Kriisi! Olen alisuorittaja, joka tarvitsee deadlineja ja kiireen tunteen.

Ihmiset ovat erilaisia, koko ajan ei ole mahdollista olla tehokas, pätemisen tarve voi purkautua muutoinkin kuin töissä.

Selviytymisen tunne jostain vaikeasta, jossain kohtaa tarpeellinen mutta varo ettei jää päälle.

Vauva-palsta ei kyllä tee kenenkään psyykkeelle hyvää. Palsta on myös hyvin koukuttava ja täynnä kaikenlaista höpinää ilman päätä ja häntää.

Miksi tämä olisi ongelma, jos saat hommat hoidettua ja vielä kehujakin lopputuloksesta? Tässä yhteiskunnassa ihaillaan "tartutaan heti toimeen" -mentaliteettia vaikka vain lopputuloksella on väliä, ei prosessilla. Olen itse tismalleen samanlainen; ilman deadlinea en saa mitään aikaan. Tehokkaimmillani olen juuri ennen deadlinea, en osaa tarttua asioihin aikaisemmin. Vain kiireessä ja paineen alla pääsen flow-tilaan. Ja aina olen saanut kaiken tehtyä ja kiiitosta työstäni.

Itse pidin toimintamalliani aikaisemmin ongelmana kunnes tajusin, ettei se ole "väärä" vaan soveltuu minulle parhaiten. Itse olen kertonut esim. työyhteisössäni tavastani toimia ja muistuttanut, että jos annettu deadline on tiistaina klo 16.30, en ole vielä klo 16.00, saatikka edellisenä päivänä valmis. Kun muutkin tiedostavat tämän, ovat asetetut deadlinet realistisia eikä minulta kysellä puolivalmiin tekeleen perään ennen sitä.

Kyse on siis vain tavasta tehdä töitä, ei "väärästä" tavasta. Jotkut ihmiset tarvitsevat aikaa asioiden prosessointiin ja saavat lopputuloksen kasaan nopeasti, toiset prosessoivat ja tekevät samaan aikaan, yleensä hitaammin. Ja tiedostathan, että kukaan ei voi olla 100 % tehokas koko ajan. On siis turha ajatella, että pystyisit koko työpäivän toimimaan flow-tilassa, jota nyt ilmeisesti koet ennen deadlinea. Unohda siis huono omatunto ja hyväksy oma tapasi toimia. Helpottaa muuten elämää huomattavasti. Been there, done that.

Vierailija kirjoitti:

Sun pitäis oppia laittamaan työsi pienempiin osiin ja jättää kaikkea muuta hömppää vapaa-ajalle. Rentoutuisitkin varmaan paremmin, jos ajankäyttösi olisi hallinnassa, eikä tekemättömät työt kummittelisi mielessä. Näin työtehokin kasvaisi. Oletko myös liian vaativa itsellesi, jos et uskalla aloittaa töitä ajoissa?

Minä ainakin asetan aina riman liian korkealle olipa sitten vaikka kyse vessanpöntön pesusta. T. Alisuorittaja

Mulla oli ihan kauhea tämä prokrastinaatio-ongelma, johtui paljon rimakauhusta tehtävien vaativuutta kohtaan yhdistyneenä perfektionismiin. Sain ongelman kuriin noin vuoden harjoittelulla kognitiiviseen psykologiaan perustuvin menetelmin, jotka olin alunperin löytänyt laihduttamiseen tarkoitetun kirjan perusteella (Beckin menetelmä).

Niinpä sitten aloin väittää vastaan sabotoivia ajatuksiani, palkita itseäni pienistäkin oikeaan suuntaan menemisistä, suunnitella hommat hyvin ja positiivisesti merkitä jo tehdyt hommat (työpäivän alussa tein listaa päivän töistä ja eteen sydän aina kun homma oli hoidettu). Kyllä se vaati aktiivista psyykkistä työtä ekan vuoden, mutta onnistui.

Mulla sama ongelma!

Koulussa olen suoraan siirtynyt siihen, etä kun deadlinet kolkuttelee jo ovella, saan tehtyä lyhyessä ajassa hyvää jälkeä. Ennen sitä en jaksa vaivautua. Olen yrittänyt, mutta se menee monesti siihen, että "alotan ihan kohta", ja huomaan koko päivän menneen netissä surffailuun. En ole siinä kohtaa tehnyt edes mitään viihdyttävää, vaan täysin turhaa.

Nyt kesätöissä ollessani: ei mitään deadlineja, ei mitään työmäärää, mikä mun pitäisi kesän aikana saada tehtyä. Kukaan ei vahdi mitä teen. En siis ole juurikaan saanut mitään aikaiseksi. Hävettää, mutten saa itseäni tekemään noita hommia. Pitäisi yrittää järkätä itelle omat "deadlinet", mutta kun ei ole mitään ulkoapäin tulevaa painetta, niin ei ole mitään stressiä saada niitä tehtyä.

Ongelman tunnistaminen on jo iso askel. Koita vaan saada joku homma valmiiksi etuajassa vaikka vähän väkisin ja kokeile miltä se tuntuu.

Olen toimintatavoiltani tismalleen samanlainen kuin ap ja nro 18. Tästä on ollut elämän aikana sekä haittaa että hyötyä. Sellaisena ahkerana puurtajana olisi ehkä saavuttanut enemmän, mutta joitakin asioita olisi jäänyt kokematta.

Meidänlaisiamme ihmisiä tarvitaan myös, mutta nyky-yhteiskunnassa täytyy pitää matalaa profiilia ettei tule väärinymmärretyksi. Olen itse hyvin ratkaisukeskeinen ja turhaudun melko nopeasti sellaiseen hitaaseen puurtamiseen. Pystyn ratkaisemaan sellaisia ongelmia, joita työtoverini eivät pysty tai jos pystyvät niin pohtisivat niitä järjettömän kauan.

Itse ainakin luisun tuollaiseen helposti, mutta työni ei ole tarpeeksi vaativaa minulle. Tarvitsen jatkuvasti ärsykkeitä, että pysyn motivoituneena. Jos minua ei ns. tarvita (höngitä niskaan, kysellä jne) en jaksa vaivautua.. Työssä missä pitää kokoajan tehdä - siinä olen hyvä ja pysyn reippaana :)

Ihanaa, että teitä on muitakin!

Mä voin samaistua täysin aiempiin kuvailuihin ja vihaan siitä itseäni. Töissä saan usein kehuja tehokkuudestani, mutta silti vietän suuren osan päivästä touhuten jotain aivan muuta. Mulle on todella vaikeaa asettaa itse itselleni rajoja ja vaikka tekisin niin, en silti noudata niitä. 

Olen "diagnosoinut" itselleni ADHD:n ja monet läheisenikin näkevät minussa näitä piirteitä. Meillä suvussa on paljon AD(H)D-ihmisiä ja nämä erityispiirteet kyllä huomaa... Itse en kuitenkaan saanut lääkäriltä diagnoosia ja olen asiasta vähän masentunutkin. Jotenkin koen oloni epäonnistuneeksi myös tästä, sillä nyt en edes enää tiedä mistä toimintani johtuu. Aiemmin käytin sitä perusteena itselleni, joten sain asioita paremmin hoidettua, kun pystyin perustelemaan tapani itselleni. Nykyisin tunnen itseni vain tyhmäksi ja laiskaksi. 

Ennen yliopistoa koulunkäynti oli super helppoa, kun joku kertoi tarkkaan, että mitä pitää lukea ja osata. Myös fuksivuosi sujui hyvin, mutta nyt maisterivaiheessa olen täysin hukassa itseni kanssa. Harjoitustöistä tulee kyllä aina hyviä arvosanoja ja tentitkin menevät keskimäärin hyvin, mutta en vain koe oppineeni mitään... 

Olen niin turhautunut ja kaipaisin myös hyvin vinkkejä. Suosittelen ap.tä käymään varmuuden vuoksi keskustelemassa keskittymishäiriön mahdollisuudesta, sillä syyn tunnistaminen voisi auttaa. 

Mulla on sama ongelma. Saan työstäni hyvää palautetta, mutta itsestä tuntuu että en tee juuri mitään palkkani eteen. Työ on kyllä periaatteessa ihan asiantuntijatyötä, mutta vaatimustaso jotenkin tosi alhaalla. Tarvisin myös kiireen ja pientä painetta saadakseni asioita aikaiseksi. Ja kyllähän tämä on inhottava työtilanne omalla tavallaan, harkitsen myös uuden paikan hakemista erittäin vakavasti.

Et sää oo mun tasoinen alisuorittaja, jos kuitenkin saat jotain aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama ongelma. Saan työstäni hyvää palautetta, mutta itsestä tuntuu että en tee juuri mitään palkkani eteen. Työ on kyllä periaatteessa ihan asiantuntijatyötä, mutta vaatimustaso jotenkin tosi alhaalla. Tarvisin myös kiireen ja pientä painetta saadakseni asioita aikaiseksi. Ja kyllähän tämä on inhottava työtilanne omalla tavallaan, harkitsen myös uuden paikan hakemista erittäin vakavasti.

Jos teet ns. asiantuntijatyötä, niin sanoisin olevan hyvin todennäköistä, että et tee juuri mitään palkkasi eteen.

Siksihän ihmiset ovat mieluummin ns. asiantuntijatyössä kuin paskaduunareita.

Aloittaja päivittää. Palaveri pomon kanssa tuli tänään vähän yllättäen mutta onneksi hän sanoi asiasta paria tuntia aikaisemmin. Mulla oli useampi valmistelutyö tehtävälistalla ja tiesin, että mun pitää esitellä ne. Kaikkia en ollut edes aloittanut kirjoittamaan, joten paniikkirutistus ja sitten vaan esittelee. Kaikkia ei edes ehditty käydä läpi ja mistään ei tullut noottia. Pari kohtaa vaan pitää muuttaa yhdestä valmistelusta. Palaverin jälkeen putosin taas omaan kuplaani. Tänään tosin jätin facet ja iltikset lukematta!

Sähän oot kuin mä:/ Vinkkejä ei valitettavasti ole. Muhun ollaan kanssa tyytyväisiä ja saan hyvää tulosta aikaiseksi, mutta just samalla tavalla kuin sä, eli viime tipassa teen täydellä höyryllä. Vaikka tiedän tekeväni yhtä hyvin ja paremminkin työni kuin kollegani, niin koen valtavan huonoa omaatuntoa, kun laiskottelen suurimmaksi osaksi. Palkkaus ei myöskään kannusta, sillä vaikka tekisin tuplasti töitä verrattuna muihin niin palkkaus ei nousisi. Ongelma on myös kun viime tipasta on tullut rutiinia. Aina oon pärjännyt viime hetken lukemisella/tekemisellä, niin ei ole tullut opeteltua pitkäkestoista työskentelyä.