Lue keskustelun säännöt.
Aion jättää vaimon ja pienen vauvan. Ihastuin toiseen naiseen.
02.08.2017 |
Kyseessä työpaikkaihastus, johon loppujen lopuksi rakastuin. Ongelmana vaan on, että meillä on vauva vaimoni kanssa ja koen syyllisyyttä asiasta. Siksi pidän matalaa profiilia vielä. Ajattelin kertoa, kun tulee hyvä hetki.Mitä mieltä? Tietenkin olen lapseni elämässä, koska hän on minulle tärkeintä.
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Olet rakastunut. Seuraa sydämesi ääntä.
Hyvä pöytä kestää pa(i)non. Öljyllä tai ilman.
Rakasta.
Ajattele ensin itseäsi. Sano itsellesi: Minä. Minä ansaitsen sitä mitä mieli tekee.
Minä. Rakkaus. Perse. Sydän.
Unohdit tärkeimmän ajatteluvälineen eli - kyrvän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo OK, et varmaan ole ensimmäinen etkä viimeinen....ihminen on erehtyväinen.
Ihan kuin ihastumiset ei kuuluisi lähes kaikkiin pitkiin parisuhteisiin. Herätys
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla provo. Kukaan todellinen mies ei tee noin.
Ei ole. Minkä sille voi, jos rakastuu?
Vierailija kirjoitti:
Tee niinkuin sydämesi sanoo. Miksi jäisit suhteeseen vain lapsen takia?
Aina yhtä liikuttavaa kun narsisti puhuu rakkaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin ihastumiset ei kuuluisi lähes kaikkiin pitkiin parisuhteisiin. Herätys
Lue uudelleen? Puhuttiinko pelkästä ihastumisesta? AP sanoi, että on rakastunut myös . Ne ovat kaksi eri asiaa, jos ajatellaan tunnepuolen vakavuutta. Etkö ymmärtänyt ?
Tein joskus niin kuin aloittaja aikoo tehdä. Tosin lasta ei ollut exän kanssa. Mutta ei se mua olis estänyt. Sittemmin työpaikkaihastuksesta tuli rakkaus ja myöhemmin tuli lapsia. En kadu. Itseään on ajateltava varsinkin sitä mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletpa holtiton. Miksi teit lapsen? Oma mies taivutteli mut lapsentekoon vuosikausia.
Kulje rohkeasti. Onnea kohti. Älä välitä. Kateellisten mielipiteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Kannattaisikohan sinun perustaa blogi.
Mä tiedän, että tämä on vakava asia, jos on totta, mut olen ehkä hiukan lomafiiliksissä ja väsynytkin, kun tehtiin parin päivän luontoretki, eikä teltassa niin nukuttanut vaan valvottiin ja juteltiin kaverin kanssa aamun tunneille niin siis repesin ihan totaalisesti tälle kommentille.
Jos tämä on totta niin rakkaus ja sitoutuminen on myös tahdon asia. Ennen kuin rikkoisin perheen kääntäisin jokaisen kiven, parisuhdeterapia, yhteisen ajan järjestäminen edes joskus myös vauva-arjen keskellä, ongelmista puhuminen. Yrittäisin kaikkeni, sen olisin velkaa miehelle, jonka koin elämäni rakkaudeksi, kun sanoin häissämme tahdon ja minulle se "tahdon rakastaa" tarkoittaisi myös yrittämistä vaikeissa tilanteissa niin että olisin varma, ettei mitään ole tehtävissä. En lähtisi toisen matkaan, vaan kaikki ihastukset laittaisin syrjään siksi ajaksi, kun yritän parantaa omaa liittoa. Jos se ei onnistuisi, sitten olisi eron aika ja sitten sen jälkeen voisin ajatella muita vasta.
Miksi tietoisesti teit lapsen, oletko toistaitoinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kuuntele sydämesi ääntä" :'D kyllä se sydän parisuhteessakin sanoo milloin mitäkin. Sinuna odottaisin 4-6kk ja katsoisin mitä sydän sanoo
Kerro työkaverille että hän saa viikolla nauttia kerran pari sun seurasta ja voisit ehkä olla hänen luona öitä. Varsinkin jos vauva kitisee niin kannattaa mennä tyttökaverin luo yöksi. Kahden ei kannata pilata uniaan. Voit sitten tukea vaimoa kun olet hoidellut muualla tarpeesi. Jos vaimo vielä kivuista ja masennuksesta huolimatta haluaa pitää sua hyvänä ota se extrana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin ihastumiset ei kuuluisi lähes kaikkiin pitkiin parisuhteisiin. Herätys
Lue uudelleen? Puhuttiinko pelkästä ihastumisesta? AP sanoi, että on rakastunut myös . Ne ovat kaksi eri asiaa, jos ajatellaan tunnepuolen vakavuutta. Etkö ymmärtänyt ?
Otsikko
Vierailija kirjoitti:
Olen rakastunut naiseen ja hänkin on minuun. Vaimon kanssa menee ihan OK, mutta ei ole enää niin vahvaa rakkautta.
Oot sä tosissasi? Oletko koskaan kuulkut alkuhuuman laantumisesta? Siis eihän kellään ole suurta tunteiden vuoristorataa pitkissä suhteissa ha on ihan normaalia, että etenkin vauvavuoden aikana parisuhteen "hekuma" ainakin väliaikaisesti laantuu. Älä nyt hyvä mies jätä vaimoasi ja lastasi tässä vaiheessa. Odota nyt ainakin siihen asti, kun lapsi on vähän isompi. Sitten voit tarkistella uudestaan tunteitasi ja suhteenne toimivuutta.
Mä jotenkin ymmärrän vauvavuodenkin erot siinä tapauksessa, jos suhteessa on suuria konflikteja ja rakkaus täysin sammunut, mutta sun tapauksessa kuulostaa siltä, että parisuhteenne on ihan tavalliseen tapaan vain arkipäivystynyt. On myös sinun vastuullasi ylläpitää ja huolehtia suhteestasi vaimosi kanssa. Ei se parisuhde pysy tyydyttävänä itsestään, etenkään pitkällä aikavälillä.
Mä olen itse vauvan äiti ja meilläkin on pitkä parisuhde mieheni kanssa. Ja kyllä se niin on, että ei tässä mitään intohimon huippuaikoja eletä, kun on univelkaa, rahahuolia, stressiä ja miehellä työuupumusta, mutta me rakastamme toisiamme ja tuemme toisiamme selvitäksemme tästä. Olemme keskustelleet, että vielä tulee sekin aika, kun voimme keskittyä paremmin toisiimme. Nyt pyrimme huomioimaan toisemne tässä arjessa ja yritämme jaksaa huolehtia, että meillä olisi edes suht säännöllisesti myös romantiikkaa. On siis eniten meidän asenteesta nyt kiinni, että parisuhteemme pysyy yllä tällä hetkellä.
Kyllä minä aion jättää vaimoni ..sanokaa mitä sanotte..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen rakastunut naiseen ja hänkin on minuun. Vaimon kanssa menee ihan OK, mutta ei ole enää niin vahvaa rakkautta.
Oot sä tosissasi? Oletko koskaan kuulkut alkuhuuman laantumisesta? Siis eihän kellään ole suurta tunteiden vuoristorataa pitkissä suhteissa ha on ihan normaalia, että etenkin vauvavuoden aikana parisuhteen "hekuma" ainakin väliaikaisesti laantuu. Älä nyt hyvä mies jätä vaimoasi ja lastasi tässä vaiheessa. Odota nyt ainakin siihen asti, kun lapsi on vähän isompi. Sitten voit tarkistella uudestaan tunteitasi ja suhteenne toimivuutta.
Mä jotenkin ymmärrän vauvavuodenkin erot siinä tapauksessa, jos suhteessa on suuria konflikteja ja rakkaus täysin sammunut, mutta sun tapauksessa kuulostaa siltä, että parisuhteenne on ihan tavalliseen tapaan vain arkipäivystynyt. On myös sinun vastuullasi ylläpitää ja huolehtia suhteestasi vaimosi kanssa. Ei se parisuhde pysy tyydyttävänä itsestään, etenkään pitkällä aikavälillä.
Mä olen itse vauvan äiti ja meilläkin on pitkä parisuhde mieheni kanssa. Ja kyllä se niin on, että ei tässä mitään intohimon huippuaikoja eletä, kun on univelkaa, rahahuolia, stressiä ja miehellä työuupumusta, mutta me rakastamme toisiamme ja tuemme toisiamme selvitäksemme tästä. Olemme keskustelleet, että vielä tulee sekin aika, kun voimme keskittyä paremmin toisiimme. Nyt pyrimme huomioimaan toisemne tässä arjessa ja yritämme jaksaa huolehtia, että meillä olisi edes suht säännöllisesti myös romantiikkaa. On siis eniten meidän asenteesta nyt kiinni, että parisuhteemme pysyy yllä tällä hetkellä.
Rakkaus ei ole enää niin vahvaa, kuten jo sanoin. En tahdo jatkaa liittoa.
AP.
Vierailija kirjoitti:
Kulje rohkeasti. Onnea kohti. Älä välitä. Kateellisten mielipiteistä.
Reps :D
Oi miten Ihqqqq, oodi itsekyydelle: Minusta, Minulle, Minuun, Minun kanssani, Minua Ilman!!! <3 <3 <3