Kun mietin mitä hyvää muut ovat tehneet eteeni että miksi olisin heille välittävä ja ystävällinen

Yhä pahemmaksi vaan menee, olisiko mitään, jos menisit päivystykseen hakemaan apua. Tuo vihan määrä on vaarallista itsellesi ja muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minähän en siis mitään kiukuttelijoita katsele enkä hyysää, jos on itsessä vika ja kiukkua vaan pukkaa niin katselkoot peiliin vaan.

ap

Mutta vaadin anteeksipyyntöä siitä, että syytti minua omasta kuvitelmastaan mun ilkeydestä ja kiukutteli minulle siitä. Hän erehtyi. Jos omaa hyvät tavat ja välittää, pahoittelee minullekin käytöstään. Voin sitten sanoa, että anteeksi on annettu! Ja iloita onnitteluista ja kiittää ja kysellä kuulumisia ja voinko auttaa jossain puolestani jne. Tosin halua auttaa ei palaudu yhdestä reiluudesta, niihin pitää luottaa, että reilu käytös jatkuu myös.

ap

Kuinkahan monta vuotta terapiaa tarvitaan, että ap huomaa käyttäytyvänsä vähintään yhtä huonosti lähimpiään kohtaan kuin äitinsä aikoinaan häntä kohtaan. Toivottavasti isä saa kasvatettua lapset tervepäisiksi ettei äidin myrkky heitä täysin turmele. Kyllä miehen pitäisi tajuta viedä lapset turvaan tuollaiselta myrkynkylväjältä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinulla on oikeus loukkaantua ja muilla ei ole?

Vaalit ja lietsot omaa loukkaantumisen tunnetta etkä suo sitä muille.

Koita asettua muiden asemaan. Mieti että muut on myös ihmisiä ja heillä on oikeat tunteet. Koita kokea niitä tunteita.

Irrottaudu omasta navastasi. Sinä et ole yhtään enempää kuin kukaan muu

Minullahan tässä ei ole oikeutta loukkaantua, jos luet äitini viestintää. Onnittelee vaan pokkana, miettimättä yhtään, mille ystävyytemme (kai sitä aikuisiällä voi ennemmin siksi sanoa) minusta tuntuu? Toki emme siinä mielessä ole ystäviä, ettemme ole valinneet toisiamme, joten kai se pitää vain lopettaa tähän. Hän saa tuntea ihan mitä haluaa, mutta typerää laittaa sitten mulle onnitteluja ja arvatenkin pahoittaa mielensä, kun en edes kiitä.

ap

tsemppiä ap sulle paljon. mielen murheet kannattaa ottaa vakavasti. sulle olisi tosi hyvä jutella jonkun luotettavan ihmisen kanssa, saada purettua sydäntäsi, kertoa mitä olet kokenut, saisit hyvän kuuntelijan ja lohtua ja ymmärrystä. se parantaa, kun saa laskea oman repun maahan ja jakaa sisällön toisen ihmisen kanssa.

miksikö kirjoitan sulle? siksi ,että välitän sinusta. olet maailankaikkeudessa lähimmäinen ihminen ,jolla on huono olla. haluan kannustaa sua vaikken tunne sua. olet arvokas, tsemppiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinulla on oikeus loukkaantua ja muilla ei ole?

Vaalit ja lietsot omaa loukkaantumisen tunnetta etkä suo sitä muille.

Koita asettua muiden asemaan. Mieti että muut on myös ihmisiä ja heillä on oikeat tunteet. Koita kokea niitä tunteita.

Irrottaudu omasta navastasi. Sinä et ole yhtään enempää kuin kukaan muu

Minullahan tässä ei ole oikeutta loukkaantua, jos luet äitini viestintää. Onnittelee vaan pokkana, miettimättä yhtään, mille ystävyytemme (kai sitä aikuisiällä voi ennemmin siksi sanoa) minusta tuntuu? Toki emme siinä mielessä ole ystäviä, ettemme ole valinneet toisiamme, joten kai se pitää vain lopettaa tähän. Hän saa tuntea ihan mitä haluaa, mutta typerää laittaa sitten mulle onnitteluja ja arvatenkin pahoittaa mielensä, kun en edes kiitä.

ap

Voit lopettaa tähän. Myös avunpyynnöt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minähän en siis mitään kiukuttelijoita katsele enkä hyysää, jos on itsessä vika ja kiukkua vaan pukkaa niin katselkoot peiliin vaan.

ap

Mutta vaadin anteeksipyyntöä siitä, että syytti minua omasta kuvitelmastaan mun ilkeydestä ja kiukutteli minulle siitä. Hän erehtyi. Jos omaa hyvät tavat ja välittää, pahoittelee minullekin käytöstään. Voin sitten sanoa, että anteeksi on annettu! Ja iloita onnitteluista ja kiittää ja kysellä kuulumisia ja voinko auttaa jossain puolestani jne. Tosin halua auttaa ei palaudu yhdestä reiluudesta, niihin pitää luottaa, että reilu käytös jatkuu myös.

ap

Kuinkahan monta vuotta terapiaa tarvitaan, että ap huomaa käyttäytyvänsä vähintään yhtä huonosti lähimpiään kohtaan kuin äitinsä aikoinaan häntä kohtaan. Toivottavasti isä saa kasvatettua lapset tervepäisiksi ettei äidin myrkky heitä täysin turmele. Kyllä miehen pitäisi tajuta viedä lapset turvaan tuollaiselta myrkynkylväjältä.

Kyllähän minä sen näen itsekin. Ei siihen enää terapiaa tarvita. Vaan apuun sille, että toimisin äitiäni paremmin, totta kai, ja myös sille, että voisin itse hyvin. Silloin voin olla läheisillenikin se, joka haluan olla, en se, jollaisia nappuloita muut painelevat, ja reagoin tavoilla, joille en voi mitään.

Näen nyt miten äitini on manipuloinut minua ja se auttaa irtipääsemisessä. Äitini on oikeasti ihan mahdoton, te ette vain näe sitä, koska olen niin huono selittämään sen, koska olen hänen valtansa alla vieläkin osin. Teistä moni varmaan reagoisi häneen paljon terveemmin, tarkoitan siis sitä, että huomattuanne miten pintaa hän on eikä kovin aito ette olisi mukana enää 100%. Lapsi taas on, koska lapset ovat sellaisia. Ja sitten kun huomaa että se 100% ei riitä niin joko tuhoutuvat tai en tiedä mitä. Uudistuvat.

ap

Helena

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinulla on oikeus loukkaantua ja muilla ei ole?

Vaalit ja lietsot omaa loukkaantumisen tunnetta etkä suo sitä muille.

Koita asettua muiden asemaan. Mieti että muut on myös ihmisiä ja heillä on oikeat tunteet. Koita kokea niitä tunteita.

Irrottaudu omasta navastasi. Sinä et ole yhtään enempää kuin kukaan muu

Minullahan tässä ei ole oikeutta loukkaantua, jos luet äitini viestintää. Onnittelee vaan pokkana, miettimättä yhtään, mille ystävyytemme (kai sitä aikuisiällä voi ennemmin siksi sanoa) minusta tuntuu? Toki emme siinä mielessä ole ystäviä, ettemme ole valinneet toisiamme, joten kai se pitää vain lopettaa tähän. Hän saa tuntea ihan mitä haluaa, mutta typerää laittaa sitten mulle onnitteluja ja arvatenkin pahoittaa mielensä, kun en edes kiitä.

ap

Voit lopettaa tähän. Myös avunpyynnöt

Minä en ole häneltä apua pyytänyt, minä vain tarjosin mahdollisuutta tulla meille ja olla lasten kanssa, toinen vaihtoehto olisi ollut koittaa saada lapsia jonkun näiden kavereiden perheeseen vielä siinä kohtaa. Tai ettei mies olisi mennyt menoon, joka hänellä oli.

Ja käytän kyllä äitiä apuna jos koen, että pystyn, koen että hän on sen mulle velkaa, ellei osaa tunteitaan mulle selvittää. Hän itse vapaana ihmisenä päättää, mitä tekee. Pyyntöni ei koskaan ole velvoite.

ap

Miten voi olla että suhde toimii vain yhteen suuntaan? Yksi saa kiukutella. Yksi vain pyytää ja saa apua.

Toiseen suuntaan on vain pahuutta.

Täytyy sanoa, että äitihullun äiti on pyhimys

Vierailija kirjoitti:

tsemppiä ap sulle paljon. mielen murheet kannattaa ottaa vakavasti. sulle olisi tosi hyvä jutella jonkun luotettavan ihmisen kanssa, saada purettua sydäntäsi, kertoa mitä olet kokenut, saisit hyvän kuuntelijan ja lohtua ja ymmärrystä. se parantaa, kun saa laskea oman repun maahan ja jakaa sisällön toisen ihmisen kanssa.

miksikö kirjoitan sulle? siksi ,että välitän sinusta. olet maailankaikkeudessa lähimmäinen ihminen ,jolla on huono olla. haluan kannustaa sua vaikken tunne sua. olet arvokas, tsemppiä

Ihanasti sanottu. Aito välittäminen on ainoa, millä on väliä. Ei sen oman persoonan työntäminen mukaan, että tee niin kuin minä sanoin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla että suhde toimii vain yhteen suuntaan? Yksi saa kiukutella. Yksi vain pyytää ja saa apua.

Toiseen suuntaan on vain pahuutta.

Täytyy sanoa, että äitihullun äiti on pyhimys

No ei se toimi minuun päin, en saa äidiltä ainakaan mitä tarvitsen. Lastenhoitopalveluja saa rahallakin, äidin välittämistä ei saa. Ei sillä, etteikö äitini olisi pelastanut tilanteemme sen lastenhoitopulman kannalta, mutta saihan hän siinä itsekin. Mutt se ei auta, jos samalla pahoittaa mun mieleni. Ei teistä kukaan panostaisi sellaiseen ihmissuhteeseen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla että suhde toimii vain yhteen suuntaan? Yksi saa kiukutella. Yksi vain pyytää ja saa apua.

Toiseen suuntaan on vain pahuutta.

Täytyy sanoa, että äitihullun äiti on pyhimys

Omasta mielestään on. Hän on mieleltään niin kuin Paavo Väyrynen on, aina oikeassa, ja mieluisin valtiomuoto äidille olisi kuulemma valistunut itsevaltias. Ei pikkaisen satumaailmassa elä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minähän en siis mitään kiukuttelijoita katsele enkä hyysää, jos on itsessä vika ja kiukkua vaan pukkaa niin katselkoot peiliin vaan.

ap

Mutta vaadin anteeksipyyntöä siitä, että syytti minua omasta kuvitelmastaan mun ilkeydestä ja kiukutteli minulle siitä. Hän erehtyi. Jos omaa hyvät tavat ja välittää, pahoittelee minullekin käytöstään. Voin sitten sanoa, että anteeksi on annettu! Ja iloita onnitteluista ja kiittää ja kysellä kuulumisia ja voinko auttaa jossain puolestani jne. Tosin halua auttaa ei palaudu yhdestä reiluudesta, niihin pitää luottaa, että reilu käytös jatkuu myös.

ap

Mitä hän voisi pyytää anteeksi. Ei sanonut mitään. Ei tehnyt mitään "melkein pyöritteli silmiään", Sinun tulkintasi.

Auttoi sinua pyynnöstäsi.

Ja sinä sait tästäkin draaman. Muista että kyse on vain sinusta. Sinun kuvitelmistasi

Hän syytti minua loukkaantumisellaan pahuudesta häntä kohtaan. Vaikka siitä ei ollut kysymys. Eli kiukutteli minulle ilman syytä. Ja vaikka kyseessä olisikin "hänen omista syistään johtuva väärintulkitseminen minun käytöksestäni", eli on herkistynyt sille, ettei häntä saa komentaa, niin silti hän loukkasi sillä minua ja jos haluaa olla kanssani väleissä, niin pyytää anteeksi. Niin se vaan ihmissuhteissa menee. Mutta hän ei varmaan voi, koska ei halua nähdä itsessään mitään puutteita.

ap

Äitisihän on kertonut sinulle, että ei pidä sinua pahana tai ilkeänä ja on jo valmis unohtamaan koko asian. Mutta sinä siis vaadit häneltä anteeksipyyntöä sellaisesta, mitä hän ei ole tehnyt??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla että suhde toimii vain yhteen suuntaan? Yksi saa kiukutella. Yksi vain pyytää ja saa apua.

Toiseen suuntaan on vain pahuutta.

Täytyy sanoa, että äitihullun äiti on pyhimys

No ei se toimi minuun päin, en saa äidiltä ainakaan mitä tarvitsen. Lastenhoitopalveluja saa rahallakin, äidin välittämistä ei saa. Ei sillä, etteikö äitini olisi pelastanut tilanteemme sen lastenhoitopulman kannalta, mutta saihan hän siinä itsekin. Mutt se ei auta, jos samalla pahoittaa mun mieleni. Ei teistä kukaan panostaisi sellaiseen ihmissuhteeseen.

ap

Yleensä palveluksista maksetaan. Tai tehdään palvelus toiselle. Aina ikävää on vain pyytää ja pyytää. Toinen saa palkaksi solvauksia ja draamaa.

Sinä olet äidillesi paljon palveluksia velkaa. Hän ei niitä odota. Mutta sinä tiedät olevasi velkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla että suhde toimii vain yhteen suuntaan? Yksi saa kiukutella. Yksi vain pyytää ja saa apua.

Toiseen suuntaan on vain pahuutta.

Täytyy sanoa, että äitihullun äiti on pyhimys

Omasta mielestään on. Hän on mieleltään niin kuin Paavo Väyrynen on, aina oikeassa, ja mieluisin valtiomuoto äidille olisi kuulemma valistunut itsevaltias. Ei pikkaisen satumaailmassa elä.

ap

Entä sinä? Sinun maailmassasi on vain sinä. Muilla ei ole arvoa.

Äitisi vaikuttaa olevan mukava ihminen

Haluaisin ihmissuhteita, joista tosiaan saisin jotain :'( Suru-hymiö siis sille, ettei mulla nyt juuri ole sellaisia. Mulla oli eräs ystävyys, jossa annoin kaikkeni mitä osasin ja se ihminen silti vain mietti omia tarpeitaan, eikä ollut kiinnostunut mun vaikka otin asian esille, niin en sitten tiedä ne on jumalan lahjoja, kuten sanoin. Ei niihin vain itse voi vaikuttaa. Koska ei sitä vain pysty välittämään jostakusta, vaikka yrittää. Jos ei vain välitä. Tai sitten mulla on sitäkin, että kun välitän vähän, niin annan tavallaan liikaa siihen itsestäni pitämättä rajojani, toisaalta kai mnettämisen pelossa ja toisaalta sen, että alan välittää enmmän ja saan siitä enemmän. En saa. Jumala tms. ei ole huijattavissa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minähän en siis mitään kiukuttelijoita katsele enkä hyysää, jos on itsessä vika ja kiukkua vaan pukkaa niin katselkoot peiliin vaan.

ap

Mutta vaadin anteeksipyyntöä siitä, että syytti minua omasta kuvitelmastaan mun ilkeydestä ja kiukutteli minulle siitä. Hän erehtyi. Jos omaa hyvät tavat ja välittää, pahoittelee minullekin käytöstään. Voin sitten sanoa, että anteeksi on annettu! Ja iloita onnitteluista ja kiittää ja kysellä kuulumisia ja voinko auttaa jossain puolestani jne. Tosin halua auttaa ei palaudu yhdestä reiluudesta, niihin pitää luottaa, että reilu käytös jatkuu myös.

ap

Mitä hän voisi pyytää anteeksi. Ei sanonut mitään. Ei tehnyt mitään "melkein pyöritteli silmiään", Sinun tulkintasi.

Auttoi sinua pyynnöstäsi.

Ja sinä sait tästäkin draaman. Muista että kyse on vain sinusta. Sinun kuvitelmistasi

Hän syytti minua loukkaantumisellaan pahuudesta häntä kohtaan. Vaikka siitä ei ollut kysymys. Eli kiukutteli minulle ilman syytä. Ja vaikka kyseessä olisikin "hänen omista syistään johtuva väärintulkitseminen minun käytöksestäni", eli on herkistynyt sille, ettei häntä saa komentaa, niin silti hän loukkasi sillä minua ja jos haluaa olla kanssani väleissä, niin pyytää anteeksi. Niin se vaan ihmissuhteissa menee. Mutta hän ei varmaan voi, koska ei halua nähdä itsessään mitään puutteita.

ap

Äitisihän on kertonut sinulle, että ei pidä sinua pahana tai ilkeänä ja on jo valmis unohtamaan koko asian. Mutta sinä siis vaadit häneltä anteeksipyyntöä sellaisesta, mitä hän ei ole tehnyt??

Ei ole kertonut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinulla on oikeus loukkaantua ja muilla ei ole?

Vaalit ja lietsot omaa loukkaantumisen tunnetta etkä suo sitä muille.

Koita asettua muiden asemaan. Mieti että muut on myös ihmisiä ja heillä on oikeat tunteet. Koita kokea niitä tunteita.

Irrottaudu omasta navastasi. Sinä et ole yhtään enempää kuin kukaan muu

Minullahan tässä ei ole oikeutta loukkaantua, jos luet äitini viestintää. Onnittelee vaan pokkana, miettimättä yhtään, mille ystävyytemme (kai sitä aikuisiällä voi ennemmin siksi sanoa) minusta tuntuu? Toki emme siinä mielessä ole ystäviä, ettemme ole valinneet toisiamme, joten kai se pitää vain lopettaa tähän. Hän saa tuntea ihan mitä haluaa, mutta typerää laittaa sitten mulle onnitteluja ja arvatenkin pahoittaa mielensä, kun en edes kiitä.

ap

Sinähän et ole muuta tehnytkään kuin loukkaantunut joka asiasta. Loukkaannut jos aurinko ei paista tai tuulee väärästä suunnasta. Nautit loukkaantumisesta, uhriutumisesta ja valittamisesta, ne ovat sinun elämäsi  sisältö tuon äitivihan lisäksi.

Joku  toinen ois jo tajunnut laittaa ne välit poikki kaltoinkohtelevaan vanhempaan jotta saa päänsä selvitettyä. Koita nyt jo tyhmyri  tajuta että ihan itse ylläpidät omaa pahaa oloasi olemalla tekemisissä sen äitisi kanssa ja tarvitset sitä jotta voit jatkaa hänen haukkumistaan täällä. Muutenhan sun pitäis katsoa peiliin ja miettiä miten sinä olet kohdellut esimerkiksi miestäsi ja lapsiasi jotka ovat täysin syyttömiä ja sivullisia sinun lapsuustraumojesi suhteen.

Toivon todella että miehesi (jonka nimi on tiedossa)  hakee sinusta eroa ja vie lapset mukanaan. Sinä et ole kelpoinen äidiksi ja vaimoksi koska kostat täysin syyttömille ihmisille.

Hoida nyt jukopliut toi kuuppasi kuntoon jos mahdollinen p-häiriösi sen sallii.

Aijuu, eihän käy kun sitten pitäisi ottaa vastuu omasta käytöksestä ja valinnoista eikä psyykesi moista kestäisi hajoamatta.Hupskävipä!

Vierailija kirjoitti:

Helena

Paljasta koko nimi, ehkä tämä ongelmallinen ymmärtää jättää palstan. Jatkuva lapsuudenasioiden vatkaaminen luo vain negatiivisen kehän mieleen, pyörittää samaa levyä vuosikaudet eikä huomaa, että itsellään olisi huomattavasti enemmän anteeksipyydettävää omilta lapsiltaan kuin mitä oma äitinsä on anteeksipyynnön hänelle velkaa. Voihan sitä tosiaan kostaa omat kokemansa vääryydet omille lapsilleen mutta minkälänlaisena hirviönä ne lapset häntä pitävät aikuistuessaan. Enpä totisesti usko hänen lastensa koskaan pyytävän häntä omia lapsiaan hoitamaan kuten tämä kivikissa pyytää omaa äitiään jonka piti olla se paholaisesta seuraava - pitäiskö tuosta vetää jotain johtopäätöksiä?

Kuvittele aikaa eteenpäin. Lapsellasi on lapsia. Haluatko nähdä heitä tai auttaa lastasi?

Luultavasti et, koska teet asioita vain itsesi eteen.

Jos haluaisit ja auttaisit. Ja lapsesi odottaisi sinun nielevän kaikki ajatuksesi ja tunteesi. Muuten et näe enää lapsenlapsia.

Kieli keskellä suuta koirat olla loukkaamata rinsessaa tai rinssiä.

Utopistinen ajatus.

Todennäköisesti olet täysin yksin