Lue keskustelun säännöt.
HS:n juttu suomalaisten asumisesta: pienessä kodissa ei haluaisi asua kukaan
31.07.2017 |
Oletteko lukeneet? Ihan mielenkiintoinen! http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005306522.html
Jutusta lainattua:
Pienessä asunnossa ei haluaisi asua kukaan. Kyselyyn vastanneet yksin asuvatkin haaveilevat keskimäärin 72 neliön kolmiosta. Vastausten perusteella se on ihannekoko yhden ihmisen kodille.
Kainulainen selvitti aineistosta myös, miten asema työmarkkinoilla vaikuttaa unelmakodin kokoon.
Suurimmat ihannekodit ovat yrittäjillä, keskimäärin 135 neliötä ja viisi huonetta. Työttömät taas haluaisivat neljä huonetta ja sata neliötä. Pienimpään tyytyvät opiskelijat, mutta hekin haaveilevat 87 neliön kodista.
Kainulaisen mukaan tyytymättömyys kotiin näyttää kytkeytyvän ahtauteen, yksinäisyyteen ja sotkuisuuteen. Kodilta kaivataan tilaa, ihmisiä ja järjestystä.
*lainaus päättyy*
Vastanneiden joukosta puuttuvat kummasti ne, jotka täällä av:lla aina vakuuttelevat viihtyvänsä 28 neliön yksiössään. Tai jotka sanovat että sinkulle riittää kyllä yksiö ja pariskuntakin mahtuu aivan loistavasti 40 neliön kaksioon :D Tosiasiassahan suurin osa haluaa asua tilavasti, mutta rahan puutteessa joudutaan tyytymään vähempiin neliöihin. Varsinkin Helsingissä kun asuminen on niin kallista.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haloo, ei unelmakodilla ole tekemistä todellisuuden kanssa.
Esimerkiksi itse olen erittäin tyytyväinen pienessä kaksiossani.
Toki "jos mikä tahansa olisi mahdollista" asuisin eri tavalla, ja elämäni olisi muutenkin erilaista. Mutta se ei tarkoita että olisin nykyiselläni mitenkään onneton.
Mikset sitten tee elämästäsi sellaista kun haluat? Olisipa outoa elää elämää jota ei halua elää.. Käy sinua sääliksi.
Miten niin en halua elää elämääni, juurihan kirjoitin että olen tyytyväinen :D
Elämäni on hyvää enkä huomaa mitään puutteita. Mutta jos gallupissa kysyttäisiin "missä asuisit ja mitä tekisit jos kaikki olisi mahdollista", kai sitä tulisi vastattua että ostaisin kartanon, matkustelisin joka viikko ja ostaisin huvikseen tallillisen hevosia. Mutta en minä ole onneton siksi ettei minulla ole tuollaisia juttuja eivätkä ne ole välttämättömiä tyytyväisyydelleni.
Ja miksen hanki tuollaista elämää jos se olisi minusta jees, no niinpä, miksei kaikki vaan ryhdy monimiljonääreiksi, tyhmät ihmiset...
Jaa, minä en kyllä välttämättä muuttaisi elämästäni juuri mitään, yhden sairauden voisin antaa pois mutta toisaalta se on osa minua, minulle tarkoitettu joten olisinko minä ilman sitä? En ostaisi huvikseni mitään hevosia, jos haluaisin hevosen ostaisin sen. Tuskin jaksaisit matkustaa joka viikko loppuelämääsi Vaikka rahaa olisikin :)
No jopas sinulla on realistiset unelmat.
Niin onkin, olen saavuttanut myös lähes kaikki, oikeastaan enää 1 puuttuu mistä olen haaveillut. Jos oikeasti haaveilisin esim kartanosta, tekisin mitä se vaatii että saisin kartanon. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3+ koira, neliöitä 75. Isompi ois kivempi, ainakin lisää säilytystilaa kaivattais.
Keneltä lie kysytty. Itse en yksinäisenä miehenä 70 neliötä vaivoikseni ottaisi. Iso yksiö tai pieni kaksio riittää mainiosti. Kunnollinen keittiö, mielellään olkkarin yhteydessä ja reilun kokoinen olohuone johon mahtuu ruokapöytä ja sohva, sekä alkovi tai erillinen pieni makuusoppi niin mitäpä sitä muuta tarvitsee. Tuo keittiö on usein se mikä vanhoissa asunnoissa on ongelma, mutta toki senkin saa rahalla laitettua mieleisekseen.
Tämänhetkinen kämppä täyttää nuo kriteerit mainiosti ja neliöitä on 43.
Asun 33 neliön yksiössä. Riittää mulle ihan hyvin ja en viitsi maksaa turhista neliöistä. Aiemmin oli 60 neliön kaksio joka tuntu liian isolta yksin asuvalle. Ja oli pakko hankkia turhia huonekaluja kun tuntu muuten liian autiolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haloo, ei unelmakodilla ole tekemistä todellisuuden kanssa.
Esimerkiksi itse olen erittäin tyytyväinen pienessä kaksiossani.
Toki "jos mikä tahansa olisi mahdollista" asuisin eri tavalla, ja elämäni olisi muutenkin erilaista. Mutta se ei tarkoita että olisin nykyiselläni mitenkään onneton.
Mikset sitten tee elämästäsi sellaista kun haluat? Olisipa outoa elää elämää jota ei halua elää.. Käy sinua sääliksi.
Miten niin en halua elää elämääni, juurihan kirjoitin että olen tyytyväinen :D
Elämäni on hyvää enkä huomaa mitään puutteita. Mutta jos gallupissa kysyttäisiin "missä asuisit ja mitä tekisit jos kaikki olisi mahdollista", kai sitä tulisi vastattua että ostaisin kartanon, matkustelisin joka viikko ja ostaisin huvikseen tallillisen hevosia. Mutta en minä ole onneton siksi ettei minulla ole tuollaisia juttuja eivätkä ne ole välttämättömiä tyytyväisyydelleni.
Ja miksen hanki tuollaista elämää jos se olisi minusta jees, no niinpä, miksei kaikki vaan ryhdy monimiljonääreiksi, tyhmät ihmiset...
Jaa, minä en kyllä välttämättä muuttaisi elämästäni juuri mitään, yhden sairauden voisin antaa pois mutta toisaalta se on osa minua, minulle tarkoitettu joten olisinko minä ilman sitä? En ostaisi huvikseni mitään hevosia, jos haluaisin hevosen ostaisin sen. Tuskin jaksaisit matkustaa joka viikko loppuelämääsi Vaikka rahaa olisikin :)
No jopas sinulla on realistiset unelmat.
Niin onkin, olen saavuttanut myös lähes kaikki, oikeastaan enää 1 puuttuu mistä olen haaveillut. Jos oikeasti haaveilisin esim kartanosta, tekisin mitä se vaatii että saisin kartanon. Piste.
Itse masentuisin tuollaiseen elämään... Sitä on ihana selailla oikotieltä miljoona asuntoja miettien millaista elämä mahtaisi olla rikkaana. Se ei tarkoita, ettei olisi onnellinen tai tavoittelisi muita unelmiaan. Toisaalta useinhan esim. julkkikset tappaa itsensä kun kaikki on käden ulottuvissa, ei ole mitään mistä haaveilla kun kaikki on saatavilla. Eli ehkä haaveilu on hyvästä ;)
Ja vaikka "unelma" koti voisi olla 500 neliön merenranta talo espoossa, voi se realistinen haave olla joku muu. Itse tiedostan omat vahvuuteni, ja vaikka ehkä kykenisinkin luomaan upean uran ja ostamaan miljoona talon, en käytännössä ole valmis uhraamaan niin isoa osaa elämästäni työlle. Eli siis haaveet ja prioriteetit ei aina mene käsi kädessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä, kaksi teiniä ja kaksi koiraa asuttiin pääkaupunkiseudulla 75 neliössä ja se oli ihan ok. Nyt kun meillä on pikkupaikkakunnalla 95 neliötä niin voisi olla vaikeaa muuttaa enää pieneen. Jokaisella on nyt oma huone ja lisäksi meillä on kodinhoitohuone. Kyllä isompi on kivampi.
Asun 38 neliön yksiössä. Kerrostalon alimmassa kerroksessa. En ole koskaan haaveillut suuremmasta asunnosta, vaan siitä että asuisin korkeammalla (ylin kerros olisi paras!) ja että olisi parveke (nyt ei ole parveketta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On varmaan väärin taas tutkittu ja varsinkin vastattu. Kaavoittajat, arkkitehdit, rakennusliikkeet, kaupungin heebot, hipsterit ja vihreät kaikki aina toitottavat, että urpaani ihminen haluaa asua pikkukämpässä kaupunkissa. Sitten rakennetaan pikkuluukkuja täyttämään tätä valtavaa tarvetta.
Tää on muuten pitkälti totta :D
Just luin vähän aikaa sitten jostakin (olikohan Kauppalehti tai Taloussanomat tms.) kun rakennuttaja selitti, että 36 neliöinen asunto on optimi - saa eniten rahaa suhteessa neliöihin. Ja sen vuoksi näitä 30-38 neliön asuntoja rakennetaan paljon.
Katselin just näitä uudiskohteita ja siellä on paljon 32-36 neliön yksiöitä ja 40-45 neliön kaksioita. Kolmiotkin on monessa uudiskohteessa vajaa 70 neliötä, jossakin jopa 60 neliötä vain. Onhan paljon vanhoissa kerrostaloissa (esim. 50-60 luvuilla rakennetuissa) noita 57 neliön kolmioita, mutta näköjään nykyaikana on palattu sitten vanhaan asuntojen koissa. Kuitenkin ihmisillä on nykyään paljon enemmän tavaraa kuin 50-luvulla.
Se on hauskaa, kun rakennetaan nykyään ihan koppeja. Kaksiotkin alle 40m2. Kolmiot jotain 55-60m2. Sitten hoetaan, että suomalaiset HALUAA asua pienemmässä. Paskat ne halua. kysymys on siitä, että rakentamisen kustannukset ja tonttien hinnat on karanneet käsistä, palkat on paskat -> ei ole varaa isompiin enää ja niistä minikämpistä tehdään hyve myyden niitä törkeään neliöhintaan persaukiselle keskiluokalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haloo, ei unelmakodilla ole tekemistä todellisuuden kanssa.
Esimerkiksi itse olen erittäin tyytyväinen pienessä kaksiossani.
Toki "jos mikä tahansa olisi mahdollista" asuisin eri tavalla, ja elämäni olisi muutenkin erilaista. Mutta se ei tarkoita että olisin nykyiselläni mitenkään onneton.
Mikset sitten tee elämästäsi sellaista kun haluat? Olisipa outoa elää elämää jota ei halua elää.. Käy sinua sääliksi.
Miten niin en halua elää elämääni, juurihan kirjoitin että olen tyytyväinen :D
Elämäni on hyvää enkä huomaa mitään puutteita. Mutta jos gallupissa kysyttäisiin "missä asuisit ja mitä tekisit jos kaikki olisi mahdollista", kai sitä tulisi vastattua että ostaisin kartanon, matkustelisin joka viikko ja ostaisin huvikseen tallillisen hevosia. Mutta en minä ole onneton siksi ettei minulla ole tuollaisia juttuja eivätkä ne ole välttämättömiä tyytyväisyydelleni.
Ja miksen hanki tuollaista elämää jos se olisi minusta jees, no niinpä, miksei kaikki vaan ryhdy monimiljonääreiksi, tyhmät ihmiset...
Jaa, minä en kyllä välttämättä muuttaisi elämästäni juuri mitään, yhden sairauden voisin antaa pois mutta toisaalta se on osa minua, minulle tarkoitettu joten olisinko minä ilman sitä? En ostaisi huvikseni mitään hevosia, jos haluaisin hevosen ostaisin sen. Tuskin jaksaisit matkustaa joka viikko loppuelämääsi Vaikka rahaa olisikin :)
No jopas sinulla on realistiset unelmat.
Niin onkin, olen saavuttanut myös lähes kaikki, oikeastaan enää 1 puuttuu mistä olen haaveillut. Jos oikeasti haaveilisin esim kartanosta, tekisin mitä se vaatii että saisin kartanon. Piste.
Itse masentuisin tuollaiseen elämään... Sitä on ihana selailla oikotieltä miljoona asuntoja miettien millaista elämä mahtaisi olla rikkaana. Se ei tarkoita, ettei olisi onnellinen tai tavoittelisi muita unelmiaan. Toisaalta useinhan esim. julkkikset tappaa itsensä kun kaikki on käden ulottuvissa, ei ole mitään mistä haaveilla kun kaikki on saatavilla. Eli ehkä haaveilu on hyvästä ;)
Ja vaikka "unelma" koti voisi olla 500 neliön merenranta talo espoossa, voi se realistinen haave olla joku muu. Itse tiedostan omat vahvuuteni, ja vaikka ehkä kykenisinkin luomaan upean uran ja ostamaan miljoona talon, en käytännössä ole valmis uhraamaan niin isoa osaa elämästäni työlle. Eli siis haaveet ja prioriteetit ei aina mene käsi kädessä.
Itse madentuisin jos en pystyisi saavuttamaan haaveitani.. Tyytyisin vain elämään jota en oikeasti halua elää. Kyllä minäkin haaveilen, mutta toteutan ne myös :)
No eipä sitä nyt vain saa elämässä kaikkea mitä haluaa, edes rahalla. Esim eläisitkö mieluummin koko ikäsi varustettuna 20-
vuotiaan terveydellä ja ulkonäöllä, vai rapistutko pikkuhiljaa ja menetät koko ajan ulkonäköä, terveyttä ja sen myötä mahdollisuuksia niin kaikki valitsisi ensimmäisen. Mutta eipä ole meidän sukupolvelle mahdollista, voi olla että joskus päivittelevät ja säälivät miten olemme voineet elää näin kurjissa kehoissa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sillä isolla asunnolla tekee? Enemmän siivottavaa ja turhaa roinaa kerääntyy helpommin.
Meitä asuu 2 henkeä 40m2 1h+tupakeittiö.
Aiemmin asuin tässä yksin, ja helposti olisi mennyt pienempikin; makuuhuone oli käyttämätön; asutin vain tupakeittiötä. Kaksin tää menee, mutta haaveillaan kymmenisen neliötä isommasta.
Omakotitaloja kun katselee, niistä huomaa sen että ihmiset viihtyy väljästi; ne on aivan liian isoja kaikki meidän tarpeisiin!
Makkari, olkkari, keittiö, kenties pieni harrastehuone; en yksinkertaisesti keksi mihin tarvittaisiin enempi tilaa! Harrastehuonekin olisi turha jos olisi lämmin kellari.
Eli 3h+k olisi ehdoton maksimi, ja kylppäreitäkin riittäisi yksi. Eipä juuri löydy; 4-5h tuppaa kaikki olemaan. Meille se taas tarkoittaisi turhaa tilaa ja sitä kautta esim. Turhia lämmityskustannuksia.
Asunnon haluan kohtuukokoisen tai pienen, tonttia saisi sitten olla senkin edestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sillä isolla asunnolla tekee? Enemmän siivottavaa ja turhaa roinaa kerääntyy helpommin.
Enemmän siivottavaa, enemmän lämmitettävää ja enemmän maksettavaa vastiketta (jos on osake). Jos olisin sinkku, minulle riittäisi mainiosti 30-35 neliötä. Satsaisin neliöiden sijaan sijaintiin ja asunnon laatuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haloo, ei unelmakodilla ole tekemistä todellisuuden kanssa.
Esimerkiksi itse olen erittäin tyytyväinen pienessä kaksiossani.
Toki "jos mikä tahansa olisi mahdollista" asuisin eri tavalla, ja elämäni olisi muutenkin erilaista. Mutta se ei tarkoita että olisin nykyiselläni mitenkään onneton.
Mikset sitten tee elämästäsi sellaista kun haluat? Olisipa outoa elää elämää jota ei halua elää.. Käy sinua sääliksi.
Miten niin en halua elää elämääni, juurihan kirjoitin että olen tyytyväinen :D
Elämäni on hyvää enkä huomaa mitään puutteita. Mutta jos gallupissa kysyttäisiin "missä asuisit ja mitä tekisit jos kaikki olisi mahdollista", kai sitä tulisi vastattua että ostaisin kartanon, matkustelisin joka viikko ja ostaisin huvikseen tallillisen hevosia. Mutta en minä ole onneton siksi ettei minulla ole tuollaisia juttuja eivätkä ne ole välttämättömiä tyytyväisyydelleni.
Ja miksen hanki tuollaista elämää jos se olisi minusta jees, no niinpä, miksei kaikki vaan ryhdy monimiljonääreiksi, tyhmät ihmiset...
Jaa, minä en kyllä välttämättä muuttaisi elämästäni juuri mitään, yhden sairauden voisin antaa pois mutta toisaalta se on osa minua, minulle tarkoitettu joten olisinko minä ilman sitä? En ostaisi huvikseni mitään hevosia, jos haluaisin hevosen ostaisin sen. Tuskin jaksaisit matkustaa joka viikko loppuelämääsi Vaikka rahaa olisikin :)
No jopas sinulla on realistiset unelmat.
Niin onkin, olen saavuttanut myös lähes kaikki, oikeastaan enää 1 puuttuu mistä olen haaveillut. Jos oikeasti haaveilisin esim kartanosta, tekisin mitä se vaatii että saisin kartanon. Piste.
Itse masentuisin tuollaiseen elämään... Sitä on ihana selailla oikotieltä miljoona asuntoja miettien millaista elämä mahtaisi olla rikkaana. Se ei tarkoita, ettei olisi onnellinen tai tavoittelisi muita unelmiaan. Toisaalta useinhan esim. julkkikset tappaa itsensä kun kaikki on käden ulottuvissa, ei ole mitään mistä haaveilla kun kaikki on saatavilla. Eli ehkä haaveilu on hyvästä ;)
Ja vaikka "unelma" koti voisi olla 500 neliön merenranta talo espoossa, voi se realistinen haave olla joku muu. Itse tiedostan omat vahvuuteni, ja vaikka ehkä kykenisinkin luomaan upean uran ja ostamaan miljoona talon, en käytännössä ole valmis uhraamaan niin isoa osaa elämästäni työlle. Eli siis haaveet ja prioriteetit ei aina mene käsi kädessä.
Itse madentuisin jos en pystyisi saavuttamaan haaveitani.. Tyytyisin vain elämään jota en oikeasti halua elää. Kyllä minäkin haaveilen, mutta toteutan ne myös :)
Ne ovat sitten suunnitelmia. Niitä on varmasti tuolla alkuperäisellä kirjoittajalla. Esim. opiskelut, hyvä duuni, perhe, oma koti. Haaveita on taas esimerkiksi iso omakotitalo Westendistä ja siihen tarvitaan yleensä muutakin kuin vain haaveita jotka toteutetaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sillä isolla asunnolla tekee? Enemmän siivottavaa ja turhaa roinaa kerääntyy helpommin.
Ei kai sillä isolla asunnolla teekään mitään jos kotona käy vain nukkumassa ja harrastuksetkin ovat muualla/vievät vähän tilaa.
Itse arvostan avaruutta ja sitä että huonekalut voi sijoittaa ilmavasti, eikä siivoillessa törmäile koko ajan niihin tai joudu siirtymään tavaroita pois tieltä. Vietän paljon aikaa kotona ja haluan, että eri aktiviteeteille on säilytystilaa ja mahdollisuus jättää projekteja esille ilman että ne häiritsevät muuta elämää. Jossain koirankopissa tämä olisi vaikeaa. Tykkään myös, että kun luonani käy kerrallaan useampi kuin kaksi ihmistä, mahdumme kaikki hyvin ruokapöydän ääreen ja olohuoneeseen seurustelemaan. Yövieraidenkin majoittaminen onnistuu mukavammin kun on useampi huone.
Tavaroineni mahtuisin kyllä pienempään asuntoon kuten jonkun ihannoimaan 40 neliön kaksioon, mutta tilantuntu katoaisi ja elämästä tulisi suppeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haloo, ei unelmakodilla ole tekemistä todellisuuden kanssa.
Esimerkiksi itse olen erittäin tyytyväinen pienessä kaksiossani.
Toki "jos mikä tahansa olisi mahdollista" asuisin eri tavalla, ja elämäni olisi muutenkin erilaista. Mutta se ei tarkoita että olisin nykyiselläni mitenkään onneton.
Mikset sitten tee elämästäsi sellaista kun haluat? Olisipa outoa elää elämää jota ei halua elää.. Käy sinua sääliksi.
Miten niin en halua elää elämääni, juurihan kirjoitin että olen tyytyväinen :D
Elämäni on hyvää enkä huomaa mitään puutteita. Mutta jos gallupissa kysyttäisiin "missä asuisit ja mitä tekisit jos kaikki olisi mahdollista", kai sitä tulisi vastattua että ostaisin kartanon, matkustelisin joka viikko ja ostaisin huvikseen tallillisen hevosia. Mutta en minä ole onneton siksi ettei minulla ole tuollaisia juttuja eivätkä ne ole välttämättömiä tyytyväisyydelleni.
Ja miksen hanki tuollaista elämää jos se olisi minusta jees, no niinpä, miksei kaikki vaan ryhdy monimiljonääreiksi, tyhmät ihmiset...
Jaa, minä en kyllä välttämättä muuttaisi elämästäni juuri mitään, yhden sairauden voisin antaa pois mutta toisaalta se on osa minua, minulle tarkoitettu joten olisinko minä ilman sitä? En ostaisi huvikseni mitään hevosia, jos haluaisin hevosen ostaisin sen. Tuskin jaksaisit matkustaa joka viikko loppuelämääsi Vaikka rahaa olisikin :)
No jopas sinulla on realistiset unelmat.
Niin onkin, olen saavuttanut myös lähes kaikki, oikeastaan enää 1 puuttuu mistä olen haaveillut. Jos oikeasti haaveilisin esim kartanosta, tekisin mitä se vaatii että saisin kartanon. Piste.
Itse masentuisin tuollaiseen elämään... Sitä on ihana selailla oikotieltä miljoona asuntoja miettien millaista elämä mahtaisi olla rikkaana. Se ei tarkoita, ettei olisi onnellinen tai tavoittelisi muita unelmiaan. Toisaalta useinhan esim. julkkikset tappaa itsensä kun kaikki on käden ulottuvissa, ei ole mitään mistä haaveilla kun kaikki on saatavilla. Eli ehkä haaveilu on hyvästä ;)
Ja vaikka "unelma" koti voisi olla 500 neliön merenranta talo espoossa, voi se realistinen haave olla joku muu. Itse tiedostan omat vahvuuteni, ja vaikka ehkä kykenisinkin luomaan upean uran ja ostamaan miljoona talon, en käytännössä ole valmis uhraamaan niin isoa osaa elämästäni työlle. Eli siis haaveet ja prioriteetit ei aina mene käsi kädessä.
Itse madentuisin jos en pystyisi saavuttamaan haaveitani.. Tyytyisin vain elämään jota en oikeasti halua elää. Kyllä minäkin haaveilen, mutta toteutan ne myös :)
Ne ovat sitten suunnitelmia. Niitä on varmasti tuolla alkuperäisellä kirjoittajalla. Esim. opiskelut, hyvä duuni, perhe, oma koti. Haaveita on taas esimerkiksi iso omakotitalo Westendistä ja siihen tarvitaan yleensä muutakin kuin vain haaveita jotka toteutetaan.
Outo ajatustapa että haaveitaan ei tule tavoitella.. No, kukin tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sillä isolla asunnolla tekee? Enemmän siivottavaa ja turhaa roinaa kerääntyy helpommin.
Ei kai sillä isolla asunnolla teekään mitään jos kotona käy vain nukkumassa ja harrastuksetkin ovat muualla/vievät vähän tilaa.
Itse arvostan avaruutta ja sitä että huonekalut voi sijoittaa ilmavasti, eikä siivoillessa törmäile koko ajan niihin tai joudu siirtymään tavaroita pois tieltä. Vietän paljon aikaa kotona ja haluan, että eri aktiviteeteille on säilytystilaa ja mahdollisuus jättää projekteja esille ilman että ne häiritsevät muuta elämää. Jossain koirankopissa tämä olisi vaikeaa. Tykkään myös, että kun luonani käy kerrallaan useampi kuin kaksi ihmistä, mahdumme kaikki hyvin ruokapöydän ääreen ja olohuoneeseen seurustelemaan. Yövieraidenkin majoittaminen onnistuu mukavammin kun on useampi huone.
Tavaroineni mahtuisin kyllä pienempään asuntoon kuten jonkun ihannoimaan 40 neliön kaksioon, mutta tilantuntu katoaisi ja elämästä tulisi suppeampaa.
Samoin minä. Lisäksi meillä käy vähintään kuukausittain vieraita ja on kiva tarjota heille vierashuone eikä vain olohuoneen sohvaa. Tykkään siitä, että kaapit eivät pursuile vaan ovat muun kodin tapaan avaria. Näin muutkin perheenjäsenet saavat paremmin pantua tavarat paikoilleen kaappiin, kun ei tarvitse taiteilla niitä päällekäin pieneen tilaan (sitäkin elämää on joskus eletty) vaan paikoilleen laitto sujuu nopeasti ja helposti.
Ehkä jos olisin sinkku, sopeutuisin jälleen pienempään tilaan. Tai alle kolmekymppinen joka viettäisi aikaa enemmän kodin ulkopuolella.
Olen asunut aikoinaan miehen kanssa kaksin 145 neliön omakotitalossa jossa oli aivan liikaa tilaa kahdelle. Hirveästi lämmitettävää hukkatilaa joka pian alkaa kerryttämän myös turhaa tavaraa. Yleensä tykkäsimme asua reilun 50 neliön kaksioissa, niissä tilaa oli juuri sopivasti. Nyt eron jälkeen muutin 23 neliön yksiöön jossa asuminen on menetellyt, mutta olen kyllä kaivannut erillistä makuuhuonetta. Olenkin muuttamassa 42 neliön kaksioon jonka uskon olevan yksinasuvalle passelin kokoinen.
Musta oli kivaa lukea vaihteeksi siitä, että moni haluaisi lisää tilaa ja kokee ahtauden epäviihtyisänä. Tuntuu, että joka paikassa hehkutetaan vain miten joku nelihenkinen perhe asuu Punavuoressa 15 neliön yksiössä ja on ah niin minimalistista ja tarkalla maulla sisustettua eikä ikinä haluttaisi yhtäkään neliötä lisää. Tietty pienessä asunnossa viihtymiseen auttaa se, jos istuu kaiket päivät Macbookin ja latten äärellä jossain kahvilassa ja käy kotona vain nukkumassa. Mutta oli kiva kuulla, että minun kaltaisianikin on olemassa, jotka eivät luonnostaan ole mitään latteminimalisteja. Asun miehen kanssa kahdestaan vähän alle 50 neliön kaksiossa ja tämä on minulle liian ahdas. Viihdytään molemmat kotona, meillä on paljon kirjoja ja levyjä, itse tykkään puuhastella ja tehdä käsitöitä ja piirtää ym. milloin mitäkin projekteja. Joten tavaraa on, ja puuhailutilaa tarvittaisiin, eikä me haluta konmarittaa meidän kirjoja, levyjä ja käsityötarvikkeita, koska mitä me sitten enää kotona tehtäisiin? Istuttaisiin sohvalla ja katsottaisiin telkkua kai.
Ymmärrän kyllä sinänsä tuon pienien tilojen hehkuttamisen lehtijutuissa ja blogeissa, koska täällä Helsingissä nyt vaan joutuu asumaan ahtaasti jos ei ole suurituloinen. Joten onhan se hyvä, että aiheesta kirjoitetaan myös positiivisesti ja esitellään ihmisten ratkaisuja pieniin tiloihin. Mutta mulla oli fiilis, että olen suunnilleen kaupungin ainoa ei-minimalisti, joka ei viihdy ahtaassa asunnossaan, ja on välillä ollut ihan huono omatunto siitä etten osaa elää minimalisteiksi kuten kunnon stadilaisen kuuluisi, siksi oli kiva lukea, että en olekaan ainoa :D