Anoppi ja appiukko eivät suostu takaajiksi. Löysimme ihanan hirsiomakotitalon.
Ollaan oltu miehen kanssa melkein 10vuotta yhdessä ja haaveiltu omakotitalosta. Olemme etsineet pitkään jo mieluista taloa ja nyt vihdoin löysimme hirsiomakotitalon.
Anoppi ja appiukko ovat aina sanoneet, että voivat auttaa meitä ja pyysimme hienotunteisesti , josko he olisivat suostuneet meille takaajiksi. He kuitenkin kieltäytyivät, josta olen itse ainakin todella loukkaantunut.
Minun vanhempani ovat jo kuolleet, joten tästäkin syystä olimme varmoja, että he olisivat halunneet auttaa, koska emme voi ketään muutakaan pyytää.
Mitä ajattelette? En tiedä haluanko olla heidän kanssaan enää tekemisissä. He kuitenkin tiesivät, että yhteinen unelma on ollut meille tärkeä ja nyt kun vihdoin tavotimme sen, niin he eivät suostu tekemään mitään asian eteen.
Annamme olla asian ja ymmärrän, ettei kenenkään tarvitse suostua takaajaksi, mutta yhteyttä en heihin omalta osalta enää pidä.
Kommentit (173)
Riippuu vähän pankista ja kämpästä, asunnon arvosta noin 70% kelpaa takaukseen. Taattavaa jää muilla keinoin siis 30%, jos mitään säästöjä ei ole. Talon hinnasta riippuen vanhempien taattavaksi (omaisuudellaan, ei henkilötakauksella pöntöt) jää muutama kymppitonni. Olettaen, että talo on järkisijoitus, maksusuunnitelma realistinen ja vanhempienkin talous kunnossa, ei ole kovin iso juttu.
Omat vanhempani olivat takaamassa paria ensimmäistä asuntolainaani ja siitä olen heille kiitollinen. Muodollisuus, joka mahdollisti asuntosijoittamisen heti valmistumisen jälkeen ja on poikinut taloudellista itsenäisyyttä nyt vuosikymmen myöhemmin.
Aika nihkeää 90-luvun laman traumatisoimaa jengiä, jos ei lastensa asuntolainaa takaa.
Vierailija kirjoitti:
No on törkeä temppu appivanhemmilta. Oletteko koittaneet kiristää lapsella? Meillä toimi vastaavassa tilanteessa kun vanhemmqt alkoi takauksesta yskimään.
Oletko itse yrittänyt kiristää niitä omia kulutustottumuksiasi. Kokeillut säästää?
Onnistuu monelta.
Oletteko tosi nuoria? Kun me ostettiin unelmiemme omakotitalo niin me haettiin laina pankista ihan normaalisti, eikä mitään henkilötakauksia. Tämä tapahtui tuossa muutama vuosi sitten kolmekymppisinä. En tiedä kaveriporukastakaan ketään, jolla oisi vanhempien takausta asunnon/kiinteistön ostossa. Yhden parin tiedän, jotka ostivat toisen osapuolen vanhempien talon melko edullisesti, kun vanhemmat halusivat kerrostaloon, mut ei me koskaan olla mitään henkilötakauksia käytetty. Ei ensiasunnon (rivari) eikä tän talonkaan kanssa. Kyl kai aikuiset itse hoitaa nää lainakuviot?
Minulla 4 lasta. En millään voisi/pystyisi takaajaksi heille. Tietävät sen. Mielestäni et voi suuttua moisesta asiasta, on suuri asia jokaiselle. Ja 50% eroaa tänä päivönä, siitä voisi tulla vaikka minkälainen soppa kun riita tulee ym....he olisivat sit vastuussa. Muuten, okt:ssa asuminen on erittäin kallista (olen sen kokenut), mieti sitäkin, onko edes mahdiollista? Ajattelin jos ei ole ollut mahdollista säästää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän pankista ja kämpästä, asunnon arvosta noin 70% kelpaa takaukseen. Taattavaa jää muilla keinoin siis 30%, jos mitään säästöjä ei ole. Talon hinnasta riippuen vanhempien taattavaksi (omaisuudellaan, ei henkilötakauksella pöntöt) jää muutama kymppitonni. Olettaen, että talo on järkisijoitus, maksusuunnitelma realistinen ja vanhempienkin talous kunnossa, ei ole kovin iso juttu.
Omat vanhempani olivat takaamassa paria ensimmäistä asuntolainaani ja siitä olen heille kiitollinen. Muodollisuus, joka mahdollisti asuntosijoittamisen heti valmistumisen jälkeen ja on poikinut taloudellista itsenäisyyttä nyt vuosikymmen myöhemmin.
Aika nihkeää 90-luvun laman traumatisoimaa jengiä, jos ei lastensa asuntolainaa takaa.
Pankista päivää. Ainoa joka saa omansa takaisin on pankki :D Muutama kymppitonni ja aikuisen lapsen omat rahat ei riitä siihen mitä hän haluaa juuri nyt heti?
Tilannehan on se, että vanhemmat voivat kyllä oman omakotitalonsa tai mökkinsä osan kiinnittää aikuisen lapsensa lainan vakuudeksi. Moni tekeekin niin. Mutta sitten siinä vaiheessa kun on kuvioissa sen aikuisen lapsen puoliso, niin ei enää haluta tehdä. Kyllä minäkin voisin antaa vakuuden lapseni asuntolainaan, jos hän ostaisi asunnon itselleen yksin. Mutta en minä kyllä kiinnitä penniäkään omaisuuttani lapseni puolison hyväksi. Ap:n appivanhemmat kieltäytyivät takaamasta lainaa ihan puhtaasti ap:n takia. Jos ap:ta ei olisi, niin he olisivat sinkkupoikansa lainan kyllä taanneet.
Uskollinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika ! Ja ota semmoinen, joka ostaa sinulle hirssitalon käteisellä. Olet sen rehellisesti ansainnut.
Samaa mieltä. Se mies on sika. Ei se siitä muutu.
Uskollinen on ilman muuta oikeassa. Mies, joka ei hanki vaimolleen hirssitaloa on sika, eikä muuksi muutu.
Nykypäivän pariskuntien erotahti on jo sellainen, että näiden parin lainan takaus on riskisijoitus. Ovat eronneet ennen kuin taloa edes on maksettu tai ennen kuin rakenteilla olevaan taloon on muutettu.
Jos oletetaan, että sen hirsiomakotitalon ostohinta on 400 000 € (yksinkertaisuuden vuoksi esimerkissä tasasummat). Ap ja mies ottavat siihen lainaa 360 000 €, maksavat säästöistään 40 000 €. Appivanhemmat takaavat omaisuudellaan 60 000 € osuuden lainasta, ja omakotitalosta kiinnitetään siihen lainaan siis sen 300 000 € arvosta vakuus, se on isoin osuus minkä talosta pankki hyväksyy vakuudeksi. Lapsen sairauden ym ym takia he pyytävät siihen aluksi lyhennysvapaata, ja saavatkin sen, maksavat aluksi vain korkoja.
Ap ja miehensä siinä sitten asuu kaksi vuotta, ja he riitaantuvat ja heille tulee ero. Omakotitalo on pakko myydä, koska kummallakaan ei ole rahaa yksin lunastaa sitä. Laina ei ole juuri lyhentynyt, koska ovat alussa maksaneet lähinnä korkoja ja asumisaika on ollut lyhyt. No. Heidän paikkakunnalla on talojen hinnat laskeneet ja myyntiajat pidentyneet. Paikkakunta on suorastaan muuttotappiokunta, ja noin kalliille omakotitalolle ei siellä ole juurikaan ostajia, koska paikkakunnalla ei ole hyväpalkkaisia työpaikkoja paljon. Myytävä se silti on eron takia. Talo menee kaupaksi lopulta vain hintaan 320 000 €, eli 80 000 € vähemmän kuin mitä ap ja mies siitä itse maksoivat. Pankki haluaa tietenkin rahansa takaisin, eli pankille on pakko antaa 360 000 € eli lainattu summa. Hups mitäs nyt? Ap ja mies voivat antaa pankille vain 320 000 €. Appivanhempien on siis luovutettava pankille se 40 000 €, koska takasivat lainan. Appivanhemmat menettävät tässä kuviossa tuon 40 000 € taivaan tuuliin ja ap ja mies menettivät myös ne taloon laittamansa 40 000 € säästöt.
Kannattaako taata toisten laina, vaikka henkilöt olisivat hyvin luotettavia ja rehellisiä ihmisiä? Ei, koska omakotitalojen arvot voivat pudota hyvinkin paljon tietyillä paikkakunnilla tai jos ilmenee vaikka homeongelma. Takaaja siinä saa takkiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Takaajaksi suostuminen ei ole mikään läpihuutojuttu varsinkin jos ollaan jo eläkkeellä (puhumattakaan että kelpaavat takaajiksi). Takaaminen on iso riski. Sitä paitsi voihan olla että he ovat jo takaajana jollekin muulle ja heidän takauskykynsä on sitä myöten täynnä, eivät vain halunneet kertoa sitä teille.
Asuntolainan takaaminen ei nykyään ole henkilötakaajille mitenkään suuri riski. Takauksen voi tehdä joko nimitakauksena, jolloin lainan voi allekirjoituksella taata 10 000 euroon saakka / takaaja tai sitten pantillisena takauksena, jolloin takauksen pantiksi annetaan esim. rahapantti tai vaikkapa oma asunto. 90-luvun lamasta on opittu sen verran, että yksityishenkilöiden suojaa takauksissa on parannettu. Jokaisesta maksamattomasta lyhennyserästä lähtee tieto takaajille. Velallisille on tarjolla lainaturvaa, joka ei nosta takaisinmaksuerää juurikaan kuukaudessa, mutta turvaa lainanmaksun työttömyyden tai äkillisen sairastumisen varalta. Ja jos sattuu käymään niin, että kaikesta huolimatta sitä lainaa ei pysty lyhentämään, pankki pakkolunastaa kiinteistön ja myy sen. Ja ensimmäisenä saadusta summasta maksetaan se osuus velasta jolla on yksityinen takaaja. Näin ainakin oli 7 vuotta sitten, kun ostimme oman asuntomme ja vanhempani takasivat lainamme. Minulle takauksen edellytys oli se, että vanhempieni rahat ja koti olivat turvattu.
En ole itse takaajia tarvinnut omakotitalon ostoon, koska säästin riittävästi ennen ostamista, talohan kelpaa ainakin 70% osuudelta vakuudeksi ja loput 30% voi säästää itse. Kun sain asuntolainani maksetuksi 32-vuotiaana niin sen jälkeen olen noudattanut periaatetta "ällös lainaa milloinkaan, suuntaan kumpaankaan". Itse en haluaisi mitään rasitetta itselleni mistään takauksesta enkä koskaan takaa mitään missään tilanteessa. Lapselle saa säästettyä lapsilisistä jo ne sijoittamalla pörssiin jopa 50.000 euroa 17v. aikana. Haluan että taloni on oma, sitä ei rasita mikään laina tai mitkään muutkaan rasitteet ja haluan että se on omalla tontilla eli haluan omistaa maani itse.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu miehen kanssa melkein 10vuotta yhdessä ja haaveiltu omakotitalosta. Olemme etsineet pitkään jo mieluista taloa ja nyt vihdoin löysimme hirsiomakotitalon.
Anoppi ja appiukko ovat aina sanoneet, että voivat auttaa meitä ja pyysimme hienotunteisesti , josko he olisivat suostuneet meille takaajiksi. He kuitenkin kieltäytyivät, josta olen itse ainakin todella loukkaantunut.
Minun vanhempani ovat jo kuolleet, joten tästäkin syystä olimme varmoja, että he olisivat halunneet auttaa, koska emme voi ketään muutakaan pyytää.
Mitä ajattelette? En tiedä haluanko olla heidän kanssaan enää tekemisissä. He kuitenkin tiesivät, että yhteinen unelma on ollut meille tärkeä ja nyt kun vihdoin tavotimme sen, niin he eivät suostu tekemään mitään asian eteen.
Annamme olla asian ja ymmärrän, ettei kenenkään tarvitse suostua takaajaksi, mutta yhteyttä en heihin omalta osalta enää pidä.
Teillä on ollut 10 vuotta aikaa säästää omaan asuntoon? Ei se ole appivanhempien vastuulla lainkaan eli olet
a) olettanut omiasi
b) suuttunut turhasta
Vierailija kirjoitti:
Kaikille haukkujille tiedoksi!
Meillä on sairas lapsi, jonka hoitoon on mennyt rahaa vuosien aikana. Miettikääpä sitä.
Sitten vaan on realiteetti ettei sitä taloa kannata hankkia jos rahaa menee lapseen eikä säästöön jää mitään.Teillä ei ole tulevaisuudessakaan maksukykyä, valitan.
Inhorealisti
Vierailija kirjoitti:
Voisivatko he lainata rahaa ja siitä tehtäisiin velkakirja?
Takaajaksi ei kannata missään olosuhteissa suostua.
Me ei haluta lisää velkoja, vaan lainalle takaaja! Jollei me pystytä velkaa maksamaan, niin he sitten maksaisivat velan. ap
Kiristäjä AP. Välit poikki kun ei takauksia. Takaukset kuntoon ja välit OK.
Niin miniämäistä, jotta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisivatko he lainata rahaa ja siitä tehtäisiin velkakirja?
Takaajaksi ei kannata missään olosuhteissa suostua.
Me ei haluta lisää velkoja, vaan lainalle takaaja! Jollei me pystytä velkaa maksamaan, niin he sitten maksaisivat velan. ap
Lopeta minuna esiintyminen tai ilmoitan ylläpidolle asiasta..kiitos!
AP.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisivatko he lainata rahaa ja siitä tehtäisiin velkakirja?
Takaajaksi ei kannata missään olosuhteissa suostua.
Me ei haluta lisää velkoja, vaan lainalle takaaja! Jollei me pystytä velkaa maksamaan, niin he sitten maksaisivat velan. ap
Ap, ette ole onnistuneet säästämään tähänkään asti. Kuinka sitten lainanlyhennykset? No, appivanhemmat maksaa. Omikotitaloasuminen ei ole halpaa. Olet törkeä siipeilijä. Pointsit appivanhemmille.
VAI VIELÄ MAKSATTAISIT TALOSI HEILLÄ! mikä saatanan pummi.
Ettei vaan olisi matalapalkka-ammattilaisten suuruudenhulluutta tuo hirsitalo? Onko molemmilla vakituinen työpaikka sellaisella alalla, jossa jatko on niin turvattu kuin se nyt on nykyään? Paljonko tienaatte kuussa? Paljonko jää säästöön? Onko teillä muutakin perhettä kuin vain te kaksi?
Appivanhemmat ovat elämää nähneitä ja elämänkoulussa viisastuneet. Eivät sido omaisuuttaan epävarmaan kohteeseen. Jo tämä paljastaa, että teidän, nuoremman polven talousasiat eivät ole kovin vakaalla pohjalla.
Kolmoselle en malta olla huomauttamatta, että suuret ikäluokat eivät ole käärineet suurilla eläkkeillä miljoonaomaisuuksia. Jos jollain sellaisia on, niin kyllä ne on tulleet omalla työllä tai joissakin tapauksissa perintöinä. Suuriin ikäluokkiin kuuluvia on toki jo kuollut, mutta suurin osa on edelleen hengissä ja vasta äskettäin eläkkeelle jääneitä. Ja voin omalta kohdaltani todeta, että niitä miljoonaomaisuuksia ei ole tullut perintönä eikä kerry eläkkeestäkään. Olen akateemisesti koulutettu ja koulutus on maksanut viidennestä kouluvuodesta lähtien. Ylioppilaaksi asti toki suurimmaksi osaksi vanhemmat kustansivat, mutta sen jälkeen itse velalla, jota maksoin takaisin päälle nelikymppiseksi. Ja sen jälkeen aloinkin lyhentää asuntolainaa, jota makselin toistakymmentä vuotta. Vasta päälle viisikymppisenä olin ensimmäisen kerran aikuiselämässäni velaton. Ja sama koskee varsin monia suureen ikäluokkaan kuuluvia. Hyvin monet meistä ovat pienistä vaatimattomista oloista lähtöisin, joten perinnötkin - ne muutamat tonnit - ovat menneet ihan vain elämiseen. Eläkettäkin kertyi julkisella puolella vain noin keskimääräinen summa, josta säästöön ei paljon jää, vaikka miten nätisti eläisi. Jos minua pyydettäisiin nyt takaamaan isoa asuntolainaa, en suostuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisivatko he lainata rahaa ja siitä tehtäisiin velkakirja?
Takaajaksi ei kannata missään olosuhteissa suostua.
Me ei haluta lisää velkoja, vaan lainalle takaaja! Jollei me pystytä velkaa maksamaan, niin he sitten maksaisivat velan. ap
Ap, ette ole onnistuneet säästämään tähänkään asti. Kuinka sitten lainanlyhennykset? No, appivanhemmat maksaa. Omikotitaloasuminen ei ole halpaa. Olet törkeä siipeilijä. Pointsit appivanhemmille.
VAI VIELÄ MAKSATTAISIT TALOSI HEILLÄ! mikä saatanan pummi.
en minä ole tuota kirjoittanut!
Ap
Samaa mieltä. Se mies on sika. Ei se siitä muutu.