Kun mietin mitä hyvää muut ovat tehneet eteeni että miksi olisin heille välittävä ja ystävällinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla että suhde toimii vain yhteen suuntaan? Yksi saa kiukutella. Yksi vain pyytää ja saa apua.

Toiseen suuntaan on vain pahuutta.

Täytyy sanoa, että äitihullun äiti on pyhimys

No ei se toimi minuun päin, en saa äidiltä ainakaan mitä tarvitsen. Lastenhoitopalveluja saa rahallakin, äidin välittämistä ei saa. Ei sillä, etteikö äitini olisi pelastanut tilanteemme sen lastenhoitopulman kannalta, mutta saihan hän siinä itsekin. Mutt se ei auta, jos samalla pahoittaa mun mieleni. Ei teistä kukaan panostaisi sellaiseen ihmissuhteeseen.

ap

Yleensä palveluksista maksetaan. Tai tehdään palvelus toiselle. Aina ikävää on vain pyytää ja pyytää. Toinen saa palkaksi solvauksia ja draamaa.

Sinä olet äidillesi paljon palveluksia velkaa. Hän ei niitä odota. Mutta sinä tiedät olevasi velkaa.

Ikäviä sellaiset ystävät, jotka odottavat maksua palveluksistaan. Kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen. Haluun auttaa. Ei tarpeeseen saada jotain. En minä tarvitse äitiäni mihinkään, koska en saa häneltä mitään. Hän on mulle vain joku ihminen. Miksi tämä ihminen halusi tulla meille apuun? Tutkiskelkoot vain omia motiivejaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinulla on oikeus loukkaantua ja muilla ei ole?

Vaalit ja lietsot omaa loukkaantumisen tunnetta etkä suo sitä muille.

Koita asettua muiden asemaan. Mieti että muut on myös ihmisiä ja heillä on oikeat tunteet. Koita kokea niitä tunteita.

Irrottaudu omasta navastasi. Sinä et ole yhtään enempää kuin kukaan muu

Minullahan tässä ei ole oikeutta loukkaantua, jos luet äitini viestintää. Onnittelee vaan pokkana, miettimättä yhtään, mille ystävyytemme (kai sitä aikuisiällä voi ennemmin siksi sanoa) minusta tuntuu? Toki emme siinä mielessä ole ystäviä, ettemme ole valinneet toisiamme, joten kai se pitää vain lopettaa tähän. Hän saa tuntea ihan mitä haluaa, mutta typerää laittaa sitten mulle onnitteluja ja arvatenkin pahoittaa mielensä, kun en edes kiitä.

ap

Sinähän et ole muuta tehnytkään kuin loukkaantunut joka asiasta. Loukkaannut jos aurinko ei paista tai tuulee väärästä suunnasta. Nautit loukkaantumisesta, uhriutumisesta ja valittamisesta, ne ovat sinun elämäsi  sisältö tuon äitivihan lisäksi.

Joku  toinen ois jo tajunnut laittaa ne välit poikki kaltoinkohtelevaan vanhempaan jotta saa päänsä selvitettyä. Koita nyt jo tyhmyri  tajuta että ihan itse ylläpidät omaa pahaa oloasi olemalla tekemisissä sen äitisi kanssa ja tarvitset sitä jotta voit jatkaa hänen haukkumistaan täällä. Muutenhan sun pitäis katsoa peiliin ja miettiä miten sinä olet kohdellut esimerkiksi miestäsi ja lapsiasi jotka ovat täysin syyttömiä ja sivullisia sinun lapsuustraumojesi suhteen.

Toivon todella että miehesi (jonka nimi on tiedossa)  hakee sinusta eroa ja vie lapset mukanaan. Sinä et ole kelpoinen äidiksi ja vaimoksi koska kostat täysin syyttömille ihmisille.

Hoida nyt jukopliut toi kuuppasi kuntoon jos mahdollinen p-häiriösi sen sallii.

Aijuu, eihän käy kun sitten pitäisi ottaa vastuu omasta käytöksestä ja valinnoista eikä psyykesi moista kestäisi hajoamatta.Hupskävipä!

Kannattaisi ajatella, että jos olisin pystynyt irrottautumaan, olisin sen jo tehnyt. Mutta onko liian hirveä ajatus, että on vain ihmissuhteita, joissa ei ole sen vertaa tilaa, että olisi saanut siitä ihmissuhteesta edes eväitä irrottautua? Tai perheyhteisö on kokonaisuus. Entäpä jos ne muut sen osaset, jotka eivät ole tilanesta äysin olleet selvillä, koska eivät asuneet meillä, ovat vaikuttaneet päätöksiini pysyä tuossa, ja etsiä vain vikaa itsestä? Jolloin siitä ei kuulu tietenkään lähteä, vaan olla niin, että se toinen voi mua arvostaa? Kuljettuani läpi senkin tien ja saatuani silti nolla arvostusta, olen nyt tässä. Irrottautumassa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla että suhde toimii vain yhteen suuntaan? Yksi saa kiukutella. Yksi vain pyytää ja saa apua.

Toiseen suuntaan on vain pahuutta.

Täytyy sanoa, että äitihullun äiti on pyhimys

No ei se toimi minuun päin, en saa äidiltä ainakaan mitä tarvitsen. Lastenhoitopalveluja saa rahallakin, äidin välittämistä ei saa. Ei sillä, etteikö äitini olisi pelastanut tilanteemme sen lastenhoitopulman kannalta, mutta saihan hän siinä itsekin. Mutt se ei auta, jos samalla pahoittaa mun mieleni. Ei teistä kukaan panostaisi sellaiseen ihmissuhteeseen.

ap

Yleensä palveluksista maksetaan. Tai tehdään palvelus toiselle. Aina ikävää on vain pyytää ja pyytää. Toinen saa palkaksi solvauksia ja draamaa.

Sinä olet äidillesi paljon palveluksia velkaa. Hän ei niitä odota. Mutta sinä tiedät olevasi velkaa.

Ikäviä sellaiset ystävät, jotka odottavat maksua palveluksistaan. Kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen. Haluun auttaa. Ei tarpeeseen saada jotain. En minä tarvitse äitiäni mihinkään, koska en saa häneltä mitään. Hän on mulle vain joku ihminen. Miksi tämä ihminen halusi tulla meille apuun? Tutkiskelkoot vain omia motiivejaan.

ap

Unohdit varmaan otsikon:

Kun mietin mitä hyvää muut ovat tehneet eteeni että miksi olisin heille välittävä ja ystävällinen

Mutta toki tämä tarkoittaa vain muita. Sinun ei tarvitse tehdä mitään kenenkään eteen.

Sinä PYYSIT apua. Nyt sinä teet vastapalveluksen

Vierailija kirjoitti:

Kuvittele aikaa eteenpäin. Lapsellasi on lapsia. Haluatko nähdä heitä tai auttaa lastasi?

Luultavasti et, koska teet asioita vain itsesi eteen.

Jos haluaisit ja auttaisit. Ja lapsesi odottaisi sinun nielevän kaikki ajatuksesi ja tunteesi. Muuten et näe enää lapsenlapsia.

Kieli keskellä suuta koirat olla loukkaamata rinsessaa tai rinssiä.

Utopistinen ajatus.

Todennäköisesti olet täysin yksin

Saa nähdä annettaisiinko mun tehdä mitään. Mä sentään jätän lapsilleni sen valinnanvaran ja aion (tai ainakin toivon, että pystyn) viestittää heille, että jos eivät hyväksy minua niin se ei tarkoita, että he ois paskoja. Etten lapsellisesti kiukuttele, kun en ole osallinen heidän elämäänsä, jos ei mua sinne kaivata.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla että suhde toimii vain yhteen suuntaan? Yksi saa kiukutella. Yksi vain pyytää ja saa apua.

Toiseen suuntaan on vain pahuutta.

Täytyy sanoa, että äitihullun äiti on pyhimys

No ei se toimi minuun päin, en saa äidiltä ainakaan mitä tarvitsen. Lastenhoitopalveluja saa rahallakin, äidin välittämistä ei saa. Ei sillä, etteikö äitini olisi pelastanut tilanteemme sen lastenhoitopulman kannalta, mutta saihan hän siinä itsekin. Mutt se ei auta, jos samalla pahoittaa mun mieleni. Ei teistä kukaan panostaisi sellaiseen ihmissuhteeseen.

ap

Yleensä palveluksista maksetaan. Tai tehdään palvelus toiselle. Aina ikävää on vain pyytää ja pyytää. Toinen saa palkaksi solvauksia ja draamaa.

Sinä olet äidillesi paljon palveluksia velkaa. Hän ei niitä odota. Mutta sinä tiedät olevasi velkaa.

Ikäviä sellaiset ystävät, jotka odottavat maksua palveluksistaan. Kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen. Haluun auttaa. Ei tarpeeseen saada jotain. En minä tarvitse äitiäni mihinkään, koska en saa häneltä mitään. Hän on mulle vain joku ihminen. Miksi tämä ihminen halusi tulla meille apuun? Tutkiskelkoot vain omia motiivejaan.

ap

Unohdit varmaan otsikon:

Kun mietin mitä hyvää muut ovat tehneet eteeni että miksi olisin heille välittävä ja ystävällinen

Mutta toki tämä tarkoittaa vain muita. Sinun ei tarvitse tehdä mitään kenenkään eteen.

Sinä PYYSIT apua. Nyt sinä teet vastapalveluksen

En minä halua häneltä mitään. Aivan sama, vaikka lopettaisi kaiken yhteydenpidon ja kieltäytyisi tulemasta. Voin kyllä tarjota tilaisuutta auttaa meitä, jos haluaa autella. Mutta jos ei ois loukannut mua, olisi tilanne toinen. Et sinäkään tekisi vastapalvelusta sinua loukanneelle ihmiselle, tai ihmiselle, johon et voisi luottaa, että hän hyväksyy sinut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyllä provo, alan oikeasti viedä elämääni siihen suuntaan, että hei hei kusipäät joilta en saa yhtään mitään tai hei hei kiltitkin ihmiset ellen saa heiltä jotain ja hei hei käytöskukkaset, jos todellakin kaikki mitä teette on esittäää vain tapojen muodossa välittävänne, mutta sydämenne on täynnä mustaa paskaa, kuten mieleen tulee se Kaarina Suonperä.

ap

Sekä hölmö että ilkeä, nice...

Niinpä. Koska tiedän itsekin miten vaikeaa ystävyyssuhteita on toisinaan ylläpitää, olin varma etten koskaan sanoisi seuraavaa: Yksinäisyys voi olla omakin valinta.

Äidistäni ei voi luottaa, että hän hyväksyy minut :( Ei hän pidä minua missään arvossa. En saa nykyisestä elämästäni mitään. En ole saanut elämästäni mitään 18-20-vuotiaan jälkeen. Oon vain ollut olemassa, ja kokeillut erilaisilla asioilla, josko niiden tekeminen muuttaisi mitään. Ei ole muuttanut. Minusta tämä on niin selvä merkki narsistin lapsena kasvamisesta, ettei mikään. Sisin on tavallaan kuollut, tarvitsee apua sen elvyttämiseen. Onneksi mulla on ollut rahaa tai olen saanut sitä terapioihin. Ne, joiden sisin on narsistivanhemman jäljiltä kuollut, eikä ole rahaa hakea kunnon apua...karmeaa :'(

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyllä provo, alan oikeasti viedä elämääni siihen suuntaan, että hei hei kusipäät joilta en saa yhtään mitään tai hei hei kiltitkin ihmiset ellen saa heiltä jotain ja hei hei käytöskukkaset, jos todellakin kaikki mitä teette on esittäää vain tapojen muodossa välittävänne, mutta sydämenne on täynnä mustaa paskaa, kuten mieleen tulee se Kaarina Suonperä.

ap

Sekä hölmö että ilkeä, nice...

Niinpä. Koska tiedän itsekin miten vaikeaa ystävyyssuhteita on toisinaan ylläpitää, olin varma etten koskaan sanoisi seuraavaa: Yksinäisyys voi olla omakin valinta.

Miksi ystävyyssuhteita on mielestäsi vaikea ylläpitää?

Onko ystävyyssuhteita vaikea ylläpitää, koska täytyy laskea saamansa avut ja hoitaa yhtäpaljon apua mielessään ainakin sille toiselle? Ja sitten on rankkaa...

Vai siksi, että laskee antamansa avut ja kiristelee hampaitaan, kun ystävä on avunannossaan jäljessä?

Tämä yksi ihminen, jonka ystävyyteen annoin kaikkeni, ja joka silti ajatteli vain itseään taisi olla tällainen apujen määrän laskija. Esim. kun mä muutin pois kotoa, tein sen yksin ja siis ilman mitään valittamista, koska musta on kiva puuhailla itsekseni. Mutta tämä ystävä vähän niin kuin vaati, että kun hän muutti pois kotoa, niin minun piti mennä pesemään hänen keittiön kaappejaan.

Kai oisin voinut kieltäytyä, mutta siitä ois seurannut just sitä silmien pyörittelyä, että ei hyväksy mun valintoja ja kai mä oisin voinut pyytää häntä luokseni tekemään jotain, mutta kun en koe ystävieni käyttämistä työntekoon oikeutettuna. Hoidan muuttoni ja vastaavat asia-asiani itse. Jne.

ap

Kaikki tässä kertoo pelkästään aloittajan persoonallisuushäiriöstä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tässä kertoo pelkästään aloittajan persoonallisuushäiriöstä.

mitä sitten jos asia niin oiskin?

voisitko ns psykiatrina myös hoitaa ensisijaisesti tointasi ja kertoa miten ap:ta autetaan? eiköhän se keskustelu ole yksi parhaimpia keinoja avata solmuja

Se sama ihminen edellytti ja oletti minun seuraavan häntä päivittäin parituntisille kävelylenkeille sinne ja tänne ja jos koitin kieltäytyä, niin rupesi tenttamaan: "mitä muuta sulla muka on", jos sanoin, että sitä ja sitä, niin "no, ehdithän sä sen jälkeenkin tulla" ja osoitti loukkaantuvansa, ellen ns. tottele. Hirveä aikuinen vauva, ei osannut mennä yksin edes kuuntelemaan korkeakoulujen abeille tarkoitettuja infotilaisuuksia, mutta sinne menemistestä sain sentään onneksi kieltäydyttyä saunavuoroon vedoten, kun ala ei kiinnostanut pätkääkään. Itse osaan todellakin käydä kuuntelemassa mua kiinnostavat infot yksinkin tai vapaaehtoisen kaverin kanssa. Ilamn silmien pyörittelyä yms ilkeää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tässä kertoo pelkästään aloittajan persoonallisuushäiriöstä.

mitä sitten jos asia niin oiskin?

voisitko ns psykiatrina myös hoitaa ensisijaisesti tointasi ja kertoa miten ap:ta autetaan? eiköhän se keskustelu ole yksi parhaimpia keinoja avata solmuja

Ei se mitään muuta osaa kuin länkyttää omia projisointejaan minun.

ap

Myöskään muita hyviä ystäviä mulla ei ois saanut olla kuin hän, hän halusi änkeä mukaan minun ja muiden ystävieni menoihin ja taas tuli osoitusta minun paskuudestani, ellen totellut ja ollut siis "jalo ja hyvä ystävä", joka totta kai naittaa kaikki kaverinsa keskenään yhteen. Vittuako se sille kuului, jos halusin olla muittenkin seurassa, kuin sen kontrolloivan urpon. Mutta kun en ollut varma, olenko hirveä, ellen hyväksy kaikkea mitä hän haluaa, niin alistuin.

ap

Kaikenlisäksi se kaveri, jonka seuraan tämän ihmisen olisi pitänyt päästä oli kaverini, jota tämä ihminen jatkuvasti minulle haukkui ja olimme samalla luokalla. Hirveästi en siis "pimittänyt" keneltäkään ketään, ja olin varhaisempi ystävä tämän toisen kanssa. Mä oisin saanut olla hänen ystäviensä seurassa toki, miten kuvitteli, että se on mullekin sitten tärkeää? Ei ollut.

ap

Tällälailla jotkut typerykset juuri kuvittelee olevansa hyviä ystäviä, kun he kyllä kutsuvat kaikki kaverinsa sinne ja sinne? Niin? Entä jos mulla ei ollut mitään tarvetta olla kuin tämän ihmisen itsensä ystävä? Hän sai pitää mun puolesta tietenkin muiden kanssa yhteyttä eikä ollut siitä mulle tilivelvollinen tai mitään, koska sellaista ystävyys on. Hyvä ystävä ei rajoita toisen muita ystävyyssuhteita, vaikka olisi kuinka itsekeskeinen. Se sitten pitää hakata se pettymys vaikka nyrkkeilysäkkiin.

ap

Kolme vuotta kokeilin, saanko siitä ystävyydestä mitään muuta kuin pahan mielen, eli olinko itsekeskeinen rajoittunut mulkku, vai hänkö se oli, mutta koska mikään mitä tein ei saanut häntä lopettamaan ajattelemasta asioita vain itsensä kannalta, eikä itsellenikään koskaan tullut hyvä olo, niin päätin koko paskan kertaheitolla. Harmi sinänsä, koska oli siinä ihmisessä hyviäkin puolia. Myöhemmin selvitin hänelle syitä, niin ei nähnyt itsessään mitään vikaa.

ap

En ihmettele yhtään ettei sulla ole ystäviä