Lue keskustelun säännöt.
Itken. Mies raivoaa mulle koska en uskalla ajaa autoa!
01.08.2017 |
Äsken mies oli käymässä lääkärissä murtuneen jalan takia, sitten se soitti että sen pitää mennä vielä toiseen paikkaan lääkäriin. Ja röntgenkuvakansio olijäänyt meille kotiin. Mies siis soitti että voitko tuoda ne. Olin juuri tullut suihkusta tukka märkänä, ja puin nopeati vaatteet päälle je hyppäsin bussiin rontgenkuvakansio laukussani. Mies lähetteli koko matkan tekstareita että "missä vitussa olen" yms.
Kun saavuin tapaamispaikalle, ojensin kansion miehelle ja se rupesi ensinnäkin raivoamaan että miksi en ottanut muovipussia sille. en tajunnut siinä kiireen keskellä kotona ottaa pussia kun oli kiire vaan juosta nopeasti bussiin... ja mies jatkoi "laitanko nää sun perseeseen vai??" viitaten siihen että en tuonut pussia. räyhäsi ja jouduin toppuuttelemaan ettei herätä muiden ihmisten huomiota. ja alkoi raivota siitäkin että miksi en tullut autolla koska olisi säästynyt aikaa koska oli kiire sinne toiseen lääkäriin, en ole koskaan ajanut tolla meidän uudella autolla ja muutenkin pelottaa ja ahdistaa ajaminen.
ajatuksia, vinkkejä, mitä vaan?? auttakaa.
Kommentit (282)
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei auton käyttö varsinaisesti ole ongelma, eli kytkimen käyttö ja mäkilähdöt sujuu erinomaisesti. Sitäpaitsi, uusin automme on automaatti. Ongelma on päänsisäinen.
Ap
No,sun mies ei pidä siitä puolesta sussa,et sulla on tuollainen ongelma päässä. Joko sinä teet itse asialle jotain eli ajat autoa tai sitten miehesi hyväksyy tuon ja jatkatte yhdessä. Luonnollisestikaan miehesi ei voi siitä enää sitten tuolla tavalla suuttua ja riehua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana tässä ei nyt ole autolla ajamisesi/ajanattomuus, vaan miegen käytös. Onko hän muutenkin noin ilkeä?
Yleensä ei, yleensä se siis on kohtelias ja huomaavainen mutta juuri tämänkaltaisissa tilanteissa se on aivan hirveä. Esim. kerran kun asuimme vielä eri osoitteissa, oli mies unohtanut avaimet kotiinsa sisälle. Mies asui vantaalla ja minä helsingissä. sama kuvio, se soitti että tuo avaimet, eli äkkiä vaatteet päälle ja reppu selkään ja lähdin kohti vantaata. ja mies pommittaa viesteillä että mikä vittu kestää, ja itkun partaalla tuon avaimet miehelle joka edelleen talon rapussa räyhää ja haukkuu heti ensimmäisenä kun näkee että tulen avaimien kanssa eikä edes kiittänyt. hyviä hetkiä on kyllä enemmän.
ap
Ai että kiva ja kohtelias mies? Mokailee ja unohtelee itse toistuvasti, ei pyydä anteeksi aiheuttamaansa vaivaa, vaan raivoaa, kun sen pitäisi olla nolona.
Huonolla itsetunnolla varustetut ihmiset ei kestä sitä että he mokaavat (ap:n mies mokasi unohtamalla avaimet). Sitten he alkavat haukkua muita, koska ainoa tapa sillä hetkellä saada itsensä näyttämään edes jotenkin onnistuneelta ihmiseltä on alentaa muita ja haukkua muita. Eli siis kuvitella, että tuo toinen on paskempi kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei auton käyttö varsinaisesti ole ongelma, eli kytkimen käyttö ja mäkilähdöt sujuu erinomaisesti. Sitäpaitsi, uusin automme on automaatti. Ongelma on päänsisäinen.
Ap
Harjoitus, Harjoitus, Harjoitus.
T. Taksikuski
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olen vuokrannut autoja, niin olen huomannut, että jos ei ole jollain autolla aikaisemmin ajanut, niin sillä ei niin vaan lähdetä kiireessä liikkeelle. Ei hypätä niinkuin saluunan ikkunasta hevosen selkään Lucky Lukessa, ja lähdetä ajamaan. Jo pelkkä käynnistäminen ja valojen päällelaitto voi vaatia manuaalin selaamista. Ja sitten vielä pitää totutella sillä ajamiseen ettei kolaroi heti alkuun.
Höpönhöpön kyllä normaalilla älyllä varustettu ihminen joka on ajokortin hankkinut kykenee ajamaan autolla kun autolla.
1)itse olen hypännyt ongelmitta pakettiauton rattiin, koskaan sellaisella ennen ajamatta.
2)olen ongelmitta hinannut toista autoa, koskaan aikaisemmin sitä en ole tehnyt tai harjoitellut.
3)olen ongelmitta hypännyt eri merkkisen eri mallisen auton rattiin.
4)olen ongelmitta hypännyt rattivaihteisen auton rattiin.
5)olen ongelmitta hypännyt automaattiivaihteisen auton rattiin, siinä oli hieman naurussa piteleminen.
Joidenkin ei ilmeisesti pitäisi sitä ajokorttia hankkia ollenkaan.
Voi oletpa sinä taitava! Saat ihan suunnatonta ja sokeaa ihailua osaksesi! Olet mahtava ja ylivertainen ihminen. Huutomerkki!!
Ap:lle. Ymmärrän tuskasi autolla ajon suhteen. Olen itse ollut samanlainen. En ajanut kuin kauppaan ja takaisin. Äitiyslomalla en ajanut ollenkaan. Sitten muutimme ja autolla ajo tuli täysin pakolliseksi. En olisi päässyt minnekään jos minulla ei olisi omaa autoa ja halua ajaa. Aluksi ajaminen meni täysin töihin-kotiin akselilla. Poikkeamia en uskaltanut tehdä. En edes ostoskeskukseen, joka olisi ollut työmatkan varrella. Kuitenkin halusin päästä ostoskeskukseen itsenäisesti, joten aloitin sinne ajamisen. Suunnittelin reitin huolella ja jännitin maha kuralla. Mutta ajoin. Sen jälkeen "ajopiirini" laajeni hiljalleen lähiseudulle. Kaupungin keskustasta pysyin kuitenkin visusti pois. Mitä enemmän ajoin, sitä enemmän rentouduin auton ratissa. Liikenteen luku parani. En jännittänyt auton hallintaa. Sitten tuli aika (lasten harrastusten takia), että olin täysin pakotettu ajamaan minne vain, milloin vain, kaupungin läpi tai kaupunkiin. Päätin että ajan. Liikennesäännöt ovat samat ajat sitten missä vain! :D Jännitti, mutta se fiilis siitä, että minä pystyn menemään autolla minne vain, oli niin hyvä! Joten, vinkkinä sinulle ap, sanon, että aja ensin vaikka edes lyhyitä reittejä. Suunnittele reitti, mieti kaistanvaihdot etukäteen jne. Mutta aja. Vaikka vain kauppaan ja takaisin. Et huomaakaan kun ajat vähän kauemmas ja et enää jännitä joka ajokertaa. Ja jos auto tuntuu vieraalle, ajamalla totut siihen. Käy vaikka jossain isolla parkkipaikalla totuttelemassa kytkimeen ja autoon ylipäätänsä.
Lupaan, että se kannattaa.
Vau,vitsi ku hienoa että sä osaat ja pystyt tuohon. Oot nyt ansainnut oikein mitalin,ku oot niin hienosti oppinut ajamaan autoa! ;)
Kukahan sille on ajokortin ikinä antanut.
Miksiköhän kukaan maksaa autokoululle jos opetus on sitä tasoa että itse pitää sen jälkeen kuitenkin opetella homma.
Millä lienee tuollaiset ajokortit hommattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei auton käyttö varsinaisesti ole ongelma, eli kytkimen käyttö ja mäkilähdöt sujuu erinomaisesti. Sitäpaitsi, uusin automme on automaatti. Ongelma on päänsisäinen.
Ap
No,sun mies ei pidä siitä puolesta sussa,et sulla on tuollainen ongelma päässä. Joko sinä teet itse asialle jotain eli ajat autoa tai sitten miehesi hyväksyy tuon ja jatkatte yhdessä. Luonnollisestikaan miehesi ei voi siitä enää sitten tuolla tavalla suuttua ja riehua.
Kaikissa ihmisissä on jokin heikkous. Ap:n heikkous on ajopelko. Kukaan ei ole täydellinen supervahva ilman mitään heikkoutta. Tämän ketjun perusteella ap:n miehessä on lukuisia heikkouksia, mutta hän vaatii ap:n olevan täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei auton käyttö varsinaisesti ole ongelma, eli kytkimen käyttö ja mäkilähdöt sujuu erinomaisesti. Sitäpaitsi, uusin automme on automaatti. Ongelma on päänsisäinen.
Ap
No,sun mies ei pidä siitä puolesta sussa,et sulla on tuollainen ongelma päässä. Joko sinä teet itse asialle jotain eli ajat autoa tai sitten miehesi hyväksyy tuon ja jatkatte yhdessä. Luonnollisestikaan miehesi ei voi siitä enää sitten tuolla tavalla suuttua ja riehua.
Kaikissa ihmisissä on jokin heikkous. Ap:n heikkous on ajopelko. Kukaan ei ole täydellinen supervahva ilman mitään heikkoutta. Tämän ketjun perusteella ap:n miehessä on lukuisia heikkouksia, mutta hän vaatii ap:n olevan täydellinen.
Eli sun mielestä ap:lla on vain ja ainoastaan tämä yksi heikkous ja miehellä monta? :D Kuule,sä et nyt voi ihan noin sanoa tuntematta näitä kahta ihmistä. Sitä paitsi tässähän tulee vain ap:n kanta asioihin niin kuin aina näissä av-palstan aloituksissa. Olisi hyvä lukea myös,mitä ap:n mies sanoisi ap:sta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei auton käyttö varsinaisesti ole ongelma, eli kytkimen käyttö ja mäkilähdöt sujuu erinomaisesti. Sitäpaitsi, uusin automme on automaatti. Ongelma on päänsisäinen.
Ap
No,sun mies ei pidä siitä puolesta sussa,et sulla on tuollainen ongelma päässä. Joko sinä teet itse asialle jotain eli ajat autoa tai sitten miehesi hyväksyy tuon ja jatkatte yhdessä. Luonnollisestikaan miehesi ei voi siitä enää sitten tuolla tavalla suuttua ja riehua.
Kaikissa ihmisissä on jokin heikkous. Ap:n heikkous on ajopelko. Kukaan ei ole täydellinen supervahva ilman mitään heikkoutta. Tämän ketjun perusteella ap:n miehessä on lukuisia heikkouksia, mutta hän vaatii ap:n olevan täydellinen.
Eli sun mielestä ap:lla on vain ja ainoastaan tämä yksi heikkous ja miehellä monta? :D Kuule,sä et nyt voi ihan noin sanoa tuntematta näitä kahta ihmistä. Sitä paitsi tässähän tulee vain ap:n kanta asioihin niin kuin aina näissä av-palstan aloituksissa. Olisi hyvä lukea myös,mitä ap:n mies sanoisi ap:sta.
Taisit missata kommettini pointin ihan täysin.
Siinä olet tosin kyllä oikeassa, että olisi erittäin mielenkiintoista lukea myös ap:n miehen kirjoitus tähän ketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli yksi työkaveri, joka oli nuorena suorittanut ajokortin, mutta ei juuri ollut ajanut vuosiin, mitä nyt jostain pikkujouluista ja kekkereistä kotiin, kun mies oli nauttinut janojuomia. Mieli teki ajella, kun perheeseen oli hankittu kakkosautokin. Joku sitten vinkkasi, että jos on epävarma ratissa, kannattaisi ehkä mennä autokouluun ottamaan muutama ajotunti kertausmielessä. Kollega teki näin ja on siitä lähtien ajellut pelotta. Ei hän tietääkseni satojen kilometrien matkoja ajele nytkään, mutta lyhyempia matkoja kyllä, esim. mökille ja marjametsään. Ja vielä yksi vihje: totuttele ajamaan ilman jäkättävää ukkoa. Kun ajat yksin, totut tekemään itse päätökset.
Vierailija kirjoitti:
En tajua ihmisiä jotka ei aja autoa vaikka on kortti. Ja ne on aina naisia. Miten joku voi olla tollanen nysverö?
Minulla on hahmotushäiriö. Haluatko kotteroni oman autosi kylkeen? Kortin sain kolmannella yrittämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua ihmisiä jotka ei aja autoa vaikka on kortti. Ja ne on aina naisia. Miten joku voi olla tollanen nysverö?
Minulla on hahmotushäiriö. Haluatko kotteroni oman autosi kylkeen? Kortin sain kolmannella yrittämällä.
No miksi ihmeessä sitten hankit kortin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua ihmisiä jotka ei aja autoa vaikka on kortti. Ja ne on aina naisia. Miten joku voi olla tollanen nysverö?
Minulla on hahmotushäiriö. Haluatko kotteroni oman autosi kylkeen? Kortin sain kolmannella yrittämällä.
Öö..miksi siis edes hankit sen kortin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ymmärrän kyllä miestäsi, en raivoamista mutta turhautumisen. Se, että jalka on paketissa ja liikkuminen hyvin rajoitettua, on kova paikka psyykelle. Joutuu turvautumaan muiden apuun pikkujutuissakin ja jatkuvasti pyytää ja pyytää. Sitten jos elämänkumppani on sellainen, joka ei pysty auttamaan tuollaisessa tilanteessa, voi tunteita nousta pintaan.
Mietihän toisinpäin: jos sinulla olisi jalka paketissa ja klenkkaat kyynärsauvojen kanssa kotona. Sitten pitäisi päästä sairaalaan/pankkiin/wherever ja miehesi sanoo sinulle "no emmä nyt viitsi ajaa, mee bussilla, älä viitti pyytää multa tollasta.". "No ei mua kyllä nyt huvita ajaa, kun peottaa liikenne, pääsethän sä bussillakin.". Tuo uuden stressifaktorin jo muutenkin stressaavaan tilanteeseen, kun mietit bussissa liikkumista muiden ihmisten seassa kaatumatta, puhumattakaan ruuhkabussista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua ihmisiä jotka ei aja autoa vaikka on kortti. Ja ne on aina naisia. Miten joku voi olla tollanen nysverö?
Minulla on hahmotushäiriö. Haluatko kotteroni oman autosi kylkeen? Kortin sain kolmannella yrittämällä.
No miksi ihmeessä sitten hankit kortin?
Olen eri, mutta minullakin on hahmotushäiriö ja minä hankin kortin koska vanhemmat pakotti, en kylläkään osaa ajaa kortista huolimatta enkä aja. Kävin koulut 80-luvulla, jolloin ei mitään hahmotushäiriöitä tunnistettu eikä niistä puhuttu. Lisäksi se ei vaikuta akateemisiin taitoihini millään tavalla, olen erittäin kirjaviisas ja pärjäsin koulussa kympin tasoisesti kaikessa muussa paitsi käsitöissä ja liikunnassa. Minulle on hahmotushäiriöni selvinnyt vasta aikuisiällä, liittyen mm. siihen kun aloin selvittää että miksi en harjoittelusta huolimatta vain kykene selviämään liikenteessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ymmärrän kyllä miestäsi, en raivoamista mutta turhautumisen. Se, että jalka on paketissa ja liikkuminen hyvin rajoitettua, on kova paikka psyykelle. Joutuu turvautumaan muiden apuun pikkujutuissakin ja jatkuvasti pyytää ja pyytää. Sitten jos elämänkumppani on sellainen, joka ei pysty auttamaan tuollaisessa tilanteessa, voi tunteita nousta pintaan.
Mietihän toisinpäin: jos sinulla olisi jalka paketissa ja klenkkaat kyynärsauvojen kanssa kotona. Sitten pitäisi päästä sairaalaan/pankkiin/wherever ja miehesi sanoo sinulle "no emmä nyt viitsi ajaa, mee bussilla, älä viitti pyytää multa tollasta.". "No ei mua kyllä nyt huvita ajaa, kun peottaa liikenne, pääsethän sä bussillakin.". Tuo uuden stressifaktorin jo muutenkin stressaavaan tilanteeseen, kun mietit bussissa liikkumista muiden ihmisten seassa kaatumatta, puhumattakaan ruuhkabussista.
Höh. Minä en osaa ajaa autoa, mutta ihan varmasti autan miestäni aina kaikessa jos hänellä on joku arjen vaikeus. Mies joutui sairaalaan, ja menin lähtöpäivänä bussilla sairaalalle, tilasin taksin sairaalan pihaan ja menimme sillä taksilla yhdessä kotiin. Helppoa. Ai taksi on kallis ja blaablaa? Minun liikkumiseen kuluva summa per vuosi on huomattavasti pienempi kuin autoilevalla ihmisellä, vaikka välillä taksilla ajankin.
Vierailija kirjoitti:
No ymmärrän kyllä miestäsi, en raivoamista mutta turhautumisen. Se, että jalka on paketissa ja liikkuminen hyvin rajoitettua, on kova paikka psyykelle. Joutuu turvautumaan muiden apuun pikkujutuissakin ja jatkuvasti pyytää ja pyytää. Sitten jos elämänkumppani on sellainen, joka ei pysty auttamaan tuollaisessa tilanteessa, voi tunteita nousta pintaan.
Mietihän toisinpäin: jos sinulla olisi jalka paketissa ja klenkkaat kyynärsauvojen kanssa kotona. Sitten pitäisi päästä sairaalaan/pankkiin/wherever ja miehesi sanoo sinulle "no emmä nyt viitsi ajaa, mee bussilla, älä viitti pyytää multa tollasta.". "No ei mua kyllä nyt huvita ajaa, kun peottaa liikenne, pääsethän sä bussillakin.". Tuo uuden stressifaktorin jo muutenkin stressaavaan tilanteeseen, kun mietit bussissa liikkumista muiden ihmisten seassa kaatumatta, puhumattakaan ruuhkabussista.
Eräs ajopelkoinen täällä miettii että et kyllä ole ihan viisas noissa kommenteissasi. Minä olen sanonut miehelleni jo ensimmäisillä treffeillä, että en kykene ajamaan autoa enkä koskaan tule siihen pystymään. Että jos haluaa naisen joka autoilee niin ei kannata ottaa minua. Hän kuitenkin halusi minut ja jos nyt alkaisi kiukuttelemaan että en aja niin hohhoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua ihmisiä jotka ei aja autoa vaikka on kortti. Ja ne on aina naisia. Miten joku voi olla tollanen nysverö?
Minulla on hahmotushäiriö. Haluatko kotteroni oman autosi kylkeen? Kortin sain kolmannella yrittämällä.
No miksi ihmeessä sitten hankit kortin?
Kysytkö noin jokaiselta, jolla on kortti? Vai onkohan sinulla suuret luulot kouluterveydenhuollon tasosta? Vai itsekö minun olisi hahmotushäiriöni pitänyt itselleni diagnosoida teininä, ennen autokouluun menemistä?
Kauhea mies. Miksei opeta sua ajamaan, niin ei ois tuotakaan ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua ihmisiä jotka ei aja autoa vaikka on kortti. Ja ne on aina naisia. Miten joku voi olla tollanen nysverö?
Minulla on hahmotushäiriö. Haluatko kotteroni oman autosi kylkeen? Kortin sain kolmannella yrittämällä.
No miksi ihmeessä sitten hankit kortin?
Olen eri, mutta minullakin on hahmotushäiriö ja minä hankin kortin koska vanhemmat pakotti, en kylläkään osaa ajaa kortista huolimatta enkä aja. Kävin koulut 80-luvulla, jolloin ei mitään hahmotushäiriöitä tunnistettu eikä niistä puhuttu. Lisäksi se ei vaikuta akateemisiin taitoihini millään tavalla, olen erittäin kirjaviisas ja pärjäsin koulussa kympin tasoisesti kaikessa muussa paitsi käsitöissä ja liikunnassa. Minulle on hahmotushäiriöni selvinnyt vasta aikuisiällä, liittyen mm. siihen kun aloin selvittää että miksi en harjoittelusta huolimatta vain kykene selviämään liikenteessä.
Näin juuri.
T. Se jolta idiootti "kysyi".
Kyllä taloudessa on molempien hyvä olla autolla ajoon kykeneviä jos kortti vain on.
Ehdotan, että alat vaan harjoittelemaan sitä ajelemista. Jos miehen mukanaolo jännittää liikaa ja hän neuvoo liikaa niin pyydä jotain ystävää kaveriksi jos tarvitset kaveria. Ja ajelkaa viikonloppuna aamuisin tai arkena iltaisin kun on hiljaisempaa.
Ai että kiva ja kohtelias mies? Mokailee ja unohtelee itse toistuvasti, ei pyydä anteeksi aiheuttamaansa vaivaa, vaan raivoaa, kun sen pitäisi olla nolona.