutui täysin tuhkarokon seurauksena. On elänyt kuulovammaisena siitä lähtien. En todellakaan toivoisi omille lapsilleni samaa!
Aika moni muukin tässä ketjussa on kertonut juuri tuosta kuuroutumisesta tuhkarokon jälkeen, joten ilmeisesti kyseessä oli aika tavallinen seuraus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pian varmaan myös vesirokkoa aletaan pitää vaarallisena, koska se rokote on tullut rokoteohjelmaan.
Vesirokko on aikuisella ihan hirveä tauti. Lapselle melko kevyt.
Vesirokko voi olla joillekin aikuisena ikävä tauti, mutta ei kakille.
Otapa selvää minkälainen tauti on raskaana olevalle.
Nimim. siskollani kokemusta
Riippuu myös lapsesta ja vesirokosta. Sukulaisen parivuotias lähes kuoli "tavalliseen vesirokon". Oli useamman kuukauden sairaalassa ja vanhempia pyydettiin jo hyvästelemään. Onneksi lähti paranemaan. Tästä on pari vuotta aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pian varmaan myös vesirokkoa aletaan pitää vaarallisena, koska se rokote on tullut rokoteohjelmaan.
Vesirokko on aikuisella ihan hirveä tauti. Lapselle melko kevyt.
Vesirokko voi olla joillekin aikuisena ikävä tauti, mutta ei kakille.
Otapa selvää minkälainen tauti on raskaana olevalle.
Nimim. siskollani kokemusta
Riippuu myös lapsesta ja vesirokosta. Sukulaisen parivuotias lähes kuoli "tavalliseen vesirokon". Oli useamman kuukauden sairaalassa ja vanhempia pyydettiin jo hyvästelemään. Onneksi lähti paranemaan. Tästä on pari vuotta aikaa.
Työkaverini (nelikymppinen mies) sairasti vesirokon. Jälkitautina sai kivestuleshduksen ja siittiötuotanto loppui lähes kokonaan. Itki tätä pikkujoulussa, ei voi saada lapsia. Repikää siitä. Vaaraton lastentauti on, joo...
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on nykyään niin säikkyjä eivätkä kestä mitään riskejä. Itse sairastin lapsena (olen syntynyt 1970-luvulla) niin tuhka-, tuli- kuin vesirokonkin. Kuten moni. Ei sitä silloin minään ihmeellisenä pidetty. Minulla kaikki noista oli aika lieviäkin, ihonäppylät oli se isoin riesa, mutta muuten jaksoin touhutakin kuten ennen (kuume kyllä laskettiin lääkkeellä). Mutta joo, osa saa vakavia jälkitauteja, joskus jopa kuolee.
Itse ajattelen että sellaista elämä on ja sellaista elämän kuuluu olla - arvaamatonta ja vaarallista. On hassua, että mitä enemmän ihmisten elämä on turvallistunut, mitä korkeampia on keskimääräiset eliniät ja mitä enemmän lääketiede osaa hoitaa sairauksia, sitä enemmän ihmiset tuntuvat pelkäävän jälkitauteja ja kuolemaa. Joskus isovanhempien aikaan jopa lapsen kuolema oli vain luonnollinen asia: niin joskus käy, se on elämän laki. Nykyään se on valtava trauma josta jotkut ei pääse yli koskaan.
Itse en ole halunnut lähteä tähän hysteeriseen terveyden ja pitkän iän tavoitteluun. Toteutan tätä elämällä epäterveellisesti mieleni mukaan, olemalla ottamatta rokotuksia tai mitään vitamiineja tms ennaltaehkäisevää, ja aika rajoitetusti ottaisin sairauksiinkaan hoitoja. Toivon että minulla on rohkeutta lähteä kun luonto niin määrää, vaikka se olisi piankin. Ihmisiä on tällä planeetalla muutenkin liikaa.
Tulirokko ei kuuluu samaan sarjaan muiden rokkojen kanssa. Se ei ole koskaan ollut mikään joka lapsen tauti. Tarkoitatkohan vihurirokkoa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on nykyään niin säikkyjä eivätkä kestä mitään riskejä. Itse sairastin lapsena (olen syntynyt 1970-luvulla) niin tuhka-, tuli- kuin vesirokonkin. Kuten moni. Ei sitä silloin minään ihmeellisenä pidetty. Minulla kaikki noista oli aika lieviäkin, ihonäppylät oli se isoin riesa, mutta muuten jaksoin touhutakin kuten ennen (kuume kyllä laskettiin lääkkeellä). Mutta joo, osa saa vakavia jälkitauteja, joskus jopa kuolee.
Itse ajattelen että sellaista elämä on ja sellaista elämän kuuluu olla - arvaamatonta ja vaarallista. On hassua, että mitä enemmän ihmisten elämä on turvallistunut, mitä korkeampia on keskimääräiset eliniät ja mitä enemmän lääketiede osaa hoitaa sairauksia, sitä enemmän ihmiset tuntuvat pelkäävän jälkitauteja ja kuolemaa. Joskus isovanhempien aikaan jopa lapsen kuolema oli vain luonnollinen asia: niin joskus käy, se on elämän laki. Nykyään se on valtava trauma josta jotkut ei pääse yli koskaan.
Itse en ole halunnut lähteä tähän hysteeriseen terveyden ja pitkän iän tavoitteluun. Toteutan tätä elämällä epäterveellisesti mieleni mukaan, olemalla ottamatta rokotuksia tai mitään vitamiineja tms ennaltaehkäisevää, ja aika rajoitetusti ottaisin sairauksiinkaan hoitoja. Toivon että minulla on rohkeutta lähteä kun luonto niin määrää, vaikka se olisi piankin. Ihmisiä on tällä planeetalla muutenkin liikaa.
Jes, kerrankin jollakin on samanlainen elämänfilosofia kuin minulla! Olen syntynyt -68, sairastanut rokot, kulkenut omillani ilman valvontaa, saanut risulla selkääni ja kammoksun tätä ylihysteeristä aikaa, jossa kaikkea normaalia pelätään. Mulla on luultavasti sydänvika, mutta en ole ajatellut mennä sen kanssa lääkäriin hakemaan pillereitä tai leikkauksia. Lähden sitten kun on aika lähteä.
Kyllä munkin tuhkarokkoani pidettiin 70-luvulla melko vaarattomana tautina, kunnes sain jälkitautina aivokuumeen. Kuolema viisti läheltä, mutta tässä ollaan. Ihan tuuria, ettei jäänyt mitään pysyviä vammoja.
Täällä ulistaan että on tullut sitä ja tätä jälkitautia ja ei ne rokot ole vaarattomia. Mutta se on vaan luonnollista, että sairastutaan, vammaudutaan ja kuollaan. Miksi sitä pitäisi noin hysteerisesti vältellä? Ja vielä ottaa jotain rokotuksia toisten ihmisten takia? Kuka niistä nyt välittää?
Vierailija kirjoitti:
Minun setäni toinen korva on kuuro - tuhkarokon jälkitauti 1960-luvulla. Mummin pikkusisko kuoli hinkuyskään. Omat lapseni ovat saaneet kaikki rokotukset ja pari ylimääräistäkin. Idiootteja ovat ne, jotka eivät anna rokottaa lapsiaan. Rokottamattomia lapsia ei pitäisi päästää päiväkotiin tai kouluun. Vanhemmat voivat huolehtia lastensa kasvatuksesta ja opetuksesta kotona, koska tietävät asiat paremmin.
Tätä en ymmärrä. Jos ninun lapsesi on rokotettu, niin rokottamattomasta lapsesta ei ole mitään vaaraa. Miksi tällainen lapsi ei voisi olla päiväkodissa? Koska jos siellä on terveydellisistä syistä rokottamatta jätetty lapsi, niin hän on sinun lapsellesi yhtä vaarallinen, mutta jostain syystä rajoitukset halutaan rajata vain terveisiin, rokottamattomiin lapsiin.
Minun lapseni eivät ole saaneet yhtäkään ylimääräistä rokotusta, koska minä sain narkolepsian rokotuksen jälkeen. Tietenkään sitä ei pidetä minään muuna kuin ikävänä sattumana, vaikka tuhkarokon vakavat jälkitaudit ovat harvinaisempia kuin sikainfluenssarokotteesta puhjenneet narkolepsiat.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on nykyään niin säikkyjä eivätkä kestä mitään riskejä. Itse sairastin lapsena (olen syntynyt 1970-luvulla) niin tuhka-, tuli- kuin vesirokonkin. Kuten moni. Ei sitä silloin minään ihmeellisenä pidetty. Minulla kaikki noista oli aika lieviäkin, ihonäppylät oli se isoin riesa, mutta muuten jaksoin touhutakin kuten ennen (kuume kyllä laskettiin lääkkeellä). Mutta joo, osa saa vakavia jälkitauteja, joskus jopa kuolee.
Itse ajattelen että sellaista elämä on ja sellaista elämän kuuluu olla - arvaamatonta ja vaarallista. On hassua, että mitä enemmän ihmisten elämä on turvallistunut, mitä korkeampia on keskimääräiset eliniät ja mitä enemmän lääketiede osaa hoitaa sairauksia, sitä enemmän ihmiset tuntuvat pelkäävän jälkitauteja ja kuolemaa. Joskus isovanhempien aikaan jopa lapsen kuolema oli vain luonnollinen asia: niin joskus käy, se on elämän laki. Nykyään se on valtava trauma josta jotkut ei pääse yli koskaan.
Itse en ole halunnut lähteä tähän hysteeriseen terveyden ja pitkän iän tavoitteluun. Toteutan tätä elämällä epäterveellisesti mieleni mukaan, olemalla ottamatta rokotuksia tai mitään vitamiineja tms ennaltaehkäisevää, ja aika rajoitetusti ottaisin sairauksiinkaan hoitoja. Toivon että minulla on rohkeutta lähteä kun luonto niin määrää, vaikka se olisi piankin. Ihmisiä on tällä planeetalla muutenkin liikaa.
Hiukan epäilen tuota tulirokkoa, sillä se on tuohon aikaan ollut jo todella harvinainen.
Mitään mulla oli myös n 25-v. Olin kolme päivää pikkuflunssassa. Sitten tuli näppylöitä muutama. En ollut yhtään kipeä eikä kutissut yhtään. Omin kaksi viikkoa sairaslomalla. Ei jäänyt jälkiä