Milloin olet soittanut hätänumeroon ja miksi?
Kommentit (65)
Kerran olen soittanut lapsena, kun joku mies oli kaatunut kauppakeskuksen ulkopuolella ja lyönyt päänsä pahasti. Muut ihmiset kävelivät vain ohi, varmaan kuvitellen että on sammunut spurgu josta ei tarvitse välittää. Veren määrä maassa oli kuitenkin sellainen, ettei mielestäni olisi pitänyt erehtyä avuntarpeesta.
Näin kun puistoalueen nurmikko oli tulessa eikä näkynyt ketään missään vaikka hetken tilannetta tarkkailin. Pian soiton jälkeen paikalle kuitenkin pämähti joku puutarhuri, joka ilmeisesti vähän suuttui, kun olin sekaantunut asiaan. Olisi ilmeisesti pitänyt vain kävellä ohi ja jättää roihuamaan.
Isälle, äidille, tädille ja parille naapurin vanhukselle useaankin otteeseen. Yleensä kyse on ollut sydän- tai aivoverenkierto-ongelmista. Avun soittaminen ihmiselle, jota ei tunne, ei välttämättä ole kovin helppoa, kun ei yhtään tiedä taustoja. Voi olla satunnaista huimausta tai jokin vakavampi, nopeaa hoitoa vaativa tilanne - mutta mistä minä sen maallikkona osaan hätäpuhelussa sanoa?
Kymmenisen vuotta sitten, kun yöllä kadulla ukko hakkasi tyttöystäväänsä. Menin väliin ja soitin poliisille.
Onneksi ei ole enempää tarvinnut soitella.
Tästä mieleen tapaus. Työkaveri oli mennyt ensimmäisenä töihin avaamisvuoroon, ei ollut pihalla nähnyt mitään epätavallista mutta tunti avaamisen jälkeen tuli asiallisesti kysymään oliko nähnyt ihan siinä oven lähellä pusikkossa makaavaa miestä. Tämä asiakas oli soittanut ambulanssin kun mies ei ollut reagoinut.
Ambulanssi tuli ja totesivat että mies oli kuollut. Ei sivullisille tietenkään mitään tietoa anneta olisiko ollut hengissä vielä kun työkaveri meni ohi. Ei sillä sinänsä väliä koska ei tämä häntä nähnyt.
Tämä kuollut mies oli meidän vakioasiakas, ei mikään juoppo tai narkkari, ihan tavallinen mies. Kun joku on siellä maassa ei siitä aina voi tietää mitä on tapahtunut.