Lue keskustelun säännöt.
HS:n juttu suomalaisten asumisesta: pienessä kodissa ei haluaisi asua kukaan
31.07.2017 |
Oletteko lukeneet? Ihan mielenkiintoinen! http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005306522.html
Jutusta lainattua:
Pienessä asunnossa ei haluaisi asua kukaan. Kyselyyn vastanneet yksin asuvatkin haaveilevat keskimäärin 72 neliön kolmiosta. Vastausten perusteella se on ihannekoko yhden ihmisen kodille.
Kainulainen selvitti aineistosta myös, miten asema työmarkkinoilla vaikuttaa unelmakodin kokoon.
Suurimmat ihannekodit ovat yrittäjillä, keskimäärin 135 neliötä ja viisi huonetta. Työttömät taas haluaisivat neljä huonetta ja sata neliötä. Pienimpään tyytyvät opiskelijat, mutta hekin haaveilevat 87 neliön kodista.
Kainulaisen mukaan tyytymättömyys kotiin näyttää kytkeytyvän ahtauteen, yksinäisyyteen ja sotkuisuuteen. Kodilta kaivataan tilaa, ihmisiä ja järjestystä.
*lainaus päättyy*
Vastanneiden joukosta puuttuvat kummasti ne, jotka täällä av:lla aina vakuuttelevat viihtyvänsä 28 neliön yksiössään. Tai jotka sanovat että sinkulle riittää kyllä yksiö ja pariskuntakin mahtuu aivan loistavasti 40 neliön kaksioon :D Tosiasiassahan suurin osa haluaa asua tilavasti, mutta rahan puutteessa joudutaan tyytymään vähempiin neliöihin. Varsinkin Helsingissä kun asuminen on niin kallista.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Oho, kylläpä ihmiset haluavat tilaa! Itse olen yksin asuessa tykännyt noin 50 neliöstä, ja nyt kun meitä on vanhemmat ja teini niin 75-90 neliötä on passeli riippuen pohjapiirustuksesta. Olemme asuneet isommissakin, mutta ne ovat tuntuneet liian isoilta.
Ja ottaen huomioon että jotkut ihmiset ihan tieten tahtoen jopa rakentavat/ostavat pienempiä asumuksia kuin jutussa mainitut vaikka rahaa olisi isompaankin, on vähän typerää sanoa ettei kukaan alua asua pienessä kodissa.
Juuri näin. Unelmien haavekoti voi olla vaikka millainen lukaali. Mutta silti moni valitsee tarkoituksella pienemmän asunnon ja on täysin tyytyväinen.
Vrt voi ajatusleikkinä miettiä että olisi kiva olla rokkitähti tai villakoirien sydänkirurgi, mutta silti tosi elämässä on tyytyväinen omaan "vähäpätöisempään" työhön ja käy siellä mielellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on miehen kanssa reilu 40 neliön kaksio ja tämä tuntuu minusta todella isolta ja avaralta :D On "ylimääräistä" tyhjää tilaa, välillä tulee mietittyä pitäisikö ostaa joku ylimääräinen lipasto ihan vaan täytteeksi, muttei olla ostettu. Kun on päässyt mukavasti sohvalle, tuntuu "raskaalta" lähteä noutamaan jotain makuuhuoneen yöpöydältä, on olevinaan niin kaukana.
Heh, kaikki on niin suhteellista. Asumme miehen ja lapsen kanssa kolmikerroksisessa omakotitalossa, Joskus, kun olen lähdössä ulos ja tajuan, että tärkeä tavara on ylimmässä kerroksessa, ärsyttää todella paljon lähteä hakemaan sitä. Välillä en edes jaksa. Mieheni on myös esimerkiksi ripotellut lukulasejaan joka kerrokseen, ettei aina tarvitse ravata portaissa. Muutaman metrinkin päässä on kaukana silloin, kun on väsynyt.
Olen muuten sitä mieltä, ettei täytteeksi kannata ostaa oikeastaan mitään. Tyhjä, avara tila on sopivassa suhteessa ihanaa!
Aika yllättävää. Mutta taidan olla niitä "koppi-ihmisiä", joille riittää pienempi.
Oikeastaan mieluiten asuisin talossa, jossa on paljon yhteistiloja: sauna, pyykkitupa, askarteluhuone nyt ainakin, ehkä kuntosalikin, ja kunnollisen kokoiset varastot, myös pyörävarasto, sekä vanha kunnon kylmäkellari. Silloin riittäisi pikku yksiökoppi. Tuollaisia vain ei valitettavasti rakenneta.
Noin 45-50 neliön kaksio olisi varmaan optimi, pohjasta riippuen. Mahtuisi hyvin kaikki haluamani huonekalut ja harrastusvälineet yms. Isompi sitten jos mieskin haluaisi sinne. Mutta asun 30 neliön yksiössä yksin näin opiskelijana, ja on kyllä ahdasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haloo, ei unelmakodilla ole tekemistä todellisuuden kanssa.
Esimerkiksi itse olen erittäin tyytyväinen pienessä kaksiossani.
Toki "jos mikä tahansa olisi mahdollista" asuisin eri tavalla, ja elämäni olisi muutenkin erilaista. Mutta se ei tarkoita että olisin nykyiselläni mitenkään onneton.
Mikset sitten tee elämästäsi sellaista kun haluat? Olisipa outoa elää elämää jota ei halua elää.. Käy sinua sääliksi.
Miten niin en halua elää elämääni, juurihan kirjoitin että olen tyytyväinen :D
Elämäni on hyvää enkä huomaa mitään puutteita. Mutta jos gallupissa kysyttäisiin "missä asuisit ja mitä tekisit jos kaikki olisi mahdollista", kai sitä tulisi vastattua että ostaisin kartanon, matkustelisin joka viikko ja ostaisin huvikseen tallillisen hevosia. Mutta en minä ole onneton siksi ettei minulla ole tuollaisia juttuja eivätkä ne ole välttämättömiä tyytyväisyydelleni.
Ja miksen hanki tuollaista elämää jos se olisi minusta jees, no niinpä, miksei kaikki vaan ryhdy monimiljonääreiksi, tyhmät ihmiset...
Jaa, minä en kyllä välttämättä muuttaisi elämästäni juuri mitään, yhden sairauden voisin antaa pois mutta toisaalta se on osa minua, minulle tarkoitettu joten olisinko minä ilman sitä? En ostaisi huvikseni mitään hevosia, jos haluaisin hevosen ostaisin sen. Tuskin jaksaisit matkustaa joka viikko loppuelämääsi Vaikka rahaa olisikin :)
No jopas sinulla on realistiset unelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin asuja, parveke on ehdoton samoin se ettei sänky ole samassa tilassa jossa laittaa ruokaa. Eli about 40 neliöllä pärjään.
Vierailija kirjoitti:
On varmaan väärin taas tutkittu ja varsinkin vastattu. Kaavoittajat, arkkitehdit, rakennusliikkeet, kaupungin heebot, hipsterit ja vihreät kaikki aina toitottavat, että urpaani ihminen haluaa asua pikkukämpässä kaupunkissa. Sitten rakennetaan pikkuluukkuja täyttämään tätä valtavaa tarvetta.
Et ymmärtänyt, ettei useimmilla ihmisillä ole varaa asua niissä kartanoissa joista unelmoivat, joten pienten kaupunkiasuntojen kysyntä on kuitenkin täällä reaalimaailmassa suurempi kuin jättitalojen? Asuntoja pitää rakennuttaa todellisen tarpeen mukaan, ei lottovoittohaaveiden mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asun 46,5 neliön kaksiossa yksin, tuntuu ihan sopivalta. En kaipaa isompaakaan.
Haluta saa vaikka mitä. Uusi 150 neliön omakotitalo isolla pihalla Helsingin keskustassa merinäköalalla kiitos!
Todellisuus on 72 neliön kerrostalokämppä 40 minuuttia keskustasta. Ja perheessä neljä henkilöä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisesti sanoen en todellakaan haluaisi mitään 75 neliön kolmiota, jos asuisin yksin. Parhain asuntoni on ollut 31 neliötä, siinä oli sauna ja iso parveke.
Nyt asumme kolme henkeä 85 neliön kolmiossa ja tässä on runsaasti tilaa meille, silti myös oma rauha.
Mutta multa ei ole kysytty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, kylläpä ihmiset haluavat tilaa! Itse olen yksin asuessa tykännyt noin 50 neliöstä, ja nyt kun meitä on vanhemmat ja teini niin 75-90 neliötä on passeli riippuen pohjapiirustuksesta. Olemme asuneet isommissakin, mutta ne ovat tuntuneet liian isoilta.
Ja ottaen huomioon että jotkut ihmiset ihan tieten tahtoen jopa rakentavat/ostavat pienempiä asumuksia kuin jutussa mainitut vaikka rahaa olisi isompaankin, on vähän typerää sanoa ettei kukaan alua asua pienessä kodissa.
Juuri näin. Unelmien haavekoti voi olla vaikka millainen lukaali. Mutta silti moni valitsee tarkoituksella pienemmän asunnon ja on täysin tyytyväinen.
Vrt voi ajatusleikkinä miettiä että olisi kiva olla rokkitähti tai villakoirien sydänkirurgi, mutta silti tosi elämässä on tyytyväinen omaan "vähäpätöisempään" työhön ja käy siellä mielellään.
Minusta olisi kiva asua vanhassa talossa ns. metsän keskellä - jos olisi varaa palkata ihmisiä huoltamaan taloa (ei kiinnosta tehdä sitä itse), siivoamaan (vihaan siivoamista) ja kulkea taksilla (en omista enkä halua ajokorttia tai autoa ja julkiset ei yleensä metsän keskelle hirveän hyvin kulje). Realistinen ajatus, vai mitä :D Onneksi olen myös tyytyväinen tähän tavalliseen elämääni isolla parvekkeella varustetussa, sopivan kokoisessa kaupunkiasunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainahan ihmiset haluaa vaikka mitä. Miksi tyytyväisyys elämään on rakennettava jollekin ulkoisille seikoille ja jos nämä eivät täyty, ei elämää kannata elää. Kyllä ihmislaji on sitten tyhmä! Halut eivät koskaan tule tyydytetyksi, se on ainoa varma asia, joten tyytymätön saa olla aina.
Ei pidä paikkaansa. Myin juuri viime syksynä 115-neliöisen kotini (oli muuten lapsuuskotini) Helsingin kantakaupungissa, kun se oli liian iso minulle ja miehelleni. Muutimme viereiseen taloon 66-neliöiseen kolmioon ja nyt on just sopivan kokoinen asunto :)
Rahasta ei ollut kiinni, lapsuuskotini oli maksettu ja olin perinyt muutenkin rahaa vanhempieni kuoltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asun mieheni kanssa tyytyväisenä 50 neliön asunnossa kantakaupungin reunalla. Tämän suurempaa emme tarvitse mihinkään. Vanhempani sen sijaan asuvat kahdestaan melkein 200 neliön talossa, joka on lattiasta kattoon aivan täynnä tavaraa. Äitini harrastaa shoppailua, ja esittelee aina käydessäni uusia ostoksiaan, joita kertyy yleensä muutamassa viikossa saman verran kuin itselleni vuodessa. Äitini kaltaiset ihmiset varmasti tarvitsevat jokaisen mahdollisen lisäneliön, itseni kaltaiset taas eivät oikeasti tee niillä mitään. En vaihtaisi tätä meidän "kerrostalokoppia" vanhempieni taloon mistään hinnasta.
Mitä pienempi koti, sitä useammin sitä pitää siivota. Lisäksi kaappien ei tarvitse olla täynnä tavaraa, vaikka kaappi-/varastotilaa olisikin paljon. Ihan vain välihuomatuksena joillekin.
Suomalaiset asuu pohjoismaiden ahtaiten, mikä nyt ei liene mikään ylläri, koska suomalasilla ei ole varaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse asun mieheni kanssa tyytyväisenä 50 neliön asunnossa kantakaupungin reunalla. Tämän suurempaa emme tarvitse mihinkään. Vanhempani sen sijaan asuvat kahdestaan melkein 200 neliön talossa, joka on lattiasta kattoon aivan täynnä tavaraa. Äitini harrastaa shoppailua, ja esittelee aina käydessäni uusia ostoksiaan, joita kertyy yleensä muutamassa viikossa saman verran kuin itselleni vuodessa. Äitini kaltaiset ihmiset varmasti tarvitsevat jokaisen mahdollisen lisäneliön, itseni kaltaiset taas eivät oikeasti tee niillä mitään. En vaihtaisi tätä meidän "kerrostalokoppia" vanhempieni taloon mistään hinnasta.
Kuulostaa, että äitisi kaltainen tarvitsee apua henkiseen ongelmaansa?
Tuo tutkimus olisi pitänyt tehdä siten, että olisi kysytty unelmien asuntoa nykyisellä rahatilanteella. Omaa unelma-asunto ei ole edes olemassa, vaikka haluaisin asua kerrostalossa. Vaatisi aika paljon rahaa, että saisin rakennettua kokonaisen kerrostalon mieleiseen paikkaan.
Minä asun yhdenlaisessa ääripäässä, meillä on 700 neliötä. Onhan siinä tilaa. Paljon turhaakin. Mutta sitten on toisaalta kiva, kun on vieraita, eikä oikeasti tunnu ahtaalta. Tai järjestää jotain isompia juhlia.
Siivoaminen ei minusta ole ongelma, koska likaa tulee sen verran kuin tulee, ja iso pinta on helpompi siivota kuin pieni tavaraa täynnä oleva. Lisäksi kodissa säilyy tietyt tilat aina edustuskunnossa, kun oleillaan useissa eri tiloissa.
Oikeasti nyt varmaan pitäisin ihanteena jotain 300-400 neliötä.
Mutta pieniä asuntoja rakennetaan paljon siksi, että ne voi myydä suhteessa kalliimmalla, ja rakentaja saa paremman katteen. Kerrostalossa jossa on paljon yksiöitä/kaksioita, on paljon suurempi neliöhinta, kuin kerrostalossa, jossa olisi yli sadan neliön väljempiä asuntoja.
Oho, kylläpä ihmiset haluavat tilaa! Itse olen yksin asuessa tykännyt noin 50 neliöstä, ja nyt kun meitä on vanhemmat ja teini niin 75-90 neliötä on passeli riippuen pohjapiirustuksesta. Olemme asuneet isommissakin, mutta ne ovat tuntuneet liian isoilta.
Ja ottaen huomioon että jotkut ihmiset ihan tieten tahtoen jopa rakentavat/ostavat pienempiä asumuksia kuin jutussa mainitut vaikka rahaa olisi isompaankin, on vähän typerää sanoa ettei kukaan alua asua pienessä kodissa.