Itken. Mies raivoaa mulle koska en uskalla ajaa autoa!

Itellä ollu kortti 11 vuotta, 6 vuotta ilman autoa ja näin ollen ajokertoja 0. Sitten hankin auton. Nyt ajan päivittäin mutta kaupunkiajo ja motari ahdistaa niin paljon etten halua ajaa mutta on vain välillä pakko. Onneksi mies ei vaadi mua ajamaan paikkoihin joihin en halua ajaa. Parkkihalliin en aja enää ikinä. Täysin perseestä.

Ihme asenne monilla siihen kun joku ei halua ajaa.

Mitenkähän ap:n mies olisi reagoinut kun kiireessä ap olisi rysäyttänyt auton romuksi? Ei olisi enää varmaan edes tyytynyt huutamaan....

Ihme agressioita tämäkin aihe herättää. Ajokortti ei automatisoi sitä että ihminen osaisi ajaa autoa huolettomasti ja varmasti. Vasta harjoittelu ja kokemus auttavat.

Äitini ajoi 40 vuotta autoa ja pelkäsi ja inhosi sitä aina.

Hanki nyt ihmeessä itsellesi mies, joka arvostaa apuasi ja sitä, että yrität helpottaa hänen elämäänsä tällaisissa tilanteissa. Ja voin arvata, että kiitosta ei varmaan missään vaiheessa kuulunut? Toisen itkettäminen, halveksuminen ja ilkeily eivät kuulu terveeseen parisuhteeseen.

Opettele myös rohkeasti ajaan sitä autoa ihan jo itseäsi varten. Kyllä muakin pelottaa ja ahdistaa ajaminen, mutta mitä enemmän ajaa, sitä helpommaksi se muuttuu. Ei kannata vaan siirtää ja siirtää sitä harjoittelua, jos sulla kerran se ajokortti on. 

Itsellä ajokortti ollut yli kymmenen vuotta, ensimmäisen vuoden ajoin jonkin verran ja sitten loppui. Minulla ei syntynyt siihen luontevaa rutiinia, epävarmaa oli ja kuitenkin vain pikkukaupungin sivustalla lähinnä ajelin. Olisi pitänyt kai käydä joku erityistä tukea tarvitsevien autokoulu... Nykyisin asun isommassa kaupungissa jossa joukkoliikenne toimii ja asun muutenkin niin lähellä kaikkea, että ei tule mieleenkään että tarvitsisi autoa. Jos nyt pakotettaisiin ajamaan, kolaroisin varmasti ensimmäisten kymmenen minuutin aikana tai ainakin pysäyttäisin koko liikenteen.

Kysymys on, mitä sä teet että mies lopettaisi tuollaisen käytöksen  vai miten pääset eroon ahdistuksestasi ajaa? No vastaus molempiin:

1. aikuinen mies, oliko sitten julkisella paikalla tai ei, ei huuda kirosanoja naiselleen tuolla tavalla. Jos hän ei pyydä anteeksi ja korja käytöstään niin on ehkä aika miettiä uutta ratkaisua teidän suhteelle. Voi toki uhkaa toista eroamalla, mutta jos se on vain uhkaus eikä mitään tapahdu niin se ei toimi.  muistan oman entisen miehen käytöstä, jota voisi kutsua lapselliseksi. Pyysin vuoden verran häntä parantamaan tapojaa, koska en jaksanut asua sellaisen kanssa. Ei muutosta tapahtunut joten minä muutin pois.

2. Ajaaminen tuntuu pelottavalta silloin kun et osaa/tiedä reittiä. Itse ahdistaa liian vilkaat ja pienet kadut joissa on paljon yksisuuntaisia teitä tms. valoja, ratikoita. Ajan sinne vain jos tarvitsee. Oma tapa tulla yli ahdistuksesta on muistaa sitä että ottaa tarpeeksi aikaa tehdä virheitä. (ymmärrän että kyseisessä tapauksessa ei ollut aikaa mutta teit kuten mies pyysi, ei se pyytänyt sua tulemaan autolla ja viemään seuraavaan paikkaan.) Jos ajat väärin, otat väärä tie tms. niin aina voi kääntyä. Vaikka on kiireellisiä ihmisiä ympärillä niin ei tarvitse heistä stressaa, et vaaranna liikennettä jos teet rauhallisia ratkaisuja. Myös ajaamalla sitä samaa reittiä useasti, vaikka hiljaisina iltoina auttaa.

Molempiin on helpot ratkaisut, toivottavasti pääset eteenpäin näiden perusteella!

Ei ole ihme,ettei minua pitkän parisuhteen jälkeen kiinnosta seurustella. Ihan kylmät väreet menee selässä,kun lukee tuollaista käytöstä.Ihan samalaista kuin entisen mieheni käytös.Miksi naiset alkaa tottua huonoon kohteluun?se vain alentaa ja alentaa itsetuntoa pohjamutiin.Sitä pitää varmaan normaalina ja ihmiset jotka eivät koe sitä niin huomaavat sen eron.

Vierailija kirjoitti:

Ja minä landepaukku jourun perkele pitkästä aikaa seikkailemaan Tampereen keskustaan. Jo nyt ahdistaa sinne ajo ja parkkiksen etsintä. ... Toinen on kun miksi niitä kaistoja tarvitaan niin paljon? Kaks kolme kaistaa ja sitten vielä valoja metrin välein???

Jos yhtään lohduttaa, niin ei niitä kaistoja tällä hetkellä täällä ole niin paljon, kun on nuo ratikka- ja Ratinan työmaat yms. pystyssä... Päinvastoin, joihinkin suuntiin ei ole nyt kulkua ensinkään (esim. Hämeenkadun länsipää suljetaan huomenna kokonaan), joten suunnittele reittisi, mistä kannattaa nyt ajaa, koko Tampere on yks helvetin sekamelska juuri nyt!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmana tässä ei nyt ole autolla ajamisesi/ajanattomuus, vaan miegen käytös. Onko hän muutenkin noin ilkeä?

Yleensä ei,  yleensä se siis on kohtelias ja huomaavainen mutta juuri tämänkaltaisissa tilanteissa se on aivan hirveä. Esim. kerran kun asuimme vielä eri osoitteissa, oli mies unohtanut avaimet kotiinsa sisälle. Mies asui vantaalla ja minä helsingissä. sama kuvio, se soitti että tuo avaimet, eli äkkiä vaatteet päälle ja reppu selkään ja lähdin kohti vantaata. ja mies pommittaa viesteillä että mikä vittu kestää, ja itkun partaalla tuon avaimet miehelle joka edelleen talon rapussa räyhää ja haukkuu heti ensimmäisenä kun näkee että tulen avaimien kanssa eikä edes kiittänyt. hyviä hetkiä on kyllä enemmän.

ap

Minulla samanlaisen mies. Muuten täydellinen unelmien mies mutta tietyissä stressitilanteissa räyhääjä yhdistettynä kontrollifriikkiin. Piirteet lisääntynyt ajan myötä. Olen sinnitellyt lasten ja asuntolainan takia mutta mutta alkaa tulla täyteen.

Suosittelen että vaihdat miehen pois. Tuollainen käytös syö suhteesta kaiken hyvän.

Mulla oli just tuollainen: "Muuten täydellinen unelmien mies mutta tietyissä stressitilanteissa räyhääjä yhdistettynä kontrollifriikkiin. Piirteet lisääntynyt ajan myötä." Lopulta en jaksanut. Eron jälkeen ainoa asia mitä olen miettinyt, mikä ihme sai sinnittelemään lasten ja asuntolainan takia niinkin kauan. Lapsetkin ovat sanoneet, että oli hyvä, että erosimme. Nyt mun lapsiviikoilla kukaan ei raivoa. Isä raivoaa edelleen joskus lapsille, mutta onneksi harvemmin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihme,ettei minua pitkän parisuhteen jälkeen kiinnosta seurustella. Ihan kylmät väreet menee selässä,kun lukee tuollaista käytöstä.Ihan samalaista kuin entisen mieheni käytös.Miksi naiset alkaa tottua huonoon kohteluun?se vain alentaa ja alentaa itsetuntoa pohjamutiin.Sitä pitää varmaan normaalina ja ihmiset jotka eivät koe sitä niin huomaavat sen eron.

Onneksi kaikki ei ole samanlaisia. Mun ex oli myös tuollainen ja siksi hän on ex. Nykyinen ei ole raivonnut kertaakaan. Kaikesta voi puhua ilman henkilökohtaisuuksiin menoa tai huutoa. Uskomattoman ihanaa.

Joo. Sekamelska on koko Tampereen keskusta. Viimeks kun käytiin ni ei mieskää enää tienny minne sitä saa oikein ajaa. Itse olen muualta muuttanu ja koko tän ajan inhonnu keskustassa ajoa sekä motaria.

Ärsyttää kun kysellään miksen suostu sinne päinkään ajamaan enkä motarille mene vaikka mitenkä olisi nopeampaa jne. Sanon että vaan etten mene, menee itse jos niin tykkää. Mua ei sinne saa ajamaan vaikka hengenlähtö olisi lähellä. Jos vaatimalla vaaditaan ja mangutaan niin en koske koko autoon ollenkaan. Kortteja on muillakin :D

Hyvä että tayssilla menin käymään työpaikkani toimistolle viemään sairaslomalappua. Sekin oli ihan liikaa mun hermoilleni :D

Täällä kun on paljon kokoneita autoilijoita nyt paikalla, niin haluaisinkin kysyä neuvoa ongelmaan, joka mua estää ajamasta (onneksi tosin ei ole autoakaan). Nimittäin liittymät. Mistä tietää, milloin siihen liittyvän tien loppuun tarvitsee jäädä kyttäämään sopivaa rakoa ettei häiritse sitä ohi soljuvaa liikennettä, milloin taas painetaan talla pohjaan ja sitten hieman myöhemmin vaihdetaan kaistaa sinne soljuvaan sekaan?

Mitäpä jos ekaksi pyytäisit sen oman miehesi näyttämään kuinka autoa tankataan!

Sitten ehdotat, että mennään autolla jonnekin rauhallisemmalle alueelle tai maseudulle ja sanot, että nyt haluat opetella ajamaan, kun on unohtunut se taito.

Helsingissä ajamista auttaa paljonkin, kun on helsinkiläinen. Ihan eri asia kun tulee "maalta" ja ei tiedä miten ryhmitytään kun mennää paikkaan xxx, ei tiedä kadunnimistä missä ko. katu sijaitsee, ei tiedä katutöistä yms. Ei se ole ylipääsemätöntä kun ensin on hankkinut sen rutiinin ajamiseen.

Kyllä se ajotaito tuo tiettyä vapautta ja itsetuntoa ja voihan ajamista harjoitella esim. kun mennään jonnekin kauemmas kylään tms.

Miehesi kyllä on ilkeä, se on totta. Mutta juontaako miehen käytös juuri tuosta, että olet muissakin asioissa arka ja "saamaton", se oikeuta moiseeen käytökseen, mutta saattaa nostaa ärsytystä. Jos olisit itsevarmempi, niin auttaisko se, että sanoisit miehelle takaisin ja osaisit pitää paremmin puoliasi? Jotkut miehet räyhäävät kun katsovat, että se on niin riippuvainen minusta jne.

Minuakin kiinnostaa millä se mies meni sinne lääkäriin?

Muuten minun jo ammoin kuollut vanha äitinikin sanoi, että naisella täytyy olla ajokortti (olettaen siis myös ajotaito) ja oma ammatti. Hyvä ohje!

Minäkään en ole ajanut autoa viiteen vuoteen vaan mies ajaa; sain kortin kolmannella inssikerralla ja myöhemmin minulla on todettu avaruudellinen hahmotushäiriö. Olen miettinyt että pitäisikö minun vain ryhtyä ajamaan ja ottaa riski että kolaroin tai ajan jonkun päälle, en tiedä voiko tuo hahmotushäiriö parantuakaan jos aikuisena todetaan. Mutta jos en aja olen siis nössö.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos ekaksi pyytäisit sen oman miehesi näyttämään kuinka autoa tankataan!

Sitten ehdotat, että mennään autolla jonnekin rauhallisemmalle alueelle tai maseudulle ja sanot, että nyt haluat opetella ajamaan, kun on unohtunut se taito.

Helsingissä ajamista auttaa paljonkin, kun on helsinkiläinen. Ihan eri asia kun tulee "maalta" ja ei tiedä miten ryhmitytään kun mennää paikkaan xxx, ei tiedä kadunnimistä missä ko. katu sijaitsee, ei tiedä katutöistä yms. Ei se ole ylipääsemätöntä kun ensin on hankkinut sen rutiinin ajamiseen.

Kyllä se ajotaito tuo tiettyä vapautta ja itsetuntoa ja voihan ajamista harjoitella esim. kun mennään jonnekin kauemmas kylään tms.

Miehesi kyllä on ilkeä, se on totta. Mutta juontaako miehen käytös juuri tuosta, että olet muissakin asioissa arka ja "saamaton", se oikeuta moiseeen käytökseen, mutta saattaa nostaa ärsytystä. Jos olisit itsevarmempi, niin auttaisko se, että sanoisit miehelle takaisin ja osaisit pitää paremmin puoliasi? Jotkut miehet räyhäävät kun katsovat, että se on niin riippuvainen minusta jne.

Minuakin kiinnostaa millä se mies meni sinne lääkäriin?

Muuten minun jo ammoin kuollut vanha äitinikin sanoi, että naisella täytyy olla ajokortti (olettaen siis myös ajotaito) ja oma ammatti. Hyvä ohje!

Jotkut ihmiset on aika arkoja, jopa pelokkaita. Ap saattaa olla arka ihminen, kuten moni muukin suomalainen.  Mutta ap:n mies on kuitenkin valinnut olla aran naisen kanssa. Mies on tehnyt sen päätöksen, että muutan yhteen sellaisen naisen kanssa, joka on arka, ehkä jopa pelokas. On sulaa ääliöyttä silloin suuttua siitä että toinen on arka. Itsepähän otti itselleen aran naisen. Ja arkuus ei satavarmasti vähene räyhäämällä. Jos mies räyhää, haukkuu ja suuttuu, niin on aivan varma, että ap muuttuu sen takia koko ajan vain aremmaksi.  

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ole ajanut autoa viiteen vuoteen vaan mies ajaa; sain kortin kolmannella inssikerralla ja myöhemmin minulla on todettu avaruudellinen hahmotushäiriö. Olen miettinyt että pitäisikö minun vain ryhtyä ajamaan ja ottaa riski että kolaroin tai ajan jonkun päälle, en tiedä voiko tuo hahmotushäiriö parantuakaan jos aikuisena todetaan. Mutta jos en aja olen siis nössö.

Minulla on ihan sama. Olen kyllä silloin tällöin yrittänyt lähteä ajamaan, mutta lähes heti meinaan aiheuttaa jonkun kolarin, vähintään kolaroida itseni johonkin reunaan. Enää en edes yritä, mies ajaa. Ilmeisesti minäkin olen siis nössö. Mutta kun minua ei yhtään harmita olla nössö. Eikä nolota. Olen ihan avoimesti ja rohkeasti nössö. Kannan nössöyteni ihan ylpeydellä. En itse siitä kärsi. Jos se jotakuta muuta ketuttaa, niin painukoon kuuseen ja keskittyköön omaan elämäänsä ja omiin vikoihinsa. Eiköhän kaikki nössöt saa olla ihan rauhassa nössöjä, jos se ei heitä itseä häiritse.

Kylläpä provoilija sai taas pitkän ketjun.

Tulisiko vielä 200 kommenttia?

Ei sitä arkuutta ja "nössöyttä" aina huomaa niin paljon, että sen todella tietää. Joku voi sen osta peittääkin ja ainahan rakastunut kulkee laput silmillä.

Joskus on niinkin, että joku haluaakin aran ihmisen alkuaan, mutta sitten vasta pitemmän päälle se alkaa ärsyttää kun arki astuu kuvaan. Tottakai oamsta valinnastaan täytyy ottaa vastuu, mutta myös sen toisenkin pitää omasta toiminnastaan.

En kyllä ymmärrä miksi "nössöydestä" pitää olla ylpeä. Se on sellinen asia jota voi hiukan koulia pois, koska helpottaa huomattavasti omaa elämääkin, saatikka sen toisen. Ei voi ajatella tai odottaa, että elämässä on aina joku toinen ihminen tukemassa ja auttamassa, jos itse ei pärjää. Vaikka toista voi tukea niin kenenkään varaan ei voi itseään jättää.

Ei sitä arkuutta tarvitse hävetäkään, mutta ainahan ihminen voi kehittää  itsestään joitain ominaisuuksia, jos ei kokonaan pois niin kuitenkin johonkin suuntaan.

Räyhäys ja huutaminen ei toki ole oikea tapa, mutta toisaalta olen itse niin nopea ja temperamenttinen, että varmaan itsekin joskus hermostuisin.

Kyllähän se nyppii kun vaimo ei aja autoa. Tai siis ei suostu ajamaan kaupungeissa. Eli käytännössä joudun hoitamaan kaikki perheen ajot.  Tämä on joskus HYVIN RASITTAVAA. Mutta turha tästä on mitään puhua, kun pitkässä parisuhteessa on oppinut että on turha pyytää toista muuttumaan. Kun siitä seuraa vaan riitaa.

 

Vierailija kirjoitti:

Kommenteista huomaa, että täällä monelle ajokortti ja oma "erinomainen" ajotaito on yksi elämän huippusaavutuksista ja suurimmista ylpeydenaiheista. Liikuttavaa. Varsinkin, jos ja kun iso osa kommentoijista kaasuttelee menemään jossain maalaispitäjissä, joiden keskustasta löytyy max kahdet liikennevalot. :)

Ap:lle tsemppiä, sinusta tulee vielä treenillä hyvä kuski, mutta sen miehen voisit kyllä laittaa vaihtoon!

No kyllä ajotaito on ihan perustaito monelle jota ei edes sen kummemmin ajattele. Että siinä siis jotain erikoista olis. Se vaan on tapa liikkua paikasta toiseen, niinkun toisilla vaikka fillarilla ajaminen.

Ihan yhdessä suomen suurimmista kaupungeista asun, joten löytyy kyllä liikennevaloja, yksisuuntaisia, kaikenlaista.

Sitä ajotaitoa ei saa itselleen hankittua kun ajamalla. Tiedän ihmisiä jotka on hommanneet ajokortin vasta 40-50 vuotiaana, ja ihan hyvin oppineet kun vaan on lähteneet rattiin ja ajaneet ja ajaneet lisää. Niin se ajotaito heilläkin kehittynyt.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ajotaidottomia haukkuvat ovat jotain landeja, jotka eivät ymmärrä että kaupungissa on enemmän kuin normaalia, että ei osaa ajaa autoa. Hyvin yleistä. Tervetuloa tänne isolle kirkolle tutustumaan toisenlaiseen elämään kuin se teidän pikkukyläelämä.

Kumma juttu että ainakin täällä, isossa kaupungissa on sitten niin paljon liikennettä. Ja ruuhkaa. Kai tässä kun puhutaan autolla ajamisesta, niin tarkoittaa juurikin kaupungissa ajamista. Kai kuka hyvänsä maalla osaa ajaa.