Kumman työt priorisoidaan, minun vai miehen? Ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meneekö oma urasi tärviölle, jos välillä viet ja haet lapsen päiväkodista?

Pystyykö miehesi arvioimaan kuinka paljon näitä päiviä olisi?

Minun nykyisessä työssä se ei ole mahdollista. Eikä minun työnantajan tarvitse joustaa, koska lapsi ei ole minun lapsi, en siis ole oikeutettu sellaiseen työajan lyhennykseen mihin pienten lasten vanhemmat on oikeutettuja. Ap.

Etkä voi olla myöskään poissa töistä lapsen äkillisen sairauden vuoksi. Syynä sitä ei työnantajan tarvitse hyväksyä ja palkkatomastakin äkillisestä poissaolosta voi olla seuraamuksia, ikäviäkin. Työnantaja voi täysin perustellusti vetää sen johtopäätöksen ettet ole (uudessa elämäntilanteessasi) enää sitoutunut työhösi.

Eli hyvästi ylennykset, palkankorotukset ja haasteelliset, mielekkäät työtehtävät.

(Minulle on esimies sanonut vastaavassa tilanteessa että "et sinä ole sen äiti".

Mies oli myös työmatkalla ja eksänsä puolestaan työssä laivalla eli merellä nämä omat "vapaaviikkonsa".

Tilanne oli todella vaikea, lapsi 3v ja sairastui akuuttiin pseudokruppiin eli "valekuristustautiin". Sen jälkeen en enää suostunut jäämään tilanteeseen jossa ympäröivä yhteiskunta ei tunnusta minua lapsesta vastuussa olevaksi aikuiseksi. Ja me olimme naimisissa, ei vaikuttanut.)

Hyi, ei taida työnantaja paljon arvostaa tätä kirjoittajaa. En mitenkään ymmärrä, kuka viitsii raataa tuollaisten firmojen eteen. Lopulta kun se "uran luontikin" tarkoittaa harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta keskitason titteliä keskitason palkalla. Onpa hyvä diili.

Siihen on syynsä, siis juuri tällaiset syyt, miksi ryhdyin yrittäjäksi. Meillä ihmiset tulee ensin, ja se näkyy lopputuloksessa: neljässä vuodessa kahden henkilön nakkiputka on muuttunut melkein kahdenkymmenen henkilön kasvuyritykseksi.

Ei ole kyse siitä, priorisoidaanko naisen vai miehen työ.

Kyse on siitä, kuinka paljon uusperheen toinen osapuoli on velvollinen osallistumaan puolisonsa lapsen huoltoon. Tavanomainen perhe-elämä on ok, mutta lapsen vuoksi urasta tinkiminen kuuluu vain lapsen vanhemmille, ei ulkopuolisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkopuolisen lastenhoitajan käyttö kutn muissakin uraperheissä.

Minullakin on työmatkoja, joten se lastenhoitaja pitäisi olla sellainen, joka voi olla hoitamassa lasta tarvittaessa lähes vuorokauden ympäri välillä, usein öitäkin siis. Ja hakea lapsi päiväkodista jne. Tuo olisi kyllä mielestäni reilu ratkaisu, mutta itse lapsettomana en nyt osaa sanoa että onko se jotenkin lapsen laiminlyömistä jos kotona ei ole kukaan oman perheen ihminen läsnä. Mies vaan nyt on jotenkin todella vihainen minulle siitä, että estän häntä toteuttamasta unelmiaan ja syyttää minua siitä, että perhe ei ole minulle tärkeä jne. Ihan kuin sillä olisi joku symboliarvo miehelle, että joustan nyt yhteisen perheen eteen ja hän on päässään tehnyt siitä jonkun ihme kynnyskysymyksen tai suunnilleen testin että olenko sitoutunut. Ap.

jos olisit adoptoinut miehen lapsen, olisit oikeasti vastuussa lapsesta. nyt vastuussa on lapsen isä ja äiti. Ja vaikka olisit adoptioäiti, mitä et ilmeisesti ole, voisitte silti miehen kanssa keksiä lapselle hoitosysteemin, joka mahdollistaa sen, että mies ottaa sen uuden työpaikan vastaan.

Me ollaan ihan normi ydinperhe ja meillä oli vuosia au pair juuri näiden työmatkakuvioiden takia kun lapset oli pieniä.

Vierailija kirjoitti:

Miten toimisitte, jos lapsi olisi yhteinen?

Minusta tilanne olisi täysin eri siinä tilanteessa.

Ymmärtäisin ongelman jos lapsi olisi yhteinen, en ymmärrä miten mies tai kukaan voi olettaa naisen automaattisesti luopuvan urastaan miehen lapsen takia. Mies taitaa olla sisäisesti sovinisti, jolle naisen paikka on kotona ja naisen tulee uhrautua. Mies se on lapsen tehnyt, hänen olisi vastuunsa kannettava.

Tosi ikävää vain lapselle olla heittopussina :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki olettavat, että lapsen äidin työ ja ura pystyisi joustamaan exän työmatkojen vuoksi? Voihan hänelläkin olla ura ja työmatkoja, joita joutuu sumplimaan kovastikin jo nyt lapsen vuoksi.

Lapsen äiti on rakentanut arkensa viikko-viikko-mallin mukaan. En lähde tässä nyt avaamaan asiaa tarkemmin, mutta liittyy hänen nykyiseen parisuhteeseen, työhön ja harrastuksiin ym. Kun ovat kerran sopineet, että viikko-viikko-malli jatkuu koko lapsen alaikäisyyden ajan, niin hän on tietenkin virittänyt elämänsä sen mukaisesti, minkä ymmärrän hyvin. Toisekseen hän ei ole mitenkään joustamiseen halukas ihminen mieheni suuntaan, liittyy kai heidän vanhoihin riitoihin tms, ilmeisesti on aikoinaan joustanut "liikaa" eikä enää halua joustaa. Siihen on ollut syynsä, että ovat eronneet, eivätkä he ole mitään suuria ystävyksiä nykyään. Eli ratkaisua sieltä lapsen äidin suunnalta ei ole odotettavissa tähän. Ap.

Jos lapsen vanhemmat tappelevat keskenään siitä, ettei kumpikaan halua hoitaa lasta, niin silloin jokaisen tilanteesta tietävän velvollisuus on tehdä lastensuojeluilmoitus. Vanhempien ensisijainen velvollisuus on huolehtia lapsen hoidosta, ei vängätä omasta vapaa-ajasta, harrastuksista tai urasta. Ja kumpikin vanhempi on 100% vastuussa lapsesta, ei mitenkään 50-50. Jos toinen vanhemmista joutuu esim. sairaalaan niin toinen hoitaa, oli se oma viikko tai ei. Jos ei näitä ymmärrä niin ehkä lapsen olisi parempi olla sellaisessa perheessä jossa on prioriteetit kunnossa.

Siis lapsen äidin uuden parisuhteen vuoksi isän nykyinen parisuhde joutuu uhrautumaan? Lapsen vanhempien prioriteetit ovat kyllä poskellaan, mutta ap:n ei kuulu lapsesta huolehtia, saati uhrata uraansa sen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Miten toimisitte, jos lapsi olisi yhteinen?

Mitä väliä miten ap toimisi, jos lapsi olisi ap:n lapsi? Lapsi ei ole ap:n lapsi.

Yhtä hyvin voisi kysyä miten sinä toimisit siskosi lapsen suhteen, jos se olisi sinun oma lapsi. Tai miten sinä toimisit rahan suhteen jos tienaisit kolminkertaisesti kuin nyt. Mitä väliä vastauksella on minkään tosielämän kannalta? 

Voihan niitä työmatkojakin suunnitella etukäteen. Joka toinen viikko reissuviikko. Varsinkin jos pääsee jo itse menemisistään ja tulemisistaan päättämään. Tietysti isot konferenssit ja tapahtumat ovat sellaisia, että ne ovat kalenterissa kun ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meneekö oma urasi tärviölle, jos välillä viet ja haet lapsen päiväkodista?

Pystyykö miehesi arvioimaan kuinka paljon näitä päiviä olisi?

Minun nykyisessä työssä se ei ole mahdollista. Eikä minun työnantajan tarvitse joustaa, koska lapsi ei ole minun lapsi, en siis ole oikeutettu sellaiseen työajan lyhennykseen mihin pienten lasten vanhemmat on oikeutettuja. Ap.

Etkä voi olla myöskään poissa töistä lapsen äkillisen sairauden vuoksi. Syynä sitä ei työnantajan tarvitse hyväksyä ja palkkatomastakin äkillisestä poissaolosta voi olla seuraamuksia, ikäviäkin. Työnantaja voi täysin perustellusti vetää sen johtopäätöksen ettet ole (uudessa elämäntilanteessasi) enää sitoutunut työhösi.

Eli hyvästi ylennykset, palkankorotukset ja haasteelliset, mielekkäät työtehtävät.

(Minulle on esimies sanonut vastaavassa tilanteessa että "et sinä ole sen äiti".

Mies oli myös työmatkalla ja eksänsä puolestaan työssä laivalla eli merellä nämä omat "vapaaviikkonsa".

Tilanne oli todella vaikea, lapsi 3v ja sairastui akuuttiin pseudokruppiin eli "valekuristustautiin". Sen jälkeen en enää suostunut jäämään tilanteeseen jossa ympäröivä yhteiskunta ei tunnusta minua lapsesta vastuussa olevaksi aikuiseksi. Ja me olimme naimisissa, ei vaikuttanut.)

Hyi, ei taida työnantaja paljon arvostaa tätä kirjoittajaa. En mitenkään ymmärrä, kuka viitsii raataa tuollaisten firmojen eteen. Lopulta kun se "uran luontikin" tarkoittaa harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta keskitason titteliä keskitason palkalla. Onpa hyvä diili.

Siihen on syynsä, siis juuri tällaiset syyt, miksi ryhdyin yrittäjäksi. Meillä ihmiset tulee ensin, ja se näkyy lopputuloksessa: neljässä vuodessa kahden henkilön nakkiputka on muuttunut melkein kahdenkymmenen henkilön kasvuyritykseksi.

Useimmilla uraihmisillä ei paukut riitä kilpailuttamaan työnantajia tai varsinkaan perustamaan menestyvää yritystä. On oltava siellä, mistä työn sattuu saamaan. Lisäksi jotkut ihan oikeasti itsekin uskoo, että työhön sitoutuminen tarkoittaa sitä, että lapset jätetään heitteille, harrastukset lopetetaan ja kaveritapaamiset perutaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku aiempi vastaaja jo totesi, en ihmettele, että mies on eronnut.

Onko muka niin varmaa, että edes pystyisit tuosta vaan vaihtamaan "huonompiin" töihin? Kai miehesi sen verran ymmärtää ettet tosi paikan tullen ole virallisesti lapsen huoltaja, joten työsi ei jousta kuten laillisella huoltajalla?

Ihmettelen myös missä lapsen äiti on kuten myös sitä, miten paljon mies on valmis olemaan erossa lapsestaan! Joka toinen viikko kokonaan erossa ja isäviikollakin mies on valmis myymään yhteisen ajan lapsensa kanssa.

huonompi tai parempi työ, ei sillä ole mitään merkitystä kun ap ei kuitenkaan olisi oikeutettuntyöajqn lyhennykseen, vapaisiin lapasen sairastumisen takina jne.

Siis ex kokee joustaneensa ehkä liikaakin miehesi kanssa seurustellessaan? Ja nyt mies vaatii mieletöntä, perusteetonta joustoa sinulta? Näen tässä kaavan, joka ei lupaa hyvää.

Anna ajan näyttää miten miehesi ja hänen ex-vaimonsa saavat tilanteen ratkaistua. Sinullehan vastuu ei kuulu mutta toki voit auttaa hyvästä tahdostasi milloin se omien aikataulujesi puitteissa sopii. Sanot vaan miehellesi, että omalta osaltasi mikään ei muutu, etteköhän te lapsen vanhemmat osaaa ratkaista asian keskenänne.

Tajuaako mies tuota ollenkaan, ettet sinä voi lähteä kesken päivän töistä pois, jos lapsi sairastuu miehen ollessa reissussa? Että on ihan sama, missä työssä olet, kun tuota oikeutta sinulla ei kuitenkaan ole? Jompikumpi vanhempi voi lähteä töistä pois, muut eivät.

Tulee mieleen eksäni, jonka mielestä minun olisi pitänyt jäädä pois harrastuksestani niin iltoina, kun hänellä oli lapsi luonaan. Nimittäin miten muuten hän olisi päässyt omaan harrastukseensa? Tästä, ja parista muusta syystä eksä.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on yksi lapsi edellisestä liitostaan, ja lapsi asuu meillä joka toinen viikko. Olen omien työaikataulujeni puitteissa auttanut miestä lapsen suhteen, siis hakenut ja kuskannut lasta jos miehellä on ollut myöhään kokous tms, jos olen omilta töiltäni ehtinyt, eikä siinä ole ollut mitään ongelmaa, mielelläni olen auttanut jos mitään työestettä minulla ei ole ollut. Yleensä mies on kuitenkin itse tehnyt lyhempää työpäivää lapsen kanssa ollakseen tai etätöitä tms. Sekä minä että mies ollaan panostettu uraamme ja ollaan korkeasti koulutettuja jne eli meille molemmille työ on tärkeä asia, mutta arki on sujunut ihan hyvin näin.

Nyt mies sai(si) sitten ylennyksen, ja siihen tehtävään kuuluu paljon matkustamista, siis useamman päivän työmatkoja. Miehelle tuo työ olisi unelmien täyttymys. Ongelma vain on nyt sitten se lapsi. Miehen työmatkat sijoittuu tietenkin välillä lapsettomalle viikolle, mutta yhtä usein sille viikolle, jolloin lapsi on meillä. Mies meni sitten olettamaan, että minä joustan omista töistäni hänen työmatkojen takia, ja vähennän töitäni aina kun hänellä on työmatka, jotta hänen lapsi ei ole heitteillä. Mutta enhän minä voi niin tehdä ellen vaihda työtäni johonkin toiseen työhön (nykyinen työ ei mahdollista tuota) tai siirry kokonaan osapäivätyöhön tms. Tästäpä tuli sitten jopa riita :( . Mies syyttää minua siitä, että en tue häntä hänen uralla ja suunnilleen pilaan aina kaiken. Minä taas olen aika harmistunut siitä, että minun pitäisi etsiä joku uusi työpaikka miehen lapsen takia (eikä sellaista ole edes helppoa löytää). Mikähän tässä nyt ratkaisuksi? Koen epäreiluksi sen, että minusta on nyt tehty jotenkin syntipukki tähän.

Isänsä luona lapsen kuuluu olla "isänpäivänä". Ei isän naisystävän luona.

Sun miehes ei ole oikein ymmärtänyt isän roolia.

Hänen kuuluu sopia tapaamiset lapsen äidin kanssa ja kantaa oma vastuunsa lapsestaan.

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen eksäni, jonka mielestä minun olisi pitänyt jäädä pois harrastuksestani niin iltoina, kun hänellä oli lapsi luonaan. Nimittäin miten muuten hän olisi päässyt omaan harrastukseensa? Tästä, ja parista muusta syystä eksä.

Vastaavan takia minäkin jouduin jättämään miehen, jolla oli kaksi pienehköä lasta. Lapset sinänsä ei koskaan olleet minulle ongelma, pidin heistä ja he pitivät minusta. Mutta mies asetti minulle koko ajan vaatimuksia, että olisin kuin ydinperheen äiti ja olisin kuin lasten äiti ja joustaisin koko ajan omista menoistani hänen lasten takia, jotta hän pääsisi menemään omiin juttuihinsa. 

t. lapseton nainen

Tää on myöhänen vinkki mutta lapseton mies olisi ollut uratykille parempi valinta. Mitenhän mies on ajatellut lapsiasian hoitaa jos lähdet nosteleen? Mä en ikimaailmassa taipuisi ja uhraisi uraani vastaavassa tilanteessa, kiukutelkoon mies vaikka kuinka paljon.

Ap, lapsella on kaksi huoltajaa, joiden tulisi sopia tämä asia keskenään. Sulla ei ole mitään vastuuta eikä velvollisuutta huolehtia lapsen asioista.

Jos nyt uhraat urasi, voit olla varma siitä että seuraava nakki saapuu ennemmin tai myöhemmin.

Kolme vuotta yhdessä ja mies nyt säilyttää sulle vastuun omasta lapsestaan? Ei hyvältä kuulosta.

Valinta tässä asiassa ei ole sinun vaan miehesi. Miehesi koettaa nyt saada sut ottamaan vastuun omasta lapsestaan.

Miten sitten kun teille ero tulee? Nimittäin tuo on aika iso loukkaus sua kohtaan, sitten joskus kun sen tajuat.

Mieheltä itsekästä vastuunpakoilua, sinun suosittelisin pitämään varat, urat ja asunnot erillään.

Muista ettei ole kyse sun lapsesta, vaikka rakas onkin. Lapsella on vanhemmat ja jos vanhempana olo ei kiinnosta heitä, ei se suoraan sanottuna sinun murhe ole.

Pidä itsesi aina ensimmäisenä, ellei omia lapsia ole.

Vierailija kirjoitti:

Miten toimisitte, jos lapsi olisi yhteinen?

Miten ap ja ap:n ex toimisi, jos eivät olisi eronneet. Eron myötä tuntuvat astuvan voimaan minä-minän oikeudet, lapsi keikkuu kuin lainehilla ei-kenenkään maalla. Kärjistetysti lapsella ei ole äitiä isä-viikolla eikä isää äiti-viikolla. Tätä on aina vaikea ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Mammat siis on sitä mieltä, että koska lapsi on miehen, ei uudella puolisolla ole minkäänlaista perhesidettä tai velvollisuutta tätä lasta ja elämäntilannetta kohtaan.

Ämmät, kuskaa housuihinne. Mies ja lapsi on paketti, jota ei eroteta. Sun tulee joustaa, kiehen tulee joustaa ja lapsen äidin tulee joustaa. Hemmetti, aikuiset ihmiset. Hävetkää.

Hei, idea. Myykää se lapsi!

Juu, mies ja lapsi on paketti, jota ei eroteta. Eli mies ei vaan voi olla työmatkalla, jos hänen pitää hoitaa lasta. Ellei sitten lapsi ole silloin äidillään, jolloin miehen ei tarvitse juuri sillä hetkellä hoitaa lasta.

Löytyisikö lapsen äidiltä yhteistyöhalua työmatkojen suhteen, jos mies kompensoisi aiheutuvaa vaivaa sillä, että jakaa ylennyksen myötä nousevien tulojensa hyödyn eksänsä kanssa? Näin lapsen äiti hyötyisi siitä, että mies saa paremman työn ja palkan, eikä tuntuisi kohtuuttomalta vuorostaan joustaa lapsen hoidon kanssa tämän asian takia? Tämä olisi reilua, koska lapsen äidin joustaminen mahdollistaisi miehen työn ja palkannousun.

Tai onko uudessa työssä mahdollista kuitenkin ajoittaa työmatkoja edes jonkun verran lapsenhoitovelvotteiden mukaan? Monet miehet eivät edes kunnolla selvitä tällaisia joustomahdollisuuksia työnantajan suunnalta, koska pitävät selvänä, että heillä on oikeus olla sataprosenttisesti työnantajan käytettävissä ja joku nainen kumminkin jossain joustaa tämän takia.

Tämä haiskahtaa kyllä provolta. Kaksi uraohjusta, joille ei kuitenkaan makseta palkkaa, jolla saisi kustannettua tarvittaessa ulkopuolisen hoitoavun, joka ei maksa juuri mitään. 

- Kannattaako noihin töihin uhrata koko elämänsä, kun ei niistä saa edes asianmukaista korvausta? ; D