Päiväkodin tänään aloittaneet -vanhempien ahdistus-/vertaistukiketju!

Montako lasta tuossa päiväkodissa on? Muutamaa vahtii toki aitaamattomallakin pihalla, näinhän esim. perhepäivähoidossa on, jos yhdessä touhuillaan kaikkea, mutta jos lapsia on yhtään enemmän, niin kyllä minuakin vähän epäilyttäisi. En ole ikinä kuullut (yksityisestäkään) päiväkodista, jossa ei olisi omaa aidattua pihaa.

Kannattaa varmaankin sanoa hoitajille, että lapsi saattaa lähteä vaeltelemaan, niin osaavat kiinnittää häneen paremmin huomiota. (ja toivottavasti kenenkään muun lapsi ei karkaa sillä välin).

Tuollainen syömättä jääneen lounaan lämmittäminen välipalalle on kyllä lapsen kiusaamista.

Meidän lapsi oli päivähoitoon mennessä tosi huono syömään (allergia tausta). Hoitopäivät sovittiin niin, että lapsi söi kotona tukevan aamupalan. Hoidossa istui muiden seurana aamupalalla ja maisteli sen minkä maisteli, ilman pakkoa ja ahdistusta. Lounaalla söi minkä söi. Aina ruoan kanssa annettiin leipää, vaikka ei olisi syönyt ruokaa. Välipalalla hoitajat katsoivat, että on aina tarjolla jotakin mikä maistuu.

Jos olis aina lämmitetty edellisen ruoan jämät niin meidän lapsi olisi istunut klo 16 vielä koskemattoman puurolautasen edessä ja itkenyt.

Onneksi oli ihana hoitopaikka jossa ymmärrettiin yksilöllisen hoidon tarve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinne meni joo nuorimmainen ja itse palasin omaan työpaikkaan toiseen päiväkotiin, hui. 

Hyvin oli mennyt vaikka ihan kokopitkällä päivällä sai aloittaa, kävimme toukokuussa harjoittelemassa mutta eihän tuo pieni siitä enää mitään muista. Onneksi muutamina päivinä viikossa saamme lapsille järjestettyä lyhyemmän hoitopäivän.

Aitaamaton piha kuulostaa hurjalle! Onko oikeasti sallittua edes? Meillä ainakin jokunen vuosi sitten kaikkien päiväkotien piha-alueet aidattiin ja vanhat aidat korvattiin uusilla normien mukaisilla metalliaidoilla. Onko kyse perhepäivähoidosta, ryhmiksestä kun yleensäkin ulkoilevat lähipuistossa oman pihan sijaan. 

Ruokakasvatus valitettavasti/onneksi kuuluu myös varhaiskasvatukseen ja kyllä osa sitä on se, että opetellaan syömään lautanen tyhjäksi ja vähintään maistamaan kaikkea. Ymmärrän äidin tuskan tämän asian kanssa, meillä keskimmäinen syntyi keskosena ja oli todella huono syömään ihan kouluikään asti. Kyllä se tuntui epäreilulta ja julmalta kun kasvattajat päivästä toiseen puhuivat lapsen huonosta syömisestä ja maistamisen vaatimisesta. Pääsimme kuitenkin ihan hyvin sopuun asian kanssa, sovittiin mm että lasta ei istuteta pöydässä tarpeettoman kauan ja jos kieltäytyy kokonaan syömästä lounaalla niin se ruoka säästetään jääkaapissa ja lämmitetään uudelleen välipalalle. Kyllä lapsen nälkä tulee varmasti jossain kohtaa päivää ja totuus on että useimmin kyse ei olekaan siitä etteikö lapsella ole nälkä vaan esim vallankäytöstä, nirsoilusta, väsymyksestä, kapinoinnista tai ihan laiskuudesta. Todella monen kohdalla kun on niin että ruoka ei maistu mutta leipä kelpaa :) (Voi olla että tässä ketjussa olleen äidin lapsen kohdalla tilanne ei ole tämä, puhun tässä ihan yleisesti siitä mitä työssäni näen) Asia kannattaa ottaa reippaasti esiin henkilökunnan kanssa ja sopia että lapselle laitetaan ruokaa aluksi vain todella pieniä annoksia, sitähän saa sitten lisää jos maistuukin mutta vaikka ei maistuisi niin ruokaa on lautasella joka tapauksessa vain muutama lusikallinen. Erikoisempien ruokien kohdalla ymmärrän että tottuminen vie aikaa mutta päiväkodeissa suurimman osan ajasta on kuitenkin ihan todella perusruokaa joten jos ruokailu ei ala sujumaan niin ongelmaa on jossain muualla kuin tottumisessa ja se on vanhemmankin ihan hyvä ymmärtää ja sisäistää, ruokailu on pienelle lapselle yksi yleisimmistä vallankäytön välineistä. 

Tässä hoitaja joka ei ole ajan tasalla osaamisessaan. Pakko ei liity ruokaan mitenkään, eikä maistamaan saa painostaa.

Missäs kohtaa minä pakosta puhuinkaan? Puhuin maistamisen opettelusta ja keinoista syömiseen kannustamisessa, ei kai se lapsi voi lopun ikäänsä olla syömättä päiväkodissa ja koulussa. 

Pakottamista tuo on.

Noh hengitä. Eipä niitä ruokia suuhun väkisin tuuupata, mutta kaikin tavoin houkutellaan, suostutellaan ja muita keinoja käytetään. Pian löytyy jokin porkkana, joka auttaa sen ekan maistiaisen yli ja siitä sitten alkaa pikkuhiljaa helpottaan...

Mutta ei, en tiedä ketään joka tunkisi lusikkaa parkuvan lapsen suuhun, pidellen esteleviä käsiä pois... ajatus olisi kauhistuttava.

T. Lh kunnallinen pk

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen syömättä jääneen lounaan lämmittäminen välipalalle on kyllä lapsen kiusaamista.

Meidän lapsi oli päivähoitoon mennessä tosi huono syömään (allergia tausta). Hoitopäivät sovittiin niin, että lapsi söi kotona tukevan aamupalan. Hoidossa istui muiden seurana aamupalalla ja maisteli sen minkä maisteli, ilman pakkoa ja ahdistusta. Lounaalla söi minkä söi. Aina ruoan kanssa annettiin leipää, vaikka ei olisi syönyt ruokaa. Välipalalla hoitajat katsoivat, että on aina tarjolla jotakin mikä maistuu.

Jos olis aina lämmitetty edellisen ruoan jämät niin meidän lapsi olisi istunut klo 16 vielä koskemattoman puurolautasen edessä ja itkenyt.

Onneksi oli ihana hoitopaikka jossa ymmärrettiin yksilöllisen hoidon tarve.

Ei kai niitä edes saisi lämmittää uudelleen, kun suurimmassa osassa päiväkoteja ruoka kai nykyään tulee valmiina jostain keskuskeittiöltä ja on jo kertaalleen lämmitettyä kun tarjotaan lounaalla?

Minun lapseni aloitti eilen päiväkodin taas loman jälkeen. Ei ollut yhtään helpompaa kuin ensimmäisenäkään vuonna. Hän meni nyt kolmatta vuotta päiväkotiin.

Oli taas ankeaa jättää lapsi sinne, vaikka tiedänkin, että hän tykkää olla siellä, tädit ovat kivoja, kaverit tulivat heti ovella halailemaan... mutta kun se äidin ja isin lähteminen tuntuu aina alussa niin kamalalta. "Äiti, tulee kamala ikävä sua" kaikuu korvissa.

Ei nyt heti tullut yhdeksän tunnin hoitopäivää vaan ihan kahden tunnin totuttelupäiviä tämän viikon ajan. Ensi viikolla sitten täydellä teholla.

En osaa tehdä kotona mitään järkevää, katson vain kelloa ja odotan, että voin hakea lapsen. Ja sitten kuitenkin lapsi on siellä työn touhussa, leikit ovat ihan kesken, äitiä vain vähän vilkaistaan, ei ole mikään kiire lähteä vielä kotiin, "äiti, ei vielä saa tulla!"

Voih! Muistan tuon ensimmäisen päivän, lapseni oli 1v 10 kk kun aloitti kunnallisessa päiväkodissa. Olin itse silloin vielä lomalla, koska sovimme päiväkodin kanssa, että pari päivää ennen töihinpaluutani harjoittelemme lyhyemmillä päivillä. Itku kurkussa lähdin päiväkodilta ajamaan kotiin ja kotona itkin lohduttomasti. Voi että se hetki, kun kotiäiti "luovutti lapsensa maailmalle", oli se raastava. Tuntui, että olisin tarvinnut todellakin jotakin terapiaistuntoa tuona aamupäivänä :-D. No, lähdin siitä pikapuoliin lenkille ja liikunta nyt aina auttaa minulla ahdistuksiin, joten lenkin jälkeen ajatukseni olivatkin jo realistisempia. Olin siis ollut siihen asti kotona lapseni kanssa ja olin palaamassa töihin äitiyslomalta ja hoitovapaalta.

Kun menin hakemaan lapseni iltapäivällä kotiin, vastassa oli ulkoileva, iloinen lapsi ja aurinkoisesti hymyilevät hoitajat. Sydämeni oli niin kiitollinen ja sen päivän jälkeen ei ollut vaikeuksia viedä lastani siihen hoitopaikkaan. Lapseni on jo alakoululainen.

Mutta siis tsemppiä tähän ensimmäiseen päivään, uskon tietäväni tunteesi.

Myöskin kiinnittäisin huomiota tuohon yksityiseen päiväkotiin ja vähän tarkistaisin tilannetta. Siltä alalta on raportoitu viime vuosina negatiivisia uutisia, toki niin on myös kunnallisistakin, mutta kunnallisissa paikoissa on aina tietty hierarkia, joihin ottaa yhteyttä, jos epäkohtia ilmenee. Kaiketi samanlainen pitäisi olla yksityisilläkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänne kaikki, joiden lapsi aloitti päiväkodin tänään.

Minkä ikäinen lapsi on? Miten meni?

Ahdistaako hoitoon jättäminen? Vai oletko ihan hyvällä mielellä?

Pidetäänkö tää vertaistuki- ja tsemppiketjuna?

Meillä lapsi nukkuu nyt kotona päikäreitä ja puran ahdistukseni tänne, iik, hirvittää... :-D Meni paremmin kuin odotin. Mutta ne asiat, joita murehdin etukäteen, ei enää hirvitä, vaan ihan uusia juttuja kävi ilmi. Nyt pelottaa, saavatko edes vahdittua kaikkia lapsia niin, ettei lapsi lähde haahuilemaan kenenkään huomaamatta pihasta. Yleensä ulkoilevat aidatussa puistossa, mutta nyt ulkoilivat aitaamattomalla etupihalla! Muut lapset on 3-6-vuotiaita, mutta meidän on vasta reilu 2,5v.

Luultavasti parhaiten vahtivat sitä pienintä, koska oletus on että pienemmät karkaa ihan vaikka vahingossa.

Onko se niin, että kun vanhempi on mukana tutustumassa, niin hoitajat ei niin keskity tähän uuteen lapseen? Kun tuntui, etteivät hirveästi aina katsoneet lapsen perään ja keskittyivät muihin. Toki itse katsoin, kun olin kerran siellä, mutta jäi huolettamaan, miten vahtivat, kun en ole siellä? Onko silloinkin yhtä huoletonta? Olisi ollut monta hetkeä, jolloin lapsi olisi voinut lähteä omille teilleen äkkiäkin. Jäi vähän pelottava olo, että mitä jos joskus saan ilmoituksen, että lapsi on kadonnut. Etenkin kun tuo on vähän sellainen, ettei vielä niin ryhmässä viihdy ja kulkee vähän omia polkujaan puistoissakin.

Ap

Kyllä se on niin että sinä vanhempana vahdit omaa lastasi kun olet paikalla. Toisin sanoen vastuu siirtyy sin ulle kun esim haet lapsen hoidosta vaikka oletkin hoitopaikan pihassa.

Vierailija kirjoitti:

Onko muissa päiväkodeissa sääntöä, että pitäisi syödä lautanen tyhjäksi? Jos nyt ihan, ihan on tuskaa eikä millään syö, niin pitää maistaa ikävuosien määrän verran lusikallisia?

Itsellä on syömishäiriötausta ja lapsi on myös epäluuloinen/nirso joidenkin ruokien suhteen. Syö kyllä hyvin kotona ja syömme monipuolisesti, mutta en pakota maistamaan mitään. Tarjoan, ehdotan ja kokeilen, että saisin maistamaan, mutta en tuputa väkisin enkä pakota mitään. Olen ajatellut, että parempi näin kuin aiheuttaa vaikeampia traumoja joidenkin ruokien suhteen. Usein kyllä nuo oudot ruoat menee ajan kanssa omalla painollaan joskus päivien/viikkojen kuluessa, kunhan on saanut rauhassa niihin tutustua omaan tahtiinsa ja olen niitä useammin tarjonnut.

Musta toi tuntuu jotenkin pahalta ja väärältä, että jos lapsi selkeästi ei halua syödä enempää, pakotetaan syömään vielä lisää. Vaikka vain se ikävuosien määrän verran.

Voi ei... Ja täälläkin yksi vastaaja töissä päiväkodissa ja "kyllä se nyt vaan kuuluu varhaiskasvatukseen". Aaaargh. Meillä lapsi syö kyllä, jos hänen kommenttinsa ruoasta jättää täysin huomiotta. Hän tarvitsee sen rauhan, että kukaan ei kiinnitä huomiota hänen syömiseensä. Syö vaan itse ja juttelee jostain muusta, niin lapsi syö. Jos aikuinen menee mukaan ruoasta puhumiseen niin ei syö. Yhdessä päiväkodissa oli näin. Onneksi pääsi pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinne meni joo nuorimmainen ja itse palasin omaan työpaikkaan toiseen päiväkotiin, hui. 

Hyvin oli mennyt vaikka ihan kokopitkällä päivällä sai aloittaa, kävimme toukokuussa harjoittelemassa mutta eihän tuo pieni siitä enää mitään muista. Onneksi muutamina päivinä viikossa saamme lapsille järjestettyä lyhyemmän hoitopäivän.

Aitaamaton piha kuulostaa hurjalle! Onko oikeasti sallittua edes? Meillä ainakin jokunen vuosi sitten kaikkien päiväkotien piha-alueet aidattiin ja vanhat aidat korvattiin uusilla normien mukaisilla metalliaidoilla. Onko kyse perhepäivähoidosta, ryhmiksestä kun yleensäkin ulkoilevat lähipuistossa oman pihan sijaan. 

Ruokakasvatus valitettavasti/onneksi kuuluu myös varhaiskasvatukseen ja kyllä osa sitä on se, että opetellaan syömään lautanen tyhjäksi ja vähintään maistamaan kaikkea. Ymmärrän äidin tuskan tämän asian kanssa, meillä keskimmäinen syntyi keskosena ja oli todella huono syömään ihan kouluikään asti. Kyllä se tuntui epäreilulta ja julmalta kun kasvattajat päivästä toiseen puhuivat lapsen huonosta syömisestä ja maistamisen vaatimisesta. Pääsimme kuitenkin ihan hyvin sopuun asian kanssa, sovittiin mm että lasta ei istuteta pöydässä tarpeettoman kauan ja jos kieltäytyy kokonaan syömästä lounaalla niin se ruoka säästetään jääkaapissa ja lämmitetään uudelleen välipalalle. Kyllä lapsen nälkä tulee varmasti jossain kohtaa päivää ja totuus on että useimmin kyse ei olekaan siitä etteikö lapsella ole nälkä vaan esim vallankäytöstä, nirsoilusta, väsymyksestä, kapinoinnista tai ihan laiskuudesta. Todella monen kohdalla kun on niin että ruoka ei maistu mutta leipä kelpaa :) (Voi olla että tässä ketjussa olleen äidin lapsen kohdalla tilanne ei ole tämä, puhun tässä ihan yleisesti siitä mitä työssäni näen) Asia kannattaa ottaa reippaasti esiin henkilökunnan kanssa ja sopia että lapselle laitetaan ruokaa aluksi vain todella pieniä annoksia, sitähän saa sitten lisää jos maistuukin mutta vaikka ei maistuisi niin ruokaa on lautasella joka tapauksessa vain muutama lusikallinen. Erikoisempien ruokien kohdalla ymmärrän että tottuminen vie aikaa mutta päiväkodeissa suurimman osan ajasta on kuitenkin ihan todella perusruokaa joten jos ruokailu ei ala sujumaan niin ongelmaa on jossain muualla kuin tottumisessa ja se on vanhemmankin ihan hyvä ymmärtää ja sisäistää, ruokailu on pienelle lapselle yksi yleisimmistä vallankäytön välineistä. 

Tässä hoitaja joka ei ole ajan tasalla osaamisessaan. Pakko ei liity ruokaan mitenkään, eikä maistamaan saa painostaa.

Missäs kohtaa minä pakosta puhuinkaan? Puhuin maistamisen opettelusta ja keinoista syömiseen kannustamisessa, ei kai se lapsi voi lopun ikäänsä olla syömättä päiväkodissa ja koulussa. 

Pakottamista tuo on.

Ja höpöhöpö nyt sinä ylihysteerinen ja suojelevainen ihminen - pakottaminen on sitä jos fyysisesti alkaa ruokaa lappaa lapsen suuhun.

Hullua miten tietämättömiöä ihmiset ovat. Hoitohenkilökunnan työhön kuuluu varhaiskasvatuksessa kannustaa ja tutustuttaa lasta uusiin makuihin ja kehoittaa maistamaan uusia tuttavuuksia. Ruokailu on osa varhaiskasvatus-suunnitelmaa. Pakoittaamista se ei ole. Äly hoi, älä jätä näitä avuttomia äitirukkia !

Voi ei! Meidän lapset aloittaa ensiviikolla! APUA!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinne meni joo nuorimmainen ja itse palasin omaan työpaikkaan toiseen päiväkotiin, hui. 

Hyvin oli mennyt vaikka ihan kokopitkällä päivällä sai aloittaa, kävimme toukokuussa harjoittelemassa mutta eihän tuo pieni siitä enää mitään muista. Onneksi muutamina päivinä viikossa saamme lapsille järjestettyä lyhyemmän hoitopäivän.

Aitaamaton piha kuulostaa hurjalle! Onko oikeasti sallittua edes? Meillä ainakin jokunen vuosi sitten kaikkien päiväkotien piha-alueet aidattiin ja vanhat aidat korvattiin uusilla normien mukaisilla metalliaidoilla. Onko kyse perhepäivähoidosta, ryhmiksestä kun yleensäkin ulkoilevat lähipuistossa oman pihan sijaan. 

Ruokakasvatus valitettavasti/onneksi kuuluu myös varhaiskasvatukseen ja kyllä osa sitä on se, että opetellaan syömään lautanen tyhjäksi ja vähintään maistamaan kaikkea. Ymmärrän äidin tuskan tämän asian kanssa, meillä keskimmäinen syntyi keskosena ja oli todella huono syömään ihan kouluikään asti. Kyllä se tuntui epäreilulta ja julmalta kun kasvattajat päivästä toiseen puhuivat lapsen huonosta syömisestä ja maistamisen vaatimisesta. Pääsimme kuitenkin ihan hyvin sopuun asian kanssa, sovittiin mm että lasta ei istuteta pöydässä tarpeettoman kauan ja jos kieltäytyy kokonaan syömästä lounaalla niin se ruoka säästetään jääkaapissa ja lämmitetään uudelleen välipalalle. Kyllä lapsen nälkä tulee varmasti jossain kohtaa päivää ja totuus on että useimmin kyse ei olekaan siitä etteikö lapsella ole nälkä vaan esim vallankäytöstä, nirsoilusta, väsymyksestä, kapinoinnista tai ihan laiskuudesta. Todella monen kohdalla kun on niin että ruoka ei maistu mutta leipä kelpaa :) (Voi olla että tässä ketjussa olleen äidin lapsen kohdalla tilanne ei ole tämä, puhun tässä ihan yleisesti siitä mitä työssäni näen) Asia kannattaa ottaa reippaasti esiin henkilökunnan kanssa ja sopia että lapselle laitetaan ruokaa aluksi vain todella pieniä annoksia, sitähän saa sitten lisää jos maistuukin mutta vaikka ei maistuisi niin ruokaa on lautasella joka tapauksessa vain muutama lusikallinen. Erikoisempien ruokien kohdalla ymmärrän että tottuminen vie aikaa mutta päiväkodeissa suurimman osan ajasta on kuitenkin ihan todella perusruokaa joten jos ruokailu ei ala sujumaan niin ongelmaa on jossain muualla kuin tottumisessa ja se on vanhemmankin ihan hyvä ymmärtää ja sisäistää, ruokailu on pienelle lapselle yksi yleisimmistä vallankäytön välineistä. 

Tässä hoitaja joka ei ole ajan tasalla osaamisessaan. Pakko ei liity ruokaan mitenkään, eikä maistamaan saa painostaa.

Missäs kohtaa minä pakosta puhuinkaan? Puhuin maistamisen opettelusta ja keinoista syömiseen kannustamisessa, ei kai se lapsi voi lopun ikäänsä olla syömättä päiväkodissa ja koulussa. 

Pakottamista tuo on.

Ja höpöhöpö nyt sinä ylihysteerinen ja suojelevainen ihminen - pakottaminen on sitä jos fyysisesti alkaa ruokaa lappaa lapsen suuhun.

Hullua miten tietämättömiöä ihmiset ovat. Hoitohenkilökunnan työhön kuuluu varhaiskasvatuksessa kannustaa ja tutustuttaa lasta uusiin makuihin ja kehoittaa maistamaan uusia tuttavuuksia. Ruokailu on osa varhaiskasvatus-suunnitelmaa. Pakoittaamista se ei ole. Äly hoi, älä jätä näitä avuttomia äitirukkia !

Hullua miten osaamattomia ja tapoihinsa pinttyneitä jopa ammattilaiset ovat. Eivät edes seuraa oman alansa perustutkimuksia.

Viitseliäisyys ja itsensä ja ammattitaitonsa kehittäminen, ohoi!

Ruokailuun liittyen tuli mieleen kun oma lapseni aikoinaan päiväkodissa ei jaksanut syödä toista lautasellistaan loppuun, niin hoitaja pakotti syömään sillä seurauksella että lapsi oli oksentanut lautaselle.

Hoitaja tämän jälkeenkin pakotti syömään lautasen tyhjäksi.

Hoitaja ei hävennyt asiaa, vaan kertoi tämän kun haimme lapsemme joka itkien kuunteli hoitajan valitusta syömisestä.

Päiväkoti ei sovellu hoitopaikaksi  lapsille, väittää psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen uudessa kirjassaan Pienen lapsen sosiaalisuus(WSOY). Todisteeksi väitteelleen hän esittää ison joukon toisiaan tukevia tutkimuksia.

Keltikangas-Järvisen mukaan kyse ei ole päivähoidosta sinänsä vaan siitä, että tutkimusten mukaan liian varhaiset ryhmäkokemukset voivat vahingoittaa lapsen stressinsietokykyä. Asia on merkityksellinen siksi, että stressinsietokyky kehittyy kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana ja tuo taso säilyy aikuisenakin.

Kirjan mukaan taidot, joilla selvitään suuressa ryhmässä, ovat usein enemmänkin hengissä selviämisen kuin vaativan sosiaalisen kanssakäymisen taitoja. Eikä kaksivuotiaalla tai vähän vanhemmallakaan ole vielä kykyä pitää puoliaan.

Puolensa pitäminen ei voi tarkoittaa muuta kuin viidakon lakia, Keltikangas-Järvinen toteaa.

Ryhmä lisää aggressiivisuutta

Ryhmässä oleminen lisää kirjan mukaan myös aggressiivisuuta. Pieni lapsi turvautuu aggressioon, kun hän joutuu tilanteeseen, jota hän ei vielä hallitse ja josta hän ei vielä selviä.

Keltikangas-Järvinen suositteleekin kirjassaan, ettei aivan pieniä lapsia pantaisi päiväkotiin. Lapsen kehitys tapahtuu asteittain. Kodin ja päiväkodin ryhmän välissä tulisi olla oppimisvaihe, jossa lasta hoidetaan muutaman lapsen ryhmässä. Tähän ratkaisu on perhepäivähoito. Tuolloin lasta hoitaa sama aikuinen ja ympärillä olevat lapset ovat tuttuja.

Perhepäivähoidon aloittamistakin professori lykkäisi siihen asti, kunnes lapsi parivuotias.

Lapsi alkaa kiinnostua muista lapsista vasta keskimäärin puolitoistavuotiaana, mutta silloinkaan yhteisleikki ei kestä monta minuuttia kerrallaan. Vasta kahden-kolmen ikävuoden välillä lapsi alkaa vähitellen leikkiä 1-2 lapsen kanssa yhdessä.

Professori Keltikangas-Järvisen kirja tulee kiinnostavaan saumaan. Eduskunta keskusteli viimeksi eilen kotihoidontuen mahdollisista leikkauksista. Leikkaus tarkoittaisi sitä, että yhä useampi vanhempi joutuisi aikaistamaan paluuta työelämään.

Vierailija kirjoitti:

Sinne meni joo nuorimmainen ja itse palasin omaan työpaikkaan toiseen päiväkotiin, hui. 

Hyvin oli mennyt vaikka ihan kokopitkällä päivällä sai aloittaa, kävimme toukokuussa harjoittelemassa mutta eihän tuo pieni siitä enää mitään muista. Onneksi muutamina päivinä viikossa saamme lapsille järjestettyä lyhyemmän hoitopäivän.

Aitaamaton piha kuulostaa hurjalle! Onko oikeasti sallittua edes? Meillä ainakin jokunen vuosi sitten kaikkien päiväkotien piha-alueet aidattiin ja vanhat aidat korvattiin uusilla normien mukaisilla metalliaidoilla. Onko kyse perhepäivähoidosta, ryhmiksestä kun yleensäkin ulkoilevat lähipuistossa oman pihan sijaan. 

Ruokakasvatus valitettavasti/onneksi kuuluu myös varhaiskasvatukseen ja kyllä osa sitä on se, että opetellaan syömään lautanen tyhjäksi ja vähintään maistamaan kaikkea. Ymmärrän äidin tuskan tämän asian kanssa, meillä keskimmäinen syntyi keskosena ja oli todella huono syömään ihan kouluikään asti. Kyllä se tuntui epäreilulta ja julmalta kun kasvattajat päivästä toiseen puhuivat lapsen huonosta syömisestä ja maistamisen vaatimisesta. Pääsimme kuitenkin ihan hyvin sopuun asian kanssa, sovittiin mm että lasta ei istuteta pöydässä tarpeettoman kauan ja jos kieltäytyy kokonaan syömästä lounaalla niin se ruoka säästetään jääkaapissa ja lämmitetään uudelleen välipalalle. Kyllä lapsen nälkä tulee varmasti jossain kohtaa päivää ja totuus on että useimmin kyse ei olekaan siitä etteikö lapsella ole nälkä vaan esim vallankäytöstä, nirsoilusta, väsymyksestä, kapinoinnista tai ihan laiskuudesta. Todella monen kohdalla kun on niin että ruoka ei maistu mutta leipä kelpaa :) (Voi olla että tässä ketjussa olleen äidin lapsen kohdalla tilanne ei ole tämä, puhun tässä ihan yleisesti siitä mitä työssäni näen) Asia kannattaa ottaa reippaasti esiin henkilökunnan kanssa ja sopia että lapselle laitetaan ruokaa aluksi vain todella pieniä annoksia, sitähän saa sitten lisää jos maistuukin mutta vaikka ei maistuisi niin ruokaa on lautasella joka tapauksessa vain muutama lusikallinen. Erikoisempien ruokien kohdalla ymmärrän että tottuminen vie aikaa mutta päiväkodeissa suurimman osan ajasta on kuitenkin ihan todella perusruokaa joten jos ruokailu ei ala sujumaan niin ongelmaa on jossain muualla kuin tottumisessa ja se on vanhemmankin ihan hyvä ymmärtää ja sisäistää, ruokailu on pienelle lapselle yksi yleisimmistä vallankäytön välineistä. 

Pakkosyöminen on väkivaltaa. Ethän oikeasti ole töissä päiväkodissa, ethän? Pakkosyöttämisessä sinä käytät valtaa väärin. lapsen vallankäyttöön on paras keino huomiotta jättäminen. Jos ei syö tai maista niin sitten ei sitä tee.

Olen järkyttynyt että tällaistä vielä esiintyy päiväkodeissa

t. vanha lastenhoitaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinne meni joo nuorimmainen ja itse palasin omaan työpaikkaan toiseen päiväkotiin, hui. 

Hyvin oli mennyt vaikka ihan kokopitkällä päivällä sai aloittaa, kävimme toukokuussa harjoittelemassa mutta eihän tuo pieni siitä enää mitään muista. Onneksi muutamina päivinä viikossa saamme lapsille järjestettyä lyhyemmän hoitopäivän.

Aitaamaton piha kuulostaa hurjalle! Onko oikeasti sallittua edes? Meillä ainakin jokunen vuosi sitten kaikkien päiväkotien piha-alueet aidattiin ja vanhat aidat korvattiin uusilla normien mukaisilla metalliaidoilla. Onko kyse perhepäivähoidosta, ryhmiksestä kun yleensäkin ulkoilevat lähipuistossa oman pihan sijaan. 

Ruokakasvatus valitettavasti/onneksi kuuluu myös varhaiskasvatukseen ja kyllä osa sitä on se, että opetellaan syömään lautanen tyhjäksi ja vähintään maistamaan kaikkea. Ymmärrän äidin tuskan tämän asian kanssa, meillä keskimmäinen syntyi keskosena ja oli todella huono syömään ihan kouluikään asti. Kyllä se tuntui epäreilulta ja julmalta kun kasvattajat päivästä toiseen puhuivat lapsen huonosta syömisestä ja maistamisen vaatimisesta. Pääsimme kuitenkin ihan hyvin sopuun asian kanssa, sovittiin mm että lasta ei istuteta pöydässä tarpeettoman kauan ja jos kieltäytyy kokonaan syömästä lounaalla niin se ruoka säästetään jääkaapissa ja lämmitetään uudelleen välipalalle. Kyllä lapsen nälkä tulee varmasti jossain kohtaa päivää ja totuus on että useimmin kyse ei olekaan siitä etteikö lapsella ole nälkä vaan esim vallankäytöstä, nirsoilusta, väsymyksestä, kapinoinnista tai ihan laiskuudesta. Todella monen kohdalla kun on niin että ruoka ei maistu mutta leipä kelpaa :) (Voi olla että tässä ketjussa olleen äidin lapsen kohdalla tilanne ei ole tämä, puhun tässä ihan yleisesti siitä mitä työssäni näen) Asia kannattaa ottaa reippaasti esiin henkilökunnan kanssa ja sopia että lapselle laitetaan ruokaa aluksi vain todella pieniä annoksia, sitähän saa sitten lisää jos maistuukin mutta vaikka ei maistuisi niin ruokaa on lautasella joka tapauksessa vain muutama lusikallinen. Erikoisempien ruokien kohdalla ymmärrän että tottuminen vie aikaa mutta päiväkodeissa suurimman osan ajasta on kuitenkin ihan todella perusruokaa joten jos ruokailu ei ala sujumaan niin ongelmaa on jossain muualla kuin tottumisessa ja se on vanhemmankin ihan hyvä ymmärtää ja sisäistää, ruokailu on pienelle lapselle yksi yleisimmistä vallankäytön välineistä. 

Tässä hoitaja joka ei ole ajan tasalla osaamisessaan. Pakko ei liity ruokaan mitenkään, eikä maistamaan saa painostaa.

Missäs kohtaa minä pakosta puhuinkaan? Puhuin maistamisen opettelusta ja keinoista syömiseen kannustamisessa, ei kai se lapsi voi lopun ikäänsä olla syömättä päiväkodissa ja koulussa. 

Pakottamista tuo on.

Noh hengitä. Eipä niitä ruokia suuhun väkisin tuuupata, mutta kaikin tavoin houkutellaan, suostutellaan ja muita keinoja käytetään. Pian löytyy jokin porkkana, joka auttaa sen ekan maistiaisen yli ja siitä sitten alkaa pikkuhiljaa helpottaan...

Mutta ei, en tiedä ketään joka tunkisi lusikkaa parkuvan lapsen suuhun, pidellen esteleviä käsiä pois... ajatus olisi kauhistuttava.

T. Lh kunnallinen pk

Eli mitä muita keinoja? Kaikin voimin houkuttelu ja suostuttelu kuulostaa pahalta. Meneekö jo uhkailun puolelle? Entä jos lapsi ei maista, mitä teet?

Meidän päiväkodissa ei ole edes pakko maistaa. Keinomme on ruuan kehuminen, lapsen kehuminen, positiiviseen sävyyn jutustely yms. Kukaan ei houkuta tuntitolkulla maistamaan tai syömään, leivän ja maidon saa ruuan kanssa, jokainen syö siinä järjestyksessä kun haluaa. Jos leipä ja maito on ainut mitä maistuu niin se on ok, en minäkään aikuinen pidä kaikista niistä laitoskeittiön harmaista einesmössöistä. Ja tätä en lapsille myöskään näytä.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkoti ei sovellu hoitopaikaksi  lapsille, väittää psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen uudessa kirjassaan Pienen lapsen sosiaalisuus(WSOY). Todisteeksi väitteelleen hän esittää ison joukon toisiaan tukevia tutkimuksia.

Keltikangas-Järviseltä tuntuu tulevan näitä aivopieruja tämän tästä. Täysin vieraantunut lapsiperheiden todellisesta elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkoti ei sovellu hoitopaikaksi  lapsille, väittää psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen uudessa kirjassaan Pienen lapsen sosiaalisuus(WSOY). Todisteeksi väitteelleen hän esittää ison joukon toisiaan tukevia tutkimuksia.

Keltikangas-Järvisen mukaan kyse ei ole päivähoidosta sinänsä vaan siitä, että tutkimusten mukaan liian varhaiset ryhmäkokemukset voivat vahingoittaa lapsen stressinsietokykyä. Asia on merkityksellinen siksi, että stressinsietokyky kehittyy kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana ja tuo taso säilyy aikuisenakin.

Kirjan mukaan taidot, joilla selvitään suuressa ryhmässä, ovat usein enemmänkin hengissä selviämisen kuin vaativan sosiaalisen kanssakäymisen taitoja. Eikä kaksivuotiaalla tai vähän vanhemmallakaan ole vielä kykyä pitää puoliaan.

Puolensa pitäminen ei voi tarkoittaa muuta kuin viidakon lakia, Keltikangas-Järvinen toteaa.

Ryhmä lisää aggressiivisuutta

Ryhmässä oleminen lisää kirjan mukaan myös aggressiivisuuta. Pieni lapsi turvautuu aggressioon, kun hän joutuu tilanteeseen, jota hän ei vielä hallitse ja josta hän ei vielä selviä.

Keltikangas-Järvinen suositteleekin kirjassaan, ettei aivan pieniä lapsia pantaisi päiväkotiin. Lapsen kehitys tapahtuu asteittain. Kodin ja päiväkodin ryhmän välissä tulisi olla oppimisvaihe, jossa lasta hoidetaan muutaman lapsen ryhmässä. Tähän ratkaisu on perhepäivähoito. Tuolloin lasta hoitaa sama aikuinen ja ympärillä olevat lapset ovat tuttuja.

Perhepäivähoidon aloittamistakin professori lykkäisi siihen asti, kunnes lapsi parivuotias.

Lapsi alkaa kiinnostua muista lapsista vasta keskimäärin puolitoistavuotiaana, mutta silloinkaan yhteisleikki ei kestä monta minuuttia kerrallaan. Vasta kahden-kolmen ikävuoden välillä lapsi alkaa vähitellen leikkiä 1-2 lapsen kanssa yhdessä.

Professori Keltikangas-Järvisen kirja tulee kiinnostavaan saumaan. Eduskunta keskusteli viimeksi eilen kotihoidontuen mahdollisista leikkauksista. Leikkaus tarkoittaisi sitä, että yhä useampi vanhempi joutuisi aikaistamaan paluuta työelämään.

Tässä on nyt lainailtu vähän omiin tarpeisiin sopivasti. Keltikangas-Järvinen sanoo, että lasta ei saisi laittaa liian suuriin ryhmiin liian pienenä - ei että ei saisi laittaa lainkaan päiväkotiin.

Minun lapseni oli kunnallisessa päiväkodissa, kaksi ensimmäistä vuotta meni 10 lapsen ryhmässä, jossa oli 3 tätiä. Kaikki meni erinomaisen hyvin. Vaikka lapsi ei pienenä leikkisikään yhteisleikkejä toisten lasten kanssa, lapsi nauttii kovasti siitä, että ympärillä on muita lapsia.

Ei saisi painostaa edes maistamaan, kannustaa toki. 

Eli heti, jos tällaista ilmenee, niin asia johtajalle. Jos sekään ei auta, niin ylemmälle taholle virastoon. Ihan virallinen ohjeistus on, että syömään ei pakoteta -- ei edes yhtä teelusikallista. 

Meillä hyvin nirsoille aloittajille laitetaan ruokaa aivan nokare, syö ja pyytää lisää tai ei syö. Istuu kuitenkin pöydässä ruokailun ajan ja saa sitten leipää ja maitoa. Jälkiruuan muiden kanssa yhtäaikaa. 

Usein nirsoilu jää pois aika nopeasti, kun asiasta ei tehdä mitään numeroa. Jos lapsi syö kotona aamupalan, niin vanhempia kehotetaan antamaan hyvin kevyt aamupala, jotta lounaalla olisi kunnon nälkä.