Masennus = aloitekyvyttömyys?

Kävin tänään sosiaaliohjaajallani puhumassa elämäntilanteestani johon liittyy se että en jaksa pitää huolta itsestäni. Näin on jo jatkunut pitkään. Harmittaa kuitenkin se miten vaikeasti minua ymmärretään vaikka yritän pohjustaa tilannettani esimerkeillä, diagnoosillani ja kokemuksillani. Seuraavaksi pitää ehkä ottaa mukaan jotain lääketieteellisiä julkaisuja.
Kuitenkin jossain välissä keskutelua kun puhuimme siitä miten en jaksa tehdä ruokaa, tiskata jne. niin hänen mielestään kyse oli aloitekyvyttömyydestä, jonka voi korjata sillä että minua opetetaan tekemään ruokaa jne. Tai enemmänkin minun korvaani kuulosti siltä että kun potkitaan tarpeeksi kovaa niin alan taas toimimaan. Tähän yritin sanoa että kyllä nuorikin voi olla niin väsynyt ettei kerta kaikkiaan jaksa (vaikka se ei olisikaan pysyvä luonteista kuten vanhuksilla). Hän nimittäin vertaisi että vanhuksille on kotiruokapalveluja koska heillä ei esim. kädet toimi eikä heillä ole fyysisiä valmiuksia pitää itsestään huolta. Mutta minä kun olen nuori niin minulla ei ole samanlaisia esteitä. Minä taas olen sitä mieltä että masennus lamauttaa kaikki raajat eikä sillä ole väliä toimiiko kädet vai ei. Ja jos ihmiselle ei anna aikaa levätä niin kyllä siitäkin raajarikko saadaan kun jokin elin pettää stressin alla. Tämä nyt oli vain yksi osio, eikä siitä sen enempää, mutta jaksaa harmittaa että joka kerta kun olen käynyt sosiaaliohjaajalla, psykologilla tai lääkärillä niin jokaisella on jokin oma käsityksensä miten mikin on. Jos olisi olemassa jokin tuki, jota ei tarvitsisi kerjätä jatkuvasti ja siihen kuluttaa energiaa niin aika varmasti olisi ajat sitten parantanut minutkin. Tulee vain yksinäisempi olo näiden auttajien kanssa. Otsikko tulee siitä että jossain välissä keskutelua sanoin että minullahan on masennus niin siihen hän jatkaa "eli aloitekyvyttömyys". Eikä tämä ihminen edes ollut ilkeä, vaan... leipääntynyt/tietämätön. En tiedä.

Noin, oli pakko avautua :) kommentoikaa mitä haluatte, vaikka omia kokemuksia