Anoppi ja appiukko eivät suostu takaajiksi. Löysimme ihanan hirsiomakotitalon.
Ollaan oltu miehen kanssa melkein 10vuotta yhdessä ja haaveiltu omakotitalosta. Olemme etsineet pitkään jo mieluista taloa ja nyt vihdoin löysimme hirsiomakotitalon.
Anoppi ja appiukko ovat aina sanoneet, että voivat auttaa meitä ja pyysimme hienotunteisesti , josko he olisivat suostuneet meille takaajiksi. He kuitenkin kieltäytyivät, josta olen itse ainakin todella loukkaantunut.
Minun vanhempani ovat jo kuolleet, joten tästäkin syystä olimme varmoja, että he olisivat halunneet auttaa, koska emme voi ketään muutakaan pyytää.
Mitä ajattelette? En tiedä haluanko olla heidän kanssaan enää tekemisissä. He kuitenkin tiesivät, että yhteinen unelma on ollut meille tärkeä ja nyt kun vihdoin tavotimme sen, niin he eivät suostu tekemään mitään asian eteen.
Annamme olla asian ja ymmärrän, ettei kenenkään tarvitse suostua takaajaksi, mutta yhteyttä en heihin omalta osalta enää pidä.
Kommentit (173)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille haukkujille tiedoksi!
Meillä on sairas lapsi, jonka hoitoon on mennyt rahaa vuosien aikana. Miettikääpä sitä.ja nytkö ei enää mene?
Ei sen talon ylläpitokaan ilmaista ole. Lävähtää päälle kaikenlaiset maksut ihan jätteiden kuljetuksesta alkaen.
Ja sitten se itse laina.Jos pankki on arvioinut että teillä ei ole maksukykyä (ilman takaajia), sitä ei todennäköisesti olekaan.
Miten helvetissä kuvittelette appivanhempien selviävän jos joutuvat lainanne maksamaan? Siinä saavat sitten elää loppuelämänsä jossain kaupungin vuokraluukussa.Edes minun opiskeleva lapseni ei koskaan pyydä rahaa vaan on hoitanut kaiken itse muutettuaan omilleen 18-vuotiaana. Ei niin ettenkö auttaisi hädässä mutta jokaisen on itse rakennettava elämänsä ja suunniteltava se niin että pystyy itse pitämään langat käsissä.
Aina voi tietenkin tapahtua jotain mikä mullistaa kaiken mutta teidän tapauksessa tuo ostopäätös vaikuttaa hetken mielijohteelta. "Me halutaan toi".
Oi, meillä on nyt ihana omakotitalo.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu miehen kanssa melkein 10vuotta yhdessä ja haaveiltu omakotitalosta. Olemme etsineet pitkään jo mieluista taloa ja nyt vihdoin löysimme hirsiomakotitalon.
Anoppi ja appiukko ovat aina sanoneet, että voivat auttaa meitä ja pyysimme hienotunteisesti , josko he olisivat suostuneet meille takaajiksi. He kuitenkin kieltäytyivät, josta olen itse ainakin todella loukkaantunut.
Minun vanhempani ovat jo kuolleet, joten tästäkin syystä olimme varmoja, että he olisivat halunneet auttaa, koska emme voi ketään muutakaan pyytää.
Mitä ajattelette? En tiedä haluanko olla heidän kanssaan enää tekemisissä. He kuitenkin tiesivät, että yhteinen unelma on ollut meille tärkeä ja nyt kun vihdoin tavotimme sen, niin he eivät suostu tekemään mitään asian eteen.
Annamme olla asian ja ymmärrän, ettei kenenkään tarvitse suostua takaajaksi, mutta yhteyttä en heihin omalta osalta enää pidä.
Kuulostaa oudolta kun tällä hetkellä saa paljon ja halvalla rahaa. Esim. Me saatiin 0.7 marginaali ja lupaus ettei tarvii edes myudä ensin nykyistä lainallista taloa. Voidaan suoraan ostaa 400 000e arvoknen talo ja pikkuhiljaa alkaa myydä vanhaa taloa. Sama jomma kavereilla. Tuntuu et nyt riittää kun molemmat töissä niin saa paljon ja halpaa lainaa. Takaajia ei tarvita. Onko teistä toinen työtön? Aikanaan tarvittiin takaaja kun itse olin työtön ekaa asuntolainaa hakiessa.
Suomalaisia sananlaskuja: "Hullu se, joka toisten velkoja takaa." "Se, joka ottaa taatakseen, ottaa myös maksaakseen."
Ei kannata ottaa asuntolainaa jos sille tarvitsee henkilötakaajia.
Yleensä ko. vaatimus tarkoittaa sitä että pankki ei usko teidän selviävän lainan maksusta ja haluaa siksi lisävakuuksia.
Pölkkypäät hah..hah... vai takaajat
Antakaa jo olla! AP sai asunnon.
Mun ex takasi lainan äidilleen. Ja pian pankki lähestyi häntä vaatien koko lainasummaa välittömästi maksuun.
Ei hän sitä pystynyt maksamaan.
Menetti luottotiedot ja maksaa nyt ulosotyomiehelle äitinsä lainoja.
Eikä hän ole ainoa sukulaisten lainojen takia luottotiedot/omaisuuden menettänyt.
Opiskelijatytär osti asunnon puoli vuotta sitten ja me takasimme lainan. Ei olisi sitä muuten saanutkaan.
Vierailija kirjoitti:
kg kirjoitti:
Ymmärrän kyllä, että ei lähde takaajaksi. Vaikka se tietenkin harmittaa. Mutta älä välitä näiden pellejen, just pellejen vastauksista, että miksi et ole säästänyt 10 vuotta. Ja vielä puolta talon hinnasta... Ja se perintö. Ei täällä tavallisella palkalla mitään taloja säästellä kun samalla eläminen maksaa koko ajan...
Samaa mieltä! Tsemppiä AP. Täällä on ilkeitä ihmisiä, joiden on vaikea hallita tunteitaan, jätä ala-arvoiset kommentit sikseen. Kertoo ihmisten lapsellusuudesta ja typeryydestä sanoa noin.
Minullakin on pieni palkka..
Mutta sittenhän pitää talohaaveet jäädä vain haaveiksi. Ei toisia voi pakottaa panttamaan omaa omaisuuttaan oman unelman vuoksi, varsinkaan kiristämällä emotionaalisesti. Ottamatta kantaa muuten tilanteeseeb, apn reaktio paljastaa hänen kypsymättömyytensä. Tsemppiä kuitenkin elämään! Aina ei saa mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikille haukkujille tiedoksi!
Meillä on sairas lapsi, jonka hoitoon on mennyt rahaa vuosien aikana. Miettikääpä sitä.
Miten te pystytte maksamaan asuntolainan ja talosta aiheutuvat kulut jos lapsen hoitokulut ovat suuret?
Vierailija kirjoitti:
Jos on oma talous kunnossa ja voi osoittaa, että kykenee selviytymään lainanlyhennyksista, ei pankki vaadi takaajia, eiköhän se talo itse riitä takaukseksi jos on ns. elinvoimaisella alueella. Näin ainakin meillä oli, kun asuntolainaa haimme.
Sama meillä.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän pankista ja kämpästä, asunnon arvosta noin 70% kelpaa takaukseen. Taattavaa jää muilla keinoin siis 30%, jos mitään säästöjä ei ole. Talon hinnasta riippuen vanhempien taattavaksi (omaisuudellaan, ei henkilötakauksella pöntöt) jää muutama kymppitonni. Olettaen, että talo on järkisijoitus, maksusuunnitelma realistinen ja vanhempienkin talous kunnossa, ei ole kovin iso juttu.
Omat vanhempani olivat takaamassa paria ensimmäistä asuntolainaani ja siitä olen heille kiitollinen. Muodollisuus, joka mahdollisti asuntosijoittamisen heti valmistumisen jälkeen ja on poikinut taloudellista itsenäisyyttä nyt vuosikymmen myöhemmin.
Aika nihkeää 90-luvun laman traumatisoimaa jengiä, jos ei lastensa asuntolainaa takaa.
Juuri niinhän se menee, että kun edellisen laman traumat on unohtuneet, sitten ihmiset alkavat taas tehdä päättömyyksiä. Ottavat liikaa lainaa, menevät takaamaan yli oman maksukykynsä ja kuvittelevat, että tämänkertainen nousukausi jatkuu ja jatkuu...
Itselleni ei jäänyt traumoja mistään lamoista tai pienemmistäkään taantumista, mutta olen aina mitoittanut velkaantumiseni maksukykyni mukaan. Eikä ole tarvinnut vanhempiani raha-asioillani kiusata. Jotain ihanaa on kyllä välillä jäänyt sen vuoksi ostamattakin.
Sinulla on fiksut appivanhemmat. Olisit onnellinen.
Yksi ensimmäisistä talousasioista minkä kaikki fiksut vanhemmat opettavat lapsilleen on se, että koskaan missään tilanteessa ei pidä olla niin typerä, että alkaa jonkun lainan takaajaksi. Olkoon kuka tahansa kyseessä niin siitä voi lähteä, että pian löytää itsensä maksumiehen roolista...
Ei siitä voi loukkaantua, kun eivät suostu. On itse säästettävä 10% hinnasta ja pankista saa lainaa. Pankeissa näkyy rahojenne käyttötyyli. Säästämään siis.
Jos olette jo 10 vuotta olleet yhdessä, eikä ole pesämunaa, niin hiukan ihmettelen.
Takaajalla on vaara, että menettää oman kotinsa toisten velkojen vuoksi. Suostuisitko itsekään sellaiseen? Niin on monelle käynyt.
On lapsellista heittäytyä irti vanhemmista, kun eivät toimi teidän mukaan. Aikuistukaa ja asettukaa toisten asemaan. Unelmia voi muokata varoihin sopiviksi.
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet ansainnut sen hirsiunelman! Mene sitä kohti keinolla millä hyvänsä.
Mitä ei pysty ilman lainaa ostamaan, sitä ei ole myöskään ansainnut. Ensin työt ja sitten huvit.
Ap on kyllä samonko mikä.
Ne appivanhemmat on voittajia kun ei tarvi tuommoista miniää katsella.
Kenenkään ei pidä ikinä koskaan taata kenellekään yhtään mitään!!!
Kun me ollaam aina haaveiltu..! Jos on haave niin toteuta se itse äläkä toisia siihen pakota.
Minäkin olen aina haaveillut että ostan eduskuntatalon. Panen kyllä välit poikki kun appivanhemmat ei takaa meille lainaa!!!
Tämän on pakko olla trolli. Mutta jos ei ole omaa rahaa ja takuita, ei ole. Olkaa ilman ja syystä.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on fiksut appivanhemmat. Olisit onnellinen.
Yksi ensimmäisistä talousasioista minkä kaikki fiksut vanhemmat opettavat lapsilleen on se, että koskaan missään tilanteessa ei pidä olla niin typerä, että alkaa jonkun lainan takaajaksi. Olkoon kuka tahansa kyseessä niin siitä voi lähteä, että pian löytää itsensä maksumiehen roolista...
Kaikki viisaat laman kasvatit tietävät, ettet takaa ikinä edes oman perheesi lainoja. Eikä sitä vaadita.
ja nytkö ei enää mene?
Ei sen talon ylläpitokaan ilmaista ole. Lävähtää päälle kaikenlaiset maksut ihan jätteiden kuljetuksesta alkaen.
Ja sitten se itse laina.
Jos pankki on arvioinut että teillä ei ole maksukykyä (ilman takaajia), sitä ei todennäköisesti olekaan.
Miten helvetissä kuvittelette appivanhempien selviävän jos joutuvat lainanne maksamaan? Siinä saavat sitten elää loppuelämänsä jossain kaupungin vuokraluukussa.
Edes minun opiskeleva lapseni ei koskaan pyydä rahaa vaan on hoitanut kaiken itse muutettuaan omilleen 18-vuotiaana. Ei niin ettenkö auttaisi hädässä mutta jokaisen on itse rakennettava elämänsä ja suunniteltava se niin että pystyy itse pitämään langat käsissä.
Aina voi tietenkin tapahtua jotain mikä mullistaa kaiken mutta teidän tapauksessa tuo ostopäätös vaikuttaa hetken mielijohteelta. "Me halutaan toi".