Kumman työt priorisoidaan, minun vai miehen? Ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän tässä nyt ratkaisuksi?

Mies järjestää asian entisen muijansa, eli lapsen äidin kanssa. Hitto mitä kusipäitä jotkut miehet ovat!

Eihän ses nyt sun homma ole hoitaa sen lasta! On ihan ok ja reiluakin auttaa lapsen hakemisessa silloin tällöin jne, mutta että vastuu olisi sinun kokonaan hänen huidellessaan pitkin maita ja mantuja?! Ei saatana. Vaihda miestä. Jos olet yhdelle kelvannut, kelpaat muillekin ja omillasi toimeentulevana olet suorastaan viimeistä huutoa. Varo vaan, ettet joutu lokkia elättämään.

Onko tähän tullut ratkaisua? Toivon yli kaiken, ettei AP tee miehen exän virhettä ja jousta liikaa. Lapsen hankkiminen miehen toiveesta (varsinkaan jonkun uraa tekevän miehen toiveesta) oli lapsen äidiltä vakava virhe, jonka seurauksia mies yrittää nyt kaataa AP:n niskaan.

Mies toivoi lasta. Mies hoitaa lapsen. AP ei ole äiti eikä ole äidin juridisia oikeuksia eikä varsinkaan velvollisuutta uhrata omaa uraansa tai mitään muutakaan. Jos mies ei näitä asioita tajua, niin se ei ole mies vaan kastemato.

Kysy AP vaikka kastemadon exältä, kannattaako sen pillin mukaan tanssia ja joustaa. Vastauksen näkee täältä asti ja se on EI KANNATA!

Vierailija kirjoitti:

Onko tähän tullut ratkaisua? Toivon yli kaiken, ettei AP tee miehen exän virhettä ja jousta liikaa. Lapsen hankkiminen miehen toiveesta (varsinkaan jonkun uraa tekevän miehen toiveesta) oli lapsen äidiltä vakava virhe, jonka seurauksia mies yrittää nyt kaataa AP:n niskaan.

Mies toivoi lasta. Mies hoitaa lapsen. AP ei ole äiti eikä ole äidin juridisia oikeuksia eikä varsinkaan velvollisuutta uhrata omaa uraansa tai mitään muutakaan. Jos mies ei näitä asioita tajua, niin se ei ole mies vaan kastemato.

Kysy AP vaikka kastemadon exältä, kannattaako sen pillin mukaan tanssia ja joustaa. Vastauksen näkee täältä asti ja se on EI KANNATA!

Ei tähän ole tullut muuta ratkaisua kuin että tilanne on vähän jäissä nyt kokonaan. Minua edelleen harmittaa se, että mies ylipäätään edes oletti tuollaista. Tietenkään en voi luopua työstäni ellen saa jotain yhtä mielenkiintoista työtä tilalle. Osapäivätyöhön voisin vaihtaa perheemme ja parisuhteemme takia kyllä, mutta sen pitäisi olla sitten vähintään yhtä kiinnostava työ kuin nykyinen työni ja paremmin palkattu, ja sellaista työtä ei taida olla saatavilla joten turha jossitella sitä. Uraani en voi uhrata miehen lapsen takia. Emme ole kovin paljoa puhuneet asiasta. Mies näkee kyllä että minua edelleen harmittaa. Hän on vetäytymässä siitä ylennyksestä, vaikka en käskenyt tehdä niin, se itse tajusi että haluaa mahdottomia. Mutta minua siis harmittaa nyt vähän koko tämä suhde joten en ole jaksanut juuri edes ajatella tätä asiaa. Kai se harmini sitten joskus laantuu. Ap.

Tuollaisissa hommissa on hyvät liksat, joten ihmetyttää, ettei palkattu lapsenvahti käy.

Siis mies ja ex menevät lastenvalvojalle vai mikä se on ja sopivat, että miten lapsi asuu jatkossa. Jos hoitajaa ei ole, niin viikko-viikko ei onnistu. Sinä et tietenkään vaihda työtä hoitaaksesi toisten ihmisten lasta.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on yksi lapsi edellisestä liitostaan, ja lapsi asuu meillä joka toinen viikko. Olen omien työaikataulujeni puitteissa auttanut miestä lapsen suhteen, siis hakenut ja kuskannut lasta jos miehellä on ollut myöhään kokous tms, jos olen omilta töiltäni ehtinyt, eikä siinä ole ollut mitään ongelmaa, mielelläni olen auttanut jos mitään työestettä minulla ei ole ollut. Yleensä mies on kuitenkin itse tehnyt lyhempää työpäivää lapsen kanssa ollakseen tai etätöitä tms. Sekä minä että mies ollaan panostettu uraamme ja ollaan korkeasti koulutettuja jne eli meille molemmille työ on tärkeä asia, mutta arki on sujunut ihan hyvin näin.

Nyt mies sai(si) sitten ylennyksen, ja siihen tehtävään kuuluu paljon matkustamista, siis useamman päivän työmatkoja. Miehelle tuo työ olisi unelmien täyttymys. Ongelma vain on nyt sitten se lapsi. Miehen työmatkat sijoittuu tietenkin välillä lapsettomalle viikolle, mutta yhtä usein sille viikolle, jolloin lapsi on meillä. Mies meni sitten olettamaan, että minä joustan omista töistäni hänen työmatkojen takia, ja vähennän töitäni aina kun hänellä on työmatka, jotta hänen lapsi ei ole heitteillä. Mutta enhän minä voi niin tehdä ellen vaihda työtäni johonkin toiseen työhön (nykyinen työ ei mahdollista tuota) tai siirry kokonaan osapäivätyöhön tms. Tästäpä tuli sitten jopa riita :( . Mies syyttää minua siitä, että en tue häntä hänen uralla ja suunnilleen pilaan aina kaiken. Minä taas olen aika harmistunut siitä, että minun pitäisi etsiä joku uusi työpaikka miehen lapsen takia (eikä sellaista ole edes helppoa löytää). Mikähän tässä nyt ratkaisuksi? Koen epäreiluksi sen, että minusta on nyt tehty jotenkin syntipukki tähän.

0/5