Lue keskustelun säännöt.
HS:n juttu suomalaisten asumisesta: pienessä kodissa ei haluaisi asua kukaan
31.07.2017 |
Oletteko lukeneet? Ihan mielenkiintoinen! http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005306522.html
Jutusta lainattua:
Pienessä asunnossa ei haluaisi asua kukaan. Kyselyyn vastanneet yksin asuvatkin haaveilevat keskimäärin 72 neliön kolmiosta. Vastausten perusteella se on ihannekoko yhden ihmisen kodille.
Kainulainen selvitti aineistosta myös, miten asema työmarkkinoilla vaikuttaa unelmakodin kokoon.
Suurimmat ihannekodit ovat yrittäjillä, keskimäärin 135 neliötä ja viisi huonetta. Työttömät taas haluaisivat neljä huonetta ja sata neliötä. Pienimpään tyytyvät opiskelijat, mutta hekin haaveilevat 87 neliön kodista.
Kainulaisen mukaan tyytymättömyys kotiin näyttää kytkeytyvän ahtauteen, yksinäisyyteen ja sotkuisuuteen. Kodilta kaivataan tilaa, ihmisiä ja järjestystä.
*lainaus päättyy*
Vastanneiden joukosta puuttuvat kummasti ne, jotka täällä av:lla aina vakuuttelevat viihtyvänsä 28 neliön yksiössään. Tai jotka sanovat että sinkulle riittää kyllä yksiö ja pariskuntakin mahtuu aivan loistavasti 40 neliön kaksioon :D Tosiasiassahan suurin osa haluaa asua tilavasti, mutta rahan puutteessa joudutaan tyytymään vähempiin neliöihin. Varsinkin Helsingissä kun asuminen on niin kallista.
Kommentit (80)
Asuin melkein 20 vuotta 26 neliön yksiössä, joka kieltämättä oli liian ahdas, mutta kyllähän siihen tottui. Nyt asuntoni on kaksio 54 neliötä, joka on yhdelle täydellinen, enempää en kaipaisi. En ymmärrä, miksi sitä tilaa pitäisi niin paljon olla, enemmän siivottavaa vaan. No, ehkä sitten kun voittaa lotossa, on varaa myös siivoojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietokone-JA-rakennus-expertillä on teille asiaa: Jaahas jaahas vauva-palstalla jutellaan ihan rakentamisesta...pitäskös teidän kuitenkin pysyä niissä teille tutuissa asioissa vaan, koska rakentamisesta ette tiedä yhtään mitään.
Suurin virhe on jo teidän aivoissa, teidät on niin aivopesty uskomaan kaikki poliittisia vihervasemmiston auktoriteettejä että rajoitatte itse omassa pääsänne jo vaihtoehtoja pois.
Esim : En halua isompaa, 20m2 on hyvä, koska isompi maksaa liikaa
Esim: En halua isompaa, 19m2 on hyvä, koska vastike nousee liikaa
Esim: En halua isompaa, 18m2 on hyvä, koska en jaksa siivota
Jne jne jne...
Vertaa:
-Jos auto-insinääri sanoisi noin, teillä olisi vieläkin se vanha ford taunus
-Jos tietokone-insinööri sanoisi noin, teillä olisi vieläkin se 386SX ja leppuasema
-PC maailma 10 x kertaistaa tehon, 2 v välein versus hinta
VERSUS
-Rakennusmaailma tuplaa saman tilan hinnan 10 v välein
Ei ole MITÄÄN FYSIKAALISTA LAKIA Joka estäisi sen että kaikilla sinkulla olisi itselleen 3 omaa huonetta + keittiö + erillinen vierashuone ja se maksaisi VÄHEMMÄN ostaa & omistaa kuin nykyinen yksiö töölössä.
Esim TV-tehtaan perustaminen maksaa nykyään noin 8 miljardia, tästä testaasta saadaan hyviä OLED TV markkinoille halvalla.
Esim. Taloa taas voi alkaa tekemään kuka tahansa jolla vasara pysyy kädessä, koko maapallolla ei ole yhtäkään talorakentajaa joka osaisi tehdä OLED-TV:n.
Se miksi kaikilla sinkuilla ei ole 4-5 huoneen asuntoa, samaan yksiö hintaan, johtuu vain ja ainoastaan poliittisesta ohjauksesta.
Tuliko tämä jollekin yllätyksenä? Pienten kotien suosiminen on vaikuttanut minusta pelkältä rakennusyhtöiden propagandalta jolla oikeutetaan ihmisten asuttaminen koirankoppeihin 800 euron vuokralla.
Jossain etelä-euroopan maissa koppiasuminen voi vaikuttaa vielä etäisesti järkevältä kun iltapäivästä lähtien useat ihmiset viettävät aikaansa ulkoilmassa mutta Suomessa siinä ei ole vähääkään järkeä kun täällä suurin osa vuodesta vietetään olotiloissa joissa tulee oltua paljon sisällä. Minkä ihmeen takia siis joku haluaisi viettää talven pikku putkassa jossa ei voi edes kävellä edestakaisin?
Vierailija kirjoitti:
Se miksi kaikilla sinkuilla ei ole 4-5 huoneen asuntoa, samaan yksiö hintaan, johtuu vain ja ainoastaan poliittisesta ohjauksesta.
Mitä ihmettä mä tekisin yksinäni 4-5 huoneen asunnolla? Yksin asuessa jo kaksioon mahtuu todella riittävästi myös harrastusvälineitä ja sitä ns. turhaa tavaraa. Mitä niihin loppuihin 2-3 ylimääräiseen huoneeseen olisi tarkoitus laittaa?
Mä tykkään asua pienessä asunnossa. Vähemmän siivottavaa. Tällä hetkellä mun ja miehen kämpässä tilaa 39,5 neliötä (kaksio), ehkä ihanne olisi joku 50-60 neliötä. Haluaisin kunnon ison löhösohvan, enemmän säilytystilaa ja keittiössä työtasoa. Noilla neliöillä varmaan sen saisi jo toteutettua, mutta haaveilla saa. Maksetaan jo tästä kämpästä yhteensä 870e.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä asun teinin kanssa kolmiossa. Kun teini muuttaa pois niin muutan kaksioon.
T. pienituloinen pk-seudulla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haloo, ei unelmakodilla ole tekemistä todellisuuden kanssa.
Esimerkiksi itse olen erittäin tyytyväinen pienessä kaksiossani.
Toki "jos mikä tahansa olisi mahdollista" asuisin eri tavalla, ja elämäni olisi muutenkin erilaista. Mutta se ei tarkoita että olisin nykyiselläni mitenkään onneton.
Mikset sitten tee elämästäsi sellaista kun haluat? Olisipa outoa elää elämää jota ei halua elää.. Käy sinua sääliksi.
Miten niin en halua elää elämääni, juurihan kirjoitin että olen tyytyväinen :D
Elämäni on hyvää enkä huomaa mitään puutteita. Mutta jos gallupissa kysyttäisiin "missä asuisit ja mitä tekisit jos kaikki olisi mahdollista", kai sitä tulisi vastattua että ostaisin kartanon, matkustelisin joka viikko ja ostaisin huvikseen tallillisen hevosia. Mutta en minä ole onneton siksi ettei minulla ole tuollaisia juttuja eivätkä ne ole välttämättömiä tyytyväisyydelleni.
Ja miksen hanki tuollaista elämää jos se olisi minusta jees, no niinpä, miksei kaikki vaan ryhdy monimiljonääreiksi, tyhmät ihmiset...
Jaa, minä en kyllä välttämättä muuttaisi elämästäni juuri mitään, yhden sairauden voisin antaa pois mutta toisaalta se on osa minua, minulle tarkoitettu joten olisinko minä ilman sitä? En ostaisi huvikseni mitään hevosia, jos haluaisin hevosen ostaisin sen. Tuskin jaksaisit matkustaa joka viikko loppuelämääsi Vaikka rahaa olisikin :)
No jopas sinulla on realistiset unelmat.
Niin onkin, olen saavuttanut myös lähes kaikki, oikeastaan enää 1 puuttuu mistä olen haaveillut. Jos oikeasti haaveilisin esim kartanosta, tekisin mitä se vaatii että saisin kartanon. Piste.
Itse masentuisin tuollaiseen elämään... Sitä on ihana selailla oikotieltä miljoona asuntoja miettien millaista elämä mahtaisi olla rikkaana. Se ei tarkoita, ettei olisi onnellinen tai tavoittelisi muita unelmiaan. Toisaalta useinhan esim. julkkikset tappaa itsensä kun kaikki on käden ulottuvissa, ei ole mitään mistä haaveilla kun kaikki on saatavilla. Eli ehkä haaveilu on hyvästä ;)
Ja vaikka "unelma" koti voisi olla 500 neliön merenranta talo espoossa, voi se realistinen haave olla joku muu. Itse tiedostan omat vahvuuteni, ja vaikka ehkä kykenisinkin luomaan upean uran ja ostamaan miljoona talon, en käytännössä ole valmis uhraamaan niin isoa osaa elämästäni työlle. Eli siis haaveet ja prioriteetit ei aina mene käsi kädessä.
Itse madentuisin jos en pystyisi saavuttamaan haaveitani.. Tyytyisin vain elämään jota en oikeasti halua elää. Kyllä minäkin haaveilen, mutta toteutan ne myös :)
Ne ovat sitten suunnitelmia. Niitä on varmasti tuolla alkuperäisellä kirjoittajalla. Esim. opiskelut, hyvä duuni, perhe, oma koti. Haaveita on taas esimerkiksi iso omakotitalo Westendistä ja siihen tarvitaan yleensä muutakin kuin vain haaveita jotka toteutetaan.
Outo ajatustapa että haaveitaan ei tule tavoitella.. No, kukin tyylillään.
Tietenkin voi. Mutta ne eivät silti välttämättä toteudu. Itse haaveilen kattohuoneistosta New Yorkissa, mutta sen toteutuminen on erittäin epätodennäköistä. Sen sijaan teen töitä suunnitelman eteen, että saisin ensi vuonna ylennyksen.
Sinun haaveesi ovat vain realistisia ja ns. riskittömiä. "No, kukin tyylillään."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kelpaa pieni yksiö (30 neliöö) koska en kauheasti vietä täällä aikaa, mulle tärkeintä on kulkuyhteydet ja se että kävellen pääsee kaikkialle. Merenrantakin tuossa vieressä. Silti ihan sopivan kokoinen kämppä tämä on. WC jossa erillinen suihkutila (suihku ei siis ole pytyn päällä) ja tilaa pesukoneelle, iso sänky ja työpöytä valtavan ikkunan edessä. Kelpaa mulle.
Sitten jos joskus muutan yhteen jonkun kanssa niin tietysti haluan isomman kodin jossa on tarpeeksi tilaa olla rauhassa. Sit vois jopa hankkia vaikka lemmikin.
Vierailija kirjoitti:
Minä asun yhdenlaisessa ääripäässä, meillä on 700 neliötä. Onhan siinä tilaa. Paljon turhaakin. Mutta sitten on toisaalta kiva, kun on vieraita, eikä oikeasti tunnu ahtaalta. Tai järjestää jotain isompia juhlia.
Siivoaminen ei minusta ole ongelma, koska likaa tulee sen verran kuin tulee, ja iso pinta on helpompi siivota kuin pieni tavaraa täynnä oleva. Lisäksi kodissa säilyy tietyt tilat aina edustuskunnossa, kun oleillaan useissa eri tiloissa.
Oikeasti nyt varmaan pitäisin ihanteena jotain 300-400 neliötä.
Mutta pieniä asuntoja rakennetaan paljon siksi, että ne voi myydä suhteessa kalliimmalla, ja rakentaja saa paremman katteen. Kerrostalossa jossa on paljon yksiöitä/kaksioita, on paljon suurempi neliöhinta, kuin kerrostalossa, jossa olisi yli sadan neliön väljempiä asuntoja.
Oho, onpa siinä kodilla kokoa! Ymmärrän kyllä toisaalta tilan kaipuun. Meillä on vähän vajaat 300 neliötä kahdelle aikuiselle ja välillä tuntuu, että tilaa saisi olla vielä enemmän joihinkin tarkoituksiin (esim. kuntoiluun). Sitten tulee jostain sisimmästä hirveä syyllisyys jo koko ajatuksesta, kun asumme jo nyt niin väljästi verrattuna moneen muuhun.
Meillä käy siivooja muutaman kerran vuodessa, mutta tavallisesti siivoamme itse. Ison talon siivous poikkeaa jonkin verran pienemmästä asunnosta. Siivoamme harvoin koko taloa samana päivänä, ja jos tulee vieraita, saatan siistiä vain "yleiset tilat". Makuuhuone ja muut omat tilamme ovat toisessa päässä taloa, eikä sinne tarvitse vieraita muutenkaan aina päästää. Yleisesti ottaen väljyys ja kunnolliset säilytystilat tekevät kuitenkin siivouksesta helpompaa.
Sanoisin, että oma ideaalini asumiseen olisi myös reilut 300 neliötä käsittävä talo - tämän hetkisessä elämäntilanteessani. Vanhempana todennäköisesti viihtyisin huomattavasti pienemmissäkin tilossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asun 30 neliön yksiössä, juuri sopiva minulle. Aiemmin asuin suuremmassa kaksiossa ja toinen huone suorastaan kumisi tyhjyyttään, se jäi varastoksi ilman muuta käyttöä. Tietysti eri asia jos asujia olisi useampi tai harrastaisin tuttavien majoittamista muuten kuin hätätilanteessa. Pienemmässäkin voisin asua, minulla on tavaraa niin vähän.
Vierailija kirjoitti:
Mitä pienempi koti, sitä useammin sitä pitää siivota. Lisäksi kaappien ei tarvitse olla täynnä tavaraa, vaikka kaappi-/varastotilaa olisikin paljon. Ihan vain välihuomatuksena joillekin.
Mutta miksi ihmeessä silloin maksaa niistä tyhjänä pidettävistä varastotiloista, ensin hankintahetkellä ja sen jälkeen jatkuvasti lämmitys- ja huoltokuluina? Turha on aina turha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pienempi koti, sitä useammin sitä pitää siivota. Lisäksi kaappien ei tarvitse olla täynnä tavaraa, vaikka kaappi-/varastotilaa olisikin paljon. Ihan vain välihuomatuksena joillekin.
Mutta miksi ihmeessä silloin maksaa niistä tyhjänä pidettävistä varastotiloista, ensin hankintahetkellä ja sen jälkeen jatkuvasti lämmitys- ja huoltokuluina? Turha on aina turha.
Joku kaipaa tilaa ympärilleen, toiset valmistautuvat lapsiperhe-elämään eivätkä tahdo muuttaa (myydä/ostaa) taas muutaman vuoden päästä, toiset harrastavat kotona ja tarvitsevat/tahtovat erilliset tilat sille, toiset haluavat tarjota omat huoneet vieraiksi saapuville lapsille/lapsenlapsille, toisilla on yksinkertaisesti niin hyvät tulot etteivät suuremmat kulut haittaa jne.
Pointti oli kai se, että jos kaapit täyttyvät turhasta tavarasta, se ei ole kaappien määrän vaan ostajan syy.
No riittäisi toki pienempikin asunto, jos olisi pakkotilanne tms. Muutimme juuri kahdella hengellä 56 neliön kaksiosta 123 neliön omakotitaloon ja tilaa on juuri sopivasti, tai oikeastaan yksi makkari on vielä jäänyt käyttötarkoitusta vaille, mutta asumista vasta vajaa viikko takana, niin asettuminen ehkä hieman kesken vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä, kaksi teiniä ja kaksi koiraa asuttiin pääkaupunkiseudulla 75 neliössä ja se oli ihan ok. Nyt kun meillä on pikkupaikkakunnalla 95 neliötä niin voisi olla vaikeaa muuttaa enää pieneen. Jokaisella on nyt oma huone ja lisäksi meillä on kodinhoitohuone. Kyllä isompi on kivampi.
Niin mikä tässä on alapeukutettavaa? Isompi ei saisi olla minusta parempi vai...?
Asun alle kouluikäisen lapsen kanssa vuokrayksiössä 30 neliötä. Vielä ei tarvetta isompaan asuntoon. Aina siistiä ja jos ei ole niin äkkiä siivoon.
Vierailija kirjoitti:
On varmaan väärin taas tutkittu ja varsinkin vastattu. Kaavoittajat, arkkitehdit, rakennusliikkeet, kaupungin heebot, hipsterit ja vihreät kaikki aina toitottavat, että urpaani ihminen haluaa asua pikkukämpässä kaupunkissa. Sitten rakennetaan pikkuluukkuja täyttämään tätä valtavaa tarvetta.
Ei kyse ole oikeastaan siitä, että ihminen haluaisi absoluuttisesti asua pienissä neliöissä. Useimmilla vain on käytettävissä elämiseen kuukausittain tietty summa rahaa, ja tästä summasta halutaan käyttää vähemmän kalliisiin neliöihin ja enemmän muuhun elämiseen. Näin ihmiset valitsevat asumisen pienemmissä asunnoissa.
Vierailija kirjoitti:
Mulle olis ehkä 45 neliötä optimi. 60 on jo selvästi liikaa. Ei jaksa siivota turhaa, tyhjänä rumaa pintaa.
Tällä hetkellä asun 41 neliön kaksiossa, joka on lähes täydellinen minulle. Neliöt on todella hyvin käytetty ja minulla on kaikki, mitä haluan ja tarvitsen. Asunnossa on myös suojaisa, tarpeeksi iso lasitettu parveke, puistonäköala keskustassa. Ennen asuin 65 neliön kaksiossa, joka oli itselleni aivan liian iso ja hukkaneliöitä oli paljon. Ei parveketta, tosin maisematkin olisivat olleet ankeat. Asun siis yksin.
Minulle yksin optimi on 60 neliötä, joka oli entisen kämppäni koko. Nyt minulla on 40 neliötä mutta todella paljon paremmalla paikalla luonnon helmassa. Joudun tekmään hieman tavarapoistoja mutta olen onnellisempi täällä.
Ap ei ilmeisesti tiedä, mitä "keskiarvo" tarkoittaa. Se ei tarkoita sitä, etteikö aineistosta voisi löytyä myös pieniä arvoja.
Itse asun 73 neliön kolmiossa yksinäni, oikein jees.
Olikohan otsikon fontti jo hivenen liian ISO? Hivenen vaikea lukea padilla.